Rautatiemerkit eivät ole varsinaisia postimerkkejä, mutta silti moni filatelisti kerää niitä ja ne ovat aina välillä esillä postimerkkinäyttelyiden kokoelmissa. Filatelian ja kiinnostuksen rautateihin pääsee yhdistämään esimerkiksi rautatiemerkkejä keräämällä.
Valtionrautateiden 25 pennin punainen merkki vuoden 1874 julkaisusta.
Mikä on rautatiemerkki? Se on postimerkkiä muistuttava merkki, jolla maksetaan kirjeen tai paketin kuljettaminen rautateillä. Rautatiemerkkejä on julkaistu monissa maissa, sekä valtioiden omistamien rautateiden että yksityisten rautatieyhtiöiden toimesta. Kun maailman ensimmäinen postimerkki ilmestyi vuonna 1840 Isossa-Britanniassa, niin myös maailman ensimmäinen rautatiemerkki otettiin tiettävästi käyttöön samassa maassa. Suomessa rautatiepakettimerkkejä on julkaistu yli 350 erilaista.
Kaikki alkoi sanomalehtien jakelusta
Isossa-Britanniassa postilla oli monopoli kirjeiden jakelussa, mutta ei pakettien jakelussa ja Britannian posti aloitti pakettijakelun vasta vuonna 1883. Rautatieyhtiöt keksivät tehdä liiketoimintaa sanomalehtijakelulla ja sitä varten ne painattivat omia merkkejä. Käytännössä kyse oli rautateiden sanomalehtipakettimerkeistä.
Tanskalaisen Nakskov-Rødby Jernbane -rautatien 50 äyrin merkki.
Vuonna 1855 edelläkävijöinä olivat seuraavat viisi rautatieyhtiötä: North Eastern Railway, Great Northern Railway, Lancashire & Yorkshire Railway, Manchester Sheffield & Lincolnshire Railway ja East Lancashire Railway. Palvelu oli aluksi tarkoitettu sanomalehtien valmistajille, mutta 1870-luvulla rautateiden pakettipalvelu laajeni koskemaan myös suurta yleisöä. Ensimmäinen yleinen rautatiepakettimerkki julkaistiin vuonna 1872.
Tanskalaisen Aalborg Privatbaner -rautatien 200 äyrin merkki.
Vuonna 1891 Britannian posti ja rautatieyhtiöt saivat sovittua, että myös rautateillä voidaan kuljettaa kirjepostia. Niinpä alettiin painattaa myös rautatiekirjemerkkejä. Merkillä maksettiin kirjeen kuljettaminen rautateillä; kun kirje saapui määräasemalle, se toimitettiin sieltä lähimpään postitoimistoon ja kirjeeseen piti kiinnittää postimerkki.
Myös rautatiemerkeissä muut maat seurasivat Ison-Britannian esimerkkiä
Kun postimerkkien kohdalla muut maat alkoivat julkaista omia postimerkkejä brittien jälkeen, niin sama tapahtui rautatiemerkkienkin kohdalla.
Belgian rautateiden 50 frangin sininen merkki vuodelta 1975.
Rautatiemerkkejä on ollut käytössä eurooppalaisten maiden lisäksi ainakin Algeriassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Irakissa ja Uudessa-Seelannissa. Algeriassa rautateiden omia merkkejä on ilmestynyt vuosina 1899–1949.
Uuden-Seelannin rautateiden puolen pennyn musta merkki maan ensimmäisestä julkaisusta, jota painettiin vuosina 1890–1901.
Australialaisia rautatiemerkkejä on vähintään vuosilta 1867–1983 muun muassa Queenslandista, Tasmaniasta, Uudesta Etelä-Walesista, Länsi-Australiasta, Etelä-Australiasta sekä Victoriasta.
Uuden-Seelannin ensimmäiset rautatiemerkit ilmestyivät vuonna 1890 ja ne olivat sanomalehtipakettimerkkejä. Seuraava julkaisu, jonka merkeissä teksti viittaa joko pakettiin tai rahtiin, on vuosilta 1894–1897. Uuden-Seelannin viimeinen rautatiemerkkijulkaisu on vuosilta 1925–1959.
Uuden-Seelannin rautateiden kahden pennyn sininen merkki vuosien 1925–1959 julkaisusta. Päällepainama Mataura viittaa Uuden-Seelannin Eteläsaarella sijaitsevaan Matauran kaupunkiin ja sen rautatieasemaan; kaupungin väkiluku on noin 1400.
Euroopassa rautatiemerkkejä on julkaistu Ison-Britannian ja Suomen lisäksi ainakin Alankomaissa (Hollannissa), Belgiassa, Irlannissa, Latviassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Esimerkiksi Tanskassa on ollut paljon yksityisiä rautatieyhtiöitä, jotka ovat julkaisseet omia merkkejä.
Suomessa ensimmäiset rautatiemerkit ilmestyivät 1871
Suomessa rautatiemerkkejä on painatettu sekä Valtionrautateiden että yksityisten rautateiden toimesta. Ensimmäisinä ilmestyivät Valtionrautateiden hammastamattomat 25, 50 ja 70 pennin merkit, vuosiluku oli 1871.
Riihimäen–Lopen rautatien yhden markan ruskeankarmiini merkki vuosien 1910–1922 julkaisusta.
Valtionrautateiden viimeinen julkaisu ilmestyi vuonna 1952. Päätyyppejä on melkein sata. Lisäksi on julkaistu kotiinkuljetusmerkkejä, ilmoitusmerkkejä, Punaisen Ristin veromerkkejä ja merkkejä väliaikaista veroa varten. Suomen rautatien Pietarin asemaa ja muita Venäjän alueella sijainneita asemia varten painatettiin kolmisenkymmentä rautatiemerkkiä.
Rauman rautatien kahden markan vihreä merkki vuoden 1919 julkaisusta.
Yksityisistä rautateistä seuraavat ovat julkaisseet rautatiemerkkejä (suluissa päätyyppien lukumäärä): Haminan rautatie (kaksi), Hangon–Hyvinkään rautatie (kolme), Hyvinkään–Pyhäjärven/Karkkilan rautatie (yhdeksän), Jokioisten rautatie (75), Karhulan/Karhulan–Sunilan rautatie (12), Lohjan rautatie (neljä), Loviisan/Loviisan–Wesijärven rautatie (56), Mäntän rautatie (yksi), Porvoon–Keravan rautatie (17), Raahen rautatie (kahdeksan), Rauman rautatie (25), Riihimäen–Lopen rautatie (seitsemän) sekä Uudenkaarlepyyn rautatie (kahdeksan).
Tietoa on saatavilla
Suomen rautatiepakettimerkkejä keräävän kannattaa hankkia itselleen Kaj Hellmanin ja Björn-Eric Saarisen kirja vuodelta 1993. Sen edeltäjä on vuonna 1955 julkaistu E. A. Hellmanin saksankielinen teos, jota painettiin vain 200 kappaletta. Myös postimerkkiluetteloista saattaa löytää tietoa Suomen rautatiemerkeistä. Maassamme toimii myös rautatiefilateliaan keskittynyt yhdistys: Rautatien Filatelistit kokoontuu Helsingissä ja Pieksämäellä.
Jokioisten rautatien 30/10 markan violetinruskea merkki, joka ilmestyi vuonna 1948.
Ison-Britannian rautatiemerkeistä on julkaistu 2000-luvulla ainakin kolme kirjaa. Yksi niistä käsittelee Britannian ja Irlannin rautatiekirjemerkkejä vuosilta 1957–2021, yhden aiheena on North Eastern Railway -rautatien sanomalehtipakettimerkit ja pakettimerkit vuosilta 1855–1922, ja yksi käsittelee Britannian rautatiepakettimerkkejä vuosilta 1948–1987. Isossa-Britanniassa ensimmäiset luettelot rautatiemerkeistä julkaistiin jo 1900-luvun alussa (1901 ja 1906) Herbert L’Estrange Ewenin toimesta.
Belgian rautateiden 150 frangin violetti merkki vuodelta 1976.
Britannian ja Irlannin rautatiemerkeistä on tietoa myös Railway Philatelic Group -yhdistyksen verkkosivuilla osoitteessa https://railwayphilatelicgroup.co.uk. Sivustolla on jonkin verran tietoa myös muiden maiden merkeistä.
”Katalog over Danmarks Jernbanefrimærker” on tietolähde Tanskan rautatiemerkeistä. Sen on julkaissut Dansk Fragt- og Banemærkeklub, joka on Tanskassa rautatiemerkkeihin ja muihin vastaaviin merkkeihin keskittynyt yhdistys. Sen kotisivut ovat osoitteessa www.fragtmaerker.dk – sieltä löytyy muun muassa tanskankielinen artikkeli maan rautatiemerkeistä.
Yksi osa rautatiemerkkien keräilyä on kerätä myös rahtikirjanliitteitä ja pakettikortteja sekä muita lähetyslajeja, joille rautatiemerkit on kiinnitetty. Kuvassa on Lahdesta 21.12.1949 Vaasaan lähetetyn rahdin rahtikirjanliite. Rahtimaksu on maksettu yhdellä viiden markan punaisella rautatiemerkillä, yhdellä 30 markan vihreällä rautatiemerkillä ja yhdellä 50 markan sinisellä rautatiemerkillä. VR:n viiden ja 50 markan merkit kuuluvat vuosien 1924–1949 julkaisuun, jossa osa merkeistä on kaksikielisiä ja osa vain suomenkielisiä. VR:n 30 markan merkki ilmestyi vuonna 1949 ja sen erottaa vuonna 1950 julkaistusta merkistä siten, että siinä on pelkkä sarjanumero (vuonna 1950 käyttöön tuli myös sarjakirjain). Rautatiemerkit valmistettiin rullissa ja niiden pystysivuilla on hammaste.
Dave Elsmoren ylläpitämällä sivustolla https://ozrevenues.com on luettelo Australian rautatiemerkeistä ja luettelo Uuden-Seelannin rautatiemerkeistä. Australian merkeistä löytää tietoa myös www.paperheritage.co.uk -sivustolta; lisäksi siellä on informaatiota Ison-Britannian, Tanskan ja Algerian rautatiemerkeistä.
Jos olet kiinnostunut sekä postimerkeistä että rautateistä, kannattaa ehdottomasti alkaa kerätä rautatiemerkkejä!
Kuvassa on Helsingistä 2.10.1950 Lahteen lähetetyn paketin pakettikortti. Kuljetusmaksu on maksettu kahdella viiden markan punaisella rautatiemerkillä ja yhdellä 50 markan sinisellä rautatiemerkillä. VR:n merkit ilmestyivät vuonna 1949 ja ne erottaa vuonna 1950 julkaistuista merkeistä siten, että niissä on pelkkä sarjanumero (vuonna 1950 käyttöön tuli myös sarjakirjain). Rautatiemerkit valmistettiin rullissa ja niiden pystysivuilla on hammaste.
Lähteet:
Dansk Fragt- og Banemærkeklub: https://www.fragtmaerker.dk -sivusto (2.2.2025)
Dave Elsmore: Revenue & Railway Stamps of Australia; https://ozrevenues.com -sivusto > Revenue & Railway Catalogue > New Zealand Railway Fee Stamps (2.2.2025 ja 5.2.2025)
Google: https://www.google.fi > Kuvahaku (2.2.2025 ja 5.2.2025)
Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993
Paper Heritage: https://www.paperheritage.co.uk -sivusto > Rly Letter & Parcel Stamps (2.2.2025)
Railway Philatelic Group: https://railwayphilatelicgroup.co.uk -sivusto > Railway Company Parcel Stamps GB and Ireland, Railway Letter Stamps – pre 1950, Railway Company Parcel Stamps – Foreign ja Publications (1.2.2025 ja 2.2.2025)
Suomen Filatelistiliitto ry: https://www.filatelisti.fi -sivusto > Kerhot > Rautatien Filatelistit ry (Helsinki ja Pieksämäki) (2.2.2025)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Railway stamp (1.2.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Mataura (5.2.2025)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti