Leimamerkkejä ja -papereita ei moni kerää – Mitä jos sinä keräisit?

Leimamerkkejä ja leimapapereita voi kutsua filatelian reuna-alueeksi; ehkä siitä syystä niiden keräily ei ole läheskään yhtä suosittua kuin postimerkkien keräily. Leimamerkki on postimerkkiä muistuttava merkki, jota käytettiin tavallisesti verojen perinnässä. Muun muassa veromerkit, autoveromerkit, osakeantimerkit, karttamerkit ja varsinaiset leimamerkit ovat leimamerkkejä. Paperinen leimamerkki kiinnitettiin asiakirjaan liimaamalla ja merkki mitätöitiin leimaamalla tai käyttämällä kynämitätöintiä. Paperisten leimamerkkien edeltäjiä ovat leimapaperit; toisin sanoen paperiarkit, joihin on ennalta leimattu veron määrä.

Osakuva 50 pennin leimapaperista, jota on käytetty leimaveron suorittamiseen vuonna 1912.

Rupla- ja kopeekkamääräiset suomalaiset leimapaperit tulivat käyttöön vuoden 1808 jälkeen. Ennen sitä Suomessa käytettiin ruotsalaisia leimapapereita. Markka- ja pennimääräiset leimapaperit tulivat maassamme käyttöön vuonna 1865. Suomessa leimapapereita käytettiin viimeisen kerran 1920-luvulla. Leimamerkkejä käytettiin puolestaan vuosina 1865–1994. Ahvenanmaalaisia leimamerkkejä julkaistiin vuosina 1928–1978 ja ne poistuivat käytöstä 1990-luvulla.

5,75 markan leimavero on suoritettu 11:llä 50 pennin leimamerkillä ja yhdellä 25 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1916. Leimamerkit on mitätöity kynämitätöinnillä.

Vaikka leimamerkit eivät ole postimerkkejä, niiden keräilyn katsotaan kuuluvan filatelian piiriin. Postimerkkinäyttelyissä leimamerkkikokoelmille on oma näyttelyluokka. Suomalaisissa näyttelyissä leimamerkkikokoelmia on tavallisesti yhdestä kolmeen; Suomesta löytyy kansainvälisen tason huippukokoelmia. Suomalaisen leimamerkkikeräilyn uranuurtaja oli Björn-Eric Saarinen, joka muun muassa päätoimitti Libertas Philateliae -lehteä; lehteä, jossa leimamerkeillä oli keskeinen rooli ja joka ilmestyi ainakin vuosina 1950–1956. Yksi Kansainvälisen filatelistiliiton (FIP) komissioista on leimamerkkikomissio.

3,50 markan leimavero on suoritettu kolmen markan leimamerkillä ja 50 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1976. Leimamerkit on mitätöity Lempäälän piirin nimismiehen leimalla.

Saarisen lisäksi suomalaisista leimamerkkikeräilijöistä on mainittava muun muassa Jukka Mäkinen, Jukka Sarkki ja Jussi Tuori. Mäkisen kokoelmissa postimerkkinäyttelyissä ovat esillä olleet ainakin Suomen ja Ruotsin leimamerkit. Sarkki on keskittynyt esimerkiksi Suomen ja Viron leimamerkkeihin, joista hän on kirjoittanut Abophil-postimerkkilehteen. Tuori on erikoistunut ainakin Suomen leimamerkkeihin.

Lähteet:

Heinolan Postimerkkikerho ry: http://www.heinolanpostimerkkikerho.fi/Arkisto (13.10.2014)

Suomen Filateliapalvelu Oy / Oy Hellman-huutokaupat: http://www.stamps.fi/huutokauppa.php, huutokaupan numero 87 kohde numero 102 (13.10.2014)

Turun Postimerkkikerho ry: https://turunpostimerkkikerho.fi -sivusto > Abophilin arkisto (10.3.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Leimamerkki (25.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Björn-Eric Saarinen: Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit, erikoisluettelo, 1998

FIP Revenue Commission: www.fip-revenue.org

Nederlandse Vereniging voor Fiscale Filatelie (NVFF): https://belastingzegels.nl

The Revenue Society: https://revenuesociety.org.uk

The American Revenue Association (ARA): www.revenuer.org

NZ Revenues: http://nzrevenues.co.nz