Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti ilmestyi lokakuussa 1871

Suomessa ehiöpostikortti tuli käyttöön kaksi vuotta maailman ensimmäisen ehiöpostikortin jälkeen eli vuonna 1871. Ensimmäinen erä lähetettiin postitoimipaikkoihin 9. lokakuuta 1871 käsittäen 4730 ehiöpostikorttia. Ensimmäiset kulkeneet ehiökortit tunnetaan seuraavalta päivältä. Postikamarikonttorin tiedetään tilanneen Leimapaperikonttorilta 6.10.1871–9.1.1872 yhteensä 110 000 korttia.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Savonlinnasta 15. toukokuuta 1873 Helsinkiin, jonne kortti on saapunut 19. toukokuuta 1873. Neljäs päätyyppi.

Ensimmäisessä ehiöpostikortissa arvomerkintä oli kahdeksan penniä ja se oli myös ehiökortin myyntihinta. Kotimaan postikortin postimaksu 9.10.1871–30.6.1875 oli juuri kahdeksan penniä. Ehiöpostikorttien, joissa oli kahdeksan pennin arvomerkintä, postituskelpoisuus päättyi 1. tammikuuta 1885. 1.7.1875–30.9.1917 kotimaan postikortin postimaksu oli kymmenen penniä.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Vaasasta 21. helmikuuta 1873 Pietarsaareen, jonne kortti on saapunut 23. helmikuuta 1873. Neljäs päätyyppi.

Suomen ensimmäisestä ehiöpostikortista tunnetaan neljä päätyyppiä ja niistä useita alatyyppejä, tässä kirjoituksessa keskitytään vain päätyyppeihin. Ensimmäisessä päätyypissä kortin kartonki on säämiskän, vaaleansäämiskän tai kerman värinen. Toisessa päätyypissä kortin kartonki on myös säämiskän, vaaleansäämiskän tai kerman värinen; sen erottaa ensimmäisestä päätyypistä ainakin siten, että alareunassa olevassa painetussa tekstissä 1)-kohdassa on sana adressen, kun taas ensimmäisessä päätyypissä se on addressen eli kahdella d-kirjaimella.

Kolmannessa päätyypissä kortin kartonki on säämiskän, ruskean, kellertävän tai punertavan värinen. Päätyypeistä 1-2 sen erottaa ainakin siten, että alareunassa olevassa painetussa tekstissä 2)-kohdassa on sana förpligtad, kun taas päätyypeissä 1-2 se on förpliktad eli k-kirjaimella.

Suomen ensimmäinen ehiöpostikortti Hämeenlinnasta 19. maaliskuuta 1872 Tampereelle. Kolmas päätyyppi.

Neljännessä päätyypissä kortin kartonki voi olla väriltään vihreä, kellanvihreä, räikeän vihreä, harmahtava, kellahtavan säämiskä tai kerma. Alareunassa olevassa painetussa tekstissä 2)-kohdassa on kolmannen päätyypin tapaan sana förpligtad ja 1)-kohdassa on toisen ja kolmannen päätyypin tapaan sana adressen. Neljännessä päätyypissä ehiöpostikortin kääntöpuolella on kymmenen viivaa, kun taas päätyypeissä 1-3 kortin kääntöpuolella on kymmenen pisteriviä.

Suomen ensimmäisen ehiöpostikortin neljäs päätyyppi käyttämättömänä.

Postikamarikonttori palautti Leimapaperikonttorille 10.6.1875–29.12.1879 yhteensä 26 736 ehiöpostikorttia. Leimapaperikonttori hävitti vuonna 1876 yhteensä 24 100 ehiökorttia ja vuoden 1880 ensimmäisellä neljänneksellä se hävitti 136 ehiökorttia. 2500 ehiöpostikorttia varustettiin toisella kahdeksan pennin arvomerkinnällä ja ne lähetettiin takaisin Postikamarikonttorille. Kyseinen 16 pennin väliaikaisjulkaisu on Suomen viides ehiöpostikortti.

Lähteet:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995

Harri Sihtola: Ensimmäinen postikorttimme, Suomen Filatelistiliitto, Tutkimuksia 1