Ahvenanmaan ehiökortit 2025 levittävät kestävää kukkaisiloa

Kesäkuun 9. päivä Åland Post julkaisee uuden neljän ehiökortin sarjan, joka on kunnianosoitus kukkaistaiteelle ja kestävälle viljelylle. Valokuvaaja ja floristi Tiina Tahvanainen on luonut korttien aiheet ja sommitellut tyylikkäät kukka-asetelmat Älvdalens Trädgård -puutarhasta Ahvenanmaalla. Postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan sisältyy korttien hintaan.

– Halusin luoda runsaskukkaisia, ekologisia asetelmia, jotka heijastavat Älvdalenin kukkavalikoimaa ja samalla inspiroida muitakin uskaltamaan kokeilla omien asetelmien tekemistä kotona. Halusin tietenkin ehdottomasti mukaan daalian, puutarhan erikoisuuden. Puutarhan ekologisen vision korostamiseksi käytin ensimmäistä kertaa kukkasiiltä oasis-sienen asemasta ja rekvisiittana kierrätettyjä kulhoja ja maljakoita käsin maalaamaani taustaa vasten, kertoo Tiina Tahvanainen.

Tiina kuvailee prosessia sekä inspiroivaksi että haastavaksi. – Suurin haaste oli odottaa kukkien aukeamista ja valita mahtavasta valikoimasta. Oma suosikkini on valkoinen asetelma, jossa kaikki on todella tasapainossa, Tiina sanoo.

Älvdalens Trädgård sijaitsee Torrbolstadissa, Finströmin kunnassa, ja tarjoaa itsepoimintaa ja inspiroivaa luovuutta. Puutarhan pääpaino on leikkokukissa, jotka kestävät pitkään maljakossa. Puutarhaa hoidetaan vahvasti ympäristö edellä, kokonaan ilman torjunta-aineita ja keinolannoitteita.

– Haluamme tarjota kukkia, jotka ovat sekä kauniita sielulle että hyväksi ympäristölle. Ympäristöystävällisen kukkaisilon levittäminen kaikkialle maailmaan näiden korttien avulla on fantastista, sanoo Helena, toinen puutarhan omistajista.

Postimaksu Ahvenanmaalta kaikkialle maailmaan sisältyy kortin hintaan. Porto betalt -postimaksusymbolit kortin kääntöpuolella nostavat esiin kunkin kortin pääteeman: valkopallo-ohdakkeen, daalian, auringonkukan ja kosmoskukan.

Jokaista ehiöpostikorttia painetaan 2500 kappaletta 4-värioffsetilla Cartor Security Printers -painossa. Yhden kortin hinta on 4,50 euroa. Ehiökortin koko on 105 x 148 mm ja paperina on Invercote 280 g.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 23. huhtikuuta 2025

Syksyn postimerkeissä sotiemme veteraaneja, suomalaisia tapoja ja kansallismaisemia – Joulupostimerkit suunnittelee Mauri Kunnas

Posti julkaisee vuoden 2025 toisella puoliskolla kuusi postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä 14 erilaista postimerkkiä. Postimerkit julkaistaan kahdessa erässä 10. syyskuuta ja 5. marraskuuta.

Syyskuun teemat: veteraanit, tavat ja kansallismaisemat

Tänä vuonna on tullut täyteen 80 vuotta Suomen sotien päättymisestä. Samalla nuorin ikäluokka, joka määrättiin Suomen sotiin, tulee 100 vuoden ikään. Sotiemme veteraanien perinnettä vaalii nykyään Tammenlehvän perinneliitto, jonka aloitteesta Posti julkaisee kaksi Klaus Welpin suunnittelemaa postimerkkiä. Sinisävyisten merkkien valokuvissa nähdään sotilas hiihtopartiossa ja hoidettavana sairaalassa. Veteraanit on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Suomalaisilla on useita kansallisia tapoja, joista kahta esitellään Miika Saksin suunnittelemissa värikkäissä postimerkeissä. Ensimmäisessä postimerkissä jonotetaan ilmaisia ämpäreitä, mikä saa suomalaiset tunnetusti liikkeelle. Toisessa merkissä odotellaan pysäkillä bussia ja ihmisillä on kansalliseen tapaan reilu etäisyys muihin matkustajiin. Suomalaisia tapoja on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Suosittu kansallismaisemia esittelevä rullapostimerkkien sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Stiina Hovin suunnittelemissa merkeissä esitellään tällä kertaa maisemia Helsingistä, Hämeenkyröstä, Köyliönjärveltä, Väisälänmäeltä, Pohjois-Karjalasta sekä Olavinlinnasta ja Imatrankoskelta. Kansallismaisemia III ilmestyy sadan merkin rullassa, jossa on seitsemän erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Mauri Kunnaksen joulupostimerkit ovat taattua laatua

Tämän vuoden joulupostimerkkien kuvituksista vastaa suosituista lastenkirjoistaan tuttu Mauri Kunnas. Merkkien graafisen suunnittelun tekee hänen tyttärensä Jenna Kunnas. Merkeissä nähdään joulupukki ja touhukkaita joulupipareita, jotka jammailevat uunipellillä ja laulavat joulukuorossa. Joulutervehdyksen ikimerkki julkaistaan 20 merkin arkissa ja kotimaan ikimerkki kymmenen merkin arkissa.

Ulkomaan talvisiin tervehdyksiin sopivan postimerkin on valokuvannut Jukka Risikko. Kuvassa nähdään Kuusamon Kitkajoen varrella sijaitseva Myllykoski, joka höyryää näyttävästi lumen ja huurteen kaunistamassa maisemassa. Ulkomaan ikimerkki Talvinen koski julkaistaan kymmenen merkin arkissa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 26.5.2025

Postimerkkeilijä Keräilee: Savonlinnan Puhelinyhdistys julkaisi yli 90 erilaista puhelukorttia

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen toinen puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin toukokuussa 1993. Graafisesta suunnittelusta vastasi Erik Bruun. Painosmäärä oli 6000 kappaletta. Marraskuussa 1993 kortista ilmestyi vielä 400 kappaleen lisäpainos.

Savonlinnan Puhelinyhdistys julkaisi vuodesta 1993 alkaen yli 90 erilaista puhelukorttia. Tavallisia kortteja ilmestyi 77 erilaista, erikoiskortteja yhdeksän erilaista ja yksityisiä kortteja kahdeksan erilaista.

Savonlinnan alueen puhelinyhtiöllä yli 130-vuotinen historia

Savonlinnan Puhelinyhdistys tunnetaan nykyään nimellä Savonlinnan BLC-osuuskunta. Puhelinyhtiön historia ulottuu yli 130 vuoden päähän, sillä se perustettiin vuonna 1889. Savonlinnan BLC-osuuskunta kuuluu Finnet-ryhmään, joka on yksityisten puhelinyhtiöiden yhteistyöjärjestö ja joka tunnettiin aiemmin Finnet-yhtiöinä.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen viides puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin toukokuussa 1993. Valokuvan on ottanut Pekka J. P. Turtiainen. Painosmäärä oli 2000 kappaletta. Kuvassa oleva kortti on marraskuussa 1993 ilmestyneestä lisäpainoksesta, jonka painosmäärä oli 1930 kappaletta. Syyskuussa 1995 kortista ilmestyi vielä 1070 kappaleen lisäpainos.

Savonlinnan alueella toiminut puhelinyhtiö muutti nimensä Savonlinnan Puhelinyhdistyksestä Savonlinnan Puhelinyhtiö Oy:ksi. Savonlinnan Puhelinosuuskunta SPY se oli keväästä 2003 loppuvuoteen 2016, kunnes osuuskunnan nimi muutettiin Savonlinnan BLC-osuuskunnaksi. BLC on lyhenne sanoista Blue Lake Communications.

Puhelukortit vuosilta 1993–2001

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen viisi ensimmäistä puhelukorttia julkaistiin toukokuussa 1993. Kymmenen markan kortissa on ilmakuva, jossa on etualalla Olavinlinna. 20 markan korteissa on kuvattuna Olavinlinna (vuoden 1993 oopperajuhlat ja linna talvella), norppa sekä Kerimäen kirkko.

Vasemmanpuoleinen kortti on Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 14. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin toukokuussa 1994. Valokuvan on ottanut Pekka J. P. Turtiainen. Painosmäärä oli 1000 kappaletta. Kuvassa oleva kortti on kesäkuussa 1994 ilmestyneestä lisäpainoksesta, jonka painosmäärä oli 1700 kappaletta.

Oikeanpuoleinen kortti on Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 13. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin huhtikuussa 1994. Valokuvan on ottanut Pekka J. P. Turtiainen. Painosmäärä oli 5500 kappaletta. Kesäkuussa 1994 kortista ilmestyi vielä 2000 ja 300 kappaleen lisäpainokset.

Vuonna 1993 julkaistiin vielä seitsemän muutakin puhelukorttia. Kesäkuussa ilmestyneessä 30 markan kortissa oli aiheena norppa. Joulukuussa ilmestyneissä 30 markan korteissa kuva-aiheina olivat pilkkiminen, jääsurffaus, lumilautailu ja laskettelu. Joulukuussa julkaistiin lisäksi 50 ja sadan markan puhelukortit oravasta ja joutsenesta.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 33. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin heinäkuussa 1995. Valokuvan on ottanut Heikki Muona. Painosmäärä oli 1000 kappaletta.

Vuosina 1994–1999 julkaistiin 62 puhelukorttia, joissa aiheet vaihtelivat maisemista urheiluun ja Savonlinnan nähtävyyksistä perhosiin.

Syyskuussa 2001 ilmestyivät kolme viimeistä Savonlinnan Puhelinyhdistyksen puhelukorttia, joissa kuva-aiheina ovat kahden euron kolikko sekä viiden ja kymmenen euron setelit.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 35. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin helmikuussa 1996. Valokuvan on ottanut Pasi Massinen. Painosmäärä oli 1500 kappaletta.

Erikoiskortteja Savonlinnassa ehdittiin julkaista yhdeksän erilaista ja niiden painosmäärät vaihtelevat 300 kappaleesta 1600 kappaleeseen. Pienin painosmäärä on kortilla, jolla juhlistettiin 110-vuotiasta Savonlinnan Puhelinyhdistystä. Ensimmäinen erikoiskortti ilmestyi marraskuussa 1993 ja viimeinen joulukuussa 2000.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 45. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin syyskuussa 1996. Valokuvan on ottanut Heikki Muona. Painosmäärä oli 5500 kappaletta.

Yksityisiä puhelukortteja ilmestyi yksi vähemmän eli kahdeksan erilaista. Ensimmäinen niistä julkaistiin kesäkuussa 1994 ja siinä on aiheena Poliisin päivä Savonlinnassa 29.-30.7.1994. Kolme seuraavaa korttia omistettiin jääkiekkomaalivahti Jarmo Myllykselle – hän on syntynyt Savonlinnassa ja hän oli mukana voittamassa Suomen ensimmäistä MM-kultaa 1995.

Viidennessä yksityisessä puhelukortissa oli myös urheilu aiheena, sillä kortin valokuvassa on triathlonisti Petteri Kosonen. Kuudes kortti juhlisti 60-vuotiasta Savonlinnan Postimerkkeilijät -yhdistystä.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 64. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin tammikuussa 1999. Painosmäärä oli 400 kappaletta. Kuvassa oleva kortti on maaliskuussa 1999 ilmestyneestä lisäpainoksesta, jonka painosmäärä oli 4600 kappaletta.

Kaksi viimeistä yksityistä puhelukorttia julkaistiin vuonna 1997 ja kummassakin on sama kuva-aihe eli Olavinlinna. Ne on omistettu Lions Club Savonlinnalle. Kuvapuoli on muutenkin identtinen, ainoa ero on vasemmassa yläkulmassa oleva Lions Club -logo. Toista korttia painettiin 1230 kappaletta ja toista vain 270 kappaletta.

Savonlinnan Puhelinyhdistyksen 72. puhelukortti (puhelinkortti), joka julkaistiin maaliskuussa 1999. Valokuvan on ottanut Heikki Muona. Painosmäärä oli 5000 kappaletta.

Lähteet:

BLC-konserni: https://www.blc.fi -sivusto > BLC-KONSERNI > Savonlinnan BLC-osuuskunta (24.5.2025)

Pentti Sainio: Suomen puhelukortit – Telephone Cards of Finland, Neljäs painos / Fourth edition 2005 / 2006, Cardsystems Finland Oy, Lahti 2005

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Finnet (24.2.2024 ja 24.5.2025) ja Jarmo Myllys (24.5.2025)

Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ: https://ytj.fi -sivusto > Haku Savonlinnan BLC-osuuskunta (24.5.2025)

Postimerkkivihossa Ahvenanmaa lasten silmin

Kesäkuun 9. päivä Åland Post julkaisee vuoden postimerkkivihon, joka on kunnianosoitus lasten luovuudelle ja luomisen ilolle. Julkaisu tehtiin yhteistyössä Åland Postin ja maarianhaminalaisen kuvataidekoulu Bild- och Formskolanin kanssa. Kahdeksan oppilaan piirustukset valittiin postimerkkien, ensipäivänkuoren, maksimikortin ja postileimojen aiheiksi. ”Tällä julkaisulla haluamme nostaa esiin lastenkulttuurin, kannustaa yhteisölliseen luomiseen ja osallistumiseen sekä herättää samalla kiinnostusta postimerkkeihin pienoiskoossa olevina taideteoksina. Inspiroituneina Picasso-sitaatista ”Jokainen lapsi on taiteilija. Ongelma on siinä, kuinka pysyä taiteilijana kasvamisen jälkeen.”, ylistämme lasten ainutlaatuista kykyä luoda ja ilmaista itseään taiteen kautta”, sanoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

Kevään 2024 aikana Åland Postin postimerkkiosasto toteutti projektin yhdessä maarianhaminalaisen Bild- och Formskolanin kanssa ja taidekoulun oppilaat saivat vapaasti luoda piirustuksia tavoitteena, että heidän kuvansa voisivat olla osa postimerkkijulkaisua. Projektiin osallistui 6–16-vuotiaita lapsia ja nuoria kuvataideopettajien Tiina Barckin, Kirsi Strandin ja Carolina Sundelinin johdolla.

– Oli aivan mahtavaa nähdä lasten innostus ja luomisen ilo. Heidän mielikuvitukselliset taideteoksensa tarjoavat värikylläisen tutkimusmatkan luonnon maailmaan, täynnä muotoja, värejä, materiaaleja, ääniä ja tuoksuja. Kuvat herättävät kysymyksiä siitä, mitä luonto oikeastaan on ja saavat meidät pohtimaan omaa paikkaamme siinä. Taide ja lasten luovuus koskettavat ja inspiroivat, kertoo Johanna Finne Åland Postin postimerkkiosastolta.

Bild- och Formskolanille projekti on tarjonnut merkittävän mahdollisuuden näkyvyyteen. – Yhteistyö Åland Postin kanssa on ollut hieno mahdollisuus nostaa esiin koulun toimintaa ja kaikkia lahjakkaita oppilaita ja samalla mukava tapa juhlia koulun 40-vuotisjuhlaa vuonna 2025. Projekti on ollut opettavainen ja luova matka lapsille, jotka ovat saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden ymmärtää postimerkin suunnitteluprosessia ja nähdä, miten heidän ideansa muuttuvat postimerkeiksi, kertoo toiminnanjohtaja Gudrun Gudmundsen.

Bild- och Formskolan aloitti toimintansa vuonna 1985 ja se sijaitsee Maarianhaminassa. Koulu tarjoaa kuvataide- ja muotoilukursseja 5–19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Se pyrkii innostamaan ja kehittämään oppilaidensa luovuutta sekä ymmärrystä taiteen eri osa-alueista.

Postimerkkitaiteilijat ovat Joel Höglund, Elsa Carlström, Sofia Topoeva ja Lowa Johansson, ensipäivänkuoren (FDC) taiteilija on Frida Carlsson, ensipäivänleiman taiteilija on Mathilda Jansson, maksimikortin taiteilija on Anna Sophia Czajkowski sekä erikoisleiman taiteilija on Michelle Horner. Julkaisun suunnittelusta on vastannut Johanna Finne.

Postimerkkivihkoa painetaan 15 000 kappaletta 4-värioffsetilla Joh. Enschedé -painossa. Siinä on neljä erilaista merkkiä ja jokaista niitä kaksi kappaletta. Jokaisen merkin maksuarvo on Inrikes, joten vihon hinta on 28 euroa. Ensipäivänkuori maksaa 15 euroa ja maksimikortti 4,50 euroa. Postimerkeissä paperi on 110 g/m2 ja hammaste on 13 per 2 cm.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 22. huhtikuuta 2025

Postimuseon Viestintuojat-verkkonäyttely kertoo Postin tarinan osana suomalaista yhteiskuntaa

Postimuseo on avannut verkkoon uuden näyttelyn nimeltään Viestintuojat. Näyttely tarjoaa monipuolisen katsauksen Postin pitkään historiaan valokuvien, esineiden, postilaisten tekemän työn ja tarinoiden avulla. Posti on ollut yli 380 vuotta osa suomalaista arkea ja yhteiskuntaa. Se on kuljettanut kirjeitä, lehtiä ja paketteja välittäen näin viestejä sukupolvesta toiseen ja ollut aina mukana muuttuvan maailman menossa. Postin tarina on osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Aikamatka lähtee liikkeelle varhaisista viestintätavoista ja päätyy digitalisaation aikaan. Näyttelystä selviää, kuinka postireitit, kuljetusvälineet, postilaisten työvälineet ja työolot ovat kehittyneet ja miten Postista on tullut nykypäivän moderni logistiikkayhtiö ja monikulttuurinen työpaikka. 1600-luvun kävelevän postitalonpojan ajasta on kuljettu harppauksin tähän päivään erilaisin kulkuvälinein kuten esimerkiksi hevosella, höyrylaivalla, junalla ja erilaisilla autoilla.

Elämyksellinen verkkonäyttely esittelee Postin merkitystä osana yhteiskunnan kehitystä. Posti on aina sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen ja hyödyntänyt aktiivisesti tekniikan ja teknologian kehitysaskeleita sekä huomioinut kuluttajien ja elinkeinoelämän tarpeita. Postin toiminta on sopeutunut niin digitalisaation tuomiin haasteisiin kuin kansainvälisen verkkokaupan aikakauteen. Näyttely esittelee laajasti myös postityötä ja sitä tehneitä postilaisia, toteaa näyttelypäällikkö Suvi Jalli.

Tarinaan voi tutustua itsenäisesti tutkimalla ajan kulkua teemoittain tai antaa näyttelijä Ilkka Heiskasen johdattaa vuosisatojen halki audio-opastuksena. Näyttelyssä kuultavan tarinan on kirjoittanut kirjailija Terhi Rannela.

Näyttely on käännetty myös englanniksi.

Vuonna 2026 Postimuseo avaa museokeskus Vapriikissa Tampereella uuden viestivän suomalaisen ja postitoiminnan tarinan kertovan ydinnäyttelyn yhteistyössä Tampereen historiallisten museoiden mediamuseo Rupriikin ja Suomen pelimuseon kanssa.

Näyttely löytyy osoitteesta: www.viestintuojat.fi.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 20.5.2025

Kiinnostuksen kohteena Unkarin pikajakelu- ja kirjattu posti

Unkarin pikajakelu- ja kirjattua postia on kiinnostavaa kerätä, koska sekä pikajakeluposti että kirjattu posti ovat postin lisäpalveluita. Kiinnostavimpia ovat yleensä kohteet, joiden kuljetuksessa on käytetty kumpaakin lisäpalvelua. Unkaria yhdistää Suomeen ainakin se, että maiden kielet kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kieliin. Itse ihastuin maahan 1900- ja 2000-lukujen vaihteessa, kun meijeriteknikkokurssimme matkusti sinne.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Dunaszerdahelystä Unkarista 5. marraskuuta 1915 Stettiniin Saksaan, jonne kirje on saapunut 9. marraskuuta 1915. Wikipedian mukaan Dunaszerdahely on nykyään slovakialainen kaupunki nimeltään Dunajská Streda (unkariksi Dunaszerdahely). Stettin puolestaan on nykyään puolalainen kaupunki nimeltään Szczecin (saksaksi Stettin). Kirjeen kirjaamisesta kertoo Dunaszerdahelyn R-lipuke numero 65. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertovat puolestaan unkarilainen Express-pikajakelulipuke ja saksalainen pikajakelulipuke (Durch Eilboten – Exprès), joka on ilmeisesti kiinnitetty lähetykselle sen saavuttua Saksaan. Kuori on käynyt sotasensuurissa, mistä kertoo kuoren takana oleva sensuurilipuke (Hadijog alapján fölbontatott). Googlaamalla löytää tiedon, että sensuurilipukkeessa lukee vapaasti suomennettuna ”avattu sotaoikeuden perusteella”. Vuodesta 1900 30.9.1916 saakka Saksaan, Itävaltaan, Bosnia-Hertsegovinaan, Montenegroon ja Serbiaan lähetettyyn postiin on käytetty kotimaan taksoja. Postimaksu oli 75 fillériä. 21-250 grammaa painanut kotimaan kirje (paikalliskirjeelle oma maksunsa) maksoi 20 fillériä ajalla 1.1.1900–30.9.1916. Kotimaan kirjaaminen (paikalliskirjeen kirjaamiselle oma maksunsa) maksoi 25 fillériä ajalla 1.1.1900–30.9.1916 (maksu kotimaassa oli sama 1.10.1916 alkaen, mutta ei koskenut enää Saksaan lähetettyä postia). Kotimaan pikajakelu maksoi 30 fillériä ajalla 1.1.1900–14.6.1916. (Lähteet: Google (18.5.2023); Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto (21.10.2022); Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Dunajská Streda (18.5.2023); Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Szczecin (18.5.2023))

Unkari on melkein kymmenen miljoonan asukkaan valtio, jonka virallinen kieli on unkari. Maalla on seitsemän rajanaapuria: pohjoisessa Slovakia, etelässä Serbia ja Kroatia, lännessä Slovenia ja Itävalta, koillisessa Ukraina sekä kaakossa Romania.

Kirje pikajakelupostissa Miskolcista Unkarista 7. maaliskuuta 1929 Unkariin Budapestiin. Lähetyksellä ei ole tuloleimaa. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen pikajakelulipuke ja sen yläpuolelle kirjoituskoneella kirjoitettu sana EXPRESS! Postimaksu oli 66 fillériä. Kotimaan kirje (paikalliskirjeelle oma maksunsa) 20 grammaan saakka maksoi 16 fillériä ajalla 1.4.1926–14.11.1930. Näin ollen kotimaan pikajakelun on täytynyt maksaa 50 fillériä, mutta tietoa ei löydy lähteenä käytetyltä Ison-Britannian unkarilaisen filatelian yhdistyksen verkkosivustolta. (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Letters > Inland Letters > 1926 to 1945 (24.8.2024))

Unkarin pääkaupunki on Budapest, jossa moni meistä suomalaisista on vieraillut. Pääkaupungissa asuu noin 1,7 miljoonaa ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat Debrecen (noin 200 000 asukasta), Szeged (noin 160 000 asukasta) ja Miskolc (noin 150 000 asukasta).

Kirjatun postin tunnistaa tavallisesti R-lipukkeesta

Aluksi pitää lähteä siitä, mitä on kirjattu posti. Se tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurataan lähetyksen kulkua, jotta lähettäjä tietää sen menneen perille vastaanottajalle tai että lähetys on ainakin yritetty luovuttaa vastaanottajalle. Kirjaaminen merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi R-lipukkeella (R = recommandé ranskaksi ja registration englanniksi). Kirjaamisesta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kirjattu painotuote Budapestista (Budapest 4) Unkarista 1. kesäkuuta 1939 Prahaan Tšekkoslovakiaan. Lähetyksellä ei ole tuloleimaa. Painotuotteen kirjaamisesta kertoo unkarilainen Budapest 4:n R-lipuke numero 467. Kuorelle on lyöty leima Nyomtatvány, joka tarkoittaa painotuotetta unkarin kielellä. Postimaksu oli 56 fillériä. Painotuote ulkomaille 50 grammaan saakka maksoi kuusi fillériä ajalla 1.1.1927–14.9.1941. Kirjaaminen ulkomaille maksoi 50 fillériä ajalla 1.1.1927–30.6.1943. (Lähteet: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Printed Matter > All Rates 1927 to 1943 (10.10.2024); Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Special Services > Foreign 1926 to 1996 (10.10.2024))

Kirjattuun postiin voi kuulua lisäpalveluita, kuten paluukuitti (Avis de réception), jonka postilähetyksen lähettäjä sai todistuksena lähetyksen perillemenosta. Kuitissa on vastaanottajan allekirjoitus ja päivämäärä, jolloin lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Nykyään paluukuitti voi olla pelkästään sähköisessä muodossa. Rajoitettu jakelu on lisäpalvelu, jossa postilähetys voidaan luovuttaa vain tietylle henkilölle tai hänen edustajalleen.

Kirjattu kirje Munkácsista Unkarista 17. kesäkuuta 1939 Suomeen Turkuun, jonne kirje on saapunut 22. kesäkuuta 1939. Kirjeen kirjaamisesta kertoo unkarilainen Munkácsin R-lipuke numero 705. Kirjaamisesta kertoo myös kirjekuoren vasempaan alakulmaan kirjoituskoneella kirjoitetut sanat Ajanlott ja Eingeschrieben. Postimaksu oli 90 fillériä. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka maksoi 40 fillériä ajalla 1.1.1927–14.9.1941. Kirjaaminen ulkomaille maksoi 50 fillériä ajalla 1.1.1927–30.6.1943. (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: http://www.hpsgb.com -sivusto (25.6.2020))

Nykymuotoinen kirjattu posti sai alkunsa Isossa-Britanniassa vuonna 1841 eli vain vuosi maailman ensimmäisen postimerkin ilmestymisen jälkeen. Kirjeen mukana oli iso vihreä paperiarkki, joka osoitettiin vastaanottajaa lähimmälle postitoimistolle; kun lähetys oli toimitettu, vihreä paperiarkki palautettiin kuittina lähettäjää lähimpään postitoimistoon. Heinäkuussa 1858 vihreän paperin korvasi ensin vihreä silkkinauha ja sitten vihreä kangasteippi.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Kolozsvárista (Kolozsvár 1) Unkarista 22. joulukuuta 1941 Unkariin Budapestiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Kirjeen kirjaamisesta kertoo Kolozsvár 1:n R-lipuke numero 4845. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo puolestaan unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke. Postimaksu oli 146 fillériä eli 1,46 Unkarin forinttia, josta kirjeen postimaksu oli mahdollisesti 26 fillériä. Lähteen mukaan 41-250 grammaa painanut kotimaan kirje 15.11.1930–28.2.1943 on maksanut 26 fillériä – tosin samalla ajanjaksolla 21-40 grammaa painanut kirje olisi maksanut kaksi fillériä enemmän. Lähteestä ei löydy kotimaan erikoispalvelujen, kuten kirjaamisen ja pikajakelun, vuosien 1920–1946 postimaksuja. Ulkomaan postimaksujen perusteella pikajakelun maksu on saattanut olla kaksinkertainen kirjaamisen maksuun verrattuna, jolloin pikajakelu olisi maksanut 80 fillériä ja kirjaaminen 40 fillériä. Löytyykö keneltäkään tarkempaa tietoa tämän lähetyksen postimaksusta? (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto (14.8.2022))

Unkarilaisissa R-lipukkeissa R-kirjain on punainen ja lipukkeessa lukee punaisella Ajánlott, joka tarkoittaa kirjaamista unkarin kielellä.

Pikajakelupostin tunnistaa tavallisesti pikajakelulipukkeesta

Seuraavaksi pitää lähteä siitä, mitä on pikajakeluposti. Sillä tarkoitetaan postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut lähettää vastaanottajalle postilähetyksen tavallista kulkuaikaa nopeammin eli pikana. Käytännössä pikalähetykset kuljetetaan muun postin mukana, mutta ne jaetaan määränpäässä nopeammin kuin muu posti.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Budapestista Unkarista 6. toukokuuta 1937 Suomeen Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 7. toukokuuta 1937. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke. Kirjeen lähettämisestä lentopostissa kertoo puolestaan unkarilainen lentopostilipuke (LÉGIPOSTA – PAR AVION) ja kirjekuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu sana Luftpost. Postimaksu oli 160 fillériä eli 1,60 Unkarin forinttia. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka maksoi 40 fillériä ajalla 1.1.1927–14.9.1941. Pikajakelu ulkomaille maksoi 80 fillériä ajalla 1.4.1926–14.9.1941. Lentoposti Eurooppaan (pois lukien sopimusmaat, jotka olivat Itävalta, Bulgaria, Tšekkoslovakia, Jugoslavia, Saksa, Romania ja Sveitsi) jokaiselta kymmeneltä grammalta maksoi 20 fillériä 1.3.1936 alkaen (siitä ei ole varmuutta, mihin saakka). (Lähteet: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Letters > Foreign Letters > 1926 to 1968 (17.5.2025); Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Special Services > Foreign 1926 to 1996 (17.5.2025); Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Airmail > Surcharges 1932 to 1948 (17.5.2025))

Pikajakelu merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi pikajakelulipukkeella tai -leimalla taikka käsin kirjoitettavalla merkinnällä. Joissakin maissa on ollut käytössä pikakorttikirjeitä tai pikamerkkejä. Pikajakelusta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tavallisen postimaksun lisäksi tai mikäli ei ole erillistä pikajakelumaksua, pikalähetyksen postimaksu on suurempi kuin tavallisen lähetyksen postimaksu.

Kirje pikajakelupostissa Budapestista Unkarista 2. tammikuuta 1939 Prahaan Tšekkoslovakiaan, jonne kirje on saapunut 4. tammikuuta 1939. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke ja kuoren vasempaan laitaan kirjoituskoneella kirjoitettu sana express. Kuorelle leimattu numero 00210 kertoo, että kirje on kulkenut Prahan putkipostissa. Ulkomaan postitaksan perusteella postimaksun pitäisi olla 120 fillériä: kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1927–14.9.1941 40 fillériä + pikajakelu ulkomaille 1.4.1926–14.9.1941 80 fillériä. Postimaksu oli kuitenkin 112 fillériä, mikä voi selittyä sillä, että kirjeen postimaksu on veloitettu kotimaan postitaksan perusteella. Lähteen mukaan 41-250 grammaa painanut kotimaan kirje 15.11.1930–28.2.1943 on maksanut 26 fillériä – tosin samalla ajanjaksolla 21-40 grammaa painanut kirje olisi maksanut kaksi fillériä enemmän. Edellisellä ajanjaksolla painavampi kirje on maksanut neljä fillériä enemmän, joten 41-250 grammaa painanut kotimaan kirje 15.11.1930–28.2.1943 onkin saattanut maksaa 32 fillériä. (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto (21.10.2022))

Unkarilaisissa pikajakelulipukkeissa lukee tavallisesti Expressz, joka tarkoittaa pikajakelua unkarin kielellä. Vastaan voi tulla myös pikajakelulipukkeita, joissa lukee Express.

Internetistä löytää tietoa Unkarin filateliasta

Kuten monessa muussakin keräilyssä, myös Unkari-keräilyssä erilaisilta verkkosivuilta löytää monipuolisesti tietoa, kunhan vain jaksaa etsiä. Mikä parasta, kaikki tieto ei ole maksumuurien tai vastaavien takana.

Kirje pikajakelupostissa Budapestista Unkarista 9. kesäkuuta 1940 Solothurniin Sveitsiin, jonne kirje on saapunut 10. kesäkuuta 1940. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke ja sen alle kirjoituskoneella kirjoitettu sana Express! Postimaksu oli 120 fillériä eli 1,20 Unkarin forinttia. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka maksoi 40 fillériä ajalla 1.1.1927–14.9.1941. Pikajakelu ulkomaille maksoi 80 fillériä ajalla 1.4.1926–14.9.1941. (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: http://www.hpsgb.com -sivusto (26.2.2022))

Postihistorian harrastajalle tärkeä seikka on muun muassa postilähetyksen postimaksu, näin on myös kerättäessä pikajakelu- ja kirjattua postia. Unkarin kohdalla postimaksun selvittäminen saattaa onnistua ilman postitaksakirjan ostamista. Hungarian Philatelic Society of Great Britain -yhdistys on nimittäin koonnut verkkosivuilleen tietoa sekä kotimaan postin että ulkomaan postin taksoista.

Postikortti (ehiöpostikortti) pikajakelupostissa Budapestista (Budapest 4) Unkarista 21. syyskuuta 1942 Unkariin (tai Jugoslaviaan) Szabadkaan (Szabadka 2), jonne kortti on saapunut 22. syyskuuta 1942. Postikortin lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke. Postimaksu oli 72 fillériä. Kotimaan postikortti (paikallispostikortille oma maksunsa) maksoi 12 fillériä ajalla 15.9.1941–30.6.1943. Näin ollen kotimaan pikajakelun on täytynyt maksaa 60 fillériä, mutta tietoa ei löydy lähteenä käytetyltä Ison-Britannian unkarilaisen filatelian yhdistyksen verkkosivustolta. (Lähde: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Postcards > First Inflation 1918 to 1945 (14.11.2024))

Unkarin kieli voi olla meistä monelle haastavaa. Sanakirjoistakin on toki apua, mutta filatelistille erittäin hyödyllinen on Society for Hungarian Philately -yhdistyksen kotisivuilla oleva filateelinen englanti–unkari-sanasto ja unkari–englanti-sanasto.

Kirje pikajakelupostissa Ecsédistä Unkarista 14. syyskuuta 1949 Popradiin Tšekkoslovakiaan (Slovakiaan), jonne kirje on saapunut 17. syyskuuta 1949. Kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke. Postimaksu oli 260 fillériä eli 2,60 Unkarin forinttia. Pikajakelu ulkomaille maksoi kaksi Unkarin forinttia ajalla 1.1.1949–14.11.1968. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka maksoi yhden Unkarin forintin ajalla 1.8.1946–14.11.1968; kuitenkin 21-250 grammaa painanut kirje Slovakiaan on ilmeisesti maksanut 60 fillériä. (Lähteet: Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Special Services > Foreign 1926 to 1996 (17.5.2025); Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com -sivusto > Postal Rates > Letters > Foreign Letters > 1926 to 1968 (17.5.2025))

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Arbeitsgemeinschaft Ungarn im BDPh: https://arge-ungarn.com

Bélyegmúzeum – Stamp Museum (Unkarin postimerkkimuseo): https://www.belyegmuzeum.hu

D. A. Dromberg: Kaksi kirjattua kirjettä Englannista Suomeen, Philatelia Fennica 6-7/1976

Pauli Hakala: Expres kortti 1917, Postileimakeräilijä 3/1977

E. A. Hellman: Suomen Exprés-lipukkeet, Tavastex 77 -näyttelyluettelo, Hämeenlinna 1977

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Hungarian Philatelic Society of Great Britain: https://hpsgb.com

Erik Johanson: Postia ulkomailta omilla lipukkeilla, Fenno-Scandia 2/1999

Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut, Filatelisti 4/2013

Aapo Korte: Expres- eli pikajakeluposti, Filatelisti 1/1999

Aapo Korte: Pikajakelupostin pieniä erikoisuuksia, Abophil 4/2000

Aapo Korte: Suomalaista pikajakelupostia – Osa 1, Filatelisti 4/2017

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

B.-E. Saarinen: Exprés-lipukkeet, Kurre numero 19 23.9.1966

Society for Hungarian Philately: https://hungarianphilately.org -sivusto > Articles > English / Hungarian and Hungarian / English Cross Reference of Philatelic Terms and Pronunciation (12.5.2025)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Registered envelope ja Registered mail (19.4.2022)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Suomalais-ugrilaiset kielet ja Unkari (12.5.2025)