Postimerkkeilijä Keräilee: Tulitikkuetikettien keräily on matka erityisesti 1900-luvun Suomeen

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Alastaron Hehkumattomia Tulitikkuja. Tarmo.

Tulitikkuetikettejä ja niiden keräilyä ei olisi ilman tulitikkuja. Kuka on keksijä tulitikun takana? Hän on ranskalainen kemisti Jean Chancel, joka keksi vuonna 1805 kastintikun. Chancel kastoi tikun pään seokseen, jossa oli sokeria, kaliumkloraattia ja kumia. Tikku syttyi palamaan, kun sen pää upotettiin rikkihappoon.

Veljekset Ylänne & Klemola. Hedelmä- ja Herkkutavaraliike. Hämeenlinna. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Tulitikkujen kehityksessä nykymuotoonsa on monta vaihetta. Yksi niistä tapahtui vuonna 1830, kun Charles Sauria (niin ikään ranskalainen kemisti) alkoi käyttää tikuissa valkoista fosforia. Valkoisen fosforin haittapuolina olivat sen aiheuttamat vakavat sairaudet ja onnettomuudet.

Rovaniemi. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Vuonna 1844 keksittiin, että tulitikkujen valmistamisessa voidaan käyttää terveydelle vaaratonta punaista fosforia, joka oli tosin valkoista fosforia kalliimpaa. Kun valkoista fosforia kuumennetaan hapettomassa tilassa, siitä syntyy punaista fosforia. Keksinnön takana oli ruotsalainen kemian professori Gustaf Erik Pasch.

Kaupan Päivät. Yksityisliikkeet maksavat veronsa vähentämättöminä. Ostamalla niistä kevennätte omaa verotaakkaanne. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Mutta tulitikkuja ei olisi olemassa ilman tulta. Alkujaan tuli saatiin syttymään, kun kovaa puuta hinkattiin pehmeämpään puuhun. Myöhemmin lyötiin vastakkain rikkikiisun ja piikiven kappaleita. Noin vuonna 400 keksittiin tuliora, josta kehitettiin puolestaan tulusrauta. Tuluksia käytettiin jopa 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Ei filatelisti, vaan fillumenisti

Tiesitkö, että kun postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi, niin tulitikkuetikettien keräilijää kutsutaan fillumenistiksi? Näitä keräilyharrastuksia yhdistää se, että keräily on alkanut jo 1800-luvulla.

Vako. Hehkumattomia. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Tulitikkuetikettejä keräämällä pääsee matkustamaan erityisesti 1900-luvun Suomeen, koska suurin osa erilaisista etiketeistä on painettu 1900-luvulla. Ja olettaen, että keräilyn kohteena on nimenomaan suomalaiset etiketit.

Kansalliskauppa O.Y. Kuopio. Perustettu 1890. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Suomessa tulitikkujen valmistus alkoi mahdollisesti Turussa vuonna 1837 (toisen lähteen mukaan 1839), mutta ainakin 1840-luvulla tulitikkuja on valmistettu Turun lisäksi Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa. Tosin yhden lähteen mukaan tulitikkujen valmistus Kuopiossa olisi alkanut vuonna 1851.

Ilmajoki - Pohjanmaa. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Suomalaisia tulitikkutehtaita tiedetään olleen ainakin noin 120. Niitä on ollut ympäri Suomea, kuten edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi Alastarossa, Hyvinkäällä, Joensuussa, Keuruulla, Mäntsälässä, Porissa, Ruovedellä, Sulkavalla, Tampereella ja Tuusulassa.

Hanna Voutilainen. Siirtomaatavarainliike. Lahti. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Puhuttaessa suomalaisista tulitikkuetiketeistä ei sovi unohtaa vientietikettejä. Suomesta vietiin tulitikkuja ulkomaille 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Vaatii jonkin verran salapoliisityötä selvittää, mitkä ovat suomalaisia vientietikettejä, koska valmistusmaata ei ollut pakko merkitä etikettiin kuin vasta vuonna 1927.

Safety Matches. Non-poisonous. Impregnated. Alastaro. Made in Finland. Average Contents 60 Matches.

Tulitikkuetikettien kulta-aikaa oli 1930-luku, kun erilaisia etikettejä oli jo kymmeniä tuhansia. Sama määrä, joka tänä päivänä aktiivisimmilla fillumenisteilla on kokoelmissaan. Maassamme perustettiin 1970-luvulla tulitikkuetikettien keräilijöille oma yhdistys, jota ei välttämättä ole enää olemassa. Sen nimi oli Suomen Fillumenistit eli Tulitikkuetikettikerho.

Salpausselän Hiihdot. Lahti 6-7 III 1937. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Fillumenistinkin on tarpeen rajata keräilyaluettaan. Kuten filateliassa, yksi tapa on maakeräily. Monet Suomessa keräävät kotiseutuun liittyviä tulitikkuetikettejä. Yksi vaihtoehto on keskittyä tietyn tulitikkutehtaan etiketteihin.

”Ett Skepp Kommer Lastat”. K-affärernas Höstskyltningsvecka. I medelt. 50 tändstickor.

Ehkä kuuluisin suomalainen tulitikkuetikettien keräilijä oli Vexi Salmi, joka kertoi vuonna 2009 omistavansa noin 60 000 etikettiä ja että hänellä oli vielä läpikäymättä noin 40 000 tulitikkuaskia.

Sytkärit syrjäyttivät tulitikut osittain

Suomalaisen tulitikkuteollisuuden loppu alkoi häämöttää 1980-luvulla, kun sytkärit alkoivat korvata tulitikut. Viimeisenä tulitikkutehtaana ovensa sulki vuonna 1995 Jyväskylässä toiminut Finn-Matchin tehdas.

Valtionrautatiet. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Tulitikkuetiketeistä ja niiden keräilystä kiinnostuneiden kannattaa perehtyä erityisesti Jukka Vesterisen mainioon kirjaan ”Tulitikku – Suomalaisen tulitikun vaiheita 1839–1995”. Sen on kustantanut Alfamer.

Utsjoki. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Vesterisen kirjassa kerrotaan tulitikun historian ja suomalaisen tulitikkuteollisuuden historian lisäksi muun muassa etikettien keräilysarjoista, joita olivat esimerkiksi Pauligin lippusarja ja Pauligin palapelisarjat, Pohjolan toimitalot, Sampon sotilaat, Sparin perhoset sekä Y-Vakuutuksen liikennesarja.

J. F. Nurmi. Helsinki. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Suomalaisista tulitikkuetiketeistä on olemassa myös muuta kirjallisuutta, mutta sitä voi olla vaikea löytää (edes kirjastoista). Matti Tamminen ja May Virtanen ovat olleet tuotteliaita tällä saralla uusimpien teosten ollessa 2000-luvun alusta. Tietoa löytää lisäksi kotimaisista aikoinaan ilmestyneistä keräilylehdistä.

Waarattomia Paraffinerattuja Tikkuja. Alastaron Tulitikkutehtaan Osakeyhtiö.

Mitä jos olisit sekä filatelisti että fillumenisti? Tai ainakin fillumenisti?

Lähteet:

Ilkka Jukarainen: Suuri keräilykirja, readme.fi, EU 2018

Arto Koponen: Catalogue – Finnish Match Factories, Suomi 1986 (Historical Phillumeny: https://phillumeny.info -sivusto, 14.2.2024)

MTV Uutiset: 40 000 tikkuaskia odottaa Vexi Salmea eläkkeelle, 23.4.2009 (https://www.mtvuutiset.fi -sivusto 19.5.2024)

Jarmo Sallinen: Tulitikkuaskin etiketti henkii historiaa, Kerailija.fi 2.1.2023 (https://kerailija.fi -sivusto 19.5.2024)

Päivi Seeskorpi: Tulitikkuaskien etiketit kertovat entisajan arjesta, Turun Sanomat 26.1.2009 (https://www.ts.fi -sivusto 19.5.2024)

Jukka Vesterinen: Tulitikku – Suomalaisen tulitikun vaiheita 1839–1995, Alfamer, EU 2022