Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta juhlistettiin postimerkeillä vuonna 1939

Virossa julkaistiin vuonna 1939 neljä postimerkkiä, jotka juhlistivat Pärnun kylpylöiden 100-vuotista taivalta. Merkit julkaistiin myös pienoisarkkina. Postimerkkien AFA-numerot ovat 165-168. Pienoisarkin AFA-numero on 165A-168A.

Lounais-Virossa Pärnumaan maakunnassa sijaitseva Pärnun kaupunki koostuu Pärnun epäitsenäisestä kaupungista, Lavassaaren ja Paikusen kauppaloista, Audrun ja Tõstamaan pienkauppaloista sekä 49 kylästä. Kaupungin asukasluku on noin 52 000.

Osa Pärnun kaupunkia oleva Pärnun epäitsenäinen kaupunki tunnetaan kylpylöidensä lisäksi hiekkarannoistaan. Siksi se vetääkin kesäisin paljon turisteja. Kylpylähistoria alkaa 1800-luvun ensimmäiseltä puoliskolta, jolloin avattiin ensimmäinen kylpylä. Toisessa maailmansodassa Pärnun kylpylät olivat sotilaiden lepo- ja virkistyspaikkoja. Viron neuvostoaikana ammattiliitot omistivat kylpylät.

Tänä päivänä Pärnussa on ainakin ylellinen kylpylä Hedon Spa & Hotel, kylpylähotellit Estonia Medical Spa & Hotel, Hestia Hotel Strand, Viiking ja Wasa Resort, rantahotelli Rannahotell sekä Pärnun suurin hotelli Tervise Paradiis.

Viiden sentin vihreässä postimerkissä ja 18 sentin punaisessa postimerkissä on kuvattuna nykyisen kylpylä Hedon Spa & Hotelin uusklassinen vuosina 1926–1927 valmistunut rakennus, jonka suunnittelivat Olev Siinmaa sekä baltiansaksalaiset Erich von Wolffeldt ja Aleksander Nürnberg.

Kymmenen sentin violetissa postimerkissä ja 30 sentin sinisessä postimerkissä on kuvattuna nykyisen Rannahotellin vuonna 1937 valmistunut päärakennus. Funktionalismia edustavan rakennuksen suunnittelivat Olev Siinmaa ja Anton Soans.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Hedon Spa & Hotel: https://www.hedonspa.com/fi/ -sivusto > Meistä > Mutakylpylän historia (1.2.2026)

Visit Estonia: https://visitestonia.com/fi -sivusto > Sauna, kylpylät ja wellness Virossa > Kylpylälomalle Viroon (1.2.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Pärnu, Pärnun kaupunki ja Rannahotell (1.2.2026)

Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista – tietoja päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli. Sivun tietoja on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Helsingin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Kyseessä on Aapo Kortteen kokoelman vanhin ei-viestillinen ketjuleima. Helsingistä 11. lokakuuta 1906 Viipuriin lähetetty kirje.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Helsingin ketjuleimasta, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa, tunnetaan variantti, jossa ketjumaista leimaosaa ei ole ollenkaan. Kuvassa olevalla postikortilla variantti on kahteen kertaan, koska keskellä päivämääränä on 14.7.1916 ja sivuilla päivämääränä on 15.7.1916. Helsinkiin lähetetty postikortti, joka on käynyt postisensuurissa, koska kortilla on 2. heinäkuuta 1916 päivätty violetti sensuurileima.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Turun ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on kahdeksan suoraa viivaa. Turusta 13. huhtikuuta 1920 Myrskylään lähetetty kirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Tampereen ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Tampereelta 20. kesäkuuta 1961 Genovaan Italiaan lentopostissa lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Kemijärven ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Kemijärveltä 27. kesäkuuta 1973 Hvidovreen Tanskaan lähetetty postikortti.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Eino Turunen (Lapin lääni 14.12.2025)

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty tammikuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi tammikuussa 2026.

Vakuutettu (500 markkaa) kirje Jyväskylästä 24. maaliskuuta 1936 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 25. maaliskuuta 1936. Vakuuttamisen lisämaksun lisäksi piti maksaa lisämaksu kirjaamisesta. Vakuutetun lähetyksen sinetöimisestä oli erillinen lisämaksu. Vakuuttaminen kotimaassa 1000 markkaan saakka 1.1.1935–30.6.1945 maksoi 0,30 markkaa. Vakuutetun lähetyksen sinetöimismaksu kotimaassa 1.1.1935–31.8.1942 maksoi 0,50 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.12.1931–31.8.1942 maksoi 2,00 markkaa. Kirje kotimaassa 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 maksoi 2,00 markkaa.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kirje Tampereelta 14. huhtikuuta 1936 Kiinaan Hunaniin, jonne kirje on saapunut 3. toukokuuta 1936. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.12.1931–31.10.1936 maksoi 2,50 markkaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kirje lentopostissa Tampereelta 11. joulukuuta 1968 Australiaan Sydneyyn. Vastaanottajaa ei ole tavoitettu, joten lähetys on palautettu Suomeen. Kuorelle on kirjoitettu punaisella "unknown 23-12-68" eli "tuntematon 23.12.68" ja sen alapuolella on Kensingtonin (Sydney) postileima 26. helmikuuta 1969. Kirjeen takana on Lontoon postileima 19. toukokuuta 1969. Kirjeen lentolisä Australiaan ja Oseaniaan jokaiselta 5 grammalta 1.11.1967–31.12.1973 maksoi 0,55 markkaa. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1963–31.12.1969 maksoi 0,40 markkaa.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Kirjattu postipaketti (1,8 kilogrammaa) Kulloonkylästä 5. heinäkuuta 1979 Tampereelle, jonne postipaketti on saapunut 6. heinäkuuta 1979. 1-3 kilogrammaa painanut postipaketti kotimaassa 1.1.1979–31.12.1981 maksoi 8,00 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.1.1978–31.12.1980 maksoi 4,00 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)