Suomen rautatiemerkit: Riihimäen–Lopen rautatie ja sen merkit

Riihimäen–Lopen rautatie oli yksi Suomen kapearaiteisista rautateistä. Rautatien katsotaan olevan kapearaiteinen silloin kun sen raideleveys on alle 1435 millimetriä. Riihimäen–Lopen rautatien raideleveys oli 600 millimetriä ja pituutta sillä oli 14,4 kilometriä. Alkusysäys radalle tapahtui vuonna 1906, kun loppilainen tehtailija H. G. Paloheimo päätti rakennuttaa Kesijärven rannasta Riihimäen asemalle kulkevan hevosrautatien.

Riihimäen–Lopen rautatie valmistui syksyllä 1907. Vuonna 1909 (tarkalleen ottaen 22. maaliskuuta) rata sai luvan yleiselle liikenteelle Riihimäen aseman ja Santamäen kartanon välille. Santamäen ja päätepysäkkien lisäksi liikennepaikkoja ovat olleet ainakin Kulmala, Lasitehdas, Riutta, Kormu ja Launonen sekä miehittämättömät pysäkit Huhtimo ja Leppälä.

25 pennin ruskea merkki.

Höyryveturivetoinen radasta tuli vuonna 1911 ja kolme vuotta myöhemmin se yhtiöitettiin. Yhtiön nimenä oli Riihimäen - Lopen Rautatie Oy. Matkustajaliikenne toimi vuoteen 1949 saakka ja tavaraliikenne vuoteen 1952 saakka, jolloin radan purkaminen aloitettiin. Paloheimon kuljetuksia oli kuitenkin radalla vielä vuoteen 1954 asti.

Vanhoista aikatauluista käy ilmi, että vuoden 1912 lopulla matka Riihimäeltä Launosiin kesti noin 50 minuuttia. 20 vuotta myöhemmin eli vuoden 1932 lopulla matka jatkui vielä Launosista Kesijärvelle ja kokonaismatka-aika oli sekajunilla noin tunti ja moottorivaunuilla noin 45 minuuttia.

Riihimäen–Lopen rautatien vetokalustona on ollut seitsemän höyryveturia, yksi moottoriveturi, neljä moottorivaunua ja yksi moottoriresiina. Höyryvetureista neljä valmisti Tampella, kahden valmistaja oli Hanomag ja yhden valmisti Tubize. Vaunuina on ollut matkustajavaunuja, umpitavaravaunuja, turvevaunuja ja avotavaravaunuja.

Rautatiemerkkejä tunnetaan seitsemän erilaista

Yhden markan ruskeankarmiini merkki.

Vuosina 1910–1922 painettuja Riihimäen–Lopen rautatien merkkejä on seitsemän erilaista. 25 pennin vihreästä merkistä tunnetaan kaksi eri hammastetta ja pystysuoraan hammastamaton merkki. 25 pennin ruskeaa merkkiä on vain yhdellä hammasteella. Yksi hammaste tunnetaan myös 25 pennin vihreästä päällepainamamerkistä, jossa on violetti 35 pennin päällepainama.

50 pennin ruskeanoranssista rautatiemerkistä tunnetaan yksi hammaste. Sen sijaan yhden markan ruskeankarmiinia merkkiä on kahdella eri hammasteella sekä hammastamattomana oikeasta reunasta ja hammastamattomana.

1,25 markan sininen merkki.

Kaksi muuta Riihimäen–Lopen rautatien merkkiä ovat 1,25 markkaa sininen ja kaksi markkaa vihreä. Kumpaakin on tavattu vain yhdellä hammasteella.

Rautatiemerkkien painopaikkana on ollut ilmeisesti helsinkiläinen Öflund & Pettersson. Painomenetelmänä on ollut kivipaino, jota kutsutaan myös litografiaksi. Kemiallinen prosessi muodostaa kuvan painettavalle pinnalle. Kivipainonimitys tulee laatasta, joka on yleensä tasaiseksi hiottua kalkkikiveä, mutta jonka pinta on karhennettu.

Lähteet:

Matti Bergström, Erkki Einola ja Olavi Kilpiö (toimittajat): Kapeat kiskot – Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet; Jokioisten Museorautatie, Rautatiemuseo ja Veturimuseo; Forssa 1993

Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Kapearaiteinen rautatie, Litografia ja Riihimäen–Lopen rautatie (8.9.2024)