Orvo Sundelin oli tuottelias postikorttitaiteilija

Kaikki tietävät tai ainakin moni tietää Martta Wendelinin, Rudolf Koivun, Arnold Tilgmannin, Jenny Nyströmin ja Marjaliisa Pitkärannan. He olivat tuotteliaita postikorttitaiteilijoita. Mutta harva tietää Orvo Sundelinin, joka oli hänkin tuottelias postikorttitaiteilija.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut nyrkkipostissa Keski-Posiolle. Nyrkkiposti tarkoittaa, että lähetys on kulkenut ilman postimerkkiä siten, että lähettäjä on itse toimittanut lähetyksen vastaanottajan postilaatikkoon/-luukkuun tai suoraan vastaanottajalle.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Savitaipaleelta Voikkaan. Lähettäjä päivännyt kortin 7.12.1944.

Miksi sitten päädyin keräämään juuri Orvo Sundelinin postikorttituotantoa? Siksi, että tykkään yleensä sellaisista keräilyalueista, joita moni muu ei kerää – siitä syystä en päätynyt tunnetuimpiin postikorttien kuvittajiin. Siksi, että kun päätin kerätä yhden postikorttitaiteilijan piirtämiä kortteja, kävin läpi useita eri taiteilijoita ja huomasin, että Sundelinin kuvituksissa on ”sitä jotain”.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Kaipiaisiin. Postileimasta ei saa selvää.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Koivistonkylästä vuonna 1952 Kangasalle.

Samalla huomasin, että Orvo Sundelinista ei löydy juurikaan tietoa. Jos sinulla on hänestä enemmän tietoa kuin mitä tässä kirjoituksessa kerrotaan, niin voit kertoa tietosi sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Pienikokoinen kortti, joka kulkenut Oravaisista 23.12.1940 Kokkolaan.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Pienikokoinen kortti, joka kulkenut Helsingistä 18.12.1942 kenttäpostikonttoriin.

Kaksi joulupostikorttia, jotka ovat kulkeneet nyrkkipostissa. Käsialoista ei saa kunnolla selvää.

Onnistuin saamaan hiljattain huutokaupasta erän Sundelinin piirtämiä postikortteja. Erän välistä löysin käsin kirjoitetun lapun, jonka perusteella Orvo Sundelin syntyi 2. syyskuuta 1908 Maariassa ja kuoli 28. helmikuuta 1986 Turussa.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut nyrkkipostissa Pyhtään kirkonkylälle.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut kenttäpostissa Liikkalaan.

Joulu-, pääsiäis- ja onnittelukortteja

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Uttiin. Postileimasta ei saa selvää.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Vaarlahdesta 14.4.1938 Helsinkiin.

Orvo Sundelin kuvitti erityisesti joulu- ja pääsiäiskortteja sekä onnittelukortteja. Hänen signeerauksensa on yleensä muotoa OS-lin (S-kirjain O-kirjaimen sisällä), O.S-n, S-n tai Sn. Sundelin kuvitti postikorttien lisäksi ainakin kiiltokuvia, paperinukkeja, exlibriksiä, etikettejä, julisteita ja lastenpelejä.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kortin takana teksti Myydään Itä-Karjalan hyväksi. Kulkenut Sippolasta Sippolaan. Postileiman päivämäärästä ei saa selvää.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Voikkaan. Postileimasta ei saa selvää.

Postikorteissa sama kuva, mutta toisessa Hyvää Joulua -teksti sinisellä ja toisessa punaisella. Vasemmanpuoleinen kortti on kulkenut Haminaan (toisesta postileimasta ei saa selvää ja toisessa lukee päivämääränä 2.1.1945). Oikeanpuoleinen kortti on kulkenut nyrkkipostissa.

Hänen uransa alkoi Turun piirustuskoulusta ja sieltä hän siirtyi tekemään julisteita. Turun kirjapaino oli yksi Sundelinin työnantajista. Lisäksi hän on työskennellyt ainakin myös Tilgmannin kirjapainossa Helsingissä ja Tampereen kivipainossa, jonne Orvo siirtyi vuonna 1937. Hänen tiedetään olleen ahkera kuvittaja myös eläkevuosinaan.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Liikkalaan. Postileimasta ei saa selvää.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut Haminasta 21.12.1949 Inkeroisiin.

Orvo Sundelin oli kivipiirtäjä ja kivipainaja, josta tiedetään myös, että hänellä oli 1930-luvulla Tilgmannin kirjapainossa kieliriita ruotsinkielisten kanssa. Koska Sundelin teki raskasta työtä, hän sai sota-aikana leipäkortin.

Vasemmanpuoleinen postikortti:

Kulkenut nyrkkipostissa Voikkaan.

Oikeanpuoleinen postikortti:

Kulkenut nyrkkipostissa Yläneelle.

Enempää tietoa postikorttitaiteilija Orvo Sundelinista en onnistunut löytämään. Jos sinulla on muuta tietoa, niin kerrothan tietosi sähköpostilla osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com.

Yksityiskohta postikortista. Orvo Sundelinin signeeraus OS-lin (S-kirjain O-kirjaimen sisällä).

Yksityiskohta postikortista. Orvo Sundelinin signeeraus O.S-n.

Yksityiskohta postikortista. Orvo Sundelinin signeeraus S-n.

Yksityiskohta postikortista. Orvo Sundelinin signeeraus Sn.

Lähteet:

Postikorttien tarinoita -blogi (Sulo Heinola): https://suloensio-kotilaakso.blogspot.com -sivusto > Orvo Sundelin (11. elokuuta 2012) (28.9.2024)

Työväen Arkisto (Disec Oy): https://yksa.disec.fi/Yksa4/public/TA/ -sivusto > Orvo Sundelin -haku > Muistitietokeräelmä 11476: Kivipiirtäjä ja kivipainaja Orvo Sundelin muistelee (28.9.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Tilgmann (yritys) (28.9.2024)

Uusi LAPE 2025 -postimerkkiluettelo esittelee laajan erikoisosion ovaalimerkeistä

Helsingin Kirjamessuilla julkaistava LAPE 2025 -postimerkkiluettelo on todellinen aarreaitta keräilijöille. Yli 400 sivua kattava tietopaketti sisältää ennennäkemättömän laajan, lähes 60-sivuisen erikoisluetteloinnin ovaalimerkeistä. Uudistetussa osiossa esitellään markkinahinnat ja selkeät kuvat, tehden tästä luettelosta korvaamattoman työkalun keräilijöille.

Perinteiseen tapaan luettelo sisältää kattavan perusluetteloinnin Suomen ja Ahvenanmaan postimerkeistä. Lisäksi mukana ovat autopaketti, Itä-Karjala, Pohjois-Inkeri, Aunus, vuosilajitelmat, vuosikirjat, maksimikortit sekä joulumerkit. Yli 2300 hintamuutosta on päivitetty tähän painokseen, mikä takaa ajantasaiset tiedot.

Tyylikäs, kovakantinen LAPE 2025 on valmistettu Suomessa ja sen suositushinta on 29,90 euroa. Tämä luettelo on täydellinen valinta niin intohimoisille keräilijöille kuin alan ammattilaisille.

Lähde ja teksti sekä kuva:

Suomen Filateliapalvelu Oy:n tiedote 24.9.2024

Saksan inflaatiopostia (Elberfeld 6.11.1923)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Saksan inflaatiopostista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Saksan inflaatioposti -tunnisteella.

Saksassa oli 1920-luvun alussa inflaatio (= yleinen hintatason nousu). Hintojen kohoaminen vaikutti myös postimaksuihin. Sen takia oli painettava uusia postimerkkejä ja käytettävä lisäpainamia aiemmin ilmestyneissä merkeissä. Hyperinflaatiosta oli kyse vuonna 1923; hinnat nousivat heinäkuusta marraskuun 20. päivään peräti 854 miljardia prosenttia.

Kuvassa on painotuote Elberfeldistä 6. marraskuuta 1923 Duisburgiin Saksaan. Lähetyksen tietää painotuotteeksi ainakin kuorelle leimatusta Drucksache! -leimasta.

Kotimaan painotuotteen postimaksu 25 grammaan saakka oli 5.11.1923–11.11.1923 200 miljoonaa (200 000 000) markkaa. Vain seitsemän päivää voimassa ollut postimaksu on maksettu neljällä 50 miljoonan markan postimerkillä. 4.11.1923 maksu oli 20 miljoonaa markkaa ja 12.11.1923 maksu oli jo kaksi miljardia markkaa.

Lähteet:

Jørgen Kluge: Die Deutschen Portosätze 1875 - 1994 – Haandbog og Katalog af Jørgen Kluge, Udgivet af Taastrup og Omegns Frimærkeklub, 2. Udgave

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hyperinflaatio ja Inflaatio (22.9.2024)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Bund Deutscher Philatelisten (BDPh): www.bdph.de

Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org

Germany Philatelic Society of the USA (GPS): www.germanyphilatelicsocietyusa.org

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Riihimäellä syyskuussa järjestetyssä keräilytapahtumassa oli mukavasti vilskettä

Riihimäen Postimerkkeilijät järjesti keräilytapahtuman Riihimäen Kerhotalolla (Torikatu 3) sunnuntaina 22. syyskuuta 2024. Tapahtumaan oli vapaa sisäänpääsy ja se oli avoinna klo 10-15. Ainakin aamupäivällä vilskettä oli mukavasti ja ihmiset tuntuivat viihtyvän.

Myynnissä oli postimerkkejä, postikortteja, rahoja, tulitikkuetikettejä, pinssejä ja muita keräilykohteita. Tapahtumassa oli myös kahvio. Itse löysin tapahtumasta Utsjoki-postikortteja, puolalaisen pienoisarkin, Ison-Britannian ja Unkarin kirjattua postia sekä Saksan inflaatiopostia. Mikä ilahduttavinta, myös jälkikasvuni teki hankintoja – nuorissa on tulevaisuus.

Lähde:

Riihimäen Postimerkkeilijät ry: Keräilytapahtuman 22.9.2024 mainos

Postimerkkeilijä Keräilee: Jääkiekkoa Turun Telelaitoksen ja Turun Puhelimen puhelukorteissa

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Puhelukorteista on kerrottu tämän blogin tekstissä 1. maaliskuuta 2024.

Turun Puhelimen Seesam puhelinkortti vuodelta 1996. Kortin painos oli 3000 kappaletta. Kortin kuvassa on Riku-Petteri Lehtonen (pelipaikkana puolustaja), jonka pelaajaura kesti vuodesta 1995 vuoteen 2007. TPS:n lisäksi hän pelasi Suomessa Bluesissa, HIFK:ssa ja SaiPassa; ulkomailla Lehtonen pelasi Ruotsissa, Saksassa ja Italiassa. Riku-Petteri Lehtonen oli TPS:n kapteeni kaudella 1997–1998.

Turun Telelaitos (TTL) ja Turun Puhelin ovat julkaisseet jääkiekkoaiheisia puhelukortteja. Vuonna 1994 ilmestyi TTL:n toimesta 25 puhelukorttia TPS:stä; 22 on pelaajakortteja, yhdessä kortissa on valmentajana toiminut Vladimir Jursinov, yhdessä kortissa lukee Euroopan Mestari 1994 ja yhdessä kortissa on otteluohjelma syksyltä 1994.

Turun Telelaitoksen (TTL) Seesam-puhelinkortti vuodelta 1994. Kortin painos oli vuonna 1994 11 000 kappaletta ja vuonna 1995 4800 kappaletta. Kortin kuvassa on TPS:n syksyn 1994 otteluohjelma, johon kuului 14 kotipeliä.

Samana vuonna julkaistiin neljä puhelukorttia TuTo Hockeystä. Joukkuekuva on jaettu kolmeen eri korttiin ja yhdessä kortissa on TuTo Hockeyn logolla varustettu jääkiekko. Helsingissä ja Turussa 26.-30. joulukuuta 1994 pelattu Europa cup sai yhdeksän puhelukorttia, joista kahdeksan omistettiin mukana oleville joukkueille.

Turun Telelaitoksen (TTL) Seesam-puhelinkortti vuodelta 1995. Kortin painos oli 2000 kappaletta. Kortin kuvassa on Sebastian Sulku (pelipaikkana puolustaja), jonka pelaajaura kesti vuodesta 1993 vuoteen 2005. TuTo Hockeyn lisäksi hän pelasi Suomessa KooKoossa, Jokereissa, Ahmoissa, KalPassa, HPK:ssa ja Bluesissa; ulkomailla Sulku pelasi Ruotsissa. Sebastian Sulku siirtyi TuToon kaudeksi 1994–1995 ja pelasi Turussa pari kautta.

TuTo Hockey -aiheisia puhelukortteja julkaistiin lisää vuonna 1995, peräti 30 erilaista. Yhdessä kortissa ovat valmentajat Kari Yli-Mäenpää ja Seppo Suoraniemi. Muut kortit ovat pelaajakortteja.

Turun Telelaitoksen (TTL) Seesam-puhelinkortti vuodelta 1995. Kortin painos oli 2000 kappaletta. Kortin kuvassa on Jukka Mäkitalo (pelipaikkana maalivahti), joka pelasi TuTo Hockeyssa kausina 1985–1987 ja 1989–1995 127 ottelua.

TPS oli puhelukorttien aiheena uudestaan vuonna 1996. Kaikki 24 ovat pelaajakortteja. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi 26 uutta puhelukorttia TPS:n pelaajien kuvilla. Turun Telelaitos oli vaihtunut Turun Puhelimeksi.

Lähteet:

Pentti Sainio: Suomen puhelukortit – Telephone Cards of Finland, Neljäs painos / Fourth edition 2005 / 2006, Cardsystems Finland Oy, Lahti 2005

TuTo Hockey: https://www.tutohockey.fi -sivusto > Seura > Legendat (21.9.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Riku-Petteri Lehtonen ja Sebastian Sulku (21.9.2024)

Palaulaiset pienoisarkit vedenalaisesta elämästä ja luonnosta muutenkin

Kaksi palaulaista pienoisarkkia esittelevät vedenalaista elämää ja luontoa muutenkin. Valokuvat on ottanut Kevin Davidson ja pienoisarkkien suunnittelusta on vastannut Sim Adelbai.

Ensimmäisen pienoisarkin postimerkeissä on kuvattuna kookoskiipeilijä, kaulusvuokkokala, Oxypora-koralli, Tubastraea aurea -koralli, kyhmyhuulikala ja hai.

Kookoskiipeilijä voi tarkoittaa laitetta, joka helpottaa kookospalmuun kiipeämistä, taikka ihmistä tai apinaa, joka kiipeää kookospalmuun poimimaan kookospähkinöitä. Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä, jonka siemenen sisällä on kirkasta nestettä, jota kutsutaan kookosvedeksi tai -maidoksi. Siemen sisältää myös syötävän siemenvalkuaisen.

Kaulusvuokkokala (Amphiprion perideraion) on yksi vuokkokalojen lajeista. Nimi vuokkokala tulee siitä, että kala elää symbioosissa merivuokon kanssa. Kaulusvuokkokaloja on Pohjois-Australiasta Malaijien saaristoon ja Melanesiaan asti.

Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että korallitkin ovat eläimiä. Ne kuuluvat polttiaiseläimiin ja niitä on pehmytkoralleja, jotka muistuttavat sientä tai kasvia, ja kivikoralleja. Koralliriutat muodostuvat kivikorallien rakentamasta kalkkirungosta. Koralleilla on monia sukuja, joista suurten polyyppikivikorallien suku on nimeltään Oxypora. Sille tyypillistä on lehtimäisyys. Yksi suvuista on Tubastraea, josta voi suomeksi käyttää nimitystä aurinkokoralli, ja yksi sen lajeista on Tubastraea aurea. Koralliriutoilla ja niiden läheisyydessä elää useita eri kalalajeja.

Kyhmyhuulikala (Cheilinus undulatus) voi kasvaa jopa 2,3 metriä pitkäksi ja 190 kilogrammaa painavaksi, ja se pystyy vaihtamaan sukupuolensa naaraasta koiraaksi. Kyseessä on erittäin uhanalainen laji, joka elää keskisen ja läntisen Indopasifisen merialueen koralliriutoilla.

Eri hailajeja on yli 500. Hai on petokala ja valitettavasti aina välillä uutisista joutuu lukemaan, kuinka hai on hyökännyt ihmisen kimppuun. Suurin hailajeista on valashai, jolla on pituutta jopa 20 metriä, kun taas pienimmät hait ovat kooltaan vain 30-senttimetrisiä.

Toisen pienoisarkin postimerkeissä on kuvattuna Oxypora-koralli, yksi koralliriutan asukkaista, sysiviirikala, kivisaari, merikurkku punaista sientä muistuttavalla korallilla ja kotkarausku. Pienoisarkin oikeassa reunassa on kuva paholaisrauskusta. Koralleista on jo kerrottu ylempänä tekstissä.

Indopasifiselta merialueelta kotoisin oleva sysiviirikala (Heniochus diphreutes) voi kasvaa 25 senttimetriä pitkäksi. Luonnossa se syö eläinplanktonia ja elää parvissa 40-50 metrin, välillä jopa 200 metrin, syvyydessä.

Kivisaaret ovat tyypillisiä Palaulle, koska ainakin siihen kuuluvat Chelbachebsaaret ovat vulkaanista alkuperää olevia kalkkikivisaaria. Chelbachebsaarista on kerrottu tarkemmin tämän blogin tekstissä 3. elokuuta 2024.

Merikurkku, joka tunnetaan myös merimakkarana (Holothuroidea), on selkärangaton eläin. Merikurkut syövät enimmäkseen kasviplanktonia läheltä merenpohjaa. Eri lajeja on noin 1400 ja niistä suurin osa elää trooppisilla koralliriutoilla.

Rauskut (Batomorphi) kuuluvat rustokaloihin. Rauskuille tyypillistä on ruumiin alapinnalla olevat suu ja kidusaukot. Tyypillistä on myös se, että ne makaavat pohjaliejussa saalista vaaniessaan. Kotkarauskut (Myliobatidae) elävät trooppisissa valtamerissä ja niiden rintaevät voivat olla peräti 2,5 metriä leveät. Rauskulajeista suurin on paholaisrausku (Mobula birostris), sillä se voi kasvaa yli yhdeksän metriä pitkäksi ja painoa voi olla 3000 kilogrammaa. Nimestään ja koostaan huolimatta paholaisrausku on rauhallinen laji.

Lähteet:

Korkeasaaren eläintarhan säätiö sr: https://www.korkeasaari.fi -sivusto > Eläimet > Korallit (15.9.2024)

UNESCO World Heritage Centre: https://whc.unesco.org -sivusto > The List > World Heritage List > Rock Islands Southern Lagoon (30.7.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Oxypora, Pink skunk clownfish ja Tubastraea (15.9.2024) sekä artikkeli Rock Islands (30.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Hait, Kookospähkinä, Kotkarauskut, Kyhmyhuulikala, Merimakkarat, Paholaisrausku, Rauskut, Sysiviirikala ja Vuokkokalat (15.9.2024) sekä artikkeli Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Aasiassa ja Oseaniassa (4.7.2024)

Grönlannin elokuun 2024 postimerkkijulkaisuissa koiravaljakkorekiä, katutaidetta, uusi yleismerkki, KGH/KNI ja Tusaannga

Grönlannin posti julkaisi elokuussa 2024 viisi postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

Kaksi postimerkkiä grönlantilaisista koiravaljakkoreistä aloittavat uuden postimerkkisarjan. Merkit ilmestyivät 30. elokuuta. Grönlantilaiset ovat käyttäneet koiravaljakkorekiä jo yli 4000 vuotta; aikoinaan kyseessä oli ainoa kulkuneuvo, jolla grönlantilaiset pääsivät metsästämään vuorille tai jäälle.

Grönlannissa koiravaljakkorekiä on kolmea eri päätyyppiä: pohjoinen, länsi ja itä. Nyt julkaistuissa merkeissä on Länsi-Grönlannin päätyyppi. Postimerkit on suunnitellut vuonna 1970 syntynyt ja Narsaqissa Etelä-Grönlannissa varttunut Konrad Nuka Godtfredsen.

Myös katutaide sai kaksi postimerkkiä 30. elokuuta. Kyseessä on postimerkkisarjan neljäs osa. Australiassa syntynyt Guido van Helten on tehnyt Nuukiin suuren seinämaalauksen, joka on toisen merkin aiheena. Maalaus pohjautuu valokuvaaja W. Thalbitzerin vuonna 1906 ottamaan valokuvaan hylkeenpyytäjästä. Toisessa merkissä on osa islantilaisen taiteilijan ja muusikon Gudmundur R. Ludvikssonin seinämaalauksesta Viimeinen illallinen. Teosta voi ihastella Etelä-Grönlannissa Narsarsuaqin lentokentällä.

30. elokuuta julkaistun uuden yleismerkin aiheena on Grönlannin vaakuna, jossa on kuvattuna jääkarhu. Vaakunan on suunnitellut Kristoffer Gudbrand ja yleismerkki on Bertil Skov Jørgensenin käsialaa. Samaan aikaan ilmestyi postimerkkivihko, jossa on jääkarhuja grönlantilaisissa postimerkeissä. Sen graafisesta suunnittelusta on vastannut Ella Clausen.

KGH/KNI täytti tänä vuonna 250 vuotta ja sen kunniaksi yritykselle omistettiin postimerkki 30. elokuuta. KGH tarkoittaa kuninkaallista Grönlannin kauppaosastoa, jonka osana Grönlannin postilaitos oli pitkään. Myöhemmin yrityksen nimeksi vaihtui KNI (Kalaallit Niuerfiat). Postimerkin on suunnitellut Maria Panínguak’ Kjærulff Nuukista.

Viimeinen elokuun 30. päivän julkaisuista on lisämaksullinen postimerkki, jolla avustetaan Tusaanngaa. Kyseessä on ainoa Grönlannissa nimenomaan lasten ja nuorten auttamiseen keskittyvä neuvontapalvelu. Sekä puhelin- että verkkopalvelu ovat toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Kristine Spore Kreutzmannin suunnittelema merkki ilmestyi myös pienoisarkissa.

Lähde:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 3/2024

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Suomen rautatiemerkit: Riihimäen–Lopen rautatie ja sen merkit

Riihimäen–Lopen rautatie oli yksi Suomen kapearaiteisista rautateistä. Rautatien katsotaan olevan kapearaiteinen silloin kun sen raideleveys on alle 1435 millimetriä. Riihimäen–Lopen rautatien raideleveys oli 600 millimetriä ja pituutta sillä oli 14,4 kilometriä. Alkusysäys radalle tapahtui vuonna 1906, kun loppilainen tehtailija H. G. Paloheimo päätti rakennuttaa Kesijärven rannasta Riihimäen asemalle kulkevan hevosrautatien.

Riihimäen–Lopen rautatie valmistui syksyllä 1907. Vuonna 1909 (tarkalleen ottaen 22. maaliskuuta) rata sai luvan yleiselle liikenteelle Riihimäen aseman ja Santamäen kartanon välille. Santamäen ja päätepysäkkien lisäksi liikennepaikkoja ovat olleet ainakin Kulmala, Lasitehdas, Riutta, Kormu ja Launonen sekä miehittämättömät pysäkit Huhtimo ja Leppälä.

25 pennin ruskea merkki.

Höyryveturivetoinen radasta tuli vuonna 1911 ja kolme vuotta myöhemmin se yhtiöitettiin. Yhtiön nimenä oli Riihimäen - Lopen Rautatie Oy. Matkustajaliikenne toimi vuoteen 1949 saakka ja tavaraliikenne vuoteen 1952 saakka, jolloin radan purkaminen aloitettiin. Paloheimon kuljetuksia oli kuitenkin radalla vielä vuoteen 1954 asti.

Vanhoista aikatauluista käy ilmi, että vuoden 1912 lopulla matka Riihimäeltä Launosiin kesti noin 50 minuuttia. 20 vuotta myöhemmin eli vuoden 1932 lopulla matka jatkui vielä Launosista Kesijärvelle ja kokonaismatka-aika oli sekajunilla noin tunti ja moottorivaunuilla noin 45 minuuttia.

Riihimäen–Lopen rautatien vetokalustona on ollut seitsemän höyryveturia, yksi moottoriveturi, neljä moottorivaunua ja yksi moottoriresiina. Höyryvetureista neljä valmisti Tampella, kahden valmistaja oli Hanomag ja yhden valmisti Tubize. Vaunuina on ollut matkustajavaunuja, umpitavaravaunuja, turvevaunuja ja avotavaravaunuja.

Rautatiemerkkejä tunnetaan seitsemän erilaista

Yhden markan ruskeankarmiini merkki.

Vuosina 1910–1922 painettuja Riihimäen–Lopen rautatien merkkejä on seitsemän erilaista. 25 pennin vihreästä merkistä tunnetaan kaksi eri hammastetta ja pystysuoraan hammastamaton merkki. 25 pennin ruskeaa merkkiä on vain yhdellä hammasteella. Yksi hammaste tunnetaan myös 25 pennin vihreästä päällepainamamerkistä, jossa on violetti 35 pennin päällepainama.

50 pennin ruskeanoranssista rautatiemerkistä tunnetaan yksi hammaste. Sen sijaan yhden markan ruskeankarmiinia merkkiä on kahdella eri hammasteella sekä hammastamattomana oikeasta reunasta ja hammastamattomana.

1,25 markan sininen merkki.

Kaksi muuta Riihimäen–Lopen rautatien merkkiä ovat 1,25 markkaa sininen ja kaksi markkaa vihreä. Kumpaakin on tavattu vain yhdellä hammasteella.

Rautatiemerkkien painopaikkana on ollut ilmeisesti helsinkiläinen Öflund & Pettersson. Painomenetelmänä on ollut kivipaino, jota kutsutaan myös litografiaksi. Kemiallinen prosessi muodostaa kuvan painettavalle pinnalle. Kivipainonimitys tulee laatasta, joka on yleensä tasaiseksi hiottua kalkkikiveä, mutta jonka pinta on karhennettu.

Lähteet:

Matti Bergström, Erkki Einola ja Olavi Kilpiö (toimittajat): Kapeat kiskot – Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet; Jokioisten Museorautatie, Rautatiemuseo ja Veturimuseo; Forssa 1993

Kaj Hellman ja Björn-Eric Saarinen: Suomen rautatiepakettimerkit – The Railway Parcel Stamps of Finland, Oy Kaj Hellman Ltd, Lahti 1993

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Kapearaiteinen rautatie, Litografia ja Riihimäen–Lopen rautatie (8.9.2024)

Ehiöpostikortti Togon Agomé-Palimésta Saksaan vuonna 1911

Togo on Länsi-Afrikassa sijaitseva tasavalta. Maan väkiluku on noin 8,5 miljoonaa. Togon rajanaapurina pohjoisessa on Burkina Faso, lännessä Ghana ja idässä Benin. Alun perin alue, joka on Togon lisäksi nykyistä Beniniä, Ghanaa ja Nigeriaa, tunnettiin Orjarannikkona. Togomaan protektoraatti perustettiin vuonna 1884 saksalaisten toimesta.

Maan ensimmäiset postimerkit ovat Togomaan protektoraatin ajalta. Vuonna 1897 ilmestyi neljä saksalaista postimerkkiä Togo-päällepainamalla. Vuonna 1898 julkaistiin viides päällepainamamerkki ja vuonna 1899 kuudes päällepainamamerkki. Vuonna 1900 julkaistiin ensimmäiset postimerkit, joissa maan nimi oli painettu itse merkkiin.

Togosta ja sen postimerkeistä voit lukea tarkemmin tämän blogin tekstistä 3. heinäkuuta 2024.

Togomaan protektoraatti eli Saksan Togo on julkaissut myös ehiöpostikortteja; ainakin kuvassa olevan viiden pfennigin kortin, joka on leimattu Agomé-Paliméssa vuonna 1911. Se on osoitettu Oberschöneweideen Saksaan. Siitä ei ole kuitenkaan varmuutta, onko ehiökortti koskaan oikeasti kulkenut, koska kortin takana ei ole kirjoitusta eikä saksalaista postileimaa.

Palimén kaupunki, jossa asuu noin 101 000 ihmistä, sijaitsee Etelä-Togossa lähellä Ghanan rajaa. Kaupunki on aiemmin tunnettu nimellä Kpalimé ja sitä ennen se tunnettiin Agomé-Kpaliména tai Agomé-Paliména, kuten postileimassa lukee.

Lähteet:

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Übersee 2019 – Band 5.2: Westafrika (H-Z), 40. Auflage

Smithsonian National Postal Museum: https://postalmuseum.si.edu -sivusto > Exhibitions > Virtual Exhibitions > International Philately > Togo (2.7.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Kpalimé (7.9.2024) ja Postage stamps and postal history of Togo (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Orjarannikko (1.7.2024 ja 2.7.2024), Palimé (7.9.2024) ja Togo (1.7.2024 ja 2.7.2024)

Uusissa postimerkeissä trendaavia harrastuksia, hehkuvia auringonnousuja ja suomalaisia kansallismaisemia

Posti julkaisee keskiviikkona 11. syyskuuta kolme uutta postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä 14 erilaista postimerkkiä. ”Syyskuun postimerkeissä esitellään nykyajan harrastuksia ja ihastellaan aamuauringon ensimmäisiä säteitä. Lisäksi suositusta Kansallismaisemia-rullapostimerkkisarjasta julkaistaan toinen osa”. kertoo postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta vastaava Design Manager Tommi Kantola Postista.

Harrastukset elävät ajassa

Vapaa-ajan harrastukset rentouttavat, haastavat ja tuottavat mielihyvää. Klaus Welpin suunnittelemissa syyskuun merkeissä esitellään viisi uudempaa harrastusta, jotka kasvattavat suosiotaan. Postimerkkien aiheina ovat frisbeegolf, kansallispuistoretkeily, keppihevosharrastus, seinäkiipeily ja postcrossing.

Klaus Welpin lempiharrastuksia on rumpujen soiton ja puurakentamisen ohella vaellus. ”Pyrimme veljeni kanssa tekemään kerran vuodessa vähintään yhden, edes lyhyenkin, vaelluksen vaikka johonkin etelän kansallispuistoon. Esimerkiksi Repoveden kansallispuistoa on tullut koluttua kävellen ja kanootillakin lukuisia kertoja”.

Nykyajan harrastuksia on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Auringonnousu saa ympäristön hehkumaan

Jukka Risikko on valokuvannut postimerkit, joissa hehkuvat aamun ensimmäiset auringonsäteet. Merkkien kuvissa nähdään tupasvilloja nevan laidassa Lapuan Alajoella ja järvenrantamaisema Isonkyrön Orisbergissä. Merkkien graafisen suunnittelun on tehnyt Stiina Hovi.

Auringonvalolla on Risikon valokuvissa tärkeä rooli. ”Auringonnousun hetkinä valo on tavallisesti kauneimmillaan, koska se ei ole vielä liian voimakasta. Tällöin luonnon värit ja muodot tulevat esiin paremmin kuin kirkkaassa päivänvalossa. Tuttu paikka voi näyttää erityisen kauniilta hienossa valossa. Auringonvalo on lisäksi aina erilaista ja sääolosuhteet, kuten usva, sumu tai pilvet, tuovat siihen oman sävynsä”, Risikko kertoo.

Auringon hehku on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista ulkomaan ikimerkkiä.

Rullapostimerkeissä seitsemän uutta kansallismaisemaa

Suositusta Kansallismaisemia-rullapostimerkkisarjasta julkaistaan toinen osa. Stiina Hovin suunnittelemissa merkeissä esitellään sekä luonnonmaisemia että kaupunkikuvia. Merkkien aiheina ovat Vanha Porvoo, Punkaharju, Aurajokilaakso, Aavasaksa, Hailuoto, Utsjokilaakso ja Vanajaveden laakso.

Kansallismaisemat toimivat Hovin mielestä hienosti juuri rullapostimerkeissä. ”Maisemakuvat ikään kuin aukeavat käyttäjälle laatikosta tullessaan, ja uusi maisema on aina iloinen yllätys. Jokaiselle löytyy oma lempimaisemansa. Itse rakastan monia erilaisia maisemia, mutta jonkinlaisen vesielementin mukanaolo liikauttaa erityisesti”, Hovi sanoo.

Kansallismaisemia II ilmestyy sadan merkin rullassa, jossa on seitsemän erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Tervetuloa ensipäiväntapahtumaan Helsingin pääpostissa 11.9. kello 13-16

Syyskuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäiväntapahtuma järjestetään keskiviikkona 11. syyskuuta kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita. Siellä saat lähetyksiin myös ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat ovat paikalla signeeraamassa töitään kello 13-15. Tervetuloa mukaan!

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 6.9.2024

Yhdysvaltojen vihreä kahden sentin ehiökuori Bostonista 13.2.1896 Kanadaan

Kuvassa on Yhdysvaltojen vihreä kahden sentin ehiökuori, joka on lähetetty Bostonista 13. helmikuuta 1896 Torontoon Kanadaan. Lähetys on saapunut Torontoon seuraavana päivänä eli 14. helmikuuta 1896. Bostonin kaupunki sijaitsee Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvaltojen itärannikolla. Nykyään noin 700 000 asukkaan kaupunki perustettiin vuonna 1630 Englannista tulleiden puritaanisiirtolaisten toimesta. Maan vanhin yliopisto Harvard on Bostonin esikaupungissa Cambridgessä.

Kuoren vasempaan reunaan on painettu kehotus palauttaa lähetys sen lähettäjälle, jos vastaanottajaa ei ole tavoitettu viiteen päivään. Lähettäjänä on ollut yritys nimeltä Gurney Heater Man’f’g Co. Se valmisti ainakin 1800-luvun lopussa muun muassa lämminvesivaraajia, höyrykattiloita ja lämpöpattereita. Vastaanottajana on ollut yritys nimeltä Gurney Foundry Co. Ontarion provinssin pääkaupunki Toronto on nykyisellä asukasluvullaan (noin 2,7 miljoonaa) Kanadan suurin kaupunki. Toronton asukasluku on kehittynyt 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkupuolelle siten, että asukkaita oli vuonna 1885 noin 100 000 ja vuonna 1934 yli 600 000.

Tämä ehiömalli oli käytössä vuodesta 1886 vuoteen 1898. The United Postal Stationery Society -yhdistyksen (UPSS) mukaan kyse on Plimpton & Morgan ja Purcell -julkaisuista. Kuori on 171 millimetriä leveä ja 95 millimetriä korkea. UPSS:n mukaan kyseisestä kuorikoosta (leveyden ollessa 171 tai 173 millimetriä) tunnetaan 1800-luvulta viisi erilaista taustavarianttia. Arvomerkinnässä on George Washingtonin sivuprofiili. Washington (1732–1799) toimi Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1789–1797.

Yhdysvaltojen ehiöistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua The United Postal Stationery Society -yhdistyksen verkkosivuihin osoitteessa https://upss.org.

Lähteet:

The United Postal Stationery Society, Inc.: Catalog of the 19th Century Stamped Envelopes, Lettersheets, and Wrappers of the United States; Knifes (Third Edition Version C; August, 2015) ja Regular Issue Die Identifier (Fourth Edition; September, 2018) (https://www.upss.org -sivusto, 26.12.2023)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Boston (1.9.2024), George Washington (11.8.2024) ja Toronto (1.9.2024)