Tanskan postimaksuja (Kööpenhamina 6.3.1945)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Tanskan postimaksuista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Tanskan postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Kööpenhaminasta Tanskasta 6. maaliskuuta 1945 Helsingborgiin Ruotsiin, jonne kirje on saapunut 14. maaliskuuta 1945. Postimaksu on maksettu 60 äyrin postimerkillä ja 25 äyrin postimerkillä.

Lentopostilipuke ja pikajakelulipuke. Pikajakelulipuke saattaa olla lipukearkin alareunasta, koska siinä on tunniste J. 28 (8-43).

Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS). Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo lentopostilipuke (LUFTPOST – PAR AVION). Lisäksi kuorelle on pikajakelulipukkeen alle tai päälle kirjoitettu kirjoituskoneella Luftpost-Ekspres. Kuoren takana on saksalainen sensuurileima ja ruskea sensuuriliuska; näin ollen lähetys on käynyt postisensuurissa.

Postimaksu on 85 äyriä. Kirje Pohjoismaihin 1.7.1940–30.9.1946 maksoi 20 grammaan saakka 20 äyriä. Pikajakelu Pohjoismaihin 1.8.1927–31.5.1950 maksoi 40 äyriä. Kirjeen lentolisä Eurooppaan 11.10.1939–26.6.1945 maksoi jokaiselta 20 grammalta 25 äyriä.

Lähteet:

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget, 2015

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Punatulkkuja Orvo Sundelinin joulupostikorteissa

Kaikki tietävät tai ainakin moni tietää Martta Wendelinin, Rudolf Koivun, Arnold Tilgmannin, Jenny Nyströmin ja Marjaliisa Pitkärannan. He olivat tuotteliaita postikorttitaiteilijoita. Mutta harva tietää Orvo Sundelinin, joka oli hänkin tuottelias postikorttitaiteilija.

Alla on kuva kahdesta Orvo Sundelinin piirtämästä joulupostikortista, joissa punatulkut ovat pääosassa. Kummassakin kortissa toivotetaan Hyvää Joulua.

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on varpuslintu, joka kuuluu peippojen heimoon. Talvisin punatulkkuja näkee asutuksen parissa lintulaudoilla; talvella ruokintapaikalla voi nähdä jopa sadan linnun ryhmän. Lajin levinneisyys kattaa Euroopan ja Aasian leudot alueet. Suomessa arvioidaan pesivän 150 000 - 380 000 paria.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Verlasta Voikkaan. Lähettäjä päivännyt kortin 2.2.1941. Kortin takana vasemmassa alakulmassa lukee 13/20.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut nyrkkipostissa Mikkeliin. Kortin takana vasemmassa alakulmassa lukee 13/20. Nyrkkiposti tarkoittaa, että lähetys on kulkenut ilman postimerkkiä siten, että lähettäjä on itse toimittanut lähetyksen vastaanottajan postilaatikkoon/-luukkuun tai suoraan vastaanottajalle.

Sundelin syntyi 2. syyskuuta 1908 Maariassa ja kuoli 28. helmikuuta 1986 Turussa.

Hän kuvitti erityisesti joulu- ja pääsiäiskortteja sekä onnittelukortteja. Hänen signeerauksensa on yleensä muotoa OS-lin (S-kirjain O-kirjaimen sisällä), O.S-n, S-n tai Sn. Sundelin kuvitti postikorttien lisäksi ainakin kiiltokuvia, paperinukkeja, exlibriksiä, etikettejä, julisteita ja lastenpelejä.

Postikorttitaiteilija Orvo Sundelinista voit lukea tarkemmin tämän blogin tekstistä 29. syyskuuta 2024.

Lähteet:

Postikorttien tarinoita -blogi (Sulo Heinola): https://suloensio-kotilaakso.blogspot.com -sivusto > Orvo Sundelin (11. elokuuta 2012) (28.9.2024)

Työväen Arkisto (Disec Oy): https://yksa.disec.fi/Yksa4/public/TA/ -sivusto > Orvo Sundelin -haku > Muistitietokeräelmä 11476: Kivipiirtäjä ja kivipainaja Orvo Sundelin muistelee (28.9.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Punatulkku (13.2.2025) ja Tilgmann (yritys) (28.9.2024)

A lakeside landscape voted as the most beautiful stamp of 2024

Finns have voted the lakeside landscape photographed by Jukka Risikko Orisberg, Isokyrö, as the most beautiful stamp of 2024. The photograph depicts a quiet lakeside and a dock in the morning fog at sunrise.

Jukka Risikko claimed the two top places in the voting as the second most beautiful stamp was also photographed by him. The stamp features tussock cottongrass in the morning sunlight on the edge of a bog in Alajoki, Lapua. Both of the stamps by Jukka Risikko were issued in the Glow of the sun stamp sheet in September 2024.

The Christmas stamp Christmas Path, illustrated by Hanna-Maria Mainelakeus, came in third place. The bright colors of the northern lights are reflected on the surface of snow and create a magical atmosphere to the Christmas stamp.

The winning stamp received a fifth of all votes

People could vote for the most beautiful stamp in Finland on the Posti website or by sending a postcard. A total of 34,037 votes were cast in the voting, of which 19 percent went to the winning stamp. The stamps that came in second and third place received 13 and 11 percent of the votes. The other themes of the ten stamps voted as the most beautiful included national landscapes and horse racing, among other things.

"A lakeside, a dock and sunrises or sunsets are beloved views to Finns, and many have photographed them at their summer homes several times. A quiet lake and rays of sunlight calm the mind. Jukka Risikko has wonderfully captured the beauty of an early summer morning with his camera," says Tommi Kantola, Design Manager at Posti, who was responsible for organizing the competition.

A third double-win for Jukka Risikko!

Jukka Risikko has had great success in the voting. This is already his third double-win in the most beautiful stamp of the year vote, in addition to the wins in 2021 and 2022. "This feels unbelievable. I would like to thank all those who voted for my stamps and Posti for once again making new stamps of my photos," says Risikko.

Jukka Risikko from Lapua finds photography sites in the nature of his home area. "My favorite places are peaceful forests, bog areas and waterfront areas. I observe the differences in light at different times of the day and year. Soft sunlight creates the best atmosphere in photographs. The light of sunrises and sunsets especially brings out the tones of the surrounding nature and makes them glow beautifully."

The most beautiful stamp in Finland 2024 – the vote’s Top 10

1. Glow of the sun 1, lakeside landscape, Jukka Risikko, 6,310 votes
2. Glow of the sun 2, tussock cottongrass, Jukka Risikko, 4,514 votes
3. Christmas Path, Hanna-Maria Mainelakeus, 3,897 votes
4. National landscapes II, Vanajavesi Valley, Stiina Hovi, 3,107 votes
5. National landscapes II, Utsjoki, Stiina Hovi, 3,061 votes
6. Christmas Miracle, Hanna-Maria Mainelakeus, 1,658 votes
7. Blossoming friendship, Ilona Pietiläinen, 1,236 votes
8. Kuninkuusravit 100th anniversary, Evartti, Stiina Hovi, 1,073 votes
9. National landscapes II, Aura River Valley, Stiina Hovi, 882 votes
10. Taste of summer, Klaus Welp, 791 votes

Source, text and pictures:

Posti Group’s media release 20 February 2025

Puolan kuudennetta postimerkkinäyttelyä juhlistettiin kahdella pienoisarkilla

Vuonna 1955 Puolassa järjestettiin kuudes postimerkkinäyttely, jonka kunniaksi julkaistiin kaksi pienoisarkkia. Näyttely järjestettiin Poznańissa. Kumpikin pienoisarkki on hammastamaton ja lisämaksullinen. Niiden suunnittelusta vastasi Cz. Kaczmarczyk. Pienoisarkkien Stanley Gibbons -numerot ovat MS926a ja MS926b.

Poznań on yksi Puolan vanhimmista kaupungeista ja se sijaitsee Warta-joen varrella Länsi-Puolassa. Puolan viidenneksi suurimman kaupungin väkiluku on noin 535 000. Kyseessä on yliopistokaupunki – opiskelijoita onkin yli 100 000. Adam Mickiewiczin yliopisto perustettiin vuonna 1919. Poznańin ystävyyskaupunki Suomessa on Jyväskylä.

7. heinäkuuta 1955 ilmestyneissä pienoisarkeissa on kuvattuna Poznańin kaupungintalo. Kyseessä on näyttävä rakennus, joka sijaitsee vanhassakaupungissa vanhan kauppatorin keskellä. Kaupungintalo rakennettiin alun perin 1200-luvun loppupuolella. Nykyinen rakennus on peräisin vuosilta 1550–1560; sopimuksen Poznańin kaupunginvaltuuston kanssa kaupungintalon rakentamisesta uudelleen teki italialainen arkkitehti Giovanni Battista di Quadro.

Tänä päivänä Poznańin kaupungintalo on museo ja suosittu turistikohde. Erityisesti turisteja kiinnostaa yksi rakennuksen yksityiskohdista – nimittäin mekaaniset vuohet, jotka aina keskipäivällä laittavat päät yhteen ikään kuin olisivat taistelemassa. Kaupungintaloa on jouduttu 1500-luvun jälkeen renovoimaan useamman kerran; viimeksi 1992–2002 ja sitä ennen 1945–1954. Jos vierailet Poznańissa, kannattaa käydä tutustumassa sen kauniiseen kaupungintaloon.

Puolan filateliaan voit tutustua tämän blogin tekstissä 27. tammikuuta 2024.

Lähteet:

Stanley Gibbons Limited: Poland – 2nd Edition, Stamp Catalogue, 2023

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Giovanni Battista di Quadro ja Poznań Town Hall (16.2.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Poznań (16.2.2025)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Europa 2020/2021 – Band 15: Osteuropa, 105. Auflage

Poczta Polska: https://filatelistyka.poczta-polska.pl

Polski Związek Filatelistów (PZF): https://zgpzf.pl

Bundesarbeitsgemeinschaft Polen im Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.arge-polen.de

The Polonus Polish Philatelic Society: https://polonus.org

The Polish-Canadian Coin & Stamp Club ”Troyak”: https://troyakclub.com

Mopoauto – osa nuorisokulttuuria Ahvenanmaalla

Maaliskuun 19. päivä Åland Post julkaisee postimerkin, joka nostaa esiin mopoauton – suositun kulkuvälineen ahvenanmaalaisten nuorten keskuudessa. ”Mopoautot ovat tuttu näky Ahvenanmaan teillä, missä arviolta joka kolmas 15–17-vuotias huristelee näillä pienillä ajoneuvoilla. Nuori paikallinen taiteilijalahjakkuus Ksenija Chezheghova on tulkinnut mopoautoa vangiten vapauden ja yhteisöllisyyden tunteen, jonka tämä nuorisosymboli herättää. Hän on luonut vauhdikkaan ja neonvaloja hehkuvan postimerkin”, sanoo Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava Johanna Finne.

Mopoauto, joka luokitellaan mopoksi automaisesta ulkonäöstään huolimatta, on noussut nuorten suosimaksi kulkuneuvoksi Ahvenanmaalla. Kahdella istumapaikalla varustettua mopoautoa, jonka huippunopeus on 45 km/h, voi ajaa 15-vuotiaasta alkaen. Ahvenanmaalla oli vuonna 2023 yli 2500 rekisteröityä mopoa, mukaan lukien mopoautot, yhteensä 43 200 moottoriajoneuvoa.

Ksenija Chezhegova, joka on vastavalmistunut ylioppilas Ålands lyceum -lukiosta, debytoi postimerkkitaiteilijana tällä julkaisulla ja kertoo ajatuksistaan tehtävän edessä: – Tulin todella iloiseksi ja tunsin sekä ylpeyttä että vastuuta, kun minulle uskottiin tämä tehtävä. En ole aiemmin piirtänyt niin monia ajoneuvoja, joten tartuin innolla tähän haasteeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli vapaus ja ihmissuhteet. Mopoauto on enemmän kuin sen fyysiset komponentit. Tärkeä osa mopoauton omistamista on se, että voi lähteä ajelulle kavereiden kanssa. Mopoauto on vapauden symboli ja se edustaa nuorten välistä sosiaalista verkostoa, joka syntyy heidän viettäessään aikaa yhdessä. Juuri tätä vapauden tunnetta halusin yrittää vangita, hän kertoo.

Postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta 5-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Julkaisun suunnittelusta ovat vastanneet Rebecka Lundén ja Johanna Finne. Merkin maksuarvo on kuusi euroa ja ensipäivänkuori (FDC) maksaa seitsemän euroa. Postimerkillä on kokoa 35 x 35 mm. Paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 13 per 2 cm. Arkissa on 2 x 15 merkkiä.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 22. tammikuuta 2025

Amanda Chanfreaun mielikuvituksellinen postimerkki ”Open Edition” -sarjassa

Maaliskuun 19. päivä Åland Postin ”Open Edition” -postimerkkisarja saa jatkoa uudella postimerkillä, jonka on suunnitellut Ahvenanmaalta kotoisin oleva kuvittaja ja tatuointitaiteilija Amanda Chanfreau. Hän on kolmas taiteilija, joka on saanut vapaasti luoda oman tulkintansa postimerkistä. Lopputuloksena on mielikuvituksellinen tulkinta Ahvenanmaasta, joka herättää sekä uteliaisuutta että ihastusta. ”Tämän vuoden julkaisu on visuaalinen seikkailu, joka vangitsee Amanda Chanfreaun ainutlaatuisen kuvamaailman. Hänen kykynsä tasapainottaa leikkisyyttä ja mielikuvitusta tekee postimerkistä inspiroivan Ahvenanmaan symbolin. On ilo lähettää postia tällä postimerkillä.”, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Kun piti valita postimerkin aihe, Amanda Chanfreau valitsi teeman, johon hän usein palaa luomistyössään. – Meri kiehtoo minua, ja suhde pinnan yllä ja alla on teema, johon palaan mielelläni. Kun sain vapaat kädet aiheen luomiseen, tämä syntyi spontaanisti. Halusin tehdä jotain, joka tuntuisi leikkisältä ja inspiroivalta, jotakin, joka herättää uteliaisuutta. Olen jopa piirtänyt aiheeseen vanhempieni talon, lapsuudenkotini Ahvenanmaalla. Minusta on myös kivaa piirtää taloja, ja luon mielelläni pieniä talorykelmiä eläinten selkään ja muihin yllättäviin paikkoihin. Toivon, että ihmiset ilahtuvat ja että se on heidän mielestään kiva postimerkki, Amanda kertoo.

Amanda Chanfreau on syntynyt Helsingissä ja varttunut Maarianhaminassa. Nykyään hän asuu Malmössä Ruotsissa, jossa hän on osakkaana tatuointistudio Malörtissä. Viime aikoina Amanda on keskittynyt lastenkirjojen kuvittamiseen. Tämän tyyppiset tehtävät lähtivät käyntiin debyyttikirjan ”Kirahvin sydän on tavattoman suuri” menestyksen myötä. Hän teki kirjan yhdessä siskonsa Sofian kanssa.

Postimerkkiä painetaan 30 000 kappaletta ja sen maksuarvo on Lokalpost (2,90 euroa). Ensipäivänkuori (FDC) maksaa 3,90 euroa. Suunnittelu on Johanna Finnen käsialaa. Merkki painetaan 4-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Arkissa on 2 x 15 postimerkkiä. Hammaste on 13 per 2 cm ja paperi on 110 g/m2. Merkin koko on 30 x 40 mm.

Åland Postin ”Open Edition” -postimerkkisarjassa valituille taiteilijoille on annettu vapaat kädet ainutlaatuisten postimerkkien luomiseen. Sarja alkoi vuonna 2023 suomalaisen taidevalokuvaaja Christoffer Relanderin julkaisulla. Hänen postimerkkinsä "Purkitettu kaarnalaiva" oli taiteellinen kunnianosoitus lapsuusmuistolle Ahvenanmaalta. Kuvataiteilija Carolina Sundelinin postimerkki ”Luodolla” julkaistiin 2024 ja se oli kunnianosoitus Ahvenanmaan villille saaristoluonnolle.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 21. tammikuuta 2025

Yhdysvaltojen punainen kahden sentin ehiökuori San Josesta toukokuussa 1929 muualle Kaliforniaan – Tämä kohde olisi Hercule Poirot’n mieleen

Kuvassa on Yhdysvaltojen punainen kahden sentin ehiökuori, joka on lähetetty San Josesta toukokuussa 1929 San Leandroon. Sekä San Jose että San Leandro sijaitsevat Kalifornian osavaltiossa. Kyseessä on kirjattu kirje, mikä käy ilmi kuorella olevasta R-leimasta (REGISTERED – 3205). Ehiökuoren kahden sentin arvomerkintä riittää tavallisen kirjeen lähettämiseen, joten kuorelle on kiinnitetty kolmen sentin ja 15 sentin postimerkit.

Tästä kohteesta Agatha Christien salapoliisihahmo Hercule Poirot olisi pitänyt, koska kohteen tutkiminen vaatii pientä salapoliisityötä. Erityisesti tällaiset postilähetykset tekevät ehiöiden ja postihistorian keräämisestä erittäin mielenkiintoista. Ehiökuori on seikkaillut pitkin Kaliforniaa yli kahden viikon ajan. Onnistuin saamaan kohteen kotimaisesta huutokaupasta alkuvuonna.

Kuoren takana olevien postileimojen perusteella lähetys on kulkenut paikasta toiseen ainakin seuraavasti: San Jose 14.5.1929 > San Leandro 15.5.1929 > Mountain View 16.5.1929 > Santa Cruz 18.5.1929 > San Francisco 20.5.1929 > San Francisco 31.5.1929. San Josen ja San Leandron lisäksi Mountain View, Santa Cruz ja San Francisco sijaitsevat Kalifornian osavaltiossa.

Ehiökuori on aluksi lähetetty San Leandroon, mutta ilmeisesti vastaanottaja on muuttanut muualle (alkuperäinen osoite viivattu yli), joten seuraavaksi kirje on kuljetettu Mountain View -nimiseen kaupunkiin (kirjoitettu kynällä kuorelle). Sieltä lähetys on jatkanut matkaansa Santa Cruziin (Mountain View viivattu monta kertaa yli ja kirjoitettu kynällä kuorelle Santa Cruz). Sen jälkeen kirje on lähetetty San Franciscoon (SAN FRANCISCO, CAL. -leima), jossa vastaanottaja on yritetty tavoittaa ainakin kahdesti (SECOND NOTICE -leima). Lopulta ehiökuori on palautettu sen lähettäjälle San Joseen (Returned to Writer -leimat).

Kuoren vasempaan yläkulmaan on painettu kehotus palauttaa lähetys sen lähettäjälle, jos vastaanottajaa ei ole tavoitettu viiteen päivään; tässä tapauksessa vastaanottajaa on yritetty tavoittaa yli kaksi viikkoa, ilmeisesti kirjeen kirjaamisesta johtuen. Lähettäjänä on ollut Normandin-Campen -niminen yritys. Vastaanottajana on ollut herra H. A. Herschbach.

Tämä ehiömalli oli käytössä vuodesta 1915 vuoteen 1950. Kuori on 160 millimetriä leveä ja 89 millimetriä korkea. The United Postal Stationery Society -yhdistyksen mukaan kyseisestä kuorikoosta tunnetaan kuusi erilaista taustavarianttia, kun otetaan huomioon kaikki Yhdysvalloissa 1900-luvulla ja sen jälkeen (ainakin noin vuoteen 2016 saakka) julkaistut ehiökuoret. Arvomerkinnässä on George Washingtonin sivuprofiili. Washington (1732–1799) toimi Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1789–1797.

Yhdysvaltojen ehiöistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua The United Postal Stationery Society -yhdistyksen (UPSS) verkkosivuihin osoitteessa https://upss.org.

Lähteet:

Philosateleia: https://www.philosateleia.com -sivusto > Stamp Gallery > Stamped Envelopes (26.12.2023 ja 11.8.2024)

The United Postal Stationery Society, Inc.: Catalog of the 20th and 21st Century Stamped Envelopes and Wrappers of the United States, Fourth Edition 2016; Envelope Knife Illustrations ja Regular Issue Die Identifier (https://www.upss.org -sivusto, 26.12.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit George Washington (11.8.2024) ja Luettelo Kalifornian kaupungeista (9.2.2025)

Grönlannin tammikuun 2025 postimerkkijulkaisuissa koiravaljakkorekiä, kasveja, SIRIUS-partio ja NALI

Grönlannin posti julkaisi tammikuussa 2025 neljä postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Koiravaljakkorekiä esittelevän postimerkkisarjan toinen osa ilmestyi 31. tammikuuta. Tällä kertaa aiheena on itägrönlantilaiset reet – rekien rakenne vaihtelee riippuen siitä, käytetäänkö niitä Grönlannin pohjois-, länsi- vai itäosissa. Merkit on suunnitellut vuonna 1970 syntynyt Konrad Nuka Godtfredsen. Ennen tätä julkaisua hän on suunnitellut Grönlannin postille 11 postimerkkiä.

Grönlannin kasvit saivat oman postimerkkisarjan, jonka ensimmäiset merkit julkaistiin 31. tammikuuta. Kotiperäisiä kasvilajeja on yli 520 ja muualta tuotuja lajeja on noin 200. Toisessa postimerkissä on naalinhorsma (Epilobium latifolium), joka on isokukkainen horsmalaji. Se on Grönlannin kansalliskukka; grönlanniksi Niviarsiaq.

Toisessa merkissä on lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum). Se on matala varpumainen alppiruusulaji. Lapinalppiruusua tavataan kaikkialla Grönlannissa pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Grönlanniksi sen nimi on Oqaasaq. Merkit on suunnitellut vuonna 1955 syntynyt Buuti Pedersen.

SIRIUS-partio sai 75-vuotisjuhlansa kunniaksi oman postimerkin tammikuun viimeinen päivä. SIRIUS on Koillis-Grönlannissa toimiva koiravaljakkopartio ja Tanskan armeijan erikoisyksikkö. Merkki on vuonna 1965 syntyneen Miki Jacobsenin käsialaa. Hän suunnitteli ensimmäisen postimerkkinsä Grönlannin postille jo 1992 ja tänä vuonna ilmestynyt merkki on 36:s.

Lisämaksullinen postimerkki, joka ilmestyi myös pienoisarkissa, julkaistiin 31. tammikuuta. Vuonna 1989 syntyneen Kristine Spore Kreutzmannin suunnittelema julkaisu on omistettu NALIlle (Kalaallit Nunaanni Naligiissitaanissamut Siunnersuisoqatigiit). Se on tasa-arvoasioiden neuvosto, joka toimii Grönlannissa itsenäisesti. Neuvosto perustettiin 1. heinäkuuta 1998.

Lähteet:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 1/2025

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Grönlanti, Lapinalppiruusu ja Naalinhorsma (8.2.2025)

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Kaksi käyttämätöntä ehiöpostikorttia Togosta 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta

Togo on Länsi-Afrikassa sijaitseva tasavalta. Maan väkiluku on noin 8,5 miljoonaa. Togon rajanaapurina pohjoisessa on Burkina Faso, lännessä Ghana ja idässä Benin. Alun perin alue, joka on Togon lisäksi nykyistä Beniniä, Ghanaa ja Nigeriaa, tunnettiin Orjarannikkona. Togomaan protektoraatti perustettiin vuonna 1884 saksalaisten toimesta.

Maan ensimmäiset postimerkit ovat Togomaan protektoraatin ajalta. Vuonna 1897 ilmestyi neljä saksalaista postimerkkiä Togo-päällepainamalla. Vuonna 1898 julkaistiin viides päällepainamamerkki ja vuonna 1899 kuudes päällepainamamerkki. Vuonna 1900 julkaistiin ensimmäiset postimerkit, joissa maan nimi oli painettu itse merkkiin.

Togosta ja sen postimerkeistä voit lukea tarkemmin tämän blogin tekstistä 3. heinäkuuta 2024.

Viiden pfennigin ehiöpostikortti. Vastauspostikortin vastausosa. Antwort on suomeksi vastaus.

Togomaan protektoraatti eli Saksan Togo on julkaissut myös ehiöpostikortteja, kuten kuvissa olevat kortit. Kummassakin arvomerkintä on varustettu Togo-päällepainamalla eli ne olivat alun perin saksalaisia ehiöitä. Ehiöpostikortit ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta ja ne ovat vastausosia.

Kymmenen pfennigin ehiöpostikortti. Vastauspostikortin vastausosa. Antwort on suomeksi vastaus.

Vastausosa mahdollisti sen, että kortin vastaanottaja sai lähetettyä vastauksen kortin lähettäjälle veloituksetta. Vastauspostikortissa oli näin ollen kaksi osaa, joista toinen oli tarkoitettu lähettäjälle ja toinen vastaanottajalle. Kaikki eivät vastausosaa hyödyntäneet, joten ainakin sen takia niitä löytyy käyttämättöminä.

Lähteet:

Kysy museolta: https://kysymuseolta.fi > Postimuseo > Vastauspostikortti ulkomaille 1953, 22.6.2021 (8.2.2025)

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2019 – Band 5.2: Westafrika (H-Z), 40. Auflage

Smithsonian National Postal Museum: https://postalmuseum.si.edu -sivusto > Exhibitions > Virtual Exhibitions > International Philately > Togo (2.7.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Postage stamps and postal history of Togo (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Orjarannikko (1.7.2024 ja 2.7.2024) ja Togo (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Rautatiemerkeissä yhdistyy filatelia ja rautatieinnostus

Rautatiemerkit eivät ole varsinaisia postimerkkejä, mutta silti moni filatelisti kerää niitä ja ne ovat aina välillä esillä postimerkkinäyttelyiden kokoelmissa. Filatelian ja kiinnostuksen rautateihin pääsee yhdistämään esimerkiksi rautatiemerkkejä keräämällä.

Valtionrautateiden 25 pennin punainen merkki vuoden 1874 julkaisusta.

Mikä on rautatiemerkki? Se on postimerkkiä muistuttava merkki, jolla maksetaan kirjeen tai paketin kuljettaminen rautateillä. Rautatiemerkkejä on julkaistu monissa maissa, sekä valtioiden omistamien rautateiden että yksityisten rautatieyhtiöiden toimesta. Kun maailman ensimmäinen postimerkki ilmestyi vuonna 1840 Isossa-Britanniassa, niin myös maailman ensimmäinen rautatiemerkki otettiin tiettävästi käyttöön samassa maassa. Suomessa rautatiepakettimerkkejä on julkaistu yli 350 erilaista.

Kaikki alkoi sanomalehtien jakelusta

Isossa-Britanniassa postilla oli monopoli kirjeiden jakelussa, mutta ei pakettien jakelussa ja Britannian posti aloitti pakettijakelun vasta vuonna 1883. Rautatieyhtiöt keksivät tehdä liiketoimintaa sanomalehtijakelulla ja sitä varten ne painattivat omia merkkejä. Käytännössä kyse oli rautateiden sanomalehtipakettimerkeistä.

Tanskalaisen Nakskov-Rødby Jernbane -rautatien 50 äyrin merkki.

Vuonna 1855 edelläkävijöinä olivat seuraavat viisi rautatieyhtiötä: North Eastern Railway, Great Northern Railway, Lancashire & Yorkshire Railway, Manchester Sheffield & Lincolnshire Railway ja East Lancashire Railway. Palvelu oli aluksi tarkoitettu sanomalehtien valmistajille, mutta 1870-luvulla rautateiden pakettipalvelu laajeni koskemaan myös suurta yleisöä. Ensimmäinen yleinen rautatiepakettimerkki julkaistiin vuonna 1872.

Tanskalaisen Aalborg Privatbaner -rautatien 200 äyrin merkki.

Vuonna 1891 Britannian posti ja rautatieyhtiöt saivat sovittua, että myös rautateillä voidaan kuljettaa kirjepostia. Niinpä alettiin painattaa myös rautatiekirjemerkkejä. Merkillä maksettiin kirjeen kuljettaminen rautateillä; kun kirje saapui määräasemalle, se toimitettiin sieltä lähimpään postitoimistoon ja kirjeeseen piti kiinnittää postimerkki.

Myös rautatiemerkeissä muut maat seurasivat Ison-Britannian esimerkkiä

Kun postimerkkien kohdalla muut maat alkoivat julkaista omia postimerkkejä brittien jälkeen, niin sama tapahtui rautatiemerkkienkin kohdalla.

Belgian rautateiden 50 frangin sininen merkki vuodelta 1975.

Rautatiemerkkejä on ollut käytössä eurooppalaisten maiden lisäksi ainakin Algeriassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Irakissa ja Uudessa-Seelannissa. Algeriassa rautateiden omia merkkejä on ilmestynyt vuosina 1899–1949.

Uuden-Seelannin rautateiden puolen pennyn musta merkki maan ensimmäisestä julkaisusta, jota painettiin vuosina 1890–1901.

Australialaisia rautatiemerkkejä on vähintään vuosilta 1867–1983 muun muassa Queenslandista, Tasmaniasta, Uudesta Etelä-Walesista, Länsi-Australiasta, Etelä-Australiasta sekä Victoriasta.

Uuden-Seelannin ensimmäiset rautatiemerkit ilmestyivät vuonna 1890 ja ne olivat sanomalehtipakettimerkkejä. Seuraava julkaisu, jonka merkeissä teksti viittaa joko pakettiin tai rahtiin, on vuosilta 1894–1897. Uuden-Seelannin viimeinen rautatiemerkkijulkaisu on vuosilta 1925–1959.

Uuden-Seelannin rautateiden kahden pennyn sininen merkki vuosien 1925–1959 julkaisusta. Päällepainama Mataura viittaa Uuden-Seelannin Eteläsaarella sijaitsevaan Matauran kaupunkiin ja sen rautatieasemaan; kaupungin väkiluku on noin 1400.

Euroopassa rautatiemerkkejä on julkaistu Ison-Britannian ja Suomen lisäksi ainakin Alankomaissa (Hollannissa), Belgiassa, Irlannissa, Latviassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Esimerkiksi Tanskassa on ollut paljon yksityisiä rautatieyhtiöitä, jotka ovat julkaisseet omia merkkejä.

Suomessa ensimmäiset rautatiemerkit ilmestyivät 1871

Suomessa rautatiemerkkejä on painatettu sekä Valtionrautateiden että yksityisten rautateiden toimesta. Ensimmäisinä ilmestyivät Valtionrautateiden hammastamattomat 25, 50 ja 70 pennin merkit, vuosiluku oli 1871.

Riihimäen–Lopen rautatien yhden markan ruskeankarmiini merkki vuosien 1910–1922 julkaisusta.

Valtionrautateiden viimeinen julkaisu ilmestyi vuonna 1952. Päätyyppejä on melkein sata. Lisäksi on julkaistu kotiinkuljetusmerkkejä, ilmoitusmerkkejä, Punaisen Ristin veromerkkejä ja merkkejä väliaikaista veroa varten. Suomen rautatien Pietarin asemaa ja muita Venäjän alueella sijainneita asemia varten painatettiin kolmisenkymmentä rautatiemerkkiä.

Rauman rautatien kahden markan vihreä merkki vuoden 1919 julkaisusta.

Yksityisistä rautateistä seuraavat ovat julkaisseet rautatiemerkkejä (suluissa päätyyppien lukumäärä): Haminan rautatie (kaksi), Hangon–Hyvinkään rautatie (kolme), Hyvinkään–Pyhäjärven/Karkkilan rautatie (yhdeksän), Jokioisten rautatie (75), Karhulan/Karhulan–Sunilan rautatie (12), Lohjan rautatie (neljä), Loviisan/Loviisan–Wesijärven rautatie (56), Mäntän rautatie (yksi), Porvoon–Keravan rautatie (17), Raahen rautatie (kahdeksan), Rauman rautatie (25), Riihimäen–Lopen rautatie (seitsemän) sekä Uudenkaarlepyyn rautatie (kahdeksan).

Tietoa on saatavilla

Suomen rautatiepakettimerkkejä keräävän kannattaa hankkia itselleen Kaj Hellmanin ja Björn-Eric Saarisen kirja vuodelta 1993. Sen edeltäjä on vuonna 1955 julkaistu E. A. Hellmanin saksankielinen teos, jota painettiin vain 200 kappaletta. Myös postimerkkiluetteloista saattaa löytää tietoa Suomen rautatiemerkeistä. Maassamme toimii myös rautatiefilateliaan keskittynyt yhdistys: Rautatien Filatelistit kokoontuu Helsingissä ja Pieksämäellä.

Jokioisten rautatien 30/10 markan violetinruskea merkki, joka ilmestyi vuonna 1948.

Ison-Britannian rautatiemerkeistä on julkaistu 2000-luvulla ainakin kolme kirjaa. Yksi niistä käsittelee Britannian ja Irlannin rautatiekirjemerkkejä vuosilta 1957–2021, yhden aiheena on North Eastern Railway -rautatien sanomalehtipakettimerkit ja pakettimerkit vuosilta 1855–1922, ja yksi käsittelee Britannian rautatiepakettimerkkejä vuosilta 1948–1987. Isossa-Britanniassa ensimmäiset luettelot rautatiemerkeistä julkaistiin jo 1900-luvun alussa (1901 ja 1906) Herbert L’Estrange Ewenin toimesta.

Belgian rautateiden 150 frangin violetti merkki vuodelta 1976.

Britannian ja Irlannin rautatiemerkeistä on tietoa myös Railway Philatelic Group -yhdistyksen verkkosivuilla osoitteessa https://railwayphilatelicgroup.co.uk. Sivustolla on jonkin verran tietoa myös muiden maiden merkeistä.

”Katalog over Danmarks Jernbanefrimærker” on tietolähde Tanskan rautatiemerkeistä. Sen on julkaissut Dansk Fragt- og Banemærkeklub, joka on Tanskassa rautatiemerkkeihin ja muihin vastaaviin merkkeihin keskittynyt yhdistys. Sen kotisivut ovat osoitteessa www.fragtmaerker.dk – sieltä löytyy muun muassa tanskankielinen artikkeli maan rautatiemerkeistä.

Yksi osa rautatiemerkkien keräilyä on kerätä myös rahtikirjanliitteitä ja pakettikortteja sekä muita lähetyslajeja, joille rautatiemerkit on kiinnitetty. Kuvassa on Lahdesta 21.12.1949 Vaasaan lähetetyn rahdin rahtikirjanliite. Rahtimaksu on maksettu yhdellä viiden markan punaisella rautatiemerkillä, yhdellä 30 markan vihreällä rautatiemerkillä ja yhdellä 50 markan sinisellä rautatiemerkillä. VR:n viiden ja 50 markan merkit kuuluvat vuosien 1924–1949 julkaisuun, jossa osa merkeistä on kaksikielisiä ja osa vain suomenkielisiä. VR:n 30 markan merkki ilmestyi vuonna 1949 ja sen erottaa vuonna 1950 julkaistusta merkistä siten, että siinä on pelkkä sarjanumero (vuonna 1950 käyttöön tuli myös sarjakirjain). Rautatiemerkit valmistettiin rullissa ja niiden pystysivuilla on hammaste.

Dave Elsmoren ylläpitämällä sivustolla https://ozrevenues.com on luettelo Australian rautatiemerkeistä ja luettelo Uuden-Seelannin rautatiemerkeistä. Australian merkeistä löytää tietoa myös www.paperheritage.co.uk -sivustolta; lisäksi siellä on informaatiota Ison-Britannian, Tanskan ja Algerian rautatiemerkeistä.

Jos olet kiinnostunut sekä postimerkeistä että rautateistä, kannattaa ehdottomasti alkaa kerätä rautatiemerkkejä!

Kuvassa on Helsingistä 2.10.1950 Lahteen lähetetyn paketin pakettikortti. Kuljetusmaksu on maksettu kahdella viiden markan punaisella rautatiemerkillä ja yhdellä 50 markan sinisellä rautatiemerkillä. VR:n merkit ilmestyivät vuonna 1949 ja ne erottaa vuonna 1950 julkaistuista merkeistä siten, että niissä on pelkkä sarjanumero (vuonna 1950 käyttöön tuli myös sarjakirjain). Rautatiemerkit valmistettiin rullissa ja niiden pystysivuilla on hammaste.

Lähteet:

Dansk Fragt- og Banemærkeklub: https://www.fragtmaerker.dk -sivusto (2.2.2025)

Dave Elsmore: Revenue & Railway Stamps of Australia; https://ozrevenues.com -sivusto > Revenue & Railway Catalogue > New Zealand Railway Fee Stamps (2.2.2025 ja 5.2.2025)

Google: https://www.google.fi > Kuvahaku (2.2.2025 ja 5.2.2025)

Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993

Paper Heritage: https://www.paperheritage.co.uk -sivusto > Rly Letter & Parcel Stamps (2.2.2025)

Railway Philatelic Group: https://railwayphilatelicgroup.co.uk -sivusto > Railway Company Parcel Stamps GB and Ireland, Railway Letter Stamps – pre 1950, Railway Company Parcel Stamps – Foreign ja Publications (1.2.2025 ja 2.2.2025)

Suomen Filatelistiliitto ry: https://www.filatelisti.fi -sivusto > Kerhot > Rautatien Filatelistit ry (Helsinki ja Pieksämäki) (2.2.2025)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Railway stamp (1.2.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Mataura (5.2.2025)

Saksan inflaatiopostia (Altenberg 27.9.1923)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Saksan inflaatiopostista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Saksan inflaatioposti -tunnisteella.

Saksassa oli 1920-luvun alussa inflaatio (= yleinen hintatason nousu). Hintojen kohoaminen vaikutti myös postimaksuihin. Sen takia oli painettava uusia postimerkkejä ja käytettävä lisäpainamia aiemmin ilmestyneissä merkeissä. Hyperinflaatiosta oli kyse vuonna 1923; hinnat nousivat heinäkuusta marraskuun 20. päivään peräti 854 miljardia prosenttia.

Kuvassa on kirje Altenbergistä 27. syyskuuta 1923 Dresdeniin Saksaan. 2000 markan postimerkit on mitätöity Altenbergin talviurheiluaiheisella kuva- tai erikoisleimalla. 20 000 markan virkamerkit (saksaksi dienstmarke) on mitätöity joko musteella tai jonkinlaisella kuvioleimalla.

Kotimaan kirjeen postimaksu 20 grammaan saakka oli 20.9.1923–30.9.1923 250 000 markkaa (19.9.1923 maksu oli 75 000 markkaa ja 1.10.1923 maksu oli kaksi miljoonaa markkaa). Vain 11 päivää voimassa ollut postimaksu on maksettu viidellä 2000 markan postimerkillä ja 12:lla 20 000 markan päällepainetulla virkamerkillä.

Lähteet:

Jørgen Kluge: Die Deutschen Portosätze 1875 - 1994 – Haandbog og Katalog af Jørgen Kluge, Udgivet af Taastrup og Omegns Frimærkeklub, 2. Udgave

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hyperinflaatio ja Inflaatio (22.9.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.bdph.de

Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org

Germany Philatelic Society of the USA (GPS): www.germanyphilatelicsocietyusa.org

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postimerkkeilijä Keräilee: HPK – Hämeenlinnan Pallokerho ja myös Hämeen parasta kiekkoa

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Jääkiekkoseuroista suosikkini on HPK, mikä ei liene yllätys, koska olen asunut koko elämäni Hämeenlinnan seudulla. Omasta mielestäni se siis pelaa Hämeen parasta kiekkoa. HPK eli Hämeenlinnan Pallokerho perustettiin vuonna 1929 – seuran nimi oli aluksi hetken aikaa Hämeenlinnan Jääpalloseura.

Istumapaikkalippu HPK–HIFK-otteluun 8.1.1989. HPK voitti 7-4. Yleisöä Rinkelinmäen jäähallissa oli paikalla 3856.

Jääpallon lisäksi lajeiksi tulivat melko pian jalkapallo ja pesäpallo, jossa tuli suomenmestaruus vuonna 1936. Pallokerho on juhlinut mestaruuksia myös maahockeyssa, nyrkkeilyssä Mauri Backmanin voitettua alle 71 kilon sarjan vuonna 1960 sekä lentopallossa HPK Naisten toimesta. Jääkiekon SM-kullat ovat vuosilta 2006 ja 2019.

Kaksi hämeenlinnalaista jääkiekkojoukkuetta pääsarjatasolla

Jääkiekko tuli Hämeenlinnan Pallokerhon lajivalikoimaan 1940-luvulla. Vuonna 1948 tapahtui nousu Maakuntasarjasta Suomensarjaan (nykyinen Mestis) ja heti vuoden päästä nousu Suomensarjasta SM-sarjaan. Kaudella 1949–1950 jääkiekon pääsarjatasolla nähtiinkin kaksi hämeenlinnalaisjoukkuetta, kun mukana oli myös Hämeenlinnan Tarmo, joka tunnetaan nykyään muun muassa yleisurheiluseurana. Tarmon jääkiekkotoiminta loppui vuonna 1975, kun toiminta keskitettiin HPK:lle.

Seisomapaikkalippu HPK:n kotiotteluun kaudelta 1988–1989. Pallokerhon sijoitus SM-liigassa oli kyseisellä kaudella kahdeksas.

Pallokerho ehti olla pääsarjatasolla kymmenisen vuotta; kaudeksi 1960–1961 se putosi Suomensarjaan. Oltuaan Suomensarjassa ja I-divisioonassa (se korvasi Suomensarjan vuonna 1974) yli 20 vuotta HPK nousi SM-liigaan kaudeksi 1983–1984. Seuraavaksi kaudeksi seura kuitenkin putosi takaisin I-divisioonaan.

Hannu Jortikan luotsaamana Hämeenlinnan Pallokerho palasi kauden 1987–1988 jälkeen SM-liigaan. Kaudella 1988–1989 joukkuetta valmensi Alpo Suhonen. Sen jälkeen Pallokerho on pelannut koko ajan pääsarjatasolla.

VIP-lippu HPK:n ja Jyp HT:n väliseen otteluun 20.11.1988. Peli päättyi tasan 7-7. Yleisöä Rinkelinmäen jäähallissa oli paikalla 2783.

HPK:ta on vuosien saatossa valmentanut moni tunnettu nimi. Heistä tunnetuin on Jukka Jalonen, joka johdatti Pallokerhon suomenmestaruuteen kaudella 2005–2006. Toinen ja tähän mennessä viimeisin suomenmestaruus on kaudelta 2018–2019, jolloin päävalmentajana toimi Antti Pennanen.

Kahden SM-kullan lisäksi HPK on voittanut SM-hopeaa vuosina 1952, 1993 ja 2010 sekä SM-pronssia vuosina 1954, 1991, 1997, 1999, 2000, 2002, 2003, 2005 ja 2007. Hämeenlinnan Tarmo voitti SM-kultaa vuosina 1948 ja 1949, SM-hopeaa vuosina 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1953 ja 1956 sekä SM-pronssia vuosina 1952 ja 1958.

Istumapaikkalippu HPK–JoKP-otteluun 22.10.1989. Peli päättyi tasan 1-1. Yleisöä Rinkelinmäen jäähallissa oli paikalla 3186. Pallokerhon sijoitus SM-liigassa kaudella 1989–1990 oli seitsemäs.

Mr HPK ja muita tunnettuja kerholaisia

Yksi tunnetuimmista kerholaisista on kunniapuheenjohtaja Harri Lintumäki, joka toimi seuran puheenjohtajana vuosina 1993–2010. Hänet tunnetaan Mr HPK:na.

Lintumäki onkin itseoikeutetusti yksi HPK:n Hall of Fameen nimetyistä henkilöistä. Joukossa on monia muitakin myös Hämeenlinnan seudun ulkopuolella tunnettuja nimiä, kuten Eero ”Luiro” Salisma, Hilpas ”Hilu” Sulin, Jukka Jalonen, Marko Tuulola, Marko ”Kyy” Palo, Kari Brusin, Teppo Kivelä, Niko Kapanen ja Riikka Noronen.

Pelinumeroista on jäädytetty 2 Eero Salisma, 9 Jyrki Louhi, 13 Marko Palo, 17 Juha Hietanen, 18 Hannu Savolainen ja 36 Marko Tuulola.

Istumapaikkalippu HPK:n play off -otteluun kaudelta 1990–1991. Pallokerho voitti SM-liigassa kyseisellä kaudella pronssia.

HPK:n alkuperäinen logo on 1930-luvun puolivälistä ja se on Tapio Järvisen käsialaa. Vuosina 1996–2012 Pallokerho käytti ritarilogoa. HPK:n maalilauluna on toiminut yli 30 vuotta kappale ”Se on siellä”. Sen on sanoittanut Vexi Salmi ja säveltänyt Paul Fagerlund. Kappaleen esittää Kai Hyttinen.

Hämeenlinnan Pallokerho tunnetaan myös laadukkaasta juniorityöstä sekä naisjääkiekosta. Juniorijääkiekkoon keskittyvän yhdistyksen toiminta alkoi vuonna 1990. Oma yhdistys naisjääkiekolle perustettiin vuonna 2009, mukana oli myös lentopallo. HPK Naiset on voittanut jääkiekossa SM-kultaa vuosina 2016 ja 2018.

Seisomapaikkalippu HPK:n kotiotteluun kaudelta 1999–2000. Lipussa on vuonna 1996 käyttöön otettu ritarilogo. Pallokerho voitti SM-liigassa kyseisellä kaudella pronssia.

HPK:n toimintaan pääsee tutustumaan tarkemmin sen kotisivuilla osoitteessa https://hpk.fi. HPK-Juniorijääkiekon verkkosivut ovat puolestaan osoitteessa www.hpkjuniorit.fi. Hämeen parasta kiekkoa!

Lähteet:

HPK Liiga Oy: https://hpk.fi -sivusto > Info > Historia ja Hall of Fame (26.1.2025)

Jääkiekon SM-liiga Oy ja Suomen Jääkiekkoliitto ry: https://records.finhockey.fi -sivusto > Ottelut kausittain (27.1.2025)

Lea Karmala, Joonas Lainesalo ja Timo Lainesalo: Taitoa ja tunteen paloa – 90-vuotiaan HPK:n jääkiekkomenestyksen tekijät, HPK ry, Karisto Oy, Tallinna 2019

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit HPK Naiset, Hämeenlinnan Pallokerho, Hämeenlinnan Tarmo ja Jääkiekon I-divisioona (26.1.2025 ja 27.1.2025)

Yle Uutisten artikkeliarkisto: https://yle.fi -sivusto > Vexi Salmen synnyinkaupungissa surraan sanoittajalegendan poismenoa – Kiekkopomo: "Vexi soitti öisin ja eli tunteella jääkiekkoa tekstitv:n kautta" (1.2.2025)