Kiiruusti perille – Suomen pikajakeluposti mielenkiinnon kohteena, osa 2

Tämä kirjoitussarja käsittelee suomalaista pikajakelupostia monipuolisesti. Kirjoitussarja pohjautuu osittain Postimerkkeilijä Bloggaa -blogin takana olevan Aapo Kortteen aikaisempiin painetuissa postimerkkilehdissä julkaistuihin kirjoituksiin samasta aihepiiristä. Kiinnostus maamme pikajakelupostia kohtaan heräsi aikoinaan huutokaupassa olleesta postimerkkimallin 1930 pikajakelupostitteesta sekä Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa olleesta suomalaisten pikajakelulipukkeiden tutkimuksesta. Alkaisitko sinäkin kerätä Suomen pikajakelupostia?

Kirjoitussarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Suomen pikajakelulipukkeita tutkittu jonkin verran

Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 30. kesäkuuta 1928 Kuopioon S/S Ilma -höyrylaivalle. Pikajakelusta kertoo Exprès-lipuke eli pikajakelulipuke ja kuoren vasempaan yläkulmaan kirjoitettu Exprès-sana. Postimaksu 7,00 markkaa: kotimaan kirje 21-125 grammaa 15.1.1926–30.11.1931 3,00 markkaa + kotimaan pikajakelu 15.1.1926–31.10.1931 4,00 markkaa.

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen tutkivat Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa julkaistua tutkimusta varten satoja pikalähetyksiä ja niillä olevia pikajakelulipukkeita. Varhaisimmat pikajakelulipukkeen käytöt ovat vuodelta 1898. Suomen postimerkkimallin 1889 (ns. ylänurkkaisten postimerkkien) osalta tunnetaan ainakin kuusi pikajakelulipukkeella varustettua postilähetystä: vuodelta 1898 kirje Helsingistä, ehiöpostikortti Kuurilasta ja kirje Kuopiosta sekä vuodelta 1900 ehiöpostikortti Lahdesta, kirje Kuopiosta ja kirje Kavantsaarelta.

Hellmanin ja Peltosen mukaan pikajakelulipukkeella varustetut pikalähetykset ennen vuotta 1910 ovat harvinaisia, samoin kuin ennen vuotta 1930 ulkomaille lähetetyt pikalähetykset. Varhaisin pikajakelulipukkeen käyttö ulkomaille on vuodelta 1916 (kirje Helsingistä Kööpenhaminaan Tanskaan). Pikalähetykset yleistyivät 1940-luvulla.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 19. syyskuuta 1938 Berliiniin Saksaan, jonne kirje on saapunut 20. syyskuuta 1938. Lähetys on palautettu takaisin Helsinkiin. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès) ja kuoren yläreunaan kirjoitettu EXPRÈS-sana. Postimaksu 12,50 markkaa: kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.11.1936–30.9.1942 3,50 markkaa + kirjeen lentolisä Eurooppaan jokaiselta 20 grammalta 1.4.1928–30.9.1942 2,00 markkaa + pikajakelu ulkomaille 1.11.1936–30.9.1942 7,00 markkaa.

Suomessa käytössä olleista pikajakelulipukkeista on kerrottu ainakin kahdessa julkaisussa ennen vuonna 1995 julkaistua Hellmanin ja Peltosen tutkimusta. B.-E. Saarisen kirjoitus Exprés-lipukkeet ilmestyi Kurre-lehden numerossa 23.9.1966. E. A. Hellmanin kirjoitus Suomen Exprés-lipukkeet ilmestyi puolestaan Tavastex 77 -näyttelyluettelossa.

Arkkeina painetut pikajakelulipukkeet

Hellman ja Peltonen keskittyivät tutkimuksessaan arkkeina painettuihin pikajakelulipukkeisiin. Tutkimus ei koske nauhalipukkeita (rulliksi valmistettuja lipukkeita), jotka tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen.

Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 11. syyskuuta 1947 New Yorkiin Yhdysvaltoihin höyrylaivalle (S/S). Kirje on saapunut perille 14. syyskuuta 1947. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (Pika-Express – Exprès) ja Yhdysvalloissa kuorelle lyöty SPECIAL DELIVERY -leima. Postimaksu 44,00 markkaa: kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1947–30.6.1948 12,00 markkaa + lentolisä Yhdysvaltoihin jokaiselta 5 grammalta 15.1.1947–30.11.1948 12,00 markkaa + pikajakelu 1.1.1947–31.12.1947 20,00 markkaa. Lentolisä Euroopan ulkopuolelle oli jaettu eri maksuvyöhykkeisiin.

Arkkilipukkeita on ollut käytössä 14 päätyyppiä, joista kolmesta päätyypistä (2, 3 ja 8) tunnetaan kaksi alatyyppiä, yhdestä päätyypistä (11) kolme alatyyppiä sekä yhdestä päätyypistä (7) neljä alatyyppiä. Arkkilipukkeita on ollut käytössä vuosina 1898–1957. Osa lipukkeista on hammastettuja ja osassa on musta tai väritön läviste. Yksi lipukkeista on hammastamaton, kyseessä on mahdollisesti koelipuke.

Arkkilipukkeiden päätyypeissä 1-3 lipuke on valkoinen, johon on painettu punaisella kehys ja kehyksen sisälle punaisella sana Exprès joko pisteellä tai ilman pistettä. Päätyypeissä 4-8 lipuke on punainen, johon on painettu mustalla kehys ja kehyksen sisälle mustalla Pika-Express ja sen alapuolelle sana Exprès. Päätyypeissä 9-14 lipuke on vaaleanpunainen, johon on painettu mustalla kehys ja kehyksen sisälle mustalla Pika-Express ja sen alapuolelle sana Exprès.

Postipaketti pikajakelupostissa Helsingistä 23. toukokuuta 1951 Simpeleelle, jonne postipaketti on saapunut 24. toukokuuta 1951. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipukepari (Exprès – Pika-Express). Lisäksi osoitekorttiin on kirjoitettu tieto pikajakelusta (Exp…), mutta osa sanasta on jäänyt pikajakelulipukeparin alle. Postimaksun ilmaisee punainen frankeerausleima. Postimaksu 80,00 markkaa: kotimaan paketti 3-5 kilogrammaa 1.7.1950–31.12.1951 55,00 markkaa + pikajakelu 1.1.1948–31.12.1951 25,00 markkaa.

Arkkilipukkeiden tiedossa olevien käyttöaikojen ulkopuolelle jäävät vuodet 1906–1909 sekä vuodet ennen vuotta 1898. Koska Kaj Hellmanin ja Raimo Peltosen tutkimus on vuodelta 1995, on mahdollista, että filatelistit ovat jo löytäneet pikajakelulipukkeille uusia käyttövuosia; toivottavaa olisi, että havainnoista kerrottaisiin muille filatelisteille filateelisessa lehdistössä tai Internetin välityksellä.

Suomessa käytössä olleet arkkeina painetut pikajakelulipukkeet, päätyypit 1-7. Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana.

Suomessa käytössä olleet arkkeina painetut pikajakelulipukkeet, päätyypit 8-14. Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana.

Rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet

Rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet (nauhalipukkeet) tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen. Nauhalipukkeista ei ole tehty yhtä laajaa tutkimusta kuin arkkilipukkeista. Nauhalipukkeita on ollut käytössä ainakin kuusi päätyyppiä. Tässä kirjoituksessa käytetään kyseisten päätyyppien luetteloinnissa numeroita 15-20, jotta ne eivät sekoitu arkkilipukkeiden päätyyppeihin.

Postikortti tai postin lomake pikajakelupostissa Mulosta 22. elokuuta 1974 Helsinkiin, jonne se on saapunut 23. elokuuta 1974. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS). Kyseessä on Posti- ja lennätinlaitoksen oma lähetys, joten sen takia siitä ei ole mennyt postimaksua. Mulon postitoimipaikka (Pa I) on ilmoittanut Helsingin Sanomille henkilön muuttaneen Pieksämäeltä Muloon, minkä johdosta lehden puuttuvat numerot ja tulevat numerot on pyydetty lähettämään oikeaan osoitteeseen.

Kaikissa nauhalipukkeissa lipuke on punainen ja teksti on painettu lipukkeeseen valkoisella. Päätyypeissä 15 ja 16 on sana Exprès ja sen alapuolella Pika-Express. Päätyypeissä 17-20 on sana EXPRÈS ja sen alapuolella PIKA-EXPRESS.

Nauhalipukkeet poistuivat vähitellen käytöstä tietotekniikan kehittymisen myötä eli siinä vaiheessa, kun posti otti Suomessa käyttöön pikalähetysten sähköisen seurannan.

Suomessa käytössä olleet rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet. Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana.

Muut pikajakelulipukkeet ja -merkinnät

Kirjattu postipaketti pikajakelupostissa Helsingistä 18. syyskuuta 1979 Joensuuhun, jonne postipaketti on saapunut 19. syyskuuta 1979. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS). Postimaksu 21,00 markkaa: kotimaan paketti 1-3 kilogrammaa 1.1.1979–31.12.1981 8,00 markkaa + kirjaaminen 1.1.1978–31.12.1980 4,00 markkaa + kotimaan paketin pikajakelu 1.2.1977–31.12.1981 9,00 markkaa.

Arkkilipukkeiden ja nauhalipukkeiden jälkeen Suomessa tulivat käyttöön Exprès-viivakooditarrat, joissa on nimensä mukaisesti viivakoodi sekä lähetystunnus, jonka avulla voi seurata Internetissä lähetyksen etenemistä. Lisäksi pikajakelua varten on käytössä tai on ollut käytössä myös muita tarroja ja osoitekortteja, lähetyslajista riippuen.

Pikajakelulipukkeiden, -tarrojen ja -osoitekorttien lisäksi pikajakelupostia on lähetetty Suomessa itse tehdyillä pikajakeluleimoilla (tiettävästi Suomen postilla ei ole ollut käytössä pikajakeluleimoja) sekä käsin tai kirjoituskoneella kirjoitetuilla merkinnöillä. Suomalaisissa pikalähetyksissä on käytetty jopa ulkomaisia, ainakin ruotsalaisia, pikajakelulipukkeita.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Helsingistä 26. huhtikuuta 1982 Hämeenlinnaan. Pikajakelusta kertoo pikajakelulipuke (EXPRÈS – PIKA-EXPRESS) kahtena kappaleena. Postimaksu 12,60 markkaa tai 13,40 markkaa (1,00 markan tai 0,20 markan ylipostite): kotimaan kirje 21-50 grammaa 1.1.1982–31.12.1982 1,60 markkaa tai kotimaan kirje 51-100 grammaa 1.1.1982–31.12.1982 2,40 markkaa + kirjaaminen 1.1.1982–31.12.1982 5,00 markkaa + pikajakelu 1.1.1982–31.12.1982 6,00 markkaa.

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Pauli Hakala: Expres kortti 1917, Postileimakeräilijä 3/1977

Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002

E. A. Hellman: Suomen Exprés-lipukkeet, Tavastex 77 -näyttelyluettelo, Hämeenlinna 1977

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Erik Johanson: Postia ulkomailta omilla lipukkeilla, Fenno-Scandia 2/1999

Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut, Filatelisti 4/2013

Aapo Korte: Expres- eli pikajakeluposti, Filatelisti 1/1999

Aapo Korte: Pikajakelupostin pieniä erikoisuuksia, Abophil 4/2000

Aapo Korte: Suomalaista pikajakelupostia – Osa 1, Filatelisti 4/2017

Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985

Postihistoriallinen Yhdistys ry: https://postihistoria.fi > Postihistoria > Kirjallisuus ja muut tietolähteet (4.2.2023)

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015

Postimuseo: https://www.postimuseo.fi > Tietoa ja tarinoita > Kiertokirjeet ja kirjelmät (4.2.2023)

Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991

B.-E. Saarinen: Exprés-lipukkeet, Kurre numero 19 23.9.1966

Jaakko Salin: Sulkakirjeiden keräilystä, Postihistoriallinen Yhdistys ry, https://postihistoria.fi -sivusto (4.2.2023)

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

The Universal Postal Union (UPU): https://www.upu.int > About UPU (4.2.2023)

Hillittömiä underground-sarjakuvia Postimuseossa

Underground-sarjakuvat mullistivat sarjakuvamaailman 1960-luvulla. Sarjakuvia Yhdysvalloista ja Suomesta on esillä Postimuseossa museokeskus Vapriikissa Tampereella kesän ajan 30.5.–25.8.2024. Sarjakuvat ovat keräilijä Kari Elkelän kokoelmista.

Underground-sarjakuvista tuli suosittuja 1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa osana nuorison vastakulttuuria. Omakustanteiset underground-sarjakuvat rikkoivat tahallaan sääntöjä ja nousivat omalaatuisuudessaan nuorison suosikeiksi. Lehdet revittelivät sarjakuvayhtiöiden itsesensuurin kieltämillä aiheilla, kuten seksillä, huumeilla ja väkivallalla. Lisäksi niiden tarinat pilkkasivat vallanpitäjiä ja vakiintuneita organisaatioita.

Piirros: Juho Juntunen.

Pienkustantajien underground-sarjakuvan kultakautena 1967–1974 Yhdysvalloissa julkaistiin yli 800 lehteä. Underground on elänyt nykypäiviin asti genrenä, jota kannattelevat tähtiartistit, kuten Robert Crumb ja Gilbert Shelton. Heidän taidettaan on näyttelyssä esillä.

Underground-sarjakuvat rantautuivat myös Suomeen jo 1960-luvun lopulla. Jymy-lehti ja sen seuraaja Huuli-lehti toivat ne yleisempään tietoisuuteen 1970-luvulla. Huulen päätoimittajana toiminut Juho Juntunen on tehnyt nykypäivään asti underground-henkistä taidetta, jota on monipuolisesti esillä myös näyttelyssä. Juho Juntusen piirroksia on Vapriikissa esillä myös Manserock-näyttelyssä.

Underground mullisti sekä sarjakuvien tekemisen että julkaisemisen. Sarjakuvia ei enää pidetty vain lastenlehtinä, vaan niistä tuli myös aikuiskulttuuria.

Näyttelyn asiantuntijaesittelyt

Näyttelyn kuraattori Kari Elkelä esittelee näyttelyä perjantaisin 31. toukokuuta, 14. kesäkuuta ja 23. elokuuta kello 16. Perjantaina 14. kesäkuuta Elkelä haastattelee Juho Juntusta.

Robert Crumbin Zap. Kari Elkelän kokoelma. Kuva: Postimuseosäätiö.

Hillittömät underground-sarjakuvat 30.5.–25.8.2024: kohtaamispaikka Kupla, Postimuseon toinen kerros, museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Postimuseon uuden kohtaamispaikka Kuplan näyttelyt ovat kantaaottavia ja pohtivat viestinnän, pelin, postin ja digitaalisen elämän ilmiöitä eri näkökulmista osana Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden valtakunnallista vastuumuseotehtävää.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Postimuseosäätiön tiedote 22.5.2024

Postimerkkeilijä Keräilee: Tulitikkuetikettien keräily on matka erityisesti 1900-luvun Suomeen

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Alastaron Hehkumattomia Tulitikkuja. Tarmo.

Tulitikkuetikettejä ja niiden keräilyä ei olisi ilman tulitikkuja. Kuka on keksijä tulitikun takana? Hän on ranskalainen kemisti Jean Chancel, joka keksi vuonna 1805 kastintikun. Chancel kastoi tikun pään seokseen, jossa oli sokeria, kaliumkloraattia ja kumia. Tikku syttyi palamaan, kun sen pää upotettiin rikkihappoon.

Veljekset Ylänne & Klemola. Hedelmä- ja Herkkutavaraliike. Hämeenlinna. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Tulitikkujen kehityksessä nykymuotoonsa on monta vaihetta. Yksi niistä tapahtui vuonna 1830, kun Charles Sauria (niin ikään ranskalainen kemisti) alkoi käyttää tikuissa valkoista fosforia. Valkoisen fosforin haittapuolina olivat sen aiheuttamat vakavat sairaudet ja onnettomuudet.

Rovaniemi. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Vuonna 1844 keksittiin, että tulitikkujen valmistamisessa voidaan käyttää terveydelle vaaratonta punaista fosforia, joka oli tosin valkoista fosforia kalliimpaa. Kun valkoista fosforia kuumennetaan hapettomassa tilassa, siitä syntyy punaista fosforia. Keksinnön takana oli ruotsalainen kemian professori Gustaf Erik Pasch.

Kaupan Päivät. Yksityisliikkeet maksavat veronsa vähentämättöminä. Ostamalla niistä kevennätte omaa verotaakkaanne. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Mutta tulitikkuja ei olisi olemassa ilman tulta. Alkujaan tuli saatiin syttymään, kun kovaa puuta hinkattiin pehmeämpään puuhun. Myöhemmin lyötiin vastakkain rikkikiisun ja piikiven kappaleita. Noin vuonna 400 keksittiin tuliora, josta kehitettiin puolestaan tulusrauta. Tuluksia käytettiin jopa 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Ei filatelisti, vaan fillumenisti

Tiesitkö, että kun postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi, niin tulitikkuetikettien keräilijää kutsutaan fillumenistiksi? Näitä keräilyharrastuksia yhdistää se, että keräily on alkanut jo 1800-luvulla.

Vako. Hehkumattomia. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Tulitikkuetikettejä keräämällä pääsee matkustamaan erityisesti 1900-luvun Suomeen, koska suurin osa erilaisista etiketeistä on painettu 1900-luvulla. Ja olettaen, että keräilyn kohteena on nimenomaan suomalaiset etiketit.

Kansalliskauppa O.Y. Kuopio. Perustettu 1890. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Suomessa tulitikkujen valmistus alkoi mahdollisesti Turussa vuonna 1837 (toisen lähteen mukaan 1839), mutta ainakin 1840-luvulla tulitikkuja on valmistettu Turun lisäksi Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa. Tosin yhden lähteen mukaan tulitikkujen valmistus Kuopiossa olisi alkanut vuonna 1851.

Ilmajoki - Pohjanmaa. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Suomalaisia tulitikkutehtaita tiedetään olleen ainakin noin 120. Niitä on ollut ympäri Suomea, kuten edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi Alastarossa, Hyvinkäällä, Joensuussa, Keuruulla, Mäntsälässä, Porissa, Ruovedellä, Sulkavalla, Tampereella ja Tuusulassa.

Hanna Voutilainen. Siirtomaatavarainliike. Lahti. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Puhuttaessa suomalaisista tulitikkuetiketeistä ei sovi unohtaa vientietikettejä. Suomesta vietiin tulitikkuja ulkomaille 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Vaatii jonkin verran salapoliisityötä selvittää, mitkä ovat suomalaisia vientietikettejä, koska valmistusmaata ei ollut pakko merkitä etikettiin kuin vasta vuonna 1927.

Safety Matches. Non-poisonous. Impregnated. Alastaro. Made in Finland. Average Contents 60 Matches.

Tulitikkuetikettien kulta-aikaa oli 1930-luku, kun erilaisia etikettejä oli jo kymmeniä tuhansia. Sama määrä, joka tänä päivänä aktiivisimmilla fillumenisteilla on kokoelmissaan. Maassamme perustettiin 1970-luvulla tulitikkuetikettien keräilijöille oma yhdistys, jota ei välttämättä ole enää olemassa. Sen nimi oli Suomen Fillumenistit eli Tulitikkuetikettikerho.

Salpausselän Hiihdot. Lahti 6-7 III 1937. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Fillumenistinkin on tarpeen rajata keräilyaluettaan. Kuten filateliassa, yksi tapa on maakeräily. Monet Suomessa keräävät kotiseutuun liittyviä tulitikkuetikettejä. Yksi vaihtoehto on keskittyä tietyn tulitikkutehtaan etiketteihin.

”Ett Skepp Kommer Lastat”. K-affärernas Höstskyltningsvecka. I medelt. 50 tändstickor.

Ehkä kuuluisin suomalainen tulitikkuetikettien keräilijä oli Vexi Salmi, joka kertoi vuonna 2009 omistavansa noin 60 000 etikettiä ja että hänellä oli vielä läpikäymättä noin 40 000 tulitikkuaskia.

Sytkärit syrjäyttivät tulitikut osittain

Suomalaisen tulitikkuteollisuuden loppu alkoi häämöttää 1980-luvulla, kun sytkärit alkoivat korvata tulitikut. Viimeisenä tulitikkutehtaana ovensa sulki vuonna 1995 Jyväskylässä toiminut Finn-Matchin tehdas.

Valtionrautatiet. Keskisisältö 50 tulitikkua.

Tulitikkuetiketeistä ja niiden keräilystä kiinnostuneiden kannattaa perehtyä erityisesti Jukka Vesterisen mainioon kirjaan ”Tulitikku – Suomalaisen tulitikun vaiheita 1839–1995”. Sen on kustantanut Alfamer.

Utsjoki. Suomi-Finland. Porin Tulitikkutehdas Oy. Keskisisältö 250 kappaletta.

Vesterisen kirjassa kerrotaan tulitikun historian ja suomalaisen tulitikkuteollisuuden historian lisäksi muun muassa etikettien keräilysarjoista, joita olivat esimerkiksi Pauligin lippusarja ja Pauligin palapelisarjat, Pohjolan toimitalot, Sampon sotilaat, Sparin perhoset sekä Y-Vakuutuksen liikennesarja.

J. F. Nurmi. Helsinki. Paulig. Keskimäärin 50 tulitikkua.

Suomalaisista tulitikkuetiketeistä on olemassa myös muuta kirjallisuutta, mutta sitä voi olla vaikea löytää (edes kirjastoista). Matti Tamminen ja May Virtanen ovat olleet tuotteliaita tällä saralla uusimpien teosten ollessa 2000-luvun alusta. Tietoa löytää lisäksi kotimaisista aikoinaan ilmestyneistä keräilylehdistä.

Waarattomia Paraffinerattuja Tikkuja. Alastaron Tulitikkutehtaan Osakeyhtiö.

Mitä jos olisit sekä filatelisti että fillumenisti? Tai ainakin fillumenisti?

Lähteet:

Ilkka Jukarainen: Suuri keräilykirja, readme.fi, EU 2018

Arto Koponen: Catalogue – Finnish Match Factories, Suomi 1986 (Historical Phillumeny: https://phillumeny.info -sivusto, 14.2.2024)

MTV Uutiset: 40 000 tikkuaskia odottaa Vexi Salmea eläkkeelle, 23.4.2009 (https://www.mtvuutiset.fi -sivusto 19.5.2024)

Jarmo Sallinen: Tulitikkuaskin etiketti henkii historiaa, Kerailija.fi 2.1.2023 (https://kerailija.fi -sivusto 19.5.2024)

Päivi Seeskorpi: Tulitikkuaskien etiketit kertovat entisajan arjesta, Turun Sanomat 26.1.2009 (https://www.ts.fi -sivusto 19.5.2024)

Jukka Vesterinen: Tulitikku – Suomalaisen tulitikun vaiheita 1839–1995, Alfamer, EU 2022

Riihimäellä keräilytapahtuma syyskuussa 2024

Riihimäen Postimerkkeilijät järjestää keräilytapahtuman Riihimäen Kerhotalolla (Torikatu 3) sunnuntaina 22. syyskuuta 2024. Tapahtumaan on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna klo 10-15.

Myynnissä on postimerkkejä, postikortteja, rahoja, lasia, militariaa ja muita keräilykohteita sekä tarvikkeita. Tapahtumassa on myös kahvio.

Lähde:

Riihimäen Postimerkkeilijät ry: Keräilytapahtuman 22.9.2024 mainos

Utsjoki-postikortteja: Lohirieha ja Suomi Juoksee sekä neljä muuta Utsjoki-kuvaa

Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Ylemmässä värillisessä postikortissa on kuvattuna kaksi Utsjokeen liittyvää tapahtumaa: Lohirieha-kalastuskilpailu ja Suomi Juoksee -viestijuoksu. Kortin on kustantanut H. Laamanen. Kortin takana lukee myös muun muassa ”IM & EX Advertising” ja ”Tuonti Import SF. 671”. Postikortti on lähetetty Rovaniemeltä 5. heinäkuuta 1994 Seinäjoelle; se on kuitenkin päivätty lähettäjän toimesta Utsjoella 3. heinäkuuta. Kortissa kunnan nimi on sekä suomeksi että pohjoissaameksi.

Lohirieha on Tenojoella vuodesta 1981 alkaen järjestetty kalastuskilpailu. Vuonna 2017 kilpailua ei ollut ja ilmeisesti vuoden 2019 Lohirieha jäi viimeiseksi. Tenojoki on Suomen ja Norjan välinen rajajoki, ja mittaa sillä on 250 kilometriä.

Suomi Juoksee -viestijuoksu järjestettiin vuodesta 1979 vuoteen 2006; 1979 viestiosuuksia oli sata Utsjoelta Helsingin olympiastadionille. Enimmillään joukkueita oli yli 200.

Alemmassa värillisessä postikortissa on neljä Utsjoki-kuvaa, joista kolmessa on todennäköisesti Tenojoki ja yhdessä Utsjoen matkailuhotelli. Kortin on kustantanut H. Laamanen. Kulkemattoman kortin takana lukee myös muun muassa ”IM & EX Advertising” ja ”Tuonti Import SF 499”. Kortissa on Utsjoen vaakuna sekä kunnan nimi pohjoissaameksi ja suomeksi.

Utsjoen matkailuhotelli tunnetaan nykyään Hotel Utsjokena. Hotellin rakennutti valtio. Päärakennus valmistui vuonna 1959 ja ensimmäinen laajennus vuonna 1967. Hotel Utsjoki avattiin kesällä 2019 peruskorjauksen jälkeen.

Tutustu Utsjoki-postikortteihin lappalaisesta menossa kalastamaan Tenojoelle ja lappalaisperheestä.

Muutama fakta Utsjoesta

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Utsjoen merkittävimmät kyläkeskukset ovat Utsjoen kirkonkylä, Karigasniemi/Outakoski ja Nuorgam. Suomessa naapurikunta on Inari. Norjassa naapurikunnat ovat Karasjoki, Tana ja Uuniemi.

Lähteet:

Hotel Utsjoki: https://www.hotelutsjoki.fi -sivusto > Hotellin tarina (18.5.2024)

SUL tiedotus: Juoksutapahtumien rakentaja ja johtaja – Pertti Raunio 1946 – 2023, Juoksija.fi 13.10.2023 (https://juoksija.fi -sivusto 18.5.2024)

Utsjoen Eränkävijät ry: https://erankavijat.wordpress.com -sivusto > Lohirieha (18.5.2024)

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (19.5.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024)

Kesänäyttely ja kuvaleima juhlistavat postimerkkien 40-vuotisjuhlaa

Toukokuun 18. päivä Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa avataan kesänäyttely Ahvenanmaan mielikuvia – unelmamatkalla postimerkkien siivin. Se juhlistaa Ahvenanmaan postimerkkien 40-vuotisjuhlaa. Näyttelyä varten Åland Postin postimerkkiosasto on suunnitellut erityisen kuvaleiman, joka on käytössä näyttelyn aukioloaikana 18.5.–15.9.2024. Sillä leimataan kaikki kirjeet ja kortit, jotka on postitettu jättämällä ne näyttelyn yhteydessä olevaan kirjelaatikkoon museossa.

Tänä vuonna Ahvenanmaan postimerkit täyttävät 40 vuotta. Aivan alusta, vuodesta 1984, alkaen on julkaistu tähän mennessä yli 450 postimerkkiä. Ahvenanmaalaiset postimerkit kirjeissä, joulukorteissa ja paketeissa tai keräilykohteena välittävät kuvaa Ahvenanmaasta kaikkialle maailmaan.

Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisen museon kesänäyttely Ahvenanmaan mielikuvia – unelmamatkalla postimerkkien siivin vie sinut löytöretkelle Ahvenanmaan postimerkkien kautta.

Näyttely alkaa kysymyksellä – onko olemassa mielikuvaa Ahvenanmaasta ja miltä se näyttää?

Vastaus löytyy näyttelystä, joka kertoo tarinoita Ahvenanmaasta postimerkkikuvakollaasin avulla.

Näyttelyn muotoilusta vastaa Carina Sommarström. Hän inspiroi kekseliäillä tulkinnoillaan tarinoita, jotka vievät katsojan kulttuurihistorialliselle löytöretkelle postimerkkien kautta.

Näyttely on tuotettu yhteistyössä Åland Postin postimerkkiosaston kanssa.

Kuvaleima

Näyttelyä varten Åland Postin postimerkkiosasto on tehnyt kuvaleiman, joka esittää Ahvenanmaan kulttuurihistoriallista museota. Leima on käytössä näyttelyn aukioloaikana 18.5.–15.9.2024 ja sillä leimataan kaikki kirjeet ja kortit, jotka postitetaan jättämällä ne näyttelyn yhteydessä olevaan kirjelaatikkoon.

Asiakkaat, joilla ei ole mahdollisuutta käydä museossa ja näyttelyssä kesän aikana, voivat tilata kuvaleiman omiin postimerkeillä ja osoitetiedoilla varustettuihin kirjeisiin ja kortteihin Åland Postin postimerkkiosaston kautta.

Lähde ja teksti sekä kuva:

Åland Postin lehdistötiedote 16. toukokuuta 2024

Hellman Huutokaupat järjestää Suomen ensimmäisen keräilykorttien ja urheilun muistoesineiden erikoishuutokaupan

Hellman Huutokaupat järjestää Suomen ensimmäisen keräilykorttien ja urheilun muistoesineiden erikoishuutokaupan, joka pidetään verkossa 21. toukokuuta 2024. Tämä ainutlaatuinen tapahtuma tarjoaa lähes 1000 harvinaista ja kiehtovaa keräilyesinettä, mikä tekee siitä ensimmäisen laatuaan Suomessa.

Wayne Gretzkyn nimikirjoituskortti. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Kaikki huutokaupan kohteet on asetettu houkuttelevasti lähtöhintaan, vain 20 euroa. Tämä mahdollistaa kenen tahansa pääsyn keräilyharrastuksen kiehtovaan maailmaan. Tarjolla on laaja valikoima keräilykortteja eri aihepiireistä, kuten jääkiekko, jalkapallo ja Pokémon, sekä urheilun muistoesineitä, kuten pelipaitoja, nimikirjoituksia ja jääkiekkomailoja.

Yksi huutokaupan kohokohdista on legendaarisen jääkiekkoilijan Wayne Gretzkyn aito henkilökohtaisesti allekirjoittama nimikirjoituskortti. Tämä harvinainen kappale on peräisin kauden 96/97 Upper Deck Spx -sarjan pussista, mikä takaa allekirjoituksen aitouden. Gretzkyn 1990-luvun nimikirjoituskortit ovat äärimmäisen harvinaisia, ja tämä kortti on varmasti keräilijöiden keskuudessa kovassa huudossa.

Ville Niemisen pelipaita. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Toinen poikkeuksellinen kohde on suomalaisen Stanley Cup -voittajan Ville Niemisen käyttämä Suomen maajoukkueen pelipaita alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Nieminen, joka nousi huipulle uransa aikana värikkäällä ja periksiantamattomalla pelityylillään, teki tämän paidan kanssa historiaa, ja sen hankkiminen on ainutlaatuinen tilaisuus suomalaisille jääkiekon ystäville.

Avaamaton laatikko vuoden 2006 Panini-minitarroja. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Jalkapallofanit löytävät huutokaupasta myös mielenkiintoisia aarteita, kuten avaamattomia laatikoita vuoden 1998 Panini-korteista ja vuoden 2006 minitarroista, joissa esiintyvät huippupelaajat kuten Cristiano Ronaldo, Lionel Messi ja Zlatan Ibrahimovic. Lisäksi tarjolla on harvinaisuuksia, kuten Pelén greidattu Rookie-kortti vuodelta 1958, mikä on ehdottomasti hieno lisäys jokaisen jalkapallokeräilijän kokoelmaan.

Pelén Rookie-kortti. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Suomi-sarjojen kerääjät löytävät huutokaupasta myös omat helmensä, kuten 1993–94 Sisun esittelykortteja ja 2004–05 Cardsetin nimikirjoitusharvinaisuuksia. Näitä kohteita ei näy julkisesti myynnissä usein, joten kyseessä on tilaisuus hankkia jotain todella erityistä omaan kokoelmaan.

Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen kohde on vuoden 2016 Evolution reverse foil -versio suosituimmasta Pokémonista, Charizardista. Tämä kortti on greidattu PSA 10 -luokitukseen, mikä tekee siitä äärimmäisen halutun keräilykappaleen. Vain noin 10 % PSA:lla greidatuista Charizardeista on saanut korkeimman mahdollisen arvosanan, mikä tekee tästä kohteesta todellisen Pokémon-keräilijän unelman.

Pokémon-kortti: Charizard. Kuva: Oy Hellman Huutokaupat.

Hellman Huutokaupat kutsuu kaikki keräilyn ja urheilun ystävät mukaan tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan. Lisätietoja huutokaupasta ja sen kohteista löytyy osoitteesta www.hellmanhuutokaupat.fi.

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Oy Hellman Huutokauppojen lehdistötiedote 13.5.2024

Tanskan rautatiemerkit: Nakskov-Rødby Jernbane ja sen merkit

Nakskov-Rødby Jernbane (NRJ) oli yksityinen rautatie Tanskassa vuosina 1926–1953. Nimensä mukaisesti rata kulki Nakskovista Rødbyhyn. Nakskov on noin 12 500 asukkaan kaupunki Etelä-Tanskassa Lollandin saarella. Myös noin 6500 asukkaan Rødby sijaitsee Lollandin saarella; se oli itsenäinen kunta, kunnes 1.1.2007 siitä tuli osa Lollandin kuntaa.

Rautatien Nakskovista Rødbyhyn rakentaminen aloitettiin vuonna 1923. Rata vihittiin käyttöön 29. maaliskuuta 1926. Pituutta sillä oli melkein 37 kilometriä. Autojen yleistyminen alkoi tuottaa tälle yksityiselle rautatielle vaikeuksia ja niinpä viimeinen juna radalla nähtiin uudenvuodenaattona 1953.

Pysähdyspaikkoja Nakskovin ja Rødbyn välillä oli yhteensä 15, kuten Munkebyn asema 12,5 kilometrin kohdalla, Dannemaren asema 19,3 kilometrin kohdalla, Gloslunden asema 21,9 kilometrin kohdalla sekä Vester Tirstedin asema 31,1 kilometrin kohdalla.

Tanskassa rautatiemerkkejä on ollut käytössä monella rautatiellä, myös NRJ:llä oli käytössä omia merkkejä. Nakskov-Rødby Jernbane -rautatiemerkkejä tunnetaan ainakin 17 erilaista. Ilmeisesti niissä kaikissa kuva-aihe on sama. Osassa merkeistä on uusi maksuarvo, joka on ilmaistu päällepainamalla.

Tanskassa rautatiemerkkeihin ja muihin vastaaviin merkkeihin keskittynyt yhdistys on Dansk Fragt- og Banemærkeklub. Sen kotisivut ovat osoitteessa www.fragtmaerker.dk. Kyseinen postimerkkikerho on julkaissut luettelon Katalog over Danmarks Jernbanefrimærker, joka on tiettävästi paras tietolähde myös Nakskov-Rødby Jernbanen osalta.

Rautatiemerkkien ystävien kannattaa erityisesti tutustua osoitteessa https://railwayphilatelicgroup.co.uk oleviin verkkosivuihin.

Lähteet:

Jernbanen.dk: https://www.jernbanen.dk -sivusto > Privatbaner > Nakskov - Rødby Jernbane (10.5.2024)

Paper Heritage: https://www.paperheritage.co.uk -sivusto > Rly Letter & Parcel Stamps > Denmark : Railway Stamps - List 3 (10.5.2024)

Wikipedia (https://da.wikipedia.org): artikkeli Nakskov-Rødby Jernbane (10.5.2024)

Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Nakskov ja Rødby (10.5.2024)

Tanskan postimaksuja (Vejle 22.12.1910)

Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi esittelee blogin takana olevan Aapo Kortteen kokoelmaa Tanskan postimaksuista, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Tanskan postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on postikortti Vejlestä Tanskasta 22. joulukuuta 1910 Maastrichtiin Alankomaihin (Hollantiin), jonne kortti on saapunut jouluaattona eli 24. joulukuuta 1910. Postimaksu on maksettu kahdella viiden äyrin postimerkillä.

Kuka tietää kertoa kuvassa olevasta leimasta?

Postimaksu on kymmenen äyriä. Postikortti ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle 1.7.1875–31.1.1921 maksoi kymmenen äyriä.

Ennen vanhaan tekstiä jatkettiin tarvittaessa postikortin kuvapuolelle, kuten tässä on tehty. Kortin kuvapuolella on myös Tanskan vuoden 1910 joulumerkki.

Lähteet:

Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999

Knud Tolbøl: Takstfortegnelse 1851–2008, AFA-forlaget, 2007

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):

Jan Bendix: Dansk Posthistorisk Håndbog, osa 1 (Posthistorie og takster), Danmarks Filatelist Forbund

Niels H. Bundgaard: Danske Forsendelser 1875–2015, AFA-forlaget

Danmarks Filatelist Forbund (DFF), Tanskan filatelistiliitto: https://danfil.dk

Dansk Posthistorisk Selskab (DPHS), Tanskan postihistoriallinen yhdistys: https://dphs.dk

Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003

Posthistorisk Tidsskrift (PHT), Tanskan postihistoriallisen yhdistyksen lehti

Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998

Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

Utsjoki-postikortteja: Lappalainen menossa kalastamaan Tenojoelle ja lappalaisperhe

Mistä innostus kerätä Utsjoki-kortteja? Osittain siitä, että minulla on paljon sukua Lapissa ja osittain siitä, että kyseessä on Suomen pohjoisin kunta, jonka postikortteja tuskin moni muu kerää. Kokoelma karttuu vähitellen ja vähitellen sitä esitellään myös Postimerkkeilijä Bloggaa -blogissa.

Vasemmanpuoleisessa värillisessä postikortissa lappalainen on menossa kalastamaan Tenojoelle. Kortti on painettu Pohjois-Suomessa ja sen on kustantanut Tuomi-kortti Rovaniemeltä. Postikortti on lähetetty Utsjoelta 25. heinäkuuta 1970 Helsinkiin.

Oikeanpuoleisessa mustavalkoisessa postikortissa on kuvattuna lappalaisperhe (lappfamilj). Kulkemattoman kortin oikeassa alakulmassa on numero 72. Postikortin on kustantanut Suomen Matkailijayhdistys (Turistföreningen i Finland).

Muutama fakta Utsjoesta

Suomen ja myös Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa asuu noin 1150 ihmistä. Heistä suomenkielisiä on noin 54 prosenttia ja saamenkielisiä noin 42 prosenttia. Utsjoen nimi pohjoissaameksi on Ohcejohka.

Puhuttaessa Utsjoesta ei voi olla mainitsematta Tenojokea, joka on Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Mittaa Tenojoella on 250 kilometriä.

Utsjokelaisten pääasiallisina elinkeinoina toiseen maailmansotaan asti olivat poronhoito ja kalastus. Sen jälkeen maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi. Nykyään noin 75 prosenttia työpaikoista on julkisissa ja yksityisissä palveluissa.

Lähteet:

Utsjoen kunta: https://www.utsjoki.fi -sivusto > Kunta ja päätöksenteko > Tietoa Utsjoesta (6.5.2024)

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Teno (joki) ja Utsjoki (6.5.2024)

Postimerkkeilijä Keräilee: 1990-luku oli jääkiekkokorttien kulta-aikaa

Koska Postimerkkeilijä Bloggaa -blogi haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa postimerkkeilyssä ja postikorttien keräilyssä, blogissa ilmestyy välillä kirjoituksia ja uutisia muusta keräilystä tunnisteella Postimerkkeilijä Keräilee.

Muistatko vielä, kuinka pojista melkein kaikki ja tytöistäkin osa keräsi 1990-luvulla jääkiekkokortteja? Toki keräilyharrastuksesta innostui myös moni jääkiekkoa seuraava aikuinen. Myynnissä oli useita korttisarjoja NHL-pelaajista ja myyntiin tulivat myös kortit kotimaan SM-liigan pelaajista. Monella paikkakunnalla oli jääkiekkokortteihin erikoistunut liike; esimerkiksi Hämeenlinnassa sellainen toimi hetken aikaa.

Suomessa jääkiekkokorttien julkaiseminen alkoi kuitenkin niinkin varhain kuin vuonna 1965. Ensimmäisten korttien takana oli Hellas-makeistehdas.

Chicago Blackhawks on yhdysvaltalainen vuonna 1926 perustettu jääkiekkoseura. NHL:n (National Hockey League) läntisessä konferenssissa ja keskisessä divisioonassa pelaava joukkue on voittanut Stanley Cupin vuosina 1934, 1938, 1961, 2010, 2013 ja 2015.

Itsekin innostuin jääkiekkokorteista niiden kulta-aikana. Kuten monella muullakin, jääkiekkokorttien keräilyinnostus kuitenkin laimeni ja kortit jäivät kaappeihin pölyttymään. Osan niistä olen jo myynyt, mutta tärkeimmistä korteista en ole luopunut. Jääkiekkokortteja varten valmistetusta kansiostani löytyy NHL-joukkue Chicago Blackhawksin pelaajien kortteja sekä maalivahtina NHL:ssä pelanneen Bill Ranfordin kortteja.

Jääkiekkokorttien keräilyharrastus ei ole kuitenkaan täysin loppunut Suomessa, koska kaupoissa myydään ainakin SM-liigan pelaajista tehtyjä kortteja. Esimerkiksi kauden 2023–2024 pelaajista oli myynnissä kaksi sarjaa. Kyseessä ovat Cardsetin SM-liigakortit, joiden lisäksi Upper Deckin NHL-jääkiekkokortit kuuluvat Lehtipisteen valikoimaan.

Vielä on joitakin aktiivisia keräilijöitä, joilla 1990-luvulla aloitettu jääkiekkokorttien kerääminen ei ole hiipunut. Tiettävästi koronan myötä kiinnostus keräilykortteja kohtaan on alkanut kasvaa tällä vuosikymmenellä, joten mielenkiinto jääkiekkokorttejakin kohtaan lienee saamassa uutta nostetta.

Kanadalainen Bill Ranford on oikealta nimeltään William Edward Ranford. Hän pelasi NHL:ssä maalivahtina 15 kautta voittaen Stanley Cupin vuosina 1988 ja 1990. Nykyään vuonna 1966 syntynyt Ranford toimii maalivahtivalmentajana.

Osassa postimerkkihuutokaupoista on säännöllisesti myynnissä vanhoja jääkiekkokortteja. Oma lukunsa on 21.5.2024 Hellman Huutokauppojen toimesta järjestettävä keräilykorttien erikoishuutokauppa; kohteita on melkein tuhat, joista jääkiekkokortteja on melkein 570 kohdetta. Huutokauppaluettelo löytyy Keräilyuutiset-lehden numerosta 2/2024.

Samaisessa Keräilyuutiset-lehden numerossa on muutakin asiaa keräilykorteista. Korttikauppias Tuomas Saarinen kertoo messumatkastaan Chicagoon, hän on myös Hellman Huutokauppojen uusi asiantuntija.

Mitä jos elvyttäisit aikoinaan aloittamasi jääkiekkokorttien keräilyharrastuksen tai jos et ole niitä koskaan kerännyt, niin ottaisit selvää, miksi niiden kerääminen on niin kiehtovaa?

Lähteet:

Lehtipiste (https://www.lehtipiste.fi): Keräily ja trendit (1.3.2018) sekä Keräilytuotteet (4.5.2024)

Ulla Sirén: Hellman -huutokaupoille uusi asiantuntija – Keräilijäksi kasvanut, kenties syntynyt; Keräilyuutiset 2/2024

Suomen Filateliapalvelu Oy: Keräilyuutiset 2/2024

Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Bill Ranford ja Chicago Blackhawks (19.5.2017)

Toukokuun postimerkkien aiheina Ruotsin Nato-jäsenyys, Kuninkuusravit, kevätjuhlat ja vedenalainen elämä

Posti julkaisee keskiviikkona 8. toukokuuta neljä postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä kymmenen erilaista postimerkkiä. ”Postimerkeissä juhlistetaan Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja sadatta kertaa järjestettäviä Kuninkuusraveja. Kevään juhlien kutsuihin ja onnitteluihin julkaistaan uudet postimerkit. EUROPA-merkeissä sukelletaan tänä vuonna veden pinnan alle”, Postin Design Manager Tommi Kantola esittelee. Hän vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja taidetöiden ohjauksesta.

Ruotsin ja Naton liput kietoutuvat merkissä yhteen

Ruotsin Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin suunnittelu aloitettiin nopealla aikataululla, kun jäsenyys viimein varmistui. ”Ruotsin ja Naton liput kietoutuvat merkissä symbolisesti yhteen. Koska idea on vähän kliseinen, yritin tehdä sen visuaalisesti mahdollisimman näyttävästi, mutta pitäen samalla postimerkin yleisilmeen simppelinä ja graafisena”, kertoo merkin suunnitellut Anssi Kähärä.

”Posti julkaisi syyskuussa 2023 Suomen Nato-jäsenyyttä juhlistavan postimerkin. Kerroimme silloin, että tulemme huomioimaan postimerkillä myös Ruotsin jäsenyyden, kun maasta tulee Naton jäsen. Onneksi asia eteni ja saamme nyt merkin myyntiin toukokuun julkaisuerässä”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola.

Historian aikana lukuisat maat ovat julkaisseet Nato-aiheisia postimerkkejä. Nato-merkit ovat kysyttyjä myös keräilijöiden keskuudessa maailmanlaajuisesti.

Ruotsin Nato-jäsenyys -postimerkkiarkissa on kymmenen ulkomaan ikimerkkiä.

Kuninkuusravit järjestetään heinäkuussa jo sadatta kertaa

Kuninkuusravit on suomalaisen ravikesän kohokohta, joka järjestetään ensi heinäkuussa jo sadatta kertaa, tänä vuonna Jyväskylässä. Posti julkaisee juhlavuoden kunniaksi Stiina Hovin suunnittelemat postimerkit, joissa esitellään kolminkertainen ravikuningas Evartti sekä ravikuningattaret Lumi-Oosa ja Suven Sametti seuranaan vuoden 2023 kuningatarkisan ensikertalainen Sirpsakka.

”Kuninkuusravit kerää vuosittain kymmeniä tuhansia raviurheilun ja hevosten ystäviä yhteen paikkaan. Se on ainutlaatuinen tapahtuma jopa maailman mittakaavassa. Kuninkuusraveissa juhlitaan kotimaista hevosrotuamme, suomenhevosta. Monta kertaa Kuninkuusraveissa käyneenä sykähdyttää joka kerta, miten hevonen liikuttaa ihmisiä ja antaa elämyksiä niin monin tavoin”, Stiina Hovi kuvailee.

Kuninkuusravit 100 vuotta -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Täsmämerkit kevään juhliin ja onnitteluihin

Keväiset juhlat kokoavat taas ihmisiä yhteen ja moni aloittaa juhlien jälkeen uuden elämänvaiheen. Marjo Nygård on kuvittanut juhlakutsuihin ja onnitteluihin sopivat postimerkit, joissa nähdään tuttuja juhlan elementtejä: kuohujuomaa, kahvia, täytekakkuja ja kukkia.

”Postimerkki on haastava kokonaisuus ihan jo pelkästään pienen kokonsa vuoksi, mikä pakottaa pelkistämään muotoja ja karsimaan sisältöä. Hyvissä postimerkeissä on jotain samaa kuin hyvissä julisteissa, joissa katsoja ehtii kertavilkaisulla sisäistämään näkemänsä. Postimerkin pieni koko houkuttelee samalla kumminkin tutkimaan kuvaa vielä tarkemmin”, Nygård kertoo.

Juhlan aika -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

EUROPA-merkeissä meriuposkuoriainen ja meriajokas

Eurooppalaiset postihallinnot julkaisevat toukokuussa EUROPA-postimerkit, joiden teemana on tänä vuonna vedenalainen eläimistö ja kasvillisuus.

Suomen EUROPA-merkkien eläimenä esitellään meriuposkuoriainen, joka viihtyy matalissa ja suojaisissa merenlahdissa. Alle senttimetrin mittaista kuoriaista tavataan Suomessa harvakseltaan Haminasta Ouluun ulottuvalla alueella ja Ahvenanmaalla.

Kasvia kuvaavassa EUROPA-merkissä nähdään meriajokas, joka on Itämeren ainut kokonaan veden alla elävä siemenkasvi. Suolasta riippuvaisen kasvin levinneisyys ulottuu keskiselle Suomenlahdelle ja pohjoiselle Selkämerelle. Meriajokas tarjoaa elinympäristön myös monille muille lajeille.

”EUROPA-merkkien pääosissa ovat kovakuoriainen ja kasvi. Kummankin merkin yläreunassa kimalteleva vesi korostaa, että lajit ovat vedenalaisia. Merkkien yläosan muoto kuvaa aaltoa ja erikokoiset hammastukset luovat mielikuvaa pintaan nousevista ilmakuplista”, kuvailevat postimerkin suunnitelleet Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi.

EUROPA – vedenalaista elämää -postimerkkiarkin kymmenessä merkissä on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 8.5. kello 13-16

Järjestämme toukokuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuman keskiviikkona 8.5. kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa myydään uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita. Postilähetyksiin saa ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat signeeraavat töitään kello 13-15. Tervetuloa!

Lähde ja teksti sekä kuvat:

Posti Groupin mediatiedote 3.5.2024