Hellman rikkoi miljoonan euron rajapyykin

Hellmanin kevään suurhuutokauppa 13.-16.3. teki suomalaisen filatelian historiaa, kun sen kokonaismyynti ylitti peräti miljoona euroa. Milloinkaan ennen suomalainen postimerkkihuutokauppa ei ole päässyt näin korkeaan myyntiin. Tarjolla olleista 3358 kohteesta myytiinkin peräti 96 %.

Klassinen Suomi on ykkönen

Huutokaupan arvokkaimmat kohteet olivat klassisen Suomen postimerkkejä päikköpareina. Korkein hinta, 30 750 euroa, maksettiin 10 pennin isohampaisesta värivirhepainamasta päikköparina 5 pennin merkin kanssa. Toiseksi kallein kohde oli niin ikään päikköpari isohampaisten 5 pennin merkeistä, mutta ilman värivirhepainamaa. Tästä kohteesta maksettiin 24 600 euroa. Isohampainen 8 pennin merkki harvinaisella IV-lävisteellä puolestaan myytiin 7100 eurolla.

Myynnissä oli Hellmanille tunnusomaisesti runsaasti Suomen ensimmäisiä postimerkkejä, ovaalimerkkejä. Niistä korkein hinta, 8600 euroa, maksettiin 5 kopeekan isohelmisestä ovaalimerkistä harvajuovaisella paperilla. Kohde oli mustemitätöity ja kolmelta sivulta täysireunainen. 10 kopeekan käyttämättömästä ja virheettömästä postimerkistä maksettiin 7600 euroa ja jättireunaisesta käyttämättömästä isohelmisestä 5 kopeekan merkistä 7400 euroa. Pienihelminen Mikkeli-leimainen 5 kopeekan merkki herätti myös kovasti kiinnostusta ja se myytiin 3900 eurolla. Pikkuvikainen käyttämätön 10 kopeekan merkki puolestaan myytiin 3700 eurolla.

Myös vuosien 1875–1881 postimerkeistä oli tarjolla hienoja kohteita. Leimapainon 20 pennin merkin 16-ryhmä, jossa yksi merkki on päikköasennossa, kilpailtiin 10 000 euroon. Käyttämätön 20 pennin päikköpari taas nousi 4900 euroon ja kolmen merkin leimattu päikkörivilö kisattiin 3800 euroon. Ylänurkkaisten paras kohde oli 20 pennin kolmirivilö, joka oli kolmelta sivulta hammastamatta. Siitä maksettiin 2000 euroa. Vuoden 1911 kotkamerkeistä oli tarjolla sekä 5 että 40 pennin B-hampaiset merkit. Käyttämättömästä 5 pennistä maksettiin 2250 euroa, leimatusta 40 pennistä 3200 euroa ja käyttämättömästä 40 pennistä peräti 5300 euroa.

Huipputuloksia Saarisen mallista

Huippusuositusta Saarisen mallista saavutettiin jälleen monta hienoa tulosta. Vuoden 1920 tiheähampainen 10 pennin merkki on haluttu erikoisuus, mutta nyt siitä oli tehty uusi löytö: Haapalahden postipysäkillä leimattu kappale. Hieno harvinaisuus myytiin 3900 eurolla. Samasta merkistä oli tarjolla myös kaksi muuta yksilöä – mikä on todella poikkeuksellista, sillä niin harvoin näitä merkkejä on markkinoilla. Näistä merkeistä maksettiin 1800 euroa ja 2000 euroa. Harvinainen leima siis noin kaksinkertaisti kohteen arvon.

Saarismallin B-hampaisista vuosien 1919–1920 merkeistä tavallisin on 40 penniä, mutta vain leimattuna. Käyttämättömänä merkki on huomattavasti harvinaisempi, varsinkin suurina ryhminä. Nyt myynnissä oli kyseisen merkin suurin tunnettu ryhmä, eli kymmenen ryhmä arkin reunasta ja vieläpä tilauseränumerolla. Tästä uniikista kohteesta maksettiin 5000 euroa. Todellinen harvinaisuus oli myös 40 penniä AW2 leveät numerot (L. 115 AW2II). Keräilijät osasivat arvostaa kohteen harvinaisuutta, joten sen hinta kipusi huimaavaan 6400 euroon.

Saarismallin 1 markan oranssi merkki on ulkoisesti vaatimaton, mutta se saattaa kätkeä sisälleen melkoisen yllätyksen. Postitorvivesileimainen 1 markan merkki A-hampaisena on erittäin harvinainen vesileima-asennolla 4. Nyt myynnissä ollut merkki kilpailtiinkin 5150 euroon. Muita hienoja Saarismallin tuloksia ovat mm. L. 92 yläreuna hammastamaton 1700 euroa, L. 122AW2 2150 euroa, L. 133AW1 2150 euroa ja L. 133AW1 2800 euroa.

Korkein hinta, 30 750 euroa, maksettiin 10 pennin isohampaisesta värivirhepainamasta päikköparina 5 pennin merkin kanssa. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Reuna-alueet kiehtovat

Zeppelinin virhepainamia oli myynnissä peräti kolme kappaletta ja niistä maksettiin 2200-2400 euroa kappaleelta. Aunuksen postimerkkejä oli nyt tarjolla erityisen runsas kattaus. Aunuksen koko sarjan hinta nousi leimattuna 1650 euroon ja käyttämättömänä 1150 euroon. Harvinaisesta ensimmäisen painoksen 10 markan merkistä postituoreena maksettiin peräti 3550 euroa, kun sama merkki liimakkeellisena myytiin 800 eurolla. 10 pennin pari oikeataksaisella kortilla kisattiin 1050 euroon.

Myös Pohjois-Inkeri oli poikkeuksellisen hyvin edustettuna. Vanha kokoelma oli purettu osiin, joista esimerkiksi kokoelmasivulla olevat kuusi 10 pennin ”Inkerin hyväksi” lisäpainettua merkkiä nousivat 1700 euroon. Sivulla oli mukana mm. harvinainen ylösalainen lisäpainama. Vastaava 5 markan merkkien kokoelmasivu myytiin 1200 eurolla. Siinäkin oli yhdessä merkissä ylösalaisin oleva lisäpainama. Leimatusta Karjala-sarjasta puolestaan maksettiin 1350 euroa.

Laivapostimerkkejä oli tarjolla sekä määrällisesti että laadullisesti todella poikkeuksellinen otos, mukana jopa uniikkeja kohteita. Lahtis-höyrylaivan vuoden 1866 25 ja 50 pennin merkeistä, jotka ovat ainoat tunnetut, maksettiin huikeat 10 000 euroa. Näistä laivapostimerkeistä käytiin yksi huutokaupan tiukimmista kisoista, sillä niistä jätettiin peräti 54 tarjousta. Borgå Ångfartygs Aktiebolagin vuoden 1895 25 pennin merkistä tunnetaan vain yksi lähetys, joka myytiin nyt 3300 eurolla. Ångbåts Aktiebolaget Ålandin vuoden 1870 sarjan kolme merkkiä, 25 penniä punainen, 25 penniä ruskea sekä 50 penniä punainen, myytiin irtonaisina 5300 eurolla. S.T.A. Sommaröarna -yhtiön ainoa tunnettu postilähetys vuoden 1920 merkeillä nousi 3400 euroon.

Kuvioleimoista kiehtovin oli nro 270 hienolla kirjatulla ehiökuorella mallin 1889 lisämerkkien kera leimattuna Joensuussa 1890. Kohteesta maksettiin 1600 euroa. Ensipäivänkuorista hienoin tulos oli leijonamalli 1930:n 1,75 markkaa keltainen käytettynä 16.6.1940. Tästä kirjeestä maksettiin 2700 euroa. Samana päivänä ilmestyneistä kahdesta lisäpainamamerkistä (1,75 ja 2,75 markkaa) oli tarjolla peräti kaksi ensipäivänkuorta, jotka molemmat myytiin 1850 eurolla.

Kallein kokoelmakohde oli Helsingin kaupunginpostin 1866–1891 näyttelykokoelma, joka kilpailtiin 9300 euroon. Saman keräilijän laatimasta Tampereen paikallispostin kokoelmasta maksettiin 5500 euroa. Kokoelma sisälsi mm. kaikki tunnetut postilähetykset, eli kolme kirjettä. Suomesta oli tarjolla paljon arvokokoelmia, jotka myytiin 1000-3000 eurolla kukin. Saarismallin erikoiskokoelmasta maksettiin 4200 euroa. Varastoeristä maksettiin parhaimmillaan jopa 4400 euroa.

Ulkomaat: Sveitsi, USA ja Puola

Ulkomaiden postimerkeistä kiinnostavin tarjonta oli Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Kummastakin maasta hajotettiin merkittävä kokoelma, joista kummastakin saavutettiin yhteensä noin 25 000 euron tulos. Kallein Sveitsin yksittäiskohde oli Zürichin kantonin ensimmäinen postimerkki kuorella. Tästä 4 rappenin mustasta postilähetyksestä maksettiin 9800 euroa. Yhdysvalloista huomattava oli esimerkiksi 50 postimerkin erä vuoden 1869 julkaisua, joka myytiin 2450 eurolla. Hienosti nousivat myös vuoden 1894 sarjan yläarvot. Kahden dollarin nimellisarvoisesta Madisonista maksettiin siististi leimattuna 1350 euroa ja viiden dollarin Marshallista 1300 euroa. Vuoden 1898 yhden dollarin Trans-Mississippi -merkki puolestaan nousi 1050 euroon.

Muistakin maista oli tarjolla mukavia kohteita, jotka puuttuvat useimpien keräilijöiden maakokoelmista. Nyt myytiin mm. Ruotsin molemmat Värnamo-merkit sekä Norjan pakolaishallituksen Lontoo-sarja vuodelta 1943. Kokoelmia oli tarjolla monista eri maista. Esimerkiksi hyvä Ruotsi-kokoelma vaihtoi omistajaa 2150 eurolla ja Viron varastoerä 1850 eurolla. Myös mm. Saksasta oli tarjolla runsaasti kokoelmia.

Puolasta oli tarjolla erittäin hyvää materiaalia. Suoranainen helmi oli kuori Varsovasta Pietariin vuonna 1861. Se oli frankeerattu kahdella Puolan ensimmäisellä postimerkillä. Hienolaatuinen ja näyttävä kuori kilpailtiinkin 4800 euroon. Tarjolla oli myös Puolan ykkösiä irtomerkkeinä. Niistä maksettiin 350-1450 euroa laadun mukaan. Vanhan Puolan kokoelmasta, joka ei kuitenkaan sisältänyt ykköstä, maksettiin 1350 euroa.

Sekalaisia eriä ja muuta keräilytavaraa

Sekalaisista eristä kiehtovin oli löytöerä Kiinan materiaalia. Mukana oli niin vanhaa Kiinaa keisarikunnan ajalta kuin uudempaa kansantasavallan aikaakin. Kahteen kansioon ja monenlaisiin pusseihin tallennetut merkit pitivät sisällään myös Shanghain postia sekä muita paikallisposteja. Kansantasavallasta oli useita arvokkaita sarjoja. Niinpä tästä kohteesta käytiinkin todella kova kilpailu, joka päättyi lopulta 3700 euron myyntihintaan. Kovasti kiinnostusta herätti myös sekalainen arkkierä, jossa oli paljon aihemerkkejä sekä Koreaa, mutta jonkin verran myös Kiinaa. Tämä arkkilaatikko kisattiin 1600 euroon.

Aihefilateliaa oli tarjolla monipuolinen kattaus. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä, että Europa CEPT -merkit herättivät ostajien mielenkiintoa. Hieno CEPT-kokoelma myytiin kovan kilpailun jälkeen 2400 eurolla. Hyvä kala-aiheinen kokoelma vaihtoi omistajaa tuhannella eurolla ja shakkikokoelma myytiin samaan hintaan. Hyviä tuloksia saatiin myös esimerkiksi taide-, lääketiede- ja tupakka-aiheisista kokoelmista.

Myynnissä oli myös runsaasti ei-filateelisia keräilykohteita. Niistäkin saavutettiin paljon hyviä tuloksia. Hopeinen puolitoista kiloa painava kahviastiasto myytiin 1150 eurolla, Borel Filsin kultainen taskukello 1300 eurolla, naisten valkokultainen ja timantein koristeltu taskukello Eterna 1400 eurolla, pinssikokoelma 1850 eurolla, Tynellin pöytälamppu 2300 eurolla, vuoden 1880 20 markan kultaraha 1300 eurolla, vuoden 1905 10 markan kultaraha 3800 eurolla, vuoden 1926 10 markan kultaraha 1150 eurolla, saman vuoden 200 markan kultaraha 1300 eurolla, vuoden 1945 5000 markan seteli 1200 eurolla, venäläinen hopearupla vuodelta 1741 5300 eurolla, venäläinen Borodinon muistorupla vuodelta 1839 2300 eurolla ja Venäjän laivaston miekka 5300 eurolla.

Lähde ja teksti sekä kuva:

Oy Hellman Huutokauppojen tiedote 26.3.2024

Suomen rautatiemerkit: Jokioisten rautatie ja sen merkit

Jokioisten rautatie tunnetaan myös Jokioisten–Forssan rautatienä, joka otettiin käyttöön liikenteelle vuonna 1898. Se oli kapearaiteinen rautatie (raideleveys 750 millimetriä) välillä Humppila–Forssa. 9. joulukuuta 1898 radalla alkoi väliaikainen rautatieliikenne ja 25. lokakuuta 1899 alkoi yleinen tavara- ja henkilöliikenne.

Kymmenen markan sininen merkki vuoden 1930 julkaisusta.

Miksi rautatien nimessä on Jokioinen, kun rata kulki Humppilasta Forssaan? Siksi, että rata kulki Jokioisten kautta ja siksi, että rautatieyhtiön pääomistajana toimi vuoteen 1918 saakka Jokioisten kartano. Kartanolta yhtiön omistus siirtyi Suomen valtiolle.

Radan päälinjalla oli pituutta 22,4 kilometriä, sivu- ja syrjäraiteineen pituutta kertyi yhteensä 25,7 kilometriä. Aluksi liikennepaikkoja oli viisi: Humppilan, Jokioisten ja Forssan lisäksi Minkiö sekä seisake Jokioisten kartanon kohdalla. Uusia seisakkeita otettiin 1930-luvulla käyttöön noin kymmenen. Koska Forssassa erityisesti kangasteollisuus ja Jokioisilla erityisesti metalliteollisuus tarvitsivat kuljetuksiin rautatietä, oli tavaraliikenteellä olennainen merkitys radalle. Vilkkain vuosi oli sotavuosi 1940, jolloin kuljetettiin 90 000 tonnia tavaraa.

20/4 markan punainen merkki. Kuvassa on vasemmalta oikealle pienikokoinen (1953), keskikokoinen (1951) ja isokokoinen (1946) päällepainama.

Matkustajia oli enimmillään yli 400 000, vuosi oli 1945. Vertailun vuoksi voi kertoa, että vuonna 1914 toisessa luokassa oli noin 2900 matkustajaa ja kolmannessa luokassa noin 44 300 matkustajaa.

Henkilöliikenne loppui radalla vuonna 1954 ja tavaraliikenne 20 vuotta myöhemmin. Osa alkuperäisestä Jokioisten rautatiestä on nykyään museokäytössä. Jokioisten Museorautatiellä pääsee matkustamaan kesäisin.

30/10 markan violetinruskea merkki, joka ilmestyi vuonna 1948.

Jokioisten rautatiellä on vuosien saatossa, ennen museorautatieaikaa, ollut käytössä yhdeksän höyryveturia, neljä moottoriveturia ja kaksi moottorivaunua. Ensimmäiset höyryveturit olivat yhdysvaltalaisten yritysten valmistamia märkähöyryvetureita, joissa kattilasta tuleva höyry ei käy välillä tulistimessa. Siksi ne ovat tulistinhöyryvetureita epätaloudellisempia ja heikkotehoisempia.

Moottorivetureista kolme ensimmäistä ostettiin vuonna 1960 Loviisan–Vesijärven rautatieltä, kun ne kävivät siellä tarpeettomiksi leveäraiteistamisen johdosta. Neljäs moottoriveturi ostettiin Hyvinkään–Karkkilan rautatieltä, kun toiminta siellä päättyi vuonna 1967. Vuosina 1930 ja 1932 käyttöön otetut moottorivaunut valmisti Valtionrautateiden Pasilan konepaja.

Ensimmäiset rautatiemerkit 1899 – ehdotemerkkejä vuotta aiemmin

40 markan musta merkki vihreällä paperilla. Arvomerkinnässä on keskikokoiset numerot. Merkki ilmestyi vuonna 1950.

Jokioisten rautatien ensimmäiset rautatiemerkit ilmestyivät vuonna 1899. Edelliseltä vuodelta tunnetaan kuitenkin ehdotemerkkejä. Kaj Hellmanin ja Björn-Eric Saarisen Suomen rautatiepakettimerkkien kirjan mukaan päätyyppejä on 75 erilaista. Vaikka alla julkaisulla (käytetään myös nimitystä malli) viitataan tiettyyn vuoteen, se ei tarkoita, että kaikki julkaisun merkit olisivat ilmestyneet juuri kyseisenä vuonna.

Vuoden 1899 julkaisussa oli 25 pennin punainen ja 50 pennin vihreä merkki. Vuoden 1901 julkaisussa merkit olivat 20 penniä ruskea, 25 penniä ruskea, 25 penniä roosa, kolme markkaa kellanoliivi sekä päällepainamat kolme markkaa / 20 penniä kellanoliivi ja kolme markkaa / 25 penniä roosa.

30/3 markan vihreä merkki. Kuvassa on vasemmalla pienikokoinen päällepainama (1953) ja oikealla keskikokoinen päällepainama (1951). Merkistä ei tunneta isokokoista päällepainamaa.

Vuoden 1918 julkaisusta tunnetaan yhden markan sininen, kolmen markan sininen ja kolmen markan oranssi merkki; niissä teksti oli suomeksi ja ruotsiksi. Vuonna 1927 ilmestyi yhden markan sininen merkki, joka vastaa vuoden 1918 julkaisua, mutta teksti on vain suomen kielellä.

Vuodesta 1930 eteenpäin Jokioisten rautatien rautatiemerkit ovat kuva-aiheeltaan samanlaisia. Julkaisussa 1930 merkit olivat kolme markkaa sinertävänvihreä, neljä markkaa punainen, kuusi markkaa sininen, kuusi markkaa ruskea, kymmenen markkaa sininen, kymmenen markkaa keltainen ja kymmenen markkaa violetinruskea. Kyseiseen julkaisuun lasketaan mukaan myös 1940- ja 1950-luvuilla käyttöön tulleet päällepainamerkit; ne ovat 5/4 markkaa punainen, 5/6 markkaa keltainen, 15/3 markkaa vihreä, 20/4 markkaa punainen, 30/3 markkaa vihreä, 30/10 markkaa violetinruskea, 50/4 markkaa punainen, 50/6 markkaa sininen ja 75/10 markkaa sininen. Vuoden 1930 julkaisusta tunnetaan lisäksi ainakin 19 erilaista värikoevedosta.

50 markan musta merkki lohenpunaisella paperilla. Arvomerkinnässä on isokokoiset numerot. Merkki ilmestyi vuonna 1952.

Vuoden 1950 julkaisussa painatus tapahtui kaksivaiheisesti siten, että arvomerkintä painettiin erikseen. Tästä syystä merkkejä on pienillä, keskikokoisilla ja isoilla numeroilla. Viittä markkaa on musta painatus keltaisella paperilla, musta painatus sinisellä paperilla, vihreä painatus vaaleanvihreällä paperilla ja vihreä painatus sinisellä paperilla. Lisäksi julkaisuun kuuluvat seuraavat rautatiemerkit: 30 markkaa vihreä (valkoinen paperi), 40 markkaa musta (vihreä paperi), 50 markkaa musta (lohenpunainen paperi), 50 markkaa musta (lilankarmiini paperi), sata markkaa musta (oranssinkeltainen paperi), sata markkaa musta (vaaleanlohenpunainen paperi), sata markkaa vihreä (oranssinkeltainen paperi), sata markkaa vihreä (melkein valkoisesta sitruunankeltaiseen vaihteleva paperi), 200 markkaa musta (lohenpunainen paperi), 300 markkaa musta (valkoinen paperi) ja 500 markkaa musta (sitruunankeltainen paperi). Päällepainamamerkit ovat 40/10 markkaa sininen ja 200/4 markkaa punainen.

Viiden markan musta merkki keltaisella paperilla. Merkki ilmestyi vuonna 1953.

Jokioisten rautatien rautatiemerkkien viimeisessä julkaisussa (1963) päällepainettiin rahanuudistuksesta johtuen aiemmin ilmestyneitä merkkejä. Tekstin mk päälle painettiin kirjain P tarkoittaen penniä. Merkit olivat viisi penniä/markkaa vihreä (sininen paperi), 20/4 penniä/markkaa punainen, 30 penniä/markkaa vihreä (valkoinen paperi), 40 penniä/markkaa musta (vihertävä paperi), 50 penniä/markkaa musta (lila paperi), sata penniä/markkaa vihreä (sitruunankeltainen paperi), 200 penniä/markkaa musta (lohenpunainen paperi), 300 penniä/markkaa musta (valkoinen paperi) ja 500 penniä/markkaa musta (vaaleankeltainen paperi).

Neljässä viimeisessä päätyypissä on myös päällepainama, mutta poikkeuksena aiempiin päällepainamiin on, että kyseessä on musta suorakaide. Sillä peitettiin vanhan arvomerkinnän nollat, jolloin sadan, 200, 300 ja 500 markan merkeistä saatiin yhden, kahden, kolmen ja viiden markan merkit.

Viiden markan musta merkki sinisellä paperilla. Arvomerkinnässä on isokokoinen numero. Merkin tiedetään ilmestyneen vuonna 1954, koska arkki on hammastettu kokonaan. Vuonna 1956 kyseinen merkki on ilmestynyt siten, että arkin ulkoreunat ovat hammastamatta, jolloin merkistä voi olla esimerkiksi kaksi sivua hammastamatta.

Lähteet:

Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993

Jokioisten Museorautatie: https://www.jokioistenmuseorautatie.fi -sivusto > Matkailija > Historia (23.3.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Jokioisten rautatie ja Märkähöyryveturi (23.3.2024)

Pohjois-Inkerin postimerkit ilmestyivät vuonna 1920

Suomessa toimi heinäkuusta 1919 vuoteen 1921 Pohjois-Inkerin väliaikainen pakolaishallitus eli Pohjois-Inkerin Hoitokunta. Hoitokunnan keskeisenä tavoitteena oli Pohjois-Inkerin liittäminen Suomeen.

Hoitokunta julkaisi vuonna 1920 omia postimerkkejä, jotka painettiin Viipurin Kirja- ja Kivipainossa. Ensimmäinen sarja ilmestyi 21. maaliskuuta ja sen suunnitteli luutnantti Frans Kamara (entinen Lindstedt). Merkit muistuttavat Saarisen mallin postimerkkejä – sillä erotuksella, että leijonan tilalla on Inkerin vaakuna.

Ensimmäisessä sarjassa oli seitsemän merkkiä: 5 penniä vihreä, 10 penniä punainen, 25 penniä ruskea, 50 penniä sininen, 1 markka punainen/harmaa, 5 markkaa violetti/harmaa ja 10 markkaa ruskea/harmaa. Penniarvoisia merkkejä painettiin kutakin 200 000 kappaletta. Yhden markan merkkiä painettiin 10 000 kappaletta. Sarjan harvinaisimmat postimerkit ovat viiden ja kymmenen markan merkit, joita painettiin vain 3000 ja 2500 kappaletta.

Pohjois-Inkerin toisen sarjan viiden markan postimerkki.

Pohjois-Inkerin toinen sarja ilmestyi 17. elokuuta ja sen suunnittelusta, piirtämisestä ja kaivertamisesta vastasi litografi Gustav Niemeyer. Sarjan postimerkkejä on olemassa myös Inkerin hyväksi -lisäpainamalla vuodelta 1921.

Toisessa sarjassa oli myös seitsemän merkkiä: 10 penniä oliivi/sininen, 30 penniä ruskea/vihreä, 50 penniä sininen/ruskea, 80 penniä violetti/harmaa, 1 markka punainen/harmaa, 5 markkaa violetti/punainen ja 10 markkaa ruskea/violetti. Jokaista penniarvoista merkkiä painettiin 150 000 kappaletta. Yllättävää kyllä, sarjan harvinaisin merkki on yhden markan postimerkki, jota painettiin 46 000 kappaletta. Viiden markan merkin painosmäärä oli 50 000 ja kymmenen markan merkin painosmäärä 49 000.

Moni kerää Pohjois-Inkerin postimerkkejä osana Suomi-keräilyä, mutta on myös heitä, jotka ovat erikoistuneet näiden 14 merkin keräämiseen. Postimerkkinäyttelyissä on mm. ollut esillä ainakin yksi kokoelma pelkästään Pohjois-Inkeristä. Merkkejä on olemassa myös hammastamattomina ja melko harvinaisilla hammaste-erikoisuuksilla. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen keräilyalue.

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Pohjois-Inkerin Hoitokunta (23.5.2019)

Turun Kevät 2024 ja Postikortin Päivät 20.-21.4.

Turussa järjestetään 20.-21. huhtikuuta Turun Postimerkkikerhon ja Suomen Postikorttiyhdistys Apollon yhteinen kevätnäyttely. Tapahtumapaikkana on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän juhlasali (Eerikinkatu 3 A, Turku).

Turun Kevään 2024 ja Postikortin Päivien mainos. Kuva: Seppo Louhivuori.

Paikan päällä on kauppiaita, taiteilijoita, arpajaiset, kahvio sekä postimerkkien ja -korttien arviointia. Turun Kevääseen ja Postikortin Päiville on vapaa sisäänpääsy. Sekä lauantaina että sunnuntaina tapahtuma on avoinna klo 10-15.

Lähde:

Turun Postimerkkikerho ry: https://turunpostimerkkikerho.fi/turunkevat2024 (21.3.2024)

Postimerkki nostaa esiin meriajokkaan, Itämeren avainlajin

Toukokuun 8. päivä 2024 Åland Post tuo esille meriajokkaan postimerkkisarjassa EUROPA, jonka teemana on vedenalainen kasvisto ja eläimistö. ”Ahvenanmaan vedenalainen luonto tarjoaa sekä ainutlaatuisia että hyvin säilyneitä elinympäristöjä. Yhteistyössä postimerkkitaiteilija Katja Syrjän kanssa olemme päättäneet nostaa esiin jännittävän meriajokkaan, jolla on tärkeä rooli Itämeren ekosysteemille ja ilmastolle”, sanoo Johanna Finne, markkinoinnin suunnittelupäällikkö Åland Postin postimerkkiosastolta.

Meriajokas (Zostera marina) on vedenalainen putkilokasvi, joka on ainut laatuaan Itämeressä. Se tarvitsee kasvaakseen suolaa ja viihtyy parhaiten pehmeillä hiekkapohjilla, jossa se muodostaa tiheitä merenalaisia niittyjä. Meriajokas lisääntyy enimmäkseen suvuttomasti, kaikki kasvit ovat siis toistensa geneettisiä kopioita. Suomen vanhimman meriajokasniittykloonin uskotaan olevan Eckerön rannikolla Ahvenanmaalla. Sen on arvioitu olevan yli 1000 vuotta vanha.

Maksimikortti on valokuva meriajokasniitystä Eckerössä Ahvenanmaalla. Kuva: Åland Post.

Meriajokas muodostaa yhden maailman kaikkein arvokkaimmista ekosysteemeistä. Se edesauttaa lajien monimuotoisuutta, koska tuhannet pienet kalat ja äyriäiset sekä miljoonat selkärangattomat eläimet löytävät ravintoa ja suojaa meriajokasniityistä. Se sitoo myös sedimenttiä ja varastoi hiiltä ja ravinteita lehtiinsä. Tutkijoiden mukaan yksi hehtaari meriajokasta sitoo 35 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin yksi hehtaari sademetsää. Meriajokas on kuitenkin vähentynyt jyrkästi. Syinä ovat samea vesi, ylikalastus ja rihmalevän yleistyminen, ne saavat aikaan sen, että auringonvalo ei pääse tarpeeksi syvälle ja kasvu tukahtuu.

Postimerkkitaiteilija Katja Syrjälle meriajokas oli tuttu jo ennestään sekä aiheena että materiaalina. Hän loi postimerkkityönsä litografialla. Julkaisua varten hän piirsi ja etsasi kuparilevyille myös lähes 15 eri lajia, kuten simpukoita, kotiloita ja katkarapuja, jotka hän ompeli postimerkin alkuperäistyöhön. – Tutustuin meriajokkaaseen vuoden 2015 paikkeilla meribiologi Christoffer Boströmin luennolla ja ihastuin täysin tähän Itämerelle tärkeään kasviin. On hienoa saada näyttää ja levittää tietoa meriajokkaasta postimerkin avulla, sanoo Katja.

Organisaatio PostEuropin jäsenmaat julkaisevat vuosittain EUROPA-postimerkkejä, joilla on yhteinen teema ja ne on varustettu erityisellä EUROPA-logolla.

Julkaisun suunnittelusta ovat vastanneet Johanna Finne ja Rebecka Lundén. Postimerkkiä painetaan 40 000 kappaletta Cartor Security Printers -painossa 4-värioffsetilla; lisäksi merkissä on foliointi. Maksuarvo on Europa (3,20 euroa) ja ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 4,20 euroa. Postimerkin koko on 35 x 35 mm ja arkissa on 2 x 15 merkkiä. Paperi on 110 g/m2. Merkin hammaste on 13 per 2 cm.

Ensipäivänkuori muistuttaa meriajokkaasta tehtyä paperia, jota taiteilija Katja Syrjä valmistaa käsin. Kuva: Åland Post.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 14. maaliskuuta 2024

Ahvenanmaan saaristo ikuistettuna postimerkkiin

Toukokuun 8. päivä 2024 Åland Post julkaisee tämänvuotisen postimerkin SEPAC-postimerkkisarjassa, jonka aihe on Euroopan pienten postilaitosten valitsema. ”Vuoden aiheeksi valittiin huippunähtävyydet. Oli aika luonnollista valita postimerkkiin saaristomme, jossa on tuhansia saaria, luotoja ja pikkusaaria – ainutlaatuinen kokonaisuus kansainvälisesti katsottuna. Anette Gustafssonin postimerkkitaideteoksen avulla haluamme inspiroida ihmisiä kaikkialla maailmassa ja näyttää Ahvenanmaan saaristoa”, kertoo Johanna Finne, markkinoinnin suunnittelupäällikkö Åland Postin postimerkkiosastolta.

Ruotsalainen taiteilija Anette Gustafsson on maalannut akvarelleilla kesäisen näkymän, johon hän vangitsi ahvenanmaalaisen saariston piirteet paljaine luotoineen, lehtevine pikkusaarineen, siltoineen, purjeveneineen ja harvoine asutuksineen. Anette on viettänyt paljon aikaa Rödhamnin saarella Maarianhaminan ulkopuolella, jossa hän on pyörittänyt venesatamaa, ja saari on inspiroinut monia hänen maalauksiaan.

– Meri ja saaristo inspiroivat minua, joten ilahduin, kun minua pyydettiin tähän tehtävään. Olen aina hakeutunut meren äärelle. Taivaan ja meren näkeminen vaikuttaa minuun vahvasti. Rödhamn merkitsee minulle paljon, ja sen kalliot ovat tietysti vähän mukana postimerkkijulkaisussa. Postimerkkiarkin kivet ovat yhdessä suosikkipaikoistani, josta avautuu näköala merelle ja radiomajakalle. Istun siellä mielelläni luonnostelemassa, Anette kertoo.

Ahvenanmaan saaristo ja sen mosaiikkimaiset monet saaret, matalat lahdet ja lahtijärjestelmät muodostavat ainutlaatuisen saarimaailman Itämeressä. Saaristossa on yli 6700 saarta, jotka ovat yli 2500 neliömetriä ja noin 20 000 saarta, jotka ovat alle 0,25 hehtaaria. Meri ja saaristo, joka tarjoaa rauhaa, ulkoilumahdollisuuksia ja luontoelämyksiä, houkuttelee vuosittain yli miljoona matkailijaa.

Postimerkin maksuarvo on Europa (3,20 euroa) ja ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 4,20 euroa. Merkkiä painetaan 40 000 kappaletta Cartor Security Printers -painossa 4-värioffsetilla. Postimerkin koko on 50 x 25,2 mm ja arkissa on 2 x 12 merkkiä. Paperi on 110 g/m2. Merkkien hammaste on 13 per 2 cm. Julkaisun suunnittelusta on vastannut Johanna Finne.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 12. maaliskuuta 2024

Puolan 20-vuotista itsenäisyyttä juhlistettiin postimerkkijulkaisulla, johon kuului myös pienoisarkki

Puolasta tuli itsenäinen tasavalta 11. marraskuuta 1918. Itsenäistymiseen johti Saksan antautuminen ensimmäisessä maailmansodassa. Ennen tasavaltaa oli vuodesta 1916 alkaen ollut Puolan kuningaskunta, joka oli käytännössä Saksan hallinnassa ollut nukkevaltio.

Tasan 20 vuotta myöhemmin, 11.11.1938, Puolan posti julkaisi 13 postimerkkiä ja yhden pienoisarkin 20-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

Pienoisarkissa ovat Józef Piłsudski (1867–1935), Gabriel Narutowicz (1865–1922), Ignacy Mościcki (1867–1946) ja Edward Rydz-Śmigły (1886–1941).

Piłsudski oli Puolan ensimmäinen valtionpäämies vuosina 1918–1922. Lisäksi hän oli maansa tosiasiallinen johtaja vuodesta 1926 vuoteen 1935. Narutowicz oli Puolan ensimmäinen presidentti, mutta hän ehti toimia virassaan vain viisi päivää, koska taiteilija Eligiusz Niewiadomsk murhasi hänet Varsovassa melko pian virkaanastujaisten jälkeen.

Mościcki toimi Puolan presidenttinä vuodet 1926–1939. Rydz-Śmigły oli maansa epävirallinen johtaja vuodesta 1935 vuoteen 1939 ja toisen maailmansodan alussa hän toimi Puolan asevoimien komentajana. Hänen nimensä näkee kirjoitettavan myös muodossa Edward Śmigły-Rydz.

Pienoisarkin Stanley Gibbons -numero on MS348a. Sitä painettiin puoli miljoonaa kappaletta.

Puolan filateliaan voit tutustua tämän blogin tekstissä 27. tammikuuta 2024.

Lähteet:

StampWorld: https://www.stampworld.com/en/ -sivusto > Catalogue > Poland > Poland > 1930-1939 > 1938 (16.3.2024)

Stanley Gibbons Limited: Poland – 2nd Edition, Stamp Catalogue, 2023

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Edward Rydz-Śmigły, Gabriel Narutowicz, Ignacy Mościcki, Józef Piłsudski ja Puola (16.3.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Europa 2020/2021 – Band 15: Osteuropa, 105. Auflage

Poczta Polska: https://filatelistyka.poczta-polska.pl

Polski Związek Filatelistów (PZF): https://zgpzf.pl

Bundesarbeitsgemeinschaft Polen im Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.arge-polen.de

The Polonus Polish Philatelic Society: https://polonus.org

The Polish-Canadian Coin & Stamp Club ”Troyak”: https://troyakclub.com

Pääsiäinen on yksi suosituimmista aiheista postikorteissa – Mutta kuinka moni tietää, miksi pääsiäistä vietetään?

Yksi suosituimmista aiheista postikorteissa on pääsiäinen – osittain siksi, että silloin lähetetään kolmanneksi eniten kortteja vuoden aikana. Mutta myös siksi, että pääsiäistä voi kuvata postikorteissa vaikka kuinka monella eri tavalla. Silti, aivan kuten joulunkin kohdalla, kaikki eivät tiedä, miksi pääsiäistä vietetään.

Aluksi täytyy kuitenkin kertoa, miksi itse kerään pääsiäisaiheisia postikortteja. Merkittävin syy siihen on, että menimme vaimoni kanssa naimisiin pääsiäisenä vuonna 2004. Valitettavasti, kuten voitte Taiteile ITE -blogistani lukea, emme pääse juhlistamaan 20-vuotishääpäivää.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Pääsiäistipu keinumassa ja pääsiäispupu sekä pajunkissoja. Hauskaa Pääsiäistä. No 4901/10.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Pääsiäismuna täynnä setelinippuja, pääsiäistipu ja pajunkissoja. Hyvää Pääsiäistä. Kuvataide – Bildkonst. Kulkenut postikortti, kenttäpostia 19.4.1943.

Toinen tärkeä syy on se, miksi pääsiäistä vietetään. Sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi eli kyseessä on kristillinen juhla. Kirkoissa on ennen pääsiäistä hiljainen viikko, joka päättyy pitkäänperjantaihin: päivään, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista ja sitä voidaan kutsua myös kärsimys- tai piinaviikoksi.

Pääsiäisviikko alkaa aina sunnuntaista

Vuosittain pääsiäistä vietetään eri ajankohtana, joka osuu 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta välille. Pääsiäisviikko alkaa kuitenkin aina sunnuntaista. Suomessa viralliset pyhäpäivät ovat pitkäperjantai, pääsiäispäivä ja toinen pääsiäispäivä. Pitkäperjantai on nimensä mukaisesti aina perjantai, pääsiäispäivä on aina sunnuntai ja toinen pääsiäispäivä on aina maanantai; usealla työpaikalla ne ovat vapaapäiviä.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Narsisseja. Hyvää Pääsiäistä! Paletti OVH 350/831001. Kulkenut postikortti, Helsinki 10.4.1990.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Jeesus Kristus. Hyvää Pääsiäistä. PR kortti.

Joskus hiljaista viikkoa kutsutaan pääsiäisviikoksi, mutta kirkkovuoteen kuuluva pääsiäisviikko alkaa pääsiäissunnuntaista. Kumpikin, sekä hiljainen viikko että pääsiäisviikko, on tärkeä viikko pääsiäisen kannalta.

Kristinuskon tärkeimpiä asioita on Kristuksen ylösnousemus, koska ilman uskoa ylösnousemukseen ei kristillistä kirkkoa olisi olemassa. Siksi pääsiäinen on kristillisistä juhlista merkittävin. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen syntimme.

Jeesuksen haudassa oloa muistetaan hiljaisena lauantaina, joka on heti pitkäperjantain jälkeen. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsille Emmauksen tiellä – tätä tapahtumaa juhlitaan toisena pääsiäispäivänä.

Palmusunnuntain, pitkäperjantain ja hiljaisen lauantain lisäksi hiljaisen viikon päivät ovat hiljaisen viikon maanantai, hiljaisen viikon tiistai, hiljaisen viikon keskiviikko ja kiirastorstai. Suomalaisessa kansanperinteessä päivien nimet ovat palmu- eli virposunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai sekä lankalauantai.

Ylempi postikortti:

Pääsiäismuna, pajunkissa ja kolme pääsiäistipua. Hyvää Pääsiäistä! toivoo: (kortin alalaitaan kirjoitettu käsin Onea Matildalle Toivoo K V). Postkarte – Carte postale. Weltpostverein – Union postale universelle. Sana postikortti on myös monella muulla kielellä.

Alempi postikortti:

Pääsiäistipu kuoriutumassa ja kaksi muuta pääsiäistipua. Hauskaa Pääsiäistä! Sarja D. No 323. Kulkenut postikortti, Lahti 1.4.1920.

Pääsiäinen on paitsi kristillisistä juhlista merkittävin niin myös vanhin; sitä tiedetään vietetyn jo 100-luvulla.

Pääsiäisperinteitä virpomisesta mämmiin

Suomalaisissa pääsiäispostikorteissa ovat yleensä aiheina Raamatun tapahtumien lisäksi erilaiset pääsiäisperinteet.

Palmusunnuntain perinteisiin kuuluu virpominen ovelta ovelle. Lapset käyvät virpomassa noidiksi ja muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina. Palkaksi he usein saavat makeisia. Virpomisella muistetaan palmunlehvätervehdyksiä, joilla osoitettiin Jeesukselle kunniaa Hänen matkallaan.

Pääsiäisen koristeita ovat pääsiäispuput ja -tiput, pajunkissat, rairuohot, narsissit sekä pääsiäismunat. Osa niistä liittyy uuden elämän syntyyn ja kevääseen. Pääsiäispyhien lähestyessä kaupat ovat täynnä erilaisia pääsiäiskoristeita – osa tykkää askarrella koristeensa itse.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kana ja tipuja, pääsiäismunia ja pajunkissoja sekä kukka-asetelma. Muotoonleikattu postikortti. Hyvää Pääsiäistä. Paletti 32204. Original: Elisa Kanto. Kulkenut postikortti, Hämeenlinna 10.4.2006.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Lapsi ja pääsiäismuna. Valokuvapostikortti. Hauskaa Pääsiäistä! 793/6. Kulkenut postikortti, Iisalmi 27.3. (vuosiluvusta ei saa selvää, Saarismallin postimerkki).

Myös ruoalla on erityinen merkitys pääsiäisen vietossa. Kukapa meistä ei olisi maistanut mämmiä, joka jakaa mielipiteitä vahvasti. Mämmistä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta ex-hiihtäjä Juha Mietoa, joka syö mämmiä jopa 40 tuokkosta. Tuokkosta kutsutaan myös ropposeksi; se on pakkaus, joka sisältää noin 700 grammaa mämmiä. Muita pääsiäisruokia ovat esimerkiksi munamaito, lammaspaisti ja pasha. Pääsiäisen yhteydessä on mainittava myös suklaa.

Pääsiäisperinteisiin kuuluvat lisäksi musiikki, näytelmät ja Pohjanmaalla pääsiäiskokko.

Pääsiäiskirjeistä ja -runoista siirryttiin vähitellen postikortteihin

1820-luvulta alkaen käytettiin tuohilevyä tai paperinpalaa pääsiäistervehdykseen. Lapset lähettivät pääsiäiskirjeitä ja -runoja toisilleen pääsiäislauantaina. Kirjeen tai runon toimittaminen tapahtui salaa, koska tarkoitus oli, että se olisi peräisin noidalta.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Pääsiäismunien maalausoperaatio kesken. Urakka – Ett drygt jobb. Design Virpi Pekkala. Posti.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Pääsiäismuna, -pupu ja -kana. Postikortti, jonka voi itse värittää. Hyvää pääsiäistä! Glad påsk! ”Voit tulostaa tämän kuvan väritettäväksi myös osoitteesta: posti.fi/kortit. Aidot asiat ovat harvoin korvattavissa sähköisesti. Tunteet eivät koskaan.” Posti.

Pääsiäiskirjeistä ja -runoista siirryttiin pääsiäispostikortteihin 1800-luvun lopulla. Aluksi pääsiäiskortteja oli sekä mustavalkoisia että värillisiä. 1900-luvun alussa postikorteissa alettiin käyttää mustavalkoisia valokuvia, jotka joskus väritettiin elävämmän vaikutelman aikaansaamiseksi.

Pääsiäinen on kolmanneksi suosituin korttisesonki. Sen edelle menevät joulu ja ystävänpäivä. Pääsiäiskorttien lähettäminen on ollut suosituinta 1900-luvun alkupuolella ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen 1960-luvulle saakka. 1990-luvulta alkaen on taas lähetetty enemmän pääsiäiskortteja.

Pääsiäispostikortteja on julkaistu maailmanlaajuisesti paljon. Toisin sanoen on turha kuvitella, että saisi mitenkään kerättyä niitä kaikkia. Moni keskittyy tietyn maan pääsiäiskortteihin tai vanhoihin pääsiäiskortteihin. Itse ostan niitä harvakseltaan, lähinnä kuva-aiheen perusteella. Minulle ei ole väliä kortin maalla, iällä tai harvinaisuudella.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kaksi hiirtä ja pajunkissoja. Postikortin on piirtänyt Marjaliisa Pitkäranta. Neljä vuodenaikaa: Kevät. Annansilmät. Kulkenut postikortti, Helsinki 8.4.1998.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Lapsi syömässä mämmiä tuokkosesta sekä muutama tipu ja pajunkissoja. God Påsk. Kuvataide – Bildkonst. 365/10.

Hyvää pääsiäistä! Glad påsk! Happy Easter!

Lähteet:

Jussi Latvala: Juha Miedon neuvot pääsiäisen mämmiövereihin: Jätä ruisleipä pois, syö kokonaisia ”ropehellisia”; Yle ja YleX 24.3.2016 (https://yle.fi -sivusto, 3.3.2024)

Helena Pärssinen: Tipuja, munia, jäniksiä, noitia ja muita pääsiäisen symboleita postikorteissa; Postimuseon blogi 28.3.2023 (https://www.postimuseo.fi/blogi/, 2.3.2024 ja 3.3.2024)

Suomen evankelis-luterilainen kirkko: https://evl.fi -sivusto > Tutki uskoa > Sanasto > Pääsiäinen (3.3.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hiljainen viikko (3.3.2024) ja Pääsiäinen (2.3.2024 ja 3.3.2024)

Bird stamp most beautiful 2023 postage stamp from Åland

Åland Post Stamps’ online vote to determine the most beautiful Åland stamp in 2023 attracted a record number of voters. More than 3000 collectors from all over the world took the chance to vote and, when all votes were counted, it was clear that the stamp featuring Parrot crossbill took home the title of most beautiful stamp of the year. We congratulated stamp artist Bo Lundwall with a flower bouquet and diploma. “This is an enormously pleasant award! It is very inspiring to receive appreciation from collectors”, Bo says.

The most beautiful Åland 2023 stamp: Parrot crossbill. Photo: Åland Post.

The stamp Parrot crossbill was issued on 15 March 2023, and this is the third time that Swedish animal and nature artist Bo Lundwall’s stamp illustration wins the title of Åland’s most beautiful stamp. His first win was the stamp booklet featuring loons and grebes in 2013. In 2019, his franking labels featuring four different types of woodpeckers took first prize.

We congratulated the stamp artist for winning the title most beautiful 2023 stamp with a flower delivery and diploma. “It’s great fun that the people who vote find my images appealing, and it’s very inspiring to get appreciation from collectors and the public,” Bo says.

“Counting the votes for the most beautiful stamp of the year is always exciting, and we’ve had great response from collectors all over the world. Animal and nature motifs are popular among collectors, and artist Bo Lundwall is a master of detailed paintings with strong ties to nature. We’re delighted that the beautiful Parrot crossbill stamp has been appreciated by so many”, says Johanna Finne, Marketing Design Manager at Åland Post Stamps.

Stamp artist Bo Lundwall was congratulated for winning the title the most beautiful 2023 stamp with flowers and diploma. Photo: Maarit Lundwall.

In second place, we find the stamp booklet Summer cottages which was issued on 9 June 2023. The booklet and its three stamps were illustrated by Lars Sjööblom, capturing Åland cottage life.

Mari Oksanen’s franking labels on the theme garden berries came in third. Issued on 3 January 2023, the franking labels illustrated the berry varieties black currants, raspberries, gooseberries, and strawberries.

Source, text and pictures:

Åland Post’s press release 11 March 2024

Grönlannin helmikuun 2024 postimerkkijulkaisuissa koulusäästökupongit ja tatuointitaidetta

Grönlannin posti julkaisi helmikuussa 2024 kaksi postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Koulusäästökuponkeja esittelevän sarjan viimeinen osa julkaistiin 29. helmikuuta kahtena postimerkkinä. Koulusäästökupongit tulivat Grönlannissa käyttöön vuonna 1957. Kuponkien tarkoitus oli rohkaista koululaisia säästämään. Tanskassa lapset säästivät niiden avulla vuodesta 1886 noin vuoteen 1930 yli seitsemän miljoonaa Tanskan kruunua.

Kaikki koulusäästökuponkien sarjan merkit pohjautuvat Alex Secherin alkuperäisiin kuvituksiin. Merkkien suunnittelusta on vastannut Nina Spore Kreutzmann – hän on suunnitellut Grönlannin postille vuodesta 2004 alkaen yli 20 postimerkkiä.

Kahden Tanskan kruunun merkissä on Nuukissa sijaitseva Hans Egeden patsas. Egede oli pappi ja lähetyssaarnaaja, joka saapui Grönlantiin vuonna 1721. Häntä esittävä patsas pystytettiin 200 vuotta myöhemmin eli vuonna 1921.

34 Tanskan kruunun merkissä on lennätinasema Grönlannissa. Lennätinasemia käytettiin myös radiolähetyksiin. Ensimmäiset radioasemat rakentuivat Qaqortoqiin, Nuukiin, Qeqertarsuaqiin ja Tasiilaqiin; niiden rakentaminen aloitettiin Dansk Radio A/S -yhtiön toimesta vuonna 1924.

Sarja grönlantilaisesta tatuointitaiteesta sai jatkoa 29. helmikuuta. Julkaisu koostuu kahdesta postimerkistä ja pienoisarkista.

Tällä kertaa merkit on suunnitellut kaksi nuorta taiteilijaa, jotka ovat lapsuudenystäviä. Ujammiugaq Møller ja Mimi Josefsen tulivat viimeistään tunnetuiksi, kun he järjestivät vuonna 2023 yhteisen SYMBIOSE-nimisen näyttelyn.

16 Tanskan kruunun merkki on Møllerin käsialaa ja 22 Tanskan kruunun merkin kuvituksesta on vastannut Josefsen.

Lähde:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 1/2024

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Leimamerkkejä ja -papereita ei moni kerää – Mitä jos sinä keräisit?

Leimamerkkejä ja leimapapereita voi kutsua filatelian reuna-alueeksi; ehkä siitä syystä niiden keräily ei ole läheskään yhtä suosittua kuin postimerkkien keräily. Leimamerkki on postimerkkiä muistuttava merkki, jota käytettiin tavallisesti verojen perinnässä. Muun muassa veromerkit, autoveromerkit, osakeantimerkit, karttamerkit ja varsinaiset leimamerkit ovat leimamerkkejä. Paperinen leimamerkki kiinnitettiin asiakirjaan liimaamalla ja merkki mitätöitiin leimaamalla tai käyttämällä kynämitätöintiä. Paperisten leimamerkkien edeltäjiä ovat leimapaperit; toisin sanoen paperiarkit, joihin on ennalta leimattu veron määrä.

Osakuva 50 pennin leimapaperista, jota on käytetty leimaveron suorittamiseen vuonna 1912.

Rupla- ja kopeekkamääräiset suomalaiset leimapaperit tulivat käyttöön vuoden 1808 jälkeen. Ennen sitä Suomessa käytettiin ruotsalaisia leimapapereita. Markka- ja pennimääräiset leimapaperit tulivat maassamme käyttöön vuonna 1865. Suomessa leimapapereita käytettiin viimeisen kerran 1920-luvulla. Leimamerkkejä käytettiin puolestaan vuosina 1865–1994. Ahvenanmaalaisia leimamerkkejä julkaistiin vuosina 1928–1978 ja ne poistuivat käytöstä 1990-luvulla.

5,75 markan leimavero on suoritettu 11:llä 50 pennin leimamerkillä ja yhdellä 25 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1916. Leimamerkit on mitätöity kynämitätöinnillä.

Vaikka leimamerkit eivät ole postimerkkejä, niiden keräilyn katsotaan kuuluvan filatelian piiriin. Postimerkkinäyttelyissä leimamerkkikokoelmille on oma näyttelyluokka. Suomalaisissa näyttelyissä leimamerkkikokoelmia on tavallisesti yhdestä kolmeen; Suomesta löytyy kansainvälisen tason huippukokoelmia. Suomalaisen leimamerkkikeräilyn uranuurtaja oli Björn-Eric Saarinen, joka muun muassa päätoimitti Libertas Philateliae -lehteä; lehteä, jossa leimamerkeillä oli keskeinen rooli ja joka ilmestyi ainakin vuosina 1950–1956. Yksi Kansainvälisen filatelistiliiton (FIP) komissioista on leimamerkkikomissio.

3,50 markan leimavero on suoritettu kolmen markan leimamerkillä ja 50 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1976. Leimamerkit on mitätöity Lempäälän piirin nimismiehen leimalla.

Saarisen lisäksi suomalaisista leimamerkkikeräilijöistä on mainittava muun muassa Jukka Mäkinen, Jukka Sarkki ja Jussi Tuori. Mäkisen kokoelmissa postimerkkinäyttelyissä ovat esillä olleet ainakin Suomen ja Ruotsin leimamerkit. Sarkki on keskittynyt esimerkiksi Suomen ja Viron leimamerkkeihin, joista hän on kirjoittanut Abophil-postimerkkilehteen. Tuori on erikoistunut ainakin Suomen leimamerkkeihin.

Lähteet:

Heinolan Postimerkkikerho ry: http://www.heinolanpostimerkkikerho.fi/Arkisto (13.10.2014)

Suomen Filateliapalvelu Oy / Oy Hellman-huutokaupat: http://www.stamps.fi/huutokauppa.php, huutokaupan numero 87 kohde numero 102 (13.10.2014)

Turun Postimerkkikerho ry: https://turunpostimerkkikerho.fi -sivusto > Abophilin arkisto (10.3.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Leimamerkki (25.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Björn-Eric Saarinen: Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit, erikoisluettelo, 1998

FIP Revenue Commission: www.fip-revenue.org

Nederlandse Vereniging voor Fiscale Filatelie (NVFF): https://belastingzegels.nl

The Revenue Society: https://revenuesociety.org.uk

The American Revenue Association (ARA): www.revenuer.org

NZ Revenues: http://nzrevenues.co.nz

Postimerkkeilijä Keräilee: Kauppiaitten Teollisuus Oy valmisti tulitikkuja vuosina 1925–1956

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Kansalliskauppa O.Y. Kuopio. Perustettu 1890. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Tiesitkö, että kun postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi, niin tulitikkuetikettien keräilijää kutsutaan fillumenistiksi? Näitä keräilyharrastuksia yhdistää se, että keräily on alkanut jo 1800-luvulla.

Kaupan Päivät. Yksityisliikkeet maksavat veronsa vähentämättöminä. Ostamalla niistä kevennätte omaa verotaakkaanne. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Suomessa tulitikkujen valmistus alkoi mahdollisesti Turussa vuonna 1837, mutta ainakin 1840-luvulla tulitikkuja on valmistettu Turun lisäksi Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa. Maassamme on ollut vuosien saatossa lukuisia tulitikkutehtaita – yksi niistä oli Kauppiaitten Teollisuus Oy:n tehdas Lahdessa.

Kaupungin Hotelli Jyväskylä. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Kauppiaitten Teollisuus Oy:n perustamisesta päätettiin Kuopiossa vuonna 1921 noin 1300 yksityisen vähittäiskauppiaan toimesta. Tulitikkutehtaan paikaksi valikoitui Vesijärven satama Lahdessa. Vaikka osakeyhtiö oli perustettu 1921, käynnistyi tehtaan toiminta helmikuussa 1925 johtuen rahoitusjärjestelyistä ja rakentamisen haasteista. Tehdas itsessään valmistui kesällä 1924.

Kuluttajille edullinen ostopaikka. Helsingin Ravintoaineliike. Omist. A.A. Mänd. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Aiemmin SOK:n Keuruulle perustama tulitikkutehdas ja 1920-luvulla Lahteen perustettu Kauppiaitten Teollisuuden tulitikkutehdas olivat vastatoimia tulitikkumarkkinoita hallinnutta kansainvälistä tulitikkutrustia kohtaan. 1930-luvun lopulla Lahden tehtaassa työskenteli 51 naista ja 17 miestä.

Yhtiön historiaan kuuluu muutakin kuin tulitikkujen valmistusta. Vuonna 1930 Kauppiaitten Teollisuuden toiminta laajeni margariiniteollisuuteen. Margariinitehtaan rakentaminen oli aloitettu edellisenä vuonna.

50 vuotta 1887–1937. Karhula Lasitehdas. Keskimäärin 50 tulitikkua.

1. toukokuuta 1956 yrityksen nimi vaihtui Kesko Oy:ksi, joka jatkoi tulitikkujen valmistamista Lahdessa tammikuuhun 1970 saakka. Kesko nimittäin liittyi Finn-Match Oy:n osakkaaksi vuonna 1970, joten omalle tehtaalle ei ollut enää tarvetta. Nykyään tulitikkutehtaan rakennus (nimeltään Tikkula) toimii Pro Puu -keskuksen näyttelytilana.

Valtionrautatiet. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Lähteet:

Ilkka Jukarainen: Suuri keräilykirja, readme.fi, EU 2018

K-kauppiasliitto ry: https://www.k-kauppiasliitto.fi -sivusto > Liitto > Historia > 1920-luku (1.3.2024)

Arto Koponen: Catalogue – Finnish Match Factories, Suomi 1986 (Historical Phillumeny: https://phillumeny.info -sivusto, 14.2.2024)

Pro Puu -keskus: https://propuu.fi -sivusto > Pro Puu -keskus > Tikkulan historia (1.3.2024)

Pörssitieto: https://www.porssitieto.fi -sivusto > Muut yhtiöt > Historialliset tytäryhtiöhakemistot: 1972–74: yhtiöt A–M > Kauppiaitten Teollisuus Oy (1.3.2024)

Suomen kenttäpostimerkeistä suurin osa ilmestyi vuosina 1941–1944

Suomen filateliaan kuuluvat myös kenttäpostimerkit, joita on julkaistu yhdeksän erilaista. Suurin osa niistä eli seitsemän ilmestyi vuosina 1941–1944. Kenttäpostimerkki on postimerkki, jota käytettiin nimensä mukaisesti kenttäpostin lähettämiseen.

Wikipedian mukaan kenttäpostilla tarkoitetaan kriisitilanteisiin suunniteltua Suomen puolustusvoimien postinkuljetus- ja osoitejärjestelmää postin kuljettamiseksi rintamalle ja rintamalta. Kenttäpostilla oli tärkeä merkitys kommunikoinnissa talvi- ja jatkosotien aikana. Kenttäpostimerkkien käyttöönotto tapahtui jatkosodan aikana.

1940-luvulla ilmestyneistä kenttäpostimerkeistä viisi oli sotilaille veloituksetta jaettuja merkkejä; kaksi merkkiä olivat maksullisia ja ne oli tarkoitettu siviiliväestölle. Näin ollen merkkien avulla joukot pystyivät lähettämään postia rintamalta kotiin ja siviilit pystyivät lähettämään postia rintamalle.

Vuonna 1941 (1. tammikuuta) ilmestyi merkki, jota painettiin 24,5 miljoonaa kappaletta. Siinä lukee PUOLUSTUSVOIMAT ja KENTTÄPOSTIA, kuten myös vuosina 1943 ja 1944 julkaistuissa sotilaille jaetuissa kenttäpostimerkeissä.

1. heinäkuuta 1943 julkaistiin vihreä kenttäpostimerkki, jonka painosmäärä oli 20 miljoonaa kappaletta. Samana vuonna 16. lokakuuta julkaistua violettia merkkiä painettiin 15,5 miljoonaa kappaletta.

Siviiliväestölle tarkoitetut merkit ilmestyivät 16. lokakuuta 1943. Kahden markan oranssia kenttäpostimerkkiä painettiin noin viisi miljoonaa kappaletta ja 3,50 markan sinisen merkin painosmäärä oli yli 12 miljoonaa kappaletta. Merkkien ulkoasu on mallin 1930 mukainen – ne on kuitenkin varustettu KENTTÄ-POSTI FÄLTPOST -lisäpainamalla.

Vuonna 1944 ilmestyneet kenttäpostimerkit ovat samanlaisia kuin vuonna 1943 julkaistut sotilaille jaetut merkit sillä erotuksella, että ne ovat pienempikokoisia ja vuosilukuna on 1944. Sekä violetin merkin että vihreän merkin painosmäärä oli 30 miljoonaa kappaletta.

Vuoden 1944 jälkeen on ilmestynyt vielä kaksi kenttäpostimerkkiä: ensimmäinen niistä 1963 ja toinen sama merkki 20 vuotta myöhemmin 1983-lisäpainamalla. Merkkejä käytettiin rauhanajan sotaharjoituksissa. 26. syyskuuta 1963 julkaistua merkkiä painettiin 85 000 kappaletta ja 20. huhtikuuta 1983 julkaistua merkkiä painettiin 20 000 kappaletta.

Suomen kenttäpostimerkeistä on mahdollista rakentaa pieni kokoelma ja vieläpä melko edullisesti. Vuosien 1941–1944 merkkejä saa erittäin edullisesti, koska niitä painettiin niin suuria määriä. Sotaharjoitusten merkeistä sen sijaan voi joutua maksamaan jopa sata euroa kappaleelta tai enemmänkin johtuen pienistä painosmääristä.

Lähteet:

Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE 2017 -postimerkkiluettelo n:o 79, Latvia 2016

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Kenttäposti (1.1.2022)

Mare Balticum 2024 Virossa heinäkuussa ja HAFNIA 24 Tanskassa lokakuussa

Joensuun huhtikuun kansallisen JOEX24-näyttelyn jälkeen on tänä vuonna ainakin kaksi suurta postimerkkinäyttelyä Baltiassa ja Pohjoismaissa.

Virossa järjestetään Mare Balticum 2024 -postimerkkinäyttely 26.-28. heinäkuuta. Tapahtumapaikkana on Viron kansallismuseo Tartossa. Näyttelyn verkkosivut ovat osoitteessa https://marebalticum.ee ja yleistä tietoa Tartosta löydät esimerkiksi vierailemalla https://visittartu.com/fi -sivustolla.

Edellisen kerran Mare Balticum järjestettiin Maarianhaminassa Ahvenanmaalla vuonna 2005. Myös vuonna 1995 näyttely pidettiin Maarianhaminassa. Mare Balticum oli Ruotsissa vuonna 1997 ja edellisen kerran Virossa vuonna 1993.

Tanskassa on eurooppalainen HAFNIA 24 -postimerkkinäyttely 17.-20. lokakuuta. Tapahtumapaikkana on Øksnehallen Kööpenhaminan keskustassa. Näyttelyn kotisivut ovat osoitteessa www.hafnia24.com ja yleistä tietoa Kööpenhaminasta löydät esimerkiksi käymällä www.visitcopenhagen.com -sivustolla.

HAFNIA 24 on avoinna yleisölle torstaina 17.10. klo 12-17, perjantaina 18.10. ja lauantaina 19.10. klo 10-17 sekä sunnuntaina 20.10. klo 10-15. Näyttelyn verkkosivuilta voit tilata HAFNIA 24 -uutiskirjeen.

Lähteet:

HAFNIA 24: https://www.hafnia24.com -sivusto (2.3.2024)

Mare Balticum 2024: https://marebalticum.ee -sivusto (2.3.2024)