Ahvenanmaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 1.5.2025

Ahvenanmaalta lähetettävien kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 1. toukokuuta 2025. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat 21. lokakuuta 2024.

Ahvenanmaan sisäisille lähetyksille on oma postitaksansa ja Ahvenanmaalta muualle Suomeen lähetettäville lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ahvenanmaan sisäisen postin sekä ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 1.5.2025 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 21.10.2024–30.4.2025.

Postimerkit, joissa ei ole maksuarvoa, ovat maksuarvoltaan 1.5.2025 alkaen: Lokalpost (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Ahvenanmaalla) 3,20 euroa, Inrikes (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Manner-Suomeen) 3,50 euroa, Europa (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje Eurooppaan) 3,90 euroa, Världen (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje muihin maihin) 4,10 euroa, 1 klass 3,20 euroa, 2 klass 2,80 euroa sekä Julpost 1,60 euroa.

Lähde:

Åland Post Ab: https://alandstamps.com/fi -sivusto > Tietoa meistä > Postimaksut > Katso Ahvenanmaan postimaksut 1.5.2025 alkaen (24.4.2025)

Hämeenlinna-postikortteja: Hämeen linna vuosilta 1901 ja 1902

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna Hämeen linna Vanajavedeltä päin. Tänä päivänä näkymä on osittain erilainen. Kuvissa on vasemmalla takana Hämeenlinnan entinen vankila. Kumpikin kortti on kulkenut nyrkkipostissa; nyrkkiposti tarkoittaa, että lähetys on kulkenut ilman postimerkkiä siten, että lähettäjä on itse toimittanut lähetyksen vastaanottajan postilaatikkoon/-luukkuun tai suoraan vastaanottajalle.

Ylempi postikortti on päivätty 15. toukokuuta 1901. Vastaanottajana on ollut rouva Anna Sofia Kunnari Tyrväältä. Kortin on kustantanut Hämeenlinnan Uusi Kirja- ja Paperikauppa.

Alempi postikortti on päivätty 25. helmikuuta 1902. Vastaanottajana on ollut neiti Vieno Sundelin Riihimäeltä. Kortin on kustantanut Hämeenlinnan Uusi Kirjakauppa.

Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Hämeen linnasta Hämeenlinna tunnetaan

Hämeen linnan tarkka perustamisajankohta ei ole selvillä, mutta sen rakentamisen on arveltu alkaneen vuosien 1229–1372 aikana (todennäköisesti 1200-luvun lopulla). Linnan vanhin osa on leirikastelli, joka käsitti kehämuurin ja sen kolmessa kulmassa sijainneet puolustustornit.

Tiilikausiksi kutsutut rakennuskaudet kestivät 1300-luvun loppupuolelta 1400-luvulle. Ne vaikuttivat myös Hämeen linnaan, josta tuli tiililinna. Tynnyriholveja kehittyneempi holvaus ja goottilaiset koristemuodot mahdollistuivat tiiltä käyttämällä. Rakennusmateriaalina tiili oli kuitenkin Suomessa keskiajalla melko harvinainen, mikä sekin tekee linnasta merkittävän rakennuksen.

Hämeen linnan historia on erittäin mielenkiintoinen. Yksi osa sitä on vuosi 1639, jolloin Pietari Brahen perustama pohjoispuolinen asutus sai kaupunkioikeudet – niin syntyi Hämeenlinnan kaupunki.

Venäläisten hallussa linna oli muun muassa vuosina 1713–1721. Suomen armeijan päävarikko Hämeen linnasta tuli isonvihan jälkeen. 1770-luvulla kuningas Kustaa III käski siirtää kaupungin asutuksen sen nykyiselle paikalle. Samalla aloitettiin linnan kunnostaminen ja sitä kehitettiin linnoituksena; bastionijärjestelmän mukaisesti päätettiin rakentaa linnan ympärille vallit ja vallihaudat.

Vuosisatojen aikana Hämeen linnaa on korjattu ja laajennettu moneen kertaan – laaja entisöimistyö linnassa suoritettiin vuosien 1956–1988 aikana. Suurelle yleisölle linna avautui vuonna 1979. Tänä päivänä Hämeen linna toimii museona, jonka toiminnasta vastaa Suomen kansallismuseo. Museon verkkosivut ovat osoitteessa www.kansallismuseo.fi/fi/haemeenlinna.

Vankila oli aikoinaan linnan yhteydessä

Hämeenlinnan vankilan historia linkittyy Hämeen linnan historiaan. Linna toimi aluksi Hämeenlinnan kruununvankilana ja vuonna 1839 perustettiin noin 30 vuotta toiminnassa ollut Kronoborgin työ- ja ojennuslaitos.

Suomen ensimmäinen sellivankila oli työ- ja ojennuslaitoksen tilalle tullut Hämeenlinnan rangaistusvankila. Sellirakennukseen otettiin mallia Yhdysvalloista, Englannista ja Saksasta. Rangaistusvankila ehti olla Hämeenlinnassa kuitenkin vain kymmenisen vuotta, koska se muutti Helsingin keskusvankilaan.

Vankila toimi vuodesta 1927 alkaen Hämeenlinnan keskusvankilana – se syntyi, kun lääninvankila sekä naisvangeille tarkoitettu kuritushuone ja työvankila yhdistettiin. Vuonna 1961 aloitettiin uuden vankilan rakentaminen Pullerinmäelle ja kun sen toiminta käynnistyi vuonna 1972, naisvangit siirrettiin sinne. Lääninvankila lopetti Hämeenlinnassa vuonna 1993 sen muutettua Kylmäkoskelle.

Nykyään vanhan vankilan tiloissa toimii Vankila-niminen museo. Sen verkkosivut ovat osoitteessa www.kansallismuseo.fi/fi/vankila.

Lähteet:

Senaatti-kiinteistöt: https://www.senaatti.fi -sivusto > Valtion kiinteistöt > Kulttuuriperintömme > Hämeen linna (26.4.2025)

Suomen kansallismuseo: https://www.kansallismuseo.fi -sivusto > Museot ja linnat > Hämeen linna > Hämeen linnan historia (26.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hämeen linna, Hämeenlinna ja Hämeenlinnan vankila (26.4.2025)

Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli.

Helsingin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Helsingistä 29. maaliskuuta 1913 Hampuriin Saksaan lähetetty ehiöpostikortti.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Tampereen ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Tampereelta 5. maaliskuuta 1943 Tampereelle lähetetty kirje.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Kuopion ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi suoraa viivaa. Kuopiosta 21. huhtikuuta 1955 Korpilahdelle lähetetty kirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Turun ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Turusta 18. lokakuuta 1957 Turkuun lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Maarianhaminan ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Maarianhaminasta 28. lokakuuta 1967 Turkuun lähetetty kirjekortti.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Thurn und Taxis on osa Saksan klassista filateliaa

Olennainen osa Saksan klassista filateliaa ovat Saksan vanhat valtiot. Niillä tarkoitetaan alueita, jotka alkoivat julkaista omia postimerkkejä ennen vuonna 1871 tapahtunutta Saksan yhdistymistä. Yksi näistä vanhoista valtioista on Thurn und Taxis.

Thurn und Taxis -suvulla oli merkittävä rooli eurooppalaisissa postipalveluissa 1500-luvulta alkaen useamman vuosisadan ajan. Kyseessä on saksalainen entinen ruhtinassuku, joka yhdisti Rooman, Napolin, Espanjan, Saksan ja Ranskan säännölliseen postiliikenteeseen Brysselin kautta marraskuussa 1516. Postitoimintaa johdettiin Brysselistä käsin. 1700-luvun lopulla Espanjan kruununperillinen osti suvulta postiyrityksen espanjalaisen osan. Saksalainen osa myytiin Preussin kuningaskunnalle sen jälkeen, kun Frankfurtin vapaakaupunki liitettiin kuningaskuntaan.

Saksassa Thurn und Taxis oli yksityinen postipalvelu vuosina 1806–1867. Yrityksen pääkonttori sijaitsi Regensburgissa vuoteen 1810 saakka, minkä jälkeen se muutti Frankfurt am Mainiin. Sopimus yrityksen myymisestä Preussin kuningaskunnalle allekirjoitettiin ja ratifioitiin 28. tammikuuta 1867 – postijärjestelmän hallinta luovutettiin kuitenkin vähän myöhemmin, tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta 1867.

54 erilaista postimerkkiä vuosien 1852–1867 aikana

Thurn und Taxis julkaisi omia postimerkkejä vuosina 1852–1867. Osasta merkeistä on painettu uusintapainamia vuosina 1909 ja 1965.

Ensimmäiset postimerkit ilmestyivät 1. tammikuuta 1852. Maksuarvot olivat puoli, yksi, kaksi ja kolme groschenia sekä yksi, kolme, kuusi ja yhdeksän kreuzeria. 5. kesäkuuta 1853 julkaistiin yhden groschenin ja kolmen kreuzerin postimerkit osittain toisenvärisinä. Neljäsosa groschenin merkki ilmestyi 1. tammikuuta 1854 ja kolmasosa groschenin merkki ilmestyi 1. heinäkuuta 1858.

Vuosien 1859–1861 julkaisu koostuu 13 merkistä. Maksuarvot olivat neljäsosa, puoli, yksi, kaksi, kolme, viisi ja kymmenen groschenia sekä yksi, kolme, kuusi, yhdeksän, 15 ja 30 kreuzeria. Viiden ja kymmenen groschenin postimerkit ilmestyivät 14. syyskuuta 1859. 15 ja 30 kreuzerin postimerkit ilmestyivät 2. lokakuuta 1859. Muut merkit ilmestyivät 1860 ja 1861.

24. maaliskuuta 1862 julkaistiin puolen groschenin sekä kolmen ja yhdeksän kreuzerin postimerkit. Kuuden kreuzerin merkki julkaistiin 26. kesäkuuta 1862. Vuonna 1863 ilmestyivät neljäsosan, kolmasosan, yhden, kahden ja kolmen groschenin postimerkit. Kolmen ensimmäisen julkaisun merkit ovat hammastamattomia.

Heinäkuussa 1865 oli vuorossa neljäs julkaisu. Maksuarvot olivat neljäsosa, kolmasosa, puoli, yksi, kaksi ja kolme groschenia sekä yksi, kolme, kuusi ja yhdeksän kreuzeria. Neljännen julkaisun merkit ovat hammastettuja; hammaste on 15½-16.

Viides ja viimeinen julkaisu koostuu kymmenestä postimerkistä: neljäsosa, kolmasosa, puoli, yksi, kaksi ja kolme groschenia sekä yksi, kolme, kuusi ja yhdeksän kreuzeria. Neljäsosan, kolmasosan ja kahden groschenin merkit ilmestyivät vuonna 1867; muut merkit 31. elokuuta 1866. Viidennen julkaisun merkit ovat hammastettuja; hammaste on 16-16½.

Kolmen ensimmäisen julkaisun painosmäärät alle puolesta miljoonasta yli 15 miljoonaan merkkiin

Thurn und Taxisin postimerkkejä löytää esimerkiksi postimerkkihuutokaupoista melko edullisesti. Se johtunee siitä, että vaikka on kyse 1800-luvun merkeistä, niitä painettiin muutamaa merkkiä lukuun ottamatta vähintään miljoona kappaletta.

Ensimmäisen julkaisun merkkejä painettiin noin 1-10 miljoonaa kappaletta. Toisen julkaisun painosmäärät olivat noin 1,4-15,4 miljoonaa merkkiä. Kolmannessa julkaisussa viittä eri postimerkkiä painettiin noin 1,6-5,8 miljoonaa kappaletta. Neljän muun postimerkin painosmäärä jäi alle miljoonan: neljäsosa ja kaksi groschenia alle puoli miljoonaa sekä kolmasosa ja kolme groschenia alle miljoona.

Neljännen julkaisun merkkejä painettiin yhteensä noin 45 miljoonaa kappaletta ja viidennen julkaisun merkkejä yhteensä noin 22,5 miljoonaa kappaletta.

Klassisen filatelian kerääminen on kiehtovaa, mutta usein esteenä saattaa olla raha. Kuitenkin esimerkiksi Thurn und Taxisin postimerkkejä voi ostaa melko edullisesti, joten kyseessä on monelle sopiva keräilyalue. Saksan vanhojen valtioiden merkkien osalta paras tietolähde taitaa olla saksalainen Michel-postimerkkiluettelo.

Lähteet:

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Deutschland-Spezial-Katalog 1992

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Postage stamps and postal history of Germany, Thurn und Taxis ja Thurn-und-Taxis Post (18.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Frankfurtin vapaakaupunki ja Thurn und Taxis (18.4.2025)

Ahvenanmaan kivikautista löytöä juhlitaan EUROPA-postimerkissä

Toukokuun 9. päivä Åland Post juhlii Ahvenanmaan arkeologiaa postimerkillä, joka nostaa esiin yhden Ahvenanmaan ainutlaatuisimmista kivikauden löydöistä, Jettböle-idolin. Klassista kaiverrustyyliä edustavan postimerkin on luonut ruotsalainen kuvittaja Fredrik Tjernström. Postimerkki kuuluu tämän vuoden PostEuropin EUROPA-postimerkkisarjaan, jonka teemana on kansalliset arkeologiset löydöt.

Jettböle-idoli on muodostunut Ahvenanmaan kivikauden symboliksi, ja vuosi 2025 merkitsee 120-vuotisjuhlaa Jettbölen kivikautisen asuinpaikan löytämisestä Jomalassa. Se oli tapahtuma, joka muutti käsitystä Ahvenanmaan esihistoriasta. – Postimerkin avulla muinaishistoria saa uutta elämää. Jettböle-idoli on ainutlaatuinen löytö, joka sijoitti Ahvenanmaan arkeologiselle kartalle, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Jettböle-idoli löydettiin vuonna 1906. Se löytyi kaivauksissa 5000 vuotta vanhalta kivikautiselta asuinpaikalta Jomalan Jettbölestä, joka löydettiin sattumalta 1905. Lähistöllä asuva torppari Karl Johan Karlsson huomasi hiekassa ruukunpalasia, luunkappaleita ja kivensirpaleita ja otti yhteyttä suomalaiseen arkeologi Björn Cederhvarfiin, joka ymmärsi nopeasti löydön merkityksen. Kaivaukset paljastivat Ahvenanmaan ensimmäisen kivikautisen asuinpaikan, joka voitiin yhdistää kuoppakeraamiseen kulttuuriperintöön, jota ei ollut aiemmin löydetty Suomesta.

Jettböle-idoli on yksi monista pienistä poltetuista savifiguureista, jolla on geometrisiä kuvioita ja merkintöjä pään ja vartalon alueella, ja joita löydettiin kaivausten yhteydessä. Ihmishahmoisia savi-idoleja kivikaudelta ei ollut koskaan aiemmin löydetty Skandinaviasta. Niiden merkitystä on tulkittu monin eri tavoin vuosien saatossa, muun muassa rituaaliesineinä.

Ahvenanmaan museon ja Suomen Kansallismuseon esinekokoelmat sekä museoviraston kuvamateriaali ovat inspiroineet ruotsalaisen kuvittajan Fredrik Tjernströmin kuvittamaa postimerkkiä. Hän debytoi postimerkkitaiteilijana tällä postimerkillä, joka edustaa klassista kaiverrustyyliä.

– Halusin, että postimerkki olisi muodoltaan yksinkertainen ja selkeä. Kaksiosainen savi-idoli on postimerkin keskiössä, ja oranssista punaiseen vaihtuva väriskaala luo modernin vaikutelman. Pääpainoni oli tuoda esiin erilaisten kivien rakenne, mutta myös niiden ”pöllömäiset ” piirteet. Työskentelin paljon viivojen hienosäätämisen kanssa, jotta lopputulos toimisi hyvin painatuksessa, Fredrik kertoo.

Postimerkin maksuarvo on Europa (3,50 euroa). Ensipäivänkuori (FDC) maksaa 4,50 euroa. Suunnittelusta on vastannut Johanna Finne. Painomenetelmänä on 4-värioffset ja painona toimii Cartor Security Printers. Merkkiä painetaan 30 000 kappaletta, sen paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 13 per 2 cm. Arkissa on 2 x 12 postimerkkiä.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 19. maaliskuuta 2025

Ahvenanmaan postimerkki kunnioittaa perinteistä kouluarkkitehtuuria

Toukokuun 9. päivä Åland Post julkaisee vuoden SEPAC-postimerkin arkkitehtuurista. Ahvenanmaalainen taiteilija Kjell Ekström on kuvittanut Ålands lyceumin, yhden Maarianhaminan tunnetuimmista maamerkeistä ja kauniin esimerkin 1900-luvun alkupuolen kouluarkkitehtuurista. ”Koulu kätkee sisälleen monien ihmisten muistoja ja se on enemmän kuin pelkkä rakennus. Ne ovat paikallisyhteisön keskeisiä symbolirakennuksia, usein rakennettu kestävistä materiaaleista ja huolellisesti viimeistelty korkealaatuisilla yksityiskohdilla. Ålands lyceum on tällainen oppipalatsi 1900-luvun alusta, joka ei nyt ainoastaan komeile kukkulalla Maarianhaminassa vaan myös omassa postimerkissä”, sanoo Johanna Finne, Åland Post postimerkkien suunnitteluvastaava.

Koulurakennus valmistui 1903 ja oli tuolloin Maarianhaminan ensimmäinen suurempi kivirakennus. Arkkitehtonisesti Ålands lyceum, joka tunnettiin tuolloin nimellä Realläroverket, edustaa ruotsalaista kartanotyyliä korkeine, leveine ikkunoineen ja pienine ikkunaruutuineen. Rakennuksessa oli alusta alkaen vaaleankeltainen rappaus, valkoiset listat ja punainen katto. Koristeellista pääsisäänkäyntiä tornin juurella kehystää vuolukivinen portaali, jota koristaa kaupungin vaakuna ja lumpeenkukkakuvio, kunnianosoitus aikakauden jugendihanteille.

Koulurakennuksen piirsivät suomalaiset arkkitehdit Johan Jakob ”Jac” Ahrenberg (1847–1914) ja Sebastian Gripenberg (1850–1925). Ahrenberg oli eklektinen arkkitehti, joka ammensi inspiraatiota eri aikakausilta ja perinteistä, kun taas Gripenberg suosi uusrenessanssin yksinkertaisuutta. Postimerkkiarkin keskiosassa näet otteita alkuperäisistä koulupiirustuksista.

Nykyään Ålands lyceum on yleissivistävä lukio, jossa on noin 430 oppilasta. Vuosittain yli 100 oppilasta suorittaa ylioppilastutkinnon. Postimerkkiarkin jokaisessa kulmassa näkyy ylioppilaslakki. Lakkiperinne ulottuu 1800-luvulle, jolloin se yhdistettiin yliopisto-opiskelijoihin. Nykyään se on merkki siitä, että on suorittanut lukion.

Postimerkki kuuluu SEPAC-postimerkkisarjaan, jota Euroopan pienet postilaitokset julkaisevat. SEPAC on lyhenne sanoista Small European Postal Administrations' Cooperation ja siihen kuuluu 12 jäsentä. Lisätietoa SEPAC:ista ja SEPAC-postimerkeistä löytyy sivulta www.sepacstamps.eu.

Postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta 4-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Merkin suunnittelusta ovat vastanneet Johanna Finne ja Rebecka Lundén. Arkissa on 2 x 12 postimerkkiä ja yhden merkin maksuarvo on 4,20 euroa. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 13 per 2 cm. Ensipäivänkuori (FDC) maksaa 5,20 euroa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 18. maaliskuuta 2025

TamCollect 2025 -postimerkkinäyttelyssä oli monipuolinen kattaus kokoelmia

Tampereen Filatelistiseura järjesti kansallisen TamCollect 2025 -postimerkkinäyttelyn 11.-13. huhtikuuta. Näyttelypaikkana oli kauppakeskus Ideapark Lempäälässä.

Osa näyttelyn kokoelmista on nähtävillä Suomen Filatelistiliiton kotisivuilla osoitteessa https://filatelisti.fi.

Kansallisessa näyttelyssä melkein 120 kokoelmaa

Mestariluokassa oli kolme kokoelmaa: Jukka Mäkisen Suomen isohampaiset leimamerkit, Ari Muhosen Suomi 1918 ja Seija-Riitta Laakson Pariisi-postikortit. Ilahduttavaa oli, että nuorisofilatelian luokkaan oli saatu mukaan yksi kokoelma; Topi Alho esitteli Saksan keisarikunnan Germania-postimerkkejä vuosilta 1900–1922. Alho on muuten aktiivinen sosiaalisessa mediassa, moni meistä vanhemmista filatelisteista voisi ottaa hänestä mallia.

Kaksi perinteisen filatelian luokan kokoelmista keskittyi Suomen Punaisen Ristin postimerkkeihin. Jari Revon kokoelma esitteli Suomen Punaisen Ristin ja sen edeltäjän toimintaa vuosilta 1904–1946. Juhani Kontkasen kokoelma esitteli puolestaan Suomen Punaista Ristiä vuosilta 1922–1946. Kuvan kohde ei ole TamCollect 2025 -näyttelyn kokoelmista.

Perinteisen filatelian luokassa nähtiin Suomen postimerkkien (ensimmäisistä vuoden 1856 merkeistä aina Karjalaan ja euroaikaan saakka) lisäksi Loviisan–Vesijärven rautatien rautatiepakettimerkkejä sekä suomalaisia normaaleita sähkösanomalomakkeita, mainossähkeitä ja korusähkelomakkeita. Ulkomaista esillä olivat Tanska (1851–1863), Färsaarten väliaikaiset julkaisut (1919–1941), Ison-Britannian Wilding-julkaisu, Tannu Tuva ja Johoren sulttaanikunta Malesiassa (1855–1940).

Ensipäivänluokassa oli vain yksi kokoelma, joka keskittyi vanhan Viron ensipäivänkohteisiin. Ehiöluokan viisi kokoelmaa käsittelivät Suomen ja Kreikan ehiöitä. Lentopostiluokassa oli Suomen ja Viron lentopostia.

Postihistorian luokassa esiteltiin muun muassa Suomen rautatiepostia, maalaiskirjeenkantajien leimoja ja viestillisiä leimoja sekä Karjaan, Helsingin alueen, Espoon, Savonrannan, Hyvinkään seudun ja Lestijokilaakson alueen postihistoriaa. Muista luokan kokoelmista voi mainita esimerkiksi seuraavat: Ultima Thule (postia peräpohjolasta ja peräpohjolaan), Philadelphian postiyhteys Ranskaan (1790–1890) ja eri postimerkkityyppien rinnakkaiskäyttö Algerian itsenäisyyden jälkeen.

Aihefilatelian luokassa nähtiin aiheina muun muassa puun tarina, aurinkokunta, science fictionin lajityypit ja autot. Avoimessa filateliassa puolestaan aiheina olivat esimerkiksi Kauhavan puukkoteollisuus, Äänislinnan valloitettu kaupunki, keskiaikainen kirja ja hiihdon MM-kisat Lahdessa 1938.

Lempäälän näyttelyssä oli myös kutsuttujen luokka, jonka kokoelmista kolme oli In Memoriam -kokoelmia. Edesmenneiden Kari Salosen ja Heikki Kähärin kokoelmissa oli yhteensä 14 kehystä. Kähäri tunnettiin muun muassa Pohjois-Inkerin filatelian osaajana, joten Lempäälässä oli esillä hänen kokoelmansa Pohjois-Inkerin vuoden 1920 julkaisuista. Kuvan kohde ei ole TamCollect 2025 -näyttelyn kokoelmista.

Postikorttien osalta kokoelmissa esiteltiin muun muassa partiotoimintaa, kirkkoja, Karhumäen ilmakuvapostikortteja, suomalaisia linja-autoasemia, Viipuria ja historiallista Helsinkiä.

Vapaa luokka oli vapaata

Kansalliseen näyttelyyn kuului myös vapaa luokka, jossa oli esillä kaikenlaisia keräilykohteita. TamCollect 2025 -kävijät pääsivät näkemään esimerkiksi painotuotesähkösanomia, joulumerkkejä, Postipankin ja säästökassojen talletusmerkkejä sekä purkkakuvia.

Kerhonäyttelyssä muun muassa Tamperetta ja jääkiekkoa

Kansallisen näyttelyn kokoelmien lisäksi kehyksissä nähtiin Tampereen Filatelistiseuran kerhonäyttelyn kokoelmia. Kävijät pääsivät tutustumaan tamperelaisiin rakennuksiin, laivayhtiöihin Tampereen eteläiseltä ja pohjoiselta järveltä sekä Tampereen vanhoihin leimoihin.

Ei ollut suuri yllätys, että kokoelmissa oli Tampereen lisäksi jääkiekko hyvin edustettuna. Kehyksissä nähtiin jääkiekkojulisteita, johdanto Timo Jutilan jääkiekkokieleen ja katsaus Tampereella vuonna 1965 pelattuihin jääkiekon MM-kisoihin.

Jukka Ikosen kokoelmassa kerrottiin Tampereella Hakametsän jäähallissa maaliskuussa 1965 järjestetyistä jääkiekon MM-kilpailuista. Tshekkoslovakia ja Itä-Saksa kohtasivat toisensa 4. maaliskuuta. Kuvan kohde ei ole TamCollect 2025 -näyttelyn kokoelmista.

Muita aiheita kerhonäyttelyn kokoelmissa olivat muun muassa Hämeen sähköyhtiöt, Bertha Lindemanin kuvapostikortit, suomalaiset kansallispuvut sekä erikoiset ja tunnetut postimerkit, kuten musiikkia soittava merkki, kankaasta tehty merkki ja piparmintulta tuoksuva merkki.

Postimerkkikauppias Harri Kuusiston juhlanäyttely

Noin 40 vuotta postimerkkikauppiaana toiminut ja noin 50 vuotta keräilyä harrastanut Harri Kuusisto oli saanut Ideaparkiin oman juhlanäyttelyn. Hän on henkilö Merkki-Albertin takana; postimerkkiliikkeen, jolla on myymälä Helsingissä ja joka on usein paikalla postimerkkitapahtumissa.

Kehyksissä olivat mallin 1885 erikois- ja tutkimuskokoelma, vuosien 1901–1915 kotkamerkit, vuosien 1874–1917 venäläiset merkit suomalaisin leimoin sekä vuoden 1900 surumerkki, joka ei siis ole postimerkki.

Lähde:

Tampereen Filatelistiseura ry: https://www.tampereenfilatelistiseura.fi -sivusto ja TamCollect 2025 -verkkosivut (17.8.2024 ja 7.4.2025)

Turun Kevät 2025 ja Postikortin Päivät 26.-27.4.

Turussa järjestetään 26.-27. huhtikuuta Turun Postimerkkikerhon ja Suomen Postikorttiyhdistys Apollon yhteinen postimerkki- ja postikorttinäyttely. Tapahtumapaikkana on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän juhlasali (Eerikinkatu 3 A, Turku).

Paikan päällä on kauppiaita, taiteilijoita, arpajaiset, kahvio sekä postimerkkien ja -korttien arviointia. Paikalla on myös Turun Numismaattinen Seura, joka neuvoo rahojen ja mitalien keräilyssä. Turun Kevääseen ja Postikortin Päiville on vapaa sisäänpääsy. Sekä lauantaina että sunnuntaina tapahtuma on avoinna klo 10-15.

Lähde:

Turun Postimerkkikerho ry: https://turunpostimerkkikerho.fi/turunkevat2025 (13.4.2025)

Oletko kuullut Keski-Liettuasta? Se julkaisi omia postimerkkejä vuosina 1920–1922

Suurin osa meistä tietää Liettuan tasavallan, mutta moni ei välttämättä tiedä, että on ollut olemassa myös Keski-Liettuan tasavalta.

Kapina johti tasavallan julistamiseen

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Baltian alue oli melkoisessa myllerryksessä. Lokakuussa 1920 Liettua ja Puola olivat päässeet sopuun siitä, että Liettua sai pitää Vilnan alueen ja Curzonin linjan takaiset alueet kuuluivat Puolalle (Curzonin linjalla tarkoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin George Curzonin mukaan nimettyä, vuonna 1919 ehdotettua Puolan itärajaa).

Keski-Liettuan ensimmäinen postimerkkijulkaisu (AFA-numerot 1U-3U).

Rajojen säilyminen oli lyhytaikaista, koska puolalainen kenraali Lucjan Żeligowski käynnisti kapinan Vilnan alueella vain pari päivää myöhemmin. Siihen häntä oli yllyttänyt Józef Piłsudski, joka oli itsenäisen Puolan valtionpäämies vuosina 1918–1922.

Liettuan hallitus pakeni Vilnasta Kaunasiin. 12. lokakuuta 1920 Żeligowski julisti alueen Keski-Liettuan tasavallaksi (Republika Litwy Środkowej) ja hänestä tuli tasavallan johtaja. Kansainliitto yritti ratkaista tilannetta, mutta tuloksetta. Marraskuussa 1920 Żeligowskin joukot etenivät kohti Kaunasia – joukkojen eteneminen kuitenkin pysähtyi Širvintosin ja Giedraičian taisteluiden seurauksena.

AFA-numerot 20-22.

Keski-Liettuan tasavallan taru päättyi vuonna 1922. Sejm eli parlamentti päätti helmikuussa 1922 liittymisestä Puolaan; Puolan valtiopäivät hyväksyi liittymisen maaliskuussa 1922. Kesti kuitenkin 16 vuotta ennen kuin Liettua tunnusti alueen Puolan osaksi, se tapahtui Puolan uhkavaatimuksesta vuonna 1938.

Lähes 50 postimerkkiä ja kuusi lunastusmerkkiä

Pitihän tasavallalla olla omat postimerkit, joten ensimmäiset merkit ilmestyivät jo 20. lokakuuta 1920. Niissä on samassa vaakunakilvessä Puolan ja Liettuan vaakunat. Kolmen merkin sarjaa on sekä hammastettuna että hammastamattomana.

AFA-numerot 29U-30U.

Seuraavaksi vuorossa oli julkaisu, jossa päällepainettiin liettualaisia postimerkkejä. Merkkejä on yhteensä kymmenen. Vuoden 1921 julkaisut aloitettiin kuvamerkeillä (kuusi erilaista sekä hammastettuina että hammastamattomina), joissa on muun muassa kenraali Lucjan Żeligowski ja rakennuksia Vilnasta.

Ensimmäisen julkaisun merkit saivat vuonna 1921 uudet värit ja taas niitä on hammastettuina ja hammastamattomina. Sitten ilmestyi merkkejä NA ŚLASK 2 M. -lisäpainamalla. Na Ślask tarkoittaa Sleesialle – tuotto ohjattiin Ylä-Sleesian puolalaiselle kansanäänestysrahastolle. Lisäpainamamerkkejä on kuusi erilaista sekä hammastettuina että hammastamattomina.

AFA-numerot 31-33.

Myös kaksi seuraavaa julkaisua olivat lisämaksullisia. Merkkejä on yhteensä viisi, hammastettuina ja hammastamattomina. Hampailla ja ilman hampaita tunnetaan myös vuoden 1921 viimeinen julkaisu, jonka kahdeksan postimerkkiä esittelevät Vilnan rakennuksia sekä Puola-Liettuan historiallisia henkilöitä ja tapahtumia.

Vuonna 1922 juhlistettiin Vilnan vapauttamista kahdella merkillä. Tasavallan viimeiseksi julkaisuksi jäi neljän postimerkin sarja parlamentin kokouksen kunniaksi. Myös vuoden 1922 merkkejä on sekä hammastettuina että hammastamattomina.

Postimerkkien lisäksi Keski-Liettuan tasavalta ehti painattaa lunastusmerkkejä. Vuonna 1921 ilmestyneitä merkkejä on hampailla ja ilman hampaita.

Keski-Liettuan lunastusmerkit (AFA-numerot 1U-6U).

Kaiken kaikkiaan tasavallan lyhyen historian aikana julkaistiin 47 erilaista postimerkkiä, joista 37 ilmestyivät sekä hammastettuina että hammastamattomina. Ja kun mukaan lasketaan lunastusmerkit, vaaditaan täydelliseen kokoelmaan 90 merkkiä. Mielenkiintoinen keräilyalue ja mielenkiintoinen osa Baltian alueen historiaa.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Jukka Sarkki: Kartalta kadonneet – Keski-Liettuan valtio, Abophil 1/2017

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Curzonin linja, Józef Piłsudski, Keski-Liettuan tasavalta, Lucjan Żeligowski ja Sejm (11.4.2025)

Kaksi maksimikorttia Jari Litmasesta

Maksimikortilla tarkoitetaan postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmää, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen.

Jalkapalloilija Jari Litmanen pääsi Suomessa postimerkkiin vuonna 1995, joten aihe päätyi myös maksimikortteihin. Oheisissa kuvissa olevissa maksimikorteissa on käytetty Postin Litmasesta painattamia postikortteja. Postileimana on Helsingin ensipäivänleima 30.1.1995. Toisessa kortissa Litmanen pelaa Amsterdamin Ajaxin paidassa, ja toisessa kortissa hän edustaa Suomen maajoukkuetta.

Vuonna 1971 syntynyt Jari Litmanen on luultavasti Suomen kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Hän nousi Lahden Reippaan edustusjoukkueeseen vuonna 1987 ja pelasi seurassa vuoteen 1990. Sen jälkeen tie vei HJK:n ja Myllykosken Pallon kautta ulkomaille. Litmanen pelasi hollantilaisessa Amsterdamin Ajaxissa vuosina 1992–1999 ja 2002–2004; siinä välissä hän ehti edustaa espanjalaista Barcelonaa ja englantilaista Liverpoolia.

Litmasen urasta muistetaan erityisesti hänen aikansa Ajaxissa, jossa hän oli voittamassa Mestarien liigaa kaudella 1994–1995. Ensimmäisen Ajax-jakson saavutuksina oli myös muun muassa neljä Eredivisien (miesten jalkapallon pääsarja Alankomaissa) mestaruutta ja kolme KNVB-cupin (Alankomaiden cup) voittoa.

Vuonna 2004 Jari Litmanen palasi Lahteen, nimittäin FC Lahden riveihin. Kuitenkin jo seuraavana vuonna ura jatkui ulkomailla, kun hän puki päällensä saksalaisen Hansa Rostockin pelipaidan. Saksasta Litmanen siirtyi Ruotsiin Malmö FF:ään, jossa hän pelasi vuodet 2005–2007. Viimeinen ulkomailla vietetty vuosi oli 2008, jolloin Litti-lempinimestä tunnettu Litmanen edusti englantilaista Fulhamia.

Englannin jälkeen oli edessä paluu Lahteen, jossa Litmanen pelasi vielä kausina 2008–2010. Loistelias ura päättyi HJK:ssa vuonna 2011 Suomen mestaruuteen. Miesten seurajoukkueissa Jari Litmanen pelasi kaiken kaikkiaan 449 ottelua tehden niissä 173 maalia (luvuissa ovat mukana ainoastaan kansalliset sarjat).

Luonnollisesti Litmanen on ollut myös tärkeä osa Suomen maajoukkuetta. Pelejä kertyi vuosina 1989–2010 yhteensä 137 ja maaleja niissä syntyi 32. Hän on pelannut useissa EM- ja MM-karsinnoissa – EM 1996 -karsinnoissa tuloksena oli neljä maalia.

Jari Litmasen merkityksestä suomalaiselle urheilulle ja erityisesti suomalaiselle jalkapallolle kertoo muun muassa pääseminen postimerkkiin. Joukkueurheiluaiheisessa pienoisarkissa esiintyvät lisäksi koripalloilija Lea Hakala, pesäpalloilija Päivi Ikola ja jääkiekkoilija Jari Kurri. ”Litti” on saanut myös oman patsaan, sillä hänen näköispatsaansa pystytettiin Lahden Kisapuistoon vuonna 2010.

Lähteet:

Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva: https://www.malvamuseo.fi -sivusto > Tee ja koe > Julkinen taide kartalla > Jari Litmasen patsas (6.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Eredivisie, Jari Litmanen ja KNVB-cup (6.4.2025)