Utsjoki-postikortteja: Tenojoki sekä lappalainen kissan kanssa ja Hyvästijättö

Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Ylemmässä värillisessä postikortissa on kuvattuna Tenojoki. Kortin on kustantanut Tuko ja se on painettu Suomessa. Kulkemattoman kortin takana lukee myös numero 86/09. Tenojoki on Suomen ja Norjan välinen rajajoki, ja mittaa sillä on 250 kilometriä.

Alemmassa värillisessä postikortissa on kuvattuna Tenojoen lisäksi lappalainen pitämässä kissaa sylissään ja sankarihautojen muistomerkki Hyvästijättö. Kortin on kustantanut PR kortti ja valokuvat on ottanut Nilo Andretta. Kortti on painettu Italiassa. Kulkemattoman postikortin takana lukee myös numero 183308-4.

Hyvästijättö-muistomerkki on Ensio Seppäsen käsialaa ja se paljastettiin vuonna 1971. Muistomerkki sijaitsee Utsjoen sankarihautausmaalla Utsjoen kirkon lähellä.

Tutustu Utsjoki-postikortteihin lappalaisesta menossa kalastamaan Tenojoelle ja lappalaisperheestä.

Tutustu Utsjoki-postikortteihin Lohiriehasta ja Suomi Juoksee -viestijuoksusta sekä neljästä muusta Utsjoki-kuvasta.

Tutustu Utsjoki-postikortteihin asutuksesta Tenojoen varrella.

Muutama fakta Utsjoesta

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Kunnan alueelta tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja. Asutusta on ollut tuhansien vuosien ajan Tenojoen ja sen sivujokien rannoilla. Utsjoen ainoat asukkaat olivat pitkän aikaa saamelaisia. Kyläkeskuksissa Utsjoen kirkonkylässä, Karigasniemessä/Outakoskella ja Nuorgamissa palvellaankin sekä saameksi että suomeksi.

Lähteet:

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (27.6.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Luettelo Utsjoen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä (27.6.2024) sekä Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024)

Liechtensteinin kahdessa vuoden 2018 maksimikortissa vanha puusilta sekä jalankulku- ja pyöräilysilta

Vuonna 2018 EUROPA-postimerkkien teemana oli sillat ja myös Liechtenstein julkaisi aiheesta kaksi merkkiä; kummastakin merkistä ilmestyi virallinen maksimikortti.

Maksimikortissa, jonka kuvan on ottanut Roland Rick Schaanista, on kuvattuna Reinin ylittävä vanha puusilta. Vuonna 1901 valmistunutta siltaa käytetään nykyään jalankulkuun ja pyöräilyyn, koska vuonna 1975 moottoroitu liikenne siirtyi noin 200 metrin päähän rakennetulle uudelle sillalle. Kyseessä on viimeinen jäljellä oleva Alppien Reinin ylittävä puusilta.

Pituutta sillalla on 135 metriä ja se yhdistää Sveitsin Sevelenin kunnan ja Liechtensteinin pääkaupungin Vaduzin. Sen edeltäjä rakennettiin vuosina 1870–1871, mutta noin 30 vuotta myöhemmin uusi silta nähtiin tarpeelliseksi.

Vanha puusilta on tyypiltään ristikkosilta; ristikkosilloissa käytettiin aluksi kantavana rakenteena puista ristikkoa. Uudemmissa silloissa ristikkorakenteet ovat yleensä teräsprofiileista niitattuja tai hitsattuja. Pitkissä silloissa ristikoita on monta. Reinin ylittävässä sillassa on käytetty ns. Howe-palkkeja, joissa kiristysosat ovat rautaa ja puristusosat ovat puuta. Palkit ovat saaneet nimensä amerikkalaiselta insinööriltä William Howelta (1803–1852), joka erikoistui siltojen rakentamiseen.

Maksimikortissa, jonka kuvan on ottanut Stefan Erne Triesenistä, on kuvattuna Sveitsin Trübbachin kylän ja Liechtensteinin Balzersin kunnan yhdistävä teräsbetoninen jalankulku- ja pyöräilysilta. Myös se ylittää Reinin. Silta valmistui vuonna 1975.

Tyypiltään se on palkkisilta, jossa varsinainen pintarakenne on pituussuuntaisten palkkien päällä ja joka yleistyi siltatyyppinä 1960-luvulta alkaen. Palkit voivat olla puuta, teräsbetonia tai terästä. Pitkissä silloissa käytetään kotelopalkkeja, kun taas lyhyissä silloissa palkit voivat olla umpinaisia. Palkkien kannatteluun käytetään päätymuureja, joiden lisäksi hyödynnetään tarvittaessa pilareita tai silta-arkkuja.

Lähteet:

100 Jahre Zollvertrag Schweiz–Liechtenstein (Offizielle Jubiläums-Website des Fürstentums Liechtenstein): https://www.zollvertrag.li -sivusto > Geschichte & Meilensteine > 10 Brücken (20.7.2024)

Wikipedia (https://de.wikipedia.org): artikkelit Alte Rheinbrücke Vaduz–Sevelen, Balzers, Trübbach ja William Howe (Ingenieur) (20.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Palkkisilta ja Silta (20.7.2024)

Tunnetko suomalaiset postileimat – mikä on ketjuleima?

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Hämeenlinna-ketjuleima 11.2.1942, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa. Ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi). Ketjuleima on koneleima.

Edellä kuvatun kaltaisia ketjuleimoja on ollut Suomessa käytössä ainakin 1900-luvun alkupuolelta 1900-luvun loppupuolelle. Esimerkiksi Turussa ketjuleimalla on leimattu postilähetyksiä jo vuonna 1909. Toki ketjuleimoilla leimataan lähetyksiä edelleen; moderneissa ketjuleimoissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa.

Varhainen Helsinki-ketjuleima 26.1.1911, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa. Ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Ketjuleimalla on leimattu Suomen Ayrshirekarjan Siitosyhdistyksen kirje.

Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja. Niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Muun muassa tekstit ”KIRJOITTAKAA SELVÄ OSOITE KATU JA TALONNUMERO”, ”MERKITSE JÄLLEENRAKENNUSLAINAA!” sekä ”ROMUT KOTIRINTAMAN SUURSIIVOUKSEEN” ovat olleet käytössä. Viestilliset leimat tulivat käyttöön myöhemmin kuin ns. tavalliset ketjuleimat – esimerkiksi Turusta tunnetaan viestillinen leima vuodelta 1928.

Telaleimat muistuttavat ketjuleimoja, mutta keskeisin ero on, että rullaleimasimella tehtävä telaleima on käsikäyttöinen. Lisäksi telaleimoissa pyöreä leimaosa on tavallisesti poikkisuuntaan viivojen suuntaan nähden, kun taas ketjuleimoissa pyöreä leimaosa on samaan suuntaan kuin viivat.

Hämeenlinna 10 -ketjuleima 20.11.1974, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa postitorvileimaa. Ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Ketjuleimalla on leimattu Hämeenlinnan Sotilaspiirin Esikunnan virkakirje.

Viestillisten leimojen maailmaan voi tutustua Suomen postileimojen käsikirjassa VIII, joka on 1980-luvulta. Suomen telaleimoista on kattavasti tietoa Paavo Heimon 1980-luvulla julkaistussa kirjassa. Muuta suomenkielistä kirjaa ketju- tai telaleimoista ei tiettävästi ole, vaan tietoa pitää etsiä eri paikkakuntien postileimoja käsittelevistä teoksista.

Moderni Lahti-ketjuleima 5.1.1998. Lahden lajittelukeskuksen leiman ketjumaisessa leimaosassa on kuusi aaltoviivaa.

Lähteet:

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Luodolla: kunnianosoitus Ahvenanmaan villille saaristoluonnolle

Syyskuun 9. päivä Åland Post julkaisee uuden postimerkin, jossa taiteilijalle on annettu taiteellinen vapaus luoda oma Ahvenanmaan aihe. ”Tänä vuonna olemme ylpeitä voidessamme esitellä järjestyksessään toisen julkaisun postimerkkisarjassa ”Open Edition”. Kuvataiteilija Carolina Sundelinin postimerkkitaideteos Luodolla vangitsee ahvenanmaalaisen saariston villin vehreyden ja tarjoaa katsojalle väriloistoa ja kesäisen kukkaelämyksen”, sanoo Johanna Finne, Åland Post Postimerkkien suunnitteluvastaava.

Julkaisu Luodolla on Carolina Sundelinin kunnianosoitus ahvenanmaalaiselle saaristolle ja luonnolle. – Halusin luoda harmonisen sommitelman, jossa värit ja muodot heijastavat sitä kaunista luontoa, jonka keskellä elämme täällä Ahvenanmaalla. Tätä julkaisua varten inspiroiduin kesästä ja siitä, mitä koen, kun vaeltelen jossakin luodolla ja katselen kukkia ja kasveja. Valitsin lähtökohdaksi ruoholaukan, jota minä pidän Pohjolan laventelina. Ruoholaukka kasvaa kaikkialla Ahvenanmaalla villinä ja se on kaunis kaikissa eri muodoissaan, nupusta kukkaan, jopa sen jälkeen, kun se on kuihtunut loppukesästä, Carolina kertoo.

Carolina Sundelin, joka on varttunut Ranskassa ja saanut taidekoulutuksen Alankomaissa, on asunut Ahvenanmaalla vuodesta 2002 alkaen. Häntä kiehtoo saarimaakunnan luonto, valo ja värit. Hänen taiteilijantyötään leimaa rakkaus pohjoismaiseen luontoon. Kasvit ja kukat ovat toistuvia aiheita hänen töissään.

Postimerkkiä painetaan 40 000 kappaletta 4-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Merkin suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkin maksuarvo on kahdeksan euroa ja ensipäivänkuori maksaa yhdeksän euroa. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 13 per 2 cm. Arkissa on 2 x 15 merkkiä.

Åland Postin ”Open Edition” -sarja käynnistyi 2023. Sarja alkoi suomalalaisen taidevalokuvaaja Christoffer Relanderin julkaisulla. Hänen postimerkkinsä "Purkitettu kaarnalaiva" oli taiteellinen kunnianosoitus lapsuusmuistoille Ahvenanmaalta.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 19. kesäkuuta 2024

Puente Romano de Mérida -silta Espanjan vuoden 2013 pienoisarkissa

Espanjalaisessa pienoisarkissa vuodelta 2013 on kuvattuna Puente Romano de Mérida, joka on roomalainen silta (holvisilta) Méridassa Lounais-Espanjassa. Se ylittää Guadiana-joen.

Kyseessä on etäisyydellä mitattuna maailman pisin silta, joka on säilynyt muinaisista ajoista. Tällä hetkellä sillä on pituutta 721 metriä ja jännevälejä on 60, kun aikoinaan sillan pituus on ollut 755 metriä ja jännevälejä on ollut 62. Puente Romano de Mérida -silta on nykyään jalankulkijoiden käytössä, koska tieliikenne sillalla lopetettiin vuonna 1991.

Puente Romano de Méridan arvioidaan valmistuneen Rooman keisari Trajanuksen hallituskaudella (98-117 jälkeen Kristuksen). Se on osa Méridan arkeologista aluetta, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Holvisilta on yksi siltatyypeistä. Sille ominaista on, että kantavan osan muodostaa pystytasossa kaareva ja puristettu levymäinen rakenne. Peräkkäisiä holveja voi olla yksi tai useampi. Aluksi holvisillat rakennettiin kivestä – myöhemmin materiaaleina ovat olleet rauta, rautabetoni, teräs ja teräsbetoni.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Puente Romano, Mérida (11.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Holvisilta (12.4.2024) sekä Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Euroopassa ja Trajanus (11.7.2024)

Tanskan postimaksuja (Horsens 26.3.1911)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Tanskan postimaksuista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Tanskan postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on ehiöpostikortti Horsensista Tanskasta 26. maaliskuuta 1911 Berliiniin Saksaan. Lähettäjä on päivännyt postikortin 25. maaliskuuta 1911. Ehiön arvomerkintä (kolme äyriä) ei ole riittänyt postimaksun maksamiseen, joten postimaksu on maksettu lisäksi kolmella kahden äyrin ja yhdellä yhden äyrin postimerkillä.

Postimaksu on kymmenen äyriä. Postikortti ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.7.1875–31.1.1921 maksoi kymmenen äyriä.

Lähettäjä on hyödyntänyt tekstille varatun tilan tehokkaasti.

Lähteet:

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Penkkiurheilijan unelmaharrastus – Keräilyn kohteena urheiluaiheiset maksimikortit

Ranskalainen maksimikortti esteratsastuksesta vuodelta 1953. Esteratsastuksessa pyritään ylittämään esteet mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähillä virheillä. Olympialaji siitä tuli jo vuonna 1900. Tyypillisesti esterata koostuu 8-20 esteestä, joiden korkeus (kilpailuluokasta riippuen) vaihtelee välillä 90-170 senttimetriä. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Esteratsastus, 7.7.2024)

Sveitsiläinen maksimikortti jalkapallosta vuodelta 1954. Jalkapallo on tiettävästi maailman suosituin urheilulaji ja maailman suosituin harrastus. Vuonna 1954 Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA juhli 50-vuotista taivaltaan ja Sveitsissä järjestettiin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Länsi-Saksan voittoon päättynyt turnaus televisioitiin ensimmäistä kertaa lajin MM-kilpailujen historiassa. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1954, 14.10.2020)

Missä yhdistyvät kiinnostus urheiluun sekä filatelian ja postikorttikeräilyn harrastaminen? Vastaus on ainakin Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevalle Aapo Kortteelle helppo: urheiluaiheisissa maksimikorteissa. Urheiluaihe on parhaimmillaan esillä maksimikortin kaikissa kolmessa elementissä, jotka ovat postimerkki, postileima ja postikortti. Kyseessä on penkkiurheilijan unelmaharrastus.

Saksalainen maksimikortti jousiammunnasta vuodelta 1982. Olympialajeihin kuuluvassa jousiammunnassa ammutaan jousella nuolia maalitauluun. Jousiampuja voi käyttää jousen ja nuolen lisäksi erilaisia lisävarusteita, joista tyypillisin on erityisesti taljajousen kanssa käytettävä laukaisulaite. Taljajousi on yksi jousityypeistä, joita ovat myös jalkajousi eli varsijousi, pitkäjousi ja vastakaarijousi. (Lähteet: Suomen Jousiampujain Liitto ry: https://www.sjal.fi -sivusto, 25.11.2019; Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jousiammunta, 25.11.2019)

Suomalainen maksimikortti Seppo Rädystä vuodelta 1994. Räty saavutti keihäänheitossa olympiahopean ja kaksi olympiapronssia, MM-kullan ja -hopean sekä EM-hopean. Nykykeihäällä Rädyn paras tulos oli 90,60 metriä. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Seppo Räty, 15.7.2019)

Mikä on tarkalleen ottaen maksimikortti? Se on postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmä, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen. Useat postihallinnot julkaisevat omia ns. virallisia maksimikortteja. Suurin osa erilaisista maksimikorteista on kuitenkin keräilijöiden itsensä valmistamia; keräilijä hankkii uuden postimerkkijulkaisun aiheeseen sopivan postikortin, kiinnittää sen kuvapuolelle yhden postimerkkijulkaisun merkeistä ja pyytää ensipäivätapahtumassa postin leimaajaa leimaamaan postimerkin ensipäiväleimalla (siten, että osa leimasta osuu postikortille).

Yhdysvaltalainen maksimikortti kelkkailusta vuodelta 1992. Rattikelkkailu, ohjaskelkkailu ja skeleton ovat ratakelkkailulajit, joissa kilpaillaan sekä luonnonradoilla että keinoradoilla. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Kelkkailu, 14.10.2020)

Bulgarialainen maksimikortti lumilautailusta vuodelta 2006. Lumilautailun tyylejä ovat rinnelasku, ratalasku ja freestyle. Rinnelasku on tavallista laskemista rinteessä, joten se sopii hyvin aloittelijoille. Ratalasku on nopeaa laskemista ja nopeita käännöksiä. Kilpailuissa siinä kierretään portteja joko ajanotolla tai sitten toista lumilautailijaa vastaan. Freestyle on puolestaan erilaisten temppujen tekemistä lumilaudalla. Freestylen kilpailumuotoja ovat half pipe, big air ja slopestyle. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Lumilautailu, 25.5.2019)

Maailman ensimmäiset maksimikortit ovat tiettävästi 1800-luvun loppupuolelta. Suomen ensimmäiset ja harvinaisimmat maksimikortit ovat 1900-luvun alkupuoliskolta. Postimerkkinäyttelyissä maksimikorttikokoelmille on oma luokkansa: maksimifilatelian luokka. Suomessa maksimifilatelian luokassa on ollut yhdessä näyttelyssä tavallisesti vain 1-2 kokoelmaa. Maksimikortteja voi valmistaa omaksi iloksi vaikka minkälaisia, mutta näyttelykokoelmissa esitettäville maksimikorteille on asetettu tiukat kriteerit; esimerkiksi uudemmissa maksimikorteissa kortin kuvapuolella saa olla vain yksi postimerkki, maksimikortin koolle on asetettu tiukat rajat ja postikortin kuva-aihe ei saa olla jäljennös postimerkistä.

Norjalainen maksimikortti ampumahiihdosta vuodelta 1986. Ampumahiihdossa hiihto tapahtuu vapaalla hiihtotavalla ja aseena käytetään pienoiskivääriä. Makuu- ja pystyammunnassa, jotka kumpikin kuuluvat ampumahiihtoon, matka tauluun on sama 50 metriä, mutta makuuammunnassa osuma-alue on halkaisijaltaan pienempi. Kilpailumuodosta riippuen ohilaukaus johtaa sakkominuuttiin tai -kierrokseen. Kilpailumuotoja onkin useita, kuten normaali- ja pikamatka, takaa-ajokilpailu, yhteislähtökilpailu sekä viesti. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Ampumahiihto, 19.11.2018)

Norjalainen maksimikortti Vegard Ulvangista vuodelta 1993. Ulvang saavutti hiihdossa mm. neljä mitalia (kolme kultaa ja yhden hopean) Albertvillen olympialaisista sekä kolme mitalia (kullan, hopean ja pronssin) Falunin MM-kisoista. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Vegard Ulvang, 15.7.2019)

Tyypillisin tapa kerätä maksimikortteja on keskittyä joko tietyn maan maksimikortteihin tai tiettyyn aiheeseen. Aapo Korte on keskittynyt urheiluaiheeseen, koska hän on aikoinaan itse harrastanut urheilua, pääpainon ollessa tällä hetkellä lähinnä penkkiurheilussa. Lisäksi urheiluaiheisia maksimikortteja on hyvin saatavilla. Moni pitää maksimikortteja tekeleinä; jos niistä ei pidä, ei niitä ole pakko kerätä.

Ruotsalainen maksimikortti Stefan Holmista vuodelta 2006. Holm voitti korkeushypyssä yhden olympiakullan, neljä maailmanmestaruutta ja kaksi euroopanmestaruutta. Hän ylitti ulkoradoilla 237 senttimetriä ja sisäradoilla peräti 240 senttimetriä. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Stefan Holm, 7.7.2024)

Saksalainen maksimikortti jääkiekosta vuodelta 1983. Erityisesti Suomessa jääkiekko on suosittu urheilulaji, varsinkin voitettujen maailmanmestaruuksien johdosta. Jääkiekon syntypaikkana pidetään Kanadan Montrealia, jossa lajille kehitettiin uudet säännöt 1870-luvulla. Kanadassa rekisteröityjä pelaajia on noin 720 000 ja Yhdysvaltojen vastaava luku on noin 520 000. Suomessa rekisteröityjä pelaajia on noin 74 000. Jääkiekkoa pelataan yllättävän monessa maassa, sillä rekisteröityjä pelaajia on esimerkiksi Andorrassa 52, Liechtensteinissa 86 ja Qatarissa 66. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Jääkiekko, 14.10.2020 ja 10.2.2024)

Palaulainen pienoisarkki Unescon maailmanperintökohteista – Isosta Valliriutasta Komodon kansallispuistoon

Palaulainen pienoisarkki esittelee Unescon maailmanperintökohteita. Maailmanperintökohteella tarkoitetaan kohdetta, jota Unesco haluaa suojella ja jonka järjestö haluaa säilyttää. Tavoitteena on maailman ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonperinnön vaaliminen. Kohteet sisällytetään maailmanperintöluetteloon, jossa niitä on tällä hetkellä noin 1200. Vuonna 1978 luetteloon hyväksyttiin ensimmäiset 12 kohdetta.

Unesco on lyhenne sanoista United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization. Suomennettuna se on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö. Vuonna 1945 perustettuun järjestöön kuuluu 194 jäsenmaata.

Aasiassa ja Oseaniassa Unescon maailmanperintökohteita on melkein 300, joista kulttuurikohteita on yli 200 ja luontokohteita yli 70. Palaulaisella pienoisarkilla niistä ovat Iso Valliriutta Australiassa, Prambananin temppelialue Indonesiassa, Filippiinien Kordillieerien riisipenkereet, Kinabalun kansallispuisto Malesiassa sekä Komodon kansallispuisto Indonesiassa. Palausta luetteloon kuuluu yksi kohde: Chelbachebsaarten eteläinen laguuni.

Iso Valliriutta on maailman suurin koralliriutta, joka sijaitsee Korallimeressä Queenslandin rannikolla Koillis-Australiassa. Maailmanperintöluetteloon se hyväksyttiin vuonna 1981. 300 korallisaaresta ja 3000 koralliriutasta muodostuva Iso Valliriutta on noin 2300 kilometriä pitkä.

Prambananin temppelialue, joka otettiin mukaan maailmanperintöluetteloon vuonna 1991, on suurin hindulainen temppelialue Indonesiassa. Temppeleitä on yhteensä yli 200 ja korkeimmalla niistä on korkeutta peräti 47 metriä. 800-luvulla rakennettu temppelialue hylättiin melko pian rakentamisen jälkeen – temppelit löydettiin vuonna 1733.

Filippiinien Kordillieerien riisipenkereet hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1995. Riisipenkereet ovat noin 2000 vuoden takaa. Kyseessä on vuoren rinteeseen rakennettu vaakasuorien tasanteiden ketju. Penkereet sijaitsevat noin 1500 metrin korkeudessa Filippiinien Ifugaon provinssissa.

Kinabalun kansallispuisto sijaitsee Malesiassa Borneon saaren pohjoisosassa. Kyseisellä luonnonsuojelualueella on yli 4500 kasvilajia. Malesian korkein vuori Kinabalu on kansallispuiston alueella – vuorella on korkeutta 4095 metriä. Puistosta tuli osa maailmanperintöluetteloa vuonna 2000.

Komodon kansallispuisto tunnetaan erityisesti suuresta komodonvaraanikannastaan; alueella elää yli 5700 komodonvaraania. Vuonna 1980 perustettu kansallispuisto sijaitsee Indonesiassa Pienillä Sundasaarilla. Maailmanperintöluetteloon se hyväksyttiin vuonna 1991.

Lähteet:

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Banauen riisipenkereet, Iso Valliriutta, Kinabalun kansallispuisto, Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Aasiassa ja Oseaniassa, Maailmanperintöluettelo, Prambanan, Unesco sekä Unescon maailmanperintökohteet Malesiassa (4.7.2024)

Yle Uutisten artikkeliarkisto: https://yle.fi -sivusto > Uhanalaisten kohteiden luettelo kasvoi parilla kohteella (4.7.2024)

Länsiafrikkalaisen Togon ensimmäiset postimerkit ilmestyivät siirtomaa-aikana 1897 – Julkaisutahti kiihtyi vähitellen ja nyt erilaisia merkkejä on tuhansia

Vuosina 1897–1956 Togossa ilmestyi yhteensä 225 erilaista postimerkkiä. Sen jälkeen julkaisutahti alkoi vähitellen kiihtyä siten, että merkkejä oli ilmestynyt ennen 1970-lukua 770 erilaista, ennen 1990-lukua noin 2150 erilaista ja ennen 2010-lukua noin 3390 erilaista. 2010-luvulla julkaisutahti kiihtyi entisestään ja nyt puhuttaneen jo yli 10 000 erilaisesta postimerkistä. Moni ei suuresta merkkimäärästä johtuen välttämättä kerää tämän länsiafrikkalaisen valtion filateliaa.

Togomaan protektoraatin eli Saksan Togon viimeinen postimerkki ennen brittiläisen Togomaan ja Ranskan Togomaan päällepainettuja merkkejä. Merkin kuvassa on Saksan keisarin jahti SMY Hohenzollern II. Samaa kuva-aihetta käytettiin Saksan muidenkin siirtomaiden postimerkkijulkaisuissa. Michel-numero 23.

Togo on Länsi-Afrikassa sijaitseva tasavalta. Maan väkiluku on noin 8,5 miljoonaa. Togon pääkaupunki on Lomé, jossa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat Atakpamé, Dapaong, Kara, Palimé, Sokodé ja Tsévié. Niissä väkiluku on yli tai alle sata tuhatta.

Togosta viedään kaakaota, kahvia, puuvillaa ja fosfaattia

Se, että 65 prosenttia maan työvoimasta on maatalouden palveluksessa, kertoo maanviljelyksen merkityksestä Togon taloudelle. Kaakao, kahvi ja puuvilla ovat maatalouden tärkeimmät vientituotteet, teollisuuden osalta tärkein vientituote on fosfaatti. Muita merkittäviä luonnonvaroja ovat kalkkikivi ja marmori.

Togomaan protektoraatin eli Saksan Togon postimerkkejä. Michel-numerot 20-22.

Togon rajanaapurina pohjoisessa on Burkina Faso, lännessä Ghana ja idässä Benin. Alun perin alue, joka on Togon lisäksi nykyistä Beniniä, Ghanaa ja Nigeriaa, tunnettiin Orjarannikkona. Togomaan protektoraatti perustettiin vuonna 1884 saksalaisten toimesta.

Lentopostimerkki vuodelta 1957 – sama kuva-aihe oli kahdessa muussakin merkissä. Michel-numero 242.

Ensimmäisessä maailmansodassa Togomaa jaettiin Isolle-Britannialle ja Ranskalle. Mandaattialueet muodostettiin Versailles’n rauhassa siten, että maan länsiosa oli Ison-Britannian mandaattialue ja maan itäosa oli Ranskan mandaattialue. Tänä päivänä brittiläinen Togomaa on osa Ghanaa ja Ranskan Togomaa on nykyinen Togo. Itsenäinen tasavalta maasta tuli 27. huhtikuuta 1960.

Vuonna 1969 ilmestyi kuusi postimerkkiä ja yksi pienoisarkki, joiden aiheena oli 50 vuotta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) perustamisesta. Michel-numero 728.

Togon tasavallassa on 37 etnistä ryhmää, joista tärkeimmät ovat etelässä ewet ja minat sekä pohjoisessa kabyet. Virallisena kielenä on ranska, jonka lisäksi puhutuimpia kieliä ovat etelässä ewe ja gen sekä pohjoisessa kabye ja dagomba. Elinajanodote togolaisilla naisilla on noin 74 vuotta ja togolaisilla miehillä noin 69 vuotta.

Sarakawan lento-onnettomuus tapahtui vuonna 1974, 24. tammikuuta. Togon silloinen presidentti Gnassingbé Eyadéma oli lentokoneen kyydissä; hän selviytyi hengissä toisin kuin kolme muuta matkustajaa ja koneen lentäjä. Kaksi vuotta myöhemmin maassa julkaistiin sen johdosta kaksi postimerkkiä. Michel-numero 1136.

Tärkein tiedotusväline on radio; maassa on noin 80 radioasemaa. Televisiokanavia on alle kymmenen. Sanomalehdistä päivittäin ilmestyy vain Togo-Presse, jonka valtio omistaa. Urheilun puolella Togo on osallistunut olympialaisiin vuonna 1972 ja sen jälkeen vuodesta 1984 alkaen – ainoa mitali on peräisin vuodelta 2008 melonnasta, jossa pronssia saavutti Benjamin Boukpeti.

Vuonna 1977 Elisabet II oli ollut hallitsijana 25 vuotta. Sen johdosta julkaistiin postimerkki ja pienoisarkki. Michel-numero Block 110 (merkin numero 1205).

Togosta löytää lisätietoa muun muassa Wikipediasta ja tasavallan virallisilta verkkosivuilta osoitteesta www.republicoftogo.com.

Ensimmäiset postimerkit vuodelta 1897

Ensimmäiset postimerkit ovat Togomaan protektoraatin ajalta. Vuonna 1897 ilmestyi neljä saksalaista postimerkkiä Togo-päällepainamalla. Vuonna 1898 julkaistiin viides päällepainamamerkki ja vuonna 1899 kuudes päällepainamamerkki. Saksalaisia merkkejä käytettynä Togossa voi löytää ajalta ennen vuotta 1897, koska niitä käytettiin Anéhossa 1. maaliskuuta 1888 alkaen ja Loméssa 1. maaliskuuta 1890 alkaen.

Vuonna 1977 julkaistiin kaksi postimerkkiä ja yksi pienoisarkki, kun Victor Hugon (1802–1885) syntymästä tuli kuluneeksi 175 vuotta. Hän oli ranskalainen prosaisti ja runoilija, jonka teoksia ovat muun muassa Pariisin Notre-Dame (1831) ja Kurjat (1862). Michel-numero 1215.

Vuonna 1900 julkaistiin ensimmäiset postimerkit, joissa maan nimi oli painettu itse merkkiin. Brittiläisen Togomaan päällepainettuja merkkejä ilmestyi vuosina 1914–1916 45 erilaista. Ranskan Togomaan päällepainettuja merkkejä ilmestyi vuosina 1914–1916 41 erilaista.

Pienoisarkki, joka julkaistiin vuonna 1977, kun tuli kuluneeksi 200 vuotta Gilbert du Motier de Lafayetten (1757–1834) saapumisesta Amerikkaan. Hän oli ranskalainen aristokraatti, kenraali ja poliitikko. Aiheesta julkaistiin myös neljä postimerkkiä. Michel-numero Block 121 (merkkien numerot 1258-1259).

Ranskan mandaattialueen postimerkkejä julkaistiin vuosina 1921–1956 yhteensä noin 180 erilaista. Vaikka Togo itsenäistyi vuonna 1960, postimerkkiluettelo katsoo itsenäisyyden tai autonomian ajan postimerkkien alkavan vuodesta 1957. Se johtunee siitä, että vuonna 1956 Ranskan Togomaasta tuli autonominen tasavalta – Ranskan ylikomissaari päätti kuitenkin edelleen puolustuksesta, raha-asioista ja ulkopolitiikasta.

Jalkapallon vuoden 1998 MM-kisoja Ranskassa juhlistettiin kuudella postimerkillä ja yhdellä pienoisarkilla, jotka ilmestyivät vuonna 1996. Michel-numero Block 392 (merkin numero 2395).

Vuoteen 1979 mennessä on julkaistu yli 1400 postimerkkiä ja melkein 150 pienoisarkkia. Vuoteen 1989 mennessä on julkaistu noin 2150 postimerkkiä ja melkein 350 pienoisarkkia. Ennen 2000-lukua on puolestaan julkaistu yli 2980 postimerkkiä ja melkein 450 pienoisarkkia. Merkkien ja pienoisarkkien määrissä kannattaa huomioida se, että ainakin Michel-postimerkkiluettelo luetteloi postimerkeiksi myös pelkästään pienoisarkeissa julkaistut merkit.

Vuonna 1996 julkaistiin kuuden postimerkin sarja kilpikonnista. Merkin kuvassa on timanttiselkäinen suokilpikonna (Malaclemys terrapin). Michel-numero 2485.

Postimerkkien suuri määrä erityisesti 2010-luvusta alkaen kertoo siitä, että merkkejä painetaan erityisesti ulkomaisia filatelisteja varten. Vain murto-osan maan postimerkeistä päätyy postaaliseen käyttöön.

Vanhoista vetureista ilmestyi vuonna 1999 kuuden postimerkin sarja. Merkin kuvassa on höyryveturi Vulcan 0-4-0. Michel-numero 2814.

Togon merkit kiinnostavat erityisesti aihefilatelisteja. Avaruutta, kaloja, soittimia, urheilua, lintuja, autoja, rakennuksia, sieniä, kissoja, vetureita, jne. – aiheiden kirjo on melkein loppumaton. Myös julkisuuden henkilöt, kuten kuninkaalliset, esiintyvät monissa merkeissä.

Vuonna 1999 julkaistiin 12 merkin sarja kukista. Merkin kuvassa on Caralluma burchardii, joka on kaktusmainen kasvi. Michel-numero 2830.

Togon postimerkkien viralliset verkkosivut ovat osoitteessa http://togo.post-stamps.com. On ainakin yksi yhdistys, jonka jäsenet keräävät myös Togon filateliaa; se on West Africa Study Circle, jonka kotisivut ovat osoitteessa www.wasc.org.uk.

Kymmenvuotista vapaakauppa-aluetta juhlistettiin kolmen postimerkin sarjalla vuonna 1999. Merkin kuvassa on Togon kartta, josta näkee maan pääkaupunki Lomén sijainnin. Michel-numero 2969.

Jos haluat filateelisen keräilyalueen, jota moni muu Suomessa ei kerää, niin Togo on sellainen.

Lähteet:

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2019 – Band 5.2: Westafrika (H-Z), 40. Auflage

Smithsonian National Postal Museum: https://postalmuseum.si.edu -sivusto > Exhibitions > Virtual Exhibitions > International Philately > Togo (2.7.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit 1974 Togo presidential C-47 crash, Apteranthes burchardii, Diamondback terrapin, Postage stamps and postal history of Togo ja Yacht issue (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Benjamin Boukpeti, Gilbert du Motier de Lafayette, Orjarannikko, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suokilpikonnat, Togo sekä Victor Hugo (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Uusi Nuorisofilatelistit-yhdistys on nähnyt päivänvalon

Vuosien hiljaiselo suomalaisessa nuorisofilateliassa on päättymässä, koska nyt on perustettu uusi Nuorisofilatelistit-niminen yhdistys. Ensimmäinen puheenjohtaja on Tapio Tuominen ja nuorisotoimintaa alkaa vetää Iida Issakainen.

Tiettävästi jäseniä on tulossa ainakin Heinolasta, Helsingistä, Joensuusta, Keravalta ja Seinäjoelta. Uusi kerho kokoontuu pääsääntöisesti etänä, mutta kasvokkain pyritään tapaamaan kerran vuodessa. Nuorisofilatelistit-yhdistykselle perustetaan omat verkkosivut, joilta löytää myöhemmin tarkempaa tietoa kerhon toiminnasta.

Lähde:

Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry: https://postimerkkikerho-nuoriso-osasto-hml.blogspot.com > Nuorisofilatelisteille uusi kerho (2024) (1.7.2024)