Latvialainen Punaisen Ristin postimerkkisarja vuodelta 1920 painettiin setelipaperille

Latviassa julkaistiin vuonna 1920 Punaisen Ristin lisämaksullinen postimerkkisarja. Erikoisen sarjasta tekee, että se painettiin setelipaperille. Merkkejä on sekä hammastettuina että hammastamattomina.

Sarjassa on neljä postimerkkiä: 20 kopeekkaa + 10 kopeekkaa, 40 kopeekkaa + 15 kopeekkaa, 50 kopeekkaa + 20 kopeekkaa ja 1 rupla + 30 kopeekkaa. Merkkien AFA-numerot ovat 54-57.

Latvian Punainen Risti (latviaksi Latvijas Sarkanais Krusts) perustettiin Riiassa 20. marraskuuta 1918 eli vain kaksi päivää Latvian ensimmäisen itsenäisyyspäivän jälkeen. Suomen Punainen Risti perustettiin puolestaan niinkin varhain kuin 7. toukokuuta 1877. Alkuaikoinansa järjestö huolehti Latviassa ensimmäisen maailmansodan pakolaisista ja sotavangeista.

Latvian Punainen Risti operoi vuoden 1919 alussa sairaaloita Jelgavassa, Liepājassa, Valkassa ja Rūjienassa. Vuoden 1919 loppupuoliskolla sairaalaverkko laajeni siten, että sairaalat olivat myös Riiassa, Pļaviņasissa, Smiltenessä ja Gulbenessa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike tunnusti Latvian Punaisen Ristin vuonna 1923.

Lähteet:

AFA-forlaget: AFA Østeuropa Frimærkekatalog 2007 – Bind 1, A-P; 2006

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkeli Latvian Red Cross (14.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Suomen Punainen Risti (14.12.2025)

Ahvenanmaan kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29.12.2025

Ahvenanmaalta lähetettävien kirjeiden ja postikorttien postimaksut muuttuvat 29. joulukuuta 2025. Edellisen kerran postimaksut muuttuivat 1. toukokuuta 2025.

Ahvenanmaan sisäisille lähetyksille on oma postitaksansa ja Ahvenanmaalta muualle Suomeen lähetettäville lähetyksille on oma postitaksansa. Ulkomaille lähetettäville kirjeille ja postikorteille on kaksi taksaa: Eurooppaan meneville lähetyksille ja Euroopan ulkopuolelle meneville lähetyksille. Ahvenanmaan sisäisen postin sekä ulkomaiden osalta postimaksuun vaikuttaa myös se, onko kyseessä Priority- vai Economy-kirje tai -postikortti.

Yllä olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 29.12.2025 alkaen. Alla olevassa taulukossa ovat kirjeiden ja postikorttien postimaksut 1.5.2025–28.12.2025.

Postimerkit, joissa ei ole maksuarvoa, ovat maksuarvoltaan 29.12.2025 alkaen: Lokalpost (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Ahvenanmaalla) 3,50 euroa, Inrikes (Priority-postikortti tai korkeintaan 50 grammaa painava Priority-kirje Manner-Suomeen) 3,80 euroa, Europa (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje Eurooppaan) 4,20 euroa, Världen (Priority-postikortti tai korkeintaan 20 grammaa painava Priority-kirje muihin maihin) 4,20 euroa, 1 klass 3,50 euroa, 2 klass 2,90 euroa sekä Julpost 1,70 euroa.

Lähde:

Åland Post Ab: https://alandstamps.com/fi -sivusto > Tietoa meistä > Postimaksut > Ahvenanmaan postimaksut 29.12.2025 alkaen löydät täältä (13.12.2025)

Näin aihemerkkejä myytiin ennen vanhaan

Kuvista näkee sen, kuinka aihepostimerkkejä myytiin postimerkkiliikkeissä ennen vanhaan. Merkit laitettiin kartonki- tai vastaavalle alustalle ja suljettiin sitten tiukasti läpinäkyvän muovin sisään esimerkiksi nitomalla. Nykyään aihemerkkejä myydään joko isompina pakkauksina (esimerkiksi 50, 100 tai 200 merkkiä pussissa) tai sarjoina siten, että sarja on laitettu säiliökortille tai postimerkkikauppias ottaa sarjan pinseteillä säiliökirjan sivulta.

Ennen vanhaan myytävät aihemerkit suljettiin tiukasti läpinäkyvän muovin sisään esimerkiksi nitomalla. Kuvassa kukka-aiheisia postimerkkejä eri puolilta maailmaa. Ylärivissä vasemmalta merkit Romaniasta, Ruandasta, DDR:stä (Itä-Saksa), Puolasta ja Lounais-Afrikasta. Alarivissä vasemmalta merkit DDR:stä, Ruandasta, Lounais-Afrikasta, Sveitsistä ja Hongkongista.

Kuvissa olevissa pakkauksissa merkit ovat kukka-aiheisia postimerkkejä. Kukka-aiheinen filatelia on erinomainen keräilykohde kaikille luonnosta ja kasvillisuudesta kiinnostuneille, erityisesti kaikille kotipuutarhureille ja myös viherrakentamisen ammattilaisille. Kukka-aiheisia merkkejä on julkaistu paljon ja niitä on helppo löytää mm. postimerkkikauppiailta, joten aihe sopii erinomaisesti myös nuorisofilatelisteille.

Kuvassa olevassa aihemerkkipakkauksessa postimerkit on sijoitettu mustalle liuskalle ja alustalle on kirjoitettu kirjoituskoneella tieto pakkauksen sisällöstä. Pakkaus sisältää kokonaisen sarjan Tšekkoslovakian kukka-aiheisia postimerkkejä vuodelta 1960. Ajan saatossa merkit ovat lähteneet ”vaeltamaan” pakkauksessa.

Hämeenlinna-postikortteja: Aulangon paviljonki vuosilta 1902 ja 1913

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Kummassakin postikortissa on kuvattuna yksi Aulangon paviljongeista – kyseistä paviljonkia ei ole enää olemassa. Kuvista näkee myös, miksi paviljonki on päätetty aikoinaan rakentaa; maisema on nimittäin mitä hienoin.

Ylempi postikortti on leimattu Hämeenlinnassa 15. heinäkuuta 1913. Vastaanottajana on ollut neiti Aili Ahlstedt Kangasniemeltä. Kortti on saapunut Mikkeliin 16. heinäkuuta 1913.

Alempi postikortti on päivätty 26. helmikuuta 1902. Vastaanottajana on ollut neiti Vieno Sundelin Riihimäeltä. Kortti on kulkenut nyrkkipostissa; nyrkkiposti tarkoittaa, että lähetys on kulkenut ilman postimerkkiä siten, että lähettäjä on itse toimittanut lähetyksen vastaanottajan postilaatikkoon/-luukkuun tai suoraan vastaanottajalle. Kortin on kustantanut Hämeenlinnan Uusi Kirjakauppa.

Aulangosta löytää lisää tietoa muun muassa osoitteista www.aulanko.fi ja www.aulangontornikahvila.fi. Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Aulangolla yhdistyvät historia ja nykypäivä

Jos Hämeenlinna tunnetaan Hämeen linnasta, niin se tunnetaan vähintään yhtä hyvin myös Aulangosta. Aulanko on Hämeenlinnan 14. kaupunginosa, josta löytyy tänä päivänä esimerkiksi kylpylähotelli, Katajiston kartano, kiipeilypuisto, golfkenttä, tenniskentät ja näkötorni.

Toki monella niistä on pitkä historia, kuten Aulangon näkötornilla, joka valmistui vuonna 1907. Näkötornin huipulta pääsee ottamaan valokuvia yhdestä Suomen kansallismaisemasta; tornissa vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää. Golfkenttä (Aulangon Hugo) on puolestaan otettu käyttöön vuonna 1940 ja se on yksi maamme vanhimmista golfkentistä.

Katajiston kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse, sillä tilan omistajista on tietoa vuodesta 1539 alkaen. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Kun kartanon historiassa edetään vuoteen 1886, päästään henkilöön, jonka merkitys Aulagolle on ollut hyvin keskeinen. Nimittäin vuonna 1886 Katajiston osti Hugo Standertskjöld 80 000 markalla – hän yhdisti kartanon viereiseen vuonna 1883 ostamaansa Karlbergin kartanoon ja alkoi kutsua kokonaisuutta Aulanko-nimellä.

Standertskjöldiä (1844–1931) kutsutaankin Aulangon rakennuttajaksi. Hänen johdollaan muun muassa uudistettiin kartanonpuisto ja rakennettiin puistometsä. Vuonna 1926 oli Standertskjöldin viimeinen kesä Aulangolla; samana vuonna hän myi Karlbergin kartanon sivutiloineen Hämeenlinnan kaupungille.

Aulangon puistometsästä tuli luonnonsuojelualue vuonna 1930. 1960-luvulla alueen omistus siirtyi kaupungilta valtiolle. Vierailijoita luonnonsuojelualueella on vuosittain noin 400 000.

Yksi osa Aulangon historiaa on sen hotelli, jonka nykyinen funktionalististyylinen päärakennus valmistui vuonna 1938. Kylpylä hotellin läheisyyteen valmistui vuonna 2006. Aulangolla ja sen hotellilla on paikkansa myös elokuvahistoriassa, sillä elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock majoittui hotellissa vuonna 1968 etsiessään kuvauspaikkoja The Short Night -elokuvahanketta varten. Aulangolla on kuvattu elokuvat Kesäillan valssi, Kipparikvartetti, Pähkähullu Suomi, Iso vaalee sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Standertskjöld rakennutti näköalapaviljonkeja

Aulangonvuoren laki oli suosittu retkikohde, koska näköala sieltä oli mitä mainioin. Standertskjöldin toimesta Aulangonvuoren laelle rakennettiin uusi tie 1880-luvulla. Hän päätti rakennuttaa sinne myös kaksi näköalapaviljonkia, joista postikorttien kuvissa oleva paviljonki oli käytössä 1930-luvulle saakka; toinen paviljonki oli purettu jo aiemmin.

Lähteet:

Aulanko Golf: https://aulankogolf.fi -sivusto > Hugo (6.12.2025)

Kirjastot.fi; Digi – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa: https://digi.kirjastot.fi -sivusto > Aulangon paviljonki -haku > Aineisto Aulangon paviljonki (6.12.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Aulanko, Hugo Standertskjöld ja Katajiston kartano (1.5.2025)

Thurn und Taxis -kohde Alzeystä Kaiserslauterniin vuodelta 1852

Kuvissa on postilähetys, joka on lähetetty Alzeystä (postileimassa ALZEI) 26. toukokuuta 1852 Kaiserslauterniin, jonne lähetys on saapunut 27. toukokuuta 1852.

Postimaksu on maksettu Thurn und Taxisin kolmen kreuzerin postimerkillä. Merkin Michel-numero on 8 ja sitä painettiin 2 007 500 kappaletta. Saksassa Thurn und Taxis oli yksityinen postipalvelu vuosina 1806–1867. Yrityksen pääkonttori sijaitsi Regensburgissa vuoteen 1810 saakka, minkä jälkeen se muutti Frankfurt am Mainiin. Sopimus yrityksen myymisestä Preussin kuningaskunnalle allekirjoitettiin ja ratifioitiin 28. tammikuuta 1867 – postijärjestelmän hallinta luovutettiin kuitenkin vähän myöhemmin, tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta 1867. Thurn und Taxis julkaisi 54 erilaista postimerkkiä vuosien 1852–1867 aikana.

Alzey on vajaan 20 000 asukkaan kaupunki Rheinland-Pfalzin osavaltiossa Saksassa. Myös Kaiserslauternin kaupunki sijaitsee samassa osavaltiossa. Sen asukasluku on vähän alle sata tuhatta. Rheinland-Pfalzin osavaltio sijaitsee Lounais-Saksassa ja osavaltiossa asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Alzeyn ja Kaiserslauternin välinen etäisyys on vähän yli 40 kilometriä.

Lähteet:

Google: https://www.google.fi > Haku Etäisyys Alzey Kaiserslautern (27.11.2025)

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Deutschland-Spezial-Katalog 1992

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Alzey (27.11.2025) sekä Postage stamps and postal history of Germany, Thurn und Taxis ja Thurn-und-Taxis Post (18.4.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Alzey, Kaiserslautern ja Rheinland-Pfalz (27.11.2025) sekä Frankfurtin vapaakaupunki ja Thurn und Taxis (18.4.2025)

Postimerkkeilijä Keräilee: Boren ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkalaukkuetiketit

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Bore oli varustamo, joka perustettiin vuonna 1897 Turussa Ångfartygs Ab Bore -nimellä. Yritys rekisteröitiin 14. tammikuuta 1898. Se liikennöi Turun ja Tukholman välillä matkustajalaivoilla. Boren ensimmäinen alus oli s/s Bore, joka aloitti ympärivuotisen liikennöinnin tammikuussa 1898. Höyrylaivaliikenne loppui vuonna 1977 ja yritystoiminta 5. tammikuuta 1979, kun Bore fuusioitui Rettig-konserniin. Tänä päivänä on olemassa osa Spliethoff-yhtiötä oleva suomalainen varustamo Bore Ltd.

Vuonna 1883 kapteeni Lars Krogius perusti Finska Ångfartygs Aktiebolaget -nimisen varustamon, joka liikennöi aluksi höyrylaivoilla Suomen ja Englannin välillä. Vuonna 1904 alkoi liikennöinti Turusta Tukholmaan yhteistyössä Boren kanssa. Vuonna 1929 yrityksellä oli jo 44 laivaa ja kymmenen vuotta myöhemmin 11 laivaa enemmän. Varustamon nimeksi muuttui vuonna 1937 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö – Finska Ångfartygs Aktiebolaget. Yrityksen nimeksi tuli Effoa vuonna 1976. Itsenäinen toiminta päättyi vuonna 1990.

Borea ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiötä yhdistää lisäksi se, että ne yhdessä ruotsalaisen Stockholms Rederi AB Svea -varustamon kanssa solmivat vuonna 1918 yhteisliikennesopimuksen. Niiden yhteistyön tuloksena syntyi vuonna 1957 yhteisyritys nimeltään Oy Siljavarustamo – Ab Siljarederiet; myöhemmin siitä tuli Silja Line ja nykyään varustamo tunnetaan Tallink Siljana.

Lähteet:

Turun Matkustajahöyrylaivat (Lasse Sjöström): https://www.turkusteamers.com -sivusto > Oheistietoa > Höyrylaivavarustamoita > Bore (30.11.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Bore (varustamo), Effoa, Stockholms Rederi Svea ja Tallink Silja (30.11.2025)

Hämeenlinna-postikortteja: Kutomokoulu vuodelta 1909 ja lääninhallitus vuodelta 1910

Mistä innostus kerätä Hämeenlinna-kortteja? Siitä, että Hämeenlinna on syntymäkaupunkini, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Myös siitä, että Hämeenlinnan kaupunki on nykyinen työnantajani. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Ylemmässä postikortissa on kuvattuna Hämeenlinnan kutomokoulu. Kortti on päivätty Hämeenlinnassa 2. marraskuuta 1909 ja leimattu junan postivaunussa numero 6 2. marraskuuta 1909. Vastaanottajana on ollut neiti Hilja Saarinen Helsingistä. Helsinkiin kortti on saapunut samana päivänä. Koska postimerkki on puuttunut, on kortille lyöty lunastamista tarkoittava neliskulmainen T-leima. Postikortin on kustantanut Enok Rytkönen.

Alemmassa postikortissa on kuvattuna lääninhallituksen talo Hämeenlinnan torin laidalla. Kortti on päivätty Hämeenlinnassa 26. maaliskuuta 1910 ja leimattu Hämeenlinnassa 26. maaliskuuta 1910. Vastaanottajana on ollut neiti Jenny Koistinen Oulusta. Postikortin on kustantanut Enok Rytkönen.

Enok Rytkönen (1874–1960) oli kirjakauppias ja valokuvaaja; lisäksi hän teki ja käänsi lasten kuvakirjoja. Rytkönen piti Hämeenlinnassa kirjakauppaa vuodesta 1900 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hänen nimensä tulee usein esille Hämeenlinna-korttien yhteydessä myös siksi, että hän valokuvasi maisemia ja ihmisiä Hämeenlinnan seudulla 1900-luvun alkupuoliskolla. 1920- ja 1930-luvuilla Enok Rytkönen työskenteli lisäksi lehtikuvaajana.

Hämeenlinnan historiaan kannattaa tutustua Muistojen Hämeenlinna -sivustolla osoitteessa https://muistojenhml.fi. Hämeenlinnan kaupungin kotisivut löytyvät osoitteesta www.hameenlinna.fi.

Kutomokoulu toimi osoitteessa Palokunnankatu 9

Fredrika Wetterhoffin työkoulu eli kutomokoulu toimi osoitteessa Palokunnankatu 9. Kutomokoulun toiminta kyseisessä osoitteessa alkoi vuonna 1890, jolloin se oli tiloissa vuokralaisena, mutta Fredrika Wetterhoff osti talon kolme vuotta myöhemmin. Työkoulu kuitenkin perustettiin jo vuonna 1885, jolloin se toimi Rouvasväen yhdistyksen tiloissa.

Kutomokoulussa opetettiin neulomista, virkkaus- ja olkitöitä, liinavaatteiden ompelua, puunveistoa, geometrista piirustusta sekä kankaankudontaa. Vuonna 1890 alkoi kudonnanopettajien kouluttaminen – vuonna 1911 käynnistyi kotiteollisuusopettajien pedagoginen koulutus. Koulun nimi on vaihdellut, vuonna 1962 sen nimeksi tuli Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto. 1990-luvulla koulu liitettiin osaksi Hämeen ammattikorkeakoulua.

Fredrika Wetterhoff (1844–1905) oli pedagogi, joka muistetaan erityisesti hänen nimeään kantaneesta koulusta. Ulkomailla hän opiskeli ensin Pariisissa ja sen jälkeen Tukholmassa, jossa hän keksi ajatuksen koulutuksen kehittämisestä kansannaisille – ajatus johti kutomokoulun perustamiseen.

Lääninhallituksen talo on keskeisellä paikalla torin laidalla

Hämeen lääninhallituksen talo valmistui vuonna 1834 ja sen suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel. Siipirakennus, jossa toimi aluksi maanmittauskonttori, valmistui vuonna 1846. Kun maanmittauskonttori sai uudisrakennuksen vuonna 1910, siipirakennus otettiin lääninhallituksen käyttöön.

Vanhan kivirakennuksen peruskorjaus, jossa edustustilat saivat takaisin historiallisen loistonsa, aloitettiin 1980-luvun lopulla. Samalla rakennettiin yhdyskäytävä uuden ja vanhan virastorakennuksen välille; uusi virastorakennus on vuodelta 1966, johon asti pihassa oli empiretyylinen ulkorakennus.

Lääninhallitus toimi osoitteessa Hallituskatu 16 vuoteen 2009 saakka. Hämeenlinna oli vuodet 1997–2009 Etelä-Suomen läänin pääkaupunki. Maaherrat perheineen asuivat kivirakennuksen yläkerrassa aina 1960-luvulle saakka. Vuosina 1831–1841 maaherrana toimi Johan Fredrik Stichaeus ja vuosina 1959–1972 Jorma Tuominen. Viimeinen maaherra oli Anneli Taina, vuodesta 2004 vuoteen 2009. Nykyään lääninhallituksen talo on Etelä-Suomen aluehallintoviraston käytössä.

Lähteet:

Häme-Wiki: https://www.hamewiki.fi -sivusto > Hämeen lääninhallitus (23.11.2025)

Vaskin verkkokirjasto: https://vaski.finna.fi -sivusto > Kutomokoulu Hämeenlinna -haku > Hämeenlinna – Kutomokoulu ja Wetterhoffin talo (Palokunnankatu 9) (23.11.2025)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Enok Rytkönen, Fredrika Wetterhoff, Hämeen lääninhallituksen talo ja Wetterhoffin kotiteollisuusopisto (23.11.2025)

Tampereen joululeimassa kansallismaisema

Tampereen joululeimakilpailun 2025 voittaja on tamperelainen graafikko Pertti Ollikka. Hän taituroi joululeimaan Tammerkosken kansallismaiseman oivaltavalla suunnittelulla. Jo perinteeksi muodostunut Tampereen joululeima valittiin jo kymmenennen kerran. Joululeiman saa museokeskus Vapriikista ja Tampereen Joulutorilta.

Pertti Ollikka kertoo Aamulehden haastattelussa miettineensä Postimuseon ja kansallismaiseman yhdistämistä ja siihen sopivaa tapaa. Joululeimaraadin mukaan Ollikan leima erottui selkeällä jouluisella ilmeellään ja Tampereen maisemalla.

Raatiin kuuluivat tänä vuonna filatelian asiantuntija Juha Valtonen Tampereen Filatelistiseurasta, Tampere-seuran toiminnanjohtaja Hanna-Liisa Onnela, tutkija Sanna Oikarinen Postimuseosta ja Jukka Manninen Aamulehdestä. Tampereen joululeimakilpailu järjestetään yhteistyössä Aamulehden Moron kanssa.

Leima lyödään joulupostiin kahdessa paikassa: perjantaina 28.11. ja 5.12. kello 12-16 museokeskus Vapriikin aulassa (28.11. on myös Senioriperjantai, jossa askarrellaan joulukortteja) sekä maanantaista keskiviikkoon 1.-3.12. kello 11-19 Tampereen Joulutorilla.

Tampereen joululeima on oheisleima, jonka voit hakea vaikka tyhjään korttiin. Leima ei ole siis virallinen päivämäärään sidottu Postin leima.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseon tiedote 24.11.2025

Grönlannin marraskuun 2025 postimerkkijulkaisuissa arkipäivän sankareita, kansainvälinen inuiittipäivä, tunturipöllöjä ja joulu

Grönlannin posti julkaisi marraskuussa 2025 neljä postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl.

7. marraskuuta ilmestyi kolmas osa postimerkkisarjasta, joka esittelee Grönlannin arkipäivän sankareita. Vuonna 1974 syntynyt Aviâja Egede Lynge on tutkijana keskittynyt siihen, kuinka historialliset ja sosiaaliset olosuhteet vaikuttavat Grönlannin lasten jokapäiväiseen elämään. Hän on työllään edistänyt lasten oikeuksia ja ollut huolehtimassa siitä, että lapsia kuullaan päätöksenteossa.

Toinen arkipäivän sankari on vuonna 1991 syntynyt Aima Jensen. Hän on työskennellyt pelastushelikoptereissa ja merivoimissa sekä osallistunut muutenkin erilaisiin arktisen alueen operaatioihin. Jensen on koulutettu lentäjä ja sukeltaja. Grönlantilaiset ja tanskalaiset ovat nähneet hänet televisiossa kahdessa eri dokumenttisarjassa. Postimerkit on suunnitellut taiteilija Lisbeth Karline.

Grönlannissa 7. marraskuuta on uusi liputuspäivä. Liputtamisella juhlistetaan vuodesta 2025 alkaen kansainvälistä inuiittipäivää. Inuiitit ovat arktisen alueen alkuperäiskansa ja heidän asuinalueensa ulottuu Sewardin niemimaalta Alaskan luoteisosista Grönlannin länsi- ja itärannikolle asti. Samana päivänä julkaistiin aiheesta postimerkki, joka on taiteilija Hari Kristoffersenin käsialaa; kyseessä on hänen ensimmäinen postimerkkityönsä.

Postimaksulipukkeet julkaistiin myös 7.11. Niissä on aiheena tunturipöllö. Valokuvaajina ovat olleet erikoistutkija Oliver Gilg sekä kokenut ornitologi ja valokuvaaja Adrian Aebischer.

Joulupostimerkit ilmestyivät 7. marraskuuta. Nikolaj Andersen Olsvigin suunnittelemissa merkeissä ollaan menossa joulujumalanpalvelukseen grönlantilaiseen puiseen kirkkoon ja perhe matkustaa koiravaljakkoreellä. Julkaisuun kuuluu lisäksi postimerkkivihko.

Lähteet:

Tusass Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 4/2025

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Inuitit (22.11.2025)

Kuvituksena olevat postimerkit:

Tusass Greenland Filatelia

Kokoelmaprojekti Suomen postimaksuista 1875–2001 – kokoelmaa päivitetty marraskuussa 2025

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogiin kootaan omalle sivulleen blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1875–2001. Kokoelman kerääminen alkoi loppuvuodesta 2025. Palaute muilta keräilijöiltä on tervetullutta – lähetä tällöin sähköpostia osoitteeseen postimerkkeilija(at)gmail.com. Kokoelmaa on päivitetty viimeksi marraskuussa 2025.

Kirjattu kirje Heinolasta 29. heinäkuuta 1911 Tampereelle, jonne kirje on saapunut 31. heinäkuuta 1911. Kirjaaminen kotimaassa 1.5.1898–3.10.1914 maksoi 0,20 markkaa. Kirje kotimaassa 15 grammaan saakka 1.1.1887–3.10.1914 maksoi 0,20 markkaa.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Painotuote Helsingistä 17. helmikuuta 1949 Tanskaan Kööpenhaminaan. Painotuote ulkomaille 50 grammaan saakka 1.7.1948–31.10.1949 maksoi 6,00 markkaa.

Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.

Kirjattu postipaketti (4 kilogrammaa) postiennakolla (2328 markkaa) Tampereelta 26. lokakuuta 1950 Kärppälään, jonne postipaketti on saapunut 27. lokakuuta 1950. 3-5 kilogrammaa painanut postipaketti kotimaassa 1.7.1950–31.12.1951 maksoi 55,00 markkaa. Kirjaaminen kotimaassa 1.7.1950–31.12.1951 maksoi 20,00 markkaa. Postiennakko kotimaassa 10 000 markkaan saakka 1.7.1950–31.12.1951 maksoi 18,00 markkaa.

Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.

Postikortti Kerimäeltä 19. maaliskuuta 1975 Helsinkiin. Postikortti kotimaassa 1.1.1975–31.12.1975 maksoi 0,60 markkaa.

Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982

Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985

Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)

Macao 2026 -maailmannäyttely kesä- ja heinäkuussa

Macaossa järjestetään kansainvälinen postimerkkinäyttely 26.6.-1.7.2026. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja sen laajuus on noin 1500 kehystä. Kauppiaita mahtuu paikalle noin 50. Macao 2026:n järjestävät yhteistyössä Macaon posti- ja telekommunikaatiovirasto sekä Macaon filateelinen yhdistys. Näyttelyn verkkosivut ovat osoitteessa www.macao2026.org.mo.

Lähde:

Macao 2026: https://www.macao2026.org.mo -sivusto (20.11.2025)

Hellmanin syyshuutokauppa oli menestys

Hellman Huutokaupat on vakiinnuttanut asemansa Pohjoismaiden johtavana keräilyhuutokauppana, jossa yhdistyvät perinteet, asiantuntemus ja moderni digitaalinen kaupankäynti. Kasvu osoittaa, että Hellman on onnistunut houkuttelemaan yhä laajempaa keräilijäjoukkoa – niin filatelian harrastajia kuin uusia, eri keräilynaloista kiinnostuneita ostajia.

Kasvua ja kansainvälistymistä

Hellmanin syksyisin ja keväisin pidettävät laatuhuutokaupat ovat odotettuja tapahtumia keräilijöiden keskuudessa.

Huutokaupan kallein kohde oli iso kuvioleimaerä, tulos 7400 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Pysyvältä vaikuttava trendi on Hellman Huutokauppojen kasvu niin kohdemääräisesti kuin kokonaismyynnillä mitattuna. Viimeiset kolme huutokauppaa ovat kaikki olleet lähes miljoonaluokkaa. Tämänkertaisen huutokaupan kokonaismyynti oli 935 000 euroa ja myyntiprosentti huikeat 96.

Tunnelma huutokaupan avajaispäivänä oli sähköinen – Hellmanin digitaalisessa salissa käytiin kilpahuutoja, jotka osoittivat, että keräilyn vetovoima on vahvassa nousussa. Huutokauppa oli jälleen osoitus siitä, että Hellman yhdistää intohimon, asiantuntemuksen ja keräilyn yhteisöllisyyden.

Puukoksi Pakotettu – huutokaupan sydän

Hyväntekeväisyyshuutokaupan kallein kohde oli Mika Wistin takoma taktinen veitsi, josta maksettiin yli 2300 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Huutokaupan aluksi oli Puukoksi Pakotettu -hyväntekeväisyyshuutokauppa, jonka tuotto – yli 18 000 euroa – lahjoitettiin kokonaisuudessaan Konkreettista Apua ry:n kautta Ukrainaan. Tässä erikoishuutokaupassa oli myynnissä 20 suomalaisen puukontekijän takomat 30 keräilypuukkoa, joiden valmistusmateriaalina käytettiin Ukrainan Bakhmutissa tuhoutuneen auton lehtijousia. Yksi harrastajapuukkosepistä oli näyttelijä Peter Franzén. Kalleimmaksi nousi Mika Wistin takoma taktinen veitsi, josta maksettiin yli 2300 euroa.

Hellman Huutokaupan arvokkain kohde oli neljään kansioon kerätty laaja aineisto kuvioleimoja, joita oli kaikkiaan noin 3900 irtomerkkiä ja 40 lähetystä. Tämä poikkeuksellinen kokonaisuus kisattiin tuhannen euron lähtöhinnastaan 7400 euroon. Jaetulle toiselle sijalle ylsivät vuoden 1891 rengasmerkkien 3,5 ruplan värivirhepainama sekä 85 kappaleen erä hopeakolikoita. Niistä kummastakin maksettiin 5300 euroa.

Vuoden 1891 rengasmerkkien 3,5 ruplan värivirhepainamasta maksettiin 5300 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Huutojen määrällä mitattuna eniten kiinnostusta herätti Sakkola-aiheinen paikkakuntakokoelma, josta annettiin kaikkiaan 71 tarjousta. Muut eniten huutoja saaneet kohteet olivat joko rahakokoelmia tai suomalaista postihistoriaa. Yksittäiskohteista eniten kilpailtiin keisarillisen Venäjän sotilasmitalista, Pietariin kulkeneesta ovaalikirjeestä ja Saarismallin lähetyksestä.

Kullan ja postimerkkien parhaimmisto

Hellmanin tarjonta ei-filateelisessa keräilytavarassa oli hyvin runsasta. Rahoja oli myynnissä yhteensä noin 600 kohdetta. Erityisesti huomiota kiinnittivät kullan kimallus ja hopean hohto. Kultaa oli myynnissä 60 esinettä, kuten koruja ja kelloja, sekä 230 kultarahaa, eli yhteensä huimat 290 kohdetta kultaa muodossa tai toisessa. Hopeaa oli niin ikään myynnissä runsaasti sekä yksittäisinä kolikkoina, kolikkokokoelmina että erilaisina esineinä, kuten aterimina ja kynttilänjalkoina.

Kultarahoista kallein oli Itävallan 1908 Frans Josef I:n aikainen 100 koronaa, 4400 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Kultarahoista ylivoimaisesti kallein oli Itävallan 1908 Frans Josef I:n aikainen 100 koronaa, josta maksettiin peräti 4400 euroa. Hopeakohteista paras oli 85 kolikon erä, joista vanhin oli 1500-luvulta ja uusin 2000-luvulta, mutta pääosin erässä oli 1700–1800-lukujen kolikoita. Mukana oli paljon Itävaltaa, Unkaria ja Saksan vanhoja valtioita. Kohde oli yksi eniten kilpailtuja ja se nousi 64 tarjouksen voimin huutokaupan toiseksi kalleimmaksi kohteeksi, 5300 euroon. Ostrovskin jalkaväkirykmentin satavuotisjuhlan merkki vuodelta 1906 kisattiin 1900 euroon.

Ulkomaisen filatelian paras kohde oli Islannin vuonna 1933 lentopostikuorella Yhdysvaltoihin kulkenut Hopflug-sarja, josta maksettiin 2950 euroa. Hellmanin lippulaivatuote ovat Suomen ovaalimerkit. Nyt niitä olikin tarjolla todella runsaasti, peräti 70 kohdetta. Kaikkein kallein ovaalikohde oli 5 kopeekan merkki kirjeellä Vaasasta 1859 Pietarsaareen. Kuorella oli sekä Vaasan postileima että mustemitätöinti ja siitä maksettiin 2700 euroa. Isohampaisista kohteista parhaita olivat sekapostitteita seuraavan merkkimallin kanssa.

Jokanurkkaisista merkeistä oli myynnissä kolme harvinaista päikköryhmää. Vuoden 1885 vihreästä 5 pennin merkistä oli tehty uusi löytö, hieno Sortavalassa 1885 leimattu päikkönelilö, joka kilpailtiin 2600 euroon. Myynnissä oli myös legendaarinen Zeppelinin virhepainama 1830 postituoreena nelilönä (2000 euroa) ja Karjalan täydellinen arkkisarja (4300 euroa). Myynnissä oli myös paljon hienoja päälajikokoelmia sekä erikoiskokoelmia. Useat niistä saavuttivat 1000-2000 euron tuloshinnan.

1876 ehiökortti 8 penniä, lisämerkkinä 1875 mallin 5 penniä, tulos 2950 €. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Hellmanin oma digitaalinen huutokauppa-alusta mahdollisti jälleen osallistumisen ympäri maailmaa – huutoja jätettiin yli 50 maasta, mikä vahvistaa Hellmanin asemaa kansainvälisenä keräilykaupan edelläkävijänä. Syksyn huutokauppa osoitti jälleen, että Hellman Huutokaupat on vahvassa nousussa – niin myynnillisesti kuin brändillisesti. Se kokoaa yhteen keräilijät, historian ja hyväntekeväisyyden – ja tekee sen Hellmanin tavaramerkillä: asiantuntevasti, laadukkaasti ja intohimolla.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Oy Hellman Huutokauppojen tiedote 4.11.2025

Åland Postin julkaisuohjelma 2026

Åland Post esittelee vuoden 2026 postimerkkien julkaisuohjelman, joka kattaa kuusi julkaisupäivää ja aiheita, jotka heijastavat Ahvenanmaan luontoa, kulttuuria ja nykyaikaa. ”Postimerkkivuosi 2026 tarjoaa matkan taiteen ja tarinankerronnan kautta, jossa jokainen postimerkki on ikkuna Ahvenanmaalle ja maailmaan. Aiheet heijastavat saarimaakuntaamme menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa – luonnosta ja kulttuurista henkilökohtaisiin tarinoihin ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Olemme erityisen ylpeitä voidessamme esitellä presidentti Sauli Niinistön persoonallisen Ahvenanmaan postimerkin. Viisi debytanttia seisoo rinnakkain Ahvenanmaan, Suomen ja Ruotsin vakiintuneiden taiteilijoiden kanssa. Yhdessä nämä postimerkit tarjoavat kokoelman uusia näkökulmia ja tuttuja ilmaisutapoja”, kertoo Johanna Finne, Åland Postin postimerkkiosaston suunnitteluvastaava.

4. helmikuuta 2026

Postimerkkivuosi alkaa uudella postimaksulipukesarjalla, jossa esitellään neljä Ahvenanmaan yleisintä puuta. Ahvenanmaalainen kuvittaja Marie Laaksonen debytoi neljällä postimaksulipukkeella, joissa nähdään mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies), hieskoivu (Betula pubescens) ja tammi (Quercus robur).

Samana päivä loppuu kolmivuotinen postimerkkisarja venevajakulttuurista. Sarjan kaksi viimeistä postimerkkiä esittävät venevajoja, jotka ovat enemmän kuin vain venevarastoja – ne ovat yhdessäolon ja luovuuden ilon kohtaamispaikkoja. Toinen postimerkki esittää omaperäistä ruskeaksi maalattua venevajaa, jossa on punainen katto ja sinisiä yksityiskohtia. Omistaja Göran Sundblom on suunnitellut ja rakentanut sen itse. Toisessa postimerkissä kartanonkeltainen venevaja katsoo veden ylle. Venevajan nostettavan ja laskettavan terassilattian avulla omistaja Magnus Lundberg on luonut kokoontumispaikan perheelle ja ystäville. Valokuvaaja Kjell Söderlund on kuvannut julkaisun.

18. maaliskuuta 2026

Euroopan pienet postilaitokset nostavat esiin ikonisia maamerkkejä SEPAC-postimerkkisarjassa vuonna 2026. Ahvenanmaan postimerkissä nähdään Maarianhaminan Länsisatamassa oleva purjealus Pommern, yksi tunnetummista nähtävyyksistämme ja Ahvenanmaan merenkulkuperinteen uljas symboli. Postimerkkidebytantti Moein Eshghi on valokuvannut museolaivan talvilevossa.

Samana päivänä julkaistaan uusi postimerkki sarjassa Open Edition, jossa valitulle taiteilijalle on annettu vapaat kädet luoda postimerkki oman ideansa ja visionsa pohjalta. Ahvenanmaalainen kuvataiteilija Lin Simons kuvailee postimerkissään Kesän kimallus myöhäiskesän iltaa kesämökillä, kun ilma täyttyy kimaltelevista sudenkorennoista. Aiheessa nähdään sirokeijukorento (Lestes sponsa).

Päivän kolmas postimerkki nostaa esiin rahoituspalvelusektorin Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalainen kuvittaja Elin Eriksson on tulkinnut aihetta, joka on saanut inspiraationsa ahvenanmaalaisesta fintech-yrityksestä nimeltä Enfuce. Siitä on kasvanut kansainvälinen toimija digitaalisten korttimaksujen alalla.

8. toukokuuta 2026

Postimerkkisarja EUROPA täyttää 70 vuotta 2026, mitä juhlitaan kahdella postimerkillä. Ennen juhlavuotta PostEurop, eurooppalaisten postioperaattorien yhteistyöelin, järjesti postilaitosten kesken suunnittelukilpailun yhteisen aiheen luomiseksi. Suomen Posti voitti kilpailun kuvataiteilija Klaus Welpin työllä. Tyylitelty rei´itetty linja postimerkissä symboloi Euroopan postilaitosten yhteistyötä seitsemän vuosikymmenen aikana.

Åland Post julkaisee myös oman EUROPA-merkkien 70-vuotisjuhlan suunnittelukilpailun ehdokkaan, jonka on kuvittanut Tzenko Stoyanov. Hänen kuvituksensa kunnioittaa Euroopan monimuotoisuutta ja yhteenkuuluvuutta, jossa posti yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa.

Samana päivänä julkaistaan myös Sää saaressa, vuoden vihko, jossa on kolme erikokoista postimerkkiä. Elämä saaressa tarkoittaa, että on lähellä sään vaihteluita ja luonnon voimia. Suomalainen kuvataiteilija ja muotoilija Aino-Maija Metsola – itsekin saaressa asuva – debytoi postimerkkitaiteilijana neljällä aiheella, joissa nähdään kostea sumu, rankkasade, auringonlasku merellä ja niittykasveja, jotka aaltoilevat tuulessa.

9. kesäkuuta 2025

Ahvenanmaan valokuvausmuseo täyttää 25 vuotta tänä päivänä, ja sitä juhlitaan pienoisarkilla, jonka on luonut tunnettu postimerkkitaiteilija Martin Mörck. Museolla on yksi Euroopan suurimmista valokuvausvälineiden kokoelmista, ja museo esittelee valokuvauksen kehityksen ensimmäisestä valokuvasta nykypäivän digitaaliseen aikakauteen. Pienoisarkissa näkyy joitakin niistä historiallisista esineistä, jotka kuuluvat ainutlaatuiseen kokoelmaan, samoin kuin Olle ja Benita Strömberg, museon perustajat.

Tänä samaisena kesäpäivänä julkaistaan myös vuoden ehiökorttisarja Taideklassikoita. Kortin aiheet on valittu yhteistyössä Ahvenanmaan taidemuseon kanssa, ja niissä nähdään klassisia maalauksia ahvenanmaalaisista aiheista. Taiteilijoina ovat Ellen Favorin (1853–1919), Elin Danielsson (1861–1919), Hanna Rönnberg (1862–1946) ja Tove Jansson (1914–2001).

21. syyskuuta 2026

Kansainvälisenä rauhanpäivänä meillä on ilo julkaista presidentti Sauli Niinistön persoonallinen postimerkki sarjassa Minun Ahvenanmaani. Presidentti valitsi postimerkkinsä teemaksi turvallisuuden, ja taidevalokuvaaja Christoffer Relander on tulkinnut aihetta. Postimerkissä on näkymä Bomarsundista, jossa lasta syleilee kaksi kättä, mikä heijastaa ihmisen ja paikan välistä yhteenkuuluvuutta ja symboloi turvallisuutta, läheisyyttä ja turvaa. Siluetissa erottuu myös valkoinen kyyhkynen, joka edustaa rauhaa, vapautta ja toivoa.

Päivän toinen julkaisu sukeltaa veden alle ja tuo esiin elintärkeät mikrolevät meressä, jotka ovat elintärkeitä maapallon hapentuotannolle. Postimerkin aiheessa nähdään yksi Itämeren tärkeimmistä lajeista, piilevä Chaetoceros wighamii, jonka suomalainen vesitutkija Tore Lindholm on kuvannut noin 400-kertaisella suurennoksella faasikontrastimikroskoopilla.

23. lokakuuta 2026

Vuoden viimeinen julkaisu esittelee talven ja joulun tervehdyksiin liittyviä aiheita. Teemassa Talviunelmia ahvenanmaalaislatvialainen taiteilija Juta Policja on luonut kolme tunnelmallista talvimaisemaa öljyväreillä. Yhdessä postimerkeistä punatulkku lepää pihlajanmarjoja kasvavalla oksalla, kun taas kettu hiipii lumessa toisessa postimerkissä. Ensimmäistä kertaa julkaistaan myös itseliimautuva miniarkki, jossa on kolmas aihe. Siinä metsäkauris on katseenvangitsijana. Julkaisua täydentää arkki joulumerkkejä, joita voi käyttää kirjeiden ja pakettien koristeluun.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Åland Postin lehdistötiedote 6. marraskuuta 2025