torstai 1. toukokuuta 2025

Intia on leimamerkkikeräilyn runsaudensarvi


Leimamerkkien ja -paperien keräily on filatelian reuna-alue, joka ei ole yhtä suosittu kuin postimerkkien keräily. Mutta leimamerkkien ja -paperien kerääminen on vähintään yhtä kiehtovaa kuin postimerkkien kerääminen. Jos haluaa itselleen haastavan ja mielenkiintoisen keräilyalueen leimamerkkien parista, kannattaa keskittyä Intiaan.

15 paisan leimamerkki Intian itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta.

Leimamerkki on postimerkkiä muistuttava merkki, jota käytettiin tavallisesti verojen ja muiden vastaavien maksujen perinnässä. Paperinen leimamerkki kiinnitettiin asiakirjaan liimaamalla ja merkki mitätöitiin leimaamalla tai käyttämällä kynämitätöintiä taikka rei’ittämällä. Paperisten leimamerkkien edeltäjiä ovat leimapaperit eli paperiarkit, joihin on ennalta leimattu veron määrä.

Yhden annan leimamerkki vuodelta 1869. Merkki on mitätöity kirjoittamalla kynällä merkin päälle.

Leimamerkkejä ja -papereita on ollut käytössä monissa maissa. Yksi näistä maista on Intia, jossa leimamerkkejä on käytetty todella paljon sekä ennen itsenäisyyttä että itsenäisyyden jälkeen. Intia Itsenäistyi Isosta-Britanniasta 15. elokuuta 1947 ja tasavalta siitä tuli 26. tammikuuta 1950. Maan väkiluku on yli 1,4 miljardia. Leimamerkit ovat Intiassa edelleen käytössä.

Leimamerkkejä vuodesta 1860 alkaen


Intian ensimmäiset leimamerkit otettiin käyttöön vuonna 1860 johtuen uudesta verolaista – ennen sitä käytössä olivat vain leimapaperit. Intialaisten leimamerkkien ulkoasu muistutti Ison-Britannian leimamerkkejä. Niitä käytettiin monenlaisten verojen ja muiden maksujen maksamiseen, kuten sopimukset, viihde, ulkomaiset laskut, vakuutukset ja osakkeiden siirto (englanniksi agreement, entertainments, foreign bill, insurance ja share transfer).

Kahdeksan annan leimamerkki vuodelta 1886. Merkki on mitätöity ainakin postileimalla.

Yleisten leimamerkkien lisäksi Intiassa julkaistiin ennen itsenäisyyttä leimamerkkejä erikseen tiettyjä veroja ja muita maksuja varten. Näitä olivat esimerkiksi valmistevero, tuomioistuinmaksut, tullimaksut, ulkomaisia laskuja koskevat maksut, metsäosaston perimät maksut, vakuutusagenttien lisenssimaksut, tulitikkuvero, hakemusmaksut, maksut osakesiirroista ja tupakkavero (englanniksi central excise, court fees, customs, foreign bill, forest department, insurance agent licence fee, match tax, petition, share transfer ja tobacco excise).

Yhden rupian leimamerkki vuodelta 1886.

Runsaudensarven Intian leimamerkeistä ja -papereista tekee erityisesti ruhtinaskunnat, joista ainakin 300 (yhden lähteen mukaan jopa noin 480) julkaisi omia leimamerkkejä ennen maan itsenäistymistä. Painomenetelmien perusteella ruhtinaskuntien merkit voidaan jakaa neljään ryhmään: alkeelliset merkit, kaiverretut kirjapainotasoiset merkit, rasterilitograafiset merkit sekä muille merkeille tehdyt lisäpainamat.

50 rupian FOREIGN BILL -leimamerkki todennäköisesti Intian itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta. Merkki on mitätöity pankin leimalla. Leimamerkkiä käytettiin ulkomaisia laskuja koskevien maksujen suorittamiseen.

Ruhtinaskuntien leimamerkkejä on painettu sekä Intiassa että Englannissa, jossa niitä painoi kuuluisa De La Ruen painotalo. Intiassa merkkejä ovat painaneet sekä bombaylainen (Bombay on nykyään Mumbai) painotalo L. V. Indap & Co. että pienet paikalliset painotalot.

Bombayn (nykyään Mumbai) alueen yhden rupian SPECIAL ADHESIVE -leimamerkki vuodelta 1956. Merkki on mitätöity erikoisella intialaisella leimalla.

Ruhtinaskuntien leimamerkkien julkaiseminen päättyi pääasiassa Intian itsenäistymiseen, mutta ainakin Jaipur ja Sikkim jatkoivat merkkien julkaisemista vielä 1960-luvulle. Jammulla ja Kashmirilla on edelleen käytössä leimamerkit johtuen sen erityisasemasta, joka pohjautuu Intian perustuslain artiklaan 370.

40 rupian COURT FEE -leimamerkki, joka on mitätöity rei’ittämällä. Merkkiä käytettiin tuomioistuinmaksujen suorittamiseen.

Myös itsenäistymisen jälkeen on julkaistu sekä yleisiä leimamerkkejä että erityisesti tiettyihin veroihin ja muihin maksuihin tarkoitettuja leimamerkkejä. Yleisten merkkien käyttötarkoitus oli pitkälti sama kuin Brittiläisen Intian aikana; muun muassa sopimuksia, ulkomaisia laskuja, vakuutuksia ja osakkeiden siirtoja (englanniksi agreement, foreign bill, insurance ja share transfer) koskevia maksuja suoritettiin leimamerkeillä. Erikseen painettiin merkkejä esimerkiksi radiolähetysten lupamaksuja, valmisteveroa, tullimaksuja, tulitikkuveroa, passimaksuja ja tupakkaveroa (englanniksi broadcasting radio licence fee, central excise, customs, match tax, passport ja tobacco excise) varten.

Kahdeksan annan COURT FEE -leimamerkki, joka on mitätöity sekä rei’ittämällä että kirjoittamalla kynällä merkin päälle.

Myös lennätinmerkkien voidaan katsoa olevan leimamerkkejä – ainakin jos ne on julkaistu viranomaisten toimesta. Intian lennätinmerkkien vuoden 1869 julkaisusta kerrottiin tämän blogin tekstissä 22. lokakuuta 2024.

Lisäksi Ranskan Intialla ja Portugalin Intialla omat leimamerkit


Ranskan Intialla tarkoitetaan Etu-Intiassa sijainnutta Ranskan siirtomaata, joka luovutettiin Intialle vuonna 1954. Portugalin Intialla tarkoitetaan puolestaan siirtomaa-aikana Portugalille kuuluneita Intian alueita. Portugalin aika maassa päättyi lopullisesti vuonna 1961 Intian asevoimien vallattua viimeisinä alueina olleet Goan, Damanin ja Diun.

Kahdeksan annan SHARE TRANSFER -leimamerkki vuodelta 1909. Merkkiä käytettiin osakesiirtoja koskevien maksujen suorittamiseen.

Jos kerää Intian leimamerkkejä ja -papereita, niin niihin kuuluvat myös Ranskan Intian ja Portugalin Intian julkaisut. Ranskan Intialla oli omat leimamerkit vuoteen 1954 saakka, eikä Portugalin Intiakaan ollut tästä poikkeus. Dadra ja Nagar Haveli vapautettiin Portugalin hallinnasta vuonna 1954 ja se julkaisi yksittäisen leimamerkin. Ainakin 1960- ja 1970-luvuilla Portugalin Intian leimamerkkejä päällepainettiin käytettäviksi osana itsenäisen Intian leimamerkkejä.

Yhden rupian SHARE TRANSFER -leimamerkki, jota käytettiin osakesiirtoja koskevien maksujen suorittamiseen.

Jos siis haluaa haastavan ja mielenkiintoisen keräilyalueen leimamerkkien ja -paperien parista, niin kannattaa valita Intia: Brittiläinen Intia, Ranskan Intia, Portugalin Intia ja itsenäinen Intia sekä ruhtinaskunnat. Kerättävää riittää, eikä kokoelma tule koskaan valmiiksi.

15 rupian B.R.L. FEE -leimamerkki vuodelta 1958. B.R.L on todennäköisesti lyhenne sanoista Broadcasting Radio Licence eli kyseistä merkkiä käytettiin radiolähetysten lupamaksujen suorittamiseen. Leimamerkki on mitätöity leimaamalla.

Otan mielelläni vastaan tietoa Intian leimamerkeistä ja -papereista – erityisesti tämän kirjoituksen kuvituksena olevista merkeistä. Lisäksi tieto Intian leimamerkkejä ja -papereita käsittelevästä kirjallisuudesta on tervetullutta. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com.

Kymmenen paisan REFUGEE RELIEF -leimamerkki vuodelta 1972. Refugee relief on suomeksi pakolaisapu.

Lähteet:
Jiří Černý: http://www.indiastaterevenues.com -sivusto > Info (28.4.2025)
Google: https://www.google.fi > Kuvahaku (19.10.2024 ja 30.4.2025)
Jukka Sarkki: Intian ruhtinaskunnat leimamerkkien julkaisijoina, Abophil 1/2014
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Revenue stamps of India (27.4.2025 ja 28.4.2025)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Intia (27.4.2025), Leimamerkki (25.9.2018) sekä Portugalin Intia ja Ranskan Intia (28.4.2025)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti