Utsjoki-postikortteja: Lappalainen menossa kalastamaan Tenojoelle ja lappalaisperhe

Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Vasemmanpuoleisessa värillisessä postikortissa lappalainen on menossa kalastamaan Tenojoelle. Kortti on painettu Pohjois-Suomessa ja sen on kustantanut Tuomi-kortti Rovaniemeltä. Postikortti on lähetetty Utsjoelta 25. heinäkuuta 1970 Helsinkiin.

Oikeanpuoleisessa mustavalkoisessa postikortissa on kuvattuna lappalaisperhe (lappfamilj). Kulkemattoman kortin oikeassa alakulmassa on numero 72. Postikortin on kustantanut Suomen Matkailijayhdistys (Turistföreningen i Finland).

Muutama fakta Utsjoesta

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Puhuttaessa Utsjoesta ei voi olla mainitsematta Tenojokea, joka on Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Mittaa Tenojoella on 250 kilometriä.

Utsjokelaisten pääasiallisina elinkeinoina toiseen maailmansotaan asti olivat poronhoito ja kalastus. Sen jälkeen maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi. Nykyään noin 75 prosenttia työpaikoista on julkisissa ja yksityisissä palveluissa.

Lähteet:

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (6.5.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024)

Postimerkkeilijä Keräilee: 1990-luku oli jääkiekkokorttien kulta-aikaa

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Muistatko vielä, kuinka pojista melkein kaikki ja tytöistäkin osa keräsi 1990-luvulla jääkiekkokortteja? Toki keräilyharrastuksesta innostui myös moni jääkiekkoa seuraava aikuinen. Myynnissä oli useita korttisarjoja NHL-pelaajista ja myyntiin tulivat myös kortit kotimaan SM-liigan pelaajista. Monella paikkakunnalla oli jääkiekkokortteihin erikoistunut liike; esimerkiksi Hämeenlinnassa sellainen toimi hetken aikaa.

Suomessa jääkiekkokorttien julkaiseminen alkoi kuitenkin niinkin varhain kuin vuonna 1965. Ensimmäisten korttien takana oli Hellas-makeistehdas.

Chicago Blackhawks on yhdysvaltalainen vuonna 1926 perustettu jääkiekkoseura. NHL:n (National Hockey League) läntisessä konferenssissa ja keskisessä divisioonassa pelaava joukkue on voittanut Stanley Cupin vuosina 1934, 1938, 1961, 2010, 2013 ja 2015.

Itsekin innostuin jääkiekkokorteista niiden kulta-aikana. Kuten monella muullakin, jääkiekkokorttien keräilyinnostus kuitenkin laimeni ja kortit jäivät kaappeihin pölyttymään. Osan niistä olen jo myynyt, mutta tärkeimmistä korteista en ole luopunut. Jääkiekkokortteja varten valmistetusta kansiostani löytyy NHL-joukkue Chicago Blackhawksin pelaajien kortteja sekä maalivahtina NHL:ssä pelanneen Bill Ranfordin kortteja.

Jääkiekkokorttien keräilyharrastus ei ole kuitenkaan täysin loppunut Suomessa, koska kaupoissa myydään ainakin SM-liigan pelaajista tehtyjä kortteja. Esimerkiksi kauden 2023–2024 pelaajista oli myynnissä kaksi sarjaa. Kyseessä ovat Cardsetin SM-liigakortit, joiden lisäksi Upper Deckin NHL-jääkiekkokortit kuuluvat Lehtipisteen valikoimaan.

Vielä on joitakin aktiivisia keräilijöitä, joilla 1990-luvulla aloitettu jääkiekkokorttien kerääminen ei ole hiipunut. Tiettävästi koronan myötä kiinnostus keräilykortteja kohtaan on alkanut kasvaa tällä vuosikymmenellä, joten mielenkiinto jääkiekkokorttejakin kohtaan lienee saamassa uutta nostetta.

Kanadalainen Bill Ranford on oikealta nimeltään William Edward Ranford. Hän pelasi NHL:ssä maalivahtina 15 kautta voittaen Stanley Cupin vuosina 1988 ja 1990. Nykyään vuonna 1966 syntynyt Ranford toimii maalivahtivalmentajana.

Osassa postimerkkihuutokaupoista on säännöllisesti myynnissä vanhoja jääkiekkokortteja. Oma lukunsa on 21.5.2024 Hellman Huutokauppojen toimesta järjestettävä keräilykorttien erikoishuutokauppa; kohteita on melkein tuhat, joista jääkiekkokortteja on melkein 570 kohdetta. Huutokauppaluettelo löytyy Keräilyuutiset-lehden numerosta 2/2024.

Samaisessa Keräilyuutiset-lehden numerossa on muutakin asiaa keräilykorteista. Korttikauppias Tuomas Saarinen kertoo messumatkastaan Chicagoon, hän on myös Hellman Huutokauppojen uusi asiantuntija.

Mitä jos elvyttäisit aikoinaan aloittamasi jääkiekkokorttien keräilyharrastuksen tai jos et ole niitä koskaan kerännyt, niin ottaisit selvää, miksi niiden kerääminen on niin kiehtovaa?

Lähteet:

Lehtipiste (https://www.lehtipiste.fi): Keräily ja trendit (1.3.2018) sekä Keräilytuotteet (4.5.2024)

Ulla Sirén: Hellman -huutokaupoille uusi asiantuntija – Keräilijäksi kasvanut, kenties syntynyt; Keräilyuutiset 2/2024

Suomen Filateliapalvelu Oy: Keräilyuutiset 2/2024

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Bill Ranford ja Chicago Blackhawks (19.5.2017)

Toukokuun postimerkkien aiheina Ruotsin Nato-jäsenyys, Kuninkuusravit, kevätjuhlat ja vedenalainen elämä

Posti julkaisee keskiviikkona 8. toukokuuta neljä postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä kymmenen erilaista postimerkkiä. ”Postimerkeissä juhlistetaan Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja sadatta kertaa järjestettäviä Kuninkuusraveja. Kevään juhlien kutsuihin ja onnitteluihin julkaistaan uudet postimerkit. EUROPA-merkeissä sukelletaan tänä vuonna veden pinnan alle”, Postin Design Manager Tommi Kantola esittelee. Hän vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta.

Ruotsin ja Naton liput kietoutuvat merkissä yhteen

Ruotsin Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin suunnittelu aloitettiin nopealla aikataululla, kun jäsenyys viimein varmistui. ”Ruotsin ja Naton liput kietoutuvat merkissä symbolisesti yhteen. Koska idea on vähän kliseinen, yritin tehdä sen visuaalisesti mahdollisimman näyttävästi, mutta pitäen samalla postimerkin yleisilmeen simppelinä ja graafisena”, kertoo merkin suunnitellut Anssi Kähärä.

”Posti julkaisi syyskuussa 2023 Suomen Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin. Kerroimme silloin, että tulemme huomioimaan postimerkillä myös Ruotsin jäsenyyden, kun maasta tulee Naton jäsen. Onneksi asia eteni ja saamme nyt merkin myyntiin toukokuun julkaisuerässä”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola.

Historian aikana lukuisat maat ovat julkaisseet Nato-aiheisia postimerkkejä. Nato-merkit ovat kysyttyjä myös keräilijöiden keskuudessa maailmanlaajuisesti.

Ruotsin Nato-jäsenyys -postimerkkiarkissa on kymmenen ulkomaan ikimerkkiä.

Kuninkuusravit järjestetään heinäkuussa jo sadatta kertaa

Kuninkuusravit on suomalaisen ravikesän kohokohta, joka järjestetään ensi heinäkuussa jo sadatta kertaa, tänä vuonna Jyväskylässä. Posti julkaisee juhlavuoden kunniaksi Stiina Hovin suunnittelemat postimerkit, joissa esitellään kolminkertainen ravikuningas Evartti sekä ravikuningattaret Lumi-Oosa ja Suven Sametti seuranaan vuoden 2023 kuningatarkisan ensikertalainen Sirpsakka.

”Kuninkuusravit kerää vuosittain kymmeniä tuhansia raviurheilun ja hevosten ystäviä yhteen paikkaan. Se on ainutlaatuinen tapahtuma jopa maailman mittakaavassa. Kuninkuusraveissa juhlitaan kotimaista hevosrotuamme, suomenhevosta. Monta kertaa Kuninkuusraveissa käyneenä sykähdyttää joka kerta, miten hevonen liikuttaa ihmisiä ja antaa elämyksiä niin monin tavoin”, Stiina Hovi kuvailee.

Kuninkuusravit 100 vuotta -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Täsmämerkit kevään juhliin ja onnitteluihin

Keväiset juhlat kokoavat taas ihmisiä yhteen ja moni aloittaa juhlien jälkeen uuden elämänvaiheen. Marjo Nygård on kuvittanut juhlakutsuihin ja onnitteluihin sopivat postimerkit, joissa nähdään tuttuja juhlan elementtejä: kuohujuomaa, kahvia, täytekakkuja ja kukkia.

”Postimerkki on haastava kokonaisuus ihan jo pelkästään pienen kokonsa vuoksi, mikä pakottaa pelkistämään muotoja ja karsimaan sisältöä. Hyvissä postimerkeissä on jotain samaa kuin hyvissä julisteissa, joissa katsoja ehtii kertavilkaisulla sisäistämään näkemänsä. Postimerkin pieni koko houkuttelee samalla kumminkin tutkimaan kuvaa vielä tarkemmin”, Nygård kertoo.

Juhlan aika -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

EUROPA-merkeissä meriuposkuoriainen ja meriajokas

Eurooppalaiset postihallinnot julkaisevat toukokuussa EUROPA-postimerkit, joiden teemana on tänä vuonna vedenalainen eläimistö ja kasvillisuus.

Suomen EUROPA-merkkien eläimenä esitellään meriuposkuoriainen, joka viihtyy matalissa ja suojaisissa merenlahdissa. Alle senttimetrin mittaista kuoriaista tavataan Suomessa harvakseltaan Haminasta Ouluun ulottuvalla alueella ja Ahvenanmaalla.

Kasvia kuvaavassa EUROPA-merkissä nähdään meriajokas, joka on Itämeren ainut kokonaan veden alla elävä siemenkasvi. Suolasta riippuvaisen kasvin levinneisyys ulottuu keskiselle Suomenlahdelle ja pohjoiselle Selkämerelle. Meriajokas tarjoaa elinympäristön myös monille muille lajeille.

”EUROPA-merkkien pääosissa ovat kovakuoriainen ja kasvi. Kummankin merkin yläreunassa kimalteleva vesi korostaa, että lajit ovat vedenalaisia. Merkkien yläosan muoto kuvaa aaltoa ja erikokoiset hammastukset luovat mielikuvaa pintaan nousevista ilmakuplista”, kuvailevat postimerkin suunnitelleet Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi.

EUROPA – vedenalaista elämää -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 8.5. kello 13-16

Järjestämme toukokuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 8.5. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa myydään uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita. Postilähetyksiin saa ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat signeeraavat töitään kello 13-15. Tervetuloa!

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 3.5.2024

Kiiruusti perille – Suomen pikajakeluposti mielenkiinnon kohteena, osa 1

Tämä kirjoitussarja käsittelee suomalaista pikajakelupostia monipuolisesti. Kirjoitussarja pohjautuu osittain Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen aikaisempiin painetuissa postimerkkilehdissä julkaistuihin kirjoituksiin samasta aihepiiristä. Kiinnostus maamme pikajakelupostia kohtaan heräsi aikoinaan huutokaupassa olleesta postimerkkimallin 1930 pikajakelupostitteesta sekä Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa olleesta suomalaisten pikajakelulipukkeiden tutkimuksesta. Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Mitä on pikajakeluposti?

Pikajakelupostilla tarkoitetaan postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut lähettää vastaanottajalle postilähetyksen tavallista kulkuaikaa nopeammin eli pikana. Käytännössä pikalähetykset kuljetetaan muun postin mukana, mutta ne jaetaan määränpäässä nopeammin kuin muu posti. Pikajakelu merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi pikajakelulipukkeella tai -leimalla taikka käsin kirjoitettavalla merkinnällä. Joissakin maissa on ollut käytössä pikakorttikirjeitä tai pikamerkkejä. Pikajakelusta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tavallisen postimaksun lisäksi tai mikäli ei ole erillistä pikajakelumaksua, pikalähetyksen postimaksu on suurempi kuin tavallisen lähetyksen postimaksu.

Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 9. toukokuuta 1931 Turkuun. Pikajakelusta kertoo Exprès-lipuke eli pikajakelulipuke ja kuoren vasempaan alakulmaan kirjoitettu Expres-sana. Postimaksu 5,50 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 15.1.1926–30.11.1931 1,50 markkaa + kotimaan pikajakelu 15.1.1926–31.10.1931 4,00 markkaa.

Ennen vanhaan, kun ei ollut sähköpostia ja muita nykyaikaisia mahdollisuuksia, postia lähetettiin enemmän ja tällöin myös pikalähetysten määrä oli suurempi. Lisäksi tänä päivänä erilaiset lähetti- ja kuriiripalvelut vaikuttavat pikajakelupostin määrään, koska varsinkin yritykset käyttävät niitä tärkeissä lähetyksissä tavallisen postin sijasta.

Aikoinaan ainakin Suomessa pikalähetykset oli mahdollista jättää kirjelaatikkoon, mikäli postimaksu oli kokonaan maksettu; toisin sanoen, mikäli lähetys oli varustettu postimerkeillä siten, että postimerkkien yhteenlaskettu arvo vastasi lähetyksen tavallista postimaksua sekä pikajakelumaksua ja muita mahdollisia lisämaksuja yhteensä. Tällöin pikalähetyksiä käsiteltiin samalla tavalla kuin postikonttoriin jätettyjä pikalähetyksiä. Nykyään pikalähetyksiä ei voi jättää kirjelaatikkoon, vaan ne tulee viedä postitoimistoon niiden seurantaa varten.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 23. lokakuuta 1958 Tübingeniin Länsi-Saksaan, jonne kirje on saapunut 25. lokakuuta 1958. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Exprès – Pika-Express). Postimaksu 134 markkaa (1 markan ylipostite): kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.6.1956–31.3.1959 30 markkaa + lentolisä Eurooppaan jokaiselta 5 grammalta 1.10.1957–31.3.1959 4 markkaa + pikajakelu 1.8.1958–31.12.1962 100 markkaa.

Varhaiskirjeissä kiiruusti, cito tai citissime

Varhaiskirjeissä pikajakelun merkintänä käytettiin latinankielistä sanaa cito, joka on suomennettuna nopeasti, tai latinankielistä sanaa citissime, joka on suomennettuna kiireimmiten. Joskus cito-sana oli lähetyksellä useampaan kertaan. Käytössä on ollut myös omakielisiä merkintöjä, kuten Suomessa kiiruusti, Ruotsissa befordras genom dag och natt sekä Saksassa Eilt Sehr.

Kirjattu postipaketti pikajakelupostissa Oulusta 29. kesäkuuta 1961 Helsinkiin, jonne postipaketti on saapunut 30. kesäkuuta 1961. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Exprès – Pika-Express) ja osoitekorttiin kirjoitettu pika-sana. Postimaksu 230 markkaa: kotimaan paketti 1-3 kilogrammaa 1.8.1958–31.12.1962 100 markkaa + kotimaan kirjaaminen 1.6.1956–31.12.1962 30 markkaa + pikajakelu 1.8.1958–31.12.1962 100 markkaa.

Edellä mainittujen merkintöjen lisäksi varhaiskirjeissä on käytetty pikajakelusta kertomiseen höyheniä tai sulan osia. Nämä ns. sulka- tai höyhenkirjeet tulivat Suomessa käyttöön 1700-luvulla; vanhin niistä on vuodelta 1748. Mitä enemmän höyheniä tai sulan osia, niin sitä kiireellisempi kirje. Sulkakirjeitä on käytetty esimerkiksi sotiin liittyen, maantieverkkojen parantamista koskevia ja kestikievariajovuorojen kuulutuksia varten sekä nälänhätiin ja pakkohuutokauppoihin liittyen. Suomen filateelisessa lehdistössä väiteltiin aikoinaan siitä, ovatko sulkakirjeet pikalähetyksiä vai eivät.

Pikalähetys mainitaan postimerkkien kaudella ensimmäisen kerran vuoden 1881 postijärjestyksessä. Postilähetys oli varustettava merkinnällä Exprès ja lähettäjän tuli suorittaa 50 pennin lisämaksu, mikäli hän halusi, että postilähetys toimitetaan vastaanottajalle heti lähetyksen saavuttua osoitepostitoimistoon. Pikajakelu oli mahdollista vain niillä paikkakunnilla, joilla oli postinkantajia.

Myös Alfred Öhbergin Post-handbok för Finlandissa eli Suomen postikäsikirjassa vuodelta 1888 mainitaan pikalähetys. Kyseisen postikäsikirjan mukaan lähetys oli varustettava merkinnällä exprèss. Pikajakelulipuke mainitaan ensimmäisen kerran Öhbergin Post-handbok för Finlandin vuoden 1895 painoksessa, jonka mukaan postilähetykselle oli kiinnitettävä erityinen lipuke lähetyksen erityisluonteen huomaamiseksi ja 50 pennin lisämaksu oli suoritettava postimerkeillä.

Postipaketti pikajakelupostissa Ylivieskasta 27. helmikuuta 1964 Helsinkiin, jonne postipaketti on saapunut 28. helmikuuta 1964. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipukepari (Exprès – Pika-Express). Postimaksu 3,00 markkaa: kotimaan paketti 1 kilogrammaan saakka 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa + pikajakelu 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa.

Pikajakelupostissa lähetetyt kirjeet ovat lähetysmuodoista yleisin. Pikajakelupostissa lähetettyjä paketteja ja postikortteja on merkittävästi vähemmän kuin kirjeitä, ja niistä pikapostikortit ovat kaikkein harvinaisimpia – tai sitten painotuotteet, jos niitä on lähetetty pikana. Yksi mielenkiintoinen osa-alue on pikana lähetetty virkaposti. Kohteen harvinaisuutta lisää, jos pikajakelun lisäksi lähettämiseen on käytetty muitakin lisäpalveluja, kuten kirjaamista tai vakuuttamista. Ulkomaille menneiden pikalähetysten osalta pätee sama perussääntö kuin muissakin ulkomaille osoitetuissa lähetyksissä: mitä harvinaisempi kohdemaa, sitä harvinaisempi lähetys.

Postikirjat, postisäännöt ja postisopimukset

Suomen postin käytännöistä, muun muassa pikajakelupostin suhteen, kertovat postikirjat ja postisäännöt. Öhbergin Post-hanbok för Finlandin painosten jälkeen ilmestyi vuonna 1911 Th. Alexejeffin toimittama Postikirja, jossa on viittaukset postin toimintaa käsitelleisiin dokumentteihin, muun muassa kiertokirjeisiin, vuodesta 1881 vuoteen 1911. Lisäksi Postikirja kertoo postin toiminnasta pykälien muodossa.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Oulaisista 16. heinäkuuta 1974 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipukepari (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS). Postimaksu 5,60 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.4.1973–31.12.1974 0,60 markkaa + kirjaaminen 1.4.1974–31.12.1975 2,00 markkaa + pikajakelu 1.4.1974–31.1.1977 3,00 markkaa.

Ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 postin ohjeistus tapahtui postikirjojen välityksellä. Itsenäistymisen jälkeen otettiin käyttöön postisäännöt, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1924. Seuraava postisääntö ilmestyi vuonna 1944 ja sitä seuraava jälleen 20 vuoden päästä eli vuonna 1964. Postisäännöt koostuvat varsinaisista säännöistä, joissa on määritelmiä ja yleisiä periaatteita, sekä soveltamisohjeista.

Suomen postin käytännöistä kertovat myös kiertokirjeet ja kirjelmät. Niihin voi tutustua vuosien 1812–1989 osalta Postimuseon verkkosivuilla, joilla ne ovat digitoituina. Postimuseon sivuilla on myös kätevä hakutoiminto; esimerkiksi haku pikakirje tuottaa kahdeksan osumaa ja haku pikaposti tuottaa kymmenen osumaa.

Kansainvälisen postinkulun säännöistä kertovat puolestaan postisopimukset, joiden taustalla on Maailman postiliitto (UPU). Myös pikajakelupostista on todennäköisesti ohjeita postisopimuksissa, joista ensimmäinen tuli voimaan 1. heinäkuuta 1875 (se tunnetaan ns. Bernin sopimuksena). UPU perustettiin vuonna 1874 ja nykyään siihen kuuluu 192 jäsenmaata.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 16. marraskuuta 1981 Deerfieldiin Yhdysvaltoihin, jonne kirje on saapunut 19. marraskuuta 1981. Postilähetys on jätetty kirjelaatikkoon, minkä voi päätellä kuorella olevasta KIRJELAATIKOSTA – UR BREVLÅDA -leimasta. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipukkeet (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) kolmirivilönä ja kuoren vasempaan reunaan kirjoitettu EXPRESS-sana. Postimaksu 8,50 markkaa (0,50 markan ylipostite): kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1981–31.12.1982 1,50 markkaa + lentolisä Euroopan ulkopuolelle 20 grammaan saakka 1.1.1981–31.12.1982 2,00 markkaa + pikajakelu 1.2.1977–31.12.1981 5,00 markkaa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Pauli Hakala: Expres kortti 1917, Postileimakeräilijä 3/1977

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

E. A. Hellman: Suomen Exprés-lipukkeet, Tavastex 77 -näyttelyluettelo, Hämeenlinna 1977

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Erik Johanson: Postia ulkomailta omilla lipukkeilla, Fenno-Scandia 2/1999

Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut, Filatelisti 4/2013

Aapo Korte: Expres- eli pikajakeluposti, Filatelisti 1/1999

Aapo Korte: Pikajakelupostin pieniä erikoisuuksia, Abophil 4/2000

Aapo Korte: Suomalaista pikajakelupostia – Osa 1, Filatelisti 4/2017

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: https://postihistoria.fi > Postihistoria > Kirjallisuus ja muut tietolähteet (4.2.2023)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi > Tietoa ja tarinoita > Kiertokirjeet ja kirjelmät (4.2.2023)

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

B.-E. Saarinen: Exprés-lipukkeet, Kurre numero 19 23.9.1966

Jaakko Salin: Sulkakirjeiden keräilystä, Postihistoriallinen Yhdistys ry, https://postihistoria.fi -sivusto (4.2.2023)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

The Universal Postal Union (UPU): https://www.upu.int > About UPU (4.2.2023)

Pont Tibetà de Canillo -jalankulkusilta Ranskan Andorran vuoden 2024 postimerkissä

Yksi maailman pisimmistä pelkästään jalankulkijoille tarkoitetuista riippusilloista sai oman postimerkin vuonna 2024 Ranskan Andorran toimesta. Pont Tibetà de Canillo -jalankulkusilta on ollut käytössä kesäkuusta 2022 lähtien. Se sijaitsee Andorrassa Canillon kunnassa.

Sillalla on pituutta peräti 603 metriä ja se kestää jopa 600 henkilön painon. Jalankulkusilta on korkeimmillaan melkein 1900 metrissä merenpinnasta laskettuna – maksimikorkeus on 158 metriä. Pont Tibetà de Canillo oli vapaasti käveltävissä vain kaksi päivää, minkä jälkeen siitä tuli maksullinen. Maksullisuus johtunee siitä, että Canillon kunta on laittanut rahaa hankkeeseen 4,6 miljoonaa euroa.

Sillan rakentaminen kesti 18 kuukautta. Sen ovat rakentaneet andorralainen Desplom Treballs Verticals ja ranskalainen insinööritoimisto E.R.I.C., joka on erikoistunut kaapelien asentamiseen. Sillalla on omat verkkosivut, jotka ovat englannin kielellä osoitteessa www.ponttibetacanillo.com/en/.

Pont Tibetà de Canillo on maailman neljänneksi pisin jalankulkijoille tarkoitettu riippusilta. Sitä pidempiä ovat vain Sky Bridge 721 (721 metriä) Tšekin Dolni Moravassa, Skywalk Willingen (669 metriä) Saksan Willingenissä ja Bach Long Bridge (632 metriä) Vietnamin Son Lassa.

Riippusilta on yksi siltatyypeistä. Siinä riippuköysi, josta sillan kansirakenteet on ripustettu, kulkee kannatinpylväältä toiselle. Siltatyyppinä riippusilta on yksi maailman vanhimmista; alkujaan riippuköydet olivat liaani- tai hamppuköyttä, sittemmin rautaista ketjua tai vaijeria.

Lähteet:

Tibetan Bridge of Canillo: https://www.ponttibetacanillo.com/en/ -sivusto (28.4.2024)

Wikipedia (https://de.wikipedia.org): artikkelit Liste der längsten Hängebrücken ja Pont Tibetà de Canillo (28.4.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Pyloni ja Riippusilta (28.4.2024)

JOEX24-postimerkkinäyttelyssä suuri kultamitali saavutettiin mm. mallilla 1930, klassisella Unkarilla ja Helsinki-postikorteilla

Joensuussa järjestettiin 13.-14. huhtikuuta 2024 kansallinen JOEX24-postimerkkinäyttely, joka juhlisti Joensuun Postimerkkeilijöiden 75 vuoden historiaa. Kyseessä oli kautta aikain ensimmäinen kansallinen postimerkkinäyttely Joensuussa.

Mallin 1930 kokoelmalla suurimmat pisteet

Koska näyttely pidettiin Joensuussa, käsitteli moni kokoelma Joensuuta tavalla tai toisella. Myös Saarisen malli oli esillä useammassa postimerkkikokoelmassa. Kuvan kohde ei ole JOEX24-näyttelyn kokoelmista.

Mestariluokan suurten kultamitalien lisäksi jaettiin kuusi muuta suurta kultamitalia. Hannu Kaupin mallin 1930 kokoelma saavutti peräti 96 pistettä ja Jukka Mäkisen kokoelma klassisesta Unkarista sai 95 pistettä. Tuomariston onnittelut menivät Janne Nikkasen kokoelmalle Helsinki-postikorteista ja Ari Laitisen kokoelmalle ”Suomalais-saksalainen sotilaallinen yhteistyö ensimmäisen maailmansodan aikana”. Kaksi muuta suurta kultamitalia saivat Juhani Kontkanen (”FINLAND - Coat of Arms Type 1889”) ja Kaj Salo (”The development of international airmail routes from Swiss outgoing airmail point of view from 1913 until the beginning of WWII”).

Kultamitaliin ylsi 12 kokoelmaa, joista kolme sai myös kunniapalkinnon. Tiedoista ja tutkimuksesta palkittiin Antti Roivaisen kokoelma Joensuusta Pohjois-Karjalan rautatiepostin keskuksena. Materiaalillaan säväyttivät Pauli Salmisen (”Suomen tasavallan ensimmäinen merkkimalli, Malli Saarinen”) ja Matias Frimodigin (”The ship letter, freight and parcel stamps of Finland”) kokoelmat. Jorma Saarikoski esitteli Suomen ovaali- ja isohampaisia merkkejä, Antti Heinonsalo Suomen yleismerkkejä 1963 sekä Jussi Tuori Suomessa käytettyjen leimapaperien ekstraleimauksia vuosilta 1773–1894.

Muut kultamitalikokoelmat olivat Rainer Icénin ”The invisible threat - The most important microbial deseases in the history of mankind”, Pekka Klemin ”Fight against cancer through the years”, Markku Koivuniemen ”Mouhijärvi - historiaa ja elämää”, Esa Kärkkään ”Imperial RUSSIA including the Kingdom of POLAND 1857-75”, Pekka Nuikin ”Blue Ribbon” ja Keijo Savelaisen ”Mail travelled on rails - Post wagon stamps from Finland 1870 – 1995”.

Suuria kullattuja hopeamitaleja jaettiin 30 kappaletta ja kullattuja hopeamitaleja 18 kappaletta. Suuren hopeamitalin sai viisi kokoelmaa ja JOEX24-näyttelyn ainoa kirjallisuusluokan kohde.

Tuomas Juvosen kokoelma Suomen autopakettimerkeistä vuosilta 1949–1981 oli kullatun hopeamitalin arvoinen. Kuvan kohde ei ole JOEX24-näyttelyn kokoelmista.

Kokoelmia myös partiotoiminnasta ja postimerkistä tyylisuuntien kuvastajana

Hopeamitalilla palkittiin Simo Kettulan kokoelma ”Camino Frances, ranskalaista tietä Santiago de Compostelaan” ja Petri Niittymäen kokoelma ”Partiotoiminnan historiaa Suomessa ensimmäisten 50 vuoden ajalta”.

Hopeoidun pronssimitalin saivat Ari Niemelä (”Postitaksat Suomessa ja Suomesta 1.1.1917 - 14.4.1918”), nimimerkki Salokääpä (”Sienitiedon leviäminen postikorttien ja sienipostimerkkien avulla 1900-luvulla Euroopassa”), Kassu Kiuru (”Luonnosta nypläten pitsiksi”), Heikki Aho (”Postimerkki tyylisuuntien kuvastajana”) ja Johan Blomster (”The development of the automobile and the impact on our environment”).

Lähde:

Joensuun Postimerkkeilijät ry: https://www.joensuunpostimerkkeilijat.fi -sivusto sekä JOEX24-kokoelmaluettelo ja -palkintoluettelo (15.4.2024)

Chilen postihistoriaa (Santiago 13.6.1947)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Chilen postihistoriasta, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Chilen postihistoria -tunnisteella.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Chile on pitkä ja kapea valtio Etelä-Amerikassa, jossa sen rajanaapureina ovat Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen tasavallassa asuu yli 18 miljoonaa ihmistä.

Kuvassa on kirjattu kirje lentopostissa Santiagosta Chilestä 13. kesäkuuta 1947 Suomeen Turkuun. Santiago de Chile on maan pääkaupunki, jonka väkiluku on noin viisi miljoonaa. Matkaa Santiagosta Helsinkiin on noin 13 500 kilometriä. Kirjeen kirjaamisesta kertoo kuoren vasemmassa yläkulmassa oleva R-leima (SANTIAGO - CORREO AÉREO), johon on käsin kirjoitettu lähetyksen seurantanumero. Lentopostista kertoo puolestaan VIA AEREA -teksti. Toki lentopostiin viittaavat myös Chilen lentopostimerkit ja R-leimassa oleva CORREO AÉREO -teksti. Postimaksu on ollut 7,80 pesoa (seitsemän pesoa ja 80 centavosia).

Kirje on saapunut aluksi Helsinkiin 20. kesäkuuta 1947, josta se on jatkanut matkaansa Turkuun. Turussa lähetys on leimattu 23. kesäkuuta 1947. Vastaanottaja on kuitenkin ilmeisesti muuttanut Billnäsiin (Pinjainen), jonne kirje on saapunut 24. kesäkuuta 1947. Näin ollen lähetyksen matka Santiago de Chilestä Billnäsiin kesti 11 päivää.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Santiago Helsinki (25.4.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chile, Chilen peso ja Santiago de Chile (25.4.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Chile.travel: www.chile.travel

CHILECOLLECTOR: www.chilecollector.com

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Korttien Tarinat 2024 -tapahtumassa postikortteja, postcrossing-bingoa ja muuta keräilyä

Korttien Tarinat -postikorttifestivaali järjestettiin Hämeenlinnassa lauantaina 20. huhtikuuta 2024. Tapahtumapaikkana toimi Verkatehdas. Samaan aikaan Korttien Tarinat -postikorttifestivaalin kanssa pidettiin Oval Point 2024 -keräilytapahtuma, jossa oli myynnissä postikorttien lisäksi filateliaa ja muita keräilykohteita. Korttien Tarinoiden verkkosivut ovat osoitteessa www.korttientarinat.fi.

Postikortteja löytyi laidasta laitaan. Myynnissä oli myös muita kuvitustöitä, kuten tarroja, teippejä, julisteita ja kirjoja. Taiteilijoista paikan päällä olivat muun muassa Jaana Aalto, Noora Aalto, Katja Saario, Minna L. Immonen, Nadja Sarell ja Pirkko Pullinen-Valtonen.

Jos haluaa jotain rakentavaa kritiikkiä esittää, niin tapahtumassa olisi voinut olla myynnissä enemmän vanhoja postikortteja. Nyt niitä oli käytännössä vain Oval Point 2024 -keräilytapahtumassa ja sielläkään valikoima ei ollut kovin suuri. Ymmärrän, että postcrossaajat ostavat käyttämättömiä kortteja, mutta moni postikorttiharrastaja arvostaa erityisesti vanhoja, kulkeneita kortteja.

Korttien Tarinoissa oli mahdollista lähettää postikortti ikäihmiselle ja saada postilähetyksiin festivaalin oheisleimaus. Erityisen suosittu oli postikorttien kierrätyspiste.

Ohjelmalavalla pääsi osallistumaan postcrossing-bingoon sekä kuuntelemaan Suomen postcrossingyhdistyksen vuoden 2024 taiteilijan Katja Saarion ajatuksia hänen tuotannostaan ja työstään. Lisäksi lavalla kuultiin esitelmä ”Kuvan vallankumous – valokuvapostikortin tarina” ja tarina ”Addio Bambolina, ihmeellisiä ovat korttien tiet”. Postcrossing-bingossa riitti jännitettävää; valitettavasti kynä piti löytyä omasta takaa eikä sitä ollut välttämättä jokaisella kävijällä mukana.

Itse löysin tapahtumasta Utsjoki-kortteja – jälkikasvu shoppaili enemmän, erityisesti värikkäät tarrat kiinnostivat. Kummankin mieleen oli Ravintola Verkatehtaan maistuva lounas. Kaiken kaikkiaan Korttien Tarinat 2024 oli onnistunut tapahtuma!

Lähde:

Korttien tarinat osuuskunta: Korttien Tarinat 2024 -käsiohjelma ja https://www.korttientarinat.fi -sivusto (12.2.2024 ja 20.4.2024)

Kaipaus kuvattuna Ahvenanmaan ehiökorteissa

Kesäkuun 7. päivä Åland Post laskee markkinoille neljä uutta ehiökorttia, joiden hintaan sisältyy postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan. Tämän vuoden korttisarjan teemana on kaipaus. Kuvittaja Lasse Harkkala otti haasteen vastaan ja ikuisti tämän moniulotteisen tunteen.

Suomalainen kuvittaja Lasse Harkkala, joka asuu Getassa Ahvenanmaalla, teki aloitteen vuoden teemasta, jonka hän myös sai tehtäväkseen tulkita neljään ehiökorttiin.

Näin hän kertoo ajatuksistaan erilaisten kaipauksen muotojen visualisoinnista: – Päässäni alkoi liikkua monia kuvia. Yksi ensimmäisistä kuvituksista oli nainen ja lapsi, jotka ovat matkalla tapaamaan jotakuta, jota he kaipaavat ja haluavat tavata. Minusta on myös mukavaa kirjoittaa kirjeitä, se on hyvä tapa käsitellä kaipuuta, joten kortti, jossa tyttö kirjoittaa rakkaalle ystävälleen, oli itsestään selvä aihe maalattavaksi. Innokkaana moottoripyöräilijänä kaipaan – erityisesti talven viimeisinä viikkoina – kevättä. Odotan, että tiet sulaisivat ja pääsisin ajamaan moottoripyörälläni. Luulen, että monet voivat tunnistaa itsessään kaipuun merille ja seikkailuihin. Kaipaus on hieno tunne, joka tekee elämästä rikkaampaa.

Postimaksu maksettu -symbolit kortin kääntöpuolella nostavat esiin yksityiskohdan jokaisesta kortista. Symboli tarkoittaa, että postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan sisältyy kortin hintaan.

Jokaista ehiöpostikorttia painetaan 2500 kappaletta ja yksi kortti maksaa 3,70 euroa. Kortin koko on 105 x 148 mm ja paperina on Invercote 280 g. Ehiökortit painetaan Cartor Security Printers -painossa 4-värioffsetilla.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 11.4.2024

Kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 25.4.2024

Kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 25. huhtikuuta 2024. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat vuosi sitten eli 27. huhtikuuta 2023. Muutos koskee käteishinnastoa.

Kotimaan lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti. Priority-lähetys on nopeammin perillä vastaanottajalla kuin Economy-lähetys.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 25.4.2024 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat puolestaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut 27.4.2023–24.4.2024.

Lähde:

Posti Group Oyj: https://www.posti.fi/hinnat (13.4.2024)

Postimerkkivihko kunnianosoitus korutaiteelle

Kesäkuun 7. päivä on vuorossa vuoden postimerkkivihko, joka on kunnianosoitus kahden menestyksekkään ahvenanmaalaisen korutaiteilijan, Annika Åkerfeltin ja Maria Karlströmin, korutaiteelle. Tiina Tahvanainen on ottanut julkaisun kuvat. ”Ahvenanmaan monien lahjakkaiden taidekäsityöläisten joukosta oli aika huomioida ne, jotka ovat valinneet korut ilmaisutavakseen. Julkaisu nostaa esille neljä hopeakorua, jotka valittiin yhteisymmärryksessä kummankin korutaiteilijan kanssa. Se, mikä yhdistää korut ja postimerkit, on että molemmilla on pääpaino laadussa ja huolellisesti työstetyssä muotoilussa pienessä koossa”, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston markkinoinnin suunnittelupäällikkö.

Maria Karlström on toiminut kultaseppänä Ahvenanmaalla yli 30 vuotta. Postimerkeissään hän esittelee riipuskorun ja sormuksen. Riipuskoru Blomman™ on koru, joka yhdistetään vahvimmin Mariaan ja hänen Guldviva-yritykseensä, joka sijaitsee Maarianhaminan Merikorttelissa. Sormuksen Eva inspiraation lähteinä ovat ruotsalainen kemisti Eva Ekeblad-De la Gardie sekä peruna. Maria valmisti sormuksen suunnittelukilpailuun, jossa etsittiin Suomen kauneinta sormusta 2022. Maria voitti kilpailun.

– Blomman™ syntyi jo vuonna 1992. Kaikki kukkakorut ovat 100-prosenttisesti uniikkeja ja ne valmistetaan käsin pihdeillä hopealangasta. Loppupäässä tietenkin korujen kantajat ja ahvenanmaalaiset ovat antaneet korulle erityisen merkityksen ja tunteen yhteenkuuluvuudesta, Maria sanoo.

Jalometalliseppä Annika Åkerfelt valmistaa korut kotonaan työhuoneessaan ja myy niitä Maarianhaminassa sijaitsevassa taidekäsityöliikkeessä Viktor Crafts & Design, jossa hän on myös osakkaana. Hänen postimerkeissään näkyy hopeinen rintakoru ja hopeiset korvakorut.

– Pidän pienoismaailmojen rakentamisesta, pienoiskokoisista veistoksista ja muodoista. Kokeilunhalu vie minua eteenpäin ja pidän yhdistelmästä ”man-made” ja luonnosta saadusta inspiraatiosta. Ajatusteni ja tunteitteni läpi suodatan luonnon kasvillisuutta ja luon sisältä ulospäin, kertoo Annika.

Korutaidetta-julkaisun valokuvauksesta on vastannut Tiina Tahvanainen ja suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkkivihkoa painetaan 20 000 kappaletta ja jokaisessa vihossa on kahdeksan merkkiä. Jokaisen merkin maksuarvo on Lokalpost (2,80 euroa). Ensipäivänkuori (FDC) maksaa 12,20 euroa. Postimerkkien koko on 26,25 x 35 mm. Auki olevan vihon koko on 62 x 180 mm. Paperi on 110 g/m2. Merkkien hammaste on 13 per 2 cm. Postimerkkivihot painetaan Royal Joh. Enschedé -painossa 4-värioffsetilla ja lisäksi merkeissä on kohopainatus ja hopeafoliointi.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 10.4.2024

EXPOFILABRAS 2024 on virtuaalinen postimerkkinäyttely

Voiko olla postimerkkinäyttely, joka ei maksa näytteilleasettajille mitään, joka ei vaadi minkään filatelistiliiton tai muun yhdistyksen jäsenyyttä ja jossa parhaat kokoelmat valitaan yleisöäänestyksen perusteella?

Kyllä voi olla, nimittäin brasilialaisten järjestämä EXPOFILABRAS 2024, joka päättyy 25. huhtikuuta. Kyseessä on virtuaalinen postimerkkinäyttely, joka löytyy verkko-osoitteesta https://filabras.org/expo.

Näyttelyssä on yleisiä kokoelmia 166, jotka on jaettu aloittelijoiden, vähän pidempään filateliaa harrastaneiden ja jo pitkään filateliaa harrastaneiden ryhmiin. Digitaalisen kirjallisuuden kohteita on 21, verkkosivustoja ja sosiaalisen median tilejä on 47 sekä virallisia verkkosivustoja, kuten postihallintojen sivuja, on neljä. Lisäksi on 11 muuta kokoelmaa.

Kokoelmia on laidasta laitaan. Esimerkkeinä voi mainita perhoset, jalkapallon, Bulgarian postitoimistot miehitetyssä Kreikassa (1941–44), Kreetan leimamerkit, Paraguayn varhaiset vuodet sekä paquebot-kuoret eli laivapostin.

Näytteilleasettajia on 33 eri maasta, ei kuitenkaan Suomesta. Eniten osallistujia on Intiasta (37), Brasiliasta (30) ja Portugalista (15).

Kannattaa käydä tutustumassa tähän virtuaalisen postimerkkinäyttelyyn. Toivottavasti suomalaisetkin alkaisivat järjestää tällaisia näyttelyitä tai vähintään osallistua tällaisiin näyttelyihin. Filateliaa edistää se, että kokoelmat ovat maailmanlaajuisesti nähtävillä – ei juurikaan se, että ne ovat esillä ns. neljän seinän sisällä.

Lähde:

Virtuafil (The Virtual Philately Confederation) ja EXPOFILABRAS 2024: https://virtuafil.org -sivusto ja https://filabras.org/expo -sivusto (14.4.2024)

Färjsundin silta ahvenanmaalaisessa vuoden 1987 postimerkissä

Järjestyksessään 23. Ahvenanmaan postimerkki, joka painettiin Hollannissa, esittää Färjsundin siltaa. 27. huhtikuuta 1987 ilmestyneen merkin on piirtänyt ja kaivertanut Martin Mörck.

Färjsundin silta on 200 metriä pitkä betoninen holvisilta, joka ylittää Färjsundetin salmen. Sillan on suunnitellut tekniikan tohtori Hjalmar Granholm ja sen on rakentanut Monberg & Thorsen AB; sekä suunnittelija että rakentaja olivat Tukholmasta. Valmistumisvuosi oli 1937.

Välilöpari tilauseränumerolla.

Finströmin ja Saltvikin kunnat yhdistävää siltaa levennettiin myöhemmin 6,4 metrin hyötyleveydestä 11 metrin hyötyleveyteen. Suunnitelman laati Insinööritoimisto Y-Suunnittelu, ja pääsuunnittelijat olivat diplomi-insinööri Jouni Nieminen ja tekniikan lisensiaatti Heikki Rautakorpi. Urakoitsija oli Mynämäen Maanrakennus Oy. Levennystyö palkittiin vuoden betonirakenteena vuonna 1980, jolloin levennys valmistui.

Välilöpari ilman tilauseränumeroa.

Holvisilta on yksi siltatyypeistä. Sille ominaista on, että kantavan osan muodostaa pystytasossa kaareva ja puristettu levymäinen rakenne. Peräkkäisiä holveja voi olla yksi tai useampi. Aluksi holvisillat rakennettiin kivestä – myöhemmin materiaaleina ovat olleet rauta, rautabetoni, teräs ja teräsbetoni.

Lähteet:

Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 66 2004, Tammisaari 2003

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Färjsundin silta ja Holvisilta (12.4.2024)

Postimerkki juhlistaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä

Posti julkaisee 8. toukokuuta Ruotsin Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin. Postimerkin suunnittelu aloitettiin nopealla aikataululla, kun jäsenyys varmistui. Merkin on suunnitellut Anssi Kähärä.

”Ruotsin ja Naton liput kietoutuvat merkissä symbolisesti yhteen. Merkki on visuaalisesti näyttävä, mutta samalla yleisilme on simppeli ja graafinen”, kuvaa suunnittelija Anssi Kähärä.

Posti julkaisi syyskuussa 2023 Suomen Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin.

”Kerroimme silloin, että tulemme juhlistamaan postimerkillä myös Ruotsin jäsenyyttä, kun maasta tulee Naton jäsen. Hienoa, että asia eteni. Merkki ilmestyy toukokuun julkaisuerässä”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola. Hän vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta.

Historian aikana lukuisat maat ovat julkaisseet Nato-aiheisia postimerkkejä. Nato-merkit ovat kysyttyjä myös keräilijöiden keskuudessa maailmanlaajuisesti.

Ruotsin Nato-jäsenyys -postimerkkiarkissa on kymmenen ulkomaan ikimerkkiä.

Posti julkaisee 8. toukokuuta neljä postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä kymmenen erilaista postimerkkiä. Ruotsin Nato-merkin lisäksi muita aiheita ovat Kuninkuusravit 100 vuotta, kevään juhlapäivät sekä vedenalainen elämä EUROPA-postimerkeissä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 8.5. kello 13-16

Järjestämme toukokuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 8.5. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa myydään uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita. Postilähetyksiin saa ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat signeeraavat töitään kello 13-15.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 8.4.2024

Palaun postimerkit ovat aihefilatelistin aarreaitta – Vuodesta 1983 alkaen on julkaistu tuhansia palaulaisia merkkejä

Palau on julkaissut noin 40 vuodessa tuhansia postimerkkejä. Siinä saattaa olla syy, miksi moni ei välttämättä kerää tämän Mikronesian saariston filateliaa. Kuitenkin aihefilatelisteille kyseessä on oikea aarreaitta, koska Palaun merkeissä aiheet vaihtelevat jalkapallosta taiteeseen ja Elvis Presleystä kuninkaallisiin.

Palau on noin 18 000 asukkaan saarivaltio Mikronesiassa; väkiluku on melkein sama kuin Heinolan kaupungissa. Palaun tasavallassa on kuusi saariryhmää ja niissä yli 300 saarta. Saarista asuttuja on kuitenkin vain 14. Maan pääkaupunki Ngerulmud sijaitsee Babeldaobin saarella. Pääkaupungissa on vain noin 300 asukasta. Belau on tämän eksoottisen saarivaltion palaunkielinen nimi.

Palaun ensimmäiset postimerkit vuodelta 1983 eli Michel-numerot 1-4. Ne ilmestyivät 10. maaliskuuta. Jokaisen merkin alalaidassa on vasemmalla Palaun lippu ja oikealla Yhdysvaltojen lippu.

Palaun itsenäisyyspäivää vietetään 1. lokakuuta

Itsenäinen Palausta tuli 1. lokakuuta 1994. Ennen sitä se oli Yhdysvaltojen hallitsema Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue. USA vastaa edelleen Palaun puolustuksesta. Yhdysvalloilla on myös merkittävä rooli saarivaltion taloudessa, joka pohjautuu pääasiassa Yhdysvaltojen tukeen ja matkailuun. Palau on ollut historiansa aikana myös Espanjan, Saksan ja Japanin hallinnassa.

Palaun tasavalta koostuu 16 osavaltiosta, joista väkiluvultaan suurimmat ovat Koror (noin 11 400 asukasta), Airai (noin 2500 asukasta) ja Peleliu (noin 500 asukasta). Alle sata asukasta on Hatohobein, Kayangelin ja Sonsorolin osavaltioissa.

Maan asukkaista palaulaisia on noin 12 000. Noin 17,4 prosenttia Palaun asukkaista on Filippiinien kansalaisia, mikä johtunee siitä, että saaristo sijaitsee noin 600 kilometriä Filippiineiltä itään. Virallisina kielinä ovat englanti ja palau; kuitenkin kolmessa osavaltiossa palaun sijasta virallisena kielenä on paikallinen kieli. Angaurin osavaltiossa virallisena kielenä on lisäksi japani.

Palaun toinen postimerkkijulkaisu, joka ilmestyi 16. toukokuuta 1983. Michel-numerot ovat 5-8. Merkeissä esiintyvät linnut ovat Palaun kansallislintu palaunhedelmäkyyhky (Ptilinopus pelewensis), nokiviheltäjä (Colluricincla tenebrosa), palaunrilli (Megazosterops palauensis) ja palaunmonarkki (Rhipidura lepida).

Palausta löytää lisätietoa muun muassa Wikipediasta, Palaun kansallisen hallinnon verkkosivuilta osoitteesta www.palaugov.pw sekä matkailuun keskittyviltä kotisivuilta osoitteesta https://pristineparadisepalau.com.

Postimerkkien julkaisijana melkein yhtä nuori kuin Ahvenanmaa

Ahvenanmaan ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1984 – Palau sai omat postimerkkinsä vuotta aiemmin. Ennen vuotta 1983 saarivaltiossa on käytetty aluksi Saksan Karoliinien siirtomaajulkaisuja ja niiden jälkeen Japanin ja Yhdysvaltojen merkkejä. Japanin postimerkit olivat käytössä vuosina 1914–1944 ja Yhdysvaltojen postimerkit vuosina 1947–1983.

Palaulainen postimerkki (Michel-numero 13), joka esittää jättiläissimpukkaa (Tridacninae). Merkkiä tunnetaan sekä neljältä sivulta hammastettuna (julkaisupäivä 22.2.1984) että kolmelta sivulta hammastettuna (julkaisupäivä 5.12.1984). Kolmelta sivulta hammastettu merkki ilmestyi postimerkkivihossa (kuvassa sen vihkolehti).

Palaun ensimmäiset postimerkit julkaistiin 10. maaliskuuta 1983. Kyseisenä vuonna ilmestyi yhteensä 36 erilaista merkkiä. 1980-luvun loppuun mennessä erilaisten postimerkkien määrä oli 342, 1990-luvun loppuun mennessä 1576, 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmenen loppuun mennessä 2913 ja 2010-luvun loppuun mennessä 4266. Keskimäärin uusia postimerkkejä on ilmestynyt noin 115 vuodessa. Pienoisarkkeja on julkaistu samalla ajanjaksolla melkein 400 erilaista.

Palaun asukasluku ja postimerkkien suuri määrä kertovat siitä, että merkkejä painetaan erityisesti ulkomaisia filatelisteja varten. Vain murto-osan maan postimerkeistä päätyy postaaliseen käyttöön.

Saarivaltion merkit kiinnostavat erityisesti aihefilatelisteja. Laivoja, kukkia, lintuja, urheilua, avaruutta, delfiinejä, ilmalaivoja, kaloja, vetureita, lentokoneita, jne. – aiheiden kirjo on melkein loppumaton. Myös julkisuuden henkilöt, kuten kuninkaalliset ja Elvis Presley, esiintyvät monissa merkeissä.

Palaulaiset postimerkit (Michel-numerot 13 ja 14), jotka esittävät jättiläissimpukkaa (Tridacninae) ja papukaijakaloja (Scaridae). Kumpaakin merkkiä tunnetaan sekä neljältä sivulta hammastettuna (julkaisupäivä 22.2.1984) että kolmelta sivulta hammastettuna (julkaisupäivä 5.12.1984). Kolmelta sivulta hammastetut merkit ilmestyivät postimerkkivihossa (kuvassa sen vihkolehti).

Palaun postilaitoksen verkkosivut ovat osoitteessa www.palaupost.pw. Suurin osa postista kuljetetaan kaupallisten lentoyhtiöiden koneilla päivittäin. Kaupallisilla laivoilla postia kuljetetaan kuukausittain. On ainakin yksi yhdistys, jonka jäsenet keräävät tiettävästi myös Palaun postimerkkejä; se on United States Possessions Philatelic Society, jonka kotisivut ovat osoitteessa https://uspps.tripod.com.

Jos haluat filateelisen keräilyalueen, jota moni muu Suomessa ei kerää, niin Palau on sellainen.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi -haku (6.4.2024)

Post PALAU (The Republic of Palau Postal Service): http://www.palaupost.pw -sivusto > About Us (3.4.2024)

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2020/2021 – Band 7.2: Australien - Ozeanien - Antarktis (N-Z), 41. Auflage

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Palau fantail ja Palau fruit dove (6.4.2024) sekä artikkeli Postage stamps and postal history of Palau (2.4.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Jättiläissimpukat, Palaunrilli, Papukaijakalat ja Rastasviheltäjät (6.4.2024) sekä artikkelit Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan, Ngerulmud ja Palau (2.4.2024)