Talvinen koski äänestettiin vuoden kauneimmaksi postimerkiksi

Suomalaiset ovat äänestäneet vuoden 2025 kauneimmaksi postimerkiksi talvisen koskimaiseman, jonka Jukka Risikko on valokuvannut Kuusamon Kitkajoen varrella. Kuvassa nähdään vanha myllyrakennus ja Myllykoski, joka virtaa ja pauhaa näyttävästi lumen ja huurteen kaunistamassa maisemassa.

Jukka Risikko on menestynyt postimerkkiäänestyksissä hienosti myös aiemmin. Hänen valokuvaamansa postimerkit ottivat ykkössijan myös vuosien 2021, 2022 ja 2024 Kaunein postimerkki -äänestyksissä. Nyt on vuorossa siis jo neljäs voitto.

Voittajamerkki sai kolmanneksen kaikista äänistä

Suomen kauneinta postimerkkiä pystyi äänestämään Postin verkkosivuilla ja postikortilla. Äänestykseen tuli yhteensä 9159 ääntä, joista peräti 33 prosenttia annettiin voittaneelle Talvinen koski -postimerkille.

Maisemia kuvaavat postimerkit olivat äänestäjien suosiossa, sillä seuraavat neljä sijaa (2-5) menivät äänestyksessä Stiina Hovin suunnittelemille Kansallismaisemia III -postimerkeille, joiden aiheina nähdään maisemia Köyliönjärveltä, Hämeenkyröstä, Pohjois-Karjalasta ja Väisälänmäeltä.

Kymmenen kauneimman merkin joukkoon nousivat äänestyksessä myös Klaus Haapaniemen suunnittelema Onnen tuojat (sija 6), Klaus Welpin Veteraanit (sija 8) ja Minna Immosen Niityn kukkaset (sijat 9-10).

”Jukka Risikon maalauksellinen valokuva talvisesta koskesta vangitsee katsojan huomion. Kovassa pakkasessa virtaava vesi rauhoittaa mieltä ja herättää samalla kunnioitusta luonnon voimia kohtaan. Talvinen koski on ulkomaan ikimerkki, joka kuvaa Suomen talvea kauneimmillaan”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola, joka vastasi kilpailun järjestelyistä.

Kova pakkanen antaa parhaat hetket talvivalokuvaukseen

”Kiitos kaikille äänestäjille. Äänestyksessä oli tänäkin vuonna mukana todella upeita merkkejä ja menestys siinä joukossa tuntuu hyvältä”, sanoo Jukka Risikko, joka julkaisee kuviaan ahkerasti myös Instagramissa ja Facebookissa.

Jukka Risikko kuvasi Myllykosken postimerkkiin 25 asteen pakkasessa. Erittäin kylmä ilma luo hänen mukaansa muutenkin parhaat hetket talvivalokuvaukseen. ”Lumi, kuura ja erityinen valo luovat mahdollisuuksia, joita ei leudommalla säällä pysty kuviin saamaan. Kovilla pakkasilla tututkin maisemat näyttävät taianomaisilta.”

Myllykoski sijaitsee Kuusamon kuuluisan vaellusreitin Karhunkierroksen varrella. Lapualainen Jukka Risikko pitää Kuusamoa luontokuvaajan aarreaittana, jossa on monipuolisia maisemia vaaroineen, vesistöineen ja metsineen. ”Olen käynyt Kuusamossa vain muutamia kertoja ja tulevien vuosien haaveena on viettää siellä aikaa kameran kanssa enemmän.”

Suomen kaunein postimerkki 2025 -äänestyksen top 10

1. Talvinen koski, Jukka Risikko, 3023 ääntä
2. Kansallismaisemia III, Köyliönjärvi, Stiina Hovi, 926 ääntä
3. Kansallismaisemia III, Hämeenkyrö, Stiina Hovi, 568 ääntä
4. Kansallismaisemia III, Pohjois-Karjala, Stiina Hovi, 517 ääntä
5. Kansallismaisemia III, Väisälänmäki, Stiina Hovi, 516 ääntä
6. Onnen tuojat, joutsen, Klaus Haapaniemi, 373 ääntä
7. Kansallismaisemia III, Olavinlinna, Stiina Hovi, 339 ääntä
8. Veteraanit, kaukopartiomies, Klaus Welp, 295 ääntä
9. Niityn kukkaset, Minna Immonen, 290 ääntä
10. Niityn kukkaset, Minna Immonen, 249 ääntä

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin tiedote 20.2.2026

Hämeenlinna-postikortteja: Raatihuone ja Kauppatori vuosilta 1907 ja 1948

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustassa sijaitseva Kauppatori ja sen laidalla oleva Raatihuone. Korttien kuvissa on Raatihuoneen vierellä ja takana muuta rakennuskantaa.

Ylemmän postikortin on kustantanut Lähetyskirjakauppa ja se on todennäköisesti painettu Saksassa, koska kortin takana lukee H. A. H. L. eli Hans A. Hanson Lübeck (Lyypekki). Postikortti on leimattu Hämeenlinnassa 10. maaliskuuta 1907. Vastaanottajana on ollut rouva Suoma Alli Helsingistä. Kortti on saapunut Helsinkiin samana päivänä.

Suoma Alli oli alkuperäiseltä nimeltään todennäköisesti Suoma Karoliina Bergman, joka avioitui Artur Allin kanssa vuonna 1904. Artur Emil Alli (1878–1920) oli Helsingissä omaa maanmittaus- ja palstoitustoimistoa pitänyt maanmittausinsinööri. Hän kytkeytyy Suomen presidentteihin, sillä lakiasioissa häntä avusti nuori lakimies Juho Kusti Paasikivi.

Alemman postikortin valokuvan on ottanut U. Laurila. Kortti on leimattu Hämeenlinnassa 8. kesäkuuta 1948. Vastaanottajana on ollut herra Matti Mäki Kojolasta.

Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Raatihuone valmistui Kauppatorin laidalle helmikuussa 1888

Nykyinen uusrenessanssityylinen Raatihuone valmistui helmikuussa 1888. Rakennuksen alkutahdit lyötiin vuonna 1882, kun Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto oli perustanut rakennussuunnitelmaa valmistelleen valiokunnan. Valmisteluvaliokunnan puheenjohtajana toimi valtuuston jäsen ja lääninarkkitehti Alfred Cavén (1836–1912); Raatihuoneen piirustukset ja kustannusarvio tilattiin häneltä. Keisarillinen senaatti vahvisti lopulliset rakennussuunnitelmat vuonna 1885. Ennen nykyistä Raatihuonetta Hämeenlinnassa oli ollut kolme muuta rakennusta, joita oli kutsuttu raatihuoneeksi.

Aluksi Raatihuoneessa olivat juhla- ja valtuustosali, pormestarin ja kaupunginviskaalin huoneet, raastuvan ja maistraatin istuntosali, rahatoimikamari, huutokauppasali, poliisikamari sekä kaupungin vankila. Juhlasali oli kaupungin kulttuurielämän keskipiste ja siitä tuli myös seurakunnan tilaisuuksien pitopaikka kirkon korjaustöiden alettua vuonna 1892.

Vuonna 1984 raastuvanoikeus ja maistraatti muuttivat pois Raatihuoneesta. Seuraavana vuonna Hämeenlinnan kaupunginhallitus asetti työryhmän suunnittelemaan rakennuksen käyttöä ja peruskorjausta, ja kaupunginvaltuusto hyväksyi maaliskuussa 1986 peruskorjauksen tilaohjelman ja luonnospiirustukset. Peruskorjaus alkoi maaliskuussa 1987 ja se valmistui kolme vuotta myöhemmin – vähän sen jälkeen, kun Hämeenlinnan kaupunki oli täyttänyt 350 vuotta. Peruskorjausta hidastutti sen aikana paljastuneiden koristemaalausten tutkiminen.

Raatihuoneesta tuli kaupungin juhlatalo ja edustustila. Siellä sijaitsee muun muassa kaupunginvaltuuston istuntosali ja useita kokoustiloja sekä alkuperäiseen asuunsa palautettu juhlasali; alakerrasta löytyvät ravintolatilat ja keittiö. Raatihuoneen osoite on Raatihuoneenkatu 15. Rakennuksen tunnelmaa pääsee aistimaan esitteestä, joka löytyy verkko-osoitteesta www.pidot.fi.

Kauppatorilla käydään torikauppaa

Hämeenlinnan Kauppatoria rajaavat Raatihuoneen edestä kulkevan Raatihuoneenkadun lisäksi Hallituskatu, Linnankatu ja Sibeliuksenkatu. 4. kaupunginosassa sijaitseva tori on samalla paikalla kuin vuoden 1775 asemakaavaan sijoitettu tori. Vuonna 1831 Hämeenlinnassa riehunut tulipalo kesti 12 tuntia tuhoten kolme neljäsosaa kaupungin rakennuskannasta. Sen jälkeen vuonna 1832 Carl Ludvig Engel laati kaavan, jossa tori sitä rajaavine katuineen säilytettiin entisillä paikoillaan.

Torin pituus on itä-länsisuunnassa sata metriä ja pohjois-eteläsuunnassa 85 metriä; tori kattaa koko korttelin. Kauppatorin länsilaidassa on pieni pysäköintialue ja kioskirakennus, kun taas itälaidassa on Toripuisto. Armas Lindgrenin vuonna 1910 suunnittelemasta Toripuistosta löytyvät suihkulähde, kaksi toripaviljonkia sekä Paavo Cajanderin ja Larin-Kyöstin patsaat.

Merkittävä osa Hämeenlinnan torikaupasta tapahtuu juuri Kauppatorilla, jolla järjestetään erityisesti kesäisin markkinoita ja muita tapahtumia. Hämeenlinnan nykyisestä torielämästä löytää tietoa Hämeenlinnan Kaupunkikeskustayhdistyksen kotisivuilta osoitteesta www.kaupunkikeskusta.fi. Kuukausimarkkinat ovat joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina ja myyntiä torilla on maanantaista lauantaihin klo 8-15.

Lähteet:

Hämeenlinnan Kaupunkikeskustayhdistys ry: https://www.kaupunkikeskusta.fi -sivusto > Myynti- ja mainospaikat (20.2.2026)

Kirjastot.fi; Digi – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa: https://digi.kirjastot.fi -sivusto > Hanson-haku > Aineisto Hämeenlinna - Rantapuisto (16.2.2026)

R. Holappa Oy: https://www.pidot.fi -sivusto > Hämeenlinnan Raatihuone -esite (20.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Artur Alli (16.2.2026), Hämeenlinnan raatihuone (19.2.2026) sekä Hämeenlinnan palo ja Kauppatori (Hämeenlinna) (20.2.2026)

Kesän kimallusta vuoden Open Edition -postimerkissä Ahvenanmaalta

Maaliskuun 18. päivä Åland Post esittelee neljännen julkaisun postimerkkisarjassa Open Edition, jossa taiteilija on saanut vapaat kädet ahvenanmaalaisen postimerkin luomiseen. Tämän vuoden postimerkkiin ahvenanmaalainen kuvataiteilija Lin Simons on ikuistanut ahvenanmaalaista loppukesää, jossa näkyy kiiltävä sirokeijukorento (Lestes sponsa).

– Open Edition avaa uusia näkökulmia Ahvenanmaan kuvaan. Lin Simonsin taiteelle on ominaista vahva yhteys luontoon, värit ja yksityiskohtien runsaus. Hänen kesäinen aiheensa Saltvikin mökiltä yhdistää akvarellin ja kollaasitekniikan runsaita yksityiskohtia sisältävillä elävillä väritehosteilla, ja on ilmaisultaan sekä aistillinen että leikkisä, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Postimerkki Kesän kimallus esittää yhtä tavallisimmista korennoista, sirokeijukorentoa (Lestes sponsa), ruohonkorressa tyyliteltyä taustaa vasten, jossa näkyy aaltoilevaa heinää, merta ja osittain pilvien takaa pilkistävää ilta-aurinkoa. Aihe perustuu toistuviin elämyksiin kesämökillä Pohjois-Ahvenanmaalla. – Kesällä mökkimme edessä rinteessä kasvaa keltaruskeaa heinää, ja ilmassa lentelee sudenkorentoja. Halusin yhdistää nämä kaksi aistimusta: kimaltavat sudenkorennot ja aaltoilevan heinikon ilta-auringossa, Lin selittää.

Lin tekee mielellään kokeiluja kollaasitekniikalla, jota hän on myös käyttänyt postimerkissä yhdessä akvarellivärien kanssa. – Olen työskennellyt kollaasitekniikan parissa jo monta vuotta. Luon aiheet pienistä värillisistä paperinpaloista, joita leikkaan sisustuslehdistä ja muista vastaavista lehdistä. Paperinpalat eivät juuri koskaan ole yksivärisiä, vaan niissä kimaltelee erilaisia kuvioita ja värinyansseja – näin pinnoista tulee eläviä, kertoo Lin.

Oman taiteilijuutensa ohella Lin työskentelee suunnittelusta vastaavana kuvaamataidon opettajana Maarianhaminan kansalaisopistossa.

Postimerkin maksuarvo on Lokalpost (3,50 euroa) ja ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 4,50 euroa. Painomenetelmänä on 4-värioffset ja kimallelakka. Postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta Gutenberg AG -painossa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Arkissa on 2 x 12 merkkiä. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Open Edition -julkaisusta

Postimerkkisarja Open Edition antaa valituille taiteilijoille vapaat kädet luoda persoonallinen postimerkkiaihe Ahvenanmaalta. Sarjan alusta alkaen vuonna 2023 on joka vuosi julkaistu yksi postimerkki. Ensimmäisenä vuorossa oli taidevalokuvaaja Christoffer Relanderin säilötty lapsuusmuisto Purkitettu kaarnalaiva, jota seurasi kuvataiteilija Carolina Sundelinin saariston vehreyttä esittävä postimerkki Luodolla vuonna 2024. Kuvittaja Amanda Chanfreaun mielikuvitusta pursuava Satumainen saari julkaistiin maaliskuussa 2025.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 28. tammikuuta 2026

Chilen postihistoriaa (Iquique 24.9.1915 ja Iquique 5.10.1915)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Chilen postihistoriasta, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Chilen postihistoria -tunnisteella.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Chile on pitkä ja kapea valtio Etelä-Amerikassa, jossa sen rajanaapureina ovat Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen tasavallassa asuu yli 18 miljoonaa ihmistä.

Kuitenkin tässä blogitekstissä esitellään kaksi kohdetta, koska postikorteissa on sama lähettäjä ja sama vastaanottaja. Lisäksi korttien ajallinen etäisyys on alle kuukausi.

Ylempi postikorteista on kortti Iquiquesta Chilestä 24. syyskuuta 1915 Suomeen Viipuriin, jonne kortti on saapunut 5. marraskuuta 1915. Viipurista postikortti on ohjattu edelleen Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 6. marraskuuta 1915. Kortilla on Iquiquen, Viipurin ja Helsingin postileimojen lisäksi sensuurileima (kortin oikeassa laidassa oleva ketjuleima).

Alempi postikorteista on kortti Iquiquesta Chilestä 5. lokakuuta 1915 Suomeen Viipuriin, jonne kortti on saapunut 19. marraskuuta 1915. Viipurista postikortti on ohjattu edelleen Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 20. marraskuuta 1915. Kortilla on Iquiquen, Viipurin ja Helsingin postileimojen lisäksi sensuurileima (kortin oikeassa laidassa oleva ketjuleima).

Iquique on Pohjois-Chilessä Tyynen valtameren rannikolla sijaitseva Tarapacán alueen pääkaupunki. 1500-luvulla perustetun kaupungin asukasluku on noin 200 000. Nimi Iquique pohjautuu vuodetta tarkoittavaan aimarankieliseen sanaan ique-ique. Matkaa maan pääkaupunkiin Santiago de Chileen on noin 1850 kilometriä; vertailun vuoksi Suomen pituus etelästä pohjoiseen linnuntietä mitattuna on noin 1160 kilometriä. Matkaa Santiagosta Helsinkiin on noin 13 500 kilometriä.

Ylemmän postikortin matka Chilestä Suomeen on kestänyt 42 päivää, kun taas alemman postikortin matka Chilestä Suomeen on kestänyt 45 päivää. Kummankin kortin postimaksu on ollut kahdeksan centavosia.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Santiago Helsinki (25.4.2024) ja haku Suomi päästä päähän km (14.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chile ja Santiago de Chile (25.4.2024) sekä Iquique (14.2.2026)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Chile.travel: www.chile.travel

CHILECOLLECTOR: www.chilecollector.com

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Merenkulun ikoni Pommern koristaa talvista postimerkkiä

Maaliskuun 18. päivä Åland Post julkaisee tämän vuoden postimerkin SEPAC-sarjassa, joka on Euroopan pienten postilaitosten yhteinen sarja. Aihe esittää museolaiva Pommernia, joka on Ahvenanmaan merenkulkuperinnön uljas symboli. Valokuvaaja Moein Eshghi on ikuistanut sen hiljaisessa talviasussa Maarianhaminan Länsisatamassa.

– Pommern on yksi Ahvenanmaan tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja oli itsestään selvä valinta vuoden SEPAC-teemaan ikonisista maamerkeistä. Tällä kertaa halusimme näyttää aluksen toisenlaisessa tunnelmassa kuin mihin olemme tottuneet vilkkaan kesäkauden aikana, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Purjealus Pommern on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, ainut alkuperäisessä kunnossa säilynyt teräsrunkoinen nelimastoparkki. Se rakennettiin Glasgowssa 1906 ja purjehti aluksi Saksan lipun alla nimellä Mneme. Vuonna 1923 ahvenanmaalainen suurvarustaja Gustaf Erikson osti aluksen, ja Pommernista tuli yksi viimeisimmistä purjelaivoista, joka purjehti vehnälastissa Australian ja Euroopan välillä aina vuoteen 1939 asti.

Vuodesta 1953 alkaen Pommern on ollut museolaiva Maarianhaminan Länsisatamassa, kun Gustaf Eriksonin jälkeläiset lahjoittivat sen Maarianhaminan kaupungille. Toukokuusta syyskuulle Pommern on avoinna kävijöille. Talvella alus on suljettu yleisöltä, mutta ei suinkaan lepotilassa. Silloin tehdään tärkeitä kunnossapitotöitä.

Postimerkkiaiheen on ottanut valokuvaaja Moein Eshghi, joka debytoi postimerkkivalokuvaajana Åland Postille. – Päivä, jolloin otin kuvan, oli rauhallinen ja kylmä talvipäivä Ahvenanmaalla. Se, mikä vangitsi huomioni, oli kaunis kontrasti valkoisen lumen, aluksen tummien ääriviivojen ja vaaleansinisen taivaan välillä. Halusin vangita kamerallani tunteen näkymän hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, kertoo Moein Eshghi.

Merkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkin maksuarvo on 4,30 euroa ja ensipäivänkuori (FDC) maksaa 5,30 euroa. Arkissa on 2 x 12 merkkiä. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 27. tammikuuta 2026

Virossa ilmestyi vuonna 1928 päällepainamajulkaisu 10-vuotiaan tasavallan kunniaksi

Virossa julkaistiin vuonna 1928 viisi päällepainettua postimerkkiä, jotka juhlistivat 10-vuotiasta tasavaltaa. Julkaisu toteutettiin vuonna 1922 ilmestyneille kahden, viiden, kymmenen, 15 ja 20 markan merkeille. Ne varustettiin päällepainamalla, jossa on vuosiluvut 1918 ja 1928 sekä päivämäärä 24.2. – lisäksi vanhan rahayksikön lyhenteen M päälle painettiin uuden rahayksikön lyhenne S.

Päällepainettujen postimerkkien AFA-numerot ovat 87-91. Merkit ovat kaksi senttiä vihreä, viisi senttiä punainen, kymmenen senttiä sininen, 15 senttiä violetti sekä 20 senttiä sininen. Viron kruunu, joka on sata senttiä, otettiin käyttöön vuonna 1928 ja se oli käytössä vuoteen 1940 saakka (myöhemmin vuosina 1992–2010). Ennen kruunua rahayksikkönä oli Viron markka.

Viron tasavalta (viroksi Eesti Vabariik) syntyi 24. helmikuuta 1918, kun Viro julistautui itsenäiseksi oltuaan sitä ennen osa Neuvosto-Venäjää. Matka kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen maailmansodan tapahtumien seurauksena. Venäjällä tapahtui maaliskuussa 1917 vallankumous, jota kutsutaan helmikuun vallankumoukseksi. Nikolai II luovutti kruununsa veljelleen Mikael Aleksandrovitš Romanoville; Romanov puolestaan luovutti vallan väliaikaiselle hallitukselle.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Virossa tehtiin useita vallanvaihtoja. Laajempi autonomia saavutettiin 12. huhtikuuta 1917, kun Viron autonominen kuvernementti perustettiin (sen johtajana toimi kuvernementtikomissaari Jaan Poska). Kuvernementtiin kuuluivat Vironmaan kuvernementti ja Liivinmaan kuvernementin pohjoisosa – rajat olivat suurin piirtein samat kuin Virolla nykyään.

Kesällä 1917 aloittanut Viron maapäivät, joka oli ensimmäinen kansallinen parlamentti, ryhtyi suunnittelemaan kansallista hallintoa. Valtaa maapäivillä pitäneet julistivat Viron itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Itsenäisyyden alku oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, sillä Virossa käytiin vapaussota marraskuusta 1918 tammikuuhun 1920. Vapaussotaa edelsi saksalaisten miehityshallinto ja puna-armeijan hyökkäys Baltian maihin.

Vapaussota päättyi Tarton rauhaan, joka oli Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä 2. helmikuuta 1920 solmittu rauhansopimus. Viro menetti itsenäisyytensä vuosien 1939–1940 tapahtumien johdosta ja siitä tuli osa Neuvostoliittoa. Maan nykyinen itsenäisyys julistettiin 20. elokuuta 1991.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Helmikuun vallankumous, Tarton rauha (Viro), Viro ja Viron kruunu (7.2.2026)

Postimerkkeilijä Keräilee: Jääkiekon SM-liigan kauden 2025–2026 virallisten keräilykorttien toinen sarja tullut myyntiin

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975 ja se on Suomessa jääkiekon miesten pääsarja; ennen vuotta 1975 se tunnettiin SM-sarjana. SM-liigan keräilykorteilla on yli 25-vuotinen historia. Liigakaudesta 2024–2025 alkaen keräilykortit on tuottanut yritys nimeltään Blueline Finland Oy.

SM-liigakauden 2025–2026 toisen keräilykorttisarjan jokaisessa korttipussissa on viisi jääkiekkokorttia. Korttilaatikossa on 24 korttipussia.

Kauden 2025–2026 toinen jääkiekkokorttisarja on ilmestynyt ja kortteja voi ostaa sekä kaupoista että Blueline Finlandin verkkokaupasta. Toiseen sarjaan kuuluu 192 peruskorttia ja lisäksi erikoiskortteja.

Blueline Finlandin verkkosivuilta osoitteesta www.bluelinefinland.fi löytyy yrityksen verkkokauppa, josta voi ostaa korttilaatikoita; Blaster-laatikot tulevat myyntiin 13. helmikuuta. Sivustolta löytyy myös toisen korttisarjan checklist ja muuta hyödyllistä tietoa.

Lähteet:

Blueline Finland Oy: https://www.bluelinefinland.fi -sivusto (4.3.2025, 21.9.2025 ja 1.2.2026)

Jääkiekon SM-liiga Oy: https://liiga.fi -sivusto > Uutiset > Cardset 25 vuotta – juhlan kunniaksi tähtiloistoa, 13.2.2024 (4.3.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jääkiekon SM-liiga (4.3.2025)

Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta juhlistettiin postimerkeillä vuonna 1939

Virossa julkaistiin vuonna 1939 neljä postimerkkiä, jotka juhlistivat Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta. Merkit julkaistiin myös pienoisarkkina. Postimerkkien AFA-numerot ovat 165-168. Pienoisarkin AFA-numero on 165A-168A.

Lounais-Virossa Pärnumaan maakunnassa sijaitseva Pärnun kaupunki koostuu Pärnun epäitsenäisestä kaupungista, Lavassaaren ja Paikusen kauppaloista, Audrun ja Tõstamaan pienkauppaloista sekä 49 kylästä. Kaupungin asukasluku on noin 52 000.

Osa Pärnun kaupunkia oleva Pärnun epäitsenäinen kaupunki tunnetaan kylpylöidensä lisäksi hiekkarannoistaan. Siksi se vetääkin kesäisin paljon turisteja. Kylpylähistoria alkaa 1800-luvun ensimmäiseltä puoliskolta, jolloin avattiin ensimmäinen kylpylä. Toisessa maailmansodassa Pärnun kylpylät olivat sotilaiden lepo- ja virkistyspaikkoja. Viron neuvostoaikana ammattiliitot omistivat kylpylät.

Tänä päivänä Pärnussa on ainakin ylellinen kylpylä Hedon Spa & Hotel, kylpylähotellit Estonia Medical Spa & Hotel, Hestia Hotel Strand, Viiking ja Wasa Resort, rantahotelli Rannahotell sekä Pärnun suurin hotelli Tervise Paradiis.

Viiden sentin vihreässä postimerkissä ja 18 sentin punaisessa postimerkissä on kuvattuna nykyisen kylpylä Hedon Spa & Hotelin uusklassinen vuosina 1926–1927 valmistunut rakennus, jonka suunnittelivat Olev Siinmaa sekä baltiansaksalaiset Erich von Wolffeldt ja Aleksander Nürnberg.

Kymmenen sentin violetissa postimerkissä ja 30 sentin sinisessä postimerkissä on kuvattuna nykyisen Rannahotellin vuonna 1937 valmistunut päärakennus. Funktionalismia edustavan rakennuksen suunnittelivat Olev Siinmaa ja Anton Soans.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Hedon Spa & Hotel: https://www.hedonspa.com/fi/ -sivusto > Meistä > Mutakylpylän historia (1.2.2026)

Visit Estonia: https://visitestonia.com/fi -sivusto > Sauna, kylpylät ja wellness Virossa > Kylpylälomalle Viroon (1.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Pärnu, Pärnun kaupunki ja Rannahotell (1.2.2026)

Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista – tietoja päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli. Sivun tietoja on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Helsingin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Kyseessä on Aapo Kortteen kokoelman vanhin ei-viestillinen ketjuleima. Helsingistä 11. lokakuuta 1906 Viipuriin lähetetty kirje.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Helsingin ketjuleimasta, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa, tunnetaan variantti, jossa ketjumaista leimaosaa ei ole ollenkaan. Kuvassa olevalla postikortilla variantti on kahteen kertaan, koska keskellä päivämääränä on 14.7.1916 ja sivuilla päivämääränä on 15.7.1916. Helsinkiin lähetetty postikortti, joka on käynyt postisensuurissa, koska kortilla on 2. heinäkuuta 1916 päivätty violetti sensuurileima.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Turun ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Turusta 13. huhtikuuta 1920 Myrskylään lähetetty kirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Tampereen ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Tampereelta 20. kesäkuuta 1961 Genovaan Italiaan lentopostissa lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Kemijärven ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Kemijärveltä 27. kesäkuuta 1973 Hvidovreen Tanskaan lähetetty postikortti.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Eino Turunen (Lapin lääni 14.12.2025)

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Vakuutettu (500 markkaa) kirje Jyväskylästä 24. maaliskuuta 1936 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 25. maaliskuuta 1936. Vakuuttamisen lisämaksun lisäksi piti maksaa lisämaksu kirjaamisesta. Vakuutetun lähetyksen sinetöimisestä oli erillinen lisämaksu. Vakuuttaminen kotimaassa 1000 markkaan saakka 1.1.1935–30.6.1945 maksoi 0,30 markkaa. Vakuutetun lähetyksen sinetöimismaksu kotimaassa 1.1.1935–31.8.1942 maksoi 0,50 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.12.1931–31.8.1942 maksoi 2,00 markkaa. Kirje kotimaassa 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 maksoi 2,00 markkaa.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kirje Tampereelta 14. huhtikuuta 1936 Kiinaan Hunaniin, jonne kirje on saapunut 3. toukokuuta 1936. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.12.1931–31.10.1936 maksoi 2,50 markkaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kirje lentopostissa Tampereelta 11. joulukuuta 1968 Australiaan Sydneyyn. Vastaanottajaa ei ole tavoitettu, joten lähetys on palautettu Suomeen. Kuorelle on kirjoitettu punaisella "unknown 23-12-68" eli "tuntematon 23.12.68" ja sen alapuolella on Kensingtonin (Sydney) postileima 26. helmikuuta 1969. Kirjeen takana on Lontoon postileima 19. toukokuuta 1969. Kirjeen lentolisä Australiaan ja Oseaniaan jokaiselta 5 grammalta 1.11.1967–31.12.1973 maksoi 0,55 markkaa. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1963–31.12.1969 maksoi 0,40 markkaa.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Kirjattu postipaketti (1,8 kilogrammaa) Kulloonkylästä 5. heinäkuuta 1979 Tampereelle, jonne postipaketti on saapunut 6. heinäkuuta 1979. 1-3 kilogrammaa painanut postipaketti kotimaassa 1.1.1979–31.12.1981 maksoi 8,00 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.1.1978–31.12.1980 maksoi 4,00 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)