Painotuote Helsingistä 20. marraskuuta 1923 Helsinkiin. 14. tammikuuta 1926 jälkeen paikallispainotuotteelle ei ollut enää omaa postitaksaa. Paikallispainotuote 50 grammaan saakka 1.2.1921–14.1.1926 maksoi 0,20 markkaa.
Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.
Ristiside (painotuote) postiennakolla (25 markkaa) Helsingistä 17. huhtikuuta 1934 Nummelle, jonne ristiside on saapunut 18. huhtikuuta 1934. Postiennakko kotimaassa 100 markkaan saakka 1.12.1931–31.12.1934 maksoi 2,00 markkaa. 51-100 grammaa painanut painotuote kotimaassa 1.12.1931–30.11.1944 maksoi 1,00 markkaa.
Suomen postimaksujen osalta ajanjakso vuodesta 1875 vuoteen 2001 on erittäin mielenkiintoinen. 1875 on vuosi, jolloin Yleinen postiliitto astui voimaan; tarkalleen ottaen 1. heinäkuuta. Nimi muuttui Maailman postiliitoksi vuonna 1878. Maailman postiliitto eli UPU (ranskaksi Union postale universelle) on merkittävä organisaatio myös Suomen kannalta, koska se säätelee liitossa mukana olevien valtioiden välistä postitoimintaa.
Kirje lentopostissa Helsingistä 20. toukokuuta 1955 Italiaan Positanoon, jonne kirje on saapunut 23. toukokuuta 1955. Lentolisä Eurooppaan (pois lukien Neuvostoliitto) jokaiselta 5 grammalta 24.10.1945–30.9.1957 maksoi 3,00 markkaa. Kirje ulkomaille 20 grammaan saakka 1.1.1952–31.5.1956 maksoi 25,00 markkaa.
Muita merkittäviä virstanpylväitä ovat muun muassa maamme itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 sekä rahauudistus 1. tammikuuta 1963, josta alkaen aiempi sata markkaa vastasi yhtä markkaa ja aiempi yksi markka vastasi yhtä penniä. Tällä oli suora vaikutus myös postimaksuihin. Vuonna 1984 tuli kirjeissä käyttöön 1. ja 2. luokka, joista jälkimmäisessä kirjekohtainen postimaksu oli edullisempi, jos lähetti kerralla vähintään 20 kirjettä.
Postiosoitteen muutospyyntö, joka on leimattu Riihimäellä 9. toukokuuta 1977. 1. tammikuuta 1975 alkaen myös postiosoitteen muutospyyntö oli jälkeenlähettämistä. Jälkeenlähettäminen 1.1.1976–31.12.1981 maksoi 3,00 markkaa.
Vuonna 2001 Suomessa julkaistiin viimeistä kertaa markka-arvoisia postimerkkejä, joten kokoelma on loogista päättää siihen vuoteen. Euro tuli käyttöön 1. tammikuuta 2002 – tosin rahauudistuksen jälkeisiä markka-arvoisia postimerkkejä sai käyttää vielä vuoden 2011 loppuun saakka. Vuosien 1875–2001 postimaksujen keräämistä edesauttaa myös se, että kyseisen ajanjakson postitaksoista on paljon tietoa.
Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:
Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, osat 1 ja 2, Espoo 2002
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Jaakko Honkavaara: Alkaisinko kerätä postitaksakokoelmaa, Postari 1/1982
Aapo Korte: Postitaksakokoelma: Kerääminen, kasaaminen, tekeminen; Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto ry, Hämeenlinna 1994
Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985
Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015
Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985
Hannu Rasehorn: Suomen postitaksat 1900–1985 korjauksia ja lisäyksiä
Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Maailman postiliitto, Rahauudistus ja Suomen postilaitoksen historia (12.10.2025)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti