Moni meistä lähettää postikortteja, ainakin jouluna. Vähintään yhtä mukavaa on saada itse postikortti – vaikka sähköisten korttien lähettäminen on helppoa ja usein ilmaista, ei aitoa postikorttia voita mikään. Ja yleensä aidon kortin postimaksu on maksettu postimerkillä, mikä on erityisesti filatelisteille tärkeää. Postikorttien keräily ja postimerkkeily ovat muutenkin läheiset harrastukset; esimerkiksi postimerkkinäyttelyihin on tullut uutena luokkana kuvapostikortit.
Meijeriteollisuusaiheisissa postikorteissa riittää kerättävää, sillä kokoelmaan kelpaavat mm. lehmäkortit, erilaisia maitotuotteita (maito, juusto, jäätelö, jne.) esittelevät kortit ja paikkakuntakortit meijereistä. Kuvassa kortti maitoenergiasta (Milk Energy) ja kortti ranskalaisista juustoista.
Postikortti täytti 1. lokakuuta 2019 150 vuotta eli postikortti on jo yli 154-vuotias. Ensimmäinen postikortti lähetettiin Itävalta-Unkarissa 1. lokakuuta 1869. Postikortteja tai niitä muistuttavia muita kortteja on toki ollut olemassa jo paljon kauemmin, jopa tuhat vuotta. Itävalta-Unkarissa lähetetystä kortista poikkeuksellisen teki se, että kyseessä oli ensimmäinen julkisessa postissa kulkenut kortti.
Postikortilla tarkoitetaan pahvista korttia, jonka toisella puolella on yleensä kuva-aihe ja toisella puolella tila vastaanottajan osoitteelle ja kortin lähettäjän viestille. 1800-luvulla kortin lähettäjän viesti tuli kirjoittaa kuvapuolelle ja toiselle puolelle kirjoitettiin vain vastaanottajan osoite ja kiinnitettiin postimerkki; tosin postikortteja on kulkenut myös siten, että postimerkki on kiinnitetty kuvapuolelle.
Rautatiekalustoaiheisia postikortteja on julkaistu paljon sekä Suomessa että ulkomailla, joten kokoelmasta ei saa ikinä täydellistä – eikä tarvitse saadakaan. Kuvassa kortti veturiaiheisista postimerkeistä ja kortti ratatyökoneesta.
Vaikka postikorttien, kuten muunkin postin, määrä on laskenut erityisesti sähköpostin ja muiden sähköisten viestimien tulon myötä, eivät postikortit tule koskaan katoamaan. Viime aikoina postikortin suosiota on kasvattanut postcrossing-harrastus (www.postcrossing.com ja www.postcrossingyhdistys.fi), jossa lähetetään kortteja eri puolille maailmaa ja vastineena siitä saadaan itse sama määrä kortteja eri puolilta maailmaa.
Postikorttien keräily sopii kaikille, koska varsinkin uudempia postikortteja voi ostaa erilaisista keräilytapahtumista edullisesti ja huutokaupoista voi huutaa isompia korttieriä vielä edullisemmin. Toki harvinaisimmat postikortit maksavat vähintään satoja euroja. Suomessa postikorttikeräilijöiden oma yhdistys on vuonna 1977 perustettu Suomen Postikorttiyhdistys Apollo (www.suomenpostikorttiyhdistys.fi). Ruotsissa vastaava järjestö on Svenska Vykortsföreningen (www.svenskavykortsforeningen.se). Lisäksi postikorttien maailmaan voi tutustua esimerkiksi verkkosivustolla https://postcard.co.uk.
Onko lempikolajuomasi Coca-Cola vai Pepsi? Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevalla Aapo Kortteella se on Coca-Cola, mikä johti Coca-Cola -aiheisten postikorttien keräilyyn. Kuvassa muotoonleikattu Coca-Cola -tölkkiä esittävä kortti ja ulkomainen kortti, jossa suomalaisittain kiinnostava Nokian matkapuhelin.
Postikortit voidaan jakaa kolmeen osaan: paikkakunta-, taiteilija- ja aihekortit. Paikkakuntakortit ovat nimensä mukaisesti postikortteja, jotka esittävät tiettyä paikkakuntaa. Kortin valokuvassa on esimerkiksi yleisnäkymä paikkakunnalta tai jokin tunnettu rakennus, kuten kirkko, rautatieasema, linja-autoasema, raatihuone tai kirjasto. Paikkakuntakorttien keräilijät keskittyvät yleensä vanhoihin, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon, kortteihin, mutta osa kerää myös uudempia kortteja. On myös keräilijöitä, jotka eivät keskity tiettyyn paikkakuntaan, vaan keräävät esimerkiksi eri paikkakuntien kirkkoja tai rautatieasemia kuvaavia kortteja. Tavallisesti keräily rajoittuu Suomeen, mutta mielenkiintoinen keräilykohde voi olla mm. Tallinna- tai Tukholma-postikortit.
Taiteilijakorteilla tarkoitetaan taiteilijoiden kuvittamia postikortteja. Yleensä keräily rajoitetaan yhteen tai muutamaan taiteilijaan, joiden postikorttituotanto pyritään saamaan kokoelmaan mahdollisimman täydellisenä. Keräilyn kohteena voi olla jo edesmennyt taiteilija tai sitten taiteilija, jolta ilmestyy jatkuvasti uusia postikortteja. Heidät tunnetaan yleensä myös muista kuvitustöistä; kukapa ei olisi kuullut sellaisia nimiä kuin Martta Wendelin, Rudolf Koivu, Arnold Tilgmann, Jenny Nyström ja Marjaliisa Pitkäranta. Myös Jaana Aalto, Inge Löök, Osmo ”Omppu” Omenamäki, Virpi Pekkala ja Kimmo Pälikkö ovat tunnettuja nimiä postikorttipiirien ulkopuolella. Osalle taiteilijoista on perustettu nimikkoyhdistys, kuten MLP-Fanit (www.mlp-fanit.fi), Omppu-kerho ja Virpi Pekkala -kerho (www.virpipekkalakerho.fi).
Aihekortit ovat sitten muita kuin paikkakunta- ja taiteilijakortteja, vaikka toki myös paikkakunta- ja taiteilijakorteissa esiintyy eri aiheita. Suosittuja aiheita ovat mm. laivat, junat ja lentokoneet, koirat, kissat ja hevoset, historia, mainokset sekä joulu ja pääsiäinen.
Pääsiäinen on yleinen aihe sekä vanhoissa että uusissa postikorteissa. Kuvassa olevissa korteissa on kuvattuna suomalaiselle pääsiäiselle tyypillisiä asioita, kuten pääsiäistiput, pajunkissat ja mämmi. Tiedätkö, keiden taiteilijoiden käsialaa postikortit ovat?
Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana oleva Aapo Korte on myös innostunut postikorttikeräilystä. Hän kerää aihekorteista meijeriteollisuutta, rautatiekalustoa, Coca-Colaa ja pääsiäistä, paikkakuntakorteista Utsjokea sekä taiteilijakorteista Orvo Sundelinia. Lähellä postikorttikeräilyä on maksimifilatelia, jossa yhdistyvät postikortti, -merkki ja -leima. Korte kerää urheiluaiheisia maksimikortteja.
Lähteet:
Postcrossing Blog: https://www.postcrossing.com/blog (3.10.2019)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Postikortti (3.10.2019 ja 7.4.2021)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti