Mitä yhteistä on Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä?

Ennen kuin mennään siihen, mitä yhteistä on Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä, on aloitettava siitä, mitä on kirjattu posti. Kirjattu posti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurataan lähetyksen kulkua, jotta lähettäjä tietää sen menneen perille vastaanottajalle tai että lähetys on ainakin yritetty luovuttaa vastaanottajalle. Kirjaaminen merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi R-lipukkeella (R = recommandé ranskaksi ja registration englanniksi). Kirjaamisesta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori) Isosta-Britanniasta Zürichiin Sveitsiin. Kirje on saapunut aluksi Geneveen Sveitsiin 20. toukokuuta 1878 ja Zürichiin kirje on saapunut samana päivänä. Kuorella on lisäksi Ison-Britannian punainen kirjaamisleima (REGISTERED CRESHAM HOUSE). Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa laatikon sisällä olevasta REGISTERED-tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d (d = penny). Kirjeestä ulkomaille olisi pitänyt mennä erillinen maksu, joten herää kysymys, onko postimaksu ollut vajaa vai onko kuorelta mahdollisesti irronnut myöhemmin yksi tai useampi postimerkki (tällöin luulisi, että kuorella näkyisi osa postileimasta, jolla merkki on mitätöity).

Kirjattuun postiin voi kuulua lisäpalveluita, kuten paluukuitti (Avis de réception), jonka postilähetyksen lähettäjä sai todistuksena lähetyksen perillemenosta. Kuitissa on vastaanottajan allekirjoitus ja päivämäärä, jolloin lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Nykyään paluukuitti voi olla pelkästään sähköisessä muodossa. Rajoitettu jakelu on lisäpalvelu, jossa postilähetys voidaan luovuttaa vain tietylle henkilölle tai hänen edustajalleen.

Kaikki alkoi Isosta-Britanniasta

Nykymuotoinen kirjattu posti sai alkunsa Isossa-Britanniassa vuonna 1841 eli vain vuosi maailman ensimmäisen postimerkin ilmestymisen jälkeen. Kirjeen mukana oli iso vihreä paperiarkki, joka osoitettiin vastaanottajaa lähimmälle postitoimistolle; kun lähetys oli toimitettu, vihreä paperiarkki palautettiin kuittina lähettäjää lähimpään postitoimistoon. Heinäkuussa 1858 vihreän paperin korvasi ensin vihreä silkkinauha ja sitten vihreä kangasteippi.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori kahdella postimerkillä) Lontoosta Isosta-Britanniasta 20. joulukuuta 1896 Stuttgartiin Saksaan. Kuorella on Ison-Britannian kirjaamisleima (REGISTERED CRESHAM HOUSE). Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa kuoren vasemmassa yläkulmassa olevasta isosta R-kirjaimesta, REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d. 0,5-1 unssia (unssi = oz; yksi unssi on noin 28,35 grammaa) painava kirje ulkomaille 1.7.1875–30.9.1907 maksoi 5 d (25.12.1898 alkaen oli oma taksansa kirjeille brittiläiseen imperiumiin, aina vuoteen 1975 saakka). Näin ollen postimaksu oli yhteensä 7 d.

Mutta mitä yhteistä on sitten Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä? Se, että kun vuonna 1878 tulivat käyttöön kirjatun postin ehiökuoret, niissä vihreä kangasteippi vaihtui kuorelle painettuun siniseen ristiin. Näin ollen Isossa-Britanniassa käytetään mahdollisen R-lipukkeen lisäksi kuoren päälle painettua tai piirrettyä sinistä ristiä. Sininen risti on tunnusomaista myös Kansainyhteisön muiden maiden kirjatuille lähetyksille. Esimerkiksi Suomessa kirjatun postilähetyksen tunnistaa pitkälti punaisesta R-lipukkeesta, jossa on myös mustaa tekstiä.

Osassa Manner-Eurooppaa R-lipukkeet tulivat käyttöön jo 1860-luvulla. Maailman postiliitto (UPU) päätti Washingtonin konferenssissaan 1897, että 1. tammikuuta 1899 tulee voimaan sääntö, jonka mukaan kirjatuissa postilähetyksissä on oltava R-lipuke tai muu R-merkintä, postitoimiston nimi ja tunnistenumero. Maurice Buxtonin brittiläisten kirjaamislipukkeiden kokoelman mukaan Isossa-Britanniassa lipukkeet otettiin käyttöön 18. helmikuuta 1907. R-lipukkeiden avulla täytetään kaksi tärkeää kirjatun postin kriteeriä eli merkitään lähetykset niin selkeästi, että ne erottuvat tavallisista lähetyksistä, ja pystytään tunnistamaan ne erityisesti niiden siirryttyä postitoimistosta toiseen.

Kirjattu kirje Lontoosta Isosta-Britanniasta 2. tammikuuta 1909 Oregonin osavaltioon Yhdysvaltoihin. Kuoren takana on lyijykynämerkintöjä, joista ei saa täysin selvää, mutta niistä voinee päätellä, että kirje on saapunut perille tammi-helmikuun vaihteessa. Kirje on joka tapauksessa kulkenut Chicagon kautta 19. tammikuuta 1909. Chicago sijaitsee Illinoisin osavaltiossa, joka on Yhdysvaltojen koillisella järvialueella; sieltä on pitkä matka Oregonin osavaltioon, joka sijaitsee Yhdysvaltojen länsirannikolla. Kuorella on Lontoon (W.C. 52) R-lipuke numero 249. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös REGISTERED-tekstistä ja sinisestä rististä. Kirje on käynyt Yhdysvaltojen tullissa, mikä ilmenee RELEASED BY CUSTOMS OFFICER -leimasta ja kuoren takana olevasta lipukkeesta. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d. Postimerkkejä on yhteensä 7 d:n arvosta, mutta on epäselvää, mistä 5 d:n maksu on johtunut. 0,5-1 unssia painava kirje ulkomaille 1.7.1875–30.9.1907 maksoi 5 d ja 2-2,5 unssia painava kirje brittiläiseen imperiumiin 25.12.1898–2.6.1918 maksoi 5 d, mutta ajalla 1.10.1907–12.6.1921 lähimmät maksut muualle ulkomaille kuin brittiläiseen imperiumiin olivat 4 d (1-2 unssia) ja 5,5 d (2-3 unssia).

D. A. Dromberg toteaa Philatelia Fennica -lehdessä 6-7/1976, että ”Kun kirjatut kirjeet kauan sitten tulivat käyttöön, oli tapana sitoa niiden ympäri ristiin tukeva lanka ja kiinnittää langanpäät kirjeeseen lakkasinetillä”. Kirjoituksessaan Dromberg kertoo brittien jäljittelevän kyseistä vanhaa tapaa. Hän jatkaa toteamalla, että ”He käyttävät laajassa mitassa näihin kirjeisiin ehiökuoria, joihin on valmiiksi painettu kirjausmaksua vastaava arvoleima. Sekä etu- että takasivuun on painettu viivat, jotka tuovat mieleen ristiin sidotun narun.” Nämä painetut viivat ovat siniset ja muodostavat kuoren päälle ristin.

Sininen risti erityisesti kirjatun postin ehiökuorissa

Kirjatun postin ehiökuoressa on tyypillisesti muitakin kirjaamisesta kertovia yksityiskohtia kuin sininen risti, kuten iso painettu R-kirjain ja kirjaamisesta kertovia tekstejä. Ehiökuoria on lähinnä neljää eri kokoa: (F) 134 x 83 mm, (G) 153 x 96 mm, (H) 202 x 127 mm ja (K) 293 x 151 mm. Yleisimpiä niistä ovat koot F ja G. Suomessa ei ole ollut erillisiä ehiökuoria kirjattuja lähetyksiä varten.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori yhdellä postimerkillä) Lontoosta Isosta-Britanniasta 4. joulukuuta 1930 Helsinkiin Suomeen, jonne kirje on saapunut 8. joulukuuta 1930. Kuorella on yllättävän isokokoinen Ison-Britannian kirjaamisleima ja Lontoon (W.C. 52) R-lipuke numero 1229. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 13.6.1921–30.4.1949 maksoi 3 d. Korkeintaan yhden unssin painava kirje ulkomaille 14.5.1923–30.4.1940 maksoi 2,5 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 5,5 d.

Ison-Britannian kirjatun postin ehiökuoria alettiin painaa vuoden 1877 puolella, 21. marraskuuta alkaen. Vuoteen 1901 mennessä kuoria ilmestyi 21 erilaista päätyyppiä ja niistä tunnetaan lukuisia alatyyppejä, kuten eri kokoja (kokojen F, G, H ja K lisäksi ainakin koko H2, joka on 228 x 102 mm, ja koko I, joka on 253 x 178 mm) sekä eri kirjasintyyppejä. 1980-luvun alkuun mennessä kirjatun postin ehiökuoria on ollut käytössä noin sata erilaista päätyyppiä. Ehiökuoria painatettiin myös kenttäpostia varten, niitä tunnetaan samalta ajalta 25 erilaista päätyyppiä (ensimmäinen vuodelta 1915).

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori yhdellä postimerkillä) Budesta Englannista 1. tammikuuta 1951 Irlantiin, jonne kirje on todennäköisesti saapunut 4. tammikuuta 1951. Kuorella on Buden R-lipuke numero 0934. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen kotimaassa 1.5.1949–30.4.1952 maksoi 5 d, jos halusi korvauksen kirjeen katoamisesta tai tuhoutumisesta olevan 20 puntaa. Korkeintaan kaksi unssia painava kirje kotimaassa 1.5.1940–30.9.1957 maksoi 2,5 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 7,5 d.

Postihistorian harrastajalle tärkeä seikka on muun muassa postilähetyksen postimaksu, näin on myös kerättäessä kirjattua postia. Ison-Britannian kohdalla postimaksun selvittäminen onnistuu helposti ja vieläpä ilman postitaksakirjan ostamista. The Great Britain Philatelic Society -yhdistys on nimittäin koonnut verkkosivuilleen kattavan tietopaketin sekä kotimaan postin että ulkomaan postin taksoista.

Sinisestä rististä tunnistaa Ison-Britannian kirjatun postin – ainakin vuodesta 1878 lähtien. Koska sininen risti on käytössä myös muualla Kansainyhteisössä, täytyy toki muutenkin tarkistaa, että kyseessä on brittiläinen postilähetys. Samalla on hyvä todeta, että Ison-Britannian kirjatuissa lähetyksissä – varsinkin uudemmissa sellaisissa – ei ole aina sinistä ristiä. Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelman vanhin kohde on vuodelta 1878 eli vuodelta, jolloin sininen risti tuli käyttöön, ja vanhin kohde R-lipukkeella on vuodelta 1907 eli vuodelta, jolloin kirjaamislipukkeet otettiin Isossa-Britanniassa käyttöön.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Brightonista Isosta-Britanniasta 2. helmikuuta 1954 Prahaan Tshekkoslovakiaan, jonne kirje on saapunut 4. helmikuuta 1954. Kuorella on Brightonin (117) R-lipuke numero 6146. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös kuoren päälle piirretystä sinisestä rististä. Pikajakelu käy ilmi pikajakelulipukkeesta (POST OFFICE EXPRESS DELIVERY). Kuoren oikeassa alakulmassa oleva musta leima kertoo kirjeen kulkeneen Prahan putkipostissa, joka oli käytössä vuosina 1887–2002. Kirjaaminen ulkomaille 1.5.1952–30.9.1957 maksoi 6 d. Pikajakelu ulkomaille 13.6.1921–31.12.1955 maksoi 6 d. Korkeintaan yhden unssin painava kirje ulkomaille 1.10.1950–30.9.1957 maksoi 4 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 16 d.

Lähteet:

D. A. Dromberg: Kaksi kirjattua kirjettä Englannista Suomeen, Philatelia Fennica 6-7/1976

Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Ganzsachen-Katalog Europa West 1983

The Great Britain Philatelic Society: https://www.gbps.org.uk -sivusto; British Postal Rates ja Display Archive (21.4.2022 ja 22.4.2022)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Registered envelope ja Registered mail (19.4.2022)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Englannin punta, Illinois, Oregon, Putkiposti ja Unssi (22.4.2022)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Aapo Korte: Sininen risti tunnuksena Englannin kirjatussa postissa, Filatelisti 1/2000

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Esko Seitsonen: Toisen maailmansodan vaikutus Suomen ja Iso-Britannian imperiumin väliseen sekä kauttakulkevaan kirjepostiin, osat 1-5; Filatelisti 3/2013-6/2013 ja 1/2014

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

JOEX24-postimerkkinäyttely Joensuussa huhtikuussa

Joensuussa järjestetään 13.-14. huhtikuuta 2024 kansallinen JOEX24-postimerkkinäyttely. Näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy. Lauantaina 13.4. ovet ovat auki klo 10-17 ja sunnuntaina 14.4. klo 10-15.

Kansallisen JOEX24-postimerkkinäyttelyn logo. Kuva: Joensuun Postimerkkeilijät ry.

Näyttelypaikkana on Original Sokos Hotel Kimmel (Itäranta 1, 80100 Joensuu). JOEX24:n verkkosivut ovat osoitteessa www.joex24.fi; sieltä löytyvällä lomakkeella on mahdollista ilmoittaa kokoelmansa mukaan vielä 15.1. saakka. Joensuun kaupunkiin voit tutustua osoitteessa www.joensuu.fi.

JOEX24 juhlistaa Joensuun Postimerkkeilijöiden 75 vuoden historiaa. Kyseessä on kautta aikain ensimmäinen kansallinen postimerkkinäyttely Joensuussa. Kutsuttuina kokoelmina esillä ovat Veijo Mannelinin ”Joensuun postileimat 1852 - 1918” sekä suomalaisen filateelisen kirjallisuuden isänä ja ansioituneena kansansivistäjänä tunnetun Olla Teräsvuoren toimintaa esittelevä kokoelma.

Lähteet:

Joensuun Postimerkkeilijät ry: https://www.joensuunpostimerkkeilijat.fi -sivusto ja JOEX24-esite (7.1.2024)

Sokos Hotels: https://www.sokoshotels.fi -sivusto (7.1.2024)

Postikortti on jo yli 150-vuotias – Postikorttien keräily sopii kaikille

Moni meistä lähettää postikortteja, ainakin jouluna. Vähintään yhtä mukavaa on saada itse postikortti – vaikka sähköisten korttien lähettäminen on helppoa ja usein ilmaista, ei aitoa postikorttia voita mikään. Ja yleensä aidon kortin postimaksu on maksettu postimerkillä, mikä on erityisesti filatelisteille tärkeää. Postikorttien keräily ja postimerkkeily ovat muutenkin läheiset harrastukset; esimerkiksi postimerkkinäyttelyihin on tullut uutena luokkana kuvapostikortit.

Meijeriteollisuusaiheisissa postikorteissa riittää kerättävää, sillä kokoelmaan kelpaavat mm. lehmäkortit, erilaisia maitotuotteita (maito, juusto, jäätelö, jne.) esittelevät kortit ja paikkakuntakortit meijereistä. Kuvassa kortti maitoenergiasta (Milk Energy) ja kortti ranskalaisista juustoista.

Postikortti täytti 1. lokakuuta 2019 150 vuotta eli postikortti on jo yli 154-vuotias. Ensimmäinen postikortti lähetettiin Itävalta-Unkarissa 1. lokakuuta 1869. Postikortteja tai niitä muistuttavia muita kortteja on toki ollut olemassa jo paljon kauemmin, jopa tuhat vuotta. Itävalta-Unkarissa lähetetystä kortista poikkeuksellisen teki se, että kyseessä oli ensimmäinen julkisessa postissa kulkenut kortti.

Postikortilla tarkoitetaan pahvista korttia, jonka toisella puolella on yleensä kuva-aihe ja toisella puolella tila vastaanottajan osoitteelle ja kortin lähettäjän viestille. 1800-luvulla kortin lähettäjän viesti tuli kirjoittaa kuvapuolelle ja toiselle puolelle kirjoitettiin vain vastaanottajan osoite ja kiinnitettiin postimerkki; tosin postikortteja on kulkenut myös siten, että postimerkki on kiinnitetty kuvapuolelle.

Rautatiekalustoaiheisia postikortteja on julkaistu paljon sekä Suomessa että ulkomailla, joten kokoelmasta ei saa ikinä täydellistä – eikä tarvitse saadakaan. Kuvassa kortti veturiaiheisista postimerkeistä ja kortti ratatyökoneesta.

Vaikka postikorttien, kuten muunkin postin, määrä on laskenut erityisesti sähköpostin ja muiden sähköisten viestimien tulon myötä, eivät postikortit tule koskaan katoamaan. Viime aikoina postikortin suosiota on kasvattanut postcrossing-harrastus (www.postcrossing.com ja www.postcrossingyhdistys.fi), jossa lähetetään kortteja eri puolille maailmaa ja vastineena siitä saadaan itse sama määrä kortteja eri puolilta maailmaa.

Postikorttien keräily sopii kaikille, koska varsinkin uudempia postikortteja voi ostaa erilaisista keräilytapahtumista edullisesti ja huutokaupoista voi huutaa isompia korttieriä vielä edullisemmin. Toki harvinaisimmat postikortit maksavat vähintään satoja euroja. Suomessa postikorttikeräilijöiden oma yhdistys on vuonna 1977 perustettu Suomen Postikorttiyhdistys Apollo (www.suomenpostikorttiyhdistys.fi). Ruotsissa vastaava järjestö on Svenska Vykortsföreningen (www.svenskavykortsforeningen.se). Lisäksi postikorttien maailmaan voi tutustua esimerkiksi verkkosivustolla https://postcard.co.uk.

Onko lempikolajuomasi Coca-Cola vai Pepsi? Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevalla Aapo Kortteella se on Coca-Cola, mikä johti Coca-Cola -aiheisten postikorttien keräilyyn. Kuvassa muotoonleikattu Coca-Cola -tölkkiä esittävä kortti ja ulkomainen kortti, jossa suomalaisittain kiinnostava Nokian matkapuhelin.

Postikortit voidaan jakaa kolmeen osaan: paikkakunta-, taiteilija- ja aihekortit. Paikkakuntakortit ovat nimensä mukaisesti postikortteja, jotka esittävät tiettyä paikkakuntaa. Kortin valokuvassa on esimerkiksi yleisnäkymä paikkakunnalta tai jokin tunnettu rakennus, kuten kirkko, rautatieasema, linja-autoasema, raatihuone tai kirjasto. Paikkakuntakorttien keräilijät keskittyvät yleensä vanhoihin, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon, kortteihin, mutta osa kerää myös uudempia kortteja. On myös keräilijöitä, jotka eivät keskity tiettyyn paikkakuntaan, vaan keräävät esimerkiksi eri paikkakuntien kirkkoja tai rautatieasemia kuvaavia kortteja. Tavallisesti keräily rajoittuu Suomeen, mutta mielenkiintoinen keräilykohde voi olla mm. Tallinna- tai Tukholma-postikortit.

Taiteilijakorteilla tarkoitetaan taiteilijoiden kuvittamia postikortteja. Yleensä keräily rajoitetaan yhteen tai muutamaan taiteilijaan, joiden postikorttituotanto pyritään saamaan kokoelmaan mahdollisimman täydellisenä. Keräilyn kohteena voi olla jo edesmennyt taiteilija tai sitten taiteilija, jolta ilmestyy jatkuvasti uusia postikortteja. Heidät tunnetaan yleensä myös muista kuvitustöistä; kukapa ei olisi kuullut sellaisia nimiä kuin Martta Wendelin, Rudolf Koivu, Arnold Tilgmann, Jenny Nyström ja Marjaliisa Pitkäranta. Myös Jaana Aalto, Inge Löök, Osmo ”Omppu” Omenamäki, Virpi Pekkala ja Kimmo Pälikkö ovat tunnettuja nimiä postikorttipiirien ulkopuolella. Osalle taiteilijoista on perustettu nimikkoyhdistys, kuten MLP-Fanit (www.mlp-fanit.fi), Omppu-kerho ja Virpi Pekkala -kerho (www.virpipekkalakerho.fi).

Aihekortit ovat sitten muita kuin paikkakunta- ja taiteilijakortteja, vaikka toki myös paikkakunta- ja taiteilijakorteissa esiintyy eri aiheita. Suosittuja aiheita ovat mm. laivat, junat ja lentokoneet, koirat, kissat ja hevoset, historia, mainokset sekä joulu ja pääsiäinen.

Pääsiäinen on yleinen aihe sekä vanhoissa että uusissa postikorteissa. Kuvassa olevissa korteissa on kuvattuna suomalaiselle pääsiäiselle tyypillisiä asioita, kuten pääsiäistiput, pajunkissat ja mämmi. Tiedätkö, keiden taiteilijoiden käsialaa postikortit ovat?

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana oleva Aapo Korte on myös innostunut postikorttikeräilystä. Hän kerää aihekorteista meijeriteollisuutta, rautatiekalustoa, Coca-Colaa ja pääsiäistä, paikkakuntakorteista Utsjokea sekä taiteilijakorteista Orvo Sundelinia. Lähellä postikorttikeräilyä on maksimifilatelia, jossa yhdistyvät postikortti, -merkki ja -leima. Korte kerää urheiluaiheisia maksimikortteja.

Lähteet:

Postcrossing Blog: https://www.postcrossing.com/blog (3.10.2019)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Postikortti (3.10.2019 ja 7.4.2021)

Filatelia on harrastusten kuningas

Filatelia eli tuttavallisemmin postimerkkeily on yksi maailman suosituimmista harrastuksista. Siitä syystä sitä kutsutaan harrastusten kuninkaaksi. Filatelia tunnetaan myös kuninkaiden harrastuksena, koska monet kuninkaalliset ovat olleet ja ovat merkittäviä postimerkkien keräilijöitä. Näin ollen voi hyvällä syyllä todeta, että filatelisteja eli postimerkkeilijöitä on kaikissa eri yhteiskuntaluokissa.

Perinteinen filatelia tarkoittaa sitä keräilyä, jota maailman ensimmäiset filatelistit 1800-luvulla harrastivat. He keräsivät yleensä joko kaikkia maailman postimerkkejä tai pelkästään yhden maan merkkejä. Pisimmälle vietynä perinteinen filatelia on yhden postimerkkisarjan monipuolista keräilyä ja tutkimista; Suomessa esimerkiksi Saarisen mallin eli mallin 1917 erikoiskeräilijöitä on paljon. Kuvassa on vanhaan postimerkkikansioon kiinnitettyjä Saarisen mallin merkkejä vuodelta 1917.

Postimerkkejä on kerätty lähes yhtä kauan kuin niitä on ollut olemassa eli jo noin 180 vuoden ajan. Maailman ensimmäinen postimerkki ilmestyi Isossa-Britanniassa vuonna 1840 (1. toukokuuta). Kyseistä postimerkkiä kutsutaan nimellä Penny Black (musta penny) ja merkissä on kuvattuna kuningatar Viktorian profiili. Merkkiä painettiin 286 700 arkkia eli noin 69 miljoonaa kappaletta. Maailman ensimmäisen postimerkin kuvan näet esimerkiksi käyttämällä Googlen kuvahaussa penny black -hakua.

Postikorttikeräilystä on tullut hiljattain osa filateliaa, vaikka se ei varsinaisesti filateliaa olekaan. Paras tapa yhdistää postimerkkeily ja postikorttikeräily on kerätä maksimifilateliaa. Maksimifilatelian harrastajat eli maksimifilatelistit keräävät maksimikortteja, jotka ovat postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmiä. Niissä postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja merkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen. Kuvassa on ranskalainen melonta-aiheinen maksimikortti vuodelta 1953.

Vähitellen muut maat seurasivat Ison-Britannian esimerkkiä. Osa Sveitsin kantoneista (Geneve ja Zürich) sekä Brasilia julkaisivat postimerkkejä vuonna 1843. 1840-luvulla postimerkkejä ilmestyi myös Mauritiuksella (1847), Yhdysvalloissa (1847), Baijerissa (1849), Belgiassa (1849) ja Ranskassa (1849).

Aihefilatelia on yksi suosituimmista postimerkkeilyn osa-alueista. Siinä kerätään postimerkkejä ja muita filateelisia kohteita tietystä aiheesta, joka liittyy tavallisesti postimerkkeilijän työhön tai harrastukseen. Esimerkiksi jalkapalloilija tai lajia seuraava penkkiurheilija voi kerätä jalkapalloaiheista filateliaa. Kuvassa on jalkapalloaiheiset postimerkit Romaniasta, Neuvostoliitosta ja Laosista.

Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856 (1. maaliskuuta). Näiden niin kutsuttujen soikiomerkkien, joita kutsutaan myös ovaalimerkeiksi, nimellisarvot olivat viisi ja kymmenen kopeekkaa. Sinistä viiden kopeekan merkkiä painettiin 235 000 kappaletta, joista 138 500 myytiin merkin kelpoisuusaikana. Punaista kymmenen kopeekan merkkiä painettiin 602 000 kappaletta, joista noin 442 400 myytiin merkin kelpoisuusaikana. Myymättä jääneet soikiomerkit tuhottiin polttamalla. Suomen ensimmäisten postimerkkien kuvat näet esimerkiksi käyttämällä Googlen kuvahaussa soikiomerkit 1856 -hakua.

Postihistorian luokka on nykyään yleensä suurin näyttelyluokka postimerkkinäyttelyissä. Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Yksi postihistorian osa-alue on postinkäsittelymerkinnät, joita ovat esimerkiksi pikajakelu- ja kirjatun postin merkinnät. Kuvassa on kirjattu kirje pikajakelupostissa Kolozsvárista Unkarista 22. joulukuuta 1941 Unkariin Budapestiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä (kirjeen kirjaamisesta kertoo Kolozsvárin (Kolozsvár 1) R-lipuke (Ajánlott) numero 4845; kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo unkarilainen EXPRESSZ-pikajakelulipuke).

Filatelia voidaan jakaa useaan eri osa-alueeseen: perinteinen filatelia, aihefilatelia, postihistoria, lentoposti, ehiöfilatelia, maksimifilatelia, leimamerkit, jne. Aloittelevalla postimerkkeilijällä on toisin sanoen melkein rajaton määrä vaihtoehtoja, joiden joukosta hän voi valita ensimmäisen keräilyalueensa. Parhaiten filatelian eri osa-alueisiin pääsee tutustumaan postimerkkinäyttelyissä ja postimerkkikerhoissa – toki tänä päivänä myös sosiaalisessa mediassa on tarjolla paljon tietoa. Filatelia on harrastusten kuningas!

Ehiöfilateliassa keräilyn kohteena ovat ehiöt. Ehiö on postikortti tai kirjekuori taikka vastaava, johon on painettu valmiiksi arvomerkintä (arvomerkintä on tavallisesti ehiön oikeassa yläkulmassa oleva, postimerkkiä muistuttava painatus). Kuvassa on suomalainen ehiökuori, joka on lähetetty 6.2.1896 Vaasasta (Nikolainkaupunki) Ylistaroon.

Lähteet:

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit List of entities that have issued postage stamps (A-E), List of entities that have issued postage stamps (F-L), List of entities that have issued postage stamps (M-Z) ja Penny Black (9.9.2018)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkeli Soikiomerkit (9.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Suomen Filatelistiliitto (SFFF): www.filatelisti.fi

Euroopan filatelistiliitto (FEPA): https://fepanews.com

Kansainvälinen filatelistiliitto (FIP): www.f-i-p.ch

All About Stamps: www.allaboutstamps.co.uk

The Digital Philatelist: https://thedigitalphilatelist.com

Exploring Stamps: https://exploringstamps.wordpress.com

Tervetuloa lukemaan Postimerkkeilijä Bloggaa -blogia!

Postimerkkeilijä Bloggaa on blogi, joka sisältää kirjoituksia ja uutisia filatelian ja postikorttien maailmasta. Blogin Postimerkkeilijä Keräilee -osiossa kerrotaan muusta keräilystä kuin postimerkkeilystä ja postikorttien keräilystä.

Blogin takana on Aapo Korte. Hänestä voit lukea Info-sivulta.

Blogista löytyy myös filateliaan ja postikortteihin liittyviä linkkejä sekä muuhun keräilyyn liittyviä linkkejä.

Tervetuloa lukemaan Postimerkkeilijä Bloggaa -blogia! Kerrothan tästä uudesta blogista muillekin.