Postimerkkeilijä Keräilee: Euro Elite Cards avaa myymälän Tampereelle

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Keräilykortit tekevät Suomessa uutta tulemistaan, koska tuskin muuten Tampereelle avattaisiin uutta keräilykorttimyymälää. Sosiaalisesta mediasta on päässyt seuraamaan, kuinka Euro Elite Cards (Euro Elite Finland Oy) on avaamassa uuden myymälän Tampereelle.

Kun satuin Tampereella olemaan, niin sunnuntaiaamun kävelylenkillä kävin ihastelemassa tulevaa myymälää. Paikkana on Kalevan kaupunginosa, Kaupinkadun ja Teiskontien kulma. Kävelymatka rautatieasemalta ei ole pitkä ja raitiovaunulinja kulkee Teiskontietä.

Vuonna 2025 perustetulla yrityksellä on jo ennestään myymälä Akaan Toijalassa. Ja toki Euro Elite Cardsilla on oma verkkokauppa, jota kautta varmaankin suurin osa liikevaihdosta tulee. Myynnissä on sekä tarvikkeita että keräilykortteja joka lähtöön: urheilulajeista muun muassa jääkiekko, jalkapallo, koripallo, amerikkalainen jalkapallo ja baseball sekä lisäksi Pokémon.

Euro Elite Cardsia voi seurata Facebookissa, Instagramissa, YouTubessa ja TikTokissa. Yrityksen verkkosivut ja verkkokauppa ovat osoitteessa www.euroelite.fi.

Lähde:

Euro Elite Cards (Euro Elite Finland Oy): https://www.euroelite.fi -sivusto (7.9.2026)

Syyskuun postimerkeissä Pohjolan lintuja, kansallismaisemia ja kahvikursailua

Posti julkaisee 9. syyskuuta kolme uutta postimerkkijulkaisua, joissa pääsevät esille niin Pohjolan linnut, kansallismaisemat kuin erikoiset suomalaiset tavatkin.

”Pohjolan lintuja -merkkien kuvituksissa mukaillaan suomalaisen kultakauden maalaustaiteen henkeä. Suosittu kansallismaisemien merkkisarja etenee viimeiseen osaansa. Suomalaisia tapoja esittelevä merkkisarja jatkuu toisella osalla”, kertoo postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta vastaava Tommi Kantola Postista.

Pohjolan linnut välittävät kulttuuriperintöä

Syyskuun postimerkeissä esitellään kaksi suurta Pohjolan lintua, kurki ja joutsen. Reetta Rannan ja Riikka Haron suunnittelemissa postimerkeissä on suomalaisen maalaustaiteen kultakauden henkeä. Suunnittelijoilla on vahva tausta digitaalisen median parissa, ja he ovat hyödyntäneet postimerkkien pohjana toimivien teosten suunnittelussa myös tekoälyä luovana työkaluna.

”Tavoitteenamme on tehdä suomalaisesta mytologiasta ja luontoviisaudesta helposti lähestyttävää ja tuoda muinaiset tarinat eloon nykypäivän ihmiselle. Visuaaliseen maailmaan olemme hakeneet vaikutteita muun muassa Akseli Gallen-Kallelan teoksista, Kalevalasta ja japanilaisten puupiirrosten estetiikasta”, Reetta Ranta kertoo.

Kurjella ja joutsenella on lintuina oma vankka paikkansa suomalaisissa kansantarinoissa. ”Kurkea pidettiin lintujen kuninkaana, jonka kevätmuuttoa odotettiin kovasti. Joutsen puolestaan liitettiin puhtauteen, kauneuteen ja elämän ja kuoleman symboliikkaan”, Ranta kuvailee.

Pohjolan lintuja on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Kansallismaisemat herättävät vahvoja tunteita

Suosittu kansallismaisemia esittelevä rullapostimerkkien sarja etenee neljänteen osaansa. Sarjassa on nyt esitelty kaikki 27 suomalaista kansallismaisemaa. Stiina Hovin suunnittelemissa uusissa merkeissä nähdään Rautaveden kulttuurimaisemia, Pohjan ruukkeja, Heinäveden järvireitti, Merenkurkun saaristo, Oulankajoki ja Ahvenanmaan Sund.

”Neljänsissä Kansallismaisemia-postimerkeissä ympyrä sulkeutuu, kun upeat maisemat on tältä erää esitelty. Kansallismaisemistamme osa on täysin luontokohteita, osa puolestaan luonnon ja ihmisen yhteistyötä. On ollut suuri ilo saada suunnitella näitä merkkejä, sillä kaikki maisemat herättävät tunteita ja ajatuksia. Ne ovat jollain lailla sielulle tuttuja, vaikkei itse olisikaan paikan päällä vieraillut. Se, jos mikä kertoo maisemien merkityksestä”, Stiina Hovi kertoo.

Kansallismaisemia IV ilmestyy sadan merkin rullassa, jossa on kuusi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Kahvikursailua ja juhlia torilla

Posti julkaisi viime syksynä suomalaisia kansallisia tapoja esittelevät postimerkit. Nyt samalla teemalla julkaistaan kaksi uutta Miika Saksin suunnittelemaa merkkiä. Ensimmäisen merkin aiheena on kahvikursailu, jossa vieraat kutsutaan kahvipöytään, mutta kukaan ei kehtaa aloittaa ensin. Toisessa merkissä kuvataan spontaaneja torilla tavataan -kokoontumisia, joilla juhlistettiin viimeksi Leijonien MM-kultaa eri puolilla Suomea.

Miika Saksi käytti merkkien kuvituksissa samaa kollaasimaista sekatekniikkaa ja värikästä tyyliä kuin aiemmin. ”Tapojen esittely postimerkkikoossa ja ilman tekstejä oli taas haastavaa. Erityisesti kahvikursailu-merkkiin tarvittiin paljon pohdintaa. Kokeilin satoja erilaisia kuva-asetelmia, merkkien hahmojen asentoja, ilmeitä ja rajauksia, että sain ideat kuvitettua. Yksittäisten elementtien luonnostelussa on hyödynnetty tekoälypohjaisia työkaluja”, Saksi sanoo.

Suomalaisia tapoja II on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 9.9. kello 13-16

Järjestämme syyskuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 9.9. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat ovat signeeraamassa töitään kello 13-15. Tervetuloa mukaan!

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin tiedotteet 4.9.2026 ja 27.5.2026

Presidentti Sauli Niinistö valitsi turvallisuuden Ahvenanmaan postimerkkinsä teemaksi

21. syyskuuta Åland Post julkaisee presidentti Sauli Niinistön henkilökohtaisen Ahvenanmaan postimerkin Minun Ahvenanmaani -postimerkkisarjassa. Postimerkki rakentuu turvallisuuden teeman ympärille, ja sen visuaalisen toteutuksen on tehnyt taidevalokuvaaja Christoffer Relander.

Minun Ahvenanmaani on Åland Postin postimerkkisarja, jossa Ahvenanmaahan läheisesti liittyvät henkilöt jakavat omia henkilökohtaisia näkökulmiaan saarimaakunnasta. Presidentit Mauno Koivisto (2004), Martti Ahtisaari (2009) ja Tarja Halonen (2015) ovat aiemmin olleet mukana tässä sarjassa.

– Olemme hyvin iloisia, että presidentti Sauli Niinistö on mukana sarjassa vuonna 2026 ja että hän valitsi turvallisuuden oman postimerkkinsä teemaksi. Yhteistyössä taidevalokuvaaja Christoffer Relanderin kanssa aiheesta on kehittynyt ajaton kertomus ihmisen ja paikan välisestä yhteydestä, ajan kulumisesta sekä siitä, kuinka turvallisuuden tunne siirtyy sukupolvelta toiselle, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Sauli Niinistö toimi presidenttinä vuosina 2012–2024. Presidenttikautensa aikana hän vieraili Ahvenanmaalla useita kertoja ja osoitti aktiivista kiinnostusta ahvenanmaalaisia kysymyksiä kohtaan.

Postimerkin on tehnyt suomalainen, Ahvenanmaalla asuva, taidevalokuvaaja Christoffer Relander. Tunnusomaisella tyylillään hän on yhdistänyt presidentin teeman useiden kuvakerroksien avulla monitasoiseksi kokonaisuudeksi.

– Koin saamani luottamuksen suurena kunniana. Halusin luoda ajattoman aiheen, jonka värimaailma ammentaa inspiraatiota renessanssista ja joka sisältää runsaasti symboliikkaa ja ennen kaikkea välittää rauhallista tunnelmaa. Nuorin tyttäreni sai toimia mallina, kun taas kädet kuuluvat isosiskolle. Saaristoympäristön kuvasin Notvikin tornista Bomarsundin linnoituksilla. Se tuntui oikealta ympäristöltä – ei ainoastaan siksi, että siellä on kaunista, vaan myös siksi, että presidentti on käynyt siellä useasti presidenttikautensa aikana, Christoffer kertoo.

Bomarsundilla on myös vahva symbolinen merkitys Ahvenanmaan historiassa, ja se muistuttaa rauhanomaisesta perustasta, jolle ahvenanmaalainen yhteiskunta nykyisin rakentuu. Valkoinen kyyhky tuo aiheeseen vielä oman ulottuvuutensa ajattomana rauhan, vapauden ja toivon symbolina.

Tätä julkaisua varten presidentti Sauli Niinistö on kirjoittanut postimerkkiarkkiin käsin sanan turvallisuus sekä ruotisiksi että suomeksi – trygghet ja turvallisuus. Tämä yksityiskohta korostaa Minun Ahvenanmaani -postimerkkisarjalle ominaista yhteistä luomisprosessia.

Minun Ahvenanmaani -postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Merkin suunnittelusta ovat vastanneet Johanna Finne ja Christoffer Relander. Arkissa on 2 x 12 postimerkkiä ja yhden merkin maksuarvo on Inrikes (3,80 euroa). Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 20. elokuuta 2026

Postimerkkeilijä Keräilee: Hotelli Satakunnan matkalaukkuetiketti

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Porilaisen Hotelli Satakunnan matkalaukkuetiketissä mainostetaan hotellikerroksessa olevan aito suomalainen sauna. Etiketti on todennäköisesti 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta, koska Satakunnan maakunnan ensimmäinen sähkösauna valmistui hotelliin vuonna 1947.

Hotelli Satakunta valmistui Porin Torikadulle vuonna 1939. Matkalaukkuetiketissä osoitteena on kuitenkin Gallen-Kallelankatu 7, mikä johtuu siitä, että kadun nimi vaihdettiin muistuttamaan taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan syntymäkodin paikasta. Etiketistä käy myös ilmi, että hotellin puhelinnumero on ollut 11 451.

Vuonna 1966 hotellihuoneet saivat oman radion, suihkun ja WC:n. Hotellissa oli Porin ensimmäinen sähkösauna ja myöhemmin myös Porin ensimmäinen pizzeria, joka avattiin vuonna 1980. Vuonna 1984 Satatorni-siiven myötä hotellin huonemäärä kasvoi 76:lla. 1990-luvun alussa huonemäärä taas kasvoi, tällä kertaa 69 huoneella.

Hotelli Satakunnan nimi jäi historiaan vuonna 1990, kun hotellin nimeksi vaihtui Sokos Hotel Vaakuna. Seuraava nimenvaihdos oli vuonna 2014, josta lähtien hotelli on tunnettu Original Sokos Hotel Vaakunana. Huoneita on nykyään 137, lisäksi on neljä ravintolaa ja viisi kokoustilaa. Tarkempaa tietoa hotellista löytyy Sokos Hotels -verkkosivuilta ja Satakunnan Osuuskaupan sivustolta.

Lähteet:

Satakunnan Osuuskauppa: https://satakunnanosuuskauppa.fi -sivusto > Uutinen 18.3.2024 > Vaakuna 85 vuotta (19.8.2026)

Sokos Hotels: https://www.sokoshotels.fi -sivusto > Hotellit > Kaikki kaupungit > Original Sokos Hotel Vaakuna, Pori > Tutustu hotelliin > Porin Vaakunan historia (19.8.2026)

Itämeren pienimmät eliöt Ahvenanmaan uusissa postimerkeissä

Syyskuun 21. päivä Åland Post julkaisee postimerkin, joka nostaa esiin Itämeren tärkeimmät, mutta vähiten näkyvät eliöt: mikrolevät. Julkaisu perustuu suomalaisen levätutkija Tore Lindholmin valokuviin. Hän on tutkinut Ahvenanmaan vesien mikroleviä yli 50 vuoden ajan.

– Postimerkkijulkaisu nostaa esiin maailman, joka harvoin näkyy, mutta joka on ratkaisevan tärkeä sekä Itämeren ekosysteemille että koko elämälle tällä planeetalla. Tiede ja taide kohtaavat tässä aiheessa, joka tulee Ahvenanmaata ympäröivästä merestä. Postimerkissä mikrolevät näyttäytyvät luonnon omina taideteoksina, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Mikrolevät ovat merien tärkeimpiä perustuottajia, ja ne muodostavat merellisten ravintoketjujen perustan. – Mikroleviä on kaikkialla: merissä ja järvissä, rannikoiden kallioilla, kivissä, hiekassa ja kasveissa. Vapaasti vedessä eläviä mikroleviä kutsutaan kasviplanktoniksi, ja ne tuottavat lähes puolet maapallon hapesta. Mikrolevissä esiintyy hämmästyttävän paljon muoto- ja värivaihtelua. Myös niiden liikkuminen voi olla kiehtovaa: ne voivat tehdä hypernopeita pyrähdyksiä, pyöriä tai liukua vedessä. Itämeressä on tavattu muutamia tuhansia lajeja, ja järvissä vielä enemmän, kertoo Tore Lindholm, joka on tutkinut Itämeren leviä 1970-luvulta alkaen.

Postimerkissä näkyy Chaetoceros wighamii, joka on valokuvattu Ahvenanmaalla Saltvikin Inre Verkvikenin aineistosta. Tälle piilevälle ovat tyypillisiä pitkät, ulkonevat harjakset. Se muodostaa ketjuja, jotka hidastavat sen vajoamista vedessä. Postimerkkiarkissa esitellään useita muita mikroleviä, jotka havainnollistavat veden pinnan alle kätkeytyvien muotojen ja rakenteiden suurta monimuotoisuutta.

Postimerkkijulkaisun perustana olevat valokuvat on otettu käänteismikroskoopilla ja vastavaihevalo-optiikalla. Tekniikka korostaa kohteiden ääriviivoja ja mahdollistaa vain muutaman sadasosamillimetrin kokoisten eliöiden havaitsemisen.

Postimerkki painetaan 4-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa. Merkkiä painetaan 30 000 kappaletta ja sen suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkin maksuarvo on Världen (4,70 euroa). Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 12 per 2 cm. Arkissa on 2 x 12 merkkiä.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 18. elokuuta 2026

Norjalainen maksimikortti pikaluistelusta – Bjørg Eva Jensen Lake Placidin olympialaisissa 1980

Maksimikortilla tarkoitetaan postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmää, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen.

Yhdessä norjalaisessa maksimikortissa aiheena on pikaluistelu; leimana on Lillehammerin postileima 6.10.1989. Kortissa Bjørg Eva Jensen luistelee Lake Placidin olympialaisissa 1980 – hän voitti kultaa 3000 metrillä. Kyseessä on Norjan postin virallinen maksimikortti (numero 1 neljän kortin sarjasta), joka julkaistiin Lillehammerin vuoden 1994 talviolympialaisten kunniaksi.

Pikaluistelussa kilpaillaan soikion muotoisella radalla. Voittaja on hän, joka luistelee matkan lyhimpään aikaan. Matkoina ovat 500 metriä, 1000 metriä, 1500 metriä, 3000 metriä, 5000 metriä ja 10 000 metriä. Yhtenä kilpailumuotona on joukkuetakaa-ajo. Ennen kaikkea pikaluistelu on kestävyyslaji, koska lyhimmilläänkin suoritus kestää yli 30 sekuntia. Aikuisten arvokisoissa radan pituus on 400 metriä; radan takasuoralla on 70 metrin mittainen vaihtoalue, jonka avulla pikaluistelijat vaihtavat rataa jokaisen kierroksen aikana. Luistinrata nimittäin koostuu kahdesta erillisestä radasta, koska kilpaileminen tapahtuu parilähdöillä.

Kansainvälinen luisteluliitto (International Skating Union, ISU: www.isu.org) perustettiin vuonna 1892 – Suomessa toimii Suomen Luisteluliitto (www.luisteluliitto.fi). Kuitenkin pikaluisteluseura Helsingfors Skridskoklubb, HSK, perustettiin niinkin varhain kuin vuonna 1875. Tunnetuista suomalaisista pikaluistelijoista voi mainita esimerkiksi Clas Thunbergin, Janne Hännisen, Pekka Koskelan ja Mika Poutalan.

Bjørg Eva Jensen on vuonna 1960 syntynyt norjalainen entinen pikaluistelija. Hän on menestynyt myös maantie- ja ratapyöräilyssä. Vuonna 1980 Jensen voitti olympiakullan lisäksi juniorien MM-kullan yleisluistelussa ja MM-pronssin aikuisten puolella. Maansa mestaruuden hän saavutti yleiskilpailussa kahdeksan kertaa, sprinttikilpailussa neljä kertaa sekä yksittäisillä matkoilla kolme kertaa.

Lähteet:

Suomen Luisteluliitto ry: https://www.luisteluliitto.fi -sivusto (28.5.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Bjørg Eva Jensen ja Pikaluistelu (28.5.2023)

Ahvenanmaan postimerkkivihko rahtipurjehtijoista vuodelta 1995

Ahvenanmaan kolmas postimerkkivihko ilmestyi 1. maaliskuuta 1995. Vihossa on kahdeksan postimerkkiä (neljä erilaista), jotka kuvaavat ahvenanmaalaisia rahtipurjehtijoita. Vihkoa painettiin 350 000 kappaletta ja sen on taiteillut Allan Palmer. Jokaisen merkin maksuarvo oli 2,30 markkaa.

Ensipäivänleimalla leimattu postimerkkivihko. Vihon neljä rahtivenetyyppiä ovat kuutti (skuta), sumppu (sump), isovene (storbåt) ja jahti (jakt).

Postimerkeissä ovat kuutti, sumppu, isovene ja jahti. Kuutti tai kuutto tarkoittaa yksinkertaista talonpoikaista venettä, se oli pienehköjen avointen veneiden yhteinen nimitys. Sumpun perässä oli kalasäiliö, mikä kertoo siitä, että kyseistä venetyyppiä käytettiin erityisesti elävien kalojen kuljettamiseen.

Isovene, joka oli käytössä 1930-luvulle saakka, muistuttaa jonkin verran kuuttia ja sen koko vaihteli noin 27 jalasta yli 40 jalkaan (jalka on noin 0,3 metriä). Isoveneen aikaisempi nimitys oli viisilaitainen. Suurehkot kaljaasitakiloidut kuutit tunnettiin 1700-luvun lopulta alkaen jahteina; takila tarkoittaa purjeiden levittämiseen käytettävää välineistöä.

Postimerkkivihon kansi. Takakannessa mainostettiin Ahvenanmaalla 15.-17. syyskuuta 1995 järjestettyä Mare Balticum -postimerkkinäyttelyä.

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 62 2000

Puuvene.net, Harro Koskinen: Lounaissaariston talonpoikaisveneet > Isoveneet (https://www.puuvene.net/harro/isoveneet.html, 17.7.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Jalka (mittayksikkö), Luettelo perinteisistä suomalaisista vesiliikennesanoista ja Takila (17.7.2023)

Hämeenlinna-postikortteja: Aulanko ja Aulangonjärvi vuosilta 1907 ja 1910

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna näkymä Aulangolta ja vesistönä kuvissa näkyy Aulangonjärvi. 1800–1900-lukujen vaihteessa Vanajaveden korkeutta laskettiin kahdella metrillä, jolloin syntyi lähellä Aulangon luonnonsuojelualuetta sijaitseva Aulangonjärvi.

Ylempi postikortti on leimattu Järvenpäässä 31. toukokuuta 1910. Vastaanottajana on ollut neiti Dagmar Lundström Snappertunasta. Snappertuna oli osa Karjaata, kunnes siitä tuli itsenäinen kunta vuonna 1915; vuonna 1977 se liitettiin Tammisaareen ja Karjaaseen Kortti on leimattu Tammisaaressa 31. toukokuuta 1910. Postikortin numero on 123007 ja sen on kustantanut Enok Rytkönen, myös valokuvan on ottanut E. Rytkönen.

Alempi postikortti on leimattu Oitissa 28. heinäkuuta 1907. Vastaanottajana on ollut rouva Olga Stenij Lappeenrannasta. Kortin takana lukee E. G. S. No. 14. E. G. S. tarkoittaa todennäköisesti Edit Strengiä – hän oli kirjakauppias Forssassa vuodesta 1909 alkaen ja siirtyi Savonlinnaan vuonna 1913. Vuonna 1921 perustettiin Edit Strengin Kirjakauppa Osakeyhtiö, joka muun muassa kustansi postikortteja. On hyvin mahdollista, että Streng on kustantanut postikortteja jo 1900-luvun alkuvuosina.

Aulangosta löytää lisää tietoa muun muassa osoitteista www.aulanko.fi ja www.aulangontornikahvila.fi. Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Aulangolla yhdistyvät historia ja nykypäivä

Jos Hämeenlinna tunnetaan Hämeen linnasta, niin se tunnetaan vähintään yhtä hyvin myös Aulangosta. Aulanko on Hämeenlinnan 14. kaupunginosa, josta löytyy tänä päivänä esimerkiksi kylpylähotelli, näkötorni, Katajiston kartano, kiipeilypuisto, golfkenttä ja tenniskentät. Toki monella niistä on pitkä historia, kuten Aulangon Hugo -golfkentällä, joka on otettu käyttöön vuonna 1940 ollen yksi maamme vanhimmista golfkentistä, ja 33 metriä korkealla Aulangon näkötornilla, joka valmistui Aulangonvuoren laelle jo vuonna 1907.

Katajiston kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse, sillä tilan omistajista on tietoa vuodesta 1539 alkaen. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Kun kartanon historiassa edetään vuoteen 1886, päästään henkilöön, jonka merkitys Aulagolle on ollut hyvin keskeinen. Nimittäin vuonna 1886 Katajiston osti Hugo Standertskjöld 80 000 markalla – hän yhdisti kartanon viereiseen vuonna 1883 ostamaansa Karlbergin kartanoon ja alkoi kutsua kokonaisuutta Aulanko-nimellä.

Standertskjöldiä (1844–1931) kutsutaankin Aulangon rakennuttajaksi. Hänen johdollaan muun muassa uudistettiin kartanonpuisto ja rakennettiin puistometsä. Vuonna 1926 oli Standertskjöldin viimeinen kesä Aulangolla; samana vuonna hän myi Karlbergin kartanon sivutiloineen Hämeenlinnan kaupungille.

Aulangon puistometsästä tuli luonnonsuojelualue vuonna 1930. 1960-luvulla alueen omistus siirtyi kaupungilta valtiolle. Vierailijoita luonnonsuojelualueella on vuosittain noin 400 000.

Yksi osa Aulangon historiaa on sen hotelli, jonka nykyinen funktionalististyylinen päärakennus valmistui vuonna 1938. Kylpylä hotellin läheisyyteen valmistui vuonna 2006. Aulangolla ja sen hotellilla on paikkansa myös elokuvahistoriassa, sillä elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock majoittui hotellissa vuonna 1968 etsiessään kuvauspaikkoja The Short Night -elokuvahanketta varten. Aulangolla on kuvattu elokuvat Kesäillan valssi, Kipparikvartetti, Pähkähullu Suomi, Iso vaalee sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Lähteet:

Aulangon Tornikahvila (Tuulin Tornikahvila Oy): https://www.aulangontornikahvila.fi -sivusto (13.6.2026)

Aulanko Golf: https://aulankogolf.fi -sivusto > Hugo (6.12.2025)

Pörssitieto: https://www.porssitieto.fi -sivusto > Keräilijäin osakekirjat, S; Strengin, Edit, Kirjakauppa Oy > Lisää (9.8.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Aulangon näkötorni (13.6.2026), Aulangonjärvi ja Snappertuna (9.8.2026) sekä Aulanko, Hugo Standertskjöld ja Katajiston kartano (1.5.2025)

Postimerkkeilijä Keräilee: Matkalaukkuetiketti kiinnitettiin nimensä mukaisesti matkalaukkuun

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Matkalaukkuetikettejä kutsutaan myös matkalaukkumerkeiksi tai matkalaukkutarroiksi. Matkalaukkuetikettiä voi pitää oman aikansa statussymbolina, koska kiinnitettyinä matkalaukkuun etiketit kertoivat, missä kaikkialla matkalaukun omistaja oli yöpynyt ja matkustanut.

Matkalaukkuetikettien avulla oli helppo tunnistaa oma matkalaukku. Niistä tuli suosittuja matkailun kulta-aikana eli suunnilleen 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkupuolelle. Tämän päivän vastine voisi olla kannettavan tietokoneen kanteen laitettavat tarrat tai kangasmerkit opiskelijahaalareissa.

Matkalaukkuetiketit toimivat myös mainoksina. Niitä painattivat ainakin hotellit, ravintolat sekä lento-, risteily- ja rautatieyhtiöt. Muitakin painattajia oli, yhtenä esimerkkinä kansallispuistot.

Matkalaukkuetiketit olivat lisäksi taidetta pienemmässä koossa, niitä suunnittelivatkin myös monet tunnetut kuvittajat. Useat varhaisista etiketeistä on toteutettu litografialla, joka tarkoittaa kivipainantaa, jossa kuvan piirtäminen tapahtuu suoraan painolaattaan.

1960-luvulla matkalaukkuetikettien suosio vähitellen hiipui johtuen muun muassa siitä, että kankaiset tai muuten pehmeät matkalaukut alkoivat korvata kovakantisia matkalaukkuja, ja siitä, että matkustaminen arkipäiväistyi.

Lähteet:

Vintralab: https://www.vintralab.com -sivusto > Blog > Vintage Luggage Labels: A Much Sought-after Collectible (6.8.2026)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Luggage label (6.8.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Litografia (6.8.2026)

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti ilmestyi lokakuussa 1871

Suomessa ehiöpostikortti tuli käyttöön kaksi vuotta maailman ensimmäisen ehiöpostikortin jälkeen eli vuonna 1871. Ensimmäinen erä lähetettiin postitoimipaikkoihin 9. lokakuuta 1871 käsittäen 4730 ehiöpostikorttia. Ensimmäiset kulkeneet ehiökortit tunnetaan seuraavalta päivältä. Postikamarikonttorin tiedetään tilanneen Leimapaperikonttorilta 6.10.1871–9.1.1872 yhteensä 110 000 korttia.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Savonlinnasta 15. toukokuuta 1873 Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 19. toukokuuta 1873. Neljäs päätyyppi.

Ensimmäisessä ehiöpostikortissa arvomerkintä oli kahdeksan penniä ja se oli myös ehiökortin myyntihinta. Kotimaan postikortin postimaksu 9.10.1871–30.6.1875 oli juuri kahdeksan penniä. Ehiöpostikorttien, joissa oli kahdeksan pennin arvomerkintä, postituskelpoisuus päättyi 1. tammikuuta 1885. 1.7.1875–30.9.1917 kotimaan postikortin postimaksu oli kymmenen penniä.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Vaasasta 21. helmikuuta 1873 Pietarsaareen, jonne kortti on saapunut 23. helmikuuta 1873. Neljäs päätyyppi.

Suomen ensimmäisestä ehiöpostikortista tunnetaan neljä päätyyppiä ja niistä useita alatyyppejä, tässä kirjoituksessa keskitytään vain päätyyppeihin. Ensimmäisessä päätyypissä kortin kartonki on säämiskän, vaaleansäämiskän tai kerman värinen. Toisessa päätyypissä kortin kartonki on myös säämiskän, vaaleansäämiskän tai kerman värinen; sen erottaa ensimmäisestä päätyypistä ainakin siten, että alareunassa olevassa painetussa tekstissä 1)-kohdassa on sana adressen, kun taas ensimmäisessä päätyypissä se on addressen eli kahdella d-kirjaimella.

Kolmannessa päätyypissä kortin kartonki on säämiskän, ruskean, kellertävän tai punertavan värinen. Päätyypeistä 1-2 sen erottaa ainakin siten, että alareunassa olevassa painetussa tekstissä 2)-kohdassa on sana förpligtad, kun taas päätyypeissä 1-2 se on förpliktad eli k-kirjaimella.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Hämeenlinnasta 19. maaliskuuta 1872 Tampereelle. Kolmas päätyyppi.

Neljännessä päätyypissä kortin kartonki voi olla väriltään vihreä, kellanvihreä, räikeän vihreä, harmahtava, kellahtavan säämiskä tai kerma. Alareunassa olevassa painetussa tekstissä 2)-kohdassa on kolmannen päätyypin tapaan sana förpligtad ja 1)-kohdassa on toisen ja kolmannen päätyypin tapaan sana adressen. Neljännessä päätyypissä ehiöpostikortin kääntöpuolella on kymmenen viivaa, kun taas päätyypeissä 1-3 kortin kääntöpuolella on kymmenen pisteriviä.

Suomen ensimmäisen ehiöpostikortin neljäs päätyyppi käyttämättömänä.

Postikamarikonttori palautti Leimapaperikonttorille 10.6.1875–29.12.1879 yhteensä 26 736 ehiöpostikorttia. Leimapaperikonttori hävitti vuonna 1876 yhteensä 24 100 ehiökorttia ja vuoden 1880 ensimmäisellä neljänneksellä se hävitti 136 ehiökorttia. 2500 ehiöpostikorttia varustettiin toisella kahdeksan pennin arvomerkinnällä ja ne lähetettiin takaisin Postikamarikonttorille. Kyseinen 16 pennin väliaikaisjulkaisu on Suomen viides ehiöpostikortti.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Harri Sihtola: Ensimmäinen postikorttimme, Suomen Filatelistiliitto, Tutkimuksia 1