The Koli national landscape voted as the most beautiful stamp of the year

Finns have voted a stamp designed by Stiina Hovi depicting the Koli national landscape at sunset as the most beautiful stamp of 2023. The photo in the stamp was taken by Jani Riekkinen.

The stamp depicting the Archipelago Sea was voted the second most beautiful. It was issued in the same National Landscapes roll of stamps as the Koli stamp. The photo in the Archipelago Sea stamp was taken by Anna Saarinen.

The third place in the vote went to the Valentine’s Day stamp illustrated by Hanna-Maria Mainelakeus featuring swans in soft tones. The stamp’s graphic design was done by Paula Salviander.

Votes for the top stamps were evenly distributed

People could vote for the most beautiful stamp in Finland on the Posti website or by sending a postcard. A total of 20,366 votes were cast in the voting, of which 14% went to the winning stamp. The votes received by the top stamps were distributed fairly evenly. All five Valentine’s Day stamps ranked among the eight most beautiful stamps.

“Stamps depicting landscapes are popular and traditionally rank at the top in votes for the most beautiful stamp. Koli is generally considered to be Finland’s most famous and most depicted iconic landscape, so the stamp’s success is not a surprise,” says Tommi Kantola, Design Manager at Posti.

National landscapes are images of the soul of the Finns

According to Stiina Hovi, who designed the winning stamp, the national landscapes of Finland are, in their own way, images directly from the soul of the Finns.

“It’s thrilling to think that our ancestors were already enchanted by the Koli landscape. I’m proud and happy that a stamp depicting a national landscape was voted the most beautiful in Finland. Our magnificent nature deserves full recognition also in this area,” Hovi says.

The most beautiful stamp in Finland 2023 – the vote’s Top 10

1. National Landscapes, Koli, Stiina Hovi, 2,778 votes
2. National Landscapes, Archipelago Sea, Stiina Hovi, 2,431 votes
3. Close Friend, swans, Hanna-Maria Mainelakeus, 2,281 votes
4. Close Friend, cats, Hanna-Maria Mainelakeus, 1,975 votes
5. Close Friend, squirrels, Hanna-Maria Mainelakeus, 1,550 votes
6. Close Friend, a roe deer and a hare, Hanna-Maria Mainelakeus, 1,179 votes
7. Language of Flowers, Kreetta Järvenpää, 800 votes
8. Close Friend, dogs, Hanna-Maria Mainelakeus, 770 votes
9. Language of Flowers, Kreetta Järvenpää, 717 votes
10. National Landscapes, Pallastunturi fells, Stiina Hovi, 693 votes

Source, text and pictures:
Posti Group’s media release 26 February 2024

Filatelian termejä: Kymmenilö ja numerokymmenilö

Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 3,50 markan + 75 pennin merkin kymmenilö.

Kymmenilöllä tarkoitetaan kymmenen postimerkin ryhmää, jossa on kaksi kertaa viisi merkkiä tai viisi kertaa kaksi merkkiä. Numerokymmenilö on kymmenilö, jossa on mukana osa postimerkkiarkin reunasta siten, että näkyvissä on tilauseränumero.

Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 1 markan + 25 pennin merkin numerokymmenilö, jossa on tilauseränumero 2–1945 No 645.

Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 4,50 markan + 1 markan merkin kymmenilö. Kymmenilössä on mukana osa postimerkkiarkin reunasta, mutta ei sitä osaa, josta näkee tilauseränumeron.

Ahvenanmaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 26.2.2024

Ahvenanmaalta lähetettävien kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 26. helmikuuta 2024. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat 30. syyskuuta 2023.

Ahvenanmaan sisäisille lähetyksille on oma postitaksansa ja Ahvenanmaalta muualle Suomeen lähetettäville lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ahvenanmaan sisäisen postin sekä ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 26.2.2024 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 30.9.2023–25.2.2024.

Postimerkit, joissa ei ole maksuarvoa, ovat maksuarvoltaan 26.2.2024 alkaen: Lokalpost (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Ahvenanmaalla) 2,80 euroa, Inrikes (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Manner-Suomeen) 2,90 euroa, Europa (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje Eurooppaan) 3,20 euroa, Världen (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje muihin maihin) 3,40 euroa, 1 klass 2,80 euroa, 2 klass 2,40 euroa sekä Julpost 1,50 euroa.

Lähde:

Åland Post Ab: https://alandstamps.com/fi -sivusto > Tietoa meistä > Postimaksut (21.2.2024)

Tanskan rautatiemerkit: Aalborg Privatbaner ja sen merkit

Aalborgin kunta sijaitsee Pohjois-Tanskassa, tarkalleen ottaen Pohjois-Jyllannin alueella. Kunnan asukasluku on noin 217 000 ja sen keskustaajama on Aalborg, joka perustettiin vuonna 1035. Keskustaajaman väkiluku on noin 113 000.

Aalborg Privatbaner (APB) oli vuoteen 1969 saakka toiminut yhtiö, joka koostui kolmesta yksityisestä rautatieyhtiöstä. Nämä yksityiset rautatieyhtiöt olivat Aars-Nibe-Svendstrup Jernbane (ANSJ), Aalborg-Hadsund Jernbane (AHJ) ja Fjerritslev-Frederikshavn Jernbane (FFJ). ANSJ:n nimi oli vuodesta 1910 alkaen Aalborg-Hvalpsund Jernbane (AHB).

Edellä mainitut yksityiset rautatieyhtiöt perustivat vuosina 1897–1900 rautateitä Aalborgin ympärille. Niiden yhteinen yhtiö aloitti toimintansa 16. lokakuuta 1902, jolloin se toimi nimellä Nordjyllands Forenede Privatbaner. Aalborg Privatbaner siitä tuli vuonna 1913.

Tanskassa rautatiemerkkejä on ollut käytössä monella rautatiellä, myös APB:llä oli käytössä omia merkkejä. Mainittakoon, että yhteisen yhtiön lisäksi Aars-Nibe-Svendstrup Jernbane -rautatiellä ja Aalborg-Hadsund Jernbane -rautatiellä on ollut rautatiemerkkejä.

Aalborg Privatbanerin rautatiemerkkejä tunnetaan kymmeniä erilaisia – luettelonumeroiden perusteella ainakin 73 erilaista. Tämän kirjoituksen kuvituksena on seitsemän niistä.

Tanskassa rautatiemerkkeihin ja muihin vastaaviin merkkeihin keskittynyt yhdistys on Dansk Fragt- og Banemærkeklub. Sen kotisivut ovat osoitteessa www.fragtmaerker.dk. Kyseinen postimerkkikerho on julkaissut luettelon Katalog over Danmarks Jernbanefrimærker, joka on tiettävästi paras tietolähde myös Aalborg Privatbanerin osalta.

Rautatiemerkkien ystävien kannattaa erityisesti tutustua osoitteessa https://railwayphilatelicgroup.co.uk oleviin verkkosivuihin.

Lähteet:

Jernbanen.dk: https://www.jernbanen.dk -sivusto > Privatbaner > Aalborg Privatbaner (18.2.2024)

Paper Heritage: https://www.paperheritage.co.uk -sivusto > Rly Letter & Parcel Stamps > Denmark : Railway Stamps - List 3 (18.2.2024)

Wikipedia (https://da.wikipedia.org): artikkeli Aalborg Privatbaner (18.2.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Aalborg ja Aalborgin kunta (18.2.2024)

Unkarin pikajakelu- ja kirjattua postia (Munkács 17.6.1939)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Unkarin pikajakelu- ja kirjatusta postista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Unkarin pikajakelu- ja kirjattu posti -tunnisteella.

Pikajakeluposti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut lähettää vastaanottajalle postilähetyksen tavallista kulkuaikaa nopeammin eli pikana. Käytännössä pikalähetykset kuljetetaan muun postin mukana, mutta ne jaetaan määränpäässä nopeammin kuin muu posti. Pikajakelu merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi pikajakelulipukkeella. Pikajakelusta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kirjattu posti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurataan lähetyksen kulkua. Kirjaaminen merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi R-lipukkeella (R = recommandé ranskaksi ja registration englanniksi). Kirjaamisesta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kuvassa on kirjattu kirje Munkácsista Unkarista 17. kesäkuuta 1939 Suomeen Turkuun, jonne kirje on saapunut 22. kesäkuuta 1939. Munkácsin postileimassa on ensin vuosiluku, sitten kuukausi ja lopuksi päivä, kun taas Turun postileimassa on ensin päivä, sitten kuukausi ja lopuksi vuosiluku.

Munkácsin R-lipuke numero 705.

Kirjeen kirjaamisesta kertoo unkarilainen Munkácsin R-lipuke numero 705; lipukkeessa lukee lisäksi Ajánlott, joka ilmeisesti tarkoittaa kirjaamista unkarin kielellä. Kirjaamisesta kertoo myös kirjekuoren vasempaan alakulmaan kirjoituskoneella kirjoitetut sanat Ajanlott ja Eingeschrieben. Postimaksu 90 fillériä: kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1927–14.9.1941 40 fillériä + kirjaaminen ulkomaille 1.1.1927–30.6.1943 50 fillériä.

Tuloleimana on Turun kaksikielinen siltaleima.

Lähde:

Hungarian Philatelic Society of Great Britain: http://www.hpsgb.com -sivusto (25.6.2020)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteen lisäksi):

Bélyegmúzeum – Stamp Museum (Unkarin postimerkkimuseo): www.belyegmuzeum.hu

Society for Hungarian Philately: https://hungarianphilately.org

Arbeitsgemeinschaft Ungarn im BDPh: https://arge-ungarn.com

Postimerkkeilijä Keräilee: Alastarossa oli tulitikkutehdas vuosina 1875–1928

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Waarattomia Paraffinerattuja Tikkuja. Alastaron Tulitikkutehtaan Osakeyhtiö.

Tiesitkö, että kun postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi, niin tulitikkuetikettien keräilijää kutsutaan fillumenistiksi? Näitä keräilyharrastuksia yhdistää se, että keräily on alkanut jo 1800-luvulla.

Alastaron Hehkumattomia Tulitikkuja. Tarmo.

Suomessa tulitikkujen valmistus alkoi mahdollisesti Turussa vuonna 1837, mutta ainakin 1840-luvulla tulitikkuja on valmistettu Turun lisäksi Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa. Maassamme on ollut vuosien saatossa lukuisia tulitikkutehtaita – yksi niistä sijaitsi Alastarossa.

Alastaron Hehkumattomia Tulitikkuja. Ilmarinen.

Alastaron Tulitikkutehdas Oy aloitti toimintansa vuonna 1875 ja se oli ensimmäinen Loimaan seudun teollisuuslaitos, joka käytti höyryvoimaa. 1890-luvulla tehdasta tuli johtamaan Axel Pippingsköld ja tällöin tulitikkuja valmistui vuodessa yhdeksän miljoonan rasian verran.

Alastaro oli itsenäinen kunta vuodesta 1869 vuoteen 2009, jolloin se liitettiin Loimaan kaupunkiin. Alastarossa on noin 3000 asukasta.

Alastaron Hehkumattomia Tulitikkuja. Hippos.

Ruotsalainen liikemies Ivar Kreuger, joka perusti vuonna 1917 Svenska Tändsticks AB:n (STAB), pyrki saamaan haltuunsa koko maailman tulitikkukaupan ja se oli myös Alastaron tulitikkutehtaan loppu. Kreugerilla oli nimittäin tapana tehtaan ostettuaan usein lakkauttaa se ja näin pääsi käymään myös Loimaan seudulla.

Varmuus-Tulitikkuja. Hehkumattomia. Myrkyttömiä. Alastaro.

Ennen tehtaan lopettamista 14. tammikuuta 1928 sen nimeksi vaihtui vuonna 1925 (toisen lähteen mukaan vuonna 1926) Vakka-Suomen Tulitikkutehdas Oy. Tulitikkuja ei kuitenkaan valmistettu vuosina 1925–1928. Viimeinen niitti oli tehtaan koneiden upottaminen Alastaron jokeen.

Safety Matches. Non-poisonous. Impregnated. Alastaro. Made in Finland. Average Contents 60 Matches.

Lähteet:

Finna.fi: https://www.finna.fi -sivusto > Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto > Vakka-Suomen Tulitikkutehdas Oy‎ (1926–1936) (14.2.2024)

Ilkka Jukarainen: Suuri keräilykirja, readme.fi, EU 2018

Arto Koponen: Catalogue – Finnish Match Factories, Suomi 1986 (Historical Phillumeny: https://phillumeny.info -sivusto, 14.2.2024)

Pattijoen kotiseutuyhdistys ry: https://pattijoenkotiseutuyhdistys.fi -sivusto > Trustivapaat tulitikut (14.2.2024)

Terhi Raumonen: Varrella virran – Osa 4: Loimaa ja Alastaro, Lieke 2/2022 (Forssan Energia Oy: https://www.forssanenergia.fi -sivusto, 14.2.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Alastaro (14.2.2024)

Filatelian termejä: Loistoleima

Valkon postileima on leimattu 28.2.2005 vuonna 2004 ilmestyneelle postimerkille.

Loistoleimalla tarkoitetaan postimerkille lyötyä postileimaa, josta on luettavissa vähintään postitoimipaikka ja päivämäärä. Loistoleimalle tyypillistä on myös, että se on mahdollisimman suorassa ja leimasinmustetta on juuri sopivasti; leima ei saa olla suttuinen eikä haalea.

Moni filatelisti pyrkii saamaan kokoelmiinsa vain loistoleimattuja merkkejä, erityisesti kun on kyse uudemmista postimerkeistä. Huutokaupoissa loistoleimatuista merkeistä maksetaan enemmän kuin muista leimatuista merkeistä, koska ne ovat yleensä harvinaisempia. Uudemmat loistoleimatut postimerkit ovat tavallisesti peräisin filatelisteilta, esimerkiksi filatelistien välisestä kirjeenvaihdosta.

Ylivieskan postileima on leimattu 16.3.2004 samana vuonna ilmestyneelle postimerkille.

14. Korttien Tarinat Hämeenlinnassa huhtikuussa

Korttien Tarinat -postikorttifestivaali järjestetään Hämeenlinnassa lauantaina 20. huhtikuuta 2024 klo 10-16. Tapahtumaan on vapaa sisäänpääsy.

Tapahtumapaikkana toimii Verkatehdas (Paasikiventie 2, 13100 Hämeenlinna). Samaan aikaan Korttien Tarinat -postikorttifestivaalin kanssa pidetään Oval Point 2024 -keräilytapahtuma.

Korttien Tarinoiden verkkosivut ovat osoitteessa www.korttientarinat.fi. Verkatehtaaseen ja Hämeenlinnan kaupunkiin voit tutustua osoitteissa www.verkatehdas.fi ja www.hameenlinna.fi.

Lähde:

Korttien tarinat osuuskunta: https://www.korttientarinat.fi -sivusto (12.2.2024)

Suomen rautatiemerkit: Rauman rautatie ja sen merkit

Rauman rata valmistui vuonna 1897 – ensimmäiset kiskot tulivat Englannista vuotta aikaisemmin. Rata toimi kunnallisena rautatienä vuoteen 1950 saakka. Silloin se myytiin Valtionrautateille. Ennen myyntiä sen omisti Rauman kaupunki, jonka varoilla se rakennettiin.

Kahden markan vihreä merkki vuoden 1919 julkaisusta.

Liikenne alkoi valmistumisvuonna Rauma–Peipohja-välillä; Peipohja on Kokemäen kaupunginosa noin kahden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Vuonna 1910 päätettiin rakentaa Kiukainen–Kauttua-haararata, jolla liikenne alkoi 1.2.1913.

Haararadalla oli henkilöliikennettä vuoteen 1953 saakka. Rauma–Peipohja-radalla henkilöliikennettä oli vuoteen 1988 saakka, tavaraliikenne radalla jatkuu edelleen. Radan raideleveys on 1524 millimetriä. Pääraiteiden pituus on noin 62 kilometriä ja kokonaispituus sivu- ja syrjäraiteineen oli noin 91 kilometriä.

Kuuden markan vihreä merkki vuoden 1942 julkaisusta.

Rauman kaupunki teetätti muutama vuosi sitten liikenneselvityksen Rauma–Kokemäki-välin mahdollisesta henkilöjunaliikenteestä. Joitakin mutkia ja mäkiä oikaisemalla, seisakkeita rakentamalla sekä turvalaitteita siirtämällä henkilöliikenteen palauttaminen radalle voisi tulla kyseeseen.

Ensimmäiset rautatiemerkit 1897

Rauman rautatiellä oli käytössä omat rautatiemerkit. Kaj Hellmanin ja Björn-Eric Saarisen Suomen rautatiepakettimerkkien kirjan mukaan päätyyppejä on 25 erilaista.

Vuosien 1897–1902 julkaisussa oli 25 pennin sininen, 50 pennin rusehtavanpunainen ja 50 pennin punainen merkki. Vuoden 1913 julkaisussa merkit olivat 40 penniä sinertävänvihreä, 60 penniä punertavanruskea ja yksi markka harmaa.

Kahdeksan markan punainen merkki vuoden 1942 julkaisusta.

Vuosien 1919, 1934 ja 1942 julkaisut muistuttavat toisiaan. Vuoden 1934 julkaisussa (yksi markka keltainen, neljä markkaa sininen, kuusi markkaa vihreä, kahdeksan markkaa punainen ja kymmenen markkaa harmaa) merkkikuvan koko on pienempi kuin vuoden 1919 julkaisussa. Vuoden 1942 julkaisussa (kuusi markkaa vihreä, kahdeksan markkaa punainen, kymmenen markkaa harmaa ja 20 markkaa ruskea) numerot ovat ohuemmat kuin vuoden 1934 julkaisussa. Vuoden 1919 julkaisussa merkit olivat 50 penniä punainen, yksi markka harmaa, kaksi markkaa vihreä ja neljä markkaa sininen.

Kymmenen markan harmaa merkki vuoden 1942 julkaisusta.

Rauman rautatien rautatiemerkkien viimeisessä julkaisussa (1945) oli yhden markan keltainen, viiden markan vihreä, kymmenen markan punainen, 20 markan ruskea, 30 markan sininen ja 50/1 markan merkki. 50/1 markan merkki on keltainen ja siinä on musta päällepainama 50.

30 markan sininen merkki vuoden 1945 julkaisusta.

Lähteet:

Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993

Raumakuvasto: https://www.raumakuvasto.fi -sivusto > Liikemaailmaa > Rauman rautatie (9.2.2024)

Markku Vento: Rauma haluaa oman junan – junaliikenteen kilpailu vapautuu 2024, 7.9.2020, Kuntatekniikka (https://kuntatekniikka.fi -sivusto, 9.2.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Peipohja ja Rauman rata (9.2.2024)

Keskusteluja digiarjesta museokeskus Vapriikissa

Postimuseon ja Sitran yhteinen hanke kutsuu museokävijöitä osallistumaan yhteiseen keskusteluun digitaalisesta arjesta ja tulevaisuudesta. Keskustelujen avulla lisätään yhteiskunnallista keskustelua digitaalisesta vallasta ja vahvistetaan uusia kansalaistaitoja. Hankkeessa kehitetään myös toimintamalli museoiden demokratiatyöhön ja etsitään ideoita uuteen näyttelyyn.

Postimuseon uudessa kohtaamispaikka Kuplassa järjestetään Erätauko-keskusteluja ja ”Ajankohtainen Kupla” -pop-up-keskusteluja kulloinkin puhututtavasta aiheesta. Erätauko-keskusteluissa pohditaan digitalisaation mukanaan tuomia asioita, kuten palvelujen sähköistymistä, tekoälyä ja sukupolvien välistä viestintää. Ensimmäisten keskustelujen teemoina ovat sähköistyvä asiointi esimerkiksi eri viranomaispalveluissa sekä yksityisyys ja sen merkitys digitaalisella ajalla.

Erätauko-keskusteluja järjestetään Postimuseon kohtaamispaikka Kuplassa museokeskus Vapriikissa Tampereella. Kuva: Wille Nyyssönen.

Museoille kehitettävässä toimintamallissa avataan museoiden mahdollisuuksia toimia kansanvallan ja kansalaiskeskustelujen areenoina digitaalisella aikakaudella. Erätauko-keskusteluista etsitään myös ideoita uuteen ydinnäyttelyyn, joka luodaan osana Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden uutta valtakunnallista vastuumuseotehtävää.

Erätauko on Sitrassa kehitetty rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun menetelmä, joka mahdollistaa matalan kynnyksen osallistumisen keskusteluun sekä kansalaisille että yhteisöille. Erätauko-keskusteluihin ilmoittaudutaan etukäteen ja ilmoittautuneille on vapaa pääsy. Ajankohtainen Kupla -keskusteluihin (23.2. alkaen) ei ilmoittauduta ja niihin on vapaa pääsy.

Seuraava Erätauko-keskustelu

Keskiviikkona 14.2. klo 17-19 keskustellaan aiheesta Onko yksityisyydellä enää merkitystä?.

Kohtaamispaikka Kupla

Kohtaamispaikka Kupla on Postimuseon 2. helmikuuta 2024 avautunut, uudenlainen museotila museokeskus Vapriikissa Tampereella. Kupla yhdistää kävijöiden kohtaamisen ja pienimuotoisen näyttelytoiminnan. Kuplan avulla museo vahvistaa keskustelukulttuuria, lisää osallisuutta ja kannustaa vuoropuheluun. Kuplan suunnittelussa on huomioitu erityisesti esteettömyys ja saavutettavuus, mikä lisää kaikkien mahdollisuutta osallistua.

Kohtaamispaikka Kuplan logo. Kuva: Postimuseosäätiö.

Keskusteluja digiarjesta museoissa -hanketta rahoittaa Sitra.

Postimuseo sijaitsee museokeskus Vapriikissa, Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseosäätiön tiedote 5.2.2024

Postimerkkeilijä Keräilee: Kun postimerkit ovat pieniä taideteoksia, niin setelit ovat vähän suurempaa taidetta – Tästä esimerkkinä ovat Kambodžan setelit

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Oletko kuullut postimerkeistä puhuttavan pieninä taideteoksina? Sitä ne ehdottomasti ovat ja taideteoksia ovat myös setelit, vain vähän suuremmassa koossa. Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana oleva Aapo Korte kerää Kambodžan seteleitä, joissa myös tämä taiteellisuus tulee esille.

50 ja sadan rielin setelit (1956–1974).

Kambodža on Kaakkois-Aasiassa sijaitseva valtio, jonka rajanaapureita ovat Laos, Thaimaa ja Vietnam. Maassa asuu yli 15,5 miljoonaa ihmistä ja heistä noin 15 prosenttia asuu kuningaskunnan pääkaupungissa Phnom Penhissä.

Hallinnollisesti kuningaskunta on jaettu 20 maakuntaan ja neljään maakunnantasoiseen kuntaan. Maakunnat koostuvat piirikunnista ja ne puolestaan kunnista. Kunnista isoimpia ovat kaupungit, joista voi mainita pääkaupungin lisäksi Băt Dâmbângin (noin 190 000 asukasta), Sihanoukvillen (noin 153 000 asukasta) ja Siĕm Réabin (noin 135 000 asukasta).

Maan historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskun alkua, mutta itsenäisenä valtiona Kambodža on ollut vasta vähän yli 70 vuotta. Maa julistettiin itsenäiseksi kuningas Norodom Sihanoukin toimesta kesällä 1953 hänen aloitettuaan itsenäisyyskampanjan aiemmin samana vuonna. Ranska tunnusti Kambodžan itsenäisyyden marraskuussa 1953 – ennen sitä Kambodža oli osa Ranskan Indokiinaa. Geneven rauhankonferenssi vuonna 1954 vahvisti itsenäisyyden.

Yhden, kahden ja viiden kakin eli 0,1, 0,2 ja 0,5 rielin setelit (1979).

Maan nimi on vaihtunut sen itsenäisyyden aikana usein: 1953–1970 Kambodžan kuningaskunta, 1970–1975 Khmerien tasavalta, 1975–1979 Demokraattinen Kamputsea, 1979–1989 Kamputsean kansantasavalta, 1989–1993 Kambodžan valtio sekä vuodesta 1993 alkaen Kambodžan kuningaskunta.

Itsenäisen Kambodžan historiaan kuuluvat muun muassa sisällissota ja Vietnamin sota. Vietnam, Kamputsean kansantasavallan hallitus, punaiset khmerit, tasavaltalainen KPNLF ja monarkistinen ANS sopivat rauhasta vuonna 1991.

Rahayksikkönä Kambodžan riel

Maan rahayksikkö on Kambodžan riel (KHR), joka jakaantuu kymmeneen kakiin tai sataan seniin. Näin ollen yksi kak on kymmenen seniä, mutta ne eivät ole enää käytössä. Riel oli rahayksikkönä vuosina 1953–1975 ja sen jälkeen se tuli käyttöön vuonna 1980; vuosien 1975–1980 välillä Kambodžassa ei ollut rahajärjestelmää. Yksi euro vastaa noin 4425 rieliä.

Yhden, viiden ja 20 rielin setelit (1979).

Vuosina 1953–1975 ennen punaisten khmerien aikaa Kambodžassa oli viisi setelijulkaisua. Ensimmäinen julkaisu 1955–1956 käsitti yhden, viiden, kymmenen ja 50 rielin setelit. Toisessa julkaisussa 1956 olivat yhden, 20, 50, sadan ja 500 rielin setelit. Sata ja 500 rieliä olivat kolmannessa julkaisussa 1956, ja viisi, kymmenen ja sata rieliä neljännessä julkaisussa 1963. Viidennessä julkaisussa 1972 piti olla sadan, 500, tuhannen ja 5000 rielin setelit, mutta niistä lopulta julkaistiin vain 500 rielin seteli.

Punaisten khmerien aikana nähtiin kuudes julkaisu 1975. Sen setelien arvot olivat 0,1 rieliä (yksi kak), 0,5 rieliä (viisi kakia), yksi riel, viisi rieliä, kymmenen rieliä, 50 rieliä ja sata rieliä. Vuonna 1993 punaiset khmerit painattivat seteleitä, jotka olivat käytössä heidän hallitsemillaan alueilla. Tässä alueellisessa julkaisussa olivat viiden, kymmenen, 20, 50 ja sadan rielin setelit.

Vuosina 1979–2022 Kambodžassa on ollut 11 setelijulkaisua eli julkaisut 7-17 (1979, 1987, 1990–1992, 1992–1993, 1995, 1995–1999, 2001–2007, 2008–2015, 2016–2019, 2021 ja 2022). Seteleistä arvoltaan pienin (0,1 rieliä eli yksi kak) kuului vuoden 1979 julkaisuun ja arvoltaan suurin (100 000 rieliä) kuului sekä vuoden 1995 että vuosien 2008–2015 julkaisuihin.

Sadan ja 500 rielin setelit (2014) sekä tuhannen rielin seteli (2012). Sadan rielin setelissä on kuvattuna kuningas Norodom Sihanouk (1922–2012) nuorena munkkina. Hän oli Kambodžan kuningas vuosina 1941–1955 ja 1993–2004. 500 rielin setelissä on kuvattuna kuningas Norodom Sihamoni, josta tuli maan kuningas Sihanoukin jälkeen. Tuhannen rielin seteli on julkaistu kuningas Sihanoukin hautajaisten johdosta.

Vaikka ei siis välttämättä heti arvaisi, on Kambodžan setelien kerääminen yllättävän monipuolista ja haastavaa. Ja kuten tämän kirjoituksen alussa todettiin, ovat paperirahat ehdottomasti taideteoksia siinä missä postimerkitkin. Tiedätkö toista suomalaista, joka keräisi Kambodžan seteleitä?

Lähteet:

FOREX filial i Finland: https://www.forex.fi -sivusto > Valuuttamuunnin (28.1.2024)

Numista: https://en.numista.com -sivusto > Banknotes > Cambodia (22.1.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Cambodian riel (28.1.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Kambodža, Kambodžan riel, Norodom Sihamoni ja Norodom Sihanouk (28.1.2024)

Tanskan postimaksuja (Kööpenhamina 9.2.1918)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Tanskan postimaksuista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Tanskan postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on kirjattu kirje Kööpenhaminasta Tanskasta 9. helmikuuta 1918 Müncheniin Saksaan, jonne kirje on saapunut 13. helmikuuta 1918. Kyseessä on kymmenen äyrin ehiökuori, jolle on lisätty kymmenen ja 15 äyrin postimerkit. Kirjeen kirjaamisesta kertoo kuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu Recommandè-sana sekä kuorella oleva Kööpenhaminan R-lipuke (Kjøbenhavn 9, numero 866).

Postimaksu on 35 äyriä. Kirje ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.10.1907–31.1.1921 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Kirjaaminen 1.10.1902–30.6.1920 maksoi 15 äyriä.

Lähteet:

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Höyryvetureista luotijuniin – rautatiekalusto postikorteissa

Postikorttien keräily on hieno harrastus ja kun siihen yhdistää kiinnostuksen kaikenlaiseen rautatiekalustoon, saa itselleen kiehtovan keräilyalueen. Wikipedian mukaan rautatiekalustoa ovat veturit, junanvaunut ja muu rautatiekiskoilla kulkeva kalusto, mutta eivät kuitenkaan mm. metrojunat, raitiovaunut ja resiinat. Itsekään en laske metrojunia ja raitiovaunuja rautatiekaluston piiriin kuuluviksi, sen sijaan resiinat ovat mielestäni ilman muuta osa rautatiekalustoa.

Jo pelkästään Suomessa liikennöineestä rautatiekalustosta on julkaistu paljon postikortteja ja kun siihen lisää ulkomaisesta rautatiekalustosta julkaistut postikortit, niin kerättävää riittää. Lähtökohtaisesti mitä vanhempi kortti, niin sitä harvinaisempi ja kalliimpi; toki kortin painosmäärälläkin on merkitystä. Mielenkiintoisia kortteja ovat esimerkiksi pienoisrautatiekalustoa esittelevät postikortit sekä postikortit, joiden kuva-aiheena on rautatiekalustoaiheinen postimerkki.

Höyry-, diesel-, sähkö- ja muita vetureita

Veturi on kulkuneuvo, jota tarvitaan junan vetämiseen ja työntämiseen. Ensimmäiset veturit olivat höyryvetureita. Höyryvetureissa poltettiin kivihiiltä, halkoja, turvetta tai polttoöljyä höyryn saamiseksi. Höyrykattilaa varten tarvittiin lisäksi vettä. Veturissa työtä tekivät kuljettaja ja lämmittäjä, joka vastasi polttoaineen ja veden syöttämisestä höyrykattilaan sekä koneiston voitelusta. Tunnettuja höyryvetureita ovat esimerkiksi irlantilainen Vauxhall vuodelta 1834, isobritannialainen John Bull vuodelta 1831, saksalainen Adler vuodelta 1835 sekä yhdysvaltalaiset Stourbridge Lion vuodelta 1829, Brother Jonathan vuodelta 1832 ja Grasshopper vuodelta 1832.

Ylempi postikortti:

Postikortti kortin tekstin mukaan maailman suurimmasta matkustajaveturista, joka kulki Canadian National -rautatielinjalla Kanadassa. Veturin paino on 290 tonnia ja siinä on kahdeksan voimapyörää. Höyrypannun läpimitta sisäpuolelta on seitsemän jalkaa (noin 2,1 metriä). Veturin pituus tenderin (veturiin liitetty vaunu, jossa on veturin tarvitsema polttoaine ja vesi) kanssa on 90 jalkaa (noin 27,4 metriä). Canadian National Railways -postikortti.

Alempi postikortti:

Postikortti Southern 2326 -höyryveturista Brightonissa Isossa-Britanniassa vuonna 1932. Valokuvan on ottanut H. C. Casserley. Pamlin Prints -postikortti.

Höyryveturien historia alkaa kuitenkin jo aikaisemmin, nimittäin vuosista 1803–1804, jolloin englantilainen Richard Trevithick rakensi ensimmäisen käyttökelpoisen höyryveturin. Suomessa höyryveturi liikkui ensimmäisen kerran 8. elokuuta 1861, kun Ilmarinen suoritti koeajonsa. Ilmarisen lisäksi tunnettuja Suomessa liikennöineitä höyryvetureita ovat mm. Pässi (B1), Heikki (Hv1), Ukko-Pekka (Hr1), Risto (Tr1) ja Kana (Vr1). Suluissa oleva merkintä kertoo seuraavaa (lukuun ottamatta veturia B1, jossa on ns. vanha merkintätapa): iso kirjain kertoo veturin suunnitellun käyttötarkoituksen, pieni kirjain akselipainoluokan ja numero rakennesarjan. H on henkilöjunaveturi, T on tavarajunaveturi ja V on vaihtoveturi. Raskas akselipainoluokka merkittiin kirjaimella r ja väliraskas akselipainoluokka kirjaimella v.

Dieselveturi on puolestaan veturi, jonka polttoaineena on nimensä mukaisesti dieselöljy. Pienimpien dieselvetureiden teho on noin 100-200 hevosvoimaa, kun taas suurimpien vetureiden teho on tavallisesti yli 1800-2000 hevosvoimaa. Sähkövetureihin verrattuna dieselveturit ovat samassa teholuokassa yleensä merkittävästi painavampia ja vikaantumisherkempiä, joten niitä tarvitsee huoltaa enemmän.

Yksi suomalaisista dieselveturisarjoista on Dv11, jota käytettiin vaihtotyössä Etelä-Suomen varikoilla 1950-luvun loppupuolelta. Sarjan vetureita käytettiin myös tavarajunissa. Ulkonäkönsä johdosta Myymäläauto-lempinimen sai diesellinjaveturisarja Dr13, jonka vetureista kaksi rakennettiin Ranskassa ja loput Suomessa lisenssillä. Iso Vaalee -lempinimellä tunnetaan puolestaan diesellinjaveturisarja Dr16, jonka koevetureista kahdessa oli Wärtsilän dieselmoottorit ja kahdessa Pielstickin dieselmoottorit. Sarjatuotantovetureihin valittiin Pielstickin moottorit.

Ylempi postikortti:

Postikortti Dr12-sarjan veturista 2210, joka rakennettiin Valmet Oy:n tehtaalla vuonna 1960. Raskasta dieselsähköistä linjaveturia kutsuttiin lempinimellä Huru. Valokuvan on ottanut Valmet Oy vuonna 1960 Tampereella. Värisuomi Oy:n postikortti.

Alempi postikortti:

Keitele-museon postikortti museojunasta Dm7 Kannonkoskella vuonna 1989. Dm7-sarja tunnetaan lempinimestä Lättähattu. Valokuvan on ottanut Ilkka Herpman.

Sähkövetureiden käyttöenergia saadaan virroittimella joko virtakiskosta (raiteiden vieressä tai välissä) tai raiteiden yläpuolella sijaitsevasta ajolangasta. Suomalaisista sähköveturisarjoista kannattaa mainita ainakin Sr1 ja Sr2. Sr1-sarjasta, jonka sähköveturit oli tarkoitettu raskaaseen liikenteeseen, on käytetty lempinimiä Siperian Susi ja Susi. Sr2-sarjasta, jonka linjasähköveturit perustuvat sveitsiläiseen Lok 2000 -tyyppiin, on käytetty lempinimeä Marsu.

On olemassa myös muita veturityyppejä kuin höyry-, diesel- ja sähköveturit, kuten höyryturbiiniveturit ja kaasuturbiiniveturit. Höyryturbiinivetureista osa oli suoravetoisia ja osassa turbiini käytti sähkögeneraattoria. Sekä kaasuturbiinivetureita että höyryturbiinivetureita alettiin rakentaa 1920-luvulla. Kyseiset veturityypit eivät kuitenkaan osoittautuneet suosituiksi ja vähitellen niiden rakentaminen hiipui.

Junanvaunuja matkustajavaunuista tavaravaunuihin

Junanvaunulla tarkoitetaan junaan liitettävää vaunua, jolla kuljetetaan joko ihmisiä tai tavaroita. Käyttötarkoituksen perusteella junanvaunut jaetaan matkustaja-, tavara-, ohjaus- ja liitevaunuihin. Vaunujen vetämiseen tarvitaan veturia, johon vaunut liitetään kytkimen (tavallisesti ruuvi- tai lenkkikytkimen) avulla.

Meille suomalaisille tuttuja matkustajajunan vaunuja ovat mm. konduktöörivaunut, makuuvaunut, ravintolavaunut ja tietenkin tavalliset matkustajavaunut.

Tavaravaunuja ovat mm. avovaunut, konttivaunut (konttien ja rekkojen kuljettamiseen), katetut tavaravaunut, jäähdytysvaunut (esimerkiksi elintarvikkeiden kuljettamiseen), kuuppavaunut (esimerkiksi kaivosten malmikuljetuksiin), säiliövaunut sekä lavettivaunut.

Ylempi postikortti:

Finlandia 88 -maailmannäyttelyn postikortti numero 13, jossa on kuvattuna kolmas suomalainen pienoisarkki. Pienoisarkin kahdessa postimerkissä on höyryveturi ja kahdessa merkissä junanvaunu.

Alempi postikortti:

Ehiöpostikortti, jonka kuvapuolella on valokuva postivaunusta. Valokuva on Postimuseon kokoelmista. Ehiöpostikortti on kortti numero 5 Suomen ensimmäinen postimerkki 150 vuotta -ehiökorttisarjasta.

Ohjausvaunulla tarkoitetaan junan perään lisättävää vaunua, jossa ei ole vetokoneistoa ja jonka toisessa päässä on ohjaamo. Ohjausvaunutermi tulee siitä, että vaunusta voidaan ohjata junaa veturin työntäessä junaa vaunuletkan perältä.

Liitevaunuja oli esimerkiksi dieselmoottorivaunuissa Dm6 ja Dm7, jotka tunnetaan paremmin Lättähattuina. Liitevaunut olivat moottorivaunun perään kiinnitettäviä junanvaunuja, joita käytettiin matkustajien, postin, tavaran ja vankien kuljettamiseen. Suomalaiset antoivat lempinimen myös dieselmoottorivaunuille Dm8 ja Dm9, joita kutsuttiin oranssin värityksensä johdosta Porkkanoiksi.

Suurnopeusjunia kutsutaan luotijuniksi

Suurnopeusjunia kutsutaan myös luotijuniksi tai nuolijuniksi. Suurnopeusjunilla tarkoitetaan Euroopan unionin määritelmän mukaan nykyisillä parannelluilla radoilla 200-220 kilometriä tunnissa ja uusilla radoilla yli 250 kilometriä tunnissa kulkevia junia. Luotijunien tekniikka vaihtelee; ennätysnopeus 574,8 kilometriä tunnissa on saavutettu TGV-tekniikalla.

Nykyisiä suurnopeusjärjestelmiä TGV:n lisäksi ovat ICE, Maglev, Shinkansen ja Talgo sekä kallistuvien junien järjestelmät. ICE-junia on käytössä Espanjassa, Saksassa ja Venäjällä. Ensimmäinen Maglev-junayhteys avattiin vuonna 2002 Shanghaista Pu Dongin kansainväliselle lentokentälle. Shinkansen-junia on käytössä Isossa-Britanniassa, Japanissa ja Taiwanissa. Talgo-junia käytetään Espanjassa. TGV-junia on käytössä Espanjassa, Etelä-Koreassa sekä radoilla Ranskasta Belgiaan, Isosta-Britanniasta Ranskan kautta Belgiaan ja Ranskasta Belgian ja Hollannin kautta Saksaan.

Suomessa liikennöivä Pendolino (Sm3) on yksi kallistuvista suurnopeusjunista. Pendolino on suomeksi heiluri, joka viittaa junan korirakenteen aktiiviseen kallistusmekanismiin. Mekanismi mahdollistaa kaarteissa ajamisen tavallista suuremmalla nopeudella. Muita Pendolino-tyyppisiä junia on Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Portugalissa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tshekissä.

Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivät Sm6-sarjan junat, jotka tunnetaan nimellä Allegro. Pendolinon tapaan ne ovat kallistuvakorisia junia. Niissä on kahdet turva- ja virroitusjärjestelmät: toiset Suomen ja toiset Venäjän olosuhteisiin. Allegro-junien suurin sallittu nopeus on 220 kilometriä tunnissa, täsmälleen sama kuin Suomen Pendolino-junissa.

Muita kallistuvia suurnopeusjunia on käytössä Italiassa, Norjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Ruotsissa käytössä oleva luotijuna X-2000 aloitti liikennöinnin vuonna 1990. Tukholma-Göteborg -rataosuudella X-2000 lyhensi matka-ajan vähän yli neljästä tunnista alle kolmeen tuntiin.

Pumppuresiinasta moottoriresiinaan

Resiina on rautatiekiskoilla kulkeva kulkuväline, joka tavallisesti on moottoroimaton ja kulkee ihmisvoimalla. Pumppuresiina on nelipyöräinen resiina, jota käytettiin ennen vanhaan kulkuneuvona rautateiden kunnossapitotöissä. Pumppuresiina saadaan kulkemaan ns. pumppukahvan avulla, joka on ylös ja alas liikkuva vipuvarsi. Pumppuresiina on tuttu menopeli vuosina 1986–2007 järjestetystä Resiinarallista.

Ylempi postikortti:

Postikortti Haapamäen höyryveturipuiston pienoisrautatiestä. Valokuvan on ottanut Kimmo T. Lumirae. Kortin takana lukee mm. PIRAKE 2/90. PIRAKE on Pirkanmaan rautatieharrastajien kerho.

Alempi postikortti:

Postikortti Resiinarallista, joka järjestettiin vuosina 1986–2007. Kyseessä oli leikkimielinen liikuntakilpailu, jossa ajettiin resiinalla vähäliikenteisillä radoilla viikon verran. Resiinaralli – Railwayrally ry:n postikortti.

Kolmipyöräresiinassa on runko ja siihen kiinnitettynä kaksi suurempaa pyörää, jotka kulkevat toisen kiskon päällä, sekä rinnakkaisen kiskon päällä kulkeva pienempi pyörä kiinnitettynä A-kehykseen. Kolmipyöräresiina on yhden hengen kulkuneuvo, jota yleensä liikutellaan käsin ja jaloin. Moottoroitu versio kolmipyöräresiinasta on moporesiina, joka on rakennettu tavallisesta moottoripyörästä.

Moottoriresiinat ovat yleensä nelipyöräisiä kulkuvälineitä, joissa on umpinainen korirakenne. Panssariresiina on sotilaskäytössä ollut panssaroitu moottoriresiina, ja niitä valmistettiin ainakin Neuvostoliitossa, Puolassa, Saksassa ja Tshekkoslovakiassa.

Ratatyökoneet rautateiden kunnossapitokalustoa

Rautatiekalustoa ovat myös ratatyökoneet, joita käytetään rautateiden kunnossapitotehtävissä. Ratakuorma-auto on ratatyökone, joka on tavallisesti varustettu nosturilla tai nostolaitteella. Sillä voidaankin vaunujen siirtämisen lisäksi suorittaa kevyitä ja keskiraskaita nostotehtäviä sekä talvisin aurata lunta raiteilta. Raiteentukemiskone on puolestaan ratatyökone, jolla raide tuetaan ennen sen ottamista käyttöön junaliikenteelle. Raidepatjana toimiva sepelikerros tiivistetään koneessa olevilla hydraulisilla täristimillä, samalla raide oikaistaan.

Ensimmäisiä ratakuorma-autotyyppejä Suomessa oli Tka1 (T tarkoittaa työkonetta ja ka kuorma-autoa), jonka rakentamisesta vastasi Suomen Autoteollisuus Oy 1950-luvulta alkaen. Uudempaa ratakuorma-autotyyppiä edustaa Tka8, jonka ratakuorma-autot rakennettiin Kuopion konepajalla vuosina 2000–2003. Ne rakennettiin tekemällä muutoksia Valmetin pienveturityyppiin Tve4.

Sepeliaura on joko erillinen tai toiseen työkoneeseen liitetty ratatyökone, jolla tasoitetaan radan sepelikerrosta. Sepelinpuhdistuskone imuroi sepelin koneeseen hihnakuljettimen avulla; koneessa sepeli puhdistetaan ja lajitellaan koneellisesti. Kelvolliseksi todettu sepeli ajetaan takaisin ratapenkkaan. Vaihteentukemiskoneessa tuennan periaate on sama kuin raiteentukemiskoneessa – ero on esimerkiksi siinä, että vaihteentukemiskoneessa on laajempi tukemisala ja monimutkaisemmat mittalaitteet.

Ylempi postikortti:

Postikortti Saksan rautateiden höyryveturista, joka rakennettiin Henschel & Sohnin veturitehtaalla vuonna 1897. Veturin suurin nopeus oli 45 kilometriä tunnissa. Valokuvan on ottanut C. Bellingrodt/ml. REIJU Publikation -postikortti.

Alempi postikortti:

Piirretty huumoripostikortti, jossa veturin vetämiseen tarvitaan aasia. Naisella aasin edessä on lippu, jossa lukee suomennettuna ei niin nopeasti. The Cynicus Publishing Companyn postikortti.

Koska Suomessa käytössä olleen ja liikenteessä olevan erilaisen rautatiekaluston määrä on suuri, puhumattakaan rautatiekalustosta muualla Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella, on rautatiekalustoaiheisten postikorttien keräily todella haastavaa ja antoisaa.

(Teksti pohjautuu sen kirjoittajan Aapo Kortteen kirjoitukseen Filatelisti-lehdessä 4/2016 (Höyryvetureista luotijuniin – Keräilyn kohteena rautatiekalusto postikorteissa) sekä em. kirjoituksessa lueteltuihin lähteisiin, jotka on lueteltu myös alla.)

Lähteet:

Brian Hollingsworth: The Illustrated Directory of Trains of the World, Greenwich Edition, 2001

Sakari K. Salo: Höyryveturikirja, Kustantaja Laaksonen, 2012

Sakari K. Salo: Junakirja, Kustantaja Laaksonen, 2012

Wikipedia (http://fi.wikipedia.org): artikkelit dieselveturi, junanvaunu, ohjausvaunu, ratatyökone, rautatiekalusto, resiina, suurnopeusjuna, sähköveturi, tavaravaunu ja veturi (19.10.2014)

Postimerkki juhlistaa 170-vuotiasta merenkulkualan koulutusta

Maaliskuun 1. päivä 2024 Åland Post huomioi Ahvenanmaan merenkulkualan koulutusta, joka juhlii sekä 170- että 150-vuotisjuhlaa vuoden 2024 aikana. ”Ahvenanmaalla on koulutettu merenkävijöitä jo kauan ajassa taaksepäin, meri on meidän tiemme. Postimerkillä, jonka Rebecca Elfast on kuvittanut, haluamme tehdä kunniaa merelliselle osaamiselle”, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston markkinoinnin suunnittelupäällikkö.

Merenkulkualan koulutuksen juuret ulottuvat 1800-luvulle. Vuonna 2024 tulee kuluneeksi 170 vuotta siitä, kun ensimmäinen navigointikoulutus alkoi Godbyssä. Ahvenanmaan kansansivistyksen parissa työskennellyt Finströmin kirkkoherra Frans Petter von Knorring sai pitkän ja sitkeän taistelun jälkeen vuonna 1854 alulle navigointiopin kansakoulun opetusohjelmaan. Vasta 1874 ensimmäinen todellinen merikoulu aloitti toimintansa Maarianhaminassa. Siellä koulutettiin perämiehiä ja merikapteeneja. Koulu juhlii täten 150-vuotisjuhlaa vuonna 2024.

Näin ruotsalainen kuvittaja Rebecca Elfast kuvailee postimerkkijulkaisua: – Postimerkki esittää ankkuria. Sitä ympäröi köysi, joka muodostaa sydämen – se kehystää ylpeyden ja rakkauden merenkulkukoulutukseen ja mereen. Ensipäivänkuoressa köydellä on myös kantava rakenne, se aaltoilee navigointivälineiden ja merellisten elementtien kanssa. Köysi on hieno symboli koulutukselle; taidot karttuvat pikkuhiljaa, köydestä tulee vahva ja kestävä, kaikki osat punoutuvat yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Postimerkkiarkin keskellä näkyy saaria, laivaväyliä ja elementtejä merikartoista, jotka ovat saaneet inspiraatiota vanhoista, yksinkertaistetuista rantalinjojen kuvista, kun maisema nähtiin mereltä eikä suoraan ylhäältä.

Merenkulkualan koulutus -julkaisun suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Postimerkkiä painetaan 40 000 kappaletta. Merkin maksuarvo on Inrikes (2,90 euroa) ja ensipäivänkuori (FDC) maksaa 3,90 euroa. Postimerkin koko on 30 x 40 mm ja arkissa on 2 x 12 merkkiä. Paperi on 110 g/m2. Merkin hammaste on 13 per 2 cm. Postimerkki painetaan Cartor Security Printers -painossa 4-värioffsetilla ja lisäksi merkissä on foliointi.

Köysi aaltoilee ensipäivänkuoressa. Kuva: Åland Post.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 23. tammikuuta 2024