Postimerkkeilyn pariin päädyin noin 12-vuotiaana, kun sain joululahjaksi aloittelevan postimerkkeilijän pakkauksen. Viiden vuoden kuluttua siitä kuulin Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osastosta ja liityttyäni nuoriso-osastoon keräily vei mennessään. Erityisen kiitollinen olen edesmenneelle Kari Laaksolle, jonka ansiosta moni muukin hämeenlinnalainen nuori pääsi tutustumaan postimerkkeilyn kiehtovaan maailmaan.
Aapo Korte.
Melko pian liityin myös ns. aikuiskerhoon eli Hämeenlinnan Postimerkkikerhoon. Yhdistystoimintakin vei mennessään ja niinpä päädyin luottamustehtävien pariin. Suomen Nuorisofilatelistiliitossa toimin hallituksen jäsenenä 1994–1995 ja 2000–2001, hallituksen varajäsenenä 1996, taloudenhoitajana 1997–1999 ja puheenjohtajana 2002–2003. Nykyään Nuorisofilatelistiliitto on olemassa korkeintaan nimellisesti, mutta onneksi uusi Nuorisofilatelistit-yhdistys perustettiin hiljattain. Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston nuoriso-ohjaaja olin vuosina 1999–2004.
Hämeenlinnan Postimerkkikerhossa toimin sihteerinä 1995, varapuheenjohtajana 1997 ja 1999–2003 sekä puheenjohtajana 2004–2006. Suomen Filatelistiliiton nettitoimikunnan jäsen olin vuosina 2011–2014. Lisäksi olen toiminut kansallisen Tavastex 2007 -postimerkkinäyttelyn näyttelytoimikunnan puheenjohtajana ja Tavastex 2002 -postimerkkinäyttelyn näyttelytoimikunnan jäsenenä.
Filateelisten ansioiden johdosta olen saanut hopeisen Pro Philatelia -mitalin 2007, Hämeenlinnan Postimerkkikerhon pöytästandaarin 2007 ja hopeoidun pronssisen Pro Philatelia -mitalin 2002. Hämeenlinnan Postimerkkikerhon vuoden filatelistina minut on palkittu vuonna 1999 ja Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston nuoren postimerkkeilijän kiertopalkinnon sain haltuuni vuonna 1993.
Kirjoittaminen lähellä sydäntä
Olen tälle harrastukselle monesta asiasta kiitollinen; yksi niistä on innostus kirjoittamiseen, josta on ollut hyötyä myös työelämässä. Kari Laakson ehdotuksesta aloin kirjoittaa Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston Tavast-lehteen. Kohta kirjoituksiani alkoi ilmestyä lisäksi muissa postimerkki- ja keräilylehdissä, kuten Abophil, Aihefilatelisti, Apollo, Filatelisti, Keräilyharvinaisuus ja Suomen Postimerkkilehti.
Suomen Nuorisofilatelistiliitto julkaisi omaa Nuorisofilatelisti-lehteä, joka ilmestyi välillä osana Filatelisti-lehteä. Nuorisofilatelistin päätoimittaja olin vuosina 2001–2003. Kiinnostukseni kirjoittamiseen liittyy osittain sukuuni, sillä isoäitini piti aikoinaan Lempäälän kirjakauppaa.
Perheen perustamisen myötä yhdistystoiminta jäi taka-alalle ja myös kirjoittamiseen tuli tauko, kunnes löysin blogien maailman. Olenkin ehtinyt ylläpitää useampaa blogia, kunnes päätin perustaa tämän Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin. Postimerkkeilijä Bloggaa on blogi, joka sisältää kirjoituksia ja uutisia filatelian ja postikorttien maailmasta. Koska minua kiinnostaa myös muu keräily, niin tämän blogin Postimerkkeilijä Keräilee -osiossa kerrotaan muusta keräilystä kuin postimerkkeilystä ja postikorttien keräilystä.
Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin ensimmäinen teksti julkaistiin 1. tammikuuta 2024.
Postimerkkeilijä Bloggaa -blogia ja sitä kautta keräilyä tuon esille sosiaalisessa mediassa. X:ssä (entisessä Twitterissä) blogilla on tili @merkkeilija. Tunnisteina sosiaalisessa mediassa (erityisesti Facebookissa ja Instagramissa) ovat #postimerkkeilijäbloggaa ja #postimerkkeilijäkeräilee.
Olen kiinnostunut kirjoittamisesta muutenkin ja taiteesta, joten toinen blogini keskittyy taiteeseen monipuolisesti. Sen nimi on Taiteile ITE.
Keräilyalueet ovat vaihdelleet
Vuosien mittaan olen keräillyt kaikenlaista, koska on olemassa niin paljon mielenkiintoisia keräilykohteita. Tämän blogin perustamisen yhteydessä totesin, että keräilyalueita voisi olla enemmänkin – tällöin postimerkki- ja keräilytapahtumissa tekee helpommin löytöjä ja laaja-alaisuus hyödyttää myös tätä blogia.
Suomen pikajakelupostia olen kerännyt jo pitkään. Kokoelmani ensimmäisen kohteen huusin huutokaupasta. Kyseessä on kirjattu kirje pikajakelupostissa Helsingistä 12. maaliskuuta 1945 Turkuun.
Nykyään keräänkin postihistoriaa (Suomen pikajakeluposti, Tanskan postimaksut, Ison-Britannian kirjattu posti, Unkarin pikajakelu- ja kirjattu posti, Saksan inflaatioposti sekä Chile), postikortteja (meijeriteollisuus, rautatiekalusto, Coca-Cola, pääsiäinen, Utsjoki ja Orvo Sundelin), perinteistä filateliaa (Puola, Togo, Palau ja rautatiemerkit), ehiöitä (Yhdysvaltojen ehiökuoret), aihefilateliaa (sillat), maksimikortteja (urheilu) ja leimamerkkejä ja -papereita (Intia) sekä numismatiikkaa (Kambodžan setelit), puhelukortteja (Suomen paikalliset puhelinyhtiöt), tulitikkuetikettejä (Suomi) ja pääsylippuja (urheilu).
Olin myös hetken aikaa näyttelyfilatelisti, kun 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa kokoelmiani oli esillä ainakin nuorisofilatelian ja postihistorian luokissa. Blogi toimii hyvänä korvikkeena näyttelyfilatelialle, koska blogissa voi lähes vastaavalla tavalla esitellä omaa kokoelmaansa, mutta ilman kehysmaksuja ja paljon laajemmalle katsojajoukolle.
Sukuvika se on kai tämäkin
Jossain vaiheessa sain tietää, että en ollut ensimmäinen sukuni edustaja Hämeenlinnan Postimerkkikerhossa. Isoisäni Olavi Korte liittyi kerhon jäseneksi 1940-luvulla, myös isäni on ollut filatelisti ja kuulunut Hämeenlinnan Postimerkkikerhoon. Isoisäni oli asianajaja ja tuomari, ja hänen veljensä Kai Korte tunnettiin 1980-luvulla oikeuskanslerina. Toinen sukuvika, jos niin voi leikkisästi sanoa, onkin kiinnostus oikeustieteitä kohtaan.
Olavi Korte on kutsuttu Hämeenlinnan Postimerkkikerhon kokoukseen, joka on pidetty 30. toukokuuta 1941 klo 19.30 Hämeenlinnan Uudessa Hotellissa.
Vaikka en päätynyt lukemaan oikeustieteitä, olen kuitenkin melkein 20 vuoden ajan tehnyt työtä, jossa lainsäädännöllä on olennainen merkitys – nimittäin hankintalainsäädännöllä. Melkein koko työurani olen työskennellyt julkisten hankintojen parissa ja tällä hetkellä viihdyn Hämeenlinnan kaupungin hankintapäällikkönä. Ja mitä sukuun tulee, niin isäni teki pitkän työuran juuri Hämeenlinnan kaupungin palveluksessa. Koulutukseltani olen taloushallinnon tradenomi ja meijeriteknikko (jälkimmäinen näkyy keräilyalueissani).
Syöpä on kamala tauti
Oli lähellä, että olisin jättänyt tämän blogin perustamatta. Nimittäin vaimoni Niina Romström-Korte, joka oli myös filatelisti ja keräilijä, nukkui pois syövän uuvuttamana joulukuussa 2023. Hän tuki minua harrastuksessani, kuten elämässä muutenkin, ja muistan hyvin, kuinka esikoisemme sai ensikosketuksen filateliaan Tavastex 2007 -näyttelyssä.
Niinpä noin vuosi sitten minusta tuli leski ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Päätin kuitenkin perustaa blogin, koska se on yksi tapa saada ajatukset muualle siitä, mitä syöpä on perheelleni tehnyt. Olen syntynyt ja asunut pitkään Hämeenlinnassa, mutta nykyään asun naapurikunta Janakkalan puolella.
Tämän blogitekstin myötä olet saanut käsityksen siitä, kuka on filatelisti ja keräilijä Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana. Kuka on Aapo Korte, muutenkin kuin filatelistina ja keräilijänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti