Postimerkkisarja Ahvenanmaan venevajoista päättyy

4. helmikuuta julkaistaan Åland Postin kolmas ja viimeinen osa postimerkkisarjasta, joka esittelee Ahvenanmaan venevajakulttuuria. Ahvenanmaalainen valokuvaaja Kjell Söderlund on valokuvannut kaksi viehättävää venevajaa, joissa venevarasto kohtaa yhdessäolon ja luovuuden. – Näillä kahdella postimerkillä päätämme kolmivuotisen venevajoja käsittelevän postimerkkisarjamme, jossa olemme nostaneet esiin rakennusten monimuotoiset ilmaisut ja niiden merkityksen ahvenanmaalaisessa rannikkoympäristössä. Vuoden 2026 postimerkit osoittavat, että venevajat eivät ole pelkästään paikkoja veneille – ne ovat myös kohtaamispaikkoja ja tiloja luovuudelle. Syksyllä otetut postimerkkikuvat vangitsevat käsityötaidon, lämmön ja yhteisöllisyyden," sanoo Johanna Finne, Åland Postin Postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Toisessa postimerkissä nähdään omaperäinen venevaja Kalmarnäsistä, Jomalan kunnasta. Rakennus on ruskeaksi maalattu, siinä on punainen katto ja sinisiä yksityiskohtia. Venevajan on suunnitellut ja rakentanut omistaja Göran Sundblom itse kuuden vuoden aikana 2000-luvun alussa. 62 neliömetrin kokoiseen venevajaan mahtuu paitsi kaksi Göranin itsensä rakentamaa puuvenettä, myös saunatila, jossa on minikeittiö ja katettu terassi – toiminnallinen venevaja, joka heijastaa omistajansa persoonallisuutta.

Toisessa postimerkissä nähdään Magnus Lundbergin kartanonkeltainen venevaja lahden toisella puolella, lähellä Lemströmin kanavaa. Se on rakennettu vuonna 2001 ja on kooltaan noin 100 neliömetriä. Yksi vene roikkuu venevajassa vuoden ympäri, aina valmiina kalastusretkelle. Kesällä se saa seuraa Anytecin alumiiniveneestä. Aikaisesta keväästä myöhään syksyyn venevaja on itsestään selvä kokoontumispaikka ystäville ja perheelle. Jotta tilaa voi käyttää paremmin hyödyksi, Magnus rakensi nostettavan ja laskettavan terassin. Kun lattia lasketaan alas, venevaja muuttuu juhlatilaksi sekä pitsailtoja että rapujuhlia varten.

Postimerkkisarja Ahvenanmaan venevajoista lanseerattiin vuonna 2024 ja se päättyy vuonna 2026. Sarjaan kuuluu yhteensä kuusi postimerkkiä.

Kumpaakin merkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkkien maksuarvot ovat 0,70 euroa ja 3,10 euroa. Ensipäivänkuori (FDC) maksaa 4,80 euroa. Arkissa on 2 x 15 merkkiä. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 17. joulukuuta 2025

Puut keskiössä Ahvenanmaan uusissa postimaksulipukkeissa

4. helmikuuta julkaistaan uusi sarja postimaksulipukkeita, joissa nähdään neljä Ahvenanmaan tavallisinta puulajia: mänty, kuusi, koivu ja tammi. Ahvenanmaalainen postimerkkidebytantti Marie Laaksonen on akvarelleilla maalattujen aiheiden takana. – Ahvenanmaan metsä on enemmän kuin pelkkä luonnonvara – se tarjoaa puutavaraa ja elinvoimaa kulttuuriympäristölle, edistää biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa ja tarjoaa rauhoittavia ympäristöjä ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Tämä julkaisu on saanut inspiraationsa vanhojen, perinteisten biologian koulutaulujen visuaalisesta ilmeestä. Puilla on olemassaolollinen merkitys, ne muodostavat yhteyden eri aikakausien välillä,” sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Kuvittaja Marie Laaksonen kertoo ensimmäisestä tehtävästään Åland Postille: – Tehtävä oli sekä jännittävä että haastava. Retkeilin usein metsässä ja luonnossa. Halusin luoda tarinan, jossa aiheet muodostavat kokonaisuuden. Päädyin siihen, että jokainen puu symbolisoisi yhtä vuodenaikaa. Tiedon puun symboliikka inspiroi myös minua, miten siemen kylvetään, miten se kasvaa, muotoutuu ja haarautuu. Akvarellitekniikka antoi minulle juuri sen tunteen ja sävyn, joita halusin välittää vuodenaikojen vaihtelussa, symboliikan syvyydessä ja tarinan kokonaisuudessa.

Mänty (Pinus sylvestris) on Ahvenanmaan yleisin puulaji. Se viihtyy lähes kaikentyyppisillä maaperillä ja sen suorat, mastomaiset rungot voivat kasvaa jopa 30 metrin korkuisiksi.

Kuusi (Picea abies) peittää noin 14 % metsäpinta-alasta. Se viihtyy varjoisilla paikoilla, mutta on herkempi tuulenkaadoille ja kuivuudelle pintajuuriensa takia.

Hieskoivu (Betula pubescens) on yksi Ahvenanmaan yleisimmistä lehtipuista. Sen tunnistaa valkoisesta, sileästä rungosta ja soikeista, pehmeistä ja yksinkertaisista sahalaitaisista lehdistä.

Tammi (Quercus robur) on jalopuu, joka voi elää jopa 1000-vuotiaaksi. Ahvenanmaalla luonnonvaraiset metsätammet, joiden ympärysmitta on yli 170 senttimetriä, ovat rauhoitettuja. Tammi on myös tärkeä ekosysteemi itsessään: se tarjoaa elinympäristön yli 900 eri lajille, aina hyönteisistä jäkäliin.

Åland Post Frimärken myy verkkokaupassa www.alandstamps.com näitä tarraetikettejä neljän lipukkeen liuskoina. Lipukkeita voi myös ostaa Maarianhaminan ja Svibyn postikonttoreissa, joissa asiakas voi itse valita maksuarvon.

Postimaksulipukkeet painetaan 4-värioffsetilla Royal Joh. Enschedé -painossa. Suunnittelusta vastaan Marie Laaksosen lisäksi Johanna Finne. Ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 16,20 euroa. Julkaisuun kuuluu myös maksimikortti.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 16. joulukuuta 2025

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty joulukuussa 2025

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi joulukuussa 2025.

Painotuote Helsingistä 20. marraskuuta 1923 Helsinkiin. 14. tammikuuta 1926 jälkeen paikallispainotuotteelle ei ollut enää omaa postitaksaa. Paikallispainotuote 50 grammaan saakka 1.2.1921–14.1.1926 maksoi 0,20 markkaa.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Ristiside (painotuote) postiennakolla (25 markkaa) Helsingistä 17. huhtikuuta 1934 Nummelle, jonne ristiside on saapunut 18. huhtikuuta 1934. Postiennakko kotimaassa 100 markkaan saakka 1.12.1931–31.12.1934 maksoi 2,00 markkaa. 51-100 grammaa painanut painotuote kotimaassa 1.12.1931–30.11.1944 maksoi 1,00 markkaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kirje lentopostissa Helsingistä 20. toukokuuta 1955 Italiaan Positanoon, jonne kirje on saapunut 23. toukokuuta 1955. Lentolisä Eurooppaan (pois lukien Neuvostoliitto) jokaiselta 5 grammalta 24.10.1945–30.9.1957 maksoi 3,00 markkaa. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1952–31.5.1956 maksoi 25,00 markkaa.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Postiosoitteen muutospyyntö, joka on leimattu Riihimäellä 9. toukokuuta 1977. 1. tammikuuta 1975 alkaen myös postiosoitteen muutospyyntö oli jälkeenlähettämistä. Jälkeenlähettäminen 1.1.1976–31.12.1981 maksoi 3,00 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)

Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista – tietoja päivitetty joulukuussa 2025

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli. Sivun tietoja on päivitetty viimeksi joulukuussa 2025.

Tietoja ja kuvia Lapin läänin ketjuleimoista on saatu Eino Turuselta, mistä hänelle lämmin kiitos!

Kenttäpostikonttorin numero 1 ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi katkoviivaa. Kenttäpostikonttori 1:stä 23. helmikuuta 1942 Jyväskylään lähetetty kenttäpostikirje.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Helsingin ketjuleimassa, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on seitsemän suoraa viivaa, on ollut välillä käytössä sininen muste. Helsingistä 29. marraskuuta 1945 Tukholmaan Ruotsiin lähetetty kirje. Yllä olevasta skannatusta kuvasta sininen väri ei erotu selvästi, mutta alla olevasta valokuvasta sininen väri erottuu.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Mikkelin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on neljä suoraa viivaa. Mikkelistä 24. maaliskuuta 1959 Helsinkiin lähetetty kirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Järvenpään ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Järvenpäästä 10. kesäkuuta 1965 Järvenpäähän lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Loviisan ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Loviisasta 28. elokuuta 1981 Helsinkiin lähetetty kirje.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Eino Turunen (Lapin lääni 14.12.2025)

Maksimikortit Helsingin kesäolympialaisista 1952

Maksimikortilla tarkoitetaan postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmää, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen.

Helsingin olympiastadion valmistui vuonna 1938. Se rakennettiin vuoden 1940 kesäolympialaisia varten, jotka jouduttiin kuitenkin perumaan toisen maailmansodan vuoksi. Stadionin peruskorjaus valmistui vuonna 2020; nykyinen kapasiteetti on jalkapallo-otteluissa noin 32 500 katsojaa ja konserteissa noin 50 000 katsojaa.

Suomi isännöi kesäolympialaisia vuonna 1952. Olympialaisten kunniaksi julkaistiin lisämaksullinen postimerkkisarja, jossa aiheina olivat uimahypyt (12 markkaa + 2 markkaa), jalkapallo (15 markkaa + 2 markkaa), Helsingin olympiastadion (20 markkaa + 3 markkaa) sekä juoksu (25 markkaa + 4 markkaa). Merkkejä käytettiin myös maksimikorttien valmistamiseen, kuten oheisissa kuvissa olevat Helsinki 1952 -postikortit, joissa merkit on leimattu olympialaisten avajaispäivän 19.7.1952 erikoisleimalla.

Helsingin kesäolympialaiset järjestettiin 19.7.-3.8.1952 pääkaupunkiseudun lisäksi Hämeenlinnassa, Kotkassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Hämeenlinnassa kilpailtiin nykyaikaisessa viisiottelussa ja siellä pelattiin osa maahockeypeleistä. Osa jalkapallo-otteluista järjestettiin Kotkassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Kuten tapana on, osa tapahtumista oli jo ennen avajaisia – jalkapallon karsintapelit järjestettiin 15.-16. heinäkuuta.

Helsingin olympialaisten uimahypyissä Yhdysvallat voitti yhdeksän mitalia, kun niitä oli kaiken kaikkiaan jaossa 12. Loput mitalit menivät Meksikoon, Ranskaan ja Saksaan.

Vuoden 1952 kesäolympialaiset avasi Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi Erik von Frenckell, joka lausui tervetuliaissanat ennen Paasikiven puhetta. Olympiatulen sytyttivät Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Urheilijoiden valan vannoi Heikki Savolainen. Avajaiset järjestettiin olympiastadionilla, jossa oli peräti 70 435 katsojaa.

Osallistujamaita oli 69 ja osallistujia 4932, joista naisia 521. Eri urheilulajeja oli yhteensä 22. Lajeina olivat ammunta, jalkapallo, koripallo, maahockey, melonta, miekkailu, nykyaikainen viisiottelu, nyrkkeily, paini, painonnosto, purjehdus, pyöräily, ratsastus, soutu, uimahypyt, uinti, vesipallo, voimistelu sekä yleisurheilu; näytöslajeina olivat käsipallo ja pesäpallo.

Kesäolympialaisten 1952 jalkapalloon piti osallistua 27 maata, mutta lopulta niitä oli 25, kun Meksiko ja Saar vetäytyivät pois. Kultaa voitti Unkari, Jugoslavia oli toinen ja Ruotsi kolmas.

Helsingin kesäolympialaisten urheilusuorituksista kannattaa mainita muun muassa Neuvostoliiton Viktor Tšukarinin neljä kultaa voimistelussa, Tšekkoslovakian Emil Zátopekin voitot 5000 ja 10 000 metrillä sekä maratonilla, ja se, että Ferenc Puskásin johtama Unkari oli jalkapallossa ylivoimainen (loppuottelussa Unkari voitti Jugoslavian maalein 2-0).

Kisojen mitalitaulukon kolme parasta olivat Yhdysvallat (40 kultaa, 19 hopeaa ja 17 pronssia), Neuvostoliitto (22 kultaa, 30 hopeaa ja 19 pronssia) sekä Unkari (16 kultaa, kymmenen hopeaa ja 16 pronssia). Pohjoismaista paras oli Ruotsi saavuttaen 12 kultaa, 13 hopeaa ja kymmenen pronssia. Suomi oli mitalitaulukon kahdeksas kuudella kullalla, kolmella hopealla ja 13 pronssilla.

Helsingin olympialaisten yleisurheilussa lajeja oli 33 ja maailmanennätys tehtiin seitsemässä lajissa. Juoksumatkoilla Tšekkoslovakian Emil Zátopek voitti kolme kultaa ja Australian Marjorie Jackson kaksi kultaa.

Lähteet:

Historia Helsinki (Helsingin kaupunki): https://historia.hel.fi -sivusto > Olympialaiset-haku > Helsingin kesäolympialaiset 1952 -artikkeli (27.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Helsingin olympiastadion ja Kesäolympialaiset 1952 (27.12.2025)

Postimuseolta painolaatuisia kuvia Finnaan

Postimuseo on avannut Finna-palvelussa kokoelmakuviaan painolaatuisina kuvatiedostoina. Uudistuksella Postimuseo haluaa tarjota kokoelmansa avoimeen ja entistä laajempaan käyttöön sekä tukea kulttuuriperinnön saavutettavuutta. Aineistoja voi ladata suoraan Finnasta ja käyttää esimerkiksi julkaisuissa, tutkimuksessa tai tallentaa omaan käyttöön.

Valokuvien lisäksi Finna-palvelussa on julkaistu paljon kuvia Postimuseon kokoelmaesineistä sekä arkistoaineistoja. Postimuseon kuvat on avattu pääsääntöisesti CC-BY-NC-SA -lisenssillä. Kuvia voi ladata ja käyttää vapaasti ja maksutta ei-kaupallisessa käytössä esimerkiksi julkaisuissa tai verkkoaineistoissa. Käytön yhteydessä on mainittava kuvaajan tai tekijän nimi, jos ne ovat tiedossa, sekä kuvan omistaja Postimuseo.

Kuvien kaupallista käyttöä varten tulee ottaa yhteyttä Postimuseon kokoelmapalveluihin, jossa sovitaan tarkemmista ehdoista: kokoelmat(at)postimuseo.fi.

Osaan kuvista liittyy oikeudellisia ja sopimuksellisia rajoitteita, esimerkiksi tekijänoikeuksia, joten kaikki digitoidut kokoelma-aineistot eivät jatkossakaan ole täysin vapaasti käytettävissä.

Aineistoihin voit tutustua Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden yhteisen Finna-näkymän, Postia ja bittejä, kautta: postimuseo.finna.fi.

Postimuseon kokoelmiin kuuluu noin 350 000 valokuvaa, 10 000 esinettä sekä laaja arkisto ja kirjasto. Finnassa on julkaistu tällä hetkellä noin 10 000 objektin tiedot ja määrä kasvaa vuosittain.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 19.12.2025

Kääpiövaltio San Marinon postimerkit ovat tasavallalle merkittävä tulonlähde

San Marino on yksi maailman kääpiövaltioista, ja Euroopassa San Marinon tasavalta on kolmanneksi pienin valtio. Se on Italian ympäröimä ja pinta-alaa sillä on noin 61 neliökilometriä. Perimätiedon mukaan San Marino olisi perustettu vuonna 301 katolilaisen munkin Pyhän Marinuksen ja joukon kristittyjä toimesta.

Matthew Murrayn ja John Blenkinsopin höyryveturi vuodelta 1812. Murray (1765–1826) oli englantilainen höyrykoneiden ja työstökoneiden valmistaja. Blenkinsop (1783–1831) oli englantilainen höyryvetureiden keksijä ja kaivosinsinööri.

Noin 33 600 asukkaan San Marino koostuu yhdeksästä kunnasta, jotka ovat Acquaviva, Borgo Maggiore, Chiesanuova, Domagnano, Faetano, Fiorentino, Montegiardino, San Marino ja Serravalle. Niistä pääkaupunki on San Marino, jossa asuu noin 4100 ihmistä. Eniten asukkaita (noin 9400) on kuitenkin Serravallessa.

San Marinossa ei ole yhtä valtionpäämiestä, vaan heitä on kaksi – nimittäin kaksi kapteenivaltionhoitajaa, joiden toimikausi on kuusi kuukautta. Tällä hetkellä he ovat Lorenzo Bugli ja Matteo Rossi.

Delfiini (Delphinus delphis) sanmarinolaisessa postimerkissä. Delfiinit elävät lähinnä Atlantissa, Intian valtameressä ja Tyynessä valtameressä, mutta niitä on nähty myös muun muassa Suomen aluevesillä.

Tasavallalle merkittävä tulonlähde ovat postimerkit, joiden myynnin kansainvälisille keräilijöille arvioidaan muodostavan jopa kymmenen prosenttia valtion tuloista. San Marinon postimerkit ovat suosittuja ympäri maailmaa johtuen ainakin niiden kiinnostavista aiheista ja epätavallisesta muodosta; moni merkki on kolmikulmainen.

Tummameriahven (Epinephelus marginatus) sanmarinolaisessa postimerkissä. Epinephelus-kalasukuun kuuluu melkein sata lajia, kuten keltaevämeriahven, punameriahven, tähtimeriahven ja valkomeriahven. Tyyppilaji on raitameriahven.

Ensimmäinen postitoimipaikka maahan perustettiin vuonna 1833. Aluksi käytettiin italialaisia postimerkkejä. San Marinon tasavalta sai omat merkit kuitenkin jo niinkin varhain kuin 1877. Yhtä merkkiä lukuun ottamatta ensimmäisten yleismerkkien kuva-aiheena oli valtion vaakuna, jossa on San Marinon kolme tornia. Ensimmäiset juhlamerkit ilmestyivät vuonna 1894.

Brontosaurus oli dinosaurus, joka eli noin 155-145 miljoonaa vuotta sitten. Brontosauruksen ja Apatosauruksen vähäisinä pidettyjen erojen johdosta Brontosaurus luokiteltiin Apatosauruksen lajiksi exelsus vuonna 1903, mutta vuonna 2015 fossiililöydöt muuttivat tilanteen. Näin ollen Brontosaurus on oma lajinsa.

San Marinon postimerkeistä löytää tietoa postimerkkiluetteloiden lisäksi ainakin sivustolta www.dfn.sm (Poste San Marino S.p.A.). Kielivaihtoehtoina ovat italia ja englanti. Sivustolla on esillä myös sanmarinolaista numismatiikkaa.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit John Blenkinsop, Matthew Murray ja Postage stamps and postal history of San Marino (13.7.2022 ja 14.7.2022)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Brontosaurus, Delfiini, Epinephelus ja San Marino (13.7.2022, 14.7.2022 ja 29.11.2025)

Suomen kirjapainotaidon ja kirjallisuuden 300-vuotisjuhlaa juhlittiin postimerkeillä vuonna 1942

10. lokakuuta 1942 ilmestyi kaksi postimerkkiä, jotka juhlistivat Suomen kirjapainotaidon ja kirjallisuuden 300-vuotisjuhlaa. Merkit pohjautuvat taiteilija Aarne Karjalaisen luonnoksiin ja kaivertamisesta vastasi Alexander Laurén. Painopaikkana oli Suomen Pankin Setelipaino.

2,75 markan postimerkissä, jota painettiin miljoona kappaletta, aiheena on Raamattu. Merkin LAPE-numero on 269 ja NORMA-numero 280. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu painettiin vuonna 1642 Ruotsissa Tukholmassa.

3,50 markan postimerkissä, jota painettiin 600 000 kappaletta, aiheena on keskiaikainen kirjanpainaja. Merkin LAPE-numero on 270 ja NORMA-numero 281. Vuonna 1642 perustettiin Turkuun Suomen ensimmäinen kirjapaino.

Lähteet:

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Kiertokirjeet ja kirjelmät (19.3.2023); Posti- ja lennätinhallituksen Kiertokirje N:o 231 1942

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Postimerkkiselain (19.3.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli 1642 (19.3.2023)

Latvialainen Punaisen Ristin postimerkkisarja vuodelta 1920 painettiin setelipaperille

Latviassa julkaistiin vuonna 1920 Punaisen Ristin lisämaksullinen postimerkkisarja. Erikoisen sarjasta tekee, että se painettiin setelipaperille. Merkkejä on sekä hammastettuina että hammastamattomina.

Sarjassa on neljä postimerkkiä: 20 kopeekkaa + 10 kopeekkaa, 40 kopeekkaa + 15 kopeekkaa, 50 kopeekkaa + 20 kopeekkaa ja 1 rupla + 30 kopeekkaa. Merkkien AFA-numerot ovat 54-57.

Latvian Punainen Risti (latviaksi Latvijas Sarkanais Krusts) perustettiin Riiassa 20. marraskuuta 1918 eli vain kaksi päivää Latvian ensimmäisen itsenäisyyspäivän jälkeen. Suomen Punainen Risti perustettiin puolestaan niinkin varhain kuin 7. toukokuuta 1877. Alkuaikoinansa järjestö huolehti Latviassa ensimmäisen maailmansodan pakolaisista ja sotavangeista.

Latvian Punainen Risti operoi vuoden 1919 alussa sairaaloita Jelgavassa, Liepājassa, Valkassa ja Rūjienassa. Vuoden 1919 loppupuoliskolla sairaalaverkko laajeni siten, että sairaalat olivat myös Riiassa, Pļaviņasissa, Smiltenessä ja Gulbenessa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike tunnusti Latvian Punaisen Ristin vuonna 1923.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Latvian Red Cross (14.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Suomen Punainen Risti (14.12.2025)

Ahvenanmaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29.12.2025

Ahvenanmaalta lähetettävien kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29. joulukuuta 2025. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat 1. toukokuuta 2025.

Ahvenanmaan sisäisille lähetyksille on oma postitaksansa ja Ahvenanmaalta muualle Suomeen lähetettäville lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ahvenanmaan sisäisen postin sekä ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 29.12.2025 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 1.5.2025–28.12.2025.

Postimerkit, joissa ei ole maksuarvoa, ovat maksuarvoltaan 29.12.2025 alkaen: Lokalpost (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Ahvenanmaalla) 3,50 euroa, Inrikes (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Manner-Suomeen) 3,80 euroa, Europa (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje Eurooppaan) 4,20 euroa, Världen (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje muihin maihin) 4,20 euroa, 1 klass 3,50 euroa, 2 klass 2,90 euroa sekä Julpost 1,70 euroa.

Lähde:

Åland Post Ab: https://alandstamps.com/fi -sivusto > Tietoa meistä > Postimaksut > Ahvenanmaan postimaksut 29.12.2025 alkaen löydät täältä (13.12.2025)