Vanhat Kiinan postimerkkiarkit nousivat 500 eurosta yli 35 000 euroon – Hellmanin huutokaupan kokonaismyynti ylitti 950 000 euroa

Naantalilaisen Hellman Huutokauppojen nelipäiväinen kansainvälinen huutokauppa päättyi yli 950 000 euron kokonaismyyntiin. Lähes 98 prosenttia huutokaupan noin 3500 kohteesta löysi ostajan.

Huutokaupan suurin yllätys nähtiin vanhojen kiinalaisten postimerkkien kohdalla. Kokonaisia arkkeja, puoliarkkeja ja suuria arkinosia sisältäneen erän lähtöhinta oli 500 euroa, mutta kansainvälinen tarjouskilpailu nosti myyntihinnan 35 400 euroon.

Kiinan postimerkkiarkkeja. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Toinen vanhoja Kiinan postimerkkiarkkeja sisältänyt erä nousi 200 euron lähtöhinnasta 25 000 euroon. Yhteensä pieni, yhdeksän kohteen Kiina-osasto tuotti yli 75 000 euroa.

– Tulos osoittaa hyvin, miksi vanhoja kokoelmia ei kannata arvioida vain nopeasti selaamalla. Vaatimattoman näköisen laatikon, kansion tai arkkipinon joukossa voi olla aineistoa, josta kansainväliset ostajat kilpailevat voimakkaasti, Hellman Huutokauppojen toimitusjohtaja Tatu Untinen sanoo.

Uniikki laivakirje moninkertaisti lähtöhintansa

Myös vuonna 1894 lähetetty Keitele-laivan leimalla varustettu kirje herätti vilkkaan tarjouskilpailun. Ilmeisesti ainoana tunnettuna pidetyn kirjeen lähtöhinta oli 800 euroa ja vasarahinta nousi yli 6600 euroon.

Keitele-laivan leimalla varustettu kirje. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Kirjeeseen kirjoitetun merkinnän perusteella se oli kuljetettu laivalta vastaanottajalle epävirallisesti niin sanottuna nyrkkipostina. Kohteen harvinaisen leiman lisäksi juuri kirjeen tarina teki siitä poikkeuksellisen.

– Keräilyesineen ikä ei yksin ratkaise sen arvoa. Ratkaisevaa on harvinaisuus, kysyntä, kunto ja se, tavoittaako kohde oikeat ostajat. Tässä tapauksessa useat keräilijät ymmärsivät kirjeen merkityksen ja lähtivät kilpailemaan siitä, Untinen kertoo.

Palkittu postimerkkikokoelma myytiin kokonaan

Yksi huutokaupan tärkeimmistä kokonaisuuksista oli brittiläisen Jeffrey Stonen yli 30 vuoden aikana rakentama, kansainvälisesti palkittu Suomen vuosien 1875–1882 postimerkkikokoelma.

Kokoelmasta muodostettiin 163 huutokauppakohdetta, jotka kaikki myytiin. Niiden yhteenlaskettu myyntihinta oli yli 116 000 euroa.

Harvinainen 25 pennin päikkönelilö. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Kokoelman arvokkain yksittäinen kohde oli erittäin harvinainen 25 pennin päikkönelilö. Sen lähtöhinta oli 5000 euroa ja myyntihinta 13 700 euroa. Kokoelmassa oli myös useita kuuluisan keräilijän Agathon Fabergén aiemmin omistamia postimerkkejä.

Seuraava kansainvälinen Hellman-huutokauppa on maaliskuussa 2027.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Oy Hellman Huutokauppojen tiedote 29.10.2026

Muumit seikkailevat ensimmäistä kertaa joulupostimerkeissä

Posti julkaisee keskiviikkona 4.11. kolme joulupostimerkkiä, joiden pääosassa ovat muumit. Muumien talviset puuhat tuovat postimerkkeihin lämpöä, hiljaisuutta ja erityistä joulutunnelmaa.

Tove Janssonin rakastetut Muumihahmot ovat esiintyneet suomalaisissa postimerkeissä moneen otteeseen, mutta vasta nyt heidät nähdään seikkailemassa joulupostimerkeissä.

Joulupostimerkkien inspiraationa on toiminut Tove Janssonin julkaisema Kuusi-novelli, jonka julkaisusta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Novellissa talviunilta herätetyt muumit tutustuvat ensi kertaa joulun viettoon. Kuusi-novelli julkaistiin Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjassa.

”Postimerkin suunnittelussa meitä inspiroi Kuusi-novellin lisäksi vuonna 1957 julkaistu Taikatalvi-romaani, jossa Muumipeikko herää talviunilta ja kohtaa lumisen talven kaikkine ihmeineen”, kertoo Moomin Charactersin taiteellinen johtaja James Zambra.

Joulutervehdyksen vaakamallisessa ikimerkissä Muumipeikko, Pikku Myy ja Tuu-tikki nauttivat talven riemuista lumisessa rinteessä. Joulutervehdyksen ikimerkki Talvi Muumilaaksossa julkaistaan 20 merkin arkissa.

Kotimaan pystymallisessa ikimerkissä muumihahmot hämmästelevät suuren joulukuusen loistoa. Kotimaan ikimerkki Joulunodotus julkaistaan kymmenen merkin arkissa.

Ulkomaan tervehdyksiin sopii ikimerkki, jonka kuvituksessa Muumipeikko ihmettelee tykkylumeen peittynyttä kuusta. Ulkomaan ikimerkki Ihmeiden laakso julkaistaan kymmenen merkin arkissa.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 4.11. kello 13-16

Järjestämme marraskuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 4.11. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki). Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja.

Myymälässämme on tarjolla myös valikoituja Joulupukin Pääpostin tuotteita 4.11.2026–6.1.2027. Helsingin pääpostin myymälään tulee lisäksi joulutervehdyksille tarkoitettu postilaatikko, jonne jätetyt lähetykset saavat erillisen joululeiman.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin tiedote 30.10.2026

Joulumerkeillä tuetaan Suomen Majakkaseuran projektia Ahvenanmaalla

Lokakuun 23. päivä Åland Post julkaisee tämän vuoden joulumerkit, jotka on kuvittanut taiteilija Juta Policja. Koristeluun tarkoitetut merkit täydentävät tämän vuoden Talviunelmia-aiheisia joulupostimerkkejä. Myynnistä saatava ylijäämä lahjoitetaan Suomen Majakkaseuran työhön majakoidemme ja merellisen kulttuuriperintömme säilyttämiseksi.

Joulumerkit ovat tarramerkkejä, joita voi käyttää joulutervehdysten ja pakettien kirjeensulkijoina ja koristeluun. Ne myydään 20 merkin arkkeina. Joulumerkit eivät käy postimaksuna. Kuva: Åland Post.

– Joulumerkkien julkaiseminen on osa pitkää perinnettä, jossa tuemme paikallista ja yleishyödyllistä toimintaa. Tämän vuoden joulumerkit nostavat esiin arkipäiväisiä talviunelmia pimeänä ja kylmänä vuodenaikana, kuten höyryävän kupillisen teetä tai käsintehdyn paperilumihiutaleen. Ostamalla tämän vuoden joulumerkkejä et ainoastaan tuo ripauksen kullanhohdetta kortteihisi ja paketteihisi, vaan tuet samalla merellisen kulttuuriperintömme säilymistä tuleville sukupolville, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkipäällikkö.

Suomen Majakkaseura ry toimii Ahvenanmaan ja Suomen majakoiden, niiden historian sekä niihin liittyvän kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Yhdistys on muun muassa ollut merkittävässä roolissa Ahvenanmerellä sijaitsevan Märketin majakan kunnostushankkeessa. Syksyllä 2025 Majakkaseura julkaisi kirjateoksen Ahvenanmaa – Merivaltakunta, joka kuvaa ihmisen ja meren välistä historiallista vuorovaikutusta Ahvenanmaalla, ja Ahvenanmaan merellistä kulttuuriperintöä. Kesällä 2026 käynnistettiin kolmivuotinen projekti Sottungan kunnassa sijaitsevan Sälsön luotsituvan kunnostamiseksi.

– Sälsön luotsitupa näkyy kauas kaikille, jotka liikkuvat Suomen ja Ruotsin välisellä laivaväylällä. Sälsön luotsitupa ja linjaloisto muodostavat yhdessä naapurisaari Södön suuren kummelin kanssa ainutlaatuisen, runsaasti muinaisjäännöksiä sisältävän kokonaisuuden. Majakkaseura on kesän aikana yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa ryhtynyt suurella innolla luotsituvan tärkeään kunnostustyöhön. Rakennus on nyt suojattu sateelta ja lumelta, ja se odottaa ensi vuoden talkootöitä, kertoo Pekka Väisänen, joka on Majakkaseuran hankkeen alullepanija.

Joulumerkkejä painetaan 2000 arkkia, joista jokaisessa on 20 tarramerkkiä. Suunnittelusta on vastannut Fredrika Sarling. Yhden arkin hinta on viisi euroa. Joulumerkit painetaan 5-värioffsetilla Gutenberg AG -painossa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 19. lokakuuta 2026

LAPE 2027 ilmestyy marraskuussa – tuhannelle ensimmäiselle ostajalle juhlaseteli

Uusi LAPE 2027 -postimerkkiluettelo ilmestyy marraskuussa. LAPE täyttää ensi vuonna 90 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi tuhat ensimmäistä luettelon ostajaa saa sen mukana LAPE 90 vuotta -nollaeuron juhlasetelin hopeisella hologrammilla.

LAPE on palvellut postimerkkien keräilijöitä jo vuosikymmenten ajan. Uusi vuosikerta jatkaa tätä perinnettä tarjoamalla ajantasaista tietoa ja uutta tutkittavaa niin pitkään harrastaneille kuin keräilyn vasta löytäneille. Kovakantisessa luettelossa on yli 420 sivua.

Yksi uuden luettelon keskeisistä sisällöistä on filatelian asiantuntijan ja aitouttajan Teemu Salosen kirjoittama erikoisartikkeli vuoden 1866 niin sanottujen isohampaisten postimerkkien määrittämisestä. Uusimpaan tutkimustietoon perustuva artikkeli auttaa keräilijää tunnistamaan merkkien eroja ja syventymään tähän kiinnostavaan klassisen filatelian osa-alueeseen.

– Haluamme tuoda uusimman tiedon keräilijöiden käyttöön selkeässä ja helposti hyödynnettävässä muodossa. Teemu Salosen artikkeli on tästä erinomainen esimerkki, sanoo luettelon kustantajan Suomen Filateliapalvelu Oy:n Tatu Untinen.

Uutuutena Suomen nollaeuron setelit

Uutena luettelointialueena LAPE 2027 esittelee Suomessa julkaistut nollaeuron setelit. Nämä matkamuisto-, fani- ja keräilysetelit tarjoavat monipuolisen aihevalikoiman, ja niiden keräilyssä pääsee alkuun pienelläkin budjetilla.

Nollaeuron seteleihin liittyy myös uuden luettelon ostajille tarkoitettu juhlayllätys. Vuonna 2027 tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisen LAPE-luettelon ilmestymisestä. Merkkipaalun kunniaksi julkaistun LAPE 90 vuotta -juhlasetelin kokonaispainos on 3000 kappaletta.

Tuhat ensimmäistä LAPE 2027 -luettelon ostajaa saa luettelonsa mukana juhlasetelin hopeisella hologrammilla. Yksilöllisesti numeroitu seteli on samalla muisto suomalaisen postimerkkeilyn ja sen pitkäikäisen hakuteoksen historiasta.

– LAPE on kulkenut monen keräilijän mukana vuosikymmenestä toiseen. Juhlasetelillä haluamme kiittää luettelon ostajia ja juhlistaa tätä yhteistä historiaa, Untinen kertoo.

Uusi LAPE 2027 ilmestyy marraskuussa. Se tarjoaa sekä käytännön apua kokoelman parissa työskentelyyn että uusia löytöjä keräilyn maailmasta.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Suomen Filateliapalvelu Oy:n tiedote 22.10.2026

Suomen neljäs ehiöpostikortti ilmestyi vuosina 1873–1874

Suomessa ehiöpostikortti tuli käyttöön kaksi vuotta maailman ensimmäisen ehiöpostikortin jälkeen eli vuonna 1871. Ensimmäisissä ehiökorteissa arvomerkintä oli kahdeksan penniä, niin myös järjestyksessään neljännessä ehiökortissa.

Kotimaan postikortin postimaksu 9.10.1871–30.6.1875 oli kahdeksan penniä. Ehiöpostikorttien, joissa oli kahdeksan pennin arvomerkintä, postituskelpoisuus päättyi 1. tammikuuta 1885.

Suomen neljäs ehiöpostikortti Hämeenlinnasta 30. syyskuuta 1873 Helsinkiin, jonne kortti on ANK-leiman perusteella saapunut 30. syyskuuta 1873. Postileimasta päätellen ehiökortti on kulkenut junan kyydissä. Suomenkielinen otsikko leveillä kirjaimilla.

Neljännessä ehiöpostikortissa suomenkielinen otsikko on antiikva-kirjaimilla. Kortista tunnetaan kaksi päätyyppiä, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1873. Siinä suomenkielinen otsikko on leveillä kirjaimilla. Postikamarikonttori vastaanotti ensimmäisen erän 8. helmikuuta 1873.

Suomen neljäs ehiöpostikortti Kellokoskelta 9. lokakuuta 1873 Porvooseen, jonne kortti on ANK-leiman perusteella saapunut 10. lokakuuta 1873. Postileimasta päätellen ehiökortti on kulkenut junan kyydissä. Suomenkielinen otsikko leveillä kirjaimilla.

Ensimmäisestä päätyypistä tunnetaan kaksi alatyyppiä, jotka erottaa kartongin väristä. Suurin osa korteista on vaaleanharmahtavalla kartongilla. Toisessa alatyypissä kartonki on kellertävän kermanvärinen tai säämiskänvärinen. Ensimmäistä päätyyppiä painettiin yhteensä 85 100 kappaletta, joista 5100 kappaletta toimitettiin 29. tammikuuta 1874 Postikamarikonttorille.

Suomen neljäs ehiöpostikortti käyttämättömänä. Suomenkielinen otsikko kapeilla kirjaimilla.

Toisessa päätyypissä suomenkielinen otsikko on kapeilla kirjaimilla. Postin ja Tilgmannin painotalon välinen sopimus päättyi vuoden 1873 lopussa ja uudeksi painotaloksi 15. tammikuuta 1874 alkaen valikoitui viipurilainen N. Zilliacus. Kolmivuotisessa sopimuksessa tuhat korttilomaketta maksoi 14 markkaa.

N. Zilliacuksen kivipainolla painamien ehiöpostikorttien ensimmäinen toimitus Postikamarikonttorille oli 17. helmikuuta 1874. Toisesta päätyypistä tunnetaan kaksi alatyyppiä, jotka erottaa kartongin väristä ja paksuudesta. Ensimmäisessä alatyypissä ohut kartonki on punertavaa ja toisessa alatyypissä paksu kartonki on säämiskänväristä.

Suomen neljäs ehiöpostikortti Karjaalta 19. syyskuuta 1874 Helsinkiin, jonne kortti on ANK-leiman perusteella saapunut 19. syyskuuta 1874. Postileimasta päätellen ehiökortti on kulkenut junan kyydissä. Suomenkielinen otsikko kapeilla kirjaimilla.

Toista päätyyppiä painettiin yhteensä 180 000 kappaletta, mutta siitä noin 27 000 kappaletta päätyi muualle: postipäällikölle ja ulkomaiden posteille yhteensä vajaat 600 korttia, 2500 korttia varustettiin toisella kahdeksan pennin arvomerkinnällä sekä Leimapaperikonttorille palautettiin vuosina 1875–1879 noin 24 000 korttia.

Suomen neljäs ehiöpostikortti Viipurista 19. kesäkuuta 1875. ANK-leiman perusteella kortti on saapunut perille 20. kesäkuuta 1875. Suomenkielinen otsikko kapeilla kirjaimilla.

Neljännessä ehiöpostikortissa arvomerkintä sijoitettiin kortin vasempaan yläkulmaan. Arvomerkinnän oikealla puolella lukee ruotsiksi KORRESPONDENSKORT FÖR FINLAND. ja suomeksi Kirjevaihtokortti Suomenmaassa. sekä sama venäjäksi.

Suomen ensimmäisestä ehiöpostikortista on kerrottu blogitekstissä 5. elokuuta 2026.

Suomen kuudennesta ehiöpostikortista on kerrottu blogitekstissä 11. lokakuuta 2026.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Harri Sihtola: Ensimmäinen postikorttimme, Suomen Filatelistiliitto, Tutkimuksia 1

Suomen Filatelistiliitto ry: Suomen postimerkkien käsikirja – V osa, Suomen Filatelistiliiton julkaisusarjan julkaisu N:o 2, Helsinki 1970; Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1970

Suomen ei-viestillisten ketjuleimojen erikoisuuksia – päivämäärävirheestä ylösalaiseen ulkokaareen

Suomessa on välillä tapana sanoa, että tekevälle sattuu. Sanonta sopii myös postileimoihin, kuten Suomen ei-viestillisiin ketjuleimoihin. Tarkkaavainen filatelisti voi löytää niistä erilaisia erikoisuuksia.

Ketjuleimalla tarkoitetaan postileimaa, joka tavallisesti ulottuu postilähetyksen vasemmasta reunasta sen oikeaan reunaan. Ketjuleima koostuu pyöreistä leimaosista, jotka yhdistyvät ketjumaisilla leimaosilla. Ketjumainen osa voi olla esimerkiksi suoria viivoja, katkoviivoja tai aaltoviivoja; tyypillisesti viivoja on 4-8 allekkain. Ketjuleima on koneleima, koska sen leimaamiseen postilähetykselle on käytetty leimauskonetta.

Tampereen ketjuleima. Tuloleiman perusteella lähetys on lähetetty Tampereelta 30.4.1930. Vasemmanpuoleisessa pyöreässä leimaosassa on kyseinen päivämäärä, mutta oikeanpuoleisessa pyöreässä leimaosassa on päivämääränä 20.4.1930.

Seinäjoen ketjuleima 17.1.1957. Jokaisessa pyöreässä leimaosassa Seinäjoki-sanan N-kirjain on peilikuvana.

Lahden ketjuleima 22.12.1953. Ketjuleiman pyöreässä leimaosassa ovat mustat laatikot kellonajan tilalla.

Viipurin ketjuleima 18.5.1917. Oikeanpuoleisessa pyöreässä leimaosassa on ulkokaari ylösalaisin.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Leo Konu ja Lasse Nortesuo: Hämeenlinnan yksirenkaiset leimat, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1988

Tuomas Piironen: Ketjuleimat 75 vuotta, Kurre 3/1981

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Ajatuksia Riihimäen ja Hyvinkään paikallis(posti)historiasta, 2023

Lauri Siivonen ja Vilho Niemi: Hämeenlinnan postileimat kyrillisestä siltaleimoihin (1812–1959), Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry 1980

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Turun Postimerkkikerho ry: Turun postin historiaa ja postileimoja, Turku 2004

Painotuotteen postimaksut kotimaassa 50 grammaan saakka 1.7.1963–31.12.1974

Suomessa maan sisällä kuljetetuille painotuotteille on ollut oma postimaksunsa. Ajalla 1.7.1963–31.12.1974 edullisin postimaksu on koskenut korkeintaan 50 grammaa painaneita painotuotteita. Suomessa painotuote postilähetyksen lajina poistui käytöstä 29. helmikuuta 1984 jälkeen.

Painotuote viittaa nimensä mukaisesti painettuun tuotteeseen, joka lähetetään postitse vastaanottajalle. Painotuote voi olla esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehti, valokuva, mainos- tai esittelylehtinen taikka kartta. Myös postikortti on katsottu painotuotteeksi silloin, kun siinä on vain vastaanottajan tiedot ja korkeintaan lyhyt tervehdys.

Korkeintaan 50 grammaa painaneen painotuotteen lähettäminen kotimaassa maksoi 1.7.1963–31.12.1966 0,15 markkaa, 1.1.1967–31.12.1969 0,20 markkaa, 1.1.1970–31.3.1973 0,25 markkaa, 1.4.1973–31.3.1974 0,30 markkaa ja 1.4.1974–31.12.1974 0,35 markkaa. Vertailun vuoksi heinäkuussa 1963 alimman painoluokan kirjeen lähettäminen maksoi 0,35 markkaa ja postikortin lähettäminen maksoi 0,25 markkaa.

Painotuote Turusta 21. joulukuuta 1963 Turkuun. Painotuote 50 grammaan saakka 1.7.1963–31.12.1966: 0,15 markkaa.

Painotuote Förbystä 24. toukokuuta 1967 Sjölaxiin. Painotuotteella on Förbyn postileiman lisäksi maalaiskirjeenkantajan numeroleima 5612. Painotuote 50 grammaan saakka 1.1.1967–31.12.1969: 0,20 markkaa.

Painotuote Turusta 9. tammikuuta 1973 Turkuun. Painotuote 50 grammaan saakka 1.1.1970–31.3.1973: 0,25 markkaa.

Painotuote Hämeenlinnasta 18. joulukuuta 1973 Hämeenlinnaan. Painotuote 50 grammaan saakka 1.4.1973–31.3.1974: 0,30 markkaa.

Painotuote Hämeenlinnasta 13. huhtikuuta 1974 Helsinkiin. Painotuote 50 grammaan saakka 1.4.1974–31.12.1974: 0,35 markkaa.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Suomen kuudes ehiöpostikortti ilmestyi vuonna 1875

Suomessa ehiöpostikortti tuli käyttöön kaksi vuotta maailman ensimmäisen ehiöpostikortin jälkeen eli vuonna 1871. Ensimmäisissä ehiökorteissa arvomerkintä oli kahdeksan penniä ja viidennessä ehiökortissa oli kaksi kahdeksan pennin arvomerkintää.

Suomen kuudes ehiöpostikortti Raahesta 27. heinäkuuta 1875 Pietarsaareen, jonne kortti on ANK-leiman perusteella saapunut 28. heinäkuuta 1875.

Koska 1. heinäkuuta 1875 kotimaan postikortin postimaksu nousi kymmeneen penniin, tarvittiin uusia ehiöpostikortteja kymmenen pennin arvomerkinnällä. Tämä Suomen kuudes ehiöpostikortti ilmestyikin vuonna 1875. Ensimmäinen tilaus Leimapaperikonttorille tehtiin Postikamarikonttorin toimesta kesäkuun puolivälissä 1875 ja arvoleimaamisen piti tapahtua gredeliinin eli violetin värisenä.

Suomen kuudes ehiöpostikortti Helsingistä 21. elokuuta 1875 Vaasaan, jonne kortti on ANK-leiman perusteella saapunut 23. elokuuta 1875.

Kuudennen ehiöpostikortin painomenetelmänä käytettiin kivipainoa ja arvomerkintä sijoitettiin kortin oikeaan yläkulmaan. Arvomerkinnän vasemmalla puolella lukee ruotsiksi BREFKORT (till ort inom Finland.) ja suomeksi KIRJEKORTTI (Suomenmaassa.) sekä sama venäjäksi. Paksuhko kartonki on säämiskänvärinen ja karkeapintainen.

Suomen kuudes ehiöpostikortti käyttämättömänä.

Tätä ensimmäistä kymmenen pennin ehiökorttia tilattiin kaiken kaikkiaan 16 000 kappaletta: 8000 kappaletta 15.6.1875 ja 8000 kappaletta 23.6.1875. Jo 12. heinäkuuta 1875 Leimapaperikonttori toimitti ehiöpostikortteja jokanurkkaisella eli postimerkkimallia 1875 muistuttavalla arvomerkinnällä. Kotimaan postikortin postimaksu oli kymmenen penniä aina 30. syyskuuta 1917 saakka.

Suomen ensimmäisestä ehiöpostikortista on kerrottu blogitekstissä 5. elokuuta 2026.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Harri Sihtola: Ensimmäinen postikorttimme, Suomen Filatelistiliitto, Tutkimuksia 1

Suomen Filatelistiliitto ry: Suomen postimerkkien käsikirja – V osa, Suomen Filatelistiliiton julkaisusarjan julkaisu N:o 2, Helsinki 1970; Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1970

Erik Bruunin rakastetut postimerkit saivat oman verkkonäyttelyn – tutustu mestaripiirtäjän kädenjälkeen

Postimuseo juhlistaa tänä vuonna 100 vuotta täyttänyttä graafikko Erik Bruunia uudella verkkonäyttelyllä, joka esittelee laajasti hänen postimerkkituotantoaan. Verkkonäyttely syntyi jatkoksi museon suositulle Erik Bruunin linnut -näyttelylle, jossa yleisö pääsi tutustumaan taiteilijan alkuperäisiin postimerkkiluonnoksiin.

Erik Bruun (s. 7.4.1926) on yksi Suomen tunnetuimmista graafikoista. Hänen rakastetut julisteensa ja kuvituksensa ovat tuttuja sukupolvien ajalta. Bruun on suunnitellut 1980-luvulta lähtien yli 50 postimerkkiä, joissa näkyvät hänen tarkka piirustustaitonsa, luonnon tuntemuksensa ja omaleimainen ilmaisunsa.

Joutsen-postimerkin hyväksytty luonnos. Erik Bruun. Kuva: Postimuseo.

Postimuseon Erik Bruunin linnut -näyttely oli esillä Tampereella museokeskus Vapriikissa helmikuusta elokuuhun 2026. Suuren suosion saavuttanut näyttely esitteli Bruunin lintuaiheisten postimerkkien luonnoksia. Nyt taiteilijan postimerkkituotantoon voi tutustua myös verkossa ajasta ja paikasta riippumatta.

Luonnokset paljastavat, miten postimerkki syntyy

Postimuseon kokoelmissa on lähes 200 Erik Bruunin postimerkkiluonnosta. Niiden avulla voi seurata taiteilijan työskentelyä ensimmäisistä ideoista viimeisteltyihin postimerkkeihin.

Erityisesti luonto ja linnut ovat olleet Bruunille tärkeitä inspiraation lähteitä. Postimerkeissä esiintyy muun muassa pöllöjä, kurkia, joutsenia ja muita suomalaisesta luonnosta tuttuja lintuja. Yksityiskohtaiset luonnokset tuovat esiin taiteilijan poikkeuksellisen tarkan kynänjäljen.

Suomenlinna – Sveaborg -arkin luonnos. Värikynä paperille ja tussikorostukset erilliselle kalvolle. Erik Bruun. Kuva: Postimuseo.

Uusi verkkonäyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua Bruunin postimerkkitaiteeseen laajemmin. Samalla se tekee Postimuseon ainutlaatuista kokoelma-aineistoa saavutettavaksi myös niille, jotka eivät päässeet näkemään näyttelyä Tampereella. Verkkonäyttely on käännetty myös englanniksi.

Postimerkit ovat pieniä taideteoksia

Postimerkit ovat osa suomalaista visuaalista kulttuuriperintöä. Ne kertovat omasta ajastaan, suomalaisesta luonnosta, kulttuurista ja yhteiskunnasta. Bruunin postimerkeissä yhdistyvät taiteellinen ilmaisu ja taito tiivistää suuri määrä yksityiskohtia pieneen kuvaan.

Tukkakoskelon profiili on Vesilintuja-vihon kannessa. Tussipiirustus paperille. Luonnos. Erik Bruun. Kuva: Postimuseo.

Verkkonäyttelyn lisäksi Postimuseon tutkija Sanna Oikarinen käsittelee blogikirjoituksessaan Bruunin postimerkkitaidetta ja luonnoksia. Kirjoitus avaa näkökulmia taiteilijan työskentelyyn ja hänen postimerkkiensä kiehtoviin yksityiskohtiin.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 9.10.2026

SEPAC on pienten eurooppalaisten postihallintojen yhteistyöelin

Small European Postal Administration Cooperation (SEPAC) on pienten eurooppalaisten postihallintojen yhteistyöelin, johon kuuluu tällä hetkellä 15 postilaitosta. Mukana SEPAC-yhteisössä ovat Ahvenanmaa, Alderney, Färsaaret, Gibraltar, Grönlanti, Guernsey, Irlanti, Jersey, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Mansaari, Monaco, Sark ja Vatikaani.

Yhteistyö näyttäytyy muun muassa vuosittain järjestettävän konferenssin muodossa sekä postimerkkijulkaisuina, joissa kaikki tai osa postihallinnoista käyttää samaa aihetta ja merkeissä on virallinen SEPAC-logo. Vuonna 2026 17:nnen yhteisen julkaisun teemana oli ikoniset maamerkit.

Yksi yhteistyön muodoista on pienten postilaitosten yhteinen verkkosivusto osoitteessa www.sepacstamps.eu. Sivuilla on ajankohtaista tietoa uusista postimerkeistä ja mahdollisuus uutiskirjeen tilaamiseen. Tällä hetkellä siellä pääsee myös äänestämään suosikkiaan yhdeksästä eri vuoden 2026 SEPAC-postimerkistä.

Lähde:

SEPAC (Small European Postal Administration Cooperation): https://www.sepacstamps.eu -sivusto (24.3.2023 ja 7.10.2026)

Paikalliskirjeen postimaksut kotimaassa 20 grammaan saakka 1.2.1931–31.12.1947

Suomessa saman paikkakunnan sisällä tai lähialueella kuljetetuille kirjeille on ollut oma postimaksunsa, tällöin on kyse paikalliskirjeistä. Koska kuljetusmatka oli yleensä lyhyempi, oli maksu pienempi kuin muille maan sisällä kuljetetuille kirjeille. Ajalla 1.2.1931–31.12.1947 edullisin postimaksu on koskenut korkeintaan 20 grammaa painaneita paikalliskirjeitä.

Korkeintaan 20 grammaa painaneen paikalliskirjeen lähettäminen maksoi 1.12.1931–15.6.1940 1,50 markkaa, 16.6.1940–31.8.1942 kaksi markkaa, 1.9.1942–30.6.1945 2,50 markkaa, 1.7.1945–15.1.1946 neljä markkaa ja 16.1.1946–31.12.1947 kuusi markkaa. Kirjeellä tarkoitetaan tavallisesti suljettua postilähetystä, joka ei kuulu muihin lähetyslajeihin eli ei ole esimerkiksi painotuote.

Kirje Helsingistä 28. elokuuta 1934 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 28. elokuuta 1934. Helsingistä kirje on ohjattu samana päivänä Ruotsiin Djursholmiin. Koska kirje on muuttunut paikalliskirjeestä Pohjoismaihin meneväksi kirjeeksi, on puuttuva postimaksu maksettu 50 pennin postimerkillä (kirje Pohjoismaihin 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940 maksoi kaksi markkaa) eikä kaksinkertaisena, kuten jos kirje olisi jouduttu lunastamaan. Paikalliskirje 20 grammaan saakka 1.12.1931–15.6.1940: 1,50 markkaa.

Kirje Helsingistä 20. huhtikuuta 1942 Helsinkiin. Paikalliskirje 20 grammaan saakka 16.6.1940–31.8.1942: 2,00 markkaa.

Kirje Helsingistä 8. marraskuuta 1944 Helsinkiin. Paikalliskirje 20 grammaan saakka 1.9.1942–30.6.1945: 2,50 markkaa.

Kirje Vaasasta 5. lokakuuta 1945 Vaasaan. Paikalliskirje 20 grammaan saakka 1.7.1945–15.1.1946: 4,00 markkaa.

Kirjattu kirje Helsingistä 31. maaliskuuta 1946 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 31. maaliskuuta 1946. Paikalliskirje 20 grammaan saakka 16.1.1946–31.12.1947: 6,00 markkaa. Kirjaaminen 16.1.1946–31.12.1946: 8,00 markkaa.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992