Vuoden ehiökorteissa nähdään taideklassikoita

Kesäkuun 9. päivä Åland Post julkaisee vuoden ehiökortit, jotka nostavat esiin Ahvenanmaan taiteen kautta. Neljä klassista maalausta Ahvenanmaalla vierailleilta naistaiteilijoilta on valittu yhteistyössä Ahvenanmaan taidemuseon kanssa. Postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan sisältyy korttien hintaan.

– “Oi tämä jalokivi Suomen kauniiden seutujen joukossa”, kirjoitti taiteilija Hanna Rönnberg Ahvenanmaasta. Olemme iloisia yhteistyöstä Ahvenanmaan taidemuseon kanssa ja siitä, että voimme levittää heidän taideaarteitansa laajemmalle yleisölle. Klassiset aiheet tuovat esiin Ahvenanmaan paikkana taiteen kautta, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Nämä neljä maalausta vuoden ehiökorteissa kuuluvat Ahvenanmaan taidemuseon kokoelmiin.

Hanna Rönnberg (1860–1946) Backsluttning, 1889

Hanna Rönnberg vietti monia kesiä Ahvenanmaalla aktiivisena jäsenenä Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa vuosina 1886–1914. Monet hänen taideteoksistaan kuvaavat Ahvenanmaan luontoa ja kasanelämää, joista Backsluttning (Rinne) vuodelta 1889 on esimerkki hänen tunteestaan ahvenanmaalaista maisemaa kohtaan.

Elin Danielson (1861–1919) Skördetid, päiväys puuttuu

Elin Danielson kehitti maalaustyötään vuosina, jolloin hän oli osa Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijasiirtokuntaa. Maalaus Skördetid (Sadonkorjuuaika) on esimerkki hänen kyvystään kuvata arkipäivää sommitelmassa, jossa yhdistyvät naturalismi ja kansallisromantiikka.

Ellen Favorin (1853–1919) Östra hamnen, päiväys puuttuu

Ellen Favorin vieraili luultavasti Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa Ahvenanmaalla vain vuonna 1889, mutta vierailu johti useiden teosten syntyyn. Hän maalasi usein maisemakuvia, ja teos Östra hamnen (Itäsatama), jossa aiheena on Maarianhamina, on esimerkki hänen hillitystä ja yksityiskohtaisesta maalaustyylistään.

Tove Jansson (1914–2001) Midsommarstång, 1945

Tove Jansson on kansainvälisesti tunnettu muumikirjoistaan, mutta hänen kuvataiteensa muodostaa yhtä merkittävän osan hänen taiteilijantyöstään. Erityisesti 1940-luvulla hän vieraili Ahvenanmaalla useaan otteeseen maalatakseen. Midsommarstång (Juhannussalko) on muotokuva Önningebyn kylästä, jossa juhannussalko on keskiössä, ja se vangitsee hänen naturalistisen tyylinsä.

Postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan sisältyy korttien hintaan. Postimaksu maksettu -symbolit korttien kääntöpuolella esittävät osia kustakin maalauksesta.

Jokaista ehiöpostikorttia painetaan 2000 kappaletta ja yhden kortin hinta on 5,50 euroa. Ehiökortit painetaan 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 22. huhtikuuta 2026

Postia ja bittejä -näyttely kertoo viestivän suomalaisen ja Postin tarinan

Miten viestit kulkivat ennen puhelimia, sähköpostia ja somea – ja mitä olemme saavuttaneet tai menettäneet matkan varrella? Ihmisen tarve viestiä toisille on pysynyt, vain välineet ovat muuttuneet. Postilla on ollut tärkeä ja muuttuva rooli viestivän suomalaisen arjessa.

Postin vanha juliste. Kuva: Postimuseo.

Tampereella, museokeskus Vapriikissa 8.5.2026 avautuva Postia ja bittejä -näyttely sukeltaa viestinnän vallankumoukseen kirjeistä digiaikaan. Se haastaa pohtimaan, miten yhteydenpito on muuttunut sukupolvien välillä. Näyttelyssä kävijä voi kokeilla eri aikojen viestinnän välineitä, hypätä puhuvan postiauton kyytiin, kokeilla postin lajittelua, nähdä itsensä alan ammateissa ja kuunnella pakettiautomaatin tarinoita.

Viestinnän murroksessa Posti on mukautunut kirjeen kuljettajasta digitaalisen arjen palvelijaksi.

“Viestinnän muodot ovat muuttuneet radikaalisti, mutta sen tarkoitus on yhä sama: tavoittaa toinen ihminen. Muutoksen myötä myös Postin rooli on elänyt ajassa. Haluamme näyttelyllä kutsua kävijöitä viestinnän muutoksen ylisukupolviseen pohdintaan ja ihmettelyyn.”, kertoo näyttelypäällikkö Suvi Jalli.

Postin vanha kyltti Helsingistä 1890-luvulta. Kuva: Postimuseo.

Postia ja bittejä keskittyy ihmisten väliseen viestintään ja tuo esiin viestinnän inhimillisen puolen: Miltä tuntui odottaa kirjettä viikkoja? Ymmärtävätkö eri sukupolvet enää toistensa tapaa viestiä? Näyttely tarjoaa samaistuttavan ja moninaisen näkökulman ihmisten kokemuksiin tuttujen esineiden avulla. Näyttelyssä saa koskea ja kokeilla.

Kävijä pääsee tutustumaan myös moninaisen viestinnän välineisiin, jotka mahdollistavat kommunikoinnin aisti- tai kommunikaatiorajoitteesta huolimatta. Näyttelyn saavutettavuus on huomioitu kulkemisen ja selkokielen osalta. Digioppaan avulla näyttelyyn voi tutustua useilla kymmenillä kielillä omalla puhelimella.

Jakelukuljetus 1960. Kuva: Postimuseo.

Postia ja bittejä -näyttely on toteutettu yhteistyössä Vapriikin kanssa. Kokonaisuus pohjautuu pääosin Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden kokoelmiin. Näyttely on suunniteltu konseptista lähtien yhteistyössä Fantomaticon kanssa.

Postia ja bittejä 8.5.2026 alkaen Postimuseossa (museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere). Avoimet avajaiset lauantaina 9.5. kello 11-16.

Postia ja bittejä. Esineiden asettelua Postin aikajanalle. Kuva: Postimuseo.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 4.5.2026

Posti julkaisee Pride-postimerkin – juhlistaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa

Posti julkaisee keskiviikkona 6.5. Eero Lampisen suunnitteleman Pride-postimerkin, jossa marssii kirjava joukko sateenkaarilipun väreissä. Postimerkillä juhlistetaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

”Postille Pride-postimerkki on tapa tuoda yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien viesti näkyväksi arjessa. Haluamme olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja tuntea kuuluvansa joukkoon,” Postin vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Anna Storm korostaa.

”Pride ei pelkästään kannusta suvaitsemaan erilaisuutta, vaan juhlistaa sitä. Eroista huolimatta marssimme kohti yhteistä tavoitetta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi. Pride on myös tilaisuus muistaa ja kunnioittaa heitä, jotka ovat taistelleet oikeuksiemme puolesta,” Eero Lampinen sanoo.

Kutsu suunnittelemaan Pride-postimerkki oli 38-vuotiaalle Lampiselle innostavaa, sillä hän on ollut aina kiinnostunut marginaalihahmoista ja -ilmiöistä. Uutta oli postimerkin pieni koko.

”Oli uudenlainen haaste mahduttaa koko sateenkaarivähemmistöjen kirjo pieneen postimerkkiin. Silti sen tuli olla selkeä ja nopeasti tulkittava.”

Postimerkissä marssivat hahmot muodostavat sateenkaarilipun värit. Tyyli on psykedeelinen, johon Lampinen on hakenut innoitusta 1960–70-luvuilta. Ensimmäiset Pride-kulkueet marssittiin jo 70-luvun alussa Yhdysvalloissa.

”Erilaisten ihmishahmojen piirtäminen yksityiskohtineen oli mielekästä. Heissä on viitteitä esimerkiksi suomalaisen sateenkaarihistorian ikonista, Tom of Finlandista sekä drag queeneista. Kengät ovat isossa roolissa, sillä haluan korostaa toisen jalkoihin asettumista. Nykyisessä maailmantilanteessa toisen kokemuksen ja näkökulman ymmärtäminen olisi tärkeätä.”

Posti on toiminut Helsinki Pride -yhteisön yhteistyökumppanina vuodesta 2018 lähtien ja tukee tänä vuonna myös Manse Pridea. Yhteistyön tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Postimerkit myös Euroopalle ja keväisille onnitteluille

6.5. ilmestyy myös koko Euroopan yhteinen postimerkki, jonka suunnittelukilpailun Posti voitti. EUROPA-postimerkin on suunnitellut Klaus Welp.

"Nykypäivien myllerryksessä rauhan, yhtenäisyyden ja vahvan yhteisöllisyyden tarve kasvaa Euroopassa. Hyvin toimiva postipalvelu on demokratioiden peruspilari, joka tarjoaa omalta osaltaan turvallisuutta kansalaisille. On mahtavaa, että voittajapostimerkki painetaan ja julkaistaan omilla maatunnuksilla Euroopan laajuisesti”, Klaus Welp sanoo.

”Voittaneessa EUROPA-postimerkissä on abstrakteja ja symbolisia elementtejä. Suorat linjat yhdistävät seitsemän pistettä, jotka symboloivat seitsemää vuosikymmentä yhtenäistä ponnistelua postitoimijoiden välillä ympäri Euroopan”, kertoo postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta vastaava Postin Design Manager Tommi Kantola.

Keväisissä onnittelumerkeissä nähdään tänä vuonna Anna Emilia Laitisen kuvittamia kukkia, joiden asetelmissa on lintujen muotoja. Postimerkit ovat Laitisen mukaan kevään väripilkahduksia.

”Ne ovat se kesän alkuhetki, kun kaikki luonnossa tapahtuu kerralla ja vain toivoo, että pysähtyisipä kesä tähän. Ne ovat ensimmäisen västäräkin pyrstön heilautus tai peipon laulu. Niissä on koivun ja vanamon tuoksu ja ensimmäinen lämmin kesätuuli. Toivon, että postimerkeistä välittyy kesän salaperäisyys, jonka voi tallentaa ikuisesti lähettämänsä kirjeen tai kortin mukaan”.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 6.5. kello 13-16

Järjestämme toukokuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 6.5. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki). Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat ovat signeeraamassa töitään kello 13-15.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin tiedote 28.4.2026

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty huhtikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi huhtikuussa 2026.

Vakuutettu (126 markkaa) kirje Kalajoelta 30. heinäkuuta 1895 Ouluun, jonne kirje on saapunut 31. heinäkuuta 1895. Vakuuttamisen lisämaksun lisäksi piti maksaa lisämaksu kirjaamisesta. Vakuutetun lähetyksen lakkauksesta oli erillinen lisämaksu. Vakuuttaminen kotimaassa 200 markkaan saakka 1.7.1881–30.9.1917 maksoi 0,20 markkaa. Vakuutetun lähetyksen lakkaus kotimaassa 1.7.1881–30.9.1917 maksoi 0,05 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.7.1881–30.4.1898 maksoi 0,25 markkaa. 16-50 grammaa painanut kirje kotimaassa 1.1.1887–3.10.1914 maksoi 0,40 markkaa. Mahdollisesti 0,05 markan alipostite.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Postiosoitus (34,45 ruplaa) Terijoelta 20. lokakuuta 1915 Poriin, jonne postiosoitus on saapunut 21. lokakuuta 1915. Postiosoitus kotimaassa 100 markkaan saakka 1.2.1905–30.9.1917 maksoi 9 kopeekkaa eli 0,09 ruplaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kenttäpostikirje Helsingistä 24. lokakuuta 1944 kenttäpostikonttorin numero 7 kautta peitenumeroon 1140, joka oli tuolloin maasotakoulun peitenumero. Kenttäpostikirje joukkoihin 40 grammaan saakka kulki maksutta kenttäpostilipukkeella ajalla 16.10.1943–4.12.1944. Kenttäpostikirje joukkoihin 40 grammaan saakka 15.7.1944–4.12.1944 kulki maksutta pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Lentopaketti (11,7 kilogrammaa) Vaajakoskelta 7. joulukuuta 1984 Sveitsiin Romanel-sur-Lausanneen, jonne lentopaketti on saapunut 11. joulukuuta 1984. Sveitsin tullin leima on päivätty 10. joulukuuta 1984. 11,5-12,0 kilogrammaa painanut lentopaketti vyöhykkeelle 2 (muun muassa Sveitsiin) 1.1.1984–31.12.1984 maksoi 126,00 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Pentti Kopsa: Puolustusvoimain joukot 1941-1945 peitelukuina, 2002, https://sotaveteraanit.fi -sivusto (18.4.2026)

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)

Ahvenanmaan palo- ja pelastusliiton nuorisojaosto saa Åland Postin joulumerkkiapurahan 2025

Åland Postilla on ilo luovuttaa 1500 euron apuraha, joka on saatu vuoden 2025 joulumerkkien myynnistä, Ahvenanmaan palo- ja pelastusliiton nuorisojaostolle. Avustuksella tuetaan ahvenanmaalaisten palokuntanuorten osallistumista tänä kesänä Suomessa järjestettävälle kansainväliselle palokuntaleirille – kohtaamispaikkaan, joka vahvistaa sekä yhteisöllisyyttä että osaamista.

Joka vuosi myynnistä saatu tuotto jaetaan paikallisille hankkeille ja yhdistyksille. Tänä vuonna tuen saajana on Ahvenanmaan palo- ja pelastusliiton nuorisojaosto.

– Olemme erittäin iloisia saadessamme vastaanottaa tämän vuoden joulumerkkiapurahan. Se on tervetullut lisä nuorisotoimintaamme. Käytämme avustusta muun muassa Ahvenanmaan palokuntien yhteiseen matkaan Maskussa järjestettävälle kansainväliselle palokuntaleirille tänä kesänä, kertoo Simon Söderlund, nuorisojaoston toiminnanjohtaja.

Åland Post luovutti kunniakirjan ja kukat nuoristyöntekijä Gustaf Erikssonille ja toiminnanjohtaja Simon Söderlundille (oikealla). Kuva: Åland Post.

Gustaf Eriksson on yksi liiton kahdesta nuoriso-ohjaajasta yhdessä Ella Hilanderin kanssa. He avustavat toiminnanjohtajaa käytännön työssä.

– Meitä on noin 100 nuorta, jotka olemme säännöllisesti aktiivisia vapaaehtoisten palokuntien nuorisoryhmissä Ahvenanmaalla. Monet meistä johtajista aloittivat itse nuorisoryhmässä 10-12 vuoden iässä. 16-vuotiaana voi siirtyä hälytysosastoon ja ottaa vastaan vaativampia tehtäviä ja harjoituksia. Täällä on vahva yhteisöllisyys, ja opimme tärkeitä taitoja, kuten miten toimia tulipalon sattuessa kotona tai koulussa, Gustaf kertoo.

Tietoa Ahvenanmaan palo- ja pelastusliitosta

Ahvenanmaan palo- ja pelastusliitto on ahvenanmaalaisten palo- ja pelastuslaitosten kattojärjestö. Liitto vastaa vapaaehtoisten palokuntalaisten koulutuksesta ja pyrkii herättämään kiinnostusta vapaaehtoista palokuntatoimintaa kohtaan. Monet palokuntalaiset tutustuvat toimintaan nuorisopalokuntien kautta. Nuorisojaoston tehtävänä on kannustaa jatkuvaan osallistumiseen sekä järjestää nuorille toimintaa ja tapahtumia.

Tietoa joulumerkeistä

Joulumerkit 2025 julkaistiin 23. lokakuuta 2025. Taiteilija: Jonas Wilén. Kuva: Åland Post.

Joulumerkit ovat tarramerkkejä, joita käytetään kirjeiden, korttien ja pakettien koristeluun. Myynnistä saatu tuotto jaetaan vuosittain joulumerkkiapurahana hankkeille ja yhdistyksille, jotka hyödyttävät ahvenanmaalaista yhteiskuntaa. Aiempien vuosien tuen saajia ovat olleet muun muassa Ahvenanmaan 4H-piiri, Punaisen Ristin Ahvenanmaan jaosto, Nuorisotyöntekijät Fältarna, Ahvenanmaan borreliantutkijat sekä ruoka-apua tarjoava Matbanken. Joulumerkit 2026 julkaistaan 23. lokakuuta 2026.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 22. huhtikuuta 2026

Postimerkkijulkaisu nostaa esiin valokuvauksen historiaa – Ahvenanmaan valokuvausmuseo täyttää 25 vuotta

Kesäkuun 9. päivä Åland Post huomioi Ahvenanmaan valokuvausmuseon 25-vuotisjuhlaa pienoisarkilla, jonka on kuvittanut postimerkkitaiteilija Martin Mörck. – Meillä on Ahvenanmaalla ainutlaatuinen valokuvausmuseo, jossa on yksi Euroopan suurimmista valokuvaustekniikan kokoelmista. Juhlajulkaisu yhdistää postimerkkitaiteen ja valokuvaustekniikan kertomuksessa, joka antaa historiallisen yleiskatsauksen, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Ahvenanmaan valokuvausmuseon perustana on Olle Strömbergin valokuvaustekniikan kokoelma, jonka keräilyn hän aloitti jo 1950-luvulla. Yhdessä vaimonsa Benitan kanssa hän avasi Ahvenanmaan valokuvausmuseon 9. kesäkuuta 2001. – Oman postimerkin julkaisu 25 vuoden kunniaksi tuntuu erityiseltä ja kunnioittavalta. Se, mikä alkoi henkilökohtaisena kiinnostuksena valokuvaukseen ja valokuvaustekniikkaan, on vaimoni Benitan avulla kasvanut museoksi. On mukavaa voida esitellä valokuvaustekniikan kehitystä ja jakaa se kävijöiden kanssa, sanoo Olle Strömberg.

Nykyään museossa on yli 16 000 esinettä. Täällä vierailija tutustuu valokuvauksen kehitykseen 1830-luvun pioneereista nykypäivän digitaalitekniikkaan – aina kameroista, valokuvalaboratorion laitteista ja filmiprojektoreista vanhaan valokuvausliikkeen miljööseen, joka myös häämöttää pienoisarkin taustalla.

Klassiseen kaiverrustyyliin toteutettu pienoisarkki nostaa esiin joitakin esineitä, jotka kuvastavat museon vaikuttavaa laajuutta. Kuvittaja Martin Mörck kävi itse museossa työstäessään juhlajulkaisua. – Auttoi paljon, kun näki itse kokoelmat. Ensimmäinen asia, joka teki minuun vaikutuksen, oli määrä, tuhansia kameroita ja esineitä. Ymmärsin, että pääpaino on oltava ”Olle in action”, valmiina kameran ääressä ottamaan kuvaa, kertoo Martin.

Postimerkkijulkaisutapahtuma järjestetään Ahvenanmaan valokuvausmuseossa Pålsbölessä 9. kesäkuuta, museon 25-vuotisjuhlan yhteydessä. Päivän aikana tapahtumassa on mukana muun muassa postimerkkitaiteilija Martin Mörck, joka signeeraa ja pitää esitelmän kaiverruksesta ja postimerkkitaiteesta. Ohjelmaan on vapaa pääsy.

Pienoisarkin esineet ovat Hasselblad Supreme Wide Angel vuodelta 1954, Photosphère (ranskalainen levykamera vuodelta 1889), Tailboard-matkakamera 1900-luvun alusta, Kalart Busch Pressman vuodelta 1948, Szabad-kamera (ison filmikoon kamera), Graflex Speed Graphic sekä Contaflex (Zeiss Ikonin peilikamera).

Pienoisarkkia painetaan 20 000 kappaletta 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Maksuarvo on 3,70 euroa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 21. huhtikuuta 2026

Latvian yleismerkit vuosilta 1921–1926

Latviassa julkaistiin vuosina 1921–1926 kaksi eri yleismerkkisarjaa. Ensimmäinen sarjoista ilmestyi vuonna 1921 ja toinen sarjoista ilmestyi vuosina 1923–1926. Kummankin sarjan merkeissä on sama vesileima.

Ensimmäisessä sarjassa on kaksi eri kuva-aihetta ja yhteensä 12 postimerkkiä: 50 kopeekkaa, yksi rupla, kaksi ruplaa, kolme ruplaa, viisi ruplaa, kuusi ruplaa, yhdeksän ruplaa, kymmenen ruplaa, 15 ruplaa, 20 ruplaa, 50 ruplaa sekä sata ruplaa.

Merkkien AFA-numerot ovat 80-91. Niissä on hammasteena 11½.

Toisessa sarjassa on samat kaksi kuva-aihetta ja yhteensä 17 postimerkkiä: yksi santīmi, kaksi santīmia, neljä santīmia, viisi santīmia, kuusi santīmia, kymmenen santīmia, 12 santīmia, 15 santīmia, 20 santīmia, 25 santīmia, 30 santīmia, 40 santīmia ja 50 santīmia sekä yksi lati, kaksi latia, viisi latia ja kymmenen latia.

Merkkien AFA-numerot ovat 92-108. Niissä on hammasteena 10-11½.

Uusi yleismerkkisarja painettiin todennäköisesti, koska Latvian rahayksikkö vaihtui vuonna 1923. Ennen sitä käytössä olivat kopeekat ja ruplat (sata kopeekkaa oli yksi rupla). Sitten käyttöön tulivat santīmit ja latit (sata santīmia oli yksi lati). Yksi lati oli 50 vanhaa ruplaa.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Latvian lati (6.4.2026)

Liettualainen lentopostimerkkisarja vuodelta 1921

Liettuassa julkaistiin vuonna 1921 kaksi lentopostimerkkisarjaa, joista jälkimmäinen on kuvattuna tässä kirjoituksessa. Lentopostimerkit olivat postimerkkejä, jotka oli tarkoitettu nimenomaan lentopostin lähettämiseen. 1920-luvulla postin kuljettaminen lentokoneilla ei ollut vielä kovin yleistä.

Merkkien arvot ovat 20, 40, 60 ja 80 skatikua sekä yksi, kaksi ja viisi auksinasta. Yksi auksinas on sata skatikua. Rahayksikkö oli käytössä Liettuan ensimmäisissä postimerkeissä syyskuun 1922 loppuun saakka. Vuoden 1921 lentopostimerkeissä on vesileima ja niiden hammaste on 11½. Merkkien AFA-numerot ovat 111-117.

Liettua on yksi Baltian maista ja se sijaitsee Latvian eteläpuolella. Maan pääkaupunki on Vilna. Liettuan tasavalta on liettuaksi Lietuvos Respublika. Maa julistautui itsenäiseksi Neuvosto-Venäjästä 16. helmikuuta 1918 ja se tunnustettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1920.

Vuosien 1939–1940 tapahtumien seurauksena Liettua menetti itsenäisyytensä ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan aikana maa oli muutaman vuoden ajan Saksan miehittämä. Liettua itsenäistyi Neuvostoliitosta 11. maaliskuuta 1990.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Liettua ja Toinen maailmansota (27.3.2026)

Hämeenlinna-postikortteja: Hämeen linna vuosilta 1922 ja 1957

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna Hämeen linna ja kummassakin kuvassa näkyy myös Vanajavesi. Tänä päivänä näkymä on osittain erilainen.

Ylempi postikortti on leimattu Hämeenlinnassa 13. helmikuuta 1922. Vastaanottajana on ollut sairaanhoitajatar neiti Ella Pelkonen. Kortti on osoitettu Helsinkiin Antinkadun sotilassairaalaan, josta kortti on ohjattu edelleen Kivelän sairaalaan. Postikortti on leimattu myös Helsingissä, mutta päivämäärästä ei saa täysin selvää.

Alempi postikortti on leimattu Hämeenlinnassa 10. tammikuuta 1957. Vastaanottajana on ollut rouva Irja Hella Turusta. Kortin on kustantanut Forte ja valokuvan on ottanut U. Laurila.

Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Hämeen linnasta Hämeenlinna tunnetaan

Hämeen linnan tarkka perustamisajankohta ei ole selvillä, mutta sen rakentamisen on arveltu alkaneen vuosien 1229–1372 aikana (todennäköisesti 1200-luvun lopulla). Linnan vanhin osa on leirikastelli, joka käsitti kehämuurin ja sen kolmessa kulmassa sijainneet puolustustornit.

Tiilikausiksi kutsutut rakennuskaudet kestivät 1300-luvun loppupuolelta 1400-luvulle. Ne vaikuttivat myös Hämeen linnaan, josta tuli tiililinna. Tynnyriholveja kehittyneempi holvaus ja goottilaiset koristemuodot mahdollistuivat tiiltä käyttämällä. Rakennusmateriaalina tiili oli kuitenkin Suomessa keskiajalla melko harvinainen, mikä sekin tekee linnasta merkittävän rakennuksen.

Hämeen linnan historia on erittäin mielenkiintoinen. Yksi osa sitä on vuosi 1639, jolloin Pietari Brahen perustama pohjoispuolinen asutus sai kaupunkioikeudet – niin syntyi Hämeenlinnan kaupunki.

Venäläisten hallussa linna oli muun muassa vuosina 1713–1721. Suomen armeijan päävarikko Hämeen linnasta tuli isonvihan jälkeen. 1770-luvulla kuningas Kustaa III käski siirtää kaupungin asutuksen sen nykyiselle paikalle. Samalla aloitettiin linnan kunnostaminen ja sitä kehitettiin linnoituksena; bastionijärjestelmän mukaisesti päätettiin rakentaa linnan ympärille vallit ja vallihaudat.

Vuosisatojen aikana Hämeen linnaa on korjattu ja laajennettu moneen kertaan – laaja entisöimistyö linnassa suoritettiin vuosien 1956–1988 aikana. Suurelle yleisölle linna avautui vuonna 1979. Tänä päivänä Hämeen linna toimii museona, jonka toiminnasta vastaa Suomen kansallismuseo. Museon verkkosivut ovat osoitteessa www.kansallismuseo.fi/fi/haemeenlinna.

Lähteet:

Senaatti-kiinteistöt: https://www.senaatti.fi -sivusto > Valtion kiinteistöt > Kulttuuriperintömme > Hämeen linna (26.4.2025)

Suomen kansallismuseo: https://www.kansallismuseo.fi -sivusto > Museot ja linnat > Hämeen linna > Hämeen linnan historia (26.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hämeen linna ja Hämeenlinna (26.4.2025)

Muistojulkaisu Viron vapaussodasta ilmestyi vuonna 1927

Virossa julkaistiin vuonna 1927 viiden postimerkin sarja, jolla muistettiin Viron vapaussotaa. Merkit olivat lisämaksullisia: 5 markkaa + 5 markkaa, 10 markkaa + 10 markkaa, 12 markkaa + 12 markkaa, 20 markkaa + 20 markkaa sekä 40 markkaa + 40 markkaa.

Viron vapaussota käytiin vuosina 1918–1920 ja siitä käytetään myös nimitystä Viron itsenäisyyssota. Vapaussodassa vastustajana oli aluksi Neuvosto-Venäjä ja myöhemmin Baltian yhdistyneen herttuakunnan baltiansaksalainen Baltian Landeswehr. Virolaisten puolella olivat Britannian laivasto, Luoteis-Venäjän armeija eli Venäjän valkoinen armeija sekä suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset vapaaehtoiset. Suomesta vapaussotaan osallistui kaksi joukko-osastoa: I Suomalainen Vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Suomalaisia vapaaehtoisia oli noin 4000.

Rauha Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin 2. helmikuuta 1920 Tartossa, sitä oli edeltänyt aselepo 31. joulukuuta 1919. Viron tasavallan itsenäisyysjulistus oli annettu 24. helmikuuta 1918 Tallinnassa. Viron vapaussota kesti 431 päivää. Kaatuneita oli noin 5000 ja haavoittuneita oli noin 13 700.

Postimerkkien kuva-aiheina ovat Kuressaare, Tartto, Riigikogu eli Viron parlamentti, Narva ja Tallinna. Merkkien AFA-numerot ovat 82-86. Hammaste niissä on 14.

Kuressaare on kaupunki Saarenmaan saaren etelärannikolla. Saarenmaan maakunnan pääkaupungissa asuu vajaa 13 000 ihmistä. Piispanlinnan ympärille syntynyt Kuressaare on ollut kartoissa jo vuonna 1154.

Viron toiseksi suurin kaupunki on Etelä-Virossa sijaitseva Tartto. Asukasluku on noin 97 500. Tartto on perustettu niinkin varhain kuin 1030. Kaupunki tunnetaan muun muassa vuonna 1632 perustetusta yliopistosta.

Riigikogu on Viron parlamentti, jossa on 101 jäsentä. Se kokoontuu Tallinnassa sijaitsevassa Toompean linnassa. Parlamenttivaalit pidetään joka neljäs vuosi ja ensimmäisen kerran ne pidettiin vuonna 1920.

Narva on väkiluvultaan (noin 56 000 asukasta) Viron kolmanneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Koillis-Virossa Venäjän vastaisella rajalla. Narva perustettiin vuonna 1172.

Viron pääkaupunki Tallinna sai kaupunkioikeudet vuonna 1248. Suomenlahden etelärannalla sijaitsevassa Tallinnassa asuu noin 457 000 ihmistä. Kaupunki on monelle suomalaiselle tuttu matkakohde, jonka yksi merkittävistä nähtävyyksistä on keskiaikainen vanhakaupunki.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Kuressaare, Narva, Riigikogu, Tallinna, Tartto ja Viron vapaussota (6.4.2026)