Vuosien 2025 ja 2026 pohjoismaiset Nordia-postimerkkinäyttelyt

Pohjoismaiset postimerkkinäyttelyt tunnetaan Nordia-nimellä. Yleensä pohjoismainen näyttely järjestetään kerran vuodessa.

Nordia 2025 on Malmössä Ruotsissa 12.-14. syyskuuta 2025. Näyttelyn verkkosivut ovat osoitteessa https://nordia2025.se.

Nordia 2026 järjestetään Suomessa 15.-17. toukokuuta 2026. Paikkakuntana on Espoo.

Lähde:

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelisti 7/2024

Autopakettimerkkien vuoden 1981 julkaisu

Autopakettimerkit ovat postimerkkejä, joita käytettiin Suomessa postiautoissa (postibusseissa) kuljetettavassa postissa. Vuoden 1981 julkaisu oli neljäs ja viimeinen autopakettimerkkien julkaisu. Se ilmestyi 7. joulukuuta.

Vuoden 1981 julkaisun autopakettimerkit olivat vihoissa nidottuina (20 x 5 merkkiä). Näin ollen viimeisen julkaisun merkkejä on mahdollista löytää viiden merkin rivilöinä. Autopakettimerkeissä on kuvattuna Sisu-merkkinen saman vuoden vuosimallia oleva linja-auto, jota käytettiin postilinja-autona. Julkaisun käypäisyys päättyi 10. tammikuuta 1985.

0,50 markan sinistä autopakettimerkkiä painettiin 700 000 kappaletta.

Yhden markan ruskeaa autopakettimerkkiä painettiin 700 000 kappaletta.

Viiden markan vihreää autopakettimerkkiä painettiin 700 000 kappaletta.

Kymmenen markan punaista autopakettimerkkiä painettiin 700 000 kappaletta.

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE 2017 -postimerkkiluettelo n:o 79, Latvia 2016

Bangladesh sai omat postimerkit itsenäistymisen myötä

Bangladeshina tunnettu valtio on viralliselta nimeltään Bangladeshin kansantasavalta. Etelä-Aasiassa sijaitseva valtio on melkein kokonaan Intian ympäröimä. Bangladesh itsenäistyi vuonna 1971; ennen sitä kyseessä oli Pakistanin itäinen osa. Väkiluvultaan maa on peräti maailman kahdeksanneksi suurin, mutta pinta-alaltaan se on juuri ja juuri sadan suurimman valtion joukossa – näin ollen Bangladesh on yksi tiheimmin asutuista maista.

Bangladeshin kansantasavallan pääkaupunki on Dhaka, jossa asuu noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat Chittagong (yli 3,6 miljoonaa asukasta) ja Khulna (noin 660 000 asukasta). Bangladeshin virallinen kieli on bengali. Elinkeinoista merkittävimmät ovat palvelut, teollisuus ja maatalous, joista palvelujen osuus on yli puolet.

Ensimmäiset omat postimerkkinsä Bangladesh sai itsenäistymisensä myötä eli vuonna 1971. Kyseessä oli kahdeksan merkin sarja, joka melko pian ilmestymisensä jälkeen varustettiin englannin- ja bengalinkielisellä lisäpainamalla Bangladesh Liberated (Bangladesh vapautettu).

Maan filateliasta mielenkiintoista tekee erityisesti vuoteen 1973 voimassa ollut käytäntö, jossa paikalliset postivirkailijat saivat käyttää varastoissaan olevia Pakistanin postimerkkejä (ainakin siihen saakka, kunnes virkailijat saivat käyttöönsä Bangladeshin omia merkkejä). Pakistanin postimerkit piti varustaa Bangladesh-lisäpainamalla. Erilaisia variaatioita on paljon ja niitä ei ole juurikaan luetteloitu, jos ollenkaan, postimerkkiluetteloissa.

Bangladeshin postimerkkien julkaisupolitiikka on ollut melko maltillista, koska vuoteen 2008 saakka erilaisia merkkejä oli ilmestynyt noin 900 eli keskimäärin alle 30 postimerkkiä vuodessa. Maassa toimii myös filateelinen järjestö nimeltään Bangladesh National Philatelic Association (Bangladeshin kansallinen filateelinen yhdistys), johon kuuluu yli tuhat jäsentä ja joka on julkaissut jo yli sata filateelista julkaisua.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Bangladesh National Philatelic Association ja Postage stamps and postal history of Bangladesh (23.6.2019)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Bangladesh (23.6.2019)

Postimerkkeilijätkin voisivat olla pullistelijoita

Mistä tällainen otsikko kolumnille? Siitä, että olen lasteni kanssa katsonut Risto Räppääjä -elokuvia, joista yksi on Risto Räppääjä ja pullistelija. Elokuvaa katsoessa ei voi olla huomaamatta, että Lennart Lindberg keräilee postimerkkejä ja on selvästi innostunut harrastuksestaan. Yhdessä kohtauksessa näkyy mm. filateelista kirjallisuutta, joukossa Kalle Vaarnaksen Filatelian taito.

Miksi postimerkkeilijöidenkin pitäisi olla pullistelijoita? Eikö pullistelija ole itsekeskeinen ihminen, josta suurin osa ihmisistä ei pidä? Pullistelua voi olla kuitenkin kahdenlaista, joko negatiivista tai positiivista.

Postimerkkeilijätkin voisivat olla pullistelijoita, nimenomaan positiivisessa mielessä. Voisimme pullistella sillä, kuinka hieno harrastus meillä on ja kuinka kaikkien muidenkin tulisi sitä harrastaa. Jostain syystä filatelisteilla on kuitenkin taipumus pullistella vain filatelistipiireissä. Mitä se auttaa, jos emme markkinoi harrastustamme filatelistipiirien ulkopuolelle? Arvasitte oikein: ei se auta yhtään mitään.

Pullistelkaamme siis – positiivisesti postimerkkeilystä! Pullistellaan niille, jotka eivät vielä filateliaa harrasta. Pullistelun voi aloittaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Filatelian termejä: Ensipäivänkuori

Ensipäivänkuori on kirjekuori, jonka päälle on kiinnitetty tietty postimerkkijulkaisu, ja postimerkki tai postimerkit on leimattu niiden ilmestymispäivän postileimalla. Ensipäivänkuoresta käytetään myös nimitystä FDC-kuori; FDC on lyhenne kuoren englanninkielisestä nimestä First Day Cover.

Yhdysvaltalainen ensipäivänkuori 6.2.1984, jonka aiheena on maaperän ja vesien suojelu, sekä ahvenanmaalainen ensipäivänkuori 6.6.2008, jonka aiheena on majakat.

Ensipäivänkuoria on sekä virallisia että epävirallisia. Viralliset kuoret ovat postihallintojen valmistamia ja niissä kirjekuoreen on tyypillisesti painettu postimerkkijulkaisuun liittyvä kuva. Leimana on käytetty erityistä ensipäivänleimaa, joka on merkkien ilmestymispäivänä käytettävä erikoisleima. Osa postihallinnoista (ainakin Ahvenanmaan posti) myy tai on myynyt myös signeerattuja FDC-kuoria.

Epävirallisia ensipäivänkuoria ovat tehneet pääasiassa yksittäiset keräilijät sekä erilaiset yhdistykset, lähinnä postimerkkikerhot. Kuorena on voitu käyttää tavallista kirjekuorta tai vaikkapa käsin kuvitettua kirjekuorta. Leima voi olla ensipäivänleima, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla tavallinen postileima, kunhan sen päiväys on sama kuin postimerkkijulkaisun ilmestymispäivä.

Ensipäivänkuoria on olemassa niin paljon, että rahallista arvoa niillä ei juurikaan ole. Poikkeuksen tähän tekevät harvinaisimmat kuoret, erityisesti 1900-luvun alkupuolelta ja sitä vanhemmat, joista saatetaan maksaa suuriakin summia postimerkkihuutokaupoissa. Viime vuosina postimerkkinäyttelyihin on tullut oma näyttelyluokkansa ensipäivänkuorille, mikä toivottavasti lisää kiinnostusta näitä värikkäitä kuoria kohtaan.

Ahvenanmaalainen ensipäivänkuori 1.11.2002, joka juhlistaa Janne Holménin samana vuonna voittamaa maratonin EM-kultaa, sekä islantilainen ensipäivänkuori 13.3.2003, jonka aiheena on lehmät.

Suomessa ilmestyi aikoinaan luettelo ensipäivänkuorista. Suosituinta FDC-kuorien keräily taitaa olla Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joissa on kyseisiin kuoriin erikoistuneita postimerkkiliikkeitä. USA:ssa on jopa oma yhdistyksensä ensipäivänkuorien keräilijöille; American First Day Cover Societyn verkkosivut ovat osoitteessa https://afdcs.net.

Postimerkkeilijä Keräilee: Tapparan jääkiekko-otteluiden pääsylippuja 1960- ja 1970-luvuilta

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Tappara on yksi Suomen tunnetuimmista ja menestyneimmistä jääkiekkoseuroista. Tässä kirjoituksessa on kuvituksena pääsyliput viidestä sen 1960- ja 1970-luvuilla pelaamasta jääkiekko-ottelusta.

6. marraskuuta 1966 pelatussa ottelussa Tappara voitti Hermeksen Kokkolasta maalein 10-2. Ottelun yleisömäärä oli 2364. Tappara sijoittui kaudella 1966–1967 SM-sarjassa neljänneksi.

Tamperelainen urheiluseura Tappara perustettiin vuonna 1955. Ennen sitä se toimi vuodesta 1932 alkaen nimellä TBK (Tammerfors Bollklubb). Nimenvaihdoksella pyrittiin saamaan uusia, suomenkielisiä pelaajia.

Seura on voittanut tähän mennessä jääkiekon SM-sarjassa ja -liigassa kultaa 20 kertaa (kolme kertaa TBK-aikana), hopeaa 13 kertaa ja pronssia 12 kertaa (viisi kertaa TBK-aikana). 1960- ja 1970-luvuilla Suomen mestaruuksia tuli yhteensä viisi kappaletta.

21. syyskuuta 1967 Tappara kohtasi helsinkiläisen HIFK:n kansainvälisessä jäähalliturnauksessa.

Yksi mestaruuksista tuli vuonna 1964, mutta heti seuraavalla kaudella Tappara jäi sarjan viimeiseksi ja putosi Suomensarjaan (nykyinen Mestis). Vierailu alemmalla sarjatasolla jäi lyhyeksi, koska joukkue nousi takaisin pääsarjaan yhden Suomensarja-kauden jälkeen. Nimittäin vuonna 1966 toiseksi korkeimman sarjatason mestarit olivat kokkolalainen Hermes, savonlinnalainen SaPKo ja Tappara.

19. marraskuuta 1967 pelatussa ottelussa Tappara hävisi Koo-Veelle niin ikään Tampereelta maalein 1-5. Ottelun yleisömäärä oli 9246. Tappara sijoittui kaudella 1967–1968 SM-sarjassa yhdeksänneksi.

Jäädytettyjä pelinumeroita on seitsemän: 2 Kalevi Numminen, 3 Pekka Marjamäki, 7 Timo Jutila, 8 Janne Ojanen, 10 Timo Susi, 12 Erkki Lehtonen sekä 81 Jukka Peltola. Toki Tapparassa on vuosien varrella pelannut monia muitakin huippunimiä.

Vuonna 2018 perustettiin Tappara Hall of Fame, johon on nimetty muun muassa Rauno Korpi, Markus Mattsson ja Teppo Numminen. Hall of Fameen valittujen joukosta löytyy taitoluistelija Kiira Korpi, sillä Tappara on myös taitoluisteluseura.

23. syyskuuta 1976 Tappara kohtasi saksalaisen Dynamo Weisswasserin (nykyään Lausitzer Füchse) Euroopan Cupissa. Tappara voitti ottelun maalein 3-0.

Usealla jääkiekkojoukkueella on oma maalilaulunsa, niin myös Tapparalla. Kyseessä on itävaltalaisen Opus-yhtyeen kappale ”Live is Life”, joka on soinut Tampereella vuodesta 1986 lähtien.

Nykyään Tapparan toiminnasta vastaa Tamhockey Oy. Seuran toimintaan pääsee tutustumaan tarkemmin sen kotisivuilla osoitteessa www.tappara.fi.

24. helmikuuta 1977 pelattu ottelu KooVeen ja Tapparan välillä päättyi tasatulokseen 5-5. Ottelun yleisömäärä oli 6603. Tappara voitti Suomen mestaruuden kaudella 1976–1977.

Lähteet:

Tamhockey Oy: https://www.tappara.fi -sivusto > Info > Historia > Kausikertomukset (7.12.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Lausitzer Füchse, Suomalaisjoukkueet jääkiekon eurocupeissa, Suomensarja (jääkiekko) ja Tappara (7.12.2024)

Palaulaiset pienoisarkit Downton Abbey -televisiosarjasta

Oscar-palkitun Julian Fellowesin luoma ja käsikirjoittama Downton Abbey -televisiosarja seuraa Crawleyn aatelissuvun palvelijoineen elämää vuosina 1912–1926. Tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Downton Abbeyn kartano Pohjois-Yorkshiressa. Kaksi muuta käsikirjoittajaa ovat olleet Shelagh Stephenson ja Tina Pepler.

Kuvassa olevassa pienoisarkissa ovat sarjan hahmoista vasemmalta oikealle Thomas Barrow (päälakeija, jaarlin kamaripalvelija ja myöhemmin apulaishovimestari), Charles Carson (hovimestari), Elsie Hughes (taloudenhoitajatar), Beryl Patmore (kokki) ja Daisy Mason (kyökkipiika sekä myöhemmin apulaiskeittäjä ja William Masonin leski). Heitä näyttelivät Rob James-Collier, Jim Carter, Phyllis Logan, Lesley Nicol ja Sophie McShera.

Televisiosarja on brittiläinen, mistä kertoo se, että ensimmäinen jakso esitettiin ITV-kanavalla Isossa-Britanniassa syyskuussa 2010. Sarjaa tehtiin kuusi tuotantokautta ja viimeinen jakso ajoittui joulupäivälle vuonna 2015. Jaksoja on kaiken kaikkiaan 52. Sen jälkeen on tehty ja julkaistu kaksi elokuvaa: ”Downton Abbey” vuonna 2019 ja ”Downton Abbey: Uusi aikakausi” vuonna 2022.

Isossa-Britanniassa sarjan jaksoilla on ollut parhaimmillaan keskimäärin noin 12 miljoonaa katsojaa. Myös Suomen televisiossa on päässyt seuraamaan tätä historiallista draamaa.

Downton Abbey -televisiosarja on saanut lukuisia ehdokkuuksia eri palkintogaaloissa ja sitä kautta voittanut monia palkintoja, kuten Broadcasting Press Guild, Golden Globe, Hollywood Post Alliance, Primetime Emmy ja Screen Actors Guild.

Kuvassa olevassa pienoisarkissa ovat sarjan hahmoista vasemmalta oikealle Granthamin leskikreivitär Violet Crawley (Granthamin jaarlin äiti), Granthamin jaarli Robert Crawley (Crawleyn perheen pää), Granthamin kreivitär Cora Crawley (Granthamin jaarlin yhdysvaltalainen vaimo), Lady Mary Josephine Crawley (jaarlin vanhin tytär) ja Lady Edith Crawley (jaarlin keskimmäinen tytär). Heitä näyttelivät Maggie Smith, Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery ja Laura Carmichael.

Broadcasting Press Guild -palkinto tuli parhaasta draamasarjasta ja parhaasta käsikirjoittajasta (Julian Fellowes). Golden Globe oli saavutuksena parhaasta minisarjasta tai televisioelokuvasta ja parhaasta naissivuosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa (Maggie Smith). Paras leikkaus (John Wilson) toi Hollywood Post Alliance -palkinnon.

Primetime Emmy -voittoja on tullut useita: paras minisarja tai televisioelokuva, paras naissivuosa minisarjassa tai televisioelokuvassa (Maggie Smith), paras ohjaus minisarjassa tai televisioelokuvassa (Brian Percival), paras käsikirjoitus (Julian Fellowes), paras naissivuosa draamasarjassa (Maggie Smith), paras musiikki, paras kampaus televisiosarjassa sekä toistamiseen paras musiikki (John Lunn). Paras näyttelijäkokoonpano draamasarjassa toi Screen Actors Guild -palkinnon.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Downton Abbey (1.12.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Downton Abbey, Luettelo televisiosarjan Downton Abbeyn saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista sekä Primetime Emmy -palkinto (1.12.2024)

24 000 postikorttia ilahduttaa veteraaneja ja sotiemme naisia vielä tänä itsenäisyyspäivänä

Posti, veteraaniliitot ja Lotta Svärd Säätiö järjestivät kymmenettä kertaa kampanjan, jossa veteraaneille ja sotiemme naisille toimitetaan postikortteja itsenäisyyspäiväksi.

”Korttikampanja oli suosittu tänäkin vuonna, sillä kampanjaan lähetettiin noin 24 000 korttia. Kampanja päättyy tähän vuoteen, joten on hienoa, että vielä kerran välitämme arvostuksen ja kiitoksen tällä tapaa heille, jotka sen ansaitsevat”, sanoo kotimaan kuluttajakirjepalveluista vastaava johtaja Sami Määttä Postista.

Korttikampanjalla haluttiin muistuttaa yhteydenpidon tärkeydestä ja antaa suomalaisille mahdollisuus kiittää veteraaneja, sotiemme naisia ja lottia heidän panoksestaan Suomen itsenäisyyden eteen.

Korttien toimitus alkoi marraskuun lopussa, ja kortit ovat perillä itsenäisyyspäivään mennessä.

Veteraaneja on keskuudessamme vielä noin 1500. Sotiemme naisia on noin 4500, lottia noin 430 ja pikkulottia noin 2700.

”Ensi vuonna nuorimmatkin sotiemme veteraanit täyttävät 100 vuotta. Viimeinen kokonainen ikäluokka, joka käskettiin sotaan, oli vuonna 1925 syntyneet miehet. Veteraanit sekä heidän leskensä ovat arvostaneet suuresti lukuisia Itsenäisyyspäivän tervehdyksiä, joita he ovat saaneet vastaanottaa viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana”, kiittää varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset -keräyksestä.

”Olen todella iloinen ja kiitollinen siitä, että niin moni tahtoi lähettää kortin lotille tai veteraaneille. He ovat itsenäisyyspäivämme sankareita, joita ei voi koskaan kiittää liikaa”, sanoo Susan Mykrä Lotta Svärd Säätiöstä.

Postinjakajat vievät kortit veteraaneille, sotiemme naisille, lotille ja pikkulotille itsenäisyyspäiväksi Suomen Sotaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton, Tammenlehvän perinneliiton ja Lotta Svärd Säätiön osoitetietojen mukaan.

Lähde ja teksti sekä kuva:

Posti Groupin mediatiedote 3.12.2024

Chilen postihistoriaa (Osorno 14.9.1959)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Chilen postihistoriasta, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Chilen postihistoria -tunnisteella.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Chile on pitkä ja kapea valtio Etelä-Amerikassa, jossa sen rajanaapureina ovat Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen tasavallassa asuu yli 18 miljoonaa ihmistä.

Kuvassa on kirjattu kirje lentopostissa Osornosta Chilestä 14. syyskuuta 1959 (Osornon frankeerausleimassa on kuitenkin päivämääränä 12.9.1959) Braunschweigiin Saksaan. Osorno on Damas- ja Rahue-jokien yhtymäkohdassa sijaitseva kaupunki, jonka väkiluku on noin 148 000. Matkaa Santiagosta (Chilen pääkaupunki) Braunschweigiin on noin 12 300 kilometriä. Matkaa Osornosta Santiagoon on puolestaan noin 900 kilometriä.

Kirjeen kirjaamisesta kertovat kuoren alareunassa oleva R-leima, johon on käsin kirjoitettu lähetyksen seurantanumero, ja kuorella olevat Certificado-leimat. Lentopostista kertovat puolestaan lentopostikuori, jonka tunnistaa kuoren reunoissa olevista punaisista ja sinisistä raidoista, ja kuorella oleva Vía Aérea -leima. Toki lentopostiin viittaavat myös Chilen lentopostimerkit.

Postimaksu on ollut 600 pesoa. Se on maksettu yhdellä 20 peson lentopostimerkillä, kahdella 50 peson lentopostimerkillä ja frankeerausleimalla, jonka arvo on 480 pesoa.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haut Etäisyys Santiago Braunschweig ja Etäisyys Santiago Osorno (26.11.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Chile, Chilen peso ja Santiago de Chile (25.4.2024) sekä Osorno (26.11.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Chile.travel: www.chile.travel

CHILECOLLECTOR: www.chilecollector.com

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Joulupukin Pääposti raottaa näkymää lasten toiveisiin – lelujen lisäksi toiveissa yhdessäoloa

Joulupukin Pääposti paneutui joulupukille tulleisiin kirjeisiin. Tuhansista kirjeistä ympäri maailman näkyy, että, odotetustikin, eniten toivotaan leluja. Lelutoiveiden taustalla näkyy kuitenkin myös toive yhteisestä ajasta.

Rovaniemellä sijaitsevaan Joulupukin Pääpostiin tulee postia ympäri maailman. Joulupukki on vastaanottanut noin 25 miljoonaa kirjettä yli 200 maasta – jopa sellaisista, joita ei enää ole. Kiireisimpään joulunalusaikaan joulupukki saa noin 30 000 kirjettä joka päivä.

Ensimmäistä kertaa Joulupukin Pääpostilla kirjeiden sisältöön paneuduttiin yhtenä kokonaisuutena. Tavoitteena oli löytää isoja linjoja toiveiden takaa. Tätä varten käytiin läpi yli 6000 kirjettä 45 eri maasta. Kirjeet anonymisoitiin, jotta kirjesalaisuus säilyy.

Joulupukkia ohjeistetaan tarkasti toivotuista leluista

Ei ollut yllätys, että eniten toivottu asia joulupukin kirjeissä ovat lelut (67,2 %). Niitä toivotaan 50-kertaisesti lemmikkeihin verrattuna (1,3 %) ja liki 400-kertaisesti uusiin perheenjäseniin verrattuna (0,2 %).

“Tyypillistä on, että lelutoive on otettu aikakautensa lelulehdistä tai TV-mainoksista. Toiveissa on usein tarkasti lelun tyyppi, ja voi olla hintakin mainittuna. Usein lapset saattavat leikata toiveensa kuvan lelulehdestä ja liimata sen kirjeeseen, tai jopa laittaa mukaan kokonaisen lelulehden ja merkitä lelulehteen toiveet”, kommentoi Joulupukin Pääpostin tonttu Elina.

Lelutoiveiden taustalla toiveet suuremmista asioista

Lasten joululahjatoiveet eivät kuitenkaan ole vain toiveita tavaroista – ne ovat kutsuja yhteisiin leikkeihin, tarinoihin ja muistoihin, jotka kestävät pidempään kuin yksikään lelu. Pohjimmiltaan joulun parhaat lahjat ovat hetkiä, jotka jaetaan yhdessä.

”Enimmäkseen lapset toivovat asioita, joilla voi leikkiä, joita voi koota, tai joiden parissa voi puuhastella”, kommentoi Elina-tonttu Joulupukin Pääpostilta.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Riikka Riihonen nostaa esiin tärkeän puolen lelutoiveiden takaa: ”Kaikki lapset tarvitsevat leluja leikkimiseen. Mutta lelut auttavat myös aikuisia asettumaan leikin ääreen. Vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on paras lahja, mitä lapsi voi saada. Siksi leikki ja yhteinen tekeminen on niin arvokasta.”

Yhdessäolon ja välittämisen merkitystä ei voi vähätellä. Lelutoiveiden lisäksi kirjeissä näkyvät myös lasten lisääntyneet huolet ja toiveet yhteisestä ajasta: ”Uusina toiveina ovat tulleet turvallisuuden tunteeseen liittyvät huolisyöpöt ja stressilelut. Useissa kirjeissä toistuvat myös toiveet siitä, että perheet näkisivät toisiaan tai aikaa yhdessäoloon olisi paljon enemmän”, sama Joulupukin Pääpostin tonttu Elina jatkaa.

Jouluajan leikkihetkiin Riihosella on hyvä vinkki: ”Vaikka on todella tärkeää olla läsnä, on myös hyvä antaa leikeille ja yhdessäololle lapsenehtoista tilaa. Lapsille sekasorto ja leikkien levittäminen voivat olla arvokasta tekemistä. Sellaista leikin juuri kuulukin olla – vaihtelevia tilanteita ja elävää yhdessäoloa.”

Lelutoiveista koottiin yhteen taiteilijan näkemys ”Toiveiden toiveesta”

Kirjeiden pohjalta luotiin leikkisä Toiveiden toive – yhdistelmä joulupukilta toivotuista leluista. Se rakentui kirjeiden tutkimisen, Joulupukin Pääpostin työntekijöiden haastattelujen ja digitaalisen taiteilijan näkemyksen synteesinä. Toiveet yhteiseen tekemiseen näkyvät Toiveiden toiveen kaikissa rakennuspalikoissa.

”Lasten kirjeissä toivotaan esimerkiksi lahjoja, joiden kanssa kisailla perheen kesken. Toiveiden toiveessa tämä näkyy jalkapallona. Toiveiden toiveen pehmolelumainen pää tulee puolestaan toiveista saada lelu, jonka parissa voi nukahtaa isän syliin. Kirjeissä toivotaan myös leluja, joita voi rakennella äidin kanssa – näistä toiveista muodostuu lelumme vartalo. Nämä ja lelun muut osat tuovat esille lelutoiveiden taustalla olevat toiveet yhdessäolosta ”, summaa Elina-tonttu Joulupukin Pääpostilta.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 28.11.2024

Saksan inflaatiopostia (Wandsbek 19.10.1923)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Saksan inflaatiopostista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Saksan inflaatioposti -tunnisteella.

Saksassa oli 1920-luvun alussa inflaatio (= yleinen hintatason nousu). Hintojen kohoaminen vaikutti myös postimaksuihin. Sen takia oli painettava uusia postimerkkejä ja käytettävä lisäpainamia aiemmin ilmestyneissä merkeissä. Hyperinflaatiosta oli kyse vuonna 1923; hinnat nousivat heinäkuusta marraskuun 20. päivään peräti 854 miljardia prosenttia.

Kuvassa on kirje Wandsbekista 19. lokakuuta 1923 Suomeen Helsinkiin. Postimerkit on mitätöity Wandsbekin postileimalla.

Kirjeen ulkomaille postimaksu 20 grammaan saakka oli 10.10.1923–19.10.1923 15 miljoonaa (15 000 000) markkaa. Vain kymmenen päivää voimassa ollut postimaksu on maksettu kolmella viiden miljoonan markan postimerkillä. 9.10.1923 maksu oli kuusi miljoonaa markkaa ja 20.10.1923 maksu oli jo 30 miljoonaa markkaa.

Lähteet:

Jørgen Kluge: Die Deutschen Portosätze 1875 - 1994 – Haandbog og Katalog af Jørgen Kluge, Udgivet af Taastrup og Omegns Frimærkeklub, 2. Udgave

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hyperinflaatio ja Inflaatio (22.9.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.bdph.de

Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org

Germany Philatelic Society of the USA (GPS): www.germanyphilatelicsocietyusa.org

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Grönlannin lokakuun 2024 postimerkkijulkaisuissa naaleja, kalastajien ja metsästäjien päivä, yhtenäisyys sekä joulu

Grönlannin posti julkaisi lokakuussa 2024 neljä postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Neljä postimaksulipuketta naaleista julkaistiin 17. lokakuuta. Valokuvat on ottanut Grönlannin luontoinstituutin biologi ja tutkija Carsten Egevang. Instituutti sijaitsee Nuukissa.

Kalastajien ja metsästäjien päivä sai kaksi postimerkkiä 17. lokakuuta. Päivää juhlitaan Grönlannissa vuosittain 15. marraskuuta ja sitä on vietetty vuodesta 1953, jolloin kalastus- ja metsästysjärjestö KNAPK perustettiin. Merkit on suunnitellut Nuukissa vuonna 1971 syntynyt taidemaalari ja graafikko Ivalo Abelsen. Aiemmin hän on suunnitellut Grönlannin postille kuusi merkkiä.

17. lokakuuta ilmestyi kaksi postimerkkiä ja pienoisarkki, jotka juhlistavat yhtenäisyyttä Grönlannissa. Julkaisu juhlisti myös Kööpenhaminassa Tanskassa 17.-20. lokakuuta järjestettyä eurooppalaista HAFNIA 24 -postimerkkinäyttelyä. Nina Spore Kreutzmannin suunnittelema julkaisu pohjautuu kööpenhaminalaisen keräilijän Flemming Petersenin historiallisiin materiaaleihin. Pienoisarkissa on neljän Tanskan kruunun lisämaksu, joka menee HAFNIA 24 -näyttelyn hyväksi.

Viimeinen lokakuun 17. päivän julkaisuista koskee joulua eli kyse on tämän vuoden joulupostimerkeistä. Kahdessa merkissä lapset leikkivät lumessa ja rakentavat lumiukkoa. Julkaisuun kuuluu lisäksi postimerkkivihko. Suunnittelusta on vastannut nuori taiteilija ja kuvittaja Coco Apunnguaq Lynge. Aiemmin hän on suunnitellut Grönlannin postille kaksi merkkiä.

Lähde:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 4/2024

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Unkarin pikajakelu- ja kirjattua postia (Budapest 21.9.1942)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Unkarin pikajakelu- ja kirjatusta postista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Unkarin pikajakelu- ja kirjattu posti -tunnisteella.

Pikajakeluposti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut lähettää vastaanottajalle postilähetyksen tavallista kulkuaikaa nopeammin eli pikana. Käytännössä pikalähetykset kuljetetaan muun postin mukana, mutta ne jaetaan määränpäässä nopeammin kuin muu posti. Pikajakelu merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi pikajakelulipukkeella. Pikajakelusta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kirjattu posti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurataan lähetyksen kulkua. Kirjaaminen merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi R-lipukkeella (R = recommandé ranskaksi ja registration englanniksi). Kirjaamisesta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kuvassa on postikortti (ehiöpostikortti) pikajakelupostissa Budapestista (Budapest 4) Unkarista 21. syyskuuta 1942 Unkariin (tai Jugoslaviaan) Szabadkaan (Szabadka 2), jonne kortti on saapunut 22. syyskuuta 1942. Postikortin lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen pikajakelulipuke. Budapestissa oli ainakin aikoinaan useita postitoimistoja, joten niistä jokainen sai oman numeronsa – kuvassa oleva lähetys on lähetetty postitoimistosta numero 4. Szabadkassa lähetys on saapunut postitoimistoon numero 2.

Unkarilainen pikajakelulipuke.

Budapest on Unkarin pääkaupunki, jonka väkiluku on noin 1,7 miljoonaa. Tonava-joki jakaa kaupungin Budaan lännessä ja Pestiin idässä. Kaupunki perustettiin 22. joulukuuta 1872, kun Buda, Pest ja Óbuda yhdistettiin. Budapestin nähtävyyksiä ovat muun muassa Budan linna, Matiaksenkirkko, Margitinsaari, parlamenttitalo sekä Sankarien aukio.

Szabadka tunnetaan nykyään Subotica-nimellä ja se on kaupunki Pohjois-Serbiassa. Asukkaita on noin 142 000 ja heistä unkarilaisia on melkein 40 prosenttia. Yksi Subotican ystävyyskaupungeista on Budapest. Kuvassa olevasta postikortista mielenkiintoisen tekee se historiallinen seikka, että vuonna 1941 akselivallat hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka pohjoisia osia (mukaan lukien Subotica) liitettiin Unkariin. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt alueiden liittämistä Unkariin.

Postimaksu oli 72 fillériä. Kotimaan postikortti (pois lukien paikallisposti) maksoi 12 fillériä ajalla 15.9.1941–30.6.1943. Näin ollen kotimaan pikajakelun on täytynyt maksaa 60 fillériä, mutta tietoa ei löydy lähteenä käytetyltä Ison-Britannian unkarilaisen filatelian yhdistyksen verkkosivustolta.

Lähteet:

Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Postcards > First Inflation 1918 to 1945 (14.11.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Subotica (14.11.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Budapest (24.8.2024 ja 10.10.2024) ja Subotica (14.11.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bélyegmúzeum – Stamp Museum (Unkarin postimerkkimuseo): www.belyegmuzeum.hu

Society for Hungarian Philately: https://hungarianphilately.org

Arbeitsgemeinschaft Ungarn im BDPh: https://arge-ungarn.com

Postia Puolan Szczecinistä 28.9.1954 Helsinkiin

Kuvassa on Szczecinistä Puolasta 28. syyskuuta 1954 Helsinkiin lentopostissa lähetetty kirjattu kirje. Puolassa kirje on saapunut Varsovaan (Warszawa) 29. syyskuuta 1954. Helsinkiin lähetys on saapunut 2. lokakuuta 1954.

Szczecin on 400 000 asukkaan satamakaupunki Luoteis-Puolassa. Maan seitsemänneksi suurin kaupunki oli osa Saksaa vuoteen 1945 saakka. Varsova on Puolan pääkaupunki, jossa asuu noin 1,86 miljoonaa ihmistä. Se sijaitsee Keski-Puolassa.

Lentopostista kertovat POCZTA LOTNICZA – VIA AIR MAIL -leimat. Kirjeen kirjaamisesta kertovat POLECONY-leima ja Szczecinin R-leima. Postimaksu on ollut 480 grossia eli 4,80 złotyä, joka on maksettu neljällä 95 grossin postimerkillä, kahdella 40 grossin postimerkillä ja yhdellä 20 grossin postimerkillä.

95 grossin merkin, jonka on suunnitellut H. Przeździecka, aiheena on hiihto. Postimerkki on ilmestynyt 31.12.1953. Sen Stanley Gibbons -numero on 839.

40 grossin merkki kuuluu neljän postimerkin sarjaan, joka on julkaistu 9.5.-15.6.1951. Aiheena on sulattamo. Merkin on suunnitellut B. Brandt ja kaivertanut E. Konecki. Postimerkin Stanley Gibbons -numero on 701.

20 grossin merkissä on kuvattuna runoilija Jan Kochanowski (1530–1584). 10.11.1953 ilmestyneen postimerkin on suunnitellut M. R. Polak ja kaivertanut S. Łukaszewski. Merkin Stanley Gibbons -numero on 828.

Puolan filateliaan voit tutustua tämän blogin tekstissä 27. tammikuuta 2024.

Lähteet:

Stanley Gibbons Limited: Poland – 2nd Edition, Stamp Catalogue, 2023

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Puolan zloty, Szczecin ja Varsova (22.11.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Europa 2020/2021 – Band 15: Osteuropa, 105. Auflage

Poczta Polska: https://filatelistyka.poczta-polska.pl

Polski Związek Filatelistów (PZF): https://zgpzf.pl

Bundesarbeitsgemeinschaft Polen im Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.arge-polen.de

The Polonus Polish Philatelic Society: https://polonus.org

The Polish-Canadian Coin & Stamp Club ”Troyak”: https://troyakclub.com

Siltoja Unkarin vuoden 2018 EUROPA-pienoisarkissa

Unkarin vuoden 2018 EUROPA-pienoisarkissa on kuvattuna kolme unkarilaista siltaa: Megyerin silta, Kőröshegyn laakson silta ja Móra Ferencin silta.

Megyerin silta ylittää Tonavan Pohjois-Budapestissa. Sillalla on leveyttä 35 metriä ja pituutta 1862 metriä ja se onkin yksi Unkarin pisimmistä silloista. Se avattiin liikenteelle vuonna 2008. Pääsuunnittelijana toimi Mátyás Hunyadi. Tonavan kaksi haaraa ja Szentendrensaaren pohjoiskärjen ylittävä silta on tyypiltään vinoköysisilta.

Vinoköysisillassa kannatinpylväistä lähtevät vinossa asennossa olevat köydet, joihin sillan kansi on ripustettu. Vinoköysisiltojen rakentaminen alkoi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Tätä siltatyyppiä käytetään paljon keskipitkien ja pitkien jännevälien silloissa.

Kőröshegyn laakson silta on myös yksi Unkarin pisimmistä silloista; pituutta sillä on 1872 metriä ja leveyttä melkein 24 metriä. Silta avattiin liikenteelle vuonna 2007. M7-moottoritien varrella Zamárdin ja Balatonszárszón välillä sijaitseva silta koostuu 16 pilarista, joista korkein on noin 80 metriä ja matalin noin 18 metriä. Kyseessä on maasilta.

Maasillasta käytetään myös nimitystä viadukti. Nimensä mukaisesti se ylittää maastoesteen, kuten laakson. Vastakohtia sille ovat vesistön ylittävä silta ja vesijohtosilta eli akvedukti. Euroopassa maasiltoja käytetään esimerkiksi valtateissä, jolloin ne saadaan kulkemaan laaksojen asutuskeskusten ohi.

Móra Ferencin silta sijaitsee Etelä-Unkarissa Szegedin ja Maroslelen välissä. Se on kuvattuna pienoisarkissa, mutta ei itse postimerkeissä. Liikenteelle silta avattiin vuonna 2011. Kirjailija Ferenc Móran mukaan nimetty riippusilta ylittää Tisza-joen. Sillalla on pituutta 661 metriä ja leveyttä noin 30 metriä.

Riippusilta on yksi siltatyypeistä. Siinä riippuköysi, josta sillan kansirakenteet on ripustettu, kulkee kannatinpylväältä toiselle. Siltatyyppinä riippusilta on yksi maailman vanhimmista; alkujaan riippuköydet olivat liaani- tai hamppuköyttä, sittemmin rautaista ketjua tai vaijeria.

Lähteet:

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maasilta, Megyerin silta ja Vinoköysisilta (18.11.2024) sekä Pyloni ja Riippusilta (28.4.2024)

Wikipedia (https://hu.wikipedia.org): artikkelit Kőröshegyi völgyhíd ja Móra Ferenc híd (18.11.2024)

Kiiruusti perille – Suomen pikajakeluposti mielenkiinnon kohteena, osa 3

Tämä kirjoitussarja käsittelee suomalaista pikajakelupostia monipuolisesti. Kirjoitussarja pohjautuu osittain Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen aikaisempiin painetuissa postimerkkilehdissä julkaistuihin kirjoituksiin samasta aihepiiristä. Kiinnostus maamme pikajakelupostia kohtaan heräsi aikoinaan huutokaupassa olleesta postimerkkimallin 1930 pikajakelupostitteesta sekä Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa olleesta suomalaisten pikajakelulipukkeiden tutkimuksesta. Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Kirjoitussarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Kirjoitussarjan toisen osan voit lukea täältä.

Pikajakelua koskevat postimaksut kotimaassa

Oleellinen osa pikajakelupostin keräämistä ovat erilaiset postimaksut, erityisesti nimenomaan pikajakelusta suoritetut postimaksut. Kuten Suomen postimaksuissa muutenkin, niin myös pikajakeluun liittyvissä maksuissa on tapahtunut paljon muutoksia vuosien mittaan, mikä tuo oman mausteensa Suomen pikajakelupostin keräämiseen.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Porista 10. toukokuuta 1917 Turkuun, jonne kirje on saapunut 11. toukokuuta 1917. Pikajakelusta kertoo Exprès-lipuke eli pikajakelulipuke ja kuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu express-sana. Postimaksu 2,00 markkaa: kotimaan kirje 101-500 grammaa 4.10.1914–30.9.1917 1,25 markkaa + kotimaan kirjaaminen 4.10.1914–30.9.1917 0,25 markkaa + pikajakelu 1.1.1911–30.9.1917 0,50 markkaa.

Pikajakelusta postille suoritettava erillinen lisämaksu oli aluksi 50 penniä, aina 30.9.1917 saakka. Pikajakelumaksun suuruutta kuvastaa esimerkiksi se, että ajalla 4.10.1914–30.9.1917 kotimaan kirjeen postimaksu 15 grammaan saakka oli 25 penniä. Kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui merkittävä muutos 1.3.1990, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painosta (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): korkeintaan 250 grammaa painaneen lähetyksen maksu oli 20 markkaa ja sitä painavamman lähetyksen (kuitenkin korkeintaan yksi kilogramma) maksu oli 32 markkaa.

Seuraava merkittävä muutos kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui jo vuoden päästä eli 1.3.1991, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painon lisäksi paikkakunnasta, jonne lähetys oli osoitettu (lähialue tai muu maa), ja pikajakelun nopeudesta (nopeus 00 tai nopeus 01). 1.6.1994 alkaen ei ollut enää jakoa kahteen eri nopeuteen, mutta jako lähialueeseen ja muuhun maahan säilyi edelleen. 1.7.1998 tuli lisäksi käyttöön maksu Ahvenanmaalle lähetetyille pikakirjeille; maksu poistui käytöstä 1.4.2001, jolloin jako oli jälleen lähialue ja muu maa.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 20. lokakuuta 1937 Turkuun, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 7,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 2,00 markkaa + kotimaan kirjeen lentolisä 20 grammaan saakka 1.4.1928–30.9.1942 1,00 markka + kotimaan pikajakelu 1.1.1935–31.8.1942 4,00 markkaa.

Kotimaan pikapaketeille tuli käyttöön oma pikajakelumaksu 1.4.1973 jakautuen korkeintaan kymmenen kilogrammaa ja yli kymmenen kilogrammaa painaviin paketteihin. Painojaottelu poistui käytöstä jo vuoden päästä eli 1.4.1974. Ahvenanmaalle lähetetyille pikapaketeille oli oma postimaksu 1.7.1998–2.4.2000 välisenä aikana.

Tällä hetkellä käytössä olevista kotimaan pikajakelupostin postimaksuista on kerrottu myöhemmin tässä kirjoituksessa. Sen verran tässä voi todeta, että 27.4.2023 alkaen pikakirje maksoi halvimmillaan 12,50 euroa ja lauantaijakelun lisämaksu oli 14,70 euroa. 1.9.2024 alkaen pikakirje maksaa halvimmillaan 13,16 euroa ja lauantaijakelun lisämaksu on 15,69 euroa.

Pikajakelua koskevat postimaksut ulkomaille

Kirjattu kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Haapajärveltä 25. marraskuuta 1946 Bratislavaan Tshekkoslovakiaan, jonne kirje on saapunut joulukuussa 1946. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 44,00 markkaa (6,00 markan ylipostite): kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.9.1945–31.12.1946 10,00 markkaa + kirjaaminen ulkomaille 1.9.1945–31.12.1946 10,00 markkaa + kirjeen lentolisä Eurooppaan jokaiselta 5 grammalta 24.10.1945–30.9.1957 3,00 markkaa eli yhteensä 9,00 markkaa + pikajakelu 16.1.1946–31.12.1946 15,00 markkaa.

Ulkomaille lähetetylle pikajakelupostille oli oma pikajakelumaksu 31.7.1918–30.6.1945 välisenä aikana. 1.7.1945 alkaen maksu oli sama kuin kotimaan postissa, kunnes 1.1.1989 tuli käyttöön pikajakelumaksu muihin Pohjoismaihin lähetetyille pikalähetyksille ja muualle ulkomaille lähetetyille pikalähetyksille. 1.1.1995 jako muuttui muihin EU-maihin ja muihin ulkomaihin. Jo puolen vuoden päästä eli 1.7.1995 maksut muuttuivat jälleen (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): maksun suuruus riippui siitä, lähetettiinkö lähetys toiseen EU-maahan vai muualle Eurooppaan vai maahan Euroopan ulkopuolelle, sekä lähetyksen painosta. 1.4.2001 alkaen jako oli Eurooppa ja muut maat.

Vakuutettu kirje pikajakelupostissa Lappeenrannasta 18. marraskuuta 1947, jonne kirje on saapunut 19. marraskuuta 1947. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 105 markkaa (5 markan ylipostite): kotimaan kirje 21-125 grammaa 1.1.1947–31.12.1947 15 markkaa + kotimaan vakuuttaminen 16.1.1946–31.12.1947 5 markkaa ja jokaiselta 1000 markalta 1.7.1945–30.6.1950 1 markka eli yhteensä 60 markkaa + kotimaan kirjaaminen (31.12.1987 saakka vakuutettavasta lähetyksestä piti maksaa automaattisesti lisämaksu kirjaamisesta) 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + pikajakelu 1.1.1947–31.12.1947 20 markkaa.

Ulkomaille lähetettyjen pikapakettien osalta pikajakelumaksu tuli käyttöön 1.1.1970. EMS-pakettien (EMS on lyhenne sanoista Express Mail Service) lähettäminen tuli mahdolliseksi 1.1.1986.

Tällä hetkellä käytössä olevista ulkomaille lähetettävän pikajakelupostin postimaksuista on kerrottu myöhemmin tässä kirjoituksessa. Sen verran tässä voi todeta, että 27.4.2023 alkaen pikakirje Eurooppaan maksoi halvimmillaan 25 euroa ja pikakirje muihin maihin maksoi halvimmillaan 30,60 euroa. 1.9.2024 alkaen pikakirje Eurooppaan maksaa halvimmillaan 27,83 euroa ja pikakirje muihin maihin maksaa halvimmillaan 33 euroa.

Pikajakeluposti Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana

Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 22. kesäkuuta 1949 Tampereelle, jonne kirje on saapunut 23. kesäkuuta 1949. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès). Postimaksu 40,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.12.1948–30.6.1950 15,00 markkaa + pikajakelu 1.1.1948–31.12.1951 25,00 markkaa.

Pikalähetykset ovat muuttuneet paljon 1800-luvun lopun pikalähetyksistä, puhumattakaan sulkakirjeistä. Pikajakelua koskevia lähetyslajeja on tänä päivänä paljon ja lähetyksen kulkua voi yleensä seurata Internetistä. Yksi melko uusi ilmiö on pikajakelua varten painetut kuoret, joissa postimaksu on valmiiksi maksettu; tosin niiden edeltäjinä voidaan pitää joissain maissa käytössä olleita pikakorttikirjeitä. Seuraavassa on lyhyt katsaus tämän päivän suomalaiseen pikajakelupostiin.

Pikakirje on kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana tai toisena arkipäivänä (vuonna 2014 seuraavana työpäivänä) postitoimipaikkaan jättämisestä. Tietyillä alueilla (suurimmat kaupungit) pikakirjeitä jaetaan myös arkilauantaisin. Arkipyhinä pikakirjeitä ei jaeta. Pikakirjeitä ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra, lauantaijakelussa lisäksi lauantaijakelusta kertova tarra. Pikakirjeelle on kaksi eri postimaksua (tosin nykyään verkossa maksu on edullisempi): halvempi maksu koskee korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koskee 251-2000 grammaa painavia kirjeitä. Lisäksi lauantaijakelulle on lisämaksu.

Ilmakirje pikajakelupostissa Helsingistä 21. joulukuuta 1965 Sandvikeniin Ruotsiin. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS). Postimaksu 1,90 markkaa: kirje Pohjoismaihin 20 grammaan saakka 1.7.1963–31.12.1966 0,35 markkaa + kirjeen lentolisä Eurooppaan jokaiselta 5 grammalta 1.1.1963–31.10.1967 0,05 markkaa + pikajakelu 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa.

Toinen vaihtoehto lähettää pikalähetys kotimaassa on käyttää pikakuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Pikakuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Pikakuori jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana tai toisena arkipäivänä (vuonna 2014 seuraavana työpäivänä) postitoimipaikkaan jättämisestä. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.

Citypika oli ainakin vuonna 2014 kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaettiin vastaanottajalle samana päivänä, mikäli kirje oli jätetty postitoimipaikkaan samassa kunnassa kuin mihin lähetys oli osoitettu (poikkeuksen teki pääkaupunkiseutu). Citypika oli käytössä tietyillä alueilla pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Citypika päivä -pikakirje jaettiin vastaanottajalle työpäivänä klo 14:ään mennessä, mikäli lähetys oli jätetty postitoimipaikkaan klo 10:een mennessä. Citypika ilta -pikakirje jaettiin vastaanottajalle työpäivänä klo 21:een mennessä, mikäli lähetys oli jätetty postitoimipaikkaan klo 17:ään mennessä. Citypika-kirjeitä ei voinut jättää kirjelaatikkoon. Citypika-kirjeeseen oli kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä joko Citypika päivä -tarra tai Citypika ilta -tarra. Citypika-kirjeelle oli kaksi eri postimaksua: halvempi maksu koski korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koski 251-2000 grammaa painavia kirjeitä.

Exprès-pikakirje on ulkomaille lähetettävä pikakirje, joka toimii useimmissa maissa. Sen sijaan lähetyksen seuranta on mahdollista vain osassa Euroopan maista sekä Brasiliassa ja Kanadassa. Keskimääräinen kuljetusaika Exprès-pikakirjeelle on muihin Pohjoismaihin 2-3 työpäivää, muualle Eurooppaan 2-5 työpäivää ja Euroopan ulkopuolelle 3-8 työpäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. Exprès-pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra. Exprès-pikakirjeelle on kymmenen eri postimaksua: maksu on riippuvainen sekä kirjeen painosta (korkeintaan 250 grammaa, 251-500 grammaa, 501-1000 grammaa, 1001-1500 grammaa tai 1501-2000 grammaa) että kirjeen osoitemaasta (Eurooppa tai muu maailma).

Kirje pikajakelupostissa Hämeenlinnasta 28. syyskuuta 1971 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) ja kuorelle lyöty EXPRES-leima. Postimaksu 2,00 markkaa: kotimaan kirje 20 grammaan saakka 1.1.1970–31.3.1973 0,50 markkaa + pikajakelu 1.7.1963–31.3.1973 1,50 markkaa.

Toinen vaihtoehto lähettää pikalähetys ulkomaille on käyttää Exprès-kuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Exprès-kuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Exprès-kuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.

Ulkomaille on mahdollista lähettää pikapaketti (EMS, Express Mail Service). EMS-pakettien kuljetusaika EU-alueelle on 1-3 arkipäivää ja EU-alueen ulkopuolelle 2-8 arkipäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. EMS-paketeissa vaihtoehtoja on XXS-koosta XXL Plus -kokoon – yhteensä kokovaihtoehtoja on kymmenen. XXS-koon kanssa samanhintainen pikapaketti on DocPack, jota voidaan käyttää alle 500 grammaa painavien asiakirjojen lähettämiseen. XXS-paketin enimmäiskoko on 3 cm x 25 cm x 35 cm, kun taas XXL Plus -paketin enimmäiskoko on 150 cm x 60 cm x 60 cm. Pikapaketti voi painaa korkeintaan 30 kilogrammaa, tosin enimmäispainolle voi olla maakohtaisia rajoituksia.

EMS-paketin postimaksu riippuu sekä paketin koosta että maksuvyöhykkeestä. Ulkomaat on jaettu neljään eri maksuvyöhykkeeseen, joista postimaksut maksuvyöhykkeen 1 maihin ovat edullisimmat sekä maksuvyöhykkeiden 3 ja 4 maihin kalleimmat. Maksuvyöhykkeen 1 maita ovat esimerkiksi Ruotsi ja Tanska. Maksuvyöhykkeen 2 maita ovat esimerkiksi Espanja, Kreikka ja Unkari. Maksuvyöhykkeen 3 maita ovat esimerkiksi Algeria, Liechtenstein ja Saudi-Arabia. Maksuvyöhykkeen 4 maita ovat esimerkiksi Argentiina, Salomonsaaret ja Uusi-Seelanti.

Kirjattu kirje lentopostissa Dudleystä Englannista 21. helmikuuta 1986 Vantaalle. Suomessa kirje on lähetetty pikajakelupostissa, mistä kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) ja kuorelle lisätty MAKSUT AVGIFTER -selitelipuke, johon on merkitty yhdeksän markan pikamaksu. Kuoren takana on Vantaan postileima, jossa päivämääränä on 27. helmikuuta 1986. Postimaksu kotimaassa 9,00 markkaa: pikajakelu 1.1.1986–31.12.1986 9,00 markkaa.

Vaikka maailma on muuttunut paljon, on pikajakelupostille silti edelleen tarvetta! Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Kirjoitussarja Suomen pikajakelupostista päättyy tähän.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Pauli Hakala: Expres kortti 1917, Postileimakeräilijä 3/1977

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

E. A. Hellman: Suomen Exprés-lipukkeet, Tavastex 77 -näyttelyluettelo, Hämeenlinna 1977

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Itella Oyj ja Itella Posti Oy, Kuluttajat: http://www.posti.fi -sivusto (6.7.2014)

Itella Oyj ja Itella Posti Oy, Yritykset: http://www.itella.fi -sivusto (6.7.2014)

Erik Johanson: Postia ulkomailta omilla lipukkeilla, Fenno-Scandia 2/1999

Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut, Filatelisti 4/2013

Aapo Korte: Expres- eli pikajakeluposti, Filatelisti 1/1999

Aapo Korte: Pikajakelupostin pieniä erikoisuuksia, Abophil 4/2000

Aapo Korte: Suomalaista pikajakelupostia – Osa 1, Filatelisti 4/2017

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Posti Group Oyj: https://www.posti.fi -sivusto (10.4.2023 ja 17.11.2024)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: https://postihistoria.fi > Postihistoria > Kirjallisuus ja muut tietolähteet (4.2.2023)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi > Tietoa ja tarinoita > Kiertokirjeet ja kirjelmät (4.2.2023)

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

B.-E. Saarinen: Exprés-lipukkeet, Kurre numero 19 23.9.1966

Jaakko Salin: Sulkakirjeiden keräilystä, Postihistoriallinen Yhdistys ry, https://postihistoria.fi -sivusto (4.2.2023)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

The Universal Postal Union (UPU): https://www.upu.int > About UPU (4.2.2023)