Chilen postihistoriaa (Iquique 24.9.1915 ja Iquique 5.10.1915)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Chilen postihistoriasta, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Chilen postihistoria -tunnisteella.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Chile on pitkä ja kapea valtio Etelä-Amerikassa, jossa sen rajanaapureina ovat Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen tasavallassa asuu yli 18 miljoonaa ihmistä.

Kuitenkin tässä blogitekstissä esitellään kaksi kohdetta, koska postikorteissa on sama lähettäjä ja sama vastaanottaja. Lisäksi korttien ajallinen etäisyys on alle kuukausi.

Ylempi postikorteista on kortti Iquiquesta Chilestä 24. syyskuuta 1915 Suomeen Viipuriin, jonne kortti on saapunut 5. marraskuuta 1915. Viipurista postikortti on ohjattu edelleen Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 6. marraskuuta 1915. Kortilla on Iquiquen, Viipurin ja Helsingin postileimojen lisäksi sensuurileima (kortin oikeassa laidassa oleva ketjuleima).

Alempi postikorteista on kortti Iquiquesta Chilestä 5. lokakuuta 1915 Suomeen Viipuriin, jonne kortti on saapunut 19. marraskuuta 1915. Viipurista postikortti on ohjattu edelleen Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 20. marraskuuta 1915. Kortilla on Iquiquen, Viipurin ja Helsingin postileimojen lisäksi sensuurileima (kortin oikeassa laidassa oleva ketjuleima).

Iquique on Pohjois-Chilessä Tyynen valtameren rannikolla sijaitseva Tarapacán alueen pääkaupunki. 1500-luvulla perustetun kaupungin asukasluku on noin 200 000. Nimi Iquique pohjautuu vuodetta tarkoittavaan aimarankieliseen sanaan ique-ique. Matkaa maan pääkaupunkiin Santiago de Chileen on noin 1850 kilometriä; vertailun vuoksi Suomen pituus etelästä pohjoiseen linnuntietä mitattuna on noin 1160 kilometriä. Matkaa Santiagosta Helsinkiin on noin 13 500 kilometriä.

Ylemmän postikortin matka Chilestä Suomeen on kestänyt 42 päivää, kun taas alemman postikortin matka Chilestä Suomeen on kestänyt 45 päivää. Kummankin kortin postimaksu on ollut kahdeksan centavosia.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Santiago Helsinki (25.4.2024) ja haku Suomi päästä päähän km (14.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chile ja Santiago de Chile (25.4.2024) sekä Iquique (14.2.2026)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Chile.travel: www.chile.travel

CHILECOLLECTOR: www.chilecollector.com

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Merenkulun ikoni Pommern koristaa talvista postimerkkiä

Maaliskuun 18. päivä Åland Post julkaisee tämän vuoden postimerkin SEPAC-sarjassa, joka on Euroopan pienten postilaitosten yhteinen sarja. Aihe esittää museolaiva Pommernia, joka on Ahvenanmaan merenkulkuperinnön uljas symboli. Valokuvaaja Moein Eshghi on ikuistanut sen hiljaisessa talviasussa Maarianhaminan Länsisatamassa.

– Pommern on yksi Ahvenanmaan tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja oli itsestään selvä valinta vuoden SEPAC-teemaan ikonisista maamerkeistä. Tällä kertaa halusimme näyttää aluksen toisenlaisessa tunnelmassa kuin mihin olemme tottuneet vilkkaan kesäkauden aikana, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Purjealus Pommern on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, ainut alkuperäisessä kunnossa säilynyt teräsrunkoinen nelimastoparkki. Se rakennettiin Glasgowssa 1906 ja purjehti aluksi Saksan lipun alla nimellä Mneme. Vuonna 1923 ahvenanmaalainen suurvarustaja Gustaf Erikson osti aluksen, ja Pommernista tuli yksi viimeisimmistä purjelaivoista, joka purjehti vehnälastissa Australian ja Euroopan välillä aina vuoteen 1939 asti.

Vuodesta 1953 alkaen Pommern on ollut museolaiva Maarianhaminan Länsisatamassa, kun Gustaf Eriksonin jälkeläiset lahjoittivat sen Maarianhaminan kaupungille. Toukokuusta syyskuulle Pommern on avoinna kävijöille. Talvella alus on suljettu yleisöltä, mutta ei suinkaan lepotilassa. Silloin tehdään tärkeitä kunnossapitotöitä.

Postimerkkiaiheen on ottanut valokuvaaja Moein Eshghi, joka debytoi postimerkkivalokuvaajana Åland Postille. – Päivä, jolloin otin kuvan, oli rauhallinen ja kylmä talvipäivä Ahvenanmaalla. Se, mikä vangitsi huomioni, oli kaunis kontrasti valkoisen lumen, aluksen tummien ääriviivojen ja vaaleansinisen taivaan välillä. Halusin vangita kamerallani tunteen näkymän hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, kertoo Moein Eshghi.

Merkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkin maksuarvo on 4,30 euroa ja ensipäivänkuori (FDC) maksaa 5,30 euroa. Arkissa on 2 x 12 merkkiä. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 27. tammikuuta 2026

Virossa ilmestyi vuonna 1928 päällepainamajulkaisu 10-vuotiaan tasavallan kunniaksi

Virossa julkaistiin vuonna 1928 viisi päällepainettua postimerkkiä, jotka juhlistivat 10-vuotiasta tasavaltaa. Julkaisu toteutettiin vuonna 1922 ilmestyneille kahden, viiden, kymmenen, 15 ja 20 markan merkeille. Ne varustettiin päällepainamalla, jossa on vuosiluvut 1918 ja 1928 sekä päivämäärä 24.2. – lisäksi vanhan rahayksikön lyhenteen M päälle painettiin uuden rahayksikön lyhenne S.

Päällepainettujen postimerkkien AFA-numerot ovat 87-91. Merkit ovat kaksi senttiä vihreä, viisi senttiä punainen, kymmenen senttiä sininen, 15 senttiä violetti sekä 20 senttiä sininen. Viron kruunu, joka on sata senttiä, otettiin käyttöön vuonna 1928 ja se oli käytössä vuoteen 1940 saakka (myöhemmin vuosina 1992–2010). Ennen kruunua rahayksikkönä oli Viron markka.

Viron tasavalta (viroksi Eesti Vabariik) syntyi 24. helmikuuta 1918, kun Viro julistautui itsenäiseksi oltuaan sitä ennen osa Neuvosto-Venäjää. Matka kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen maailmansodan tapahtumien seurauksena. Venäjällä tapahtui maaliskuussa 1917 vallankumous, jota kutsutaan helmikuun vallankumoukseksi. Nikolai II luovutti kruununsa veljelleen Mikael Aleksandrovitš Romanoville; Romanov puolestaan luovutti vallan väliaikaiselle hallitukselle.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Virossa tehtiin useita vallanvaihtoja. Laajempi autonomia saavutettiin 12. huhtikuuta 1917, kun Viron autonominen kuvernementti perustettiin (sen johtajana toimi kuvernementtikomissaari Jaan Poska). Kuvernementtiin kuuluivat Vironmaan kuvernementti ja Liivinmaan kuvernementin pohjoisosa – rajat olivat suurin piirtein samat kuin Virolla nykyään.

Kesällä 1917 aloittanut Viron maapäivät, joka oli ensimmäinen kansallinen parlamentti, ryhtyi suunnittelemaan kansallista hallintoa. Valtaa maapäivillä pitäneet julistivat Viron itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Itsenäisyyden alku oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, sillä Virossa käytiin vapaussota marraskuusta 1918 tammikuuhun 1920. Vapaussotaa edelsi saksalaisten miehityshallinto ja puna-armeijan hyökkäys Baltian maihin.

Vapaussota päättyi Tarton rauhaan, joka oli Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä 2. helmikuuta 1920 solmittu rauhansopimus. Viro menetti itsenäisyytensä vuosien 1939–1940 tapahtumien johdosta ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa. Maan nykyinen itsenäisyys julistettiin 20. elokuuta 1991.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Helmikuun vallankumous, Tarton rauha (Viro), Viro ja Viron kruunu (7.2.2026)

Postimerkkeilijä Keräilee: Jääkiekon SM-liigan kauden 2025–2026 virallisten keräilykorttien toinen sarja tullut myyntiin

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975 ja se on Suomessa jääkiekon miesten pääsarja; ennen vuotta 1975 se tunnettiin SM-sarjana. SM-liigan keräilykorteilla on yli 25-vuotinen historia. Liigakaudesta 2024–2025 alkaen keräilykortit on tuottanut yritys nimeltään Blueline Finland Oy.

SM-liigakauden 2025–2026 toisen keräilykorttisarjan jokaisessa korttipussissa on viisi jääkiekkokorttia. Korttilaatikossa on 24 korttipussia.

Kauden 2025–2026 toinen jääkiekkokorttisarja on ilmestynyt ja kortteja voi ostaa sekä kaupoista että Blueline Finlandin verkkokaupasta. Toiseen sarjaan kuuluu 192 peruskorttia ja lisäksi erikoiskortteja.

Blueline Finlandin verkkosivuilta osoitteesta www.bluelinefinland.fi löytyy yrityksen verkkokauppa, josta voi ostaa korttilaatikoita; Blaster-laatikot tulevat myyntiin 13. helmikuuta. Sivustolta löytyy myös toisen korttisarjan checklist ja muuta hyödyllistä tietoa.

Lähteet:

Blueline Finland Oy: https://www.bluelinefinland.fi -sivusto (4.3.2025, 21.9.2025 ja 1.2.2026)

Jääkiekon SM-liiga Oy: https://liiga.fi -sivusto > Uutiset > Cardset 25 vuotta – juhlan kunniaksi tähtiloistoa, 13.2.2024 (4.3.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jääkiekon SM-liiga (4.3.2025)

Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta juhlistettiin postimerkeillä vuonna 1939

Virossa julkaistiin vuonna 1939 neljä postimerkkiä, jotka juhlistivat Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta. Merkit julkaistiin myös pienoisarkkina. Postimerkkien AFA-numerot ovat 165-168. Pienoisarkin AFA-numero on 165A-168A.

Lounais-Virossa Pärnumaan maakunnassa sijaitseva Pärnun kaupunki koostuu Pärnun epäitsenäisestä kaupungista, Lavassaaren ja Paikusen kauppaloista, Audrun ja Tõstamaan pienkauppaloista sekä 49 kylästä. Kaupungin asukasluku on noin 52 000.

Osa Pärnun kaupunkia oleva Pärnun epäitsenäinen kaupunki tunnetaan kylpylöidensä lisäksi hiekkarannoistaan. Siksi se vetääkin kesäisin paljon turisteja. Kylpylähistoria alkaa 1800-luvun ensimmäiseltä puoliskolta, jolloin avattiin ensimmäinen kylpylä. Toisessa maailmansodassa Pärnun kylpylät olivat sotilaiden lepo- ja virkistyspaikkoja. Viron neuvostoaikana ammattiliitot omistivat kylpylät.

Tänä päivänä Pärnussa on ainakin ylellinen kylpylä Hedon Spa & Hotel, kylpylähotellit Estonia Medical Spa & Hotel, Hestia Hotel Strand, Viiking ja Wasa Resort, rantahotelli Rannahotell sekä Pärnun suurin hotelli Tervise Paradiis.

Viiden sentin vihreässä postimerkissä ja 18 sentin punaisessa postimerkissä on kuvattuna nykyisen kylpylä Hedon Spa & Hotelin uusklassinen vuosina 1926–1927 valmistunut rakennus, jonka suunnittelivat Olev Siinmaa sekä baltiansaksalaiset Erich von Wolffeldt ja Aleksander Nürnberg.

Kymmenen sentin violetissa postimerkissä ja 30 sentin sinisessä postimerkissä on kuvattuna nykyisen Rannahotellin vuonna 1937 valmistunut päärakennus. Funktionalismia edustavan rakennuksen suunnittelivat Olev Siinmaa ja Anton Soans.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Hedon Spa & Hotel: https://www.hedonspa.com/fi/ -sivusto > Meistä > Mutakylpylän historia (1.2.2026)

Visit Estonia: https://visitestonia.com/fi -sivusto > Sauna, kylpylät ja wellness Virossa > Kylpylälomalle Viroon (1.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Pärnu, Pärnun kaupunki ja Rannahotell (1.2.2026)

Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista – tietoja päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli. Sivun tietoja on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Helsingin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Kyseessä on Aapo Kortteen kokoelman vanhin ei-viestillinen ketjuleima. Helsingistä 11. lokakuuta 1906 Viipuriin lähetetty kirje.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Helsingin ketjuleimasta, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa, tunnetaan variantti, jossa ketjumaista leimaosaa ei ole ollenkaan. Kuvassa olevalla postikortilla variantti on kahteen kertaan, koska keskellä päivämääränä on 14.7.1916 ja sivuilla päivämääränä on 15.7.1916. Helsinkiin lähetetty postikortti, joka on käynyt postisensuurissa, koska kortilla on 2. heinäkuuta 1916 päivätty violetti sensuurileima.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Turun ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Turusta 13. huhtikuuta 1920 Myrskylään lähetetty kirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Tampereen ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Tampereelta 20. kesäkuuta 1961 Genovaan Italiaan lentopostissa lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Kemijärven ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Kemijärveltä 27. kesäkuuta 1973 Hvidovreen Tanskaan lähetetty postikortti.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Eino Turunen (Lapin lääni 14.12.2025)

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Vakuutettu (500 markkaa) kirje Jyväskylästä 24. maaliskuuta 1936 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 25. maaliskuuta 1936. Vakuuttamisen lisämaksun lisäksi piti maksaa lisämaksu kirjaamisesta. Vakuutetun lähetyksen sinetöimisestä oli erillinen lisämaksu. Vakuuttaminen kotimaassa 1000 markkaan saakka 1.1.1935–30.6.1945 maksoi 0,30 markkaa. Vakuutetun lähetyksen sinetöimismaksu kotimaassa 1.1.1935–31.8.1942 maksoi 0,50 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.12.1931–31.8.1942 maksoi 2,00 markkaa. Kirje kotimaassa 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 maksoi 2,00 markkaa.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kirje Tampereelta 14. huhtikuuta 1936 Kiinaan Hunaniin, jonne kirje on saapunut 3. toukokuuta 1936. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.12.1931–31.10.1936 maksoi 2,50 markkaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kirje lentopostissa Tampereelta 11. joulukuuta 1968 Australiaan Sydneyyn. Vastaanottajaa ei ole tavoitettu, joten lähetys on palautettu Suomeen. Kuorelle on kirjoitettu punaisella "unknown 23-12-68" eli "tuntematon 23.12.68" ja sen alapuolella on Kensingtonin (Sydney) postileima 26. helmikuuta 1969. Kirjeen takana on Lontoon postileima 19. toukokuuta 1969. Kirjeen lentolisä Australiaan ja Oseaniaan jokaiselta 5 grammalta 1.11.1967–31.12.1973 maksoi 0,55 markkaa. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1963–31.12.1969 maksoi 0,40 markkaa.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Kirjattu postipaketti (1,8 kilogrammaa) Kulloonkylästä 5. heinäkuuta 1979 Tampereelle, jonne postipaketti on saapunut 6. heinäkuuta 1979. 1-3 kilogrammaa painanut postipaketti kotimaassa 1.1.1979–31.12.1981 maksoi 8,00 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.1.1978–31.12.1980 maksoi 4,00 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)

Utsjoki-postikorteissa näyttäytyy Lapin taika

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella voi kokea Lapin taian. Itselläni innostus kerätä Utsjoki-postikortteja pohjautuu osittain siihen, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siihen, että Utsjoki-kortteja tuskin moni muu kerää, koska kyseessä on maamme pohjoisin kunta ja väkiluvultaan pieni kunta.

Ylempi postikortti:

Kirkkotupia Utsjoella Tenojoen varrella. Valokuvan on ottanut Ruti Resko. Postikortti on lähetetty Utsjoelta 18. kesäkuuta 1954 Savonlinnaan.

Alempi postikortti:

Asutusta Utsjoella Tenojoen varrella. Kortin on ilmeisesti kustantanut Ferrania ja valokuvan on ottanut Harju. Kulkemattoman kortin takana lukee myös numero 1598.

Utsjoen kunnassa asuu noin 1120 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka. Suomessa naapurikunta on Inari. Norjassa naapurikunnat ovat Karasjoki, Tana ja Uuniemi.

Väkiluku pudonnut 30 vuoden aikana

Utsjoella asui vuonna 1980 1479 ihmistä ja vuonna 1995 1568 ihmistä. Sen jälkeen asukasluku lähti laskuun siten, että vuonna 2000 asukkaita oli 1394, vuonna 2015 1250 ja vuonna 2020 1211; nyt asukasluku on siis vähän yli 1100.

Ylempi postikortti:

Kaksi Utsjokeen liittyvää tapahtumaa: Lohirieha-kalastuskilpailu ja Suomi Juoksee -viestijuoksu. Kortin on kustantanut H. Laamanen. Kortin takana lukee myös muun muassa ”IM & EX Advertising” ja ”Tuonti Import SF. 671”. Postikortti on lähetetty Rovaniemeltä 5. heinäkuuta 1994 Seinäjoelle; se on kuitenkin päivätty lähettäjän toimesta Utsjoella 3. heinäkuuta. Kortissa kunnan nimi on sekä suomeksi että pohjoissaameksi.

Alempi postikortti:

Neljä Utsjoki-kuvaa, joista kolmessa on todennäköisesti Tenojoki ja yhdessä Utsjoen matkailuhotelli. Kortin on kustantanut H. Laamanen. Kulkemattoman kortin takana lukee myös muun muassa ”IM & EX Advertising” ja ”Tuonti Import SF 499”. Kortissa on Utsjoen vaakuna sekä kunnan nimi pohjoissaameksi ja suomeksi.

Kunnan alueelta tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja. Asutusta on ollut tuhansien vuosien ajan Tenojoen ja sen sivujokien rannoilla. Utsjoen ainoat asukkaat olivat pitkän aikaa saamelaisia. Kyläkeskuksissa Utsjoen kirkonkylässä, Karigasniemessä/Outakoskella ja Nuorgamissa palvellaankin sekä saameksi että suomeksi.

Utsjoki on perustettu vuonna 1876 ja sen pinta-ala on 5370 neliökilometriä (vertailun vuoksi Helsingin pinta-ala ilman merialueita on noin 215 neliökilometriä). Kunnasta on matkaa Ivaloon yli 160 kilometriä, Rovaniemelle yli 450 kilometriä, Helsinkiin yli 1260 kilometriä ja Turkuun yli 1280 kilometriä.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Utsjoen matkailuhotelli. Kortin on kustantanut Suomen Matkailuliitto (Finlands Turistförbund). Kortin kuvan on ottanut Värisuomi Oy ja painopaikkana on ollut Kirjapaino Öhrling Nokialta vuonna 1983. Kortin takana lukee myös muun muassa, että matkailuhotellin postinumero on 99980 ja sen puhelinnumero on ollut 997-71 121. Postikortti on lähetetty Utsjoelta 19. syyskuuta 1988 Kiuruvedelle; se on kuitenkin päivätty lähettäjän toimesta 18. syyskuuta. Postikortin lähettäjän terveiset ovat seuraavat: ”Täällä mennään ruskamatkalla. Kaunista on ja aurinko paistaa. Käydään Norjassa kääntymässä.”

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kevon kanjoni. Kortin kuvan on ottanut Matti Valta (Luonnonkuva-arkisto). Kortin takana lukee lisäksi: Suomen luonnon mestariteoksia – Kevojoen kanjoni Utsjoella. Postikortti on lähetetty Vantaalta Helsinkiin.

Puhuttaessa Utsjoesta ei voi olla mainitsematta Tenojokea, joka on Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Mittaa Tenojoella on 250 kilometriä.

Kunnan suurimmat järvet ovat Pulmankijärvi, Vetsijärvi ja Vuogojavri – muita vähintään hehtaarin kokoisia järviä on noin 1800. Yötön yö kestää Utsjoella noin kaksi kuukautta ja kesä on muutenkin lyhyt. Pitkä talvi on pimeä ja kylmä.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Lappalainen menossa kalastamaan Tenojoelle. Kortti on painettu Pohjois-Suomessa ja sen on kustantanut Tuomi-kortti Rovaniemeltä. Postikortti on lähetetty Utsjoelta 25. heinäkuuta 1970 Helsinkiin.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Lappalaisperhe (lappfamilj). Kulkemattoman kortin oikeassa alakulmassa on numero 72. Postikortin on kustantanut Suomen Matkailijayhdistys (Turistföreningen i Finland).

Poronhoidosta ja kalastuksesta palveluihin

Utsjokelaisten pääasiallisina elinkeinoina toiseen maailmansotaan asti olivat poronhoito ja kalastus. Sen jälkeen maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi. Nykyään noin 75 prosenttia työpaikoista on julkisissa ja yksityisissä palveluissa.

Ylempi postikortti:

Tenojoki. Kortin on kustantanut Tuko ja se on painettu Suomessa. Kulkemattoman kortin takana lukee myös numero 86/09.

Alempi postikortti:

Tenojoen lisäksi lappalainen pitämässä kissaa sylissään ja sankarihautojen muistomerkki Hyvästijättö. Kortin on kustantanut PR kortti ja valokuvat on ottanut Nilo Andretta. Kortti on painettu Italiassa. Kulkemattoman postikortin takana lukee myös numero 183308-4.

Utsjoki on Suomen kolmanneksi harvimpaan asuttu kunta – sitä harvemmin asuttuja ovat vain Savukoski ja Enontekiö. Tunnettuja utsjokelaisia ovat muun muassa runoilija Inger-Mari Aikio-Arianaick, muusikko Hildá Länsman, kirjailija Kirsti Paltto, muusikko Ulla Pirttijärvi-Länsman, rap-artisti Áilu Valle sekä ohjaaja, käsikirjoittaja ja televisiopersoona Suvi West.

Koska Utsjoen kunta on maamme pohjoisinta Lappia, näyttäytyy Utsjoki-postikorteissa Lapin taika. Pääset tutustumaan kuntaan ja Utsjoki-kortteihin tarkemmin tässä blogissa Utsjoki-tunnisteella. Utsjoen kunnan verkkosivut ovat osoitteessa www.utsjoki.fi.

Ylempi postikortti:

Kuva Karigasniemeltä. Kortin on kustantanut ja/tai painanut Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy. Valokuvan on ottanut Pekka Helo Kajaanista. Postikortti on lähetetty Seinäjoelta 28. joulukuuta 1994 Helsinkiin. Kortin takana olevassa painetussa tekstissä kerrotaan tunturipurojen veden olevan puhdasta siinä vaiheessa, kun vesi valuu ylängöltä alhaalla virtaavaan jokeen.

Alempi postikortti:

Turun yliopiston subarktinen tutkimuslaitos Kevolla. Kortin on kustantanut MV ja se on painettu Suomessa. Postikortti on lähetetty Ivalosta 18. heinäkuuta 1972 Helsinkiin; se on kuitenkin päivätty lähettäjän toimesta Kevolla 17. heinäkuuta. Postikortin lähettäjä kertoo olleensa viisi päivää 150 kilometrin vaellusretkellä. Hän on kalastanut saaden harria ja haukea. Tutkimuslaitoksella on hänen mukaansa ollut yli 40 henkilöä. Lisäksi kortin lähettäjä kertoo heidän tekevän elokuun puolivälissä viikon matkan Huippuvuorille.

Lähteet:

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin aiemmat tekstit Utsjoki-postikorteista ja niissä mainitut lähteet

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (6.5.2024, 19.5.2024, 21.6.2024 ja 27.6.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Helsinki (21.6.2024) sekä Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024, 25.9.2024, 14.3.2025 ja 25.1.2026)

Postimerkkeilijä Keräilee: Chicago Blackhawks Centennial Box Set

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Upper Deck julkaisi Chicago Blackhawks Centennial Box Set -laatikon jääkiekkoseura Chicago Blackhawksin 100-vuotisen taipaleen kunniaksi. Seura perustettiin vuonna 1926, kun Frederic McLaughlin oli ostanut Portland Rose Buds -joukkueen ja siirtänyt sen parhaat pelaajat Black Hawksiin (joukkueen nimi 60 vuoden ajan). Black Hawks oli 86. jalkaväkidivisioonan lempinimi; McLaughlin palveli divisioonassa ensimmäisessä maailmansodassa.

Chicago Blackhawksin ensimmäinen kausi NHL:ssä oli 1926–1927. Se on voittanut NHL:n mestaruuden eli Stanley Cupin kuudesti: vuosina 1934, 1938, 1961, 2010, 2013 ja 2015.

Chicago Blackhawks Centennial Box Set -laatikossa on yhteensä 105 korttia, joista sata on ns. peruskortteja. Lisäksi löytyy viisi parallel- ja/tai insert-korttia. Osa parallel-korteista on signeerattuja. Insert-korteissa on sarja Masters of the Madhouse käsittäen Chicago Blackhawksin tähtipelaajia.

Lähteet:

Euro Elite Finland Oy: https://www.euroelite.fi -sivusto (19.1.2026)

John MacKinnon (suomentanut Risto Pakarinen): NHL Hockey – Virallinen faniopas, Karisto Oy Hämeenlinna, 1998

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chicago Blackhawks ja NHL (10.1.2026)

Postitoimipaikkoja voi nyt tutkia verkossa – tietokanta julkaistu

Postimuseo on julkaissut kattavan ja helppokäyttöisen tietokannan kaikista Suomen postitoimipaikoista. Postitoimipaikat.fi -tietokanta sisältää postitoimipaikkojen tiedot, kuten perustamis- ja lakkauttamisajankohdan ja toimipaikan hoitajat.

Postitalo Lapissa. Kuvaaja: tuntematon, kuvausaika: 1967. Kuva: Postimuseo.

Postimuseossa on todettu suuri tarve tällaiselle palvelulle. Postitoimipaikat.fi palvelee posti- ja paikallishistoriasta kiinnostuneita. Se toimii apuvälineenä myös sukututkijoille, jotka etsivät tietoja toimipaikkojen hoitajien työhistoriasta.

Toimipaikkojen tietoja on kerätty muun muassa Postihallinnon kiertokirjeistä vuosilta 1812–1989. Kuvia on lisätty julkaisuvaiheessa jo yli tuhat. Postitoimipaikkatietokanta on päivittyvä sivusto. Postitoimipaikkojen yhteydessä on palautelomake, jonka kautta voi antaa lisätietoja ja kuvia sekä mahdollisia virheiden korjauksia.

Autopostitoimisto 70, Varkaus. Vasemmalta autonkuljettaja Matti Kotilainen ja postivirkailija Reijo Koponen. Kuvaaja: tuntematon, kuvausaika: 1975. Kuva: Postimuseo.

Tietokannan kuvat ovat pääosin Postimuseon valokuvakokoelmasta. Kuviin on lisätty linkki Finna.fi -palvelussa julkaistuihin kuviin. Finnasta kuvia saa ladattua eri kokoisina kuvina – osan myös korkearesoluutiokuvina.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 16.1.2026