Siltoja Unkarin vuoden 2018 EUROPA-pienoisarkissa

Unkarin vuoden 2018 EUROPA-pienoisarkissa on kuvattuna kolme unkarilaista siltaa: Megyerin silta, Kőröshegyn laakson silta ja Móra Ferencin silta.

Megyerin silta ylittää Tonavan Pohjois-Budapestissa. Sillalla on leveyttä 35 metriä ja pituutta 1862 metriä ja se onkin yksi Unkarin pisimmistä silloista. Se avattiin liikenteelle vuonna 2008. Pääsuunnittelijana toimi Mátyás Hunyadi. Tonavan kaksi haaraa ja Szentendrensaaren pohjoiskärjen ylittävä silta on tyypiltään vinoköysisilta.

Vinoköysisillassa kannatinpylväistä lähtevät vinossa asennossa olevat köydet, joihin sillan kansi on ripustettu. Vinoköysisiltojen rakentaminen alkoi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Tätä siltatyyppiä käytetään paljon keskipitkien ja pitkien jännevälien silloissa.

Kőröshegyn laakson silta on myös yksi Unkarin pisimmistä silloista; pituutta sillä on 1872 metriä ja leveyttä melkein 24 metriä. Silta avattiin liikenteelle vuonna 2007. M7-moottoritien varrella Zamárdin ja Balatonszárszón välillä sijaitseva silta koostuu 16 pilarista, joista korkein on noin 80 metriä ja matalin noin 18 metriä. Kyseessä on maasilta.

Maasillasta käytetään myös nimitystä viadukti. Nimensä mukaisesti se ylittää maastoesteen, kuten laakson. Vastakohtia sille ovat vesistön ylittävä silta ja vesijohtosilta eli akvedukti. Euroopassa maasiltoja käytetään esimerkiksi valtateissä, jolloin ne saadaan kulkemaan laaksojen asutuskeskusten ohi.

Móra Ferencin silta sijaitsee Etelä-Unkarissa Szegedin ja Maroslelen välissä. Se on kuvattuna pienoisarkissa, mutta ei itse postimerkeissä. Liikenteelle silta avattiin vuonna 2011. Kirjailija Ferenc Móran mukaan nimetty riippusilta ylittää Tisza-joen. Sillalla on pituutta 661 metriä ja leveyttä noin 30 metriä.

Riippusilta on yksi siltatyypeistä. Siinä riippuköysi, josta sillan kansirakenteet on ripustettu, kulkee kannatinpylväältä toiselle. Siltatyyppinä riippusilta on yksi maailman vanhimmista; alkujaan riippuköydet olivat liaani- tai hamppuköyttä, sittemmin rautaista ketjua tai vaijeria.

Lähteet:

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maasilta, Megyerin silta ja Vinoköysisilta (18.11.2024) sekä Pyloni ja Riippusilta (28.4.2024)

Wikipedia (https://hu.wikipedia.org): artikkelit Kőröshegyi völgyhíd ja Móra Ferenc híd (18.11.2024)

Kiiruusti perille – Suomen pikajakeluposti mielenkiinnon kohteena, osa 3

Tämä kirjoitussarja käsittelee suomalaista pikajakelupostia monipuolisesti. Kirjoitussarja pohjautuu osittain Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen aikaisempiin painetuissa postimerkkilehdissä julkaistuihin kirjoituksiin samasta aihepiiristä. Kiinnostus maamme pikajakelupostia kohtaan heräsi aikoinaan huutokaupassa olleesta postimerkkimallin 1930 pikajakelupostitteesta sekä Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa olleesta suomalaisten pikajakelulipukkeiden tutkimuksesta. Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Kirjoitussarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Kirjoitussarjan toisen osan voit lukea täältä.

Pikajakelua koskevat postimaksut kotimaassa

Oleellinen osa pikajakelupostin keräämistä ovat erilaiset postimaksut, erityisesti nimenomaan pikajakelusta suoritetut postimaksut. Kuten Suomen postimaksuissa muutenkin, niin myös pikajakeluun liittyvissä maksuissa on tapahtunut paljon muutoksia vuosien mittaan, mikä tuo oman mausteensa Suomen pikajakelupostin keräämiseen.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Porista 10. toukokuuta 1917 Turkuun, jonne kirje on saapunut 11. toukokuuta 1917. Pikajakelusta kertoo Exprès-lipuke eli pikajakelulipuke ja kuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu express-sana. Postimaksu 2,00 markkaa: kotimaan kirje 101-500 grammaa 4.10.1914–30.9.1917 1,25 markkaa + kotimaan kirjaaminen 4.10.1914–30.9.1917 0,25 markkaa + pikajakelu 1.1.1911–30.9.1917 0,50 markkaa.

Pikajakelusta postille suoritettava erillinen lisämaksu oli aluksi 50 penniä, aina 30.9.1917 saakka. Pikajakelumaksun suuruutta kuvastaa esimerkiksi se, että ajalla 4.10.1914–30.9.1917 kotimaan kirjeen postimaksu 15 grammaan saakka oli 25 penniä. Kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui merkittävä muutos 1.3.1990, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painosta (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): korkeintaan 250 grammaa painaneen lähetyksen maksu oli 20 markkaa ja sitä painavamman lähetyksen (kuitenkin korkeintaan yksi kilogramma) maksu oli 32 markkaa.

Seuraava merkittävä muutos kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui jo vuoden päästä eli 1.3.1991, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painon lisäksi paikkakunnasta, jonne lähetys oli osoitettu (lähialue tai muu maa), ja pikajakelun nopeudesta (nopeus 00 tai nopeus 01). 1.6.1994 alkaen ei ollut enää jakoa kahteen eri nopeuteen, mutta jako lähialueeseen ja muuhun maahan säilyi edelleen. 1.7.1998 tuli lisäksi käyttöön maksu Ahvenanmaalle lähetetyille pikakirjeille; maksu poistui käytöstä 1.4.2001, jolloin jako oli jälleen lähialue ja muu maa.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 20. lokakuuta 1937 Turkuun, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 7,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 2,00 markkaa + kotimaan kirjeen lentolisä 20 grammaan saakka 1.4.1928–30.9.1942 1,00 markka + kotimaan pikajakelu 1.1.1935–31.8.1942 4,00 markkaa.

Kotimaan pikapaketeille tuli käyttöön oma pikajakelumaksu 1.4.1973 jakautuen korkeintaan kymmenen kilogrammaa ja yli kymmenen kilogrammaa painaviin paketteihin. Painojaottelu poistui käytöstä jo vuoden päästä eli 1.4.1974. Ahvenanmaalle lähetetyille pikapaketeille oli oma postimaksu 1.7.1998–2.4.2000 välisenä aikana.

Tällä hetkellä käytössä olevista kotimaan pikajakelupostin postimaksuista on kerrottu myöhemmin tässä kirjoituksessa. Sen verran tässä voi todeta, että 27.4.2023 alkaen pikakirje maksoi halvimmillaan 12,50 euroa ja lauantaijakelun lisämaksu oli 14,70 euroa. 1.9.2024 alkaen pikakirje maksaa halvimmillaan 13,16 euroa ja lauantaijakelun lisämaksu on 15,69 euroa.

Pikajakelua koskevat postimaksut ulkomaille

Kirjattu kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Haapajärveltä 25. marraskuuta 1946 Bratislavaan Tshekkoslovakiaan, jonne kirje on saapunut joulukuussa 1946. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 44,00 markkaa (6,00 markan ylipostite): kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.9.1945–31.12.1946 10,00 markkaa + kirjaaminen ulkomaille 1.9.1945–31.12.1946 10,00 markkaa + kirjeen lentolisä Eurooppaan jokaiselta 5 grammalta 24.10.1945–30.9.1957 3,00 markkaa eli yhteensä 9,00 markkaa + pikajakelu 16.1.1946–31.12.1946 15,00 markkaa.

Ulkomaille lähetetylle pikajakelupostille oli oma pikajakelumaksu 31.7.1918–30.6.1945 välisenä aikana. 1.7.1945 alkaen maksu oli sama kuin kotimaan postissa, kunnes 1.1.1989 tuli käyttöön pikajakelumaksu muihin Pohjoismaihin lähetetyille pikalähetyksille ja muualle ulkomaille lähetetyille pikalähetyksille. 1.1.1995 jako muuttui muihin EU-maihin ja muihin ulkomaihin. Jo puolen vuoden päästä eli 1.7.1995 maksut muuttuivat jälleen (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): maksun suuruus riippui siitä, lähetettiinkö lähetys toiseen EU-maahan vai muualle Eurooppaan vai maahan Euroopan ulkopuolelle, sekä lähetyksen painosta. 1.4.2001 alkaen jako oli Eurooppa ja muut maat.

Vakuutettu kirje pikajakelupostissa Lappeenrannasta 18. marraskuuta 1947, jonne kirje on saapunut 19. marraskuuta 1947. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 105 markkaa (5 markan ylipostite): kotimaan kirje 21-125 grammaa 1.1.1947–31.12.1947 15 markkaa + kotimaan vakuuttaminen 16.1.1946–31.12.1947 5 markkaa ja jokaiselta 1000 markalta 1.7.1945–30.6.1950 1 markka eli yhteensä 60 markkaa + kotimaan kirjaaminen (31.12.1987 saakka vakuutettavasta lähetyksestä piti maksaa automaattisesti lisämaksu kirjaamisesta) 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + pikajakelu 1.1.1947–31.12.1947 20 markkaa.

Ulkomaille lähetettyjen pikapakettien osalta pikajakelumaksu tuli käyttöön 1.1.1970. EMS-pakettien (EMS on lyhenne sanoista Express Mail Service) lähettäminen tuli mahdolliseksi 1.1.1986.

Tällä hetkellä käytössä olevista ulkomaille lähetettävän pikajakelupostin postimaksuista on kerrottu myöhemmin tässä kirjoituksessa. Sen verran tässä voi todeta, että 27.4.2023 alkaen pikakirje Eurooppaan maksoi halvimmillaan 25 euroa ja pikakirje muihin maihin maksoi halvimmillaan 30,60 euroa. 1.9.2024 alkaen pikakirje Eurooppaan maksaa halvimmillaan 27,83 euroa ja pikakirje muihin maihin maksaa halvimmillaan 33 euroa.

Pikajakeluposti Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana

Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 22. kesäkuuta 1949 Tampereelle, jonne kirje on saapunut 23. kesäkuuta 1949. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 40,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.12.1948–30.6.1950 15,00 markkaa + pikajakelu 1.1.1948–31.12.1951 25,00 markkaa.

Pikalähetykset ovat muuttuneet paljon 1800-luvun lopun pikalähetyksistä, puhumattakaan sulkakirjeistä. Pikajakelua koskevia lähetyslajeja on tänä päivänä paljon ja lähetyksen kulkua voi yleensä seurata Internetistä. Yksi melko uusi ilmiö on pikajakelua varten painetut kuoret, joissa postimaksu on valmiiksi maksettu; tosin niiden edeltäjinä voidaan pitää joissain maissa käytössä olleita pikakorttikirjeitä. Seuraavassa on lyhyt katsaus tämän päivän suomalaiseen pikajakelupostiin.

Pikakirje on kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana tai toisena arkipäivänä (vuonna 2014 seuraavana työpäivänä) postitoimipaikkaan jättämisestä. Tietyillä alueilla (suurimmat kaupungit) pikakirjeitä jaetaan myös arkilauantaisin. Arkipyhinä pikakirjeitä ei jaeta. Pikakirjeitä ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra, lauantaijakelussa lisäksi lauantaijakelusta kertova tarra. Pikakirjeelle on kaksi eri postimaksua (tosin nykyään verkossa maksu on edullisempi): halvempi maksu koskee korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koskee 251-2000 grammaa painavia kirjeitä. Lisäksi lauantaijakelulle on lisämaksu.

Ilmakirje pikajakelupostissa Helsingistä 21. joulukuuta 1965 Sandvikeniin Ruotsiin. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS). Postimaksu 1,90 markkaa: kirje Pohjoismaihin 20 grammaan saakka 1.7.1963–31.12.1966 0,35 markkaa + kirjeen lentolisä Eurooppaan jokaiselta 5 grammalta 1.1.1963–31.10.1967 0,05 markkaa + pikajakelu 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa.

Toinen vaihtoehto lähettää pikalähetys kotimaassa on käyttää pikakuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Pikakuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Pikakuori jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana tai toisena arkipäivänä (vuonna 2014 seuraavana työpäivänä) postitoimipaikkaan jättämisestä. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.

Citypika oli ainakin vuonna 2014 kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaettiin vastaanottajalle samana päivänä, mikäli kirje oli jätetty postitoimipaikkaan samassa kunnassa kuin mihin lähetys oli osoitettu (poikkeuksen teki pääkaupunkiseutu). Citypika oli käytössä tietyillä alueilla pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Citypika päivä -pikakirje jaettiin vastaanottajalle työpäivänä klo 14:ään mennessä, mikäli lähetys oli jätetty postitoimipaikkaan klo 10:een mennessä. Citypika ilta -pikakirje jaettiin vastaanottajalle työpäivänä klo 21:een mennessä, mikäli lähetys oli jätetty postitoimipaikkaan klo 17:ään mennessä. Citypika-kirjeitä ei voinut jättää kirjelaatikkoon. Citypika-kirjeeseen oli kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä joko Citypika päivä -tarra tai Citypika ilta -tarra. Citypika-kirjeelle oli kaksi eri postimaksua: halvempi maksu koski korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koski 251-2000 grammaa painavia kirjeitä.

Exprès-pikakirje on ulkomaille lähetettävä pikakirje, joka toimii useimmissa maissa. Sen sijaan lähetyksen seuranta on mahdollista vain osassa Euroopan maista sekä Brasiliassa ja Kanadassa. Keskimääräinen kuljetusaika Exprès-pikakirjeelle on muihin Pohjoismaihin 2-3 työpäivää, muualle Eurooppaan 2-5 työpäivää ja Euroopan ulkopuolelle 3-8 työpäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. Exprès-pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra. Exprès-pikakirjeelle on kymmenen eri postimaksua: maksu on riippuvainen sekä kirjeen painosta (korkeintaan 250 grammaa, 251-500 grammaa, 501-1000 grammaa, 1001-1500 grammaa tai 1501-2000 grammaa) että kirjeen osoitemaasta (Eurooppa tai muu maailma).

Kirje pikajakelupostissa Hämeenlinnasta 28. syyskuuta 1971 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) ja kuorelle lyöty EXPRES-leima. Postimaksu 2,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.1.1970–31.3.1973 0,50 markkaa + pikajakelu 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa.

Toinen vaihtoehto lähettää pikalähetys ulkomaille on käyttää Exprès-kuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Exprès-kuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Exprès-kuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.

Ulkomaille on mahdollista lähettää pikapaketti (EMS, Express Mail Service). EMS-pakettien kuljetusaika EU-alueelle on 1-3 arkipäivää ja EU-alueen ulkopuolelle 2-8 arkipäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. EMS-paketeissa vaihtoehtoja on XXS-koosta XXL Plus -kokoon – yhteensä kokovaihtoehtoja on kymmenen. XXS-koon kanssa samanhintainen pikapaketti on DocPack, jota voidaan käyttää alle 500 grammaa painavien asiakirjojen lähettämiseen. XXS-paketin enimmäiskoko on 3 cm x 25 cm x 35 cm, kun taas XXL Plus -paketin enimmäiskoko on 150 cm x 60 cm x 60 cm. Pikapaketti voi painaa korkeintaan 30 kilogrammaa, tosin enimmäispainolle voi olla maakohtaisia rajoituksia.

EMS-paketin postimaksu riippuu sekä paketin koosta että maksuvyöhykkeestä. Ulkomaat on jaettu neljään eri maksuvyöhykkeeseen, joista postimaksut maksuvyöhykkeen 1 maihin ovat edullisimmat sekä maksuvyöhykkeiden 3 ja 4 maihin kalleimmat. Maksuvyöhykkeen 1 maita ovat esimerkiksi Ruotsi ja Tanska. Maksuvyöhykkeen 2 maita ovat esimerkiksi Espanja, Kreikka ja Unkari. Maksuvyöhykkeen 3 maita ovat esimerkiksi Algeria, Liechtenstein ja Saudi-Arabia. Maksuvyöhykkeen 4 maita ovat esimerkiksi Argentiina, Salomonsaaret ja Uusi-Seelanti.

Kirjattu kirje lentopostissa Dudleystä Englannista 21. helmikuuta 1986 Vantaalle. Suomessa kirje on lähetetty pikajakelupostissa, mistä kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) ja kuorelle lisätty MAKSUT AVGIFTER -selitelipuke, johon on merkitty yhdeksän markan pikamaksu. Kuoren takana on Vantaan postileima, jossa päivämääränä on 27. helmikuuta 1986. Postimaksu kotimaassa 9,00 markkaa: pikajakelu 1.1.1986–31.12.1986 9,00 markkaa.

Vaikka maailma on muuttunut paljon, on pikajakelupostille silti edelleen tarvetta! Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Kirjoitussarja Suomen pikajakelupostista päättyy tähän.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Pauli Hakala: Expres kortti 1917, Postileimakeräilijä 3/1977

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

E. A. Hellman: Suomen Exprés-lipukkeet, Tavastex 77 -näyttelyluettelo, Hämeenlinna 1977

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Itella Oyj ja Itella Posti Oy, Kuluttajat: http://www.posti.fi -sivusto (6.7.2014)

Itella Oyj ja Itella Posti Oy, Yritykset: http://www.itella.fi -sivusto (6.7.2014)

Erik Johanson: Postia ulkomailta omilla lipukkeilla, Fenno-Scandia 2/1999

Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut, Filatelisti 4/2013

Aapo Korte: Expres- eli pikajakeluposti, Filatelisti 1/1999

Aapo Korte: Pikajakelupostin pieniä erikoisuuksia, Abophil 4/2000

Aapo Korte: Suomalaista pikajakelupostia – Osa 1, Filatelisti 4/2017

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Posti Group Oyj: https://www.posti.fi -sivusto (10.4.2023 ja 17.11.2024)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: https://postihistoria.fi > Postihistoria > Kirjallisuus ja muut tietolähteet (4.2.2023)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi > Tietoa ja tarinoita > Kiertokirjeet ja kirjelmät (4.2.2023)

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

B.-E. Saarinen: Exprés-lipukkeet, Kurre numero 19 23.9.1966

Jaakko Salin: Sulkakirjeiden keräilystä, Postihistoriallinen Yhdistys ry, https://postihistoria.fi -sivusto (4.2.2023)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

The Universal Postal Union (UPU): https://www.upu.int > About UPU (4.2.2023)

Vuoden 2025 alkupuoliskon postimerkeissä niittykukkia, Finlandia-taloa, Muumeja ja arkeologisia löytöjä

Posti julkaisee vuoden 2025 alkupuoliskolla kuusi postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä 24 erilaista postimerkkiä. Postimerkit julkaistaan kahdessa erässä 15. tammikuuta ja 7. toukokuuta.

Tammikuun merkkien teemoina ystävänpäivä, niittykukat ja Finlandia-talo

Ystävänpäiväpostimerkeissä nähdään iloisia kaveruksia puuhailemassa kaikkea kivaa yhdessä. Minna Lehväslaihon suunnittelemissa värikkäissä merkeissä mm. kudotaan, luetaan, leikitään ja laitetaan ruokaa yhdessä. Yhdessä on kivempaa on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Postikorteistaan tunnettu taiteilija Minna Immonen on tehnyt postimerkit, joissa nähdään niittykukkia. Immosen käyttämä akvarellitekniikka tuo hienosti esiin kukkien heleyden ja herkkyyden. Niityn kukkaset on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Finlandia-talon perusparannus on loppusuoralla ja tammikuussa 2025 ovet avautuvat jälleen yleisölle. Posti julkaisee samassa yhteydessä Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat postimerkit, joissa nähdään valokuvia Finlandia-talon sisältä ja ulkoa kohdista, jotka suuri yleisö tunnistaa. Finlandia-talo on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Toukokuun merkeissä arkeologisia löytöjä, Muumeja ja Onnen tuojia

Eurooppalaiset postihallinnot julkaisevat toukokuussa EUROPA-postimerkit, joiden teemana ovat arkeologiset löydöt. Suomen postimerkissä esitellään kaksi muinaista esinettä: Mikkelistä löydetty pronssinen linturiipus ja kultainen Ave Maria -sormus Pyhtäältä. Merkit on suunnitellut Anssi Kähärä. EUROPA – Arkeologiset löydöt on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensimmäinen muumitarina julkaistiin 80 vuotta sitten vuonna 1945. Posti julkaisee tapahtuman kunniaksi toukokuussa James Zambran suunnittelemat postimerkit, joiden kuvitukset ja väritys perustuvat juhlavuoden ilmeeseen. Muumit 80 vuotta on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista ulkomaan ikimerkkiä.

Kevään onnittelumerkkien kuvituksista vastaa taiteilija Klaus Haapaniemi tunnistettavan runsaalla tyylillään, jossa on vaikutteita suomalaisesta perinteestä ja Kalevalasta. Merkeissä nähdään mystisiä eläimiä. Onnen tuojat on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 8.11.2024

Åland Postin postimerkkiohjelma 2025

Åland Postilla on ilo esitellä vuoden 2025 postimerkkiohjelma. ”Uusi postimerkkivuosi tarjoilee aiheita, jota ulottuvat vedenalaisesta merielämästä ja ahvenanmaalaisesta nuorisokulttuurista aina 100 vuotta vanhaan arkeologiseen löytöön ja Ahvenanmaan ensimmäiseen Unescon maailman muisti -kohteeseen. Vuoden erityinen kohokohta on Ahvenanmaan ensimmäisen kirjaillun postimerkin julkaisu, joka kuuluu kansainväliseen rauhanprojektiin. Vuoden postimerkkitaiteilijoiden joukosta löydät uusia lahjakkuuksia, ensikertalaisia ja vakiintuneita veteraaneja, mikä takaa monipuolisen ja inspiroivan postimerkkikokoelman”, kertoo Johanna Finne, suunnitteluvastaava Åland Postin postimerkkiosastolla.

3. helmikuuta 2025

Postimerkkivuoden aloittaa uusi sarja itseliimautuvia postimaksulipukkeita, jotka sukeltava syvyyksiin. Ruotsalainen eläin- ja luontotaiteilija Bo Lundwall on kuvittanut maksulipukkeet sarjaan Meren aarrekammio. Lipukkeissa on kuvitettuina neljä kiehtovaa lajia, jotka elävät ahvenanmaalaisissa vesissä: rakkohauru (Fucus versiculosus), sinisimpukka (Mytilus edulis), korvameduusa (Aurelia aurita) ja kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus).

Samana päivänä jatkuu kolmivuotinen postimerkkisarja venevajoista, rakennustyypistä, jota esiintyy Ahvenanmaan rannikkoympäristössä. Toinen postimerkki esittää perinteisiä venevajoja vanhassa kalastajakylässä Käringsundissa Eckerössä ja toinen postimerkki esittelee uuden persoonallisen venevajan Bovikista, Hammarlandista. Ahvenanmaalainen valokuvaaja Kjell Söderlund on ikuistanut postimerkkikuvat.

19. maaliskuuta 2025

Maaliskuun 19. päivä on vuorossa tämän vuoden julkaisu sarjassa ”Open edition”, jossa Åland Post on kutsunut taiteilijan luomaan vapaasti ahvenanmaalaisen aiheen. Kuvittaja Amanda Chanfreau luo kuvamaailmoja, jotka herättävät uteliaisuutta ja ihmetystä. Mielikuvitusta täynnä oleva postimerkkiteos satumainen saari yhdistää hänen kiehtomuksensa elämään meren päällä ja pinnan alla.

Toinen postimerkki, joka julkaistaan samana päivänä, tutkii nuoruuden symbolia Ahvenanmaalla. Arviolta joka kolmas ahvenanmaalainen nuori ajelee teillä mopoautolla. Postimerkkidebytantti Ksenija Chezhegova Maarianhaminasta on kuvittanut vauhdikkaan julkaisun.

9. toukokuuta 2025

Arkkitehtuuri on teemana postimerkkisarjassa SEPAC, jota Euroopan pienet postilaitokset julkaisevat. Ahvenanmaan postimerkissä on Ålands lyceum -lukio, maamerkki Maarianhaminasta. Keltainen monumentaalinen koulurakennus on suomalaisten arkkitehtien Johan Jacob ”Jac” Ahrenbergin (1847–1914) ja Sebastian Gripenbergin (1850–1925) käsialaa ja se vihittiin käyttöönsä 1903. Postimerkkiaiheen on luonut ahvenanmaalainen taiteilija Kjell Ekström.

Samana päivänä julkaistaan myös vuoden postimerkki PostEuropin EUROPA-sarjassa, jonka teemana on arkeologiset löydöt. Ruotsalainen kuvittaja Fredrik Tjernström debytoi postimerkkitaiteilijana Åland Postille aiheella Jettböle-idoli. Se löydettiin vuonna 1906 ja se oli yksi ensimmäisistä ihmismäisistä saviesineistä kivikaudelta Skandinaviassa. Ensimmäinen kivikautinen asuinpaikka Ahvenanmaalla löydettiin vuonna 1905 Jettbölen alueelta Jomalasta, ja sen on yksi Suomen merkittävimmistä skandinaavisen kuoppakeramiikkakulttuurin löytöpaikoista.

9. kesäkuuta 2025

Lasten Ahvenanmaa on aiheena vuoden postimerkkivihossa, joka koostuu kahdeksasta postimerkistä ja neljästä eri aiheesta. Julkaisu on tehty yhteistyössä taidekoulu Bild- och Formskolanin ja Åland Postin kanssa. 6–16-vuotiaat oppilaat ovat tutkineet postimerkkitaidetta ja luoneet kuvia, jotka esittelevät Ahvenanmaata lasten omasta ainutlaatuisesta näkökulmasta. Oppilaat ovat tehneet kaikki postimerkkijulkaisun osat: postimerkkivihon, ensipäivänkuoren ja maksimikortin. Sofia Topoeva, Joel Höglund, Lowa Johansson ja Elsa Carlström ovat kuvittaneet neljä postimerkkiaihetta. Ensipäivänkuoren kuvituksen ja ensipäivänleiman ovat luoneet Frida Carlsson ja Mathilda Jansson, kun taas maksimikortin ja sen erikoisleiman ovat piirtäneet Anna Sophie Czajkowski ja Michelle Horner.

Samaisena kesäpäivänä julkaistaan myös vuoden ehiökorttisarja Kukkasia. Neljän kortin kukka-asetelmat on tehnyt ja valokuvannut Tiina Tahvanainen. Paikallisesti viljellyt leikkokukat tulevat Älvdalens trädgård -puutarhalta Finströmin kunnasta Ahvenanmaalta.

25. elokuuta 2025

Elokuussa juhlitaan Ahvenanmaan ensimmäistä Unescon maailman muisti -kohdetta postimerkkijulkaisulla, jonka on luonut Juta Policja, Ahvenanmaalla asuva latvialainen taiteilija. 24. toukokuuta 2023 Varustamo Ab Gustaf Eriksonin arkisto otettiin Unescon kansainväliseen maailman muisti -rekisteriin. Gustaf Erikson (1872–1947) oli aikoinaan Suomen suurin laivanvarustaja, joka oli tunnettu purjelaivastostaan.

Päivän toinen julkaisu huomioi Ahvenanmaata Itämeressä. Postimerkki julkaistaan 34. Itämeren parlamentaarikkokonferenssin (BSPC, Baltic Sea Parliamentary Conference) yhteydessä Maarianhaminassa. Vuonna 2025 Ahvenanmaa toimii puheenjohtajamaana BSPC-konferenssissa, joka on yhteistyöelin ja foorumi poliittiselle dialogille Itämeren alueen maiden ja alueiden parlamenttiedustajien välillä. Julkaisun on kuvittanut Bo Söderlund.

19. syyskuuta 2025

Rauhankyyhky on aiheena Ahvenanmaan ensimmäisessä kirjaillussa postimerkissä, joka kuuluu kansainväliseen rauhanprojektiin, jonka ovat aloittaneet Liechtensteinin posti ja itävaltalainen brodeerausvalmistaja Hämmerle & Vogel. Saman aiheen julkaisevat kymmenkunta muuta postilaitosta ympäri Eurooppaa ja maailmaa.

23. lokakuuta 2025

Postimerkkivuosi päättyy pienoisarkin Hevonen julkaisuun. Se päättää 12-vuotisen postimerkkisarjan kiinalaisista horoskooppimerkeistä, joissa on ahvenanmaalainen tuulahdus. Hevosen vuoden kynnyksellä taiteilija Martin Mörck on inspiroitunut Ahvenanmaan Hammarlandissa toimivasta hevostallista nimeltä Stall Joy, joka on erikoistunut ratsastusterapiaan toimintarajoitteisille lapsille ja aikuisille.

Vuoden viimeisenä julkaisupäivänä ilmestyy myös kaksi joulupostimerkkiä, joiden teema on Yhdessä. Ahvenanmaalainen taiteilija Jonas Wilén on luonut tunnelmalliset postimerkit, jotka ilmaisevat yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta sekä kuvastavat onnea, kun voi jakaa hetkiä perheen, ystävien tai jonkun erityisen henkilön kanssa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 6. marraskuuta 2024

Saksan inflaatiopostia (Hampuri 14.9.1923)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Saksan inflaatiopostista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Saksan inflaatioposti -tunnisteella.

Saksassa oli 1920-luvun alussa inflaatio (= yleinen hintatason nousu). Hintojen kohoaminen vaikutti myös postimaksuihin. Sen takia oli painettava uusia postimerkkejä ja käytettävä lisäpainamia aiemmin ilmestyneissä merkeissä. Hyperinflaatiosta oli kyse vuonna 1923; hinnat nousivat heinäkuusta marraskuun 20. päivään peräti 854 miljardia prosenttia.

Kuvassa on kirje pikajakelupostissa Hampurista (Hamburg) 14. syyskuuta 1923 Altonaan Hampuriin, jonne kirje on saapunut 15. syyskuuta 1923. Postimerkit on mitätöity Hampurin postileimalla. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo kuoren vasemmassa alakulmassa oleva saksalainen pikajakelulipuke (Durch Eilboten – Exprès) ja kuorelle leimattu Durch Eilboten. -leima.

21-100 grammaa painaneen paikalliskirjeen postimaksu oli 1.9.1923–19.9.1923 45 000 markkaa (31.8.1923 maksu oli 12 000 markkaa ja 20.9.1923 maksu oli 150 000 markkaa). Paikalliskirjeen pikajakelu maksoi 1.9.1923–19.9.1923 150 000 markkaa (31.8.1923 maksu oli 40 000 markkaa ja 20.9.1923 maksu oli 500 000 markkaa). Näin ollen postimaksu on ollut yhteensä 195 000 markkaa. Vain 19 päivää voimassa ollut postimaksu on maksettu kolmella tuhannen markan postimerkillä, 21:llä 2000 markan postimerkillä ja kahdella 75 000 markan päällepainamamerkillä.

Lähteet:

Jørgen Kluge: Die Deutschen Portosätze 1875 - 1994 – Haandbog og Katalog af Jørgen Kluge, Udgivet af Taastrup og Omegns Frimærkeklub, 2. Udgave

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hyperinflaatio ja Inflaatio (22.9.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.bdph.de

Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org

Germany Philatelic Society of the USA (GPS): www.germanyphilatelicsocietyusa.org

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Kansainvälisiä postimerkkinäyttelyitä vuonna 2025

Ensi vuonna järjestetään ainakin kaksi maailmannäyttelyä ja yksi maanosanäyttely Euroopassa.

Birminghamissa Englannissa pidetään EuroPhilEx 2025 -niminen maanosanäyttely 8.-11. toukokuuta. Näyttelyn verkkosivut ovat osoitteessa https://europhilex2025.co.uk. Aina ennen kansainväliset näyttelyt Britanniassa on järjestetty Lontoossa.

Uruguayssa pidetään ensimmäistä kertaa maailmannäyttely, kun Uruguay 2025 on avoinna yleisölle 17.-22. helmikuuta. Punta del Estessä järjestettävän näyttelyn kotisivut löytyvät osoitteesta https://uruguay2025.com.

17.-21. syyskuuta on vuorossa PhilaKorea 2025 -niminen maailmannäyttely Soulissa Etelä-Koreassa.

Lähteet:

Aihefilatelistit ry: Aihefilatelisti 3/2024

EuroPhilEx 2025: https://europhilex2025.co.uk -sivusto (10.11.2024)

Uruguay 2025: https://uruguay2025.com -sivusto (10.11.2024)

Yhdysvaltojen punainen kahden sentin ehiökuori Lorenasta 27.3.1922 Kansas Cityyn

Kuvassa on Yhdysvaltojen punainen kahden sentin ehiökuori, joka on lähetetty Lorenasta Oklahomasta 27. maaliskuuta 1922 Kansas Cityyn Missouriin. Lähetys on saapunut Kansas Cityyn kaksi päivää myöhemmin eli 29. maaliskuuta 1922 (tuloleima on erityisen tyylikäs). Oklahomasta, joka sijaitsee melkein keskellä Yhdysvaltoja, tuli osavaltio vuonna 1907. Oklahoman Lorenasta ei tunnu löytyvän tietoa toisin kuin Missourin Kansas Citystä, jossa asuu nykyään noin puoli miljoonaa ihmistä. Yhdysvaltojen keskiosissa sijaitseva kaupunki on osa Missourin osavaltiota.

Kuoren vasempaan yläkulmaan on painettu kehotus palauttaa lähetys sen lähettäjälle, jos vastaanottajaa ei ole tavoitettu viiteen päivään. Lähettäjänä on ollut ilmeisesti R. R. Anderson. Vastaanottajana on ollut mahdollisesti United Home Loan & Saving Trust (epäilen, että Loan-sana on kirjoitettu virheellisesti muotoon Lone).

Tämä ehiömalli oli käytössä vuodesta 1915 vuoteen 1950. Kuori on 160 millimetriä leveä ja 89 millimetriä korkea. The United Postal Stationery Society -yhdistyksen mukaan kyseisestä kuorikoosta tunnetaan kuusi erilaista taustavarianttia, kun otetaan huomioon kaikki Yhdysvalloissa 1900-luvulla ja sen jälkeen (ainakin noin vuoteen 2016 saakka) julkaistut ehiökuoret. Kuoren valmistamiseen on käytetty sinistä paperia. Arvomerkinnässä on George Washingtonin sivuprofiili. Washington (1732–1799) toimi Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1789–1797.

Yhdysvaltojen ehiöistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua The United Postal Stationery Society -yhdistyksen (UPSS) verkkosivuihin osoitteessa https://upss.org.

Lähteet:

Philosateleia: https://www.philosateleia.com -sivusto > Stamp Gallery > Stamped Envelopes (26.12.2023 ja 11.8.2024)

The United Postal Stationery Society, Inc.: Catalog of the 20th and 21st Century Stamped Envelopes and Wrappers of the United States, Fourth Edition 2016; Envelope Knife Illustrations ja Regular Issue Die Identifier (https://www.upss.org -sivusto, 26.12.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit George Washington (11.8.2024) sekä Kansas City (Missouri) ja Oklahoma (15.10.2024)

HAFNIA 24 -näyttelyssä jaettiin 19 suurta kultaa ja 72 kultaa

Tanskassa järjestettiin eurooppalainen HAFNIA 24 -postimerkkinäyttely 17.-20. lokakuuta. Tapahtumapaikkana oli Øksnehallen Kööpenhaminan keskustassa. Näyttelyn kotisivut ovat osoitteessa www.hafnia24.com.

Kokoelmia oli yli 360 ja kirjallisuusluokan kohteita oli 60. Näyttelyssä jaettiin suuria kultamitaleita 19 ja kultamitaleita 72.

Perinteisessä filateliassa kokoelmia Tanskasta ja muualta Euroopasta sekä muun muassa Mauritiukselta ja Nepalista

Tanska-kokoelmissa esiteltiin muun muassa maan ensimmäistä kuningasta postimerkeissä, Kööpenhaminan alueen paikallismerkkejä ja Tanskan Länsi-Intian postimerkkejä. Tanskalaisen Erik Benny Wintherin kokoelmat ”The Duchies Slesvig, Holsten & Lauenburg 1850-1867” ja ”Danish West Indies 1856-1917, Stamps and Postage Due” saavuttivat kumpikin suuren kultamitalin.

Muun Euroopan kokoelmissa nähtiin esimerkiksi Suomen, Ruotsin, Sveitsin, Italian, Serbian ja Albanian postimerkkejä. Yksi Suomi-kokoelmista oli Belgiasta: Hubert Caprassen ”The coat of arms issues of Finland 1845-1885” palkittiin kultamitalilla. Kai Niemisen ”Grand Duchy of Finland 1856-1875” sai suuren kullan, Pekka Lempiäisen ”The First Definitive Issues of the Republic of Finland 1917-1930” sai kultaa ja Pauli Salmisen ”Finnish Model 1954 definitive series” sai kullatun hopean.

Euroopan ulkopuolista filateliaa käsitteli vain neljä kokoelmaa. Niistä paras oli saksalaisen Johannes Bornmannin kokoelma Nepalin esifilateliasta ja klassisista merkeistä. Tuloksena oli suuri kulta.

Postihistoriassa lähetyksiä jopa 1600-luvulta

Tanska-kokoelmissa oli esillä muun muassa Tanskan postitaksoja vuosilta 1864–1871, Färsaarten postihistoriaa vuosilta 1751–1945 ja Tanskan Länsi-Intian painotuotteita. Ensin mainittu tanskalaisen Philip Rasmussenin kokoelma saavutti kultamitalin ja toisena mainittu ruotsalaisen Stefan Heijtzin kokoelma niin ikään kultamitalin. Lisäksi yksi muu kokoelma arvioitiin kullan arvoiseksi.

Tanskalaisen Jørgen Klugen postihistoriallinen kokoelma Saksan hyperinflaatiosta elokuun 24. päivästä joulukuun 31. päivään vuonna 1923 saavutti suuren kullatun hopean. Kuvan kohde ei ole HAFNIA 24 -näyttelyn kokoelmista.

Suomi-kokoelmia oli viisi, joista saksalaisen Christian Auschran kokoelma ”Åland - the postal hub in the Baltic Sea - from early courier mail until UPU” sai kultaa. Muut kokoelmat palkittiin suurella kullatulla hopealla: Ari Muhosen ”Finland special agreements 1922-1945”, Reijo Tannerin ”Russian WW1 mail censoring in Grand Dutchy of Finland 1914-1918”, tanskalaisen Jon Iversenin ”Russian Postal Censorship in Finland 1914-1918” sekä Mikael Collanin ”Finno-German postal treaty 1942-1944”.

Ranskalaisen Maurice Hadidan kokoelma Marokon postihistoriasta sai suuren kullan, samoin kuin myös ruotsalaisen Sven Påhlmanin kokoelma Hollannin Länsi-Intian postireiteistä ja -taksoista vuosilta 1672–1918. Myös ruotsalainen Jan Berg palkittiin suurella kultamitalilla. Hänen kokoelmansa käsitteli Samoan postihistoriaa ennen kolonialismia.

Lentopostia, leimamerkkejä ja ehiöitä

Lentopostin osalta kaksi kokoelmaa palkittiin kultamitalilla: hollantilaisen Jacques Botin ”Fokker During the Interbellum” ja italialaisen Flavio Riccitellin ”The South America air mail service by ''Compagnie Générale Aéropostale'' 1928-1933”.

Leimamerkkiluokassa oli vain yksi kokoelma, jonka tuomaristo arvioi suuren kullatun hopean arvoiseksi; brittiläisen Andy Taylorin kokoelman aiheena oli Itävallan sanomalehtitaksa.

Ehiöluokassa jaettiin peräti kuusi kultamitalia. Kultaa saavuttaneet kokoelmat käsittelivät Itävallan pikaputkipostin ehiöitä, La Semeuse de Roty Ranskan ehiöillä, Portugalin siirtomaiden ensimmäistä ehiöjulkaisua 1885–1903, koko maailman ensimmäisiä ehiöitä, Italian kuningaskunnan ehiöpostikorttien ensimmäistä julkaisua sekä Ecuadorin ehiöitä 1884–1925.

Aihe- ja avointa filateliaa sekä kuvapostikortteja

Aihefilatelian luokassa jaettiin kaksi suurta kultamitalia: saksalaisille Joachim Maasille ja Dieter Egelriedelle. Maasin aiheena oli Keski- ja Etelä-Amerikan kulttuurit ennen eurooppalaisia löytöretkeilijöitä. Egelrieden aiheena oli puolestaan antiikin Kreikan matematiikan kehittyminen ja sen vaikutukset.

Avoimessa filateliassa oli Suomesta kaksi kokoelmaa. Heikki Virtasen ”The Presidents of Finland from the Declaration of Independence until the New Constitution” saavutti kultaa. Seppo Salosen ”Janakkala Postal History, Industry and People in Four Economic Area” palkittiin suurella kullatulla hopealla.

Seppo Salosen avoimen filatelian kokoelma kertoi Janakkalan postihistoriasta, teollisuudesta ja ihmisistä neljällä talousalueella. Janakkala on Hämeenlinnan naapurikunta Kanta-Hämeessä. Kuvan kohde ei ole HAFNIA 24 -näyttelyn kokoelmista.

Myös kuvapostikorttiluokassa oli kaksi kokoelmaa Suomesta, joista Seija-Riitta Laakson kokoelma ”Paris by Night” oli luokan paras saaden suuren kullan. Risto Pitkäsen kokoelma ”A Scandinavian Fantasy” arvioitiin suuren kullatun hopean arvoiseksi.

Nuorisofilatelian luokassa 11 kokoelmaa ja kirjallisuusluokassa 60 kohdetta

10–15-vuotiaiden kokoelmia oli kuusi. Espanjalaisen Tamara Santos Garcían kokoelma rahasta (vaihtokaupasta Internetiin) palkittiin suurella kullatulla hopeamitalilla. Irlantilaisen Laurelei Foxin kokoelma Pyhän Patrickin elämästä sai kullatun hopean. Muut näytteilleasettajat olivat Slovakiasta, Saksasta, Romaniasta ja Espanjasta.

19–21-vuotiaiden kokoelmia oli viisi. Tšekkiläisen Vojtěch Montalvo Ariasin kokoelma autosta sai kullatun hopean. Puolalaisten Michalina Foxin ja Łukasz Vesterin kokoelmat palkittiin suurella hopeamitalilla. Foxin aiheena oli Puolan kaupungit ja niiden heraldiikka. Vesterin aiheena oli puolestaan rautatieliikenne. Muut näytteilleasettajat olivat Luxemburgista ja Espanjasta.

Kirjallisuusluokassa portugalilaisen Pedro Vaz Pereiran ”The Portuguese Posts - 1853-1900, in the 500 Years of The Portuguese Post” arvioitiin suuren kullan arvoiseksi. Kausijulkaisujen osalta italialaisen Vaccari Magazine -lehden numerot 67 ja 68 saivat kullatun hopeamitalin. Luetteloista parhaana (kultamitali) palkittiin saksalaisen Michelin vuoden 2024 Saksa-erikoisluettelo (osat 1 ja 2). Digitaalisten julkaisujen osalta saksalaisen Hans-Werner Salzmannin ”Verwendungsmöglichkeiten Der Alliierten Reisegenehmigungsmarken (1947-1969) USB-stick” oli suuren kullatun hopean arvoinen.

Muut suomalaiset näytteilleasettajat ja muut Suomi-kokoelmat

Perinteisen filatelian luokassa Pekka Nuikin kokoelma ”Ceres By Mazelin” palkittiin kullatulla hopeamitalilla. Pekka Klemin kokoelma ”Military and Civilian Postal services during the Spanish Civil War 1936-39” sai suuren kullatun hopean postihistorian luokassa.

Ehiöluokassa oli mukana norjalaisen Morten Naarstadin kokoelma Suomen klassisista ehiöpostikorteista vuosilta 1871–1884. Tuloksena oli suuri kullattu hopea.

Lähde:

HAFNIA 24: https://www.hafnia24.com -sivusto ja HAFNIA 24 -palkintoluettelo (HAFNIA 24 Palmarés, Saturday, the 19 October 2024) (2.3.2024 ja 21.10.2024)