Sää pääosassa Ahvenanmaan postimerkkivihossa

Toukokuun 8. päivä Åland Post julkaisee tämän vuoden postimerkkivihon, jonka teemana on Sää saaressa. Suomalainen kuvataiteilija Aino-Maija Metsola on kuvittanut neljä sääaihetta, jotka kuvaavat elämää meren äärellä.

– Asuminen saaressa tarkoittaa elämistä lähellä sään vaihteluita ja luonnonvoimia. Aino-Maija Metsola tavoittaa nämä tunnelmat herkästi luonnonläheisessä ja värikkäässä vihossa. Vihko on visuaalinen tarina sääilmiöiden dynamiikasta, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Postimerkkitaiteilija Aino-Maija Metsola asuu itsekin saaressa ja ilahtui aiheesta. – Ilahduin tosi paljon tehtävästä, koska aihe on lähellä sydäntäni ja arkeani. Asun Helsingin saaristossa, joka tosin poikkeaa Ahvenanmaasta, mutta jossa sää, luonnon ja vuodenaikojen vaihtelut ovat yhtä selvästi havaittavissa. Purjehdin myös saaristossa kesäisin monina vuosina. Postimerkkikuvat perustuvat siis suurelta osin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja muistoihin. Halusin kuvata kontrasteja; rauhallisista, kauniista auringonlaskuista ja sumuisista aamuista tuuleen ja ukonilmaan, kertoo Aino-Maija.

Nämä neljä aihetta on maalattu akvarelleilla ja guassilla, ja niissä nähdään kostea sumu, kaatosade, auringonlasku meren yllä ja tuulessa taipuvat niittykasvit.

Postimerkkivihkoa painetaan 12 000 kappaletta ja jokaisessa vihossa on kahdeksan postimerkkiä. Yhden merkin maksuarvo on Europa (4,20 euroa). Ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 17,80 euroa. Suunnittelusta ovat vastanneet Aino-Maija Metsola ja Johanna Finne. Paperi on 102 g/m2 ja hammaste on 14 per 2 cm. Painona toimii Royal Joh. Enschedé painomenetelmän ollessa 6-värioffset.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 25. maaliskuuta 2026

Hämeenlinna-postikortteja: Puistoravintola vuosilta 1903 ja 1916

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna puistoravintola, joka oli osa Hämeenlinnan Kaupunginpuistoa noin sadan vuoden ajan.

Ylemmän postikortin on kustantanut Kirkollinen kirjakauppa (Kyrklig bokhandel). Kortti on leimattu Hämeenlinnassa 12. tammikuuta 1903 ja se on osoitettu Ryttylään.

Alemman postikortin on kustantanut Enok Rytkönen. Kortti on leimattu Hämeenlinnassa 6. toukokuuta 1916.

Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Puistoravintolan suunnitteli lääninarkkitehti C. A. Edelfelt

Osa kansallista kaupunkipuistoa oleva Hämeenlinnan Kaupunginpuisto sijaitsee Vanajaveden rannassa. Hämeenlinnan torilta on sinne matkaa noin kaksi kilometriä. Kaupunginpuisto tunnetaan myös nimellä Parkki. Pinta-alaa puistolla on noin 18 hehtaaria ja se on tänäkin päivänä suosittu ulkoilualue.

Kuvernööri Otto Carl Rehbinder keksi tehdä Pyövelinmäen kivikkoisesta kukkulasta puiston, joka toteutui 1840-luvun lopulla ja 1850-luvulla. Kaupunginpuistoon istutettiin puita ja pensaita sekä rakennettiin paviljonkeja ja graniittimuureja, joiden avulla muodostettiin käytävien ja polkujen verkosto. Rehbinder toimi Hämeen läänin kuvernöörinä vuosina 1841–1863.

Sveitsiläistyylinen puistoravintola aukesi yleisölle Floran päivänä toukokuussa 1861. Sen suunnitteli lääninarkkitehti C. A. Edelfelt Hämeenlinnan Kaupunginpuiston itärinteeseen. Puistoravintolassa oli keittiön ja ravintolasalin lisäksi kaksi kabinettia, tarjoilutiskillä varustettu kassahuone ja kapea veranta.

1910-luvulla ravintolatoiminnasta vastasi kaupungin anniskeluyhtiö. Valtakunnallisen Laulujuhlan 1911 johdosta arkkitehti Ilmari Launis piirsi laululavan, joka ilmeisesti rakennettiin kuitenkin vasta 1920-luvulla ravintolan läheisyyteen. Puistoravintola ehti olla osa Parkkia noin sadan vuoden ajan, koska se purettiin 1960-luvulla. Onneksi on postikortteja, joista näkee, minkälainen rakennus oli kyseessä. Sen sijaan laululava on edelleen olemassa ja se on tullut tunnetuksi muun muassa Ämyrockista.

Lähteet:

Hämeenlinnan kaupunki: https://www.hameenlinna.fi -sivusto > Asuminen ja ympäristö > Puistot ja metsät > Puistojen esittely > Kaupunginpuisto eli ’Parkki’ (3.4.2026)

Kirjastot.fi; Digi – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa: https://digi.kirjastot.fi -sivusto > Puiston ravintola -haku > Aineisto Hämeenlinna - Puiston ravintola (3.4.2026)

Posti juhlistaa mestarigraafikko Erik Bruunin 100-vuotispäivää omilla postimerkeillä

Posti julkaisee 7.4. postimerkit, joilla juhlistetaan rakastetun graafikko Erik Bruunin 100-vuotispäivää. Erik Bruun on käyttögrafiikan mestari, joka tunnetaan julisteiden ja setelien lisäksi myös tuotteliaana postimerkkien suunnittelijana.

Erik Bruun suunnitteli ensimmäiset postimerkkinsä 1980-luvun puolivälissä samoihin aikoihin, kun hänen työpöydällään oli Suomen markan seteliuudistus. Bruun on ehtinyt suunnitella yli 30 vuoden aikana noin 100 erilaista postimerkkiä.

Postimerkkien mittasuhteet ovat Bruunille tuttuja jo vuosien takaa: ”Hyvän katujulisteen tulee toimia tulitikkuaskin kokoisena. Kun tulitikkuaskia katselee käsivarren mitan päästä, kuvakulma on suunnilleen sama kuin vilkaisisi katujulistetta auton ikkunasta. Idean pitää aueta sekunneissa. Sama kaava pätee postimerkkien suunnitteluun.”

”Postimerkit, julisteet, setelit tai vaikka Jaffa-mainokset ovat mukana ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Se on ilahduttanut käyttögrafiikan suunnittelijaa vuodesta toiseen”, Bruun sanoo.

Viisi työtä Erik Bruunin uran varrelta

Postimerkkiarkissa esitellään viisi työtä Erik Bruunin uran varrelta. Merkeissä nähdään Suomen matkailua edistänyt Rapu-juliste vuodelta 1958, Jaffan värikäs ulkomainosjuliste (1959), ikoninen Saimaannorppa-juliste (1974), Forest Finland -sarjaan kuuluva Sieniä elokuussa -juliste (1996) ja omakustanteena tuotettu Männynkäpy-juliste (2005).

”Olen seurannut Erikin töitä pitkään ja hän on ehdottomasti ollut yksi innoittajani graafikon ammattiin päätymisessäni. Hänen lahjakkuutensa ja tarkkuutensa on ihan omaa luokkaansa. Lisäksi Erikin elämänasenne on aina positiivinen, mistä moni voisi ottaa oppia”, postimerkkien graafisesta suunnitellusta vastannut Ilkka Kärkkäinen sanoo.

Luonto ja linnut inspiraation lähteenä

Luonto on ollut Erik Bruunille koko uran ajan suuri inspiraation lähde, ja hän on piirtänyt useita luontoaiheisia töitä 1960-luvulta lähtien. Hänen Saimaannorppa-julisteestaan on tullut suomalaisen luonnonsuojelun symboli.

Postimerkkeihin Bruun on kuvittanut useita kymmeniä lintuaiheita, jotka ovat saaneet innoituksensa lapsuuden Karjalasta.

”Miljoonien lintujen muuttoreitit kulkivat keväisin ja syksyisin Karjalan kannaksen yli. Lisäksi isäni vei meidät usein Äyräpään järvelle, jossa pesi monia harvinaisia lintuja. Lintuja on lumoavaa katsella.”

Erik Bruunin lintuaiheisten postimerkkien luonnoksiin voi tutustua Postimuseossa (Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere). Näyttely on avoinna 16.8. asti.

Idearikas yhteistyökumppani

Postin Design Manager Tommi Kantola on tuottanut Erik Bruunin kanssa lukuisia postimerkkejä.

”Erikillä on ollut luovana persoonana monia omia ideoita postimerkkien suunnitteluun. Hänellä on myös loistava taito keskittyä kuvituksissaan olennaiseen”, Kantola sanoo.

”On ollut suuri kunnia tehdä Erikin kanssa yhteistyötä yli 20 vuoden ajan. Hän on kutsunut usein katsomaan luonnoksia kotiinsa Suomenlinnaan. Erikin työhuone oli täynnä historiaa ja hän esitteli mielellään muitakin tekemiään töitä vuosien varrelta. Nämä käynnit olivat aina kyseisen postimerkkiprojektin kokokohtia ja jääneet pysyvästi mieleen.”

Erik Bruun 100 vuotta on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 7.4. kello 13-16

Järjestämme ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman 7.4. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin tiedote 1.4.2026

70 years of EUROPA stamps – Åland Post celebrates the anniversary with two stamps

On 8 May, Åland Post will issue two stamps marking the 70th anniversary of EUROPA stamps. One stamp features the common design shared by all postal services participating in the 2026 EUROPA stamp series. The design was selected through a design competition on the theme “70th Anniversary of the EUROPA Stamp: United in..”. The other motif showcases Åland Post’s own competition entry, illustrated by Tzenko Stoyanov.

“The EUROPA stamps are a strong symbol of European cooperation and have become popular collectors’ items. It is important för Åland Post to be part of this anniversary and to contribute our interpretation of the EUROPA theme”, says Johanna Finne, Head of Stamps at Åland Post Stamps.

Fifteen postal operators participated in the design competition organised by PostEurop. The winning entry was submitted by Posti Finland and designed by Finnish artist Klaus Welp.

The stamp combines abstract and symbolic elements. The diagonal line represents a stamp’s perforation and reflects the shared efforts of Europe’s postal services over seven decades. The colour composition echoes the flags of the European countries and symbolises unity among the member states.

The second stamp was illustrated by Tzenko Stoyanov, who describes his concept as follows: “The starting point was to portray diversity as a unifying force. I chose to illustrate different shapes and colours coming together to form a harmonious unit, much like the way life on Earth emerged through the fusion of different elements, creating the miracle of life.”

The EUROPA stamp series was launched in 1956 to strengthen cooperation between European countries and to promote peace and unity. Åland Post joined the stamp series in 1994.

Source, text and pictures:

Åland Post’s press release 24 March 2026

Baltian maiden vanhojen postimerkkien kerääminen kertoo lähialueemme historiasta

Suomen lähialueella sijaitsevat Baltian maat ovat Viro, Latvia ja Liettua. Niiden vanhoilla postimerkeillä tarkoitetaan merkkijulkaisuja lähinnä vuosilta 1918–1940; kyseessä on ajanjakso, jolloin Viro, Latvia ja Liettua olivat ensimmäistä kertaa itsenäisiä valtioita.

Virolainen postimerkki vuodelta 1927. Merkin aiheena on Narva.

Baltian maista Viro on pohjoisin, sen eteläpuolella on Latvia ja Latvian eteläpuolella on Liettua. Pinta-alaa on yhteensä noin 175 000 neliökilometriä (Viro noin 26 %, Latvia noin 37 % ja Liettua noin 37 %), kun esimerkiksi Suomen pinta-ala on noin 338 500 neliökilometriä. Asukkaita on yhteensä yli 6,3 miljoonaa (Viro noin 21 %, Latvia noin 33 % ja Liettua noin 47 %), kun Suomen väkiluku on yli 5,6 miljoonaa.

Viro vai Eesti?

Viron tasavalta on viroksi Eesti Vabariik, siksi maasta kuulee usein puhuttavan myös Eestinä. Viro julistautui itsenäiseksi Neuvosto-Venäjästä 24. helmikuuta 1918 ja se tunnustettiin itsenäiseksi 2. helmikuuta 1920. Vuosien 1939–1940 tapahtumien seurauksena maa menetti itsenäisyytensä ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa, kunnes itsenäistyi uudestaan 20. elokuuta 1991. Toisen maailmansodan aikana maa oli muutaman vuoden ajan Saksan miehittämä.

Virolainen postimerkki vuodelta 1927. Merkin aiheena on Tallinna.

Virossa on 15 maakuntaa ja niissä on kaupunkeja yhteensä 15 ja kuntia yhteensä 64. Maan pääkaupunki on Tallinna, jossa asuu noin 434 500 ihmistä. Muut yli 30 000 asukkaan kaupungit (suluissa väkiluvut) ovat Tartto (noin 98 500), Narva (noin 59 000), Pärnu (noin 40 000) ja Kohtla-Järve (noin 37 000).

Virolainen postimerkki vuodelta 1939. Merkki on osa neljän postimerkin sarjaa, jonka aiheena on Pärnun kylpylät.

Tunnettuja virolaisia ovat muun muassa edesmenneet kirjailijat Jaan Kross ja Jaan Kaplinski, säveltäjä Arvo Pärt, kapellimestari Neeme Järvi sekä urheilijat Andrus Veerpalu (hiihto) ja Erki Nool (yleisurheilun kymmenottelu).

Viron toinen pienoisarkki, joka ilmestyi vuonna 1938.

Viron ensimmäiset postimerkit ilmestyivät 22. ja 30. marraskuuta 1918. Niiden nimellisarvot olivat viisi ja 15 kopeekkaa. Kaksi ensimmäistä merkkiä painettiin Bölau-nimisessä painotalossa Nõmmessa, joka on nykyään osa Tallinnaa. Vuosien 1918–1940 aikana Virossa julkaistiin yli 180 erilaista postimerkkiä. Pienoisarkkeja ilmestyi neljä. Maailman postiliittoon (UPU) Viro liittyi 19. toukokuuta 1922.

Latvia on Viron eteläinen naapuri

Latvian tasavalta on latviaksi Latvijas Republika. Maa julistautui itsenäiseksi Neuvosto-Venäjästä 18. marraskuuta 1918 ja se tunnustettiin itsenäiseksi 11. elokuuta 1920. Vuosien 1939–1940 tapahtumien seurauksena myös Latvia menetti itsenäisyytensä ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa, josta se itsenäistyi 21. elokuuta 1991. Toisen maailmansodan aikana maa oli muutaman vuoden ajan Saksan miehittämä.

Latvian ensimmäinen ja toinen postimerkki vuodelta 1918. Koska paperista oli pulaa, merkit painettiin ylimääräisten saksalaisten sotilaskarttojen kääntöpuolelle.

Latviassa on 36 kuntaa ja seitsemän itsehallinnollista tasavallan kaupunkia. Maan pääkaupunki on Riika, jonka väkiluku on yli 699 000. Muut yli 30 000 asukkaan kaupungit ovat noin 101 000 asukkaan Daugavpils (Väinänlinna), noin 82 500 asukkaan Liepāja, noin 63 500 asukkaan Jelgava, noin 56 500 asukkaan Jūrmala, noin 42 000 asukkaan Ventspils sekä noin 34 000 asukkaan Rēzekne.

Latvialainen postimerkki vuodelta 1919. Merkki on osa kolmen postimerkin sarjaa, jonka aiheena on Riian vapauttaminen.

Tunnettuja latvialaisia ovat muun muassa edesmenneet runoilijat Jēkabs Ķikulis ja Jānis Rainis, säveltäjä Pēteris Vasks sekä urheilijat Viktors Ščerbatihs (painonnosto), Ivans Klementjevs (melonta) ja Māris Štrombergs (BMX-pyöräily).

Latvialainen Punaisen Ristin postimerkkisarja vuodelta 1920 painettiin setelipaperille.

Latvian ensimmäiset postimerkit julkaistiin 18. joulukuuta 1918. Koska paperista oli pulaa, merkkejä painettiin aluksi ylimääräisten saksalaisten sotilaskarttojen kääntöpuolelle. Vuosien 1918–1940 aikana Latviassa ilmestyi yli 300 erilaista postimerkkiä. Pienoisarkkeja julkaistiin kaksi.

Liettuastakin itsenäinen 1918

Liettuan tasavalta on liettuaksi Lietuvos Respublika. Maa julistautui itsenäiseksi Neuvosto-Venäjästä 16. helmikuuta 1918 ja se tunnustettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1920. Vuosien 1939–1940 tapahtumien seurauksena myös Liettua menetti itsenäisyytensä ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa, josta se itsenäistyi 11. maaliskuuta 1990. Toisen maailmansodan aikana maa oli muutaman vuoden ajan Saksan miehittämä.

Liettualainen lentopostimerkki vuodelta 1921. Sarjassa on seitsemän erilaista merkkiä.

Liettuassa on kymmenen lääniä. Maan pääkaupunki on Vilna, jossa asuu noin 523 000 ihmistä. Muut yli 30 000 asukkaan kaupungit (suluissa väkiluvut) ovat Kaunas (noin 311 000), Klaipėda (noin 160 500), Šiauliai (noin 108 000), Panevėžys (noin 98 500), Alytus (noin 58 500), Marijampolė (noin 40 500), Mažeikiai (noin 36 500) sekä Jonava (noin 30 000).

Liettualainen postimerkki vuodelta 1939. Merkki on osa kolmen postimerkin sarjaa, jonka aiheena on koripallon EM-kisat.

Tunnettuja liettualaisia ovat muun muassa edesmennyt säveltäjä ja kuvataiteilija Mikalojus Konstantinas Čiurlionis, edesmennyt runoilija Justinas Marcinkevičius sekä urheilijat Gintaras Einikis (koripallo) ja Virgilijus Alekna (kiekonheitto).

Liettualaisen vuonna 1932 julkaistun postimerkin arkinosa, jossa on hammaste-erikoisuus.

Liettuan ensimmäiset postimerkit julkaistiin Vilnassa 27. joulukuuta 1918. Niistä käytetään nimitystä Baltukai-julkaisu. Ensimmäiset lentopostimerkit julkaistiin vuonna 1921. Vuosien 1918–1940 aikana Liettuassa julkaistiin yli 450 erilaista postimerkkiä. Pienoisarkkeja ilmestyi kaksi.

Oletko kuullut Keski-Liettuasta?

Suurin osa meistä tietää Liettuan tasavallan, mutta moni ei välttämättä tiedä, että on ollut olemassa myös Keski-Liettuan tasavalta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Baltian alue oli melkoisessa myllerryksessä. Lokakuussa 1920 Liettua ja Puola olivat päässeet sopuun siitä, että Liettua sai pitää Vilnan alueen ja Curzonin linjan takaiset alueet kuuluivat Puolalle (Curzonin linjalla tarkoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin George Curzonin mukaan nimettyä, vuonna 1919 ehdotettua Puolan itärajaa).

Keski-Liettuan toinen postimerkki vuodelta 1920 hammastamattomana.

Rajojen säilyminen oli lyhytaikaista, koska puolalainen kenraali Lucjan Żeligowski käynnisti kapinan Vilnan alueella vain pari päivää myöhemmin. Siihen häntä oli yllyttänyt Józef Piłsudski, joka oli itsenäisen Puolan valtionpäämies vuosina 1918–1922.

Keskiliettualainen postimerkki vuodelta 1921.

Liettuan hallitus pakeni Vilnasta Kaunasiin. 12. lokakuuta 1920 Żeligowski julisti alueen Keski-Liettuan tasavallaksi (Republika Litwy Środkowej) ja hänestä tuli tasavallan johtaja. Kansainliitto yritti ratkaista tilannetta, mutta tuloksetta. Marraskuussa 1920 Żeligowskin joukot etenivät kohti Kaunasia – joukkojen eteneminen kuitenkin pysähtyi Širvintosin ja Giedraičian taisteluiden seurauksena.

Keskiliettualainen postimerkki vuodelta 1921.

Keski-Liettuan tasavallan taru päättyi vuonna 1922. Sejm eli parlamentti päätti helmikuussa 1922 liittymisestä Puolaan; Puolan valtiopäivät hyväksyi liittymisen maaliskuussa 1922. Kesti kuitenkin 16 vuotta ennen kuin Liettua tunnusti alueen Puolan osaksi, se tapahtui Puolan uhkavaatimuksesta vuonna 1938.

Keski-Liettuan ensimmäinen lunastusmerkki vuodelta 1921 hammastamattomana.

Keski-Liettuan tasavalta julkaisi omia postimerkkejä vuosina 1920–1922. Tasavallan lyhyen historian aikana julkaistiin 47 erilaista postimerkkiä, joista 37 ilmestyivät sekä hammastettuina että hammastamattomina. Ja kun mukaan lasketaan lunastusmerkit, vaaditaan täydelliseen kokoelmaan 90 merkkiä.

Sitten vain keräämään Baltian maita

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että Baltian maissa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla julkaistujen postimerkkien kerääminen on kiinnostavaa ja monipuolista, ja että merkit kertovat lähialueemme värikkäästä historiasta.

Postimerkki vuosien 1923–1926 latvialaisesta merkkisarjasta, jossa on 17 erilaista postimerkkiä. Merkki on leimattu Jaunjelgavassa 27. maaliskuuta 1924.

Baltian maiden vanhoihin postimerkkeihin kuuluviksi voi katsoa myös muut Virossa, Latviassa ja Liettuassa vuosina 1918–1940 taikka vähän ennen tai jälkeen kyseisen ajanjakson käytössä olleet postimerkit. Esimerkiksi Latviassa oli ensimmäisen maailmansodan aikaan käytössä päällepainettuja Saksan merkkejä ja Memelissä Liettuassa oli käytössä omia postimerkkejä.

Saksan miehitettyä Latvian neuvostoliittolaisia postimerkkejä varustettiin päällepainamalla käytettäväksi Latviassa.

Kuten kaikkien maiden filateliassa, myös Baltian maiden postimerkkien joukossa on harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, joista joutuu maksamaan enemmän. Kuitenkin merkittävä osa merkeistä on saatavissa edulliseen hintaan, joten Baltian maiden keräily sopii kaikille. Lisäksi koska on kyse Suomen lähialueesta, on postimerkkejä hyvin tarjolla sekä postimerkkikauppiailla että huutokaupoissa.

Kannattaa kerätä Baltian maita!

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Jukka Sarkki: Kartalta kadonneet – Keski-Liettuan valtio, Abophil 1/2017

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Postage stamps and postal history of Estonia, Postage stamps and postal history of Latvia ja Postage stamps and postal history of Lithuania (28.3.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Baltian maat, Latvia, Liettua, Suomi, Toinen maailmansota ja Viro (27.3.2026) sekä Curzonin linja, Józef Piłsudski, Keski-Liettuan tasavalta, Lucjan Żeligowski ja Sejm (11.4.2025)

Utsjoki-postikortteja: Venevalkama ja Tenojoki

Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Ylemmässä mustavalkoisessa postikortissa on kuvattuna venevalkama todennäköisesti Tenojoen varrelta. Alemmassa mustavalkoisessa postikortissa on kuvattuna Tenojoki, joka on Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Mittaa Tenojoella on 250 kilometriä.

Kumpikin kortti on kulkematon ja ne on kustantanut Suomen Matkailijayhdistys (Turistföreningen i Finland). Kortit on myös numeroitu: ylemmän postikortin numero on 83 ja alemman postikortin numero on 94.

Tutustu aiemmin tässä blogissa esiteltyihin Utsjoki-postikortteihin Utsjoki-tunnisteella.

Muutama fakta Utsjoesta

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Utsjokelaisten pääasiallisina elinkeinoina toiseen maailmansotaan asti olivat poronhoito ja kalastus. Sen jälkeen maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi. Nykyään noin 75 prosenttia työpaikoista on julkisissa ja yksityisissä palveluissa.

Lähteet:

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (6.5.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024)

Grönlannin helmikuun 2026 postimerkkijulkaisuissa koiravaljakkorekiä, kasveja ja etnografiset valokuvat

Grönlannin posti julkaisi helmikuussa 2026 kolme postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Koiravaljakkorekiä esittelevän postimerkkisarjan kolmas osa ilmestyi 16. helmikuuta. Tällä kertaa aiheena on pohjoisgrönlantilainen reki, joka muistuttaa länsigrönlantilaista rekeä, mutta niissä on kuitenkin eroavaisuuksia. Pohjoisgrönlantilainen reki on kolmesta rekityypistä pienin ja kevyin. Siksi se onkin nopea ja helposti ohjattavissa. Merkit on suunnitellut vuonna 1970 syntynyt Konrad Nuka Godtfredsen. Ennen tätä julkaisua hän on suunnitellut Grönlannin postille 13 postimerkkiä.

Grönlannin kasvit saivat viime vuonna oman postimerkkisarjan, ja sarjan toiset merkit julkaistiin tänä vuonna 16. helmikuuta. Kotiperäisiä kasvilajeja on yli 520 ja muualta tuotuja lajeja on noin 200. Toisessa postimerkissä on tähtikatkero (Lomatogonium rotatum), joka kuuluu katkerokasvien (Gentianaceae) kasviheimoon. Tähtikatkeroa tavataan kaikkialla Grönlannissa – se kasvaa noin 5-15 senttimerin korkuiseksi ja sen lehtien pituus on noin 2-3 senttimetriä.

Toisessa merkissä on jääleinikki (Ranunculus glacialis), joka on noin 10-15 senttimetriä korkea kasvi. Se on arktis-alpiininen laji, joten sitä tavataan muun muassa Grönlannissa, ainakin saaren itärannikolla. Jääleinikki on Suomessa erittäin uhanalainen laji, joten se on maassamme rauhoitettu. Merkit on suunnitellut vuonna 1955 syntynyt Buuti Pedersen.

Myös postimerkkisarja etnografisista valokuvista alkoi viime vuonna ja 16. helmikuuta tänä vuonna oli vuorossa sarjan toinen osa. Sarjan suunnitteluun osallistuu Ina Rosing. Valokuvan veneestä täynnä ihmisiä on ottanut vuonna 1913 Inger Bugge (1872–1954). Toisen kuvan ottaja on tuntematon, mutta se tiedetään, että valokuva on otettu vuonna 1926 Ittoqqorttormiitissa.

Lähteet:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 1/2026

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Jääleinikki ja Katkerokasvit (8.3.2026)

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Postimerkin perimmäinen tarkoitus on maksaa postimaksu – Tanska ei ole tästä poikkeus

Myös Tanskassa postimerkkejä painettiin aluksi vain siksi, että ne postilähetykselle kiinnittämällä ilmaistiin postimaksun maksaminen. Niinpä postimaksujen kerääminen kertoo paitsi postin historiasta niin myös postimerkin perimmäisestä tarkoituksesta.

Postikortti Vejlestä Tanskasta 22. joulukuuta 1910 Maastrichtiin Alankomaihin (Hollantiin), jonne kortti on saapunut jouluaattona eli 24. joulukuuta 1910. Postimaksu on maksettu kahdella viiden äyrin postimerkillä. Postimaksu on kymmenen äyriä. Postikortti ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.7.1875–31.1.1921 maksoi kymmenen äyriä. Ennen vanhaan tekstiä jatkettiin tarvittaessa postikortin kuvapuolelle, kuten tässä on tehty. Kortin kuvapuolella on myös Tanskan vuoden 1910 joulumerkki.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Ehiöpostikortti Horsensista Tanskasta 26. maaliskuuta 1911 Berliiniin Saksaan. Lähettäjä on päivännyt postikortin 25. maaliskuuta 1911. Ehiön arvomerkintä (kolme äyriä) ei ole riittänyt postimaksun maksamiseen, joten postimaksu on maksettu lisäksi kolmella kahden äyrin ja yhdellä yhden äyrin postimerkillä. Postimaksu on kymmenen äyriä. Postikortti ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.7.1875–31.1.1921 maksoi kymmenen äyriä. Lähettäjä on hyödyntänyt tekstille varatun tilan tehokkaasti.

Postimaksujen keräämisessä voi keskittyä tietyn maan, kuten Tanskan, postimaksuihin. Usein rajaus on vielä tarkempi: tietty ajanjakso, tietty lähetyslaji (esimerkiksi kirje, postikortti, painotuote tai paketti), tietty lisämaksu (esimerkiksi kirjaaminen, pikajakelu, vakuuttaminen tai postiennakko), tietyt kohdemaat (esimerkiksi yksittäinen maanosa) tai muu rajaus.

Kirjattu kirje Kööpenhaminasta Tanskasta 9. helmikuuta 1918 Müncheniin Saksaan, jonne kirje on saapunut 13. helmikuuta 1918. Kyseessä on kymmenen äyrin ehiökuori, jolle on lisätty kymmenen ja 15 äyrin postimerkit. Kirjeen kirjaamisesta kertoo kuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu Recommandè-sana sekä kuorella oleva Kööpenhaminan R-lipuke (Kjøbenhavn 9, numero 866). Postimaksu on 35 äyriä. Kirje ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.10.1907–31.1.1921 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Kirjaaminen 1.10.1902–30.6.1920 maksoi 15 äyriä.

Tanska on yksi Pohjoismaista siinä missä Suomikin. Se on kuningaskunta, jolla on maarajaa Saksan kanssa – sillä on maarajaa myös Kanadan kanssa. Ruotsin ja Tanskan välissä on kapea Juutinrauman salmi. Norja on puolestaan Skagerrakin salmen takana. Färsaaret ja Grönlanti, joilla on autonominen asema, ovat osa Tanskaa.

Kirje lentopostissa Kööpenhaminasta Tanskasta 3. syyskuuta 1942 Suomeen Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 5. syyskuuta 1942. Postimaksu on maksettu kolmella 15 äyrin postimerkillä. Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo lentopostilipuke (LUFTPOST – PAR AVION). Kuoren etupuolella on suomalainen sensuurileima ja kuoren takana on tanskalainen sensuuriliuska ja -leima; näin ollen lähetys on käynyt postisensuurissa. Postimaksu on 45 äyriä. Kirje Pohjoismaihin 1.7.1940–31.5.1950 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Kirjeen lentolisä Eurooppaan 11.10.1939–30.6.1947 maksoi jokaiselta 20 grammalta 25 äyriä.

Tanskan väkiluku on vähän Suomea suurempi, sillä maassa asuu noin kuusi miljoonaa ihmistä. Pääkaupunki on Kööpenhamina, jonka asukasluku on noin 600 000. Muista kaupungeista voi mainita Aarhusin (noin 336 000 asukasta), Aalborgin (noin 212 000 asukasta) ja Odenseen (noin 202 000 asukasta). Tanska on jaettu viiteen alueeseen (pääkaupunki, Sjælland, Etelä-Tanska, Keski-Jyllanti ja Pohjois-Jyllanti) ja kuntia on noin sata.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Kööpenhaminasta Tanskasta 6. maaliskuuta 1945 Helsingborgiin Ruotsiin, jonne kirje on saapunut 14. maaliskuuta 1945. Postimaksu on maksettu 60 äyrin postimerkillä ja 25 äyrin postimerkillä. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS). Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo lentopostilipuke (LUFTPOST – PAR AVION). Lisäksi kuorelle on pikajakelulipukkeen alle tai päälle kirjoitettu kirjoituskoneella Luftpost-Ekspres. Kuoren takana on saksalainen sensuurileima ja ruskea sensuuriliuska; näin ollen lähetys on käynyt postisensuurissa. Postimaksu on 85 äyriä. Kirje Pohjoismaihin 1.7.1940–30.9.1946 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Pikajakelu Pohjoismaihin 1.8.1927–31.5.1950 maksoi 40 äyriä. Kirjeen lentolisä Eurooppaan 11.10.1939–26.6.1945 maksoi jokaiselta 20 grammalta 25 äyriä.

Tanskan postimaksujen kerääminen on mielenkiintoista, sillä maan postilaitos perustettiin 14 vuotta aikaisemmin kuin Suomen postilaitos eli vuonna 1624. Aluksi postireittejä oli yhdeksän ja postia kuljetettiin jalan, ratsain sitä alettiin kuljettaa vuoden 1640 jälkeen. Postin palvelusta vastasivat Kööpenhaminan pormestari ja useat killat. 16. heinäkuuta 1653 Paul Klingenberg otti postin hoitaakseen; hänen aikanaan otettiin käyttöön postivaunut pakettien kuljettamiseksi ja aloitettiin postiyhteys Norjaan. 14. maaliskuuta 1685 kreivi Christian Gyldenløve siirtyi vastaamaan postilaitoksesta, vaikka hän oli vasta 11-vuotias. Gyldenløven suku hoiti postia vuoteen 1711 saakka, jolloin se siirtyi Tanskan valtiolle.

Kirje pikajakelupostissa Kööpenhaminasta Tanskasta 11. tammikuuta 1947 Prahaan Tšekkoslovakiaan. Postimaksu on maksettu viidellä 20 äyrin postimerkillä. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo pikajakelulipuke (EXPRES). Kuorella oleva 2524-leima kertoo kirjeen kulkeneen Prahan putkipostissa, joka oli käytössä vuosina 1887–2002. Postimaksu on sata äyriä eli yksi kruunu. Kirje ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.7.1940–31.5.1950 maksoi 20 grammaan saakka 40 äyriä. Pikajakelu ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.11.1933–31.5.1950 (Bundgaardin vanhemman postitaksakirjan mukaan 1.7.1935 alkaen) maksoi 60 äyriä.

Postimerkkien käyttöön Tanskassa siirryttiin viisi vuotta Suomea aikaisemmin eli vuonna 1851. Ensimmäinen merkki ilmestyi 1. huhtikuuta (neljä rigsbankskillingiä) ja toisen merkin vuoro oli 1. toukokuuta (kaksi rigsbankskillingiä). Kaksi rigsbankskillingiä oli Kööpenhaminan paikallistaksa ja neljä rigsbankskillingiä oli kotimaan taksa. Kuten muissakin maissa, postimerkillisen postin määrä kasvoi vähitellen ja käyttöön tuli eri lähetyslajeja ja erilaisia lisämaksuja. Tanskan postimaksuissa riittää siis kerättävää.

Lähteet:

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2003, AFA-forlaget, 2011

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget, 2015

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Postage stamps and postal history of Denmark (24.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Putkiposti (22.4.2022) ja Tanska (24.2.2026)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992