Tutkimusprojekti Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista – tietoja päivitetty heinäkuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen ei-viestillisistä ketjuleimoista. Tieto pohjautuu blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva ketjuleimakohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla pyöreän leimaosan halkaisija sekä ketjumaisen leimaosan pituus ja leimaväli. Sivun tietoja on päivitetty viimeksi heinäkuussa 2026.

Helsingin ketjuleimasta, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa venäläisleimaa ilman venäjän kieltä, tunnetaan variantti, jossa ketjumaista leimaosaa ei ole ollenkaan. Kuopiosta 11. kesäkuuta 1919 Dresdeniin Saksaan lähetetty ehiöpostikortti. Kortti on kulkenut Helsingin kautta 12. kesäkuuta 1919. Kortti on käynyt Suomessa postisensuurissa.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain.

Helsingin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa siltaleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi suoraa viivaa. Helsingistä 8. helmikuuta 1941 Kuopioon lähetetty kirje.

Pyöreässä leimaosassa lukee postitoimipaikan nimi (venäläisleimojen aikakautena jopa kolmella eri kielellä) ja päivämäärä sekä usein myös kellonaika. Pyöreä leimaosa vastaa kulloinkin käytössä ollutta postileimojen päätyyppiä, kuten venäläisleimat, siltaleimat ja pyöröleimat (kutsutaan myös postitorvileimoiksi).

Kenttäpostikonttorin numero 2 ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on neljä suoraa viivaa. Kenttäpostikonttori 2:sta 4. kesäkuuta 1944 Parkanoon lähetetty kenttäpostikirje.

Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta. Suomessa sähkökäyttöiset leimauskoneet otettiin käyttöön vuonna 1906 – Helsingin, Turun ja Viipurin postitoimipaikat saivat ensimmäisinä oman leimauskoneen. Varhaisimmat leimaukset tunnetaan Helsingistä vuodelta 1906, Viipurista vuodelta 1907 ja Turusta vuodelta 1909. Tampereen ketjuleimojen varhaisin leimaus tunnetaan vuodelta 1913. Muissa postitoimipaikoissa leimauskoneet tulivat käyttöön itsenäisyyden aikana.

Forssan ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Forssasta 29. huhtikuuta 1968 Somerolle lähetetty kirje.

Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu modernit ketjuleimat, joissa on yksi pyöreä leimaosa ja yksi ketjumainen leimaosa. Ne tulivat käyttöön vuodesta 1981 alkaen. Myös viestilliset leimat ovat ketjuleimoja; niissä ketjumaisessa osassa on viivojen lisäksi tai niiden sijasta teksti ja joskus lisäksi kuva. Myös viestilliset leimat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Kajaanin ketjuleima, jonka pyöreä leimaosa muistuttaa pyöröleimaa ja jonka ketjumaisessa leimaosassa on viisi aaltoviivaa. Kajaanista 27. kesäkuuta 1973 Kouvolaan lähetetty painotuote.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Eino Turunen (Lapin lääni 14.12.2025)

Filatelian termejä: Postikirje

Postikirje on ehiö, jonka nimi tulee siitä, että se on taitettu kokoon kirjekuoren tai kirjeen tapaan, ja siitä, että se on kiinniliimattava kirjekuoren tapaan. Osassa postikirjeistä on irrotettava paperiarkki.

Suomen ensimmäinen postikirje oli maksuarvoltaan 1,10 markkaa, mutta sen myyntihinta oli 1,20 markkaa. Maksuarvo riitti ehiön postittamiseen kotimaassa tai muualle Pohjoismaihin, kunhan se painoi korkeintaan 20 grammaa.

Ehiö puolestaan tarkoittaa postikorttia tai kirjekuorta taikka vastaavaa, johon on painettu valmiiksi arvomerkintä. Arvomerkintä on tavallisesti ehiön oikeassa yläkulmassa oleva, postimerkkiä muistuttava painatus. Arvomerkintä on joko tietyn suuruinen (esimerkiksi 1,10 markkaa) tai se kertoo siitä, että postimaksu on maksettu jonnekin saakka (esimerkiksi postimaksu maksettu kotimaassa).

Suomessa ensimmäinen postikirje julkaistiin vuonna 1981 maksuarvon ollessa 1,10 markkaa ja siinä on aiheena postilaukku. 1980-luvulla ilmestyi vielä kolme muuta postikirjettä: 1983 sulka (1,30 markkaa), 1984 sulka (1,30 markkaa) ja 1986 postitorvi (Postimaksu maksettu – Avgift betald).

Suomen neljännen postikirjeen maksuarvo riitti korkeintaan 20 grammaa painavan 1. luokan kirjeen lähettämiseen kotimaassa tai muualle Pohjoismaihin. Ehiön myyntihinta oli 0,20 markkaa enemmän kuin maksuarvo.

Vuonna 1991 julkaistiin neljä jouluaiheista postikirjettä. Kahdessa niistä arvomerkinnässä on kuvattuna poro, yhdessä kynttilä ja yhdessä revontulet. Vuosina 1992 ja 1993 muumit olivat postikirjeiden aiheena. 1994 aiheena oli puolestaan Koiramäen lapset ja seuraavana vuonna kissat. Mämmilä pääsi aiheeksi neljään postikirjeeseen, jotka ilmestyivät 1996. Vuosina 1997–1999 julkaistiin vielä kuusi postikirjettä, joten 1900-luvulta niitä on olemassa yhteensä 22 erilaista.

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 62 2000

Suomen Filateliapalvelu Oy: https://stamps.fi -sivusto, haku postikirje (2.7.2023)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Kirjeen postimaksut kotimaassa 20 grammaan saakka 1.2.1921–30.6.1945

Suomessa maan sisällä kuljetetuille kirjeille on ollut oma postimaksunsa. Ajalla 1.2.1921–30.6.1945 edullisin postimaksu on koskenut korkeintaan 20 grammaa painaneita kirjeitä. Paikalliskirjeissä maksu oli pienempi, koska niissä kuljetusmatka oli ainakin yleensä lyhyempi.

Korkeintaan 20 grammaa painaneen kirjeen lähettäminen kotimaassa (pois lukien paikalliskirje) maksoi 1.2.1921–14.1.1926 yhden markan, 15.1.1926–30.11.1931 1,50 markkaa, 1.12.1931–15.6.1940 kaksi markkaa, 16.6.1940–31.8.1942 2,75 markkaa ja 1.9.1942–30.6.1945 3,50 markkaa. Kirjeellä tarkoitetaan tavallisesti suljettua postilähetystä, joka ei kuulu muihin lähetyslajeihin eli ei ole esimerkiksi painotuote.

Kirje Helsingistä 15. tammikuuta 1924 Kuhmoisten Päijälään, jonne kirje on saapunut 16. tammikuuta 1924. Kirje on leimattu Kuhmoisissa 16. tammikuuta 1924. Kirje 20 grammaan saakka 1.2.1921–14.1.1926: 1,00 markka.

Kirje Joensuusta 15. syyskuuta 1930 Kotkaan, jonne kirje on saapunut 16. syyskuuta 1930. Kotkasta kirje on ohjattu samana päivänä Turkuun, jonne kirje on saapunut 17. syyskuuta 1930. Kirje 20 grammaan saakka 15.1.1926–30.11.1931: 1,50 markkaa.

Kirje Jyväskylästä 18. elokuuta 1935 Vaasaan, jonne kirje on saapunut 19. elokuuta 1935. Kirje 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940: 2,00 markkaa.

Kirje Viljakkalasta 30. heinäkuuta 1941 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 31. heinäkuuta 1941. Kirje 20 grammaan saakka 16.6.1940–31.8.1942: 2,75 markkaa.

Kirje Mäntsälästä 15. syyskuuta 1942 Mäntsälään. Paikalliskirjeen postimaksu olisi ollut 2,50 markkaa. Kirje 20 grammaan saakka 1.9.1942–30.6.1945: 3,50 markkaa.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Autopakettimerkkien vuoden 1963 julkaisu

Autopakettimerkit ovat postimerkkejä, joita käytettiin Suomessa postiautoissa (postibusseissa) kuljetettavassa postissa. Vuonna 1963 1. tammikuuta ilmestynyt julkaisu oli kolmas ja toiseksi viimeinen autopakettimerkkien julkaisu. Merkit olivat nidottuina vihkoihin (20 x 5 merkkiä), joten vuoden 1963 autopakettimerkeistä on löydettävissä viiden merkin rivilöitä. Merkkien käypäisyys päättyi 10. tammikuuta 1985.

Autopakettimerkkien vuoden 1963 julkaisun merkkejä tunnetaan sekä fosforoivalla paperilla että tavallisella paperilla. Merkeissä on kuvattuna Vanajan Autotehdas Oy:n valmistama Vanaja-merkkinen postibussi; Vanajan Autotehdas liitettiin vuonna 1968 Suomen Autoteollisuus Oy:hyn.

0,05 markan eli viiden pennin punaista autopakettimerkkiä painettiin miljoona kappaletta.

0,20 markan eli 20 pennin oranssia autopakettimerkkiä painettiin 2,4 miljoonaa kappaletta.

0,50 markan eli 50 pennin sinistä autopakettimerkkiä painettiin 1,6 miljoonaa kappaletta.

Yhden markan ruskeaa autopakettimerkkiä painettiin 2,1 miljoonaa kappaletta.

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE postimerkkiluettelo n:o 80 2018, Latvia 2017

Kokoelmaprojekti Italian postihistoriasta vuoteen 1947 – kokoelmaan Italian varhaiskirjeitä heinäkuussa 2026

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Italian postihistoriasta vuoteen 1947 saakka. Kokoelman kerääminen alkoi kesällä 2026. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaan on lisätty Italian varhaiskirjeitä heinäkuussa 2026.

Kirje Torinosta 6. helmikuuta 1816 Bovesiin. TORINO-postileima.

Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Kokoelman päättyminen vuoteen 1947 liittyy siihen, että Italiassa tasavaltainen perustuslaki tuli voimaan 1. tammikuuta 1948. Sitä edelsi kuningaskunnan vaihtuminen tasavallaksi kesäkuussa 1946.

Nykyään Italia on noin 59 miljoonan asukkaan valtio Etelä-Euroopassa. Sen rajanaapurit ovat lännestä itään Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Italian rajojen sisällä ovat puolestaan kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani. Maan pääkaupunki on Rooma, jonka asukasluku on noin 2,9 miljoonaa.

Kirje Torinosta 2. toukokuuta 1821 Bovesiin. TORINO-postileima päivämäärällä 2 MAG (maggio = toukokuu). Kirjeen takana on postileima 3 MAG eli ilmeisesti kirje on saapunut perille Bovesiin seuraavana päivänä.

Italian postimerkillinen postihistoria alkaa vuodesta 1850, jolloin Sardinian kuningaskunta julkaisi omat postimerkit. Sen jälkeen merkkejä alkoivat julkaista huhtikuussa 1851 Toscana, tammikuussa 1852 Kirkkovaltio, kesäkuussa 1852 Modena ja Parma, Molempain Sisiliain kuningaskunnasta tammikuussa 1858 Napoli ja tammikuussa 1859 Sisilia sekä syyskuussa 1859 Romagna. Lisäksi Itävallan keisarikuntaan kuulunut Lombardia-Venetsian kuningaskunta julkaisi omia postimerkkejä.

Kirje Firenzestä 11. toukokuuta 1824 Pisaan. FIRENZE-postileima. Kirjeen takana on postileima 14 MAGGIO (maggio = toukokuu) eli ilmeisesti kirje on saapunut Pisaan 14. toukokuuta.

Italian kuningaskunta syntyi vuosina 1860–1861 tapahtuneen Italian yhdistymisen myötä. Sen seurauksena historiallisten valtioiden omien postimerkkien käyttö vähitellen päättyi ja aluksi siirryttiin käyttämään Sardinian kuningaskunnan merkkejä Italian kuningaskunnan merkkeinä. Italian kuningaskunnan omien postimerkkien painattaminen alkoi jo 1860-luvun alkupuolella. Maailman postiliittoon (UPU) Italia liittyi 1. heinäkuuta 1875.

Varhaiskirjeet osa Italian postihistoriaa

Varhaiskirjeillä tarkoitetaan yleensä kirjeitä ennen postimerkkien aikakautta, mutta yksi määritelmä niille on kirjeet ennen postileimojen aikakautta (tällöin kirjeitä ennen postimerkkien aikakautta, mutta postileimojen tultua käyttöön, kutsutaan postileimakirjeiksi). Kokoelmassa varhaiskirjeillä tarkoitetaan italialaisia kirjeitä ennen postimerkkien aikakautta.

Kirje Messinasta 28. maaliskuuta 1839 Palermoon. Kirjeen takana on punainen postileima 30MAR1839 (marzo = maaliskuu) eli ilmeisesti kirje on saapunut perille Palermoon 30. maaliskuuta. Osaako joku kertoa, mikä on kirjeen päällä oleva punainen M.S.G.A-leima?

Varhaiskirjeissä on mukana myös niiden sisältö, joten sekin on esitetty kuvina omalla sivullaan. Olen erittäin kiitollinen, jos joku italian kielen taitoinen ja vanhat käsialat hyvin hallitseva pystyy kertomaan, mitä kirjeissä lukee (valitettavasti minkäänlaista korvausta en voi maksaa) – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Muukin tieto varhaiskirjeistä on tervetullutta.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Google: https://www.google.fi > Haut Kuukaudet italiaksi (15.7.2026) ja Posta Estera (1.5.2026)

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Calatafimi-Segesta, Petritoli ja Recanati (15.7.2026) sekä Postage stamps and postal history of Italy (1.5.2026)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Boves, Loreto ja Luettelo Italian kaupungeista (15.7.2026) sekä Italia, Lombardia-Venetsian kuningaskunta ja Molempain Sisiliain kuningaskunta (1.5.2026)

Voisitko kuvitella kerääväsi Nepalin postimerkkejä?

Suomalaisille filatelisteille on tyypillistä kerätä Suomen postimerkkejä ja lisäksi muiden Pohjoismaiden merkkejä. Myös muiden Euroopan valtioiden postimerkkien keräily on melko yleistä. Oletko koskaan miettinyt, että voisitkin kerätä jonkin kauempana sijaitsevan maan merkkejä, joita ei välttämättä edes maailmanlaajuisesti kovin moni kerää? Kuten Nepalin postimerkkejä?

Nepal on viralliselta nimeltään Nepalin demokraattinen liittotasavalta. Noin 31 miljoonan asukkaan valtio sijaitsee Aasiassa Intian ja Kiinan välissä. Nepalin pääkaupunki on Kathmandu, jossa asuu noin miljoona asukasta. Muita suuria kaupunkeja ovat noin 265 000 asukkaan Pokhara ja noin 227 000 asukkaan Lalitpur. Valtio on jaettu seitsemään maakuntaan ja niissä on yhteensä 75 piirikuntaa.

Nepal tunnetaan valitettavasti ehkä parhaiten siitä, että se kuuluu maailman köyhimpien valtioiden joukkoon; köyhyysrajan alapuolella elää noin 25 prosenttia nepalilaisista. Lisäksi maa tunnetaan siitä, että noin puolet sen pinta-alasta on Himalajan vuoristoa (korkein kohta on kuuluisa Mount Everestin vuori). Nepalissa puhutaan nepalin kieltä ja valuuttana on Nepalin rupia (NPR).

Maan ensimmäiset postimerkit ilmestyivät yli 145 vuotta sitten. Huhtikuussa 1881 julkaistiin kolmen postimerkin sarja, ja merkit painettiin aluksi Euroopassa valmistetulle paperille. Merkit hammastettiin, mutta vain muutaman kuukauden päästä niitä julkaistiin hammastamattomina. Vuonna 1886 samaisia postimerkkejä painettiin käsin valmistetulle nepalilaiselle paperille.

Ensimmäisten kolmen postimerkin painamista postaaliseen käyttöön jatkettiin vuoteen 1907 saakka. Tällöin ilmestyivät Euroopassa painetut merkit, jotka kuvaavat Pashupati-jumalaa. Maailman postiliittoon (UPU) Nepal liittyi lokakuussa 1956 ja liittyminen tuli voimaan huhtikuussa 1959.

Nepalista saa lisää tietoa muun muassa Suomi-Nepal -seuran kautta, jonka löytää ainakin Facebookista. Maan filateliasta tietoa tarjoavat paitsi postimerkkiluettelot niin myös vuonna 1974 perustettu The Nepal and Tibet Philatelic Study Circle (NTPSC), jonka kotisivut löytyvät osoitteesta https://ntpsc.org.

Lähteet:

The Nepal and Tibet Philatelic Study Circle (NTPSC): https://ntpsc.org (14.7.2026)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Postage stamps and postal history of Nepal (7.6.2020)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Nepal (7.6.2020 ja 14.7.2026)

Kirjatun postin postimaksut kotimaassa 1.4.1973–31.12.1980

Suomessa maan sisällä kuljetetulle kirjatulle postille on ollut oma postimaksunsa. Kirjaamisesta on suoritettu postille erillinen lisämaksu; sen lisäksi on tullut maksaa lähetyslajin ja lähetyksen painon mukainen kuljetusmaksu. 1.4.1973–31.3.1974 kirjaaminen maksoi 1,20 markkaa, 1.4.1974–31.12.1975 kirjaaminen maksoi kaksi markkaa, 1.1.1976–31.1.1977 kirjaaminen maksoi kolme markkaa, 1.2.1977–31.12.1977 kirjaaminen maksoi 3,50 markkaa ja 1.1.1978–31.12.1980 kirjaaminen maksoi neljä markkaa.

Kirjattu posti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä halusi kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurattiin lähetyksen kulkua. Kirjaaminen merkittiin lähetykselle R-lipukkeella; R-kirjain tulee ranskan sanasta recommandé.

Kirjattu kirje Rantasalmelta 25. tammikuuta 1974 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 28. tammikuuta 1974. Kirjaaminen 1.4.1973–31.3.1974: 1,20 markkaa. Kirje 21-100 grammaa 1.4.1973–31.12.1974: 1,00 markka.

Kirjattu kirje Hämeenlinnasta 29. elokuuta 1975 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 30. elokuuta 1975. Kirjaaminen 1.4.1974–31.12.1975: 2,00 markkaa. Kirje 21-100 grammaa 1.1.1975–31.12.1975: 1,20 markkaa.

Kirjattu kirje Kokkolasta 27. lokakuuta 1976 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 28. lokakuuta 1976. Kirjaaminen 1.1.1976–31.1.1977: 3,00 markkaa. Kirje 20 grammaan saakka 1.1.1976–31.1.1977: 0,80 markkaa.

Kirjattu kirje Helsingistä 13. joulukuuta 1977 Toijaan, jonne kirje on saapunut 14. joulukuuta 1977. Kirjaaminen 1.2.1977–31.12.1977: 3,50 markkaa. Kirje 20 grammaan saakka 1.2.1977–31.12.1977: 0,90 markkaa.

Kirjattu kirje Tampereelta 25. lokakuuta 1978 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 26. lokakuuta 1978. Kirjaaminen 1.1.1978–31.12.1980: 4,00 markkaa. Kirje 20 grammaan saakka 1.1.1978–31.12.1978: 1,00 markka.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Postimerkkeilijä Keräilee: Ratinassa seuraava keräilykorttitapahtuma elokuun 8. päivä

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Seuraava keräilykorttitapahtuma kauppakeskus Ratinassa Tampereella on lauantaina 8. elokuuta. Finland Card Expo -tapahtuma on avoinna klo 10-18 ja sisäänpääsymaksua ei ole. Paikalla on yli 40 myyjää ja myös taiteilijoita. Finland Card Expon verkkosivut ovat osoitteessa www.finlandcardexpo.fi.

Kauppakeskus Ratinassa järjestetään Finland Card Expo myös joulukuussa. Lauantaina 12. joulukuuta pidettävä keräilykorttitapahtuma on niin ikään avoinna klo 10-18.

Lähde:

Finland Card Expo: https://www.finlandcardexpo.fi -sivusto > Tapahtumat-sivu ja sen alasivut (23.2.2026 ja 6.7.2026)

Grönlannin maalis- ja toukokuun 2026 postimerkkijulkaisuissa koiravaljakkorekien mestaruuskilpailu, EUROPA-merkit, ikoninen maamerkki, Boston 2026 ja Grönlannin lippu

Grönlannin posti julkaisi maaliskuussa 2026 yhden postimerkkijulkaisun ja toukokuussa 2026 neljä postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Grönlannin kansallinen koiravaljakkorekien mestaruuskilpailu on aiheena 28. maaliskuuta ilmestyneessä postimerkissä. Vuosittain järjestettävä kilpailu korostaa koiravaljakkorekien merkitystä grönlantilaisessa yhteiskunnassa. Kisapaikka vaihtelee ja tänä vuonna vuorossa oli Qasigiannguit. Merkin on suunnitellut vuonna 1965 Paamiutissa syntynyt ja Sisimiutissa kasvanut Miki Jacobsen.

Ensimmäisten EUROPA-postimerkkien ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta ja sen johdosta kaikki maat julkaisevat yhden merkin samalla kuva-aiheella. Sen on suunnitellut suomalais-saksalainen taiteilija ja suunnittelija Klaus Welp. Grönlanti julkaisi 8. toukokuuta myös toisen EUROPA-merkin, jonka on suunnitellut grönlantilais-latvialainen taiteilija Bolatta Silis-Høegh. Myynnissä on myös postimerkkivihko, jossa on kuusi kappaletta kumpaakin merkkiä.

EUROPA-postimerkit saivat alkunsa siis vuonna 1956, mutta aluksi ne tunnettiin CEPT-merkkeinä. CEPT-lyhenne tuli eurooppalaiselta postilaitosten yhteistyöelimeltä ”European Conference of Postal and Telecommunications Administrations”. Vuodesta 1993 sarjan julkaisemista on koordinoinut eurooppalaisten postilaitosten yhdistys PostEurop.

Myös SEPAC on postilaitosten yhteinen postimerkkijulkaisu, EUROPA-merkeistä poiketen kyse on pienistä eurooppalaisista postilaitoksista. SEPAC-lyhenne tulee pienten eurooppalaisten postilaitosten yhteistyöelimeltä ”Small European Postal Administration Co-operation”.

Tänä vuonna SEPAC-merkkien yhteisenä aiheena on ikoniset maamerkit. Grönlannin 8. toukokuuta ilmestyneessä postimerkissä on Sermitsiaqin vuori lähellä pääkaupunki Nuukia. Valokuvan on ottanut Lars Kleemann-Andersen.

Kansainvälisen Boston 2026 -postimerkkinäyttelyn kunniaksi julkaistiin kaksi postimerkkiä 23. toukokuuta. Myynnissä on myös pienoisarkki, jossa on yksi kappale kumpaakin merkkiä. Postimerkit kertovat Pohjois-Amerikan, Grönlannin ja Pohjolan historiallisesta yhteydestä. Toisen merkin aiheena on Vinlandin löytäminen noin vuonna 1000. Sen löysi Leif Erikinpoika. Viikingit antoivat Vinland-nimen pohjoisamerikkalaiselle alueelle, jonka arvellaan olleen Kanadan itärannikkoa. Toisen merkin aiheena on puolestaan Thor Solbergin historiallinen lento vuonna 1935 Leiv Eiriksson -lentokoneella Yhdysvalloista Eurooppaan.

Postimerkit on suunnitellut tunnettu norjalainen taiteilija Martin Mörck. Boston 2026 -postimerkkinäyttely järjestettiin nimensä mukaisesti Bostonissa Yhdysvalloissa. Myös Grönlannin posti osallistui 23.-30. toukokuuta pidettyyn näyttelyyn.

Vuoden 2026 postimaksulipukkeissa aiheena on Grönlannin lippu Erfalasorput. Postimaksulipukkeita on neljä erilaista ja ne ilmestyivät 23. toukokuuta. Kaksi valokuvaa on otettu Nuukissa Miki Jacobsenin toimesta. Kaksi muuta valokuvaa on otettu Ilulissatissa Chris Christophersenin toimesta.

Lähteet:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 2/2026

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Leif Erikinpoika ja Vinland (3.7.2026)

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Tutkimusprojekti Suomen selitemerkinnöistä

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen tutkimustietoa Suomen selitemerkinnöistä. Tieto pohjautuu Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaan sekä kirjallisiin lähteisiin. Myös tieto muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin skannattu kuva selitemerkintäkohteestasi (1:1 -koossa) sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Ilmoita samalla leiman tai lipukkeen koko.

Kirje Itä-Hakkilasta 9. helmikuuta 1965 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 10. helmikuuta 1965. Postimerkki on poikkeuksellisesti kiinnitetty kirjekuoren taakse ja siksi kirjekuoren päälle on lyöty leima, joka kertoo postimaksun olevan kääntöpuolella.

Selitemerkinnällä tarkoitetaan yleensä leimaa, lipuketta tai muuta merkintää, jolla ilmaistaan, että postilähetyksen käsittelyssä tai kuljetuksessa on tapahtunut jotain epätavallista eli poikkeuksellista. Epätavallista voi olla esimerkiksi lähetyksen palauttaminen takaisin sen lähettäjälle, lähetyksen ohjaaminen muuhun osoitteeseen, lähetyksen vaurioituminen tai postimerkkien irtoaminen postinkuljetuksessa taikka lähetyksen, joka tuli viedä postitoimistoon lähetettäväksi, löytyminen kirjelaatikosta.

Kirjattu kirje Helsingistä 8. toukokuuta 1978, jonne kirje on saapunut 8. toukokuuta 1978. Kirje on palautettu takaisin lähettäjälle 10. toukokuuta 1978, koska vastaanottaja on kuollut. Kirjekuoren päälle on kiinnitetty asiasta kertova lipuke ja kirjekuoren päälle on lyöty palauttamista koskevat leimat.

Tutkimuksessa selitemerkinnöiksi katsotaan myös muun muassa postilähetyksen noutamista ja jakamista koskevat merkinnät – ei kuitenkaan tavanomaisimpia merkintöjä, kuten kirjatun postin R-lipukkeet, pikajakelulipukkeet, vakuutetun postin V-lipukkeet ja erilaiset lunastusmerkinnät. Selitemerkintöjä ovat myös käsin tehdyt merkinnät; niitäkin esitellään tutkimuksessa, mutta ne ovat yleensä ainutkertaisia eli jokainen käsin tehty merkintä on omanlaisensa.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 15. toukokuuta 1981 Yhdysvaltoihin Floridan Lantanaan. Koska pikajakelulähetys olisi tullut viedä postitoimistoon lähetettäväksi, mutta lähetys on löytynyt kirjelaatikosta, on kirjekuoren päälle lyöty asiasta kertova leima.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Filatelian termejä: Frama ja postimaksulipuke

Framat ja postimaksulipukkeet ovat postimerkkien kaltaisia merkkejä, jotka kiinnitetään postilähetykselle ja joilla ilmaistaan postimaksun suorittaminen. Niitä yhdistää myös se, että ne ostetaan niitä varten suunnitelluista automaateista.

Nimi Frama tulee sveitsiläiseltä Frama-yritykseltä, joka kehitti samannimisen automaatin. Frama-lipukkeet otettiin Sveitsissä käyttöön vuonna 1976 ja Suomessa ne olivat ensimmäisen kerran käytössä vuonna 1982 (koekäyttö aloitettiin kolmella automaatilla). Ahvenanmaalla ne tulivat käyttöön vuonna 1984. Aluksi Framat olivat kuva-aiheiltaan varsin yksinkertaisia, sisältäen lähinnä maan nimen ja lipukkeen maksuarvon.

Sveitsiläisiä Frama-lipukkeita vuodelta 1997.

Myös Framat ovat postimaksulipukkeita, mutta postimaksulipukkeilla tarkoitetaan kaikkia muitakin lipukkeita kuin vain Frama-lipukkeita. Käytössä on esimerkiksi ollut Dassault-lipukkeita – Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1991. Postimaksulipukkeissa maksuarvon pystyy pitkälti itse päättämään käytössä olevien kolikoiden perusteella, joten lipukkeita löytyy useilla eri maksuarvoilla.

Osassa postimerkkiluetteloista on tietoa myös automaattimerkeistä (yksi nimitys postimaksulipukkeille). Vuoteen 1994 mennessä Suomessa oli ilmestynyt lipukkeita 24 päälajia ja Ahvenanmaalla viisi päälajia. Vuonna 1994 maassamme oli käytössä 47 automaattia.

Vähitellen automaattimerkkien suosio on kuitenkin hiipunut. Suomessa postimaksulipukkeita ei enää käytetä, mutta Ahvenanmaalla ne ovat edelleen käytössä. Filatelistien keskuudessa haluttuja lipukkeita ovat muun muassa suomalaiset Framat 0000-painannalla (maksuarvo nolla penniä) ja postimaksulipukkeet, joiden mukana on automaatista saatu kuitti (tietyistä automaateista sai lipukkeen lisäksi kuitin).

Espanjalainen postimaksulipuke vuodelta 1998.

Postimaksulipukkeiden keräilijöitä ei taida olla kovin paljon – ainakaan meillä Suomessa. Niitä on helppo ostaa, sillä esimerkiksi Suomen Filateliapalvelun verkkokaupassa on myynnissä yli sata kohdetta Suomen ja Ahvenanmaan lipukkeita. Ulkomaisia lipukkeita kannattaa etsiä hakukoneista hauilla ATM stamps ja ATM postage labels (ATM = Automatic Teller Machine).

Lähteet:

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Suomen Filateliapalvelu Oy: https://stamps.fi -sivusto (25.6.2026)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Variable value stamp (19.9.2021)