tiistai 1. huhtikuuta 2025

Vuonna 1916 Togossa julkaistut postimerkit pohjautuvat dahomeyläisiin merkkeihin



Togo on Länsi-Afrikassa sijaitseva noin 8,5 miljoonan asukkaan valtio. Itsenäinen siitä tuli 27. huhtikuuta 1960. Ennen sitä se tai sen alueita on ollut Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian hallinnassa. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1914 Togon alueen valtasivat Ranska ja Iso-Britannia.


Vuonna 1916 julkaistiinkin postimerkkisarja, jonka jokaisessa merkissä on päällepainama TOGO Occupation franco-anglaise; kertoen ranskalais-brittiläisestä miehityksestä. Päällepainamasta käytetään myös nimitystä lisäpainama. Sarjan pohjana olevien Dahomeyn postimerkkien Michel-numerot ovat 42-57 ja 61. Päällepainettuina ne ovat Togon merkkejä, joiden Michel-numerot ovat 25-41.


Maksuarvot ovat yksi, kaksi, neljä, viisi, kymmenen, 15, 20, 25, 30, 35, 40, 45, 50 ja 75 centimeä sekä yksi, kaksi ja viisi frangia. Neljän centimen postimerkkiä on tavattu kaksinkertaisella päällepainamalla – sen luetteloarvo on noin 500-kertainen tavalliseen merkkiin verrattuna.


Lähteet:
Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2019 – Band 5.2: Westafrika (H-Z), 40. Auflage
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Togo (30.3.2024 ja 29.3.2025)

torstai 27. maaliskuuta 2025

Vuoden 1938 toinen pienoisarkki omistettiin 100-vuotiaalle Viron oppineiden seuralle


Virossa julkaistiin vuonna 1938 pienoisarkki, joka omistettiin Viron oppineiden seuralle (Õpetatud Eesti Selts) sen täyttäessä sata vuotta. Pienoisarkissa on neljä merkkiä: viisi senttiä vihreä, kymmenen senttiä ruskea, 15 senttiä punainen ja 25 senttiä ultramariini.

Postimerkkien AFA-numerot ovat 157-160. Pienoisarkin, joka on järjestyksessään toinen Virossa julkaistu pienoisarkki, AFA-numero on 157A-160A.


Õpetatud Eesti Selts perustettiin vuonna 1838 Tarton yliopistossa. Yhdistystä johtivat Friedrich Robert Faehlmann, Alexander Friedrich von Hueck ja Dietrich Heinrich Jürgenson. Seura lakkautettiin vuonna 1950 neuvostomiehityksen aikana – Õpetatud Eesti Seltsin toiminta jatkui vuonna 1988 Tarton yliopiston professori Herbert Ligin aloitteesta.

Viiden ja 25 sentin postimerkeissä on kuvattuna Friedrich Robert Faehlmann. Hän oli virolainen lääkäri ja kielitieteilijä, joka perusti Viron oppineiden seuran. Faehlmannin (1798–1850) kiinnostus kansanrunouteen johti Viron kansalliseepos Kalevipoegin perustana olleen aineiston keräämiseen. Hän myös kirjoitti vironkielisiä runoja.

Kymmenen ja 15 sentin postimerkeissä on kuvattuna Friedrich Reinhold Kreutzwald. Hän oli virolainen lääkäri ja kirjailija. Kreutzwald (1803–1882) jatkoi Kalevipoegin kokoamista Faehlmannin kuoltua. Kansalliseepoksen julkaisi Viron oppineiden seura, joka julkaisi teoksen runoja vuosina 1857–1861; vuonna 1862 painettiin ensimmäinen kansanpainos.

Lähteet:
AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Learned Estonian Society (27.3.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Friedrich Reinhold Kreutzwald ja Friedrich Robert Faehlmann (27.3.2025)

maanantai 24. maaliskuuta 2025

Vuoden 1919 postimerkkisarja Riian vapauttamisesta


Latviassa julkaistiin vuonna 1919 postimerkkisarja Riian vapauttamisen kunniaksi. Sarjassa on kolme merkkiä: viisi kopeekkaa aniliininpunainen, 15 kopeekkaa vihreä ja 35 kopeekkaa ruskea.


Postimerkit ovat hammastamattomia ja niissä on hunajakennoa muistuttava vesileima. Merkkien AFA-numerot ovat 24-26. Sarja tunnetaan myös ohuelle savukepaperille painettuna; näiden harvinaisempien merkkien AFA-numerot ovat 27-29.

Riian vapauttaminen liittyy 5.12.1918-11.8.1920 käytyyn Latvian vapaussotaan. Latvian armeijan muodostaminen alkoi marraskuussa 1918. Latvian neuvostotasavallan joukot valtasivat Riian 3.1.1919 – saksalaisen hallinnon ja Kārlis Ulmanisin väliaikaisen hallituksen paetessa Liepājaan.


Keväällä 1919 puna-armeija joutui vetäytymään Riiasta Baltian Landeswehrin tekemän rynnäkön seurauksena. Sen jälkeen kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johtamat saksalaiset vapaaehtoisjoukot valtasivat kaupungin. Saksa perääntyi Pohjois-Latviasta Riikaan kesällä 1919 alkaneen Landeswehrin sodan takia.

Kārlis Ulmanisin joukot saivat tukea virolaisilta joukoilta, joita johti kenraalimajuri Ernst Põdder. Virolaiset onnistuivat lyömään saksalaisjoukot Cēsisissä 23.6.1919, ja saksalaiset alkoivat perääntyä kohti Riikaa. Sota kutenkin loppui, länsivaltojen puututtua tilanteeseen, aselevon solmimiseen 3. heinäkuuta 1919.


Lähteet:
AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Latvian vapaussota (23.3.2025)

lauantai 22. maaliskuuta 2025

Hellmanin kevät: Kelloja, kultaa ja klassikoita – Lähes miljoonan euron myynti!


Kevään Hellman Huutokauppaan oli saatu niin paljon materiaalia, että huutokaupalle täytyi varata kokonainen lisäpäivä. Yleensä huutokauppojen koko on noin 3000 kohdetta, mutta nyt tarjolla oli peräti 4269 kohdetta. Siitä huolimatta myynti sujui mainiosti ja huutoprosentti nousi heti huutokaupan päättyessä 96 %:iin. Luku todennäköisesti vielä kasvaa jälkimyynnin seurauksena. Myös kokonaismyynti oli huikea – ennen jälkimyynnin alkua se oli jo paria kymmentä tuhatta vaille miljoonan.

Isohampainen 1 markka II kolmirivilö, vasemmalla kaksoisläviste, tulos 2600 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Tarjolla oli sekä jokamiesluokan tavaraa että runsaasti hyviä huippukohteita. Kaikkiaan noin 120 kohdetta oli myyntihinnaltaan vähintään tuhannen euron arvoisia, mutta saattoipa joitakin kohteita poimia myös 20 euron pohjahinnallakin. Määrällisesti eniten tarjolla oli Suomen filateliaa, noin 1600 kohdetta. Eniten oli kasvanut ulkomaiden filatelian tarjonta, jota oli tällä kertaa tarjolla peräti 1300 kohdetta. Ei-filateelisia keräilykohteita oli myynnissä yhteensä 1350 kohdetta, joista eniten rahakohteita (noin 400 kappaletta).

Huutokaupan kalleimmaksi kohteeksi kilpailtiin kokoelma eri maiden kunniamerkkejä, joita oli yhteensä lähemmäs 600 kappaletta. Kyseessä oli huikean upea kokonaisuus, jossa mukana oli hyviä kohteita, kuten Pyhän Savan ritarikunnan merkki, Annamin lohikäärmeen ritarikunnan merkki, Romanian kruunun ritarikunnan merkki, Beninin Mustan tähden ritarikunnan komentajamerkki, Vaasan Ritarikunnan merkki, Pohjantähden Ritarikunnan merkki ja paljon muuta. Kohde myytiin kovan kisan jälkeen 9100 eurolla.

Kelloja ja kultaa


Kelloista oli tarjolla tiivis, mutta erittäin laadukas otos. Huutokaupan toiseksi kallein kohde olikin tunnetun luksusmerkki Rolexin Oyster Perpetual Submariner 5513 Meter First -rannekello. Vaikka kellossa oli käytön mukanaan tuomia jälkiä, se kisattiin 8600 euroon. Muitakin hyviä kelloja oli tarjolla, niin kultakelloja kuin merenkulkuun tarkoitettu tarkkuuskellokin. Antiikkinen John Poolen laivakello vuodelta 1867 nousi 2350 euroon. Kultarannekello Eterna-matic 3000 kymmenellä pienellä timantilla huudettiin 3200 euroon ja E. Levinin kultakello 1650 euroon.

Kultarannekello Eterna-matic 3000, tulos 3200 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Omegalta oli tarjolla useita arvokelloja, joista saatiin hyviä myyntituloksia. Kultakello Constellation Electronic F 300 Hz, jossa oli kaiverrus ja käytön jälkiä, myytiin 1400 eurolla. Omegan Seamaster (Automatic, tachymetre) rannekello tavanomaisin käytön jäljin nousi 1100 euroon ja Omegan Seamaster Diver 300M rannekello alkuperäislaatikossa ja takuukortilla vuodelta 2021 kilpailtiin peräti 3450 euroon. Omegan Speedmaster-sarjan Moonphase-rannekello alkuperäislaatikossa ja takuukortilla vuodelta 2017 nousi huimaan 4900 euroon, kun taas saman Speedmaster-sarjan Moonwatch Professional -rannekello alkuperäispakkauksessaan kisattiin 3200 euroon.

Kultabuumi ei näytä nykyisenä epävarmuuden aikana laantumisen merkkejä, vaan päinvastoin kullan unssihinta on rikkonut kaikki ennätykset. Hellmanilla oli kultakellojen ja kultarahojen lisäksi tarjolla myös muita kultaesineitä, jotka saivat runsaasti ostajien huomiota. Hieno kultainen rannekoru Martti Viikinniemen nimileimalla MV ja vuosileimalla 1971 kilpailtiin 2950 euroon. Kultaiset kellonvitjat myytiin 1650 eurolla ja toiset kultaiset kellonvitjat kisattiin 2350 euroon. Kuudesta vanhasta venäläisestä 5 ruplan kultarahasta tehty upea rannerengas sai myös kovasti huomiota osakseen. Tämä poikkeuksellinen kohde kilpailtiin 4050 euroon.

Kullan lisäksi myös hopea on alkanut kiinnostaa keräilijöitä ja sijoittajia. Senkin maailmanmarkkinahinta on kohonnut mukavasti, joten monet perikunnat ja perheet kokevat nyt ajan olevan otollinen tarpeettomien hopeaesineiden muuttamiselle käteiseksi. Hellmanilla oli tarjolla runsaasti hopeaesineitä, joista paras tulos saatiin kahvikannun, sokerikon ja kermakon muodostamasta kokonaisuudesta. Kohde myytiin 1400 eurolla.

Numismatiikka


Eniten kultaa oli myynnissä rahoina. Huutokaupan neljästäsadasta numismaattisesta kohteesta peräti 130 kappaletta oli kultarahoja. Tämä on todella huikea määrä kultarahoja yhdellä kertaa tarjottuna. Kullan kova kysyntä näkyi kovana kilpailuna, ja parhaat kohteet myytiinkin yli tuhannen euron tuloshintaan. Suomen vuoden 1880 ja 1891 arvokkaat 20 markan kultarahat hienossa puurasiassa nousivat 1900 euroon ja kaksi vuoden 1995 2000 mk 50 rauhan vuotta 1300 euroon kumpikin erikseen.

1880 ja 1891 arvokkaat 20 markan kultarahat hienossa puurasiassa, tulos 1900 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Ulkomaiden kultarahoista Kanadan 1976 $100 olympialaiset-kultaraha myytiin 1250 eurolla, Samoan 100 talan Montrealin olympialaisten kultaraha 1150 eurolla, Neuvostoliiton vuoden 1979 100 ruplan olympiaraha 1400 eurolla ja Yhdysvaltain vuoden 1923 $20 Saint-Gaudens - Double Eagle 2600 eurolla. Koko huutokaupan kalleimmaksi kultarahaksi nousi kuitenkin Ison-Britannian vuoden 2008 £5 His Royal Highness The Prince of Wales -kolikko, jonka lopullinen lyöntimäärä on ollut vain alle tuhat kappaletta. Tästä modernista harvinaisuudesta maksettiin 2950 euroa.

Myös muut kuin kultaiset keräilyrahat tekivät hienosti kauppansa. Koko huutokaupan eniten tarjouksia puoleensa vetänyt kohde oli kahden venäläisen hopearuplan erä, joista toinen oli vuoden 1850 Pietari-raha ja toinen vuoden 1896 Nikolai II kruunajaiset -raha. Vaikka molemmat kolikot olivat tummuneita, niistä jätettiin harvinaisuutensa vuoksi peräti 96 tarjousta, joiden siivittäminä rahojen myyntihinta nousi 3300 euroon. Muitakin venäläisiä hopearahoja myytiin hyviin hintoihin, kuten kahden pienen hopearahan erä Pietari I:n ajalta (1704 Altin sekä harvinainen 1709 Grivna), jotka myytiin 1150 eurolla sekä vuoden 1707 Poltina-raha, joka nousi 2250 euroon. Rahakokoelmista paras oli Ruotsin erittäin hieno kokoelma 1 äyrin - 2 kruunun kolikoita kahdessa kansiossa vuosilta 1874–1952, joka myytiin 1250 eurolla.

Militaria ja muut keräilykohteet


Mitaleita ja militariaa oli tarjolla noin 130 kohdetta, ja joukossa oli useita hyviä kohteita, kuten aiemmin mainittu huutokaupan arvokkaimmaksi kohteeksi noussut kokoelma eri maiden kunniamerkkejä. Muina kunniamerkkikohteina voidaan nostaa esiin neljän miniatyyrikunniamerkin erä Ranskasta ja Venäjältä, jossa mukana oli Pyhän Stanislauksen ritarikunnan sekä Venäjän Pyhän Andreaksen ritarikunnan merkit. Tämä pieni erä kilpailtiin 1900 euroon. Yhtä kova hinta maksettiin Venäjän keisarikunnan pyhän Annen ritarikunnan 2. luokan rististä, joka on 14 karaatin kultaa emaloinnein. Mitali oli myönnetty suomalaiselle lääkärille tsaarittaren hoitamisesta Helsingissä 1800-luvun lopussa.

Muiden keräilykohteiden joukossa oli runsaasti mm. keräilykortteja ja postikortteja sekä erilaisia painatteita, valokuvia ja muuta tavaraa. Yksi huutokaupan erikoisimmista kohteista oli Suomen Ilmavoimissa palvelleiden, lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden pilottien muotokuvakirja vuodelta 1927. Tämä kohde myytiin 1300 eurolla. Vanhoja ja uusia suomalaisia kirjeensulkijoita sekä paperisinettejä käsittänyt erä kuudessa erikokoisessa säiliökirjassa herätti myös ostajien mielenkiinnon. Kokoelmassa oli monia hienoja ja harvinaisia kohteita alkaen Punaisen Ristin lipukkeista haavoittuneille sotilaille. Tämä erä myytiin 1050 eurolla.

Hyvää Eurooppaa


Ulkomaiden filateliaa oli nyt tarjolla poikkeuksellisen runsaasti, peräti 1300 kohdetta. Erityisen paljon oli myynnissä hyviä Saksan eri alueiden kohteita, mutta myös muiden maiden hyvää materiaalia löytyi. Pohjoismaiden parhaat kohteet olivat Norjan ja Tanskan erikoiset, valintavihkoihin rakennetut kokoelmat. Kolmeen valintavihkoon koottu Norja-kokoelma vuosilta 1855–1967 sisälsi mm. kaikki skilling-arvot, V-lisäpainamat, jääkarhut, kaikki Nordkapp-merkit, Legioona-merkin ja paljon muuta. Tämä erä kisattiin 1150 euroon. Tanskan kolmeen valintavihkoon laadittu kokoelma vuosilta 1851–1967 sisälsi mm. 2 RBS Thiele (F. 1 II) täysireunaisena. Käytännössä kaikki arvomerkit olivat mukana, monista myös sävy- ja hammaste-eroja sekä muita variantteja. Kohde myytiin 1150 eurolla.

Italiasta erityisen mielenkiinnon kohteiksi nousivat kaksi vanhojen valtioiden kokoelmaa, joista toinen oli Sardinian postimerkkien erikoiskokoelma, toinen taas kaikki muut Italian pikkuvaltiot käsittänyt yleiskokoelma. Sardinian 1851–1863 upeasta erikoiskokoelmasta hienossa italialaisessa kansiossa puuttui päälajina vain alueen ensimmäinen postimerkki. Mukana oli hienoja arvomerkkejä, joista hyvin monet olivat aitoutuksin tai signeerauksin (Diena, Raybaudi, ym.). Tämä kokoelma myytiin 1700 eurolla. Muut Italian pikkuvaltiot käsittänyt päätyyppikokoelma sisälsi niin ikään paljon aitoutettuja ja signeerattuja merkkejä (Diena, Raybaudi, Richter, Dunn, jne.). Kokoelma myytiin 1850 eurolla.

Italian vanhat valtiot (ei Sardiniaa), erittäin hieno ja arvokas erä kahdeksalla säilytyslehdellä, tulos 1850 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Romaniasta oli tarjolla 1858–1960 upea vanha kokoelma, joka myytin 1350 eurolla. Viron parhaaksi kohteeksi kipusi yli 40 väärennettyä postilähetystä sisältänyt erä, joka tarjosi hyvää vertailumateriaalia alan asiantuntijoille. Kohteesta maksettiin 1250 euroa. Toinen hyvä Viro-kohde oli vuosien 1921–1941 kiintoisa postilähetyserä kansiossa, sisältäen yli 60 kohdetta, mm. kirjattuja, pikaa, erikoisleimoja ja Caritas-julkaisujen merkkejä. Kohde nousi tiukassa kisassa 1050 euroon. Yhdysvaltojen 1857–2016 upea kokoelma seitsemässä hyvässä taskukansiossa koteloin nousi 1800 euroon. Kokoelman laatu oli vaihteleva, mutta se sisälsi useita arvokohteita.

Viro: erinomainen referenssimateriaali väärenteitä ym. kyseenalaisia kohteita yli 40 kappaletta, tulos 1250 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Puola ja Venäjä


Puolan filatelia on viime vuosina ollut kovassa nosteessa. Nyt Hellmanilla oli tarjolla ykkösmerkin hyvä kuori sekä alkupään merkkien hieno kokoelma. Vuonna 1860 julkaistun Puolan ensimmäisen postimerkin 10 kopeekkaa sininen/roosa hienolla kirjeellä Varsovasta Pietariin kisattiin 1550 euroon. Puolan merkkikokoelma vuosilta 1860–1939 taskukansiossa piti sisällään mm. vuoden 1860 10 kopeekan kolme leimattua merkkiä sekä myöhemmät julkaisut hyvin kattavasti, joskin joukkoon mahtui mukaan joku väärennekin. Kokoelma myytiin 1350 eurolla.

Puola 1860 10 kopeekkaa sininen/roosa (Mi 1) hienolla kuorella Varsovasta Pietariin, tulos 1550 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Venäjä on perinteisesti ollut Hellmanin yksi lippulaivatuote. Nyt myynnissä oli mm. valtion ensimmäinen postimerkki kauniilla ja hyvin harvinaisella kirjeellä Pietariin. Se vaihtoi omistajaa 1650 eurolla. Venäjän täydellinen päätyyppikokoelma 1857–1923 nousi 1850 euroon ja samaan hintaan nousi myös Neuvostoliiton täydellinen päätyyppikokoelma 1923–1991.

Vanha Eurooppa-kokoelma kahdessa paksussa Schwaneberger-kansiossa vuodelta 1928 myytiin 2450 eurolla. Ulkomaiden filatelian paras kohde ja samalla koko huutokaupan kolmanneksi arvokkain kohde oli kuitenkin upea vanha kokomaailman postimerkkien kokoelma hienossa ja hyväkuntoisessa Schaubeckin kansiossa vuodelta 1886. Kokoelmassa oli vain vanhaa materiaalia, joukossa paljon arvomerkkejä, mutta myös väärenteitä ja laadultaan vaihtelevia kohteita. Tämä hieno arvokokoelma kisattiin 6150 euroon.

Saksan tarjonta oli runsaudensarvi


Ylivoimaisesti suurin ulkomaan postimerkkien tarjonta oli Saksan ja sen alueiden 1871–1945 postimerkeistä. Suomalaisen suurkeräilijän kokoelmat oli purettu pääosin yksittäiskohteiksi. Tämän intohimoisen keräilijän tavoitteena oli koota kaikki postimerkkien luetteloidut alalajit käsittänyt kokoelma Saksan eri alueista. Niinpä tarjolla oli paljon hienoja ja harvinaisia postimerkkejä, joita yleensä koskaan ei ole myynnissä Suomen markkinoilla. Erittäin monissa kohteissa oli mukana pätevä aitoutustodistus tai aitouttajan signeeraus, joten merkkien ostaminen oli turvallista – Saksasta kun liikkuu markkinoilla valitettavan paljon erilaisia väärennöksiä.

Reich-Saksan merkeistä paras oli vuoden 1933 Nothilfe-pienoisarkki leimattuna, jossa oli upea Hannover 23.9.34 -leimaus. Kohde myytiin 1250 eurolla. Vuoden 1902 kuvamerkki 5 M karmiini Mi 81Bb hammasteella 25:16 on erittäin harvinainen ja vain harvoin tarjolla oleva kohde. Siitä oli myös alan asiantuntijan aitoutus. Merkki myytin 1050 eurolla. Vuoden 1939 Danzig-sarjan 2 RM merkki käänteisellä vesileimalla (Mi 728Yx) myytiin käyttämättömänä ja Schlegelin takuulla 1150 eurolla.

Saksan siirtomaat sekä alueet ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajalta ovat hyvin haluttuja, ja niissä on mukana monia vaikeasti saatavilla olevia kohteita. Saksan ulkomaanpostitoimistojen parhaaksi kohteeksi nousi Kiinan postin 80 Pf käsin tehdyllä lisäpainamalla (Mi 14). Tämä vanhan aitoutuksen kera myyty merkki kipusi 1300 euroon. Ensimmäisen maailmansodan kohteista paras oli Bialystokin paikallismerkkien 1 ja 2 molemmat tyypit sisältänyt erä, josta maksettiin tuhat euroa. Vuoden 1919 Liepajan (Libau) 13 erilaista merkkiä sisältänyt kokoelmaerä sisälsi harvoin tarjolla olevaa materiaalia, mm. Mi 1A ja 2A. Erä myytiin 1050 eurolla.

Saksan posti Kiinassa 80 Pf Mi 14, leimattu merkki, tulos 1300 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Maailmansodan päätyttyä Saksaan muodostettiin useita kansanäänestysalueita, joiden oli tarkoitus ratkaista kohtalonsa Saksan tai jonkun toisen valtion yhteydessä tulevaisuudessa järjestettävällä kansanäänestyksellä. Nämä alueet julkaisivat lyhyen aikaa myös postimerkkejä, joista tunnetuimpia ovat ltä-Sleesian C.I.H.S.-lisäpainamamerkit. Nyt tarjolla oli useita sarjan merkkejä, joista parhaimmat olivat 25 ja 80 pfennigin merkit, molemmat Gruberin atestilla. Kummastakin merkistä maksettiin erikseen 1300 euroa.

Danzigin filatelian tunnetuimpiin kohteisiin kuuluvat ”Innendienst”-postimerkit vuodelta 1920, joita ei saanut myydä lainkaan yleisölle, vaan postivirkailijoiden tuli kiinnittää merkit suoraan lähetyksille. Nyt tarjolla olivat kaikki sarjan kolme merkkiä, joista kahdessa oli melko tuore Soecknickin atesti. Kumpikin näistä merkeistä myytiin erikseen 1050 euron hintaan. Saarin alueen tulva-apublokit vuodelta 1948 saavuttivat leimattuina samaisen 1050 euron tuloshinnan. Saksan alueiden kovin tulos saatiin kuitenkin toisen maailmansodan aikaisesta miehitysmerkistä, joka oli Liettuan Alsedziain vuoden 1941 paikallisjulkaisu 80 kopeekkaa (Mi 9). Tämä erittäin harvinainen postituore merkki myytiin 2600 eurolla.

Vanha Suomi


Suomen filateliaa oli tarjolla kaikkein eniten, reilu kolmasosa huutokaupan kohteista. Tarjonta alkoi perinteisesti runsaalla kattauksella ovaalimerkkejä, joista kolme nousi yli tuhannen euron tuloshintaan. Isohampaisten merkkien suurin hienous oli 8 pennin merkki harvinaisella lävisteellä V. Merkissä oli vain kolme hammaspuutetta ja se kisattiin 3550 euroon. Sama merkki niin ikään harvinaisella lävisteellä IV nousi 1500 euroon. Isohampainen markan kolmirivilö, jossa on vasemmalla kaksoisläviste, nousi 2600 euroon. 5 pennin isohampainen 8 pennin ehiökortin pakkokäyttönä vuodelta 1875 huudettiin 2000 euroon.

5 kopeekkaa pienet helmet, vaaleansininen, hyvät reunat, erikoinen mustemitätöinti, tulos 1950 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Jokanurkkaisista merkeistä oli tarjolla paljon kiintoisia kohteita, kuten legendaarisen Anton Salmenkylän levytykset 2 ja 20 pennin merkeistä, jotka myytiin 2450 eurolla, 8 pennin merkki ehiökortin lisämerkkinä postitettuna Tallinnaan (2200 euroa), 5 pennin päikköpari (2400 euroa), 25 penniä vastaanottotodistuksella Henrik Ibsenille Italiaan (2700 euroa) sekä vuoden 1885 uusien värien 5 penniä vihreä päikköpari (1800 euroa), 20 penniä oranssi sähkösanomakuorella (3100 euroa) ja 1 markan leike, jossa on yhteensä 16 merkkiä (1650 euroa).

Ylänurkkaisista merkeistä oli tarjolla kolme harvinaista ehdotetta, jotka myytiin 1100, 1800 ja 2100 eurolla. Saman sarjan vakuutettu kuori, jossa oli mukana kolme 10 mk merkkiä, kisattiin 1850 euroon. Vuoden 1911 kotkamerkeistä oli tarjolla peräti kaksi leimattua 40 pennin B-hampaista merkkiä, joista Turku-leimainen myytiin 3550 eurolla ja Uusikirkko-leimainen 3800 eurolla.

Suosittu Saarismalli


Saarismalli on jo pitkään ollut keräilijöiden erityisessä suosiossa. Nytkin tarjolla oli sekä hienoja yksittäiskohteita että hyviä kokoelmia ja eriä. Yksi sarjan halutuimmista kohteista on vuoden 1920 10 penniä B-hampaisena (L. 90B). Sitä oli nyt myynnissä kaksin kappalein. Virheetön kohde myytiin 1700 eurolla, pikkuvikainen taas 1300 eurolla. Saman sarjan 50 pennin merkin B-hampaisena sai hankittua kokoelmiinsa virheettömänä 1100 eurolla. Yläreunasta hammastamaton vuoden 1919 25 pennin nelilö on suuri harvinaisuus, koska sitä on tehty vain yksi arkki. Kohde myytiin 2000 eurolla. Tarjolla oli myös kaikkein harvinaisimpia vesileimaeroja, joista postitorvivesileimainen 1 markka (L. 130AW4) kilpailtiin leimattuna 4050 euroon ja 3 markkaa (L. 133AW1) postituoreena 1700 euroon.

Saarismallista oli tarjolla myös useita todella hyviä eriä. Numerokuusiloita ja muita merkkiryhmiä käsittänyt erä sisälsi mm. 25 markkaa nro 123 kaksi kpl, 1½ markkaa nro 124, 1 markka nro 104 ja paljon muita hyviä kohteita. Se kilpailtiin 2150 euroon. Saarismallin kokoelmarakentajan huikean hieno aineisto säiliökirjoissa sisälsi mm. runsaasti erilaisia ryhmiä, loistoja, vesileimaeroja ja joitain erikoisuuksia. Erä nousi 1600 euroon. Saarismallin arkkierä, joka käsitti noin 130 arkkia, nousi puolestaan 1700 euroon.

Sarjan postlähetyserä, jossa oli noin kaksi kiloa lähetyksiä sisältäen useita harvinaisempia lähetyslajeja, herätti sekin keräilijöiden mielenkiinnon. Lähetyslajeina olivat mm. painava painotuote (lehti) 2,70 markan taksalla, postihallituksen tiedustelukonttorin leimoja, sähköpostiosoitus, pikalähetyksiä, tavaranäytteitä, sähkösanoma, vastaanottotodistus ja lunastuksia. Tämä erä kilpailtiin 1900 euroon. Yli 150 kohdetta käsittänyt postilähetyskokoelma sisälsi vain ulkomaan postitteita, mm. lähetykset Ecuadoriin, Kiinaan, Japaniin ja Intiaan. Se kisattiin 1300 euroon. Kotimaan postilähetyksiä peräti neljässä paksussa mapissa sisältänyt kokoelma sisälsi monia eri lähetyslajeja ja taksoja sekä runsaan leimaston. Mukana oli monia hyviä yksittäispostitteita, 10 markan hakaristi- ja postitorvimerkin lähetyksiä, kaikkiaan noin 500 lähetystä. Kohde saikin runsaasti huomiota ja se nousi kiivaassa huudannassa 3200 euroon.

Saarismallin postilähetyksiä upea kokoelma neljässä paksussa mapissa, kaikkiaan noin 500 lähetystä, tulos 3200 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Zeppelin 1830 ja reuna-alueet


Hellman ei ole Hellman ilman Zeppelinin virhepainamaa, ja nytkin niitä oli tarjolla kaksin kappalein. Käyttämätön irtomerkki myytin 1400 eurolla, kun taas postituoreen merkin hinta osana kolmirivilöä nousi 2150 euroon. Ensipäivänkuorista oli tarjolla sekä hyviä yksittäiskohteita että eriä. Ehdottomasti paras kohde oli vuoden 1936 Punaisen Ristin sarja 1.1.1936 ensipäiväkortilla Ruotsiin. Se nousikin reippaasti kilpailtuna 2350 euroon. Huutokaupassa oli mukana poikkeuksellisen hyvä erä automaattivihkojen tutkimusmateriaalia kansioissa. AV1:n materiaali vaihtoi omistajaa 1050 eurolla, AV3:n materiaali 2950 eurolla ja AV5:n materiaali 1350 eurolla. Myös muiden automaattivihkojen kansioista maksettiin merkittäviä hintoja.

FDC 1936 Punaisen Ristin sarja 1.1.1936 ensipäiväkortilla Ruotsiin, tulos 2350 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Reuna-alueista oli tarjolla mm. Aunuksen merkkien suurharvinaisuus, 10 markkaa, jossa lisäpainaman S on nurinpäin. Tätä virhettä on painettu vain kymmenen kappaletta ja sitä on markkinoilla tarjolla vain harvoin. Kohde myytiin 2800 eurolla. Pohjois-Inkeristä oli puolestaan myynnissä erittäin harvinainen kirje Italiaan 25 pennin parilla. Kohde nousi 1400 euroon. Ahvenanmaan suuri yllättäjä oli Maarianhaminasta vuonna 1894 lähetetty kuori, jossa oli harvinainen iso R-leima kirjatulla m/89 kuorella. Parin kympin pohjahinnasta kohde kipusi yhdeksi huutokaupan kalleimmista kohteista ja siitä maksettiin lopulta huimat 3800 euroa.

Ahvenanmaa, harvinainen iso R-leima kirjatulla m/89 kuorella Maarianhamina 1894, tulos 3800 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Ehiöistä oli tarjolla lukuisia hyviä eriä. Kaksiarvoleimaisten ovaalikuorten kokoelmassa oli yli 30 kohdetta ja siitä maksettiin 1250 euroa. Yli 400 ehiökortin erä vanhasta uuteen nousi 1150 euroon. Mallin 1930 ehiöiden upea näyttelykokoelma, joka sisälsi mm. ehdotteita, nousi 2200 euroon. Omana kohteenaan myytiin harvinaisuus, taiteilija Signe Hammarsten-Janssonin tekemä luonnos 15 markkaa maisemakortti Olavinlinnasta, jonka hän on lähettänyt pojalleen Lars Janssonille 1.1.1941. Tämä uniikki kohde myytiin 1100 eurolla.

Leijonamalli 1930 15 markkaa maisemakortti Signe Hammarsten-Janssonin luonnos Olavinlinnasta, lähetettynä pojalleen Lars Janssonille 1.1.1941, tulos 1100 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Leimakeräilijöille oli myös tarjolla useita hienoja kokoelmia ja eriä. Runsas yli 500 kappaleen erä postipysäkkileimoja leijonamallin 1930 kuorilla nousi 1300 euroon. Posti- ja postiljoonivaunuleimoja sisältänyt poikkeuksellisen upea yli 400 erilaisen leiman erä piti sisällään todella harvinaisia leimoja useimmilta rataosuuksilta (paljon Lehmus ja Helminen RR / R / R5, joku ”ei havaintoja”). Tämä herkullinen erä kilpailtiin 3200 euroon. Vanhaa tutkimusmateriaalia säiliökirjassa sisältänyt erä koostui pääosin venäläisleimoista ja mukana oli mm. Ahvenanmaan ja luovutetun alueen leimoja. Tämä kohde myytiin 1300 eurolla.

Kokoelmien ja erien joukossa oli mm. hieno 400 kirjeen erä 1700- ja 1800-luvuilta. Mukana oli jopa sulkakirjeitä sekä joitakin dokumentteja. Erä myytiin 2600 eurolla. Vuosilajitelmatkin ovat hinnoissaan, jos niissä on euroaikaisia merkkejä. Vuosien 1981–2021 30 erilaisen vuosilajitelman erä myytiin 1250 eurolla. Samasta syystä vuosien 1991–2023 hieno postituore kokoelma kahdessa Leuchtturm-taskukansiossa nousi 1600 euroon. Leijonamallin 1963 numeroryhmien 220 kappaleen erä sisälsi mm. hyviä 3 ja 5 markan numerokuusiloita. Se kisattiinkin 1800 euroon.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Oy Hellman Huutokauppojen tiedote 20.3.2025

torstai 20. maaliskuuta 2025

Saariston akvarelli Ahvenanmaan kaunein postimerkki 2024


Åland Postin vuosittaisessa verkkoäänestyksessä ovat keräilijät kautta maailman äänestäneet Ahvenanmaan kauneimmasta postimerkistä 2024. Voittajapostimerkki esittää Ahvenanmaan saaristoa. Postimerkin on luonut ruotsalainen taiteilija Anette Gustafsson, joka ensimmäistä kertaa vei voiton kotiin.

Ahvenanmaan kaunein postimerkki 2024: Saaristo. Kuva: Åland Post.

Postimerkkitaiteilija Anette Gustafssonia onniteltiin voitosta kukilla ja kunniakirjalla. – Tuntuu valtavalta kunnianosoitukselta, että keräilijät ovat äänestäneet postimerkkiäni. On aivan mahtavaa, että aiheesta tuli niin suosittu, Anette sanoo.

Voittanut postimerkki ilmestyi 8. toukokuuta 2024 ja se oli myös Ahvenanmaan ehdokas Euroopan pienten postilaitosten postimerkkisarjassa SEPAC, jonka teemana oli huippunähtävyydet. Tunnelmallisella akvarellillään Anette on vanginnut Ahvenanmaan ainutlaatuisen saariston tuhansine saarineen, luotoineen ja kareineen sekä myös keräilijöiden sydämet.

Anette on luonut useita arvostettuja postimerkkejä Åland Postille, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hänen postimerkkinsä voittaa tittelin Ahvenanmaan kauneimmasta postimerkistä.

– Saaristo on Ahvenanmaan huippunähtävyys. Yli 2500 henkilön äänestäessä kilpailussamme iloitsemme nähdessämme, kuinka omistautuneita keräilijät ovat. Anetten postimerkkitaideteos on koskettanut monia ja jopa inspiroi useampia löytämään Ahvenanmaan luonnon ja saariston, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Taiteilija Anette Gustafssonia onniteltiin vuoden 2024 kauneimman postimerkin voitosta kunniakirjalla ja kukkakimpulla. Kuva: Åland Post.

Ahvenanmaan saaristo ja sen mosaiikkimaiset monet saaret, matalat lahdet ja lahtijärjestelmät muodostavat ainutlaatuisen saarimaailman Itämeressä. Saaristossa on yli 6700 saarta, jotka ovat yli 2500 neliömetriä ja noin 20 000 saarta, jotka ovat alle 0,25 hehtaaria. Meri ja saaristo, joka tarjoaa rauhaa, ulkoilumahdollisuuksia ja luontoelämyksiä, houkuttelee vuosittain yli miljoona matkailijaa.

Toiselle sijalle äänestyksessä sijoittui postimerkki Luodolla, jonka on luonut kuvataiteilija Carolina Sundelin. Julkaisupäivä oli 9. syyskuuta 2024.

Kjell Söderlundin valokuvaama julkaisu Venevajoja sijoittui kolmanneksi. Julkaisupäivä oli 1. helmikuuta 2024.

Alkuperäistyöt postimerkkiaiheista Saaristo ja Luodolla ovat esillä Åland Postin postikonttorissa Svibyn postiterminaalissa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Åland Postin lehdistötiedotteet 14.3.2025 ja 12. maaliskuuta 2024

sunnuntai 16. maaliskuuta 2025

Utsjoki-postikortteja: Karigasniemi ja Turun yliopiston tutkimuslaitos Kevolla


Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Ylemmässä värillisessä postikortissa on kuva Karigasniemeltä. Kortin on kustantanut ja/tai painanut Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy. Valokuvan on ottanut Pekka Helo Kajaanista. Postikortti on lähetetty Seinäjoelta 28. joulukuuta 1994 Helsinkiin. Kortin takana olevassa painetussa tekstissä kerrotaan tunturipurojen veden olevan puhdasta siinä vaiheessa, kun vesi valuu ylängöltä alhaalla virtaavaan jokeen.

Karigasniemi on pohjoissaameksi Gáregasnjárga. Se on yksi Utsjoen kylistä ja siellä asuu noin 300 ihmistä. Karigasniemi on myös raja-asema, sillä sen lähin naapurikunta on Kaarasjoki Norjassa (myös nimeä Karasjoki näkee käytettävän). Matkaa Utsjoen kunnan keskukseen on noin sata kilometriä.


Alemmassa värillisessä postikortissa on kuvattuna Turun yliopiston subarktinen tutkimuslaitos Kevolla. Kortin on kustantanut MV ja se on painettu Suomessa. Postikortti on lähetetty Ivalosta 18. heinäkuuta 1972 Helsinkiin; se on kuitenkin päivätty lähettäjän toimesta Kevolla 17. heinäkuuta.

Postikortin lähettäjä kertoo olleensa viisi päivää 150 kilometrin vaellusretkellä. Hän on kalastanut saaden harria ja haukea. Tutkimuslaitoksella on hänen mukaansa ollut yli 40 henkilöä. Lisäksi kortin lähettäjä kertoo heidän tekevän elokuun puolivälissä viikon matkan Huippuvuorille.

Turun yliopiston tutkimuslaitos Kevolla tunnetaan nykyään Lapin tutkimuslaitos Kevo -nimellä. Se sijaitsee Kevojärven rannalla Utsjoella Ylä-Lapissa ja sillä on yli 60-vuotinen historia. Osa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköä oleva tutkimuslaitos keskittyy tutkimaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä pohjoista luontoa.

Tutustu aiemmin tässä blogissa esiteltyihin Utsjoki-postikortteihin Utsjoki-tunnisteella.

Muutama fakta Utsjoesta


Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Kunnan suurimmat järvet ovat Pulmankijärvi, Vetsijärvi ja Vuogojavri – muita vähintään hehtaarin kokoisia järviä on noin 1800. Yötön yö kestää Utsjoella noin kaksi kuukautta ja kesä on muutenkin lyhyt. Pitkä talvi on pimeä ja kylmä.

Lähteet:
Lapin tutkimuslaitos Kevo: https://sites.utu.fi/kevo/ -sivusto (14.3.2025)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Karigasniemi (14.3.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Karigasniemi (14.3.2025) ja Utsjoki (6.5.2024 ja 14.3.2025)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

Latviassa ilmestyi rautatiemerkkejä vuosina 1926 ja 1938


Onnistuin saamaan huutokaupasta erän Latvian vanhempia postimerkkejä, joiden joukossa oli myös kyseisessä Baltian maassa julkaistuja rautatiemerkkejä. Merkit olivat Kouvolan Kirja- ja Kivipainossa vuonna 1952 painetussa Postimerkkikauppiaiden Liiton NORMA-kansiossa, jossa on paikka kymmenelle rautatiemerkille.


Latvia on yksi Baltian maista – muut ovat sen pohjoinen naapuri Viro ja sen eteläinen naapuri Liettua. Latvia oli itsenäinen vuosina 1918–1940 ja uudestaan vuodesta 1991 alkaen. Se on tasavalta (latviaksi Latvijas Republika), jonka väkiluku on vajaa kaksi miljoonaa. Pääkaupungissa Riiassa asuu noin 633 000 asukasta; muita suuria kaupunkeja ovat Daugavpils (noin 83 000 asukasta) ja Liepāja (noin 69 000 asukasta).


Latvian rautatiehistoria alkaa vuodesta 1861, kun Riian ja Daugavpilsin välinen rata avattiin. Vuoteen 1880 mennessä rautateitä oli rakennettu 800 kilometriä. Ensimmäinen maailmansota ja Latvian vapaussota aiheuttivat merkittäviä tuhoja maan rautateiden infrastruktuurille; kuitenkin neljän sotavuoden aikana kokonaispituus kasvoi 1941 kilometristä 2763 kilometriin.


Latvian valtion rautatiet (latviaksi Latvijas valsts dzelzceļi) aloitti toimintansa 5. elokuuta 1919. Infrastruktuurin rakentaminen uudelleen kesti vain muutaman vuoden. Latvian oma rautatiehallinto päättyi Neuvostoliiton miehitettyä maan vuonna 1940. Kun Latvia itsenäistyi uudelleen, oli otollinen aika uudelle valtiolliselle rautatieyhtiölle – Latvijas dzelzceļš perustettiin 2. syyskuuta 1991.

Entä sitten ne rautatiemerkit?


Latvian rautatiemerkeistä löytää tietoa ainakin Linn's Stamp News -postimerkkilehden verkkosivuilta. Vuoden 1926 julkaisu käsitti viisi merkkiä, samoin kuin vuoden 1938 julkaisu.


Ensimmäisen julkaisun rautatiemerkit painettiin paperille, jossa vesileimana on aaltoviivat. Merkkien maksuarvot olivat kymmenen, 15, 20 ja 50 santīmia sekä yksi lati. Sata santīmia on yhtä kuin yksi lati.

Toisen julkaisun rautatiemerkit painettiin puolestaan paperille, jossa vesileimana on useita hakaristejä. Merkkien maksuarvot olivat viisi, kymmenen, 15 ja 50 santīmia sekä yksi lati.


Lähteet:
Henry Gitner ja Rick Miller: Latvia issued newspaper railway stamps in 1926, 1938; Linn's Stamp News, 27.5.2020 (https://www.linns.com -sivusto > News & Views > US Stamps & Postal History (10.3.2025))
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Latvian Railways (10.3.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Latvia ja Latvian lati (10.3.2025)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Suomen Punaisen Ristin vuoden 1943 postimerkkisarja


Maakuntien vaakunat olivat aiheena Suomen Punaisen Ristin vuoden 1943 postimerkkisarjassa. Sarja ilmestyi 1. tai 2. tammikuuta, lähteestä riippuen (Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeen mukaan 1.1.; Postimuseon Postimerkkiselaimen mukaan 2.1.).


Taiteilija merkkien takana on Signe Hammarsten Jansson ja niiden kaivertamisesta vastasi Alexander Laurén. Postimerkit painettiin Suomen Pankin Setelipainossa. Sarjan LAPE-numerot ovat 271-274 ja NORMA-numerot 290-293.


50 pennin + 5 pennin vihreässä merkissä on Lapin vaakuna. Sitä painettiin miljoona kappaletta. 2 markan + 20 pennin ruskeassa merkissä on Hämeen vaakuna. Sitä painettiin 500 000 kappaletta.


3,50 markan + 35 pennin punaista merkkiä painettiin 600 000 kappaletta. Siinä on kuva-aiheena Pohjanmaan vaakuna. 4,50 markan + 45 pennin sinistä merkkiä painettiin 300 000 kappaletta. Siinä on kuva-aiheena Savon vaakuna.


Suomen Punaisen Ristin (SPR) postimerkeillä kerättiin vuoteen 2000 asti varoja järjestön toimintaan. Ensimmäinen SPR:n merkki ilmestyi vuonna 1922. Merkkejä kutsutaan myös avustuspostimerkeiksi, koska niiden lisämaksulla suoritetaan varainkeruuta.

Lähteet:
Sanna Oikarinen, Postimuseo: Apua postimerkeillä – Suomen Punaisen Ristin postimerkit 100 vuotta, 12.5.2022 (https://www.postimuseo.fi -sivusto > Blogi (15.1.2023))
Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Kiertokirjeet ja kirjelmät (15.1.2023); Posti- ja lennätinhallituksen Kiertokirje N:o 303 1942
Postimuseo: https://www.postimuseo.fi -sivusto > Postimerkkiselain (15.1.2023)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2025

Postimerkkeilijä Keräilee: Jääkiekon SM-liigan viralliset keräilykortit tuottaa nykyään Blueline Finland


Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

SM-liigakauden 2024–2025 ensimmäisen keräilykorttisarjan jokaisessa korttipussissa on viisi jääkiekkokorttia. Blaster-laatikossa on viisi korttipussia ja korttilaatikossa on 24 korttipussia.

Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975 ja se on Suomessa jääkiekon miesten pääsarja; ennen vuotta 1975 se tunnettiin SM-sarjana. SM-liigan keräilykorteilla on yli 25-vuotinen historia. Liigakaudesta 2024–2025 alkaen keräilykortit tuottaa yritys nimeltään Blueline Finland Oy.

Kauden 2024–2025 ensimmäinen jääkiekkokorttisarja on ilmestynyt ja kortteja voi ostaa sekä kaupoista että Blueline Finlandin verkkokaupasta. Ensimmäiseen sarjaan kuuluu 192 peruskorttia ja lisäksi erikoiskortteja.

Tällä kaudella SM-liiga juhlistaa 50-vuotista taivaltaan juhlakiertueella kiertäen jokaisen liigapaikkakunnan. Kiertue alkoi viime vuonna Porista 19.10. ja päättyy tänä vuonna Ouluun 8.3. 50-vuotisjuhlaan liittyy joukkuekohtainen juhlaotteluboksi, joka tulee myyntiin aina juhlaottelussa.

Juhlaotteluboksissa on 14 jääkiekkokorttia. Bokseista voi löytyä myös nimikirjoitus- ja patch-kortteja. HPK-juhlaotteluboksi tuli myyntiin Hämeenlinnassa 8. tammikuuta.

Blueline Finlandin verkkosivuilta osoitteesta www.bluelinefinland.fi löytyy yrityksen verkkokauppa, josta voi ostaa juhlaottelubokseja sekä Blaster-laatikoita ja korttilaatikoita. Sivustolta löytyy myös ensimmäisen korttisarjan checklist ja muuta hyödyllistä tietoa.

Lähteet:
Blueline Finland Oy: https://www.bluelinefinland.fi -sivusto (4.3.2025)
Jääkiekon SM-liiga Oy: https://liiga.fi -sivusto > Uutiset > Cardset 25 vuotta – juhlan kunniaksi tähtiloistoa, 13.2.2024 (4.3.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jääkiekon SM-liiga (4.3.2025)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Filatelian termejä: Korttikirje


Suomen ensimmäinen korttikirje-ehiö vuodelta 1891. Suomessa ei ole julkaistu montaa ehiötä korttikirjeenä, mikä kertonee siitä, että korttikirje ei saavuttanut juurikaan suosiota. Todennäköisesti suomalaiset ovat tottuneet ennemmin käyttämään joko postikorttia tai kirjekuorta, jolloin niiden yhdistelmälle ei ole tarvetta.

Korttikirje on nimensä mukaisesti postilähetys, joka yhdistää postikortin ja kirjekuoren. Kyseessä on keskeltä taitettu kartonkilehti. Lehden sisäpuolella on tilaa lyhyen kirjeen kirjoittamista varten ja ulkopuolella on tila osoitteelle ja postimerkille.

Sisäpuolen reunoissa on liimoitus, joka mahdollistaa korttikirjeen sulkemisen; tällöin se muistuttaa kirjekuorta. Kirjesalaisuus säilyy, koska edes postinkantaja ei pääse lukemaan kirjettä. Tavallisesti korttikirjeen reunoissa on hammastus tai lävistys, jolloin vastaanottajan on helppo avata se.

Korttikirje mielletään yleensä ehiöksi, mikä ei ole suinkaan väärä päätelmä. Korttikirjeet ovat tyypillisesti ehiöitä, jolloin niihin on painettu valmiiksi postimerkkiä muistuttava arvomerkintä. Esimerkiksi Suomessa korttikirje-ehiöitä on julkaistu vuosina 1891 ja 1925.

Suomen ensimmäisen korttikirje-ehiön vuodelta 1891 sisäpuoli.

Lähde:
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992