Maksimikortit Helsingin kesäolympialaisista 1952

Maksimikortilla tarkoitetaan postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmää, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen.

Helsingin olympiastadion valmistui vuonna 1938. Se rakennettiin vuoden 1940 kesäolympialaisia varten, jotka jouduttiin kuitenkin perumaan toisen maailmansodan vuoksi. Stadionin peruskorjaus valmistui vuonna 2020; nykyinen kapasiteetti on jalkapallo-otteluissa noin 32 500 katsojaa ja konserteissa noin 50 000 katsojaa.

Suomi isännöi kesäolympialaisia vuonna 1952. Olympialaisten kunniaksi julkaistiin lisämaksullinen postimerkkisarja, jossa aiheina olivat uimahypyt (12 markkaa + 2 markkaa), jalkapallo (15 markkaa + 2 markkaa), Helsingin olympiastadion (20 markkaa + 3 markkaa) sekä juoksu (25 markkaa + 4 markkaa). Merkkejä käytettiin myös maksimikorttien valmistamiseen, kuten oheisissa kuvissa olevat Helsinki 1952 -postikortit, joissa merkit on leimattu olympialaisten avajaispäivän 19.7.1952 erikoisleimalla.

Helsingin kesäolympialaiset järjestettiin 19.7.-3.8.1952 pääkaupunkiseudun lisäksi Hämeenlinnassa, Kotkassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Hämeenlinnassa kilpailtiin nykyaikaisessa viisiottelussa ja siellä pelattiin osa maahockeypeleistä. Osa jalkapallo-otteluista järjestettiin Kotkassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Kuten tapana on, osa tapahtumista oli jo ennen avajaisia – jalkapallon karsintapelit järjestettiin 15.-16. heinäkuuta.

Helsingin olympialaisten uimahypyissä Yhdysvallat voitti yhdeksän mitalia, kun niitä oli kaiken kaikkiaan jaossa 12. Loput mitalit menivät Meksikoon, Ranskaan ja Saksaan.

Vuoden 1952 kesäolympialaiset avasi Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi Erik von Frenckell, joka lausui tervetuliaissanat ennen Paasikiven puhetta. Olympiatulen sytyttivät Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Urheilijoiden valan vannoi Heikki Savolainen. Avajaiset järjestettiin olympiastadionilla, jossa oli peräti 70 435 katsojaa.

Osallistujamaita oli 69 ja osallistujia 4932, joista naisia 521. Eri urheilulajeja oli yhteensä 22. Lajeina olivat ammunta, jalkapallo, koripallo, maahockey, melonta, miekkailu, nykyaikainen viisiottelu, nyrkkeily, paini, painonnosto, purjehdus, pyöräily, ratsastus, soutu, uimahypyt, uinti, vesipallo, voimistelu sekä yleisurheilu; näytöslajeina olivat käsipallo ja pesäpallo.

Kesäolympialaisten 1952 jalkapalloon piti osallistua 27 maata, mutta lopulta niitä oli 25, kun Meksiko ja Saar vetäytyivät pois. Kultaa voitti Unkari, Jugoslavia oli toinen ja Ruotsi kolmas.

Helsingin kesäolympialaisten urheilusuorituksista kannattaa mainita muun muassa Neuvostoliiton Viktor Tšukarinin neljä kultaa voimistelussa, Tšekkoslovakian Emil Zátopekin voitot 5000 ja 10 000 metrillä sekä maratonilla, ja se, että Ferenc Puskásin johtama Unkari oli jalkapallossa ylivoimainen (loppuottelussa Unkari voitti Jugoslavian maalein 2-0).

Kisojen mitalitaulukon kolme parasta olivat Yhdysvallat (40 kultaa, 19 hopeaa ja 17 pronssia), Neuvostoliitto (22 kultaa, 30 hopeaa ja 19 pronssia) sekä Unkari (16 kultaa, kymmenen hopeaa ja 16 pronssia). Pohjoismaista paras oli Ruotsi saavuttaen 12 kultaa, 13 hopeaa ja kymmenen pronssia. Suomi oli mitalitaulukon kahdeksas kuudella kullalla, kolmella hopealla ja 13 pronssilla.

Helsingin olympialaisten yleisurheilussa lajeja oli 33 ja maailmanennätys tehtiin seitsemässä lajissa. Juoksumatkoilla Tšekkoslovakian Emil Zátopek voitti kolme kultaa ja Australian Marjorie Jackson kaksi kultaa.

Lähteet:

Historia Helsinki (Helsingin kaupunki): https://historia.hel.fi -sivusto > Olympialaiset-haku > Helsingin kesäolympialaiset 1952 -artikkeli (27.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Helsingin olympiastadion ja Kesäolympialaiset 1952 (27.12.2025)

Postimuseolta painolaatuisia kuvia Finnaan

Postimuseo on avannut Finna-palvelussa kokoelmakuviaan painolaatuisina kuvatiedostoina. Uudistuksella Postimuseo haluaa tarjota kokoelmansa avoimeen ja entistä laajempaan käyttöön sekä tukea kulttuuriperinnön saavutettavuutta. Aineistoja voi ladata suoraan Finnasta ja käyttää esimerkiksi julkaisuissa, tutkimuksessa tai tallentaa omaan käyttöön.

Valokuvien lisäksi Finna-palvelussa on julkaistu paljon kuvia Postimuseon kokoelmaesineistä sekä arkistoaineistoja. Postimuseon kuvat on avattu pääsääntöisesti CC-BY-NC-SA -lisenssillä. Kuvia voi ladata ja käyttää vapaasti ja maksutta ei-kaupallisessa käytössä esimerkiksi julkaisuissa tai verkkoaineistoissa. Käytön yhteydessä on mainittava kuvaajan tai tekijän nimi, jos ne ovat tiedossa, sekä kuvan omistaja Postimuseo.

Kuvien kaupallista käyttöä varten tulee ottaa yhteyttä Postimuseon kokoelmapalveluihin, jossa sovitaan tarkemmista ehdoista: kokoelmat(at)postimuseo.fi.

Osaan kuvista liittyy oikeudellisia ja sopimuksellisia rajoitteita, esimerkiksi tekijänoikeuksia, joten kaikki digitoidut kokoelma-aineistot eivät jatkossakaan ole täysin vapaasti käytettävissä.

Aineistoihin voit tutustua Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden yhteisen Finna-näkymän, Postia ja bittejä, kautta: postimuseo.finna.fi.

Postimuseon kokoelmiin kuuluu noin 350 000 valokuvaa, 10 000 esinettä sekä laaja arkisto ja kirjasto. Finnassa on julkaistu tällä hetkellä noin 10 000 objektin tiedot ja määrä kasvaa vuosittain.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 19.12.2025

Kääpiövaltio San Marinon postimerkit ovat tasavallalle merkittävä tulonlähde

San Marino on yksi maailman kääpiövaltioista, ja Euroopassa San Marinon tasavalta on kolmanneksi pienin valtio. Se on Italian ympäröimä ja pinta-alaa sillä on noin 61 neliökilometriä. Perimätiedon mukaan San Marino olisi perustettu vuonna 301 katolilaisen munkin Pyhän Marinuksen ja joukon kristittyjä toimesta.

Matthew Murrayn ja John Blenkinsopin höyryveturi vuodelta 1812. Murray (1765–1826) oli englantilainen höyrykoneiden ja työstökoneiden valmistaja. Blenkinsop (1783–1831) oli englantilainen höyryvetureiden keksijä ja kaivosinsinööri.

Noin 33 600 asukkaan San Marino koostuu yhdeksästä kunnasta, jotka ovat Acquaviva, Borgo Maggiore, Chiesanuova, Domagnano, Faetano, Fiorentino, Montegiardino, San Marino ja Serravalle. Niistä pääkaupunki on San Marino, jossa asuu noin 4100 ihmistä. Eniten asukkaita (noin 9400) on kuitenkin Serravallessa.

San Marinossa ei ole yhtä valtionpäämiestä, vaan heitä on kaksi – nimittäin kaksi kapteenivaltionhoitajaa, joiden toimikausi on kuusi kuukautta. Tällä hetkellä he ovat Lorenzo Bugli ja Matteo Rossi.

Delfiini (Delphinus delphis) sanmarinolaisessa postimerkissä. Delfiinit elävät lähinnä Atlantissa, Intian valtameressä ja Tyynessä valtameressä, mutta niitä on nähty myös muun muassa Suomen aluevesillä.

Tasavallalle merkittävä tulonlähde ovat postimerkit, joiden myynnin kansainvälisille keräilijöille arvioidaan muodostavan jopa kymmenen prosenttia valtion tuloista. San Marinon postimerkit ovat suosittuja ympäri maailmaa johtuen ainakin niiden kiinnostavista aiheista ja epätavallisesta muodosta; moni merkki on kolmikulmainen.

Tummameriahven (Epinephelus marginatus) sanmarinolaisessa postimerkissä. Epinephelus-kalasukuun kuuluu melkein sata lajia, kuten keltaevämeriahven, punameriahven, tähtimeriahven ja valkomeriahven. Tyyppilaji on raitameriahven.

Ensimmäinen postitoimipaikka maahan perustettiin vuonna 1833. Aluksi käytettiin italialaisia postimerkkejä. San Marinon tasavalta sai omat merkit kuitenkin jo niinkin varhain kuin 1877. Yhtä merkkiä lukuun ottamatta ensimmäisten yleismerkkien kuva-aiheena oli valtion vaakuna, jossa on San Marinon kolme tornia. Ensimmäiset juhlamerkit ilmestyivät vuonna 1894.

Brontosaurus oli dinosaurus, joka eli noin 155-145 miljoonaa vuotta sitten. Brontosauruksen ja Apatosauruksen vähäisinä pidettyjen erojen johdosta Brontosaurus luokiteltiin Apatosauruksen lajiksi exelsus vuonna 1903, mutta vuonna 2015 fossiililöydöt muuttivat tilanteen. Näin ollen Brontosaurus on oma lajinsa.

San Marinon postimerkeistä löytää tietoa postimerkkiluetteloiden lisäksi ainakin sivustolta www.dfn.sm (Poste San Marino S.p.A.). Kielivaihtoehtoina ovat italia ja englanti. Sivustolla on esillä myös sanmarinolaista numismatiikkaa.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit John Blenkinsop, Matthew Murray ja Postage stamps and postal history of San Marino (13.7.2022 ja 14.7.2022)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Brontosaurus, Delfiini, Epinephelus ja San Marino (13.7.2022, 14.7.2022 ja 29.11.2025)

Suomen kirjapainotaidon ja kirjallisuuden 300-vuotisjuhlaa juhlittiin postimerkeillä vuonna 1942

10. lokakuuta 1942 ilmestyi kaksi postimerkkiä, jotka juhlistivat Suomen kirjapainotaidon ja kirjallisuuden 300-vuotisjuhlaa. Merkit pohjautuvat taiteilija Aarne Karjalaisen luonnoksiin ja kaivertamisesta vastasi Alexander Laurén. Painopaikkana oli Suomen Pankin Setelipaino.

2,75 markan postimerkissä, jota painettiin miljoona kappaletta, aiheena on Raamattu. Merkin LAPE-numero on 269 ja NORMA-numero 280. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu painettiin vuonna 1642 Ruotsissa Tukholmassa.

3,50 markan postimerkissä, jota painettiin 600 000 kappaletta, aiheena on keskiaikainen kirjanpainaja. Merkin LAPE-numero on 270 ja NORMA-numero 281. Vuonna 1642 perustettiin Turkuun Suomen ensimmäinen kirjapaino.

Lähteet:

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Kiertokirjeet ja kirjelmät (19.3.2023); Posti- ja lennätinhallituksen Kiertokirje N:o 231 1942

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Postimerkkiselain (19.3.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli 1642 (19.3.2023)

Latvialainen Punaisen Ristin postimerkkisarja vuodelta 1920 painettiin setelipaperille

Latviassa julkaistiin vuonna 1920 Punaisen Ristin lisämaksullinen postimerkkisarja. Erikoisen sarjasta tekee, että se painettiin setelipaperille. Merkkejä on sekä hammastettuina että hammastamattomina.

Sarjassa on neljä postimerkkiä: 20 kopeekkaa + 10 kopeekkaa, 40 kopeekkaa + 15 kopeekkaa, 50 kopeekkaa + 20 kopeekkaa ja 1 rupla + 30 kopeekkaa. Merkkien AFA-numerot ovat 54-57.

Latvian Punainen Risti (latviaksi Latvijas Sarkanais Krusts) perustettiin Riiassa 20. marraskuuta 1918 eli vain kaksi päivää Latvian ensimmäisen itsenäisyyspäivän jälkeen. Suomen Punainen Risti perustettiin puolestaan niinkin varhain kuin 7. toukokuuta 1877. Alkuaikoinansa järjestö huolehti Latviassa ensimmäisen maailmansodan pakolaisista ja sotavangeista.

Latvian Punainen Risti operoi vuoden 1919 alussa sairaaloita Jelgavassa, Liepājassa, Valkassa ja Rūjienassa. Vuoden 1919 loppupuoliskolla sairaalaverkko laajeni siten, että sairaalat olivat myös Riiassa, Pļaviņasissa, Smiltenessä ja Gulbenessa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike tunnusti Latvian Punaisen Ristin vuonna 1923.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Latvian Red Cross (14.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Suomen Punainen Risti (14.12.2025)

Ahvenanmaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29.12.2025

Ahvenanmaalta lähetettävien kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29. joulukuuta 2025. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat 1. toukokuuta 2025.

Ahvenanmaan sisäisille lähetyksille on oma postitaksansa ja Ahvenanmaalta muualle Suomeen lähetettäville lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ahvenanmaan sisäisen postin sekä ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 29.12.2025 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 1.5.2025–28.12.2025.

Postimerkit, joissa ei ole maksuarvoa, ovat maksuarvoltaan 29.12.2025 alkaen: Lokalpost (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Ahvenanmaalla) 3,50 euroa, Inrikes (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Manner-Suomeen) 3,80 euroa, Europa (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje Eurooppaan) 4,20 euroa, Världen (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje muihin maihin) 4,20 euroa, 1 klass 3,50 euroa, 2 klass 2,90 euroa sekä Julpost 1,70 euroa.

Lähde:

Åland Post Ab: https://alandstamps.com/fi -sivusto > Tietoa meistä > Postimaksut > Ahvenanmaan postimaksut 29.12.2025 alkaen löydät täältä (13.12.2025)

Näin aihemerkkejä myytiin ennen vanhaan

Kuvista näkee sen, kuinka aihepostimerkkejä myytiin postimerkkiliikkeissä ennen vanhaan. Merkit laitettiin kartonki- tai vastaavalle alustalle ja suljettiin sitten tiukasti läpinäkyvän muovin sisään esimerkiksi nitomalla. Nykyään aihemerkkejä myydään joko isompina pakkauksina (esimerkiksi 50, 100 tai 200 merkkiä pussissa) tai sarjoina siten, että sarja on laitettu säiliökortille tai postimerkkikauppias ottaa sarjan pinseteillä säiliökirjan sivulta.

Ennen vanhaan myytävät aihemerkit suljettiin tiukasti läpinäkyvän muovin sisään esimerkiksi nitomalla. Kuvassa kukka-aiheisia postimerkkejä eri puolilta maailmaa. Ylärivissä vasemmalta merkit Romaniasta, Ruandasta, DDR:stä (Itä-Saksa), Puolasta ja Lounais-Afrikasta. Alarivissä vasemmalta merkit DDR:stä, Ruandasta, Lounais-Afrikasta, Sveitsistä ja Hongkongista.

Kuvissa olevissa pakkauksissa merkit ovat kukka-aiheisia postimerkkejä. Kukka-aiheinen filatelia on erinomainen keräilykohde kaikille luonnosta ja kasvillisuudesta kiinnostuneille, erityisesti kaikille kotipuutarhureille ja myös viherrakentamisen ammattilaisille. Kukka-aiheisia merkkejä on julkaistu paljon ja niitä on helppo löytää mm. postimerkkikauppiailta, joten aihe sopii erinomaisesti myös nuorisofilatelisteille.

Kuvassa olevassa aihemerkkipakkauksessa postimerkit on sijoitettu mustalle liuskalle ja alustalle on kirjoitettu kirjoituskoneella tieto pakkauksen sisällöstä. Pakkaus sisältää kokonaisen sarjan Tšekkoslovakian kukka-aiheisia postimerkkejä vuodelta 1960. Ajan saatossa merkit ovat lähteneet ”vaeltamaan” pakkauksessa.

Hämeenlinna-postikortteja: Aulangon paviljonki vuosilta 1902 ja 1913

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna yksi Aulangon paviljongeista – kyseistä paviljonkia ei ole enää olemassa. Kuvista näkee myös, miksi paviljonki on päätetty aikoinaan rakentaa; maisema on nimittäin mitä hienoin.

Ylempi postikortti on leimattu Hämeenlinnassa 15. heinäkuuta 1913. Vastaanottajana on ollut neiti Aili Ahlstedt Kangasniemeltä. Kortti on saapunut Mikkeliin 16. heinäkuuta 1913.

Alempi postikortti on päivätty 26. helmikuuta 1902. Vastaanottajana on ollut neiti Vieno Sundelin Riihimäeltä. Kortti on kulkenut nyrkkipostissa; nyrkkiposti tarkoittaa, että lähetys on kulkenut ilman postimerkkiä siten, että lähettäjä on itse toimittanut lähetyksen vastaanottajan postilaatikkoon/-luukkuun tai suoraan vastaanottajalle. Kortin on kustantanut Hämeenlinnan Uusi Kirjakauppa.

Aulangosta löytää lisää tietoa muun muassa osoitteista www.aulanko.fi ja www.aulangontornikahvila.fi. Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Aulangolla yhdistyvät historia ja nykypäivä

Jos Hämeenlinna tunnetaan Hämeen linnasta, niin se tunnetaan vähintään yhtä hyvin myös Aulangosta. Aulanko on Hämeenlinnan 14. kaupunginosa, josta löytyy tänä päivänä esimerkiksi kylpylähotelli, Katajiston kartano, kiipeilypuisto, golfkenttä, tenniskentät ja näkötorni.

Toki monella niistä on pitkä historia, kuten Aulangon näkötornilla, joka valmistui vuonna 1907. Näkötornin huipulta pääsee ottamaan valokuvia yhdestä Suomen kansallismaisemasta; tornissa vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää. Golfkenttä (Aulangon Hugo) on puolestaan otettu käyttöön vuonna 1940 ja se on yksi maamme vanhimmista golfkentistä.

Katajiston kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse, sillä tilan omistajista on tietoa vuodesta 1539 alkaen. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Kun kartanon historiassa edetään vuoteen 1886, päästään henkilöön, jonka merkitys Aulagolle on ollut hyvin keskeinen. Nimittäin vuonna 1886 Katajiston osti Hugo Standertskjöld 80 000 markalla – hän yhdisti kartanon viereiseen vuonna 1883 ostamaansa Karlbergin kartanoon ja alkoi kutsua kokonaisuutta Aulanko-nimellä.

Standertskjöldiä (1844–1931) kutsutaankin Aulangon rakennuttajaksi. Hänen johdollaan muun muassa uudistettiin kartanonpuisto ja rakennettiin puistometsä. Vuonna 1926 oli Standertskjöldin viimeinen kesä Aulangolla; samana vuonna hän myi Karlbergin kartanon sivutiloineen Hämeenlinnan kaupungille.

Aulangon puistometsästä tuli luonnonsuojelualue vuonna 1930. 1960-luvulla alueen omistus siirtyi kaupungilta valtiolle. Vierailijoita luonnonsuojelualueella on vuosittain noin 400 000.

Yksi osa Aulangon historiaa on sen hotelli, jonka nykyinen funktionalististyylinen päärakennus valmistui vuonna 1938. Kylpylä hotellin läheisyyteen valmistui vuonna 2006. Aulangolla ja sen hotellilla on paikkansa myös elokuvahistoriassa, sillä elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock majoittui hotellissa vuonna 1968 etsiessään kuvauspaikkoja The Short Night -elokuvahanketta varten. Aulangolla on kuvattu elokuvat Kesäillan valssi, Kipparikvartetti, Pähkähullu Suomi, Iso vaalee sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Standertskjöld rakennutti näköalapaviljonkeja

Aulangonvuoren laki oli suosittu retkikohde, koska näköala sieltä oli mitä mainioin. Standertskjöldin toimesta Aulangonvuoren laelle rakennettiin uusi tie 1880-luvulla. Hän päätti rakennuttaa sinne myös kaksi näköalapaviljonkia, joista postikorttien kuvissa oleva paviljonki oli käytössä 1930-luvulle saakka; toinen paviljonki oli purettu jo aiemmin.

Lähteet:

Aulanko Golf: https://aulankogolf.fi -sivusto > Hugo (6.12.2025)

Kirjastot.fi; Digi – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa: https://digi.kirjastot.fi -sivusto > Aulangon paviljonki -haku > Aineisto Aulangon paviljonki (6.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Aulanko, Hugo Standertskjöld ja Katajiston kartano (1.5.2025)

Thurn und Taxis -kohde Alzeystä Kaiserslauterniin vuodelta 1852

Kuvissa on postilähetys, joka on lähetetty Alzeystä (postileimassa ALZEI) 26. toukokuuta 1852 Kaiserslauterniin, jonne lähetys on saapunut 27. toukokuuta 1852.

Postimaksu on maksettu Thurn und Taxisin kolmen kreuzerin postimerkillä. Merkin Michel-numero on 8 ja sitä painettiin 2 007 500 kappaletta. Saksassa Thurn und Taxis oli yksityinen postipalvelu vuosina 1806–1867. Yrityksen pääkonttori sijaitsi Regensburgissa vuoteen 1810 saakka, minkä jälkeen se muutti Frankfurt am Mainiin. Sopimus yrityksen myymisestä Preussin kuningaskunnalle allekirjoitettiin ja ratifioitiin 28. tammikuuta 1867 – postijärjestelmän hallinta luovutettiin kuitenkin vähän myöhemmin, tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta 1867. Thurn und Taxis julkaisi 54 erilaista postimerkkiä vuosien 1852–1867 aikana.

Alzey on vajaan 20 000 asukkaan kaupunki Rheinland-Pfalzin osavaltiossa Saksassa. Myös Kaiserslauternin kaupunki sijaitsee samassa osavaltiossa. Sen asukasluku on vähän alle sata tuhatta. Rheinland-Pfalzin osavaltio sijaitsee Lounais-Saksassa ja osavaltiossa asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Alzeyn ja Kaiserslauternin välinen etäisyys on vähän yli 40 kilometriä.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Alzey Kaiserslautern (27.11.2025)

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Deutschland-Spezial-Katalog 1992

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Alzey (27.11.2025) sekä Postage stamps and postal history of Germany, Thurn und Taxis ja Thurn-und-Taxis Post (18.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Alzey, Kaiserslautern ja Rheinland-Pfalz (27.11.2025) sekä Frankfurtin vapaakaupunki ja Thurn und Taxis (18.4.2025)

Postimerkkeilijä Keräilee: Boren ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkalaukkuetiketit

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Bore oli varustamo, joka perustettiin vuonna 1897 Turussa Ångfartygs Ab Bore -nimellä. Yritys rekisteröitiin 14. tammikuuta 1898. Se liikennöi Turun ja Tukholman välillä matkustajalaivoilla. Boren ensimmäinen alus oli s/s Bore, joka aloitti ympärivuotisen liikennöinnin tammikuussa 1898. Höyrylaivaliikenne loppui vuonna 1977 ja yritystoiminta 5. tammikuuta 1979, kun Bore fuusioitui Rettig-konserniin. Tänä päivänä on olemassa osa Spliethoff-yhtiötä oleva suomalainen varustamo Bore Ltd.

Vuonna 1883 kapteeni Lars Krogius perusti Finska Ångfartygs Aktiebolaget -nimisen varustamon, joka liikennöi aluksi höyrylaivoilla Suomen ja Englannin välillä. Vuonna 1904 alkoi liikennöinti Turusta Tukholmaan yhteistyössä Boren kanssa. Vuonna 1929 yrityksellä oli jo 44 laivaa ja kymmenen vuotta myöhemmin 11 laivaa enemmän. Varustamon nimeksi muuttui vuonna 1937 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö – Finska Ångfartygs Aktiebolaget. Yrityksen nimeksi tuli Effoa vuonna 1976. Itsenäinen toiminta päättyi vuonna 1990.

Borea ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiötä yhdistää lisäksi se, että ne yhdessä ruotsalaisen Stockholms Rederi AB Svea -varustamon kanssa solmivat vuonna 1918 yhteisliikennesopimuksen. Niiden yhteistyön tuloksena syntyi vuonna 1957 yhteisyritys nimeltään Oy Siljavarustamo – Ab Siljarederiet; myöhemmin siitä tuli Silja Line ja nykyään varustamo tunnetaan Tallink Siljana.

Lähteet:

Turun Matkustajahöyrylaivat (Lasse Sjöström): https://www.turkusteamers.com -sivusto > Oheistietoa > Höyrylaivavarustamoita > Bore (30.11.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Bore (varustamo), Effoa, Stockholms Rederi Svea ja Tallink Silja (30.11.2025)