Postin puvut kautta aikojen -näyttely avautui Postimuseossa

Postimuseon näyttely Postin puvut kautta aikojen 24.1.-31.8.2025 vie kävijän Postin monimuotoiseen työvaatetuksen historiaan. Vaikka vaatetus on ollut käytännöllinen suoja, niin se on aina symboloinut myös virka-asemaa ja työtehtävää.

1700-luku: Ahvenkosken postimestarin puku (pukukopio). Suomen itäisellä rajalla Ahvenkosken postimestari teetätti itselleen komean puvun, jolla osoitettiin mahtia Venäjää vastaan. Kuva: Postimuseo.

Pukujen kehitys heijastelee aikakausien yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja teknologisia muutoksia 1600-luvulta nykyaikaisiin työvaatteisiin, jotka ovat sekä toiminnallisia että työturvallisia.

Postin varhaiset vaiheet ulottuvat 1600-luvulle Ruotsin vallan aikaan. Tuolloin postia kuljettivat postitalonpojat renkeineen joko jalan tai ratsain. Heidän vaatetuksensa oli arkista ja vastasi muita aikakauden vaatteita. Samoin postimestarit pukeutuivat porvariston muotivirtausten mukaisesti.

Kuvassa postiljooni Kalle Saviaho ison postilaukkunsa kanssa. Uusien pukumääräysten myötä vuonna 1904 puvut alkoivat muistuttaa arkipukuja. Perusvärinä oli tummanvihreä verka. Päällystakki oli tummanharmaa. Pukujen hankintaan saatiin avustusta. Kuva: Postimuseo.

1800-luvulla Venäjän vallan aikana alkoi virkapukujen kultakausi, joka jatkui 1970-luvulle asti. Kehittyvät materiaalit ja valmistusmenetelmät tekivät myöhemmin työvaatteista entistä käytännöllisempiä ja erilaisten työtehtävien vaatimuksia vastaavia.

Postinjakajien vaatetus oli monenkirjavaa, tässä jakaja liikenteessä vuonna 1955. Kuva: Postimuseo.

Nykyisin vaatteet valmistetaan käyttäjien ergonomiaa ja työturvallisuutta tukeviksi ja soveltuviksi erilaisiin työtehtäviin. Työturvallisuus, näkyvyys ja käytettävyys huomioidaan käyttäjäkokemusten perusteella.

Kävijät voivat myös mallailla päällään joitakin asuja. Pakettiautomaatin sisuksista, joita kävijät voivat availla, paljastuu lisää työvaatetuksen historiaa.

Postin työvaatemallisto uudistui vuonna 2019. Vaatteet on suunniteltu kestämään kovaa kulutusta erilaisissa työtehtävissä sekä mahdollisimman mukaviksi säällä kuin säällä. Postinjakaja lähdössä reitille vuonna 2019. Kuva: Posti Group Oyj.

Postimuseo sijaitsee museokeskus Vapriikissa osoitteessa Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 20.1.2025

Tanskan postimaksuja (Kööpenhamina 3.9.1942)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Tanskan postimaksuista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Tanskan postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on kirje lentopostissa Kööpenhaminasta Tanskasta 3. syyskuuta 1942 Suomeen Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 5. syyskuuta 1942. Postimaksu on maksettu kolmella 15 äyrin postimerkillä.

Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo lentopostilipuke (LUFTPOST – PAR AVION). Kuoren etupuolella on suomalainen sensuurileima ja kuoren takana on tanskalainen sensuuriliuska ja -leima; näin ollen lähetys on käynyt postisensuurissa.

Kuoren takana on tanskalaisen punaisen sensuurileiman lisäksi tanskalainen sensuuriliuska (Kontroleret) sekä tuloleimana Helsingin viestillinen leima.

Postimaksu on 45 äyriä. Kirje Pohjoismaihin 1.7.1940–31.5.1950 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Kirjeen lentolisä Eurooppaan 11.10.1939–30.6.1947 maksoi jokaiselta 20 grammalta 25 äyriä.

Lähteet:

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Saksan postimerkeissä riittää mielenkiintoista kerättävää

Kuvissa on Saksan postimerkkejä 1920-luvun alusta.

Saksa on Keski-Euroopassa sijaitseva valtio, joka koostuu 16 osavaltiosta. Maan asukasluku on yli 82 miljoonaa ja pääkaupunki on Berliini, jossa asuu noin 3,5 miljoonaa asukasta. Muita asukasluvultaan suuria kaupunkeja ovat muun muassa Hampuri (noin 1,8 miljoonaa asukasta), München (noin 1,3 miljoonaa asukasta) ja Köln (noin miljoona asukasta).

Saksan historia on värikäs ja siihen mahtuu monia eri vaiheita. Maan historiasta mainittakoon Saksan keisarikunnan perustaminen vuonna 1871 ja toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut Saksan jakaminen neljään miehitysvyöhykkeeseen. Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) eli Itä-Saksa muodostettiin Neuvostoliiton vyöhykkeestä. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhykkeestä muodostui Saksan liittotasavalta (BRD) eli Länsi-Saksa. Maan jälleenyhdistyminen tapahtui vuonna 1990.

Saksan postilaitos 1871–1945 oli Reichspost. Postimerkeistä sen tunnistaa tekstistä Deutsches Reich.

Jos Saksan historia on värikäs, niin samaa voi sanoa myös saksalaisista postimerkeistä. Saksan keisarikunnan posti aloitti toimintansa 4. toukokuuta 1871. Se käytti aluksi Pohjois-Saksan konfederaation postimerkkejä, kunnes julkaisi omat postimerkkinsä 1. tammikuuta 1872. Vuodesta 1871 vuoteen 1945 Saksan postilaitos toimi nimellä Reichspost. Maan postimerkkien historia ei kuitenkaan ala vuodesta 1871, vaan se alkaa Thurn und Taxisin ja Saksan ns. vanhojen valtioiden merkeistä.

Thurn und Taxis julkaisi postimerkkejä ainakin 1850- ja 1860-luvuilla. Saksan ensimmäinen postimerkki ilmestyi 1. marraskuuta 1849, kun Baijeri ensimmäisenä ns. vanhoista valtioista julkaisi oman merkin. Sitä seurasivat vuonna 1850 Hannover, Preussi, Saksi ja Schleswig-Holstein, vuonna 1851 Baden ja Württemberg, vuonna 1852 Brunswick ja Oldenburg, vuonna 1855 Bremen, vuonna 1856 Mecklenburg-Schwerin, vuonna 1859 Hampuri ja Lübeck sekä 1860-luvulla Bergedorf, Mecklenburg-Strelitz ja Helgoland.

Vuosina 1871–1945 postimerkkejä julkaisi Reichspostin lisäksi itse tai käyttämällä päällepainamia muun muassa Saksan postitoimistot ulkomailla, Danzig ja Saar. Vuosina 1945–1990 eniten merkkejä julkaisivat Itä-Saksa (DDR), Länsi-Saksa (BRD) ja Länsi-Berliini.

Kaikki kuvassa olevat postimerkit on leimattu vuonna 1922.

Saksan postimerkeissä riittää siis mielenkiintoista kerättävää. Siitä kertoo myös se, että vuodesta 1871 vuoteen 1990 jo pelkästään Reichspost, Itä- ja Länsi-Saksa sekä Länsi-Berliini julkaisivat yhteensä yli 6000 erilaista merkkiä. Maan postimerkkien keräilyä puoltaa myös se, että kenties maailman tunnetuin postimerkkiluettelosarja Michel on saksalainen ja saksankielinen, ja se julkaisee säännöllisesti useita eri luetteloita Saksan filateliasta. Jos haluat monipuolisen keräilyalueen, niin kannattaa keskittyä saksalaisiin postimerkkeihin.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Postage stamps and postal history of Germany (23.9.2018)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Saksa (23.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.bdph.de

Deutsche Post: www.deutschepost.de

Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org

Germany Philatelic Society of the USA (GPS): www.germanyphilatelicsocietyusa.org

Kuvan vallankumous -näyttely kertoo kuvapostikorttien merkityksestä uutismediana

Postimuseon Kuvan vallankumous -näyttely (17.1.-31.12.2025) kertoo kuvapostikorttien merkityksestä uudenlaisena uutismediana 1800-luvun lopulta itsenäistymiseen asti. Silloin uutiset ja tapahtumat levisivät nopeasti kuvapostikorttien avulla, ennen sanomalehtien julkaisemia kuvia. Näin laajaa katsausta kuvapostikorttien maailman laajuisiin tapahtumiin ei ole aikaisemmin Suomessa esitetty.

Junaonnettomuus Ranskassa: kesäkuun 18. päivänä vuonna 1910 Pariisin pikajuna törmäsi täydessä vauhdissa paikallisjunaan Villepreux-les-Claysin asemalla. Kuva: Postimuseo.

– Näyttely tarjoaa monipuolista katsottavaa historiasta, valokuvauksesta ja viestinnästä kiinnostuneille. Se johdattaa kävijän pohtimaan kuvan merkitystä, uutisvälityksen historiaa ja kuvajournalismin alkua. Näyttelyyn sisältyy myös saavutettavuusratkaisuja, kuten kuvailutulkkeja yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Kuvapostikorttien nopea leviäminen olisi ollut mahdotonta ilman Postin toimintaa ja Maailman postiliiton (UPU) sopimuksia, jotka yhtenäistivät postin kuljetusta ja mahdollistivat edullisemmat lähetyskustannukset, kertoo näyttelypäällikkö Suvi Jalli.

Oulun tulva vuonna 1899: Oulujoen tuhoisaa jäiden lähtöä esittävä postikortti on lähetetty joulukuussa 1899. Se on yksi vanhimpia valokuvaa hyödyntäviä uutispostikortteja Suomessa. Tapahtuma on kuvattu myöhään keväällä. Kortin valokuva on Ina Liljeqvistin kuvaama. Kuva: Postimuseo.

Näyttelyssä esitellään esimerkiksi valokuvapostikortteja, jotka kuvasivat dramaattisia historiallisia tapahtumia, kuten Hampurin Pyhän Mikaelin kirkon paloa (1906) ja Kainuun nälänhätää (1902–1903). Näyttelyssä tarkastellaan myös kuvapostikortteja poliittisen vastarinnan välineinä Suomessa sortokauden aikana, jolloin kortteihin painettiin suomalaisia kansallissymboleita.

Kuvapostikorttien kautta voidaan havaita myös Suomi-kuvan rakentuminen. Esillä on esimerkiksi I. K. Inhan, Signe Branderin ja K. E. Ståhlbergin kaltaisten maisemavalokuvauksen pioneerien töitä. He tallensivat suomalaisia kansallismaisemia ja loivat mielikuvia Suomesta taiteellisen ja dokumentaarisen valokuvauksen keinoin. Näyttelyssä tuodaan esiin myös, miten tekoäly avaa uusia näkökulmia kuvalliseen viestintään.

Tampere: Tampereella valokuvaamoa pitänyt valokuvaaja Gustin Lojander ikuisti kotikaupunkiaan ja sen ympäristöä lukuisille varhaisille kuvapostikorteille jo 1890-luvun lopulla. Kuva: Postimuseo.

Näyttely pohjautuu Olavi Hankimon hankkimaan laajaan, populaarin kuvallisen viestinnän kehityksestä kertovaan kokoelmaan ja sen analyysiin. Näyttelyä täydentää Hankimon teos Isänmaan yö – Vastarintaa ja uutiskuvia postikorteilla.

San Franciscon maanjäristys 1906 taltioitui lukuisiin ympäri maailmaa levinneisiin kuvapostikortteihin. Kuva: Postimuseo.

Postimuseo sijaitsee museokeskus Vapriikissa osoitteessa Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 13.1.2025

Voittoisa Klaus Welpin suunnittelema postimerkki julkaistaan Euroopan laajuisesti

Posti on voittanut vuoden 2026 EUROPA-postimerkkien suunnittelukilpailun, jonka teemana oli ”United in…”. Voittaneen postimerkin on suunnitellut Klaus Welp. Voittomerkki julkaistaan ensi vuonna Euroopan laajuisesti.

EUROPA-postimerkkejä on julkaistu vuodesta 1956, joten ensi vuonna juhlistetaan merkkien 70. juhlavuotta. Postimerkkien julkaisua koordinoi PostEurop, joka on eurooppalaisten postitoimijoiden yhdistys. Nykyisin siihen kuuluu 53 postiorganisaatiota Euroopasta.

Kuvataiteilija Klaus Welp on innoissaan menestyksestä ja siitä, että voittanut postimerkki julkaistaan kaikkien postiorganisaatioiden alueilla Euroopan laajuisesti. "Nykymaailman myllerryksessä rauhan, yhtenäisyyden ja vahvan yhteisöllisyyden tarve kasvaa jatkuvasti. Hyvin toimiva postipalvelu on demokratioiden peruspilari, joka tarjoaa turvallisuutta kansalaisille. Oli kunnia osallistua tähän kilpailuun ja juhlistaa PostEuropin 70-vuotista taivalta tällä postimerkillä. On palkitsevaa tietää, että postimerkki painetaan ja julkaistaan niin monessa Euroopan maassa", Klaus Welp sanoo.

Voittanut EUROPA-postimerkki yhdistää abstrakteja ja symbolisia elementtejä. Suorat linjat yhdistävät seitsemän pistettä, jotka symboloivat seitsemää vuosikymmentä yhtenäistä ponnistelua postitoimijoiden välillä ympäri Euroopan. Tausta heijastaa iloista värien sekoitusta Euroopan lipuista ja symboloi kaikkien jäsenmaiden yhtenäisyyttä.

"Tutkin useita visuaalisia konsepteja postimerkkiä varten. Yhdessä Postin Design Managerin, Tommi Kantolan, kanssa hioimme näistä lopullisen ehdotuksen. Yli kahden vuosikymmenen yhteistyön ja yli 120 postimerkkiprojektin jälkeen tiimityömme johti jälleen kerran menestyksekkääseen lopputulokseen.”

Klaus Welp. Kuva: Posti Group.

Kertoo suomalaisen graafisen suunnittelun korkeasta tasosta

Postin Design Manager Tommi Kantola pitää voittoa erittäin merkittävänä. ”Tämän suunnittelukilpailun voitto on historiallinen, koska nyt kaikki 53 eurooppalaista postihallintoa tulevat julkaisemaan voittotyön omilla maatunnuksillaan”, Kantola iloitsee.

Merkittäväksi voiton tekee myös se, että äänestys tehtiin vain kuvien perusteella ilman tietoa, mitä maata mikäkin työ edusti. Eurooppalaiset postiorganisaatiot äänestivät voittajan 15 ehdotuksen joukosta. ”Työn symboliikka on ymmärretty ja puhutellut äänestäjiä aina voittoon asti. Voitto kertoo myös suomalaisen graafisen suunnittelun arvostuksesta ja korkeasta tasosta”, Kantola sanoo.

Ensi vuoden EUROPA-postimerkki julkaistaan poikkeuksellisesti tämän suunnittelukilpailun kautta. Useimpina vuosina eurooppalaiset postiorganisaatiot julkaisevat postimerkin yhteisesti päätetystä aiheesta. Jokainen maa julkaisee tällöin haluamallaan tavalla teemanmukaisen postimerkin, joiden kesken käydään kilpailu. Postin julkaisemat merkit ovat voittaneet Euroopan laajuisen äänestyksen useasti viime vuosina.

Samalla teemalla julkaistavat postimerkit kertovat eri maiden yhteisistä eurooppalaisista juurista, kulttuurista ja historiasta, mutta tuovat samalla esille maakohtaiset eroavaisuudet.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 17.1.2025

Postimerkkeilijä Keräilee: Pekko-elokuvat Turun Telelaitoksen ja Turun Puhelimen puhelukorteissa

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Puhelukorteista on kerrottu tämän blogin tekstissä 1. maaliskuuta 2024.

Turun Telelaitos (TTL) ja Turun Puhelin ovat julkaisseet puhelukortin jokaisesta Pekko-elokuvasta, joita on yhteensä viisi. Komediahahmon Pekko Aikamiespoika loi Timo Koivusalo ja hän myös esitti hahmoa. Ennen elokuvia Pekko nähtiin kahdeksanosaisessa televisiosarjassa alkuvuonna 1993 – hahmo oli kuitenkin ennen sitä ehtinyt kertoa vitsejä Kansanhuvit-ohjelmassa. Televisiosarjan ohjasi Visa Mäkinen.

Pekko Aikamiespojan poikamiesaika sai ensi-iltansa vuonna 1993. Pääosissa olivat Timo Koivusalo, Satu Silvo, Joel Hallikainen ja Esko Nikkari.

Ensimmäinen elokuva oli Pekko Aikamiespojan poikamiesaika, jota mainostettiin syyskuussa 1993 julkaistussa puhelukortissa. TTL:n korttia painettiin 20 000 kappaletta ja sen käypäisyys päättyi joulukuussa 1994. Puhelukortista tunnetaan kaksi varianttia: kortin taustan VOIMASSA-teksti on toisessa pienempi ja toisessa suurempi tai sitten vain toisessa teksti on suuraakkosilla.

Pekko ja poika -elokuvan pääosissa olivat Timo Koivusalo, Satu Silvo, Kalle Wallin ja Joel Hallikainen. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1994.

Toinen elokuva Pekko ja poika sai oman puhelukortin TTL:n toimesta lokakuussa 1994. Korttia painettiin 10 000 kappaletta ja sen käypäisyys päättyi joulukuussa 1996.

Pekko ja massahurmaaja sai ensi-iltansa vuonna 1995. Pääosia näyttelivät Timo Koivusalo, Satu Silvo, Esko Nikkari ja Tuija Piepponen. Katsojia elokuvalla oli 122 000.

Kolmas elokuva oli Pekko ja massahurmaaja. Se oli aiheena TTL:n puhelukortissa, joka ilmestyi syyskuussa 1995 ja jota painettiin 10 000 kappaletta. Kortin voimassaolo umpeutui joulukuussa 1997.

Pekko ja muukalainen -elokuvalla oli katsojia vajaa 88 000. Vuonna 1996 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa pääosissa olivat Timo Koivusalo, Satu Silvo, Esko Nikkari ja Tuija Piepponen.

Pekko ja muukalainen oli neljäs Pekko-elokuva ja sitä mainostettiin elokuussa 1996 julkaistussa puhelukortissa. Turun Puhelimen korttia painettiin 10 000 kappaletta ja sen käypäisyys päättyi joulukuussa 1998.

Pekko ja unissakävelijä sai ensi-iltansa vuonna 1997. Pääosissa olivat Timo Koivusalo, Satu Silvo, Esko Nikkari ja Tuija Piepponen. Katsojia elokuvalla oli vajaa 81 000.

Viides ja viimeinen elokuva oli Pekko ja unissakävelijä. Se sai oman puhelukortin elokuussa 1997; kortin voimassaolo umpeutui joulukuussa 1998. Puhelukorttia painettiin 20 450 kappaletta, joista 500:ssä sarjanumero on 6010-alkuinen (muuten se on 7010-alkuinen).

Sina Kujansuu ohjasi ensimmäisen Pekko-elokuvan ja sen käsikirjoitti Timo Koivusalo ja Elina Tunturi. Muut elokuvat on sekä käsikirjoittanut että ohjannut Koivusalo itse. Tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Tyräahon kylä Keski-Suomessa. Viimeisen kerran Pekko Aikamiespoika nähtiin valkokankaalla 1990-luvun lopulla elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies.

Lähteet:

Pentti Sainio: Suomen puhelukortit – Telephone Cards of Finland, Neljäs painos / Fourth edition 2005 / 2006, Cardsystems Finland Oy, Lahti 2005

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Pekko Aikamiespoika, Pekko Aikamiespojan poikamiesaika, Pekko ja massahurmaaja, Pekko ja muukalainen, Pekko ja poika sekä Pekko ja unissakävelijä (18.1.2025)

Chilen postihistoriaa (Santiago 10.6.1966)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Chilen postihistoriasta, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Chilen postihistoria -tunnisteella.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Chile on pitkä ja kapea valtio Etelä-Amerikassa, jossa sen rajanaapureina ovat Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen tasavallassa asuu yli 18 miljoonaa ihmistä.

Kuvassa on kirje lentopostissa Santiagosta Chilestä 10. kesäkuuta 1966 Suomeen Pihlajamäkeen (osa Helsingin Malmin kaupunginosaa). Santiago de Chile on maan pääkaupunki, jonka väkiluku on noin viisi miljoonaa. Matkaa Santiagosta Helsinkiin on noin 13 500 kilometriä.

Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo lentopostikuori, jonka tunnistaa kuoren reunoissa olevista punaisista ja sinisistä raidoista. Toki lentopostiin viittaavat myös Chilen lentopostimerkit. Lähetyksen vastaanottajana on ollut filatelisti Hans R. Wasastjerna (1926–1993). Hän oli Philatelia Fennica -lehden (nykyinen Filatelisti) päätoimittaja 1957–1961 ja Aihefilatelisti-lehden päätoimittaja 1963–1964.

Chilen rahayksikkönä oli vuosina 1960–1975 Chilen escudo ja se vastasi tuhatta Chilen pesoa. Näin ollen postimaksu on ollut 0,75 escudoa eli 75 centésimoa. 50 peson lentopostimerkki on 0,05 escudoa. Lisäksi kuorella on 0,50 escudon lentopostimerkki ja 20 centésimon postimerkki.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Santiago Helsinki (25.4.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chile, Chilen peso ja Santiago de Chile (25.4.2024), Chilen escudo (3.11.2024) sekä Hans Wasastjerna ja Pihlajamäki (1.1.2025)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Chile.travel: www.chile.travel

CHILECOLLECTOR: www.chilecollector.com

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

15. Korttien Tarinat Hämeenlinnassa syyskuussa

Korttien Tarinat -postikorttifestivaali järjestetään Hämeenlinnassa lauantaina 13. syyskuuta 2025 klo 10-16. Tapahtumaan on vapaa sisäänpääsy.

Tapahtumapaikkana toimii Verkatehdas (Paasikiventie 2, 13100 Hämeenlinna). Samaan aikaan Korttien Tarinat -postikorttifestivaalin kanssa pidetään Oval Point 2025 -keräilytapahtuma.

Korttien Tarinoiden verkkosivut ovat osoitteessa www.korttientarinat.fi. Verkatehtaaseen ja Hämeenlinnan kaupunkiin voit tutustua osoitteissa www.verkatehdas.fi ja www.hameenlinna.fi.

Lähde:

Korttien tarinat osuuskunta: https://www.korttientarinat.fi -sivusto (12.1.2025)

Tammikuun postimerkkien aiheina ystävyys, niittykukat ja uudelleen avattu Finlandia-talo

Posti julkaisee 15.1. kolme postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä 15 erilaista postimerkkiä. ”Tammikuun postimerkeissä juhlistetaan ystävänpäivää, ihastellaan niityn kukkasia ja esitellään perusparannuksen jälkeen avattu Finlandia-talo”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola, joka vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta.

Ystävänpäiväpostimerkeissä puuhaillaan yhdessä

Ystävänpäiväpostimerkeissä nähdään iloisia kaveruksia puuhailemassa kaikkea kivaa yhdessä. Minna Lehväslaihon suunnittelemissa värikkäissä merkeissä huristellaan kottikärryllä, leikitään pihapelejä, kudotaan, luetaan ja laitetaan ruokaa yhdessä.

”Koska ystävänpäivä on Suomessa nimenomaan ystävyyden päivä, merkit kuvaavat ystävyyttä, ei romanttista rakkautta. Puuhastelu on paljon mukavampaa ystävien kanssa kuin yksin. Esimerkiksi yhdessä kokkaaminen voi olla ystävien tai perheen laatuaikaa”, Lehväslaiho sanoo.

Merkkien suunnittelu oli Lehväslaihon mukaan noin puolen vuoden mittainen hauska prosessi. ”Tein merkkien luonnokset lyijykynällä ja osittain myös digitaalisesti. Sain Postista hyvää apua kuvitusten pelkistämiseen niin, että ne toimivat postimerkeissä”, Lehväslaiho kertoo.

Yhdessä on kivempaa on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Niityn kukkaset tuovat kevään

Postikorteistaan tunnettu taiteilija Minna Immonen on tehnyt postimerkit, joissa nähdään niittykukkia. Immosen käyttämä akvarellitekniikka tuo esiin kukkien heleyden ja herkkyyden. Originaalimaalaukset ovat A3-kokoa. ”Maalauksia tehdessä varmistettiin, että kaikki yksityiskohdat, värit ja sävyt toistuvat juuri halutulla tavalla painetuissa postimerkeissä.”

Minna Immosen kuvituksissa nähdään usein kukkia ja niistä tehtyjä asetelmia. Siihen on selkeä syy. ”Kukkien maalaus kiehtoo minua, koska ne ovat ihmeellisiä! Kukat juhlistavat, lohduttavat, ilahduttavat, ihmetyttävät, lumoavat ja onnittelevat. Akvarelleilla tehdyissä kukkamaalauksissa on parasta valojen ja varjojen leikki”, Immonen kuvailee.

Minna Immosen kuvitukset ovat postikorttien ja -merkkien lisäksi tuttuja muun muassa tauluista, julisteista, kalentereista, kirjoista, koruista, serveteistä ja astiastoista.

Niityn kukkaset on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Finlandia-talo loistaa postimerkeissä uutuuttaan

Finlandia-talon perusparannus on valmis ja ovet avattiin yleisölle 4.1.2025 Straussin juhlakonsertilla. Posti julkaisee avajaisten kunniaksi Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat postimerkit, joihin on valittu valokuvia Finlandia-talon sisältä ja ulkoa kohdista, jotka suuri yleisö tunnistaa.

”Postimerkkien suunnittelu oli suuri kunnia, koska Finlandia-talo on valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävä arkkitehtoninen kohde ja yksi Helsingin tunnetuimmista maamerkeistä. Arvostan suuresti sitä huolellisuutta ja tarkkuutta, jolla talo on suunniteltu ja tehty, pienimpiä yksityiskohtia myöten”, Kärkkäinen sanoo.

Myös Finlandia-talon markkinointi- ja viestintäjohtaja Minna Sauramaa on merkkeihin tyytyväinen. ”Postimerkit ovat yksinkertaisesti hienot. Finlandia-talon näköiset, selkeät ja aikaa kestävät aivan kuten itse rakennuskin. Otamme merkit myyntiin myös Finlandia-talon uuteen myymälään.”

”On hienoa, että pääsimme avaamaan ikonisen Finlandia-talon uudessa loistossaan. Jokainen rakennus kaipaa perushuoltoa ja nyt se on tehty. Talossa on perusparannuksen jäljiltä uusia palveluita, toimintoja ja tiloja. Finlandia-talo on nyt kaikille avoin, elämyksellinen tapahtumatalo keskellä kaupunkia. Ohjelmakalenteri täyttyy jo hyvää vauhtia”, Sauramaa kertoo.

Finlandia-talo on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 15.1. kello 13-16

Järjestämme tammikuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 15.1. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja. Minna Lehväslaiho, Minna Immonen ja Ilkka Kärkkäinen ovat signeeraamassa töitään kello 13-15. Tervetuloa mukaan!

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 10.1.2025

Togolainen postimerkkisarja mineraaleista vuodelta 1999

Togossa (Republique Togolaise) ilmestyi vuonna 1999 postimerkkisarja, jonka aiheena oli mineraalit. Togo on Länsi-Afrikassa sijaitseva noin 8,5 miljoonan asukkaan valtio. Itsenäinen siitä tuli 27. huhtikuuta 1960. Ajalta ennen sitä tunnetaan Saksan Togon ja Ranskan Togon postimerkkejä, myös päällepainettuina. Lisäksi päällepainettuja merkkejä oli käytössä miehitetyn Togon brittiläisellä vyöhykkeellä.

6. huhtikuuta 1999 julkaistu sarja koostuu kuudesta postimerkistä, joiden Michel-numerot ovat 2861-2866, ja yhdestä pienoisarkista. Tämän kirjoituksen kuvituksena olevissa merkeissä ovat mineraaleista kalsiitti, turkoosi, rikkikiisu, turmaliini, pyrargyriitti ja malakiitti.

Kalsiitti eli kalkkisälpä on yleisin karbonaattiryhmän mineraaleista. Kemialliselta koostumukseltaan se on kalsiumkarbonaattia. Yleensä kalsiitti on väriltään valkoinen, mutta sitä tavataan myös kellertävän, punertavan tai sinertävän valkoisena. Kalkkisälvän muodostama kivilaji on kalkkikivi, jota käytettiin antiikin Kreikassa rakennusmateriaalina; nykyään kalkkikiveä käytetään raudan, sementin, teräksen ja lasin valmistuksessa.

Turkoosi eli kalaiitti, joka on korukivenä suosittu, sisältää muun muassa kuparia, alumiinia ja vettä. Se on fosfaattimineraali, jonka väri on taivaansininen tai turkoosi. Sen kovuus Mohsin asteikolla on 5-6, kun taas kalsiitin kovuus on 3. Saksalainen mineralogi Friedrich Mohs kehitti asteikon vuonna 1822; asteikko on yhdestä kymmeneen siten, että 10 tarkoittaa kovinta mineraalia.

Yleisin kaikista sulfidimineraaleista on rikkikiisu eli pyriitti, joka tunnetaan myös katinkultana. Rikkikiisu on väriltään messinginkeltainen ja sen kovuus Mohsin asteikolla on 6-6,5. Mineraalia esiintyy yleisesti kaikkialla maailmassa ja sitä käytetään esimerkiksi ferrosulfaatin ja rikkihapon valmistuksessa. Rataslukolla varustetuissa varhaisissa tuliaseissa hyödynnettiin rikkikiisua, koska kun sitä isketään terästä tai piikiveä vasten, se kipinöi.

1800-luvun alussa löydetty turmaliini on arvostettu jalokivi. Pääalkuaineina on alumiinia ja booria – muina alkuaineina voi vaihdella esimerkiksi rauta, litium, natrium, kalium, mangaani tai magnesium. Kyseessä on silikaattimineraali, joka on yleensä joko väritön tai väriltään musta, punainen, sininen tai ruskea. Mohsin asteikolla sen kovuus on 7.

Sulfideihin kuuluva pyrargyriitti on kidejärjestelmältään heksagoninen. Pyrargyriittiä on löydetty Saksasta, Sardiniasta, Tšekistä, Boliviasta, Chilestä ja Meksikosta. Sen väri vaihtelee syvänpunaisesta punaharmaaseen. Mohsin asteikolla pyrargyriitin kovuus on 2,5.

Malakiitti on voimakkaan vihreä mineraali, joka muodostuu kuparimalmien muuttumistuloksena. Sen kovuus Mohsin asteikolla on 3,5-4. Malakiitti on suosittu korukivi; sitä käytetään myös raaka-aineena veistoksissa, koriste-esineissä ja pienissä laatoissa. Aikoinaan muun muassa egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät malakiittia koruihin ja amuletteihin. Malakiittijauhetta on käytetty luomivärinä.

Lähteet:

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2019 – Band 5.2: Westafrika (H-Z), 40. Auflage

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Postage stamps and postal history of Togo (30.3.2024) ja Pyrargyrite (6.1.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Togo (30.3.2024) sekä Kalsiitti, Malakiitti, Mohsin kovuus, Pyrargyriitti, Rikkikiisu, Turkoosi ja Turmaliini (6.1.2025)

Ahvenanmaan uudet postimaksulipukkeet sukeltavat syvyyksiin

Helmikuun 3. päivä 2025 Åland Post julkaisee uuden sarjan postimaksulipukkeita, joiden teemana on Meren aarrekammio. Niissä on vangittuna elämää merenpinnan alla. "Meri ja vesi ovat aina läsnä Ahvenanmaalla. Vuoden postimaksulipukkeiden kautta haluamme nostaa esiin monimuotoisuuden ja kauneuden, joka piileksii pinnan alla. Taiteilija Bo Lundwall on kuvittanut hellästi ja taidokkaasti akvarellitaiteellaan rakkohaurua, sinisimpukoita, kolmipiikkisiä ja korvameduusoita", kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Ruotsalainen eläin- ja luontotaiteilija Bo Lundwall kuvailee työtä näiden lajien parissa sekä haastavana että antoisana. – Kaikki neljä lajia olivat minulle uusia, ja erityisenä haasteena oli pystyä hahmottelemaan niitä niiden elinympäristössä, joka on veden alla. Sain korvaamatonta apua korvameduusojen, sinisimpukoiden ja kolmipiikkisten tutkimisessa Tjärnön merilaboratoriosta Ruotsin länsirannikolta sekä Tukholmassa Skansenin Baltic Sea Science Center -keskuksesta. Lajien tarkkailu niiden omassa elinympäristössään ja keskusteleminen biologien kanssa lajien ominaisuuksista on aina antoisaa, kertoo Bo.

Rakkohauru (Fucus vesiculosus) on Itämeren suurin levä, joka viihtyy Ahvenanmaan länsi- ja pohjoisosissa. Kaasurakkuloiden ansiosta se kasvaa vedessä pystyasennossa. Rakkohauruvyöhykkeitä kutsutaan joskus ”Itämeren metsäksi”, ja ne tarjoavat suojaa ja ravintoa monille muille lajeille.

Sinisimpukalla (Mytilus edulis) on myös tärkeä rooli Itämeren ekosysteemissä ja niiden läsnäolo on hyvä indikaattori meriympäristön tilasta. Sinisimpukka on eläin, jolla on kolmionmuotoinen kuori, jonka väritys vaihtelee tummansinisestä mustaan. Itämeren sinisimpukat ovat kahden lajin risteytymä ja ne ovat kooltaan vain 1-4 senttimetrin mittaisia alhaisen suolapitoisuuden vuoksi.

Korvameduusa (Aurelia aurita) on Itämeren alkuperäislaji. Se on vaaleanpunertava ja läpinäkyvä meduusa, joka koostuu lähes kokonaan vedestä. Ohuet, rihmamaiset lonkerot meduusan reunassa on varustettu polttiaissoluilla, jotka auttavat meduusaa pyydystämään pientä eläinplanktonia. Renkaat tai korvat meduusan pinnalla ovat sen sukurauhaset, joista se on saanut nimensä.

Postimaksulipuke, jossa on kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus), esittää naarasta ja koirasta, jolla on punainen väritys kutuaikana kesäkuussa. Kolmipiikkikoiras rakentaa pesän meren pohjaan ja huolehtii mätimunista, kunnes ne kuoriutuvat. Tämän pienen kalan, jonka pituus on 4-10 senttimetriä, tunnistaa sen kolmesta terävästä selkäpiikistä selkäevän edessä.

Åland Postin postimerkkiosasto myy näitä itseliimautuvia postimaksulipukkeita neljän merkin sarjana verkkokaupassa www.alandstamps.com. Lipukkeita voi myös ostaa Maarianhaminan ja Svibyn postikonttoreissa, joissa asiakas voi itse valita maksuarvon.

Meren aarrekammio -julkaisun suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Sarjan maksuarvo on 4 x 3,40 euroa, ja ensipäivänkuori (FDC) maksaa 14,60 euroa. Postimaksulipukkeen koko on 56 x 25 mm ja paperina on 40 gms lämpöpaperi. Postimaksulipukkeet painetaan Cartor Security Printers -painossa 4-värioffsetilla.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 18. joulukuuta 2024

Postimerkkejä perinteikkäistä venevajoista ja puusepän taidonnäytteitä

Helmikuun 3. päivä Åland Post esittelee toisen osan postimerkkisarjasta Ahvenanmaan venevajakulttuurista. Vuoden 2025 kaksi postimerkkiä nostavat esiin sekä historiallisia että moderneja venevajoja Ahvenanmaalla. ”Toivomme, että postimerkkisarja inspiroi tutustumaan Ahvenanmaan venevajakulttuuriin, joka on elävä osa kulttuuriperintöämme. Tämän vuoden postimerkit esittävät perinteisiä venevajoja yhdestä Ahvenanmaan vanhimmista säilyneistä kalastajakylistä, Käringsundista, sekä uutta venevajaa, joka yhdistää puusepän taidonnäytteet ja perinteisen käsityötaidon”, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Toinen postimerkki esittää kahta perinteistä venevajaa, jotka tunnistaa niiden yksinkertaisesta ja funktionaalisesta arkkitehtuuristaan. Ne ovat suuria, ahvenanmaalaiseen tapaan maalaamattomia, ja ajan myötä niiden pinta on muuttunut hopeanharmaaksi. Niissä on peltikatto ja vähän ikkunoita. Venevajat on rakennettu veteen kiviarkkujen päälle, ja rantaan kuljetaan pieniä puusiltoja pitkin.

Nämä venevajat sijaitsevat Eckerössä Käringsundissa, joka on yksi Ahvenanmaan vanhimmista säilyneistä kalastajakylistä, jonka perinteet ulottuvat aina 1600-luvulle. Kalastajakylä muistuttaa ajasta, jolloin silakanpyynti oli elinehto monelle kyläläiselle. Ahvenanmeressä sijaitsevan laguunimaisen luonnonsataman ympärillä on vieläkin kolmisenkymmentä venevajaa ja ranta-aittaa.

Toinen postimerkki esittää uutta venevajaa, jolla on aivan toinen ilme. Bovikissa, Hammarlandissa, omistaja Conny Häger pystytti 2016–2017 venevajan, joka yhdistää puusepän taidonnäytteet ja perinteisen käsityötaidon. Venevaja on rakennettu Ahvenanmaan hongasta, se on kooltaan 10 x 6 metriä ja siellä on tilaa kahdelle veneelle. Idean venevajan arkkitehtuuriin hän sai kaveriltaan, joka puuhaili perinteisen hirsirakentamisen parissa.

Valokuvat on ottanut Kjell Söderlund ja julkaisun suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Kumpaakin postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Maksuarvot ovat Inrikes (3,10 euroa) ja 4,90 euroa. Ensipäivänkuoren (FDC) hinta on yhdeksän euroa. Postimerkkien koko on 35 x 35 mm ja arkissa on 2 x 15 merkkiä. Paperi on 110 g/m2. Merkkien hammaste on 13 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 17. joulukuuta 2024